SUVILAHDEN JÄLKEEN

Uuden komentajan alaisuudessa IV AK:n joukot yrittivät vakauttaa Laatokan Karjalan puolustusta joulukuun 4. päivästä 1939 lähtien. Sekä Salmin että Suojärven suunnalla neuvostojoukkojen painostus jatkui kovana. Suomalaisten puolustusasemat jätettiin yksi toisensa jälkeen. Salmissa 13. D:n puolustus murtui Käsnäselän tien suunnassa ja 6.12.

puna-armeijan 18.D saavutti Siiran tienhaaran. Tällä suunnalla viivytysvaihe päättyi 12.

päivänä joulukuuta suomalaisjoukkojen siirryttyä puolustusasemaan Kitelän tasalle.³⁴⁵ Hävitykset Suojärvellä eivät päättyneet Suvilahden polttamiseen. Suojärven etelä-puolella suomalaisjoukkojen vetäytyminen jatkui kohti länttä lukuun ottamatta 3.12.

tapahtunutta epäonnistunutta Suvilahden ja Lietteen takaisinvaltausyritystä. Järven pohjoispuolella vetäytyi puolestaan osasto Räsänen Vuonteleen asemistaan kohti Tol-vajärveä.³⁴⁶ Samassa tahdissa etenivät myös hävitykset. Suojärven ympärille keskittyi kuitenkin pitäjän tihein asutus. Länteen päin siirryttäessä hävitettävät kylät alkoivat olla harvemmassa ja huonojen tieyhteyksien päässä. Tämä alkoi näkyä hävitystöiden harvenemisina, vaikeutumisina ja paikoin jopa epäonnistumisina.

343 Härkönen 1991, 159.

344 T-19168/9. Pm – Shist.tsto. Taistelukertomus, otteet. 1939. [24]. Viivytystaistelut IV Armeijakunnan rintamalohkolla Laatokan pohjoispuolella. KA.

345 Halsti 1955, 111; Juutilainen 1985, 86–88; Juutilainen & Vuorenmaa 1978, 32; Raunio 2004, 46.

346 SPK 1412, III/JR 36, 3.12.1939, jaksot 3–4, KA, DA; Juutilainen & Vuorenmaa 1978, 36.

Samoihin aikoihin Suvilahden polttamisen kanssa 2.12.1939 suomalaisjoukot hä-vittivät Suojärven vesistön länsipuolella sijainneen Annantehtaan eli Karatsalmen kylän. Puolustus Annantehtaalle pohjoisesta johtavan tien varrella murtui 2.12. ja neuvostojoukot etenivät tietä pitkin kylään vallaten sen. Suomalaiset eivät tahtoneet jättää kylää vihollisen majoituspaikaksi, joten sen tuhoamista varten laadittiin hyök-käyssuunnitelma.³⁴⁷

Annantehtaan hävitystehtävään määrättiin osasto III/JR 35:stä. Osastoon kuului ryhmänjohtajana Yrjö Lähesmaa, joka muisteli tapahtumia vuosina 1983 ja 2000 teh-dyissä haastatteluissa. Lähesmaan mukaan joukkueenjohtajan ja 20 miehen vahvui-nen osasto tarkkaili päivän aikana kylän vallanneiden neuvostojoukkojen toimintaa laatien hyökkäyssuunnitelman, jota osasto ryhtyi toteuttamaan yön saavuttua. Teh-tävän toteutusta Lähesmää muisteli maaliskuussa 2000 seuraavasti:

”… Päivällä käytiin tutustumassa tilanteeseen ja pimeän tultua tainnutettiin/

vaiennettiin vartiot ja viskottiin rakennuksiin kasapanokset ja polttopullot sisään.

Suomalaisia oli vain joukkue ja paikalle oli mentävä hiipimällä - rytinällä ja kovalla nopeudella meneminen ei tullut kysymykseenkään…”³⁴⁸

Kuva 9. Yrjö Lähesmaa (toinen vasemmalta) kuvattuna talvisodan aikana. Lähde: Matti Lähesmaan kokoelma.

347 Perus-1147/13. IV AK. Esik. tied. toim. 1939. [15] II/II, Puhelinsanoma Jyrä 4:lle, 2.12.39 klo 20.25, KA;

Yrjö Lähesmaan haastattelu 28.12.1983.

348 Yrjö Lähesmaan haastattelut 28.12.1983 ja 1.3.2000.

Huolimatta siitä, että hävitysosaston hyökkäys muodostui paikoin käsikähmäksi neu-vostojoukkojen hallitsemista rakennuksista, onnistui osasto tehtävässään verrattain hyvin. Puna-armeijan majoituspaikkoina käyttämät rakennukset poltettiin ja viholli-selle aiheutettiin samalla tappioita. Suomalaiset onnistuivat irtautumaan turvallisesti tuossa vaiheessa jo tulessa olleen Suvilahden suuntaan ilman, että vihollisjoukot läh-tivät takaa-ajoon.³⁴⁹ Annantehtaan hävittäminen osoitti, että suomalaisjoukot pyrkivät Laatokan Karjalassa tuhoamaan asutuskeskukset mahdollisimman perusteellisesti ja olivat valmiita uhkarohkeisiinkin toimiin tavoitteensa saavuttamiseksi. Annantehtaan tuho täydensi Suvilahden ympäristön hävityksiä vieden neuvostojoukoilta viimei-sen potentiaaliviimei-sen huolto- ja majoitusalueen Suojärveä kiertäneen maantieverkoston alueella.

Vetäytyessään nopeasti alueen länsipuolella sijaitsevaa Suistamon pitäjän Loi-molan kylää kohti suomalaisjoukot räjäyttelivät siltoja ja polttivat joulukuun 4. ja 5.

päivän 1939 välisenä aikana Kotajärven lisäksi myös Näätäojan rakennukset. Samalla tuhottiin Piitsoinojalta paenneen suomalaisosaston polkupyörät, jotta nekään eivät joutuisi vihollisen käsiin ja helpottaisi sen liikkumista.³⁵⁰ Rautatie kulki Loimolan kautta syvemmälle Suomeen ja kylässä sijaitsi myös rautatieasema, jota käytettiin sotilaskuljetusten lisäksi suomalaisten siviilien evakuointiin. Suomalaiset evakuoi-vat Loimolan ja valmistautuievakuoi-vat sen hävittämiseen. Puolustustaistelut Kollaanjoella vakauttivat kuitenkin tilanteen, eivätkä neuvostojoukot koskaan vallanneet Loimolaa jolloin taajama säästyi hävitykseltä.³⁵¹

Kuva 10. Havainnepiirros Näätäojan rautatiesillan räjäytyksen tuloksista. Lähde: Pe-rus-1021/1. 32. Pion.K. Sa. kirj.vaiht. 1939–1940 [1] II/II. S. D:n Pioneerikomentajan havain-toja sulutuksista ja kenttätöistä. KA.

Rautatien varrella hävitystöitä tehnyt suomalainen pioneeriosasto toimi yhteistyössä panssarijunan 1:n kanssa. Tämän mahdollisti se, että Suojärven–Loimolan radan kisko-tus oli viivytysvaiheen hävitystöiden yhteydessä jätetty tuhoamatta. Toimintaan pans-sarijunan kanssa oli komennettu osasto 23. Pion. K:sta, joka tuhosi kiskotusta tilanteen

349 Yrjö Lähesmaan haastattelu 28.12.1983.

350 SPK 1389, JR 36, 5.12.1939, jakso 12, KA, DA; SPK 1401, 3./JR 36, 4.12.1939, jakso 22, KA, DA; SPK 1407, I/JR36, 6.12.1939, jakso 8, KA, DA; Juutilainen & Vuorenmaa 1978, 38.

351 SPK 277, Sotapoliisi/12.D, 4.12.1939, jakso 2, KA, DA; Oma Suojärvi 2–3/1984.

niin vaatiessa sekä avusti radan varren siltoja tuhoavia sytytysmiehistöjä. Radan varren suuret rautatiesillat onnistuttiinkin tämän yhteistyön avulla tuhoamaan onnistuneesti.³⁵²

Vetäytymisensä aikana suomalaiset pioneerit räjäyttivät rataosalla Suvilahti–Kol-laanjoki viisi rautatiesiltaa. Rataosuuden hävityksen onnistumisen varmistamiseksi 12.D:n pioneerikomentaja määräsi sen yhdeksi yhtenäiseksi sulutusvyöhykkeeksi, mikä esti sekaannukset hävitystoiminnan toteuttamisessa. 23. Pion. K:n hävitysosasto valmisteli siltojen hävityksen, huolehti panostettujen siltojen vartioinnista ja lopulta räjäytti sillat. Osaston siltavartiot majoittuivat rakennuksiin siltojen läheisyyteen pi-täen yllä niiden jatkuvaa vartiointia.³⁵³

Panssarijunan saavuttua 12.D:n alaisuuteen pioneeriosaston hävitystoiminnan ko-mentosuhteet muuttuivat. Sytytyskäskyn anto-oikeus siirtyi jalkaväkijoukoilta pans-sarijunan komentajalle, joka kykeni parhaiten arvostelemaan tilanteen paikan päällä ja arvioimaan siltaräjäytysten vaikutuksen junansa toiminnalle. Siltojen räjäytyksen jälkeen panssarijuna pystyi nopeasti noutamaan hävitysosastot, jolloin vaara niiden jäämisestä vihollisen vangiksi pieneni huomattavasti ja mahdollisuus siirtyä uusiin tehtäviin nopeutui huomattavasti. Siltavartioinnista vapautuneet pioneeriryhmät kul-kivat koko viivytysvaiheen ajan junan mukana auttaen sen liikkeitä ratakorjauksilla sekä ollen koko ajan valmiina avustamaan muiden siltojen hävitysryhmiä, mikäli ne kärsivät tehtävissään tappioita tai kohtasivat muita vaikeuksia.³⁵⁴

Siltojen hävitysryhmät onnistuivat viivyttämään puna-armeijan etenemistä huo-mattavasti jopa ennen siltojen räjäyttämistä. Siltavartiot joutuivat useissa tapauk-sissa ennen siltojen räjäyttämistä tulitaisteluun neuvostojoukkojen kanssa, pystyen parhaimmillaan viivyttämään niiden etenemistä useiden tuntien ajan. Tietoisuus panssarijunan läheisyydestä ja siitä, että juna tulisi antamaan räjäytyskäskyn sekä noutamaan siltavartiot pois vaikutti positiivisesti niiden taistelutahtoon. Siltavartiot pysyivät neuvostojoukkojen hyökkäyksistä huolimatta kaikissa viidessä tapauksessa paikoillaan sillan räjäyttämiseen saakka. Vartiot onnistuivat päättäväisen toimintansa ansiosta paikoin pysäyttämään myös vetäytyviä omia jalkaväkiosastoja ja saamaan niiden tuen siltojen puolustamisessa.³⁵⁵

Logistinen ja moraalinen tuki olivat keskeisiä panssarijunan tarjoamia tekijöitä Suvi-lahden –Kollaanjoen välisen rataosuuden siltojen hävittämisessä. Tieto junan tarjoamas-ta suojastarjoamas-ta, lisäjoukoistarjoamas-ta ja nopeastarjoamas-ta vetäytymismahdollisuudestarjoamas-ta sai 23. Pion. K:n joukot taistelemaan vaikeissakin olosuhteissa päättäväisesti ja kylmähermoisesti vaikeuttaen neuvostojoukkojen etenemistä huomattavasti. Tässä tehtävässä talvisotaan mennessä käyttöajatukseltaan jo varsin vanhanaikainen panssarijuna toimi erinomaisesti. Rauta-tieyhteyksien hävittämistä sopivampaa tehtävää raskaskulkuiselle ja rautatieyhteyksiin sidotulle panssarijunalle olisi liikkuvien viivytystaistelujen aikana tuskin voitu keksiä.

Laatokan Karjalan ratayhteyksien hävitystä ei poltetun maan taktiikan periaat-teiden mukaisesti Suvilahden–Kollaanjoen välisellä rataosuudella toteutettu, mikä helpotti myös panssarijunan toimintaa. Rautatiesiltojen hävityksestä vastuussa ollut hävitysosasto tuhosi tarvittaessa siltojen lähialueilla myös junaradan kiskotusta ly-hyiltä osuuksilta. Ennakkosuunnitelmien mukaiset siltahävitykset olivat tehokkain

352 SPK 2483, Panssarijuna 1, 3.–4.12.1939, jaksot 3–4, KA, DA; Saarinen 1975, 195–196.

353 Perus-1021/1. 32. Pion.K. Sa. kirj.vaiht. 1939–1940. [1] II/II. S. D:n Pioneerikomentajan havaintoja sulutuksista ja kenttätöistä. KA.

354 ibid.

355 ibid.

tapa puna-armeijan etenemisen hidastamiseksi ja ne toteutettiin rataosuudella tehok-kaasti ja perusteellisesti.³⁵⁶

Suojärveä koskevista hävityssuunnitelmista käy ilmi, että maan- ja rautateiden hä-vittäminen oli suunniteltu yksityiskohtaisesti. Kaikista merkittävistä silloista oli laadit-tu erilliset piirrokset sekä niiden rakenteesta että sijainnista. Siltapiirrokset sisälsivät laskelmat siltojen hävittämiseen vaadittavista tarvikkeista. Suunnitelmista voidaan nähdä kuinka suuri tehtävä yhdenkin tällaisen kohteen tuhoaminen oli. Esimerkiksi Suojärven suuren rautatiesillan hävittämiseen tarvittiin yhteensä yli 500 kg räjähdysai-netta, jota täytyi sijoittaa lukuisiin sillan eri kohtiin. Lisäksi sillan tuhoamiseen tarvittiin kymmenittäin nalleja sekä yhteensä 135 metriä tulilankaa. Määrät kertovat, että siltojen tuhoamisen valmisteleminen ei ollut yksinkertainen tehtävä vaan se vaati huomatta-vasti aikaa, materiaaleja ja työvoimaa, joita oli Laatokan Karjalan alueella vain niukasti käytettävissä. Suomalaisjoukkojen ansioksi onkin katsottava, kuinka paljon hävityksiä ne onnistuivat alueella toteuttamaan niukoilla resursseillaan.³⁵⁷