SUVILAHDEN HÄVITYS

Suvilahden polttaminen oli Laatokan Karjalan alueen talvisodan ensipäivien hävitystöis-tä laajin, sillä taajaman alueella oli satoja taloja.³²⁹ Suvilahden ympärille olivat muodostu-neet lisäksi niin sanotut välikylät, jotka yhdistivät keskustaajaman Lietteen ja Kaipaan ky-liin. Suvilahti ja välikylät olivat muodostuneet Suojärven rautatien vanhan pääteaseman ympäristöön. Suvilahden alue ja ympäristö olivat tiheään asuttuja. Rautatien läheisyys ja suuri asumistiheys ovat syitä siihen, että hävitysvalmisteluja tehneet suomalaisjoukot kiinnittivät alueen hävittämiseen erityistä huomiota sotaa edeltäneissä suunnitelmissaan.

Jos neuvostojoukot olisivat saaneet Suvilahden alueen haltuunsa hävittämättömänä, ne olisivat pystyneet majoittamaan sen rakennuksiin suuren määrän joukkojaan. Lisäksi alueen kauppaliikkeissä oli huomattavat varastot elintarvikkeita ja sotajoukoille hyödyl-lisiä varusteita. Suvilahdesta olisi tullut neuvostojoukoille operatiivisesti tärkeä huolto- ja lepoalue, josta käsin niiden olisi ollut helppo jatkaa hyökkäystään lännemmäksi.³³⁰

Suvilahden hävityssuunnitelman toteutuksesta vastannut sytytysosasto sai ohjeet tehtävänsä täytäntöönpanosta hieman puolenpäivän jälkeen joulukuun toisena päi-vänä. Tässä vaiheessa muut suomalaisjoukot olivat poistuneet kylän alueelta, vain JR 34:n viides komppania oli yhä kylän itäpuolella viivyttämässä eteneviä neuvostojouk-koja. Sytytystarvikkeet oli varattu hävityssuunnitelman mukaisesti taajaman alueelle valmiiksi jo etukäteen. Hävitystehtävään osallistui Hyrsylän ja Ignoilan rajavartioiden sotilaita sekä Suojärven pitäjän reserviläisiä. Mukana hävitystöissä oli vielä asepalve-lusta suorittamattomia nuorukaisia.³³¹

Haastavaa Suvilahden taajaman hävittämisestä teki asutuskeskuksen koko. Suun-nitelman mukaan suomalaisen hävitysosaston poltettavana oli noin 400 rakennusta, joiden lisäksi sen tuli räjäyttää kahdeksan kivitaloa, rautatiesilta, ja -asema sekä Wi-borg Woodsin tehdasrakennus. Hävitysosasto alkoi toimia välittömästi, kun Suvilah-den läheisyydessä Hyrsylän tien varressa asemissa ollut suomalainen viivytysosasto irtautui asemistaan. Tehtävä oli suoritettava nopeasti ja suuren paineen alaisena.

Neuvostojoukot olivat lähes taajama-alueen reunalla hävitystöiden alkaessa. Tykis-tön ja heittimisTykis-tön kranaatit sekä jopa konekiväärisuihkut ylsivät jo taajama-alueelle.

Hävityskäsky annettiin kaikille tuhoamispartioille samanaikaisesti, mutta johtuen hävitettävän alueen laajuudesta ja muutamien suurten rakennusten sytyttämisen vaikeuksista osa ryhmistä jäi toisista jälkeen ja lähes ansaan tulimeren sisään.³³²

Pääosa taajama-alueen rakennuskannasta muodostui puisista asuin- ja varastora-kennuksista, jotka hävitettiin polttamalla. Tehtävään oli hävityssuunnitelmassa las-kettu tarvittavan 51 miestä, joista kymmenen oli aliupseereita, 40 miehistöä ja yksi toimintaa johtava upseeri. Tapahtumakuvausten perusteella vaikuttaa siltä, että hä-vitysosasto muodostettiin tehtävän toteuttamista varten pikaisesti kokoon haalitusta miehistöaineksesta, joka tuskin täysin täytti hävityssuunnitelman vaatimuksia. Tu-hoamispartioilla oli käytössään huomattavat määrät polttopulloja ja petrolia. Aikaa varsinaiseen sytyttämistoimintaan oli hävityssuunnitelmassa varattu puoli tuntia,

329 Haasio & Hujanen 1990, 32; Mäkinen 1982, 448, 457–459; Ruskokivi 1966, 377.

330 Perus-1222/2. E/JR 34. 1939. Kaipaan, Niemistenkylän, Suvilahden, Kokonniemen, Liet- ja Kotajärven seutukeskusten hävityssuunnitelma 12.11.1939. KA; Hämynen 1993, 450–452.

331 Perus-1222/2. E/JR 34. 1939. Kaipaan, Niemistenkylän, Suvilahden, Kokonniemen, Liet- ja Kotajärven seutukeskusten hävityssuunnitelma 12.11.1939. KA; Kansa Taisteli 12/1982, 421; Nygren 2008, 163, 168–169.

332 ibid.

mutta on kyseenalaista oliko aikaa lopulta näinkään paljon, sillä sytytysten alkaes-sa neuvostojoukot olivat jo taajaman laitamilla ja paikoin jopa sen alueella. Ennen hävitysten alkua tuhoamispartion miehet saivat vielä luvan ottaa taajaman kauppa-liikkeistä vapaasti tarvitsemiaan tavaroita, kaikki liikkeisiin jäävä palaisi kuitenkin.

Viimeisten kylään majoittuneiden suomalaisjoukkojen poistuttua alueelta iltapäivällä tuhoamispartiot alkoivat toimia. Taajaman puiset asuinrakennukset syttyivät lopulta pääasiassa helposti ja taajama oli pian tulimerenä.³³³

Yhden Suvilahden sytytysosaston mukana ollut vapaaehtoinen siviilipoika Niilo Jarnamo kuvasi Kansa Taisteli-lehden numerossa 12/1982 sytytysosaston kokemuksia keskellä Suvilahden liekkimerta:

”Palaa. Kaikkialla palaa, humisee, rätisee ja paukkuu. Paksut savupilvet kohoavat taivaalle.

Musta, harmaa, keltainen savu. Pyörremyrskyn tavoin se kohoaa korkeuksiin, pyörien, tupruten ja kohisten. Koko Suvilahti, iso asutuskeskus, on kauttaaltaan liekeissä, yhtenä tulimerenä. Jättiläismäinen liekkimeren nielu tempoo mukaansa isoja palavia kekäleitä, jotka ilmavirran mukana tulisoihtuina leijaillen putoilevat kilometrien päähän. Välikylä, Lietteen tien varsi, aseman seutu ja Apteekinmäki, kaikkialla roihuaa ja rätisee.”³³⁴ Suuret rakennukset, kuten taajaman kirkko, tuottivat sytyttäjille suurempia vaikeuk-sia. Kirkkoa sytyttämään lähetetty partio kohtasi vastarintaa saapuessaan rakennuksen portille. Vartiomieheksi asetettu sotilas ei tahtonut päästää hävityspartiota sytyttämään kirkkoa. Pitkällisen väittelyn jälkeen partio kuitenkin pääsi suorittamaan tehtäväänsä.

Kivinen rakennus ei kuitenkaan syttynyt helposti. Sytyttäjät yrittivät ensin kaksi kertaa turhaan sytyttää kirkkoa pelkkien polttopullojen avulla. Lopulta kirkon lattialle koottiin monenlaista palavaa tavaraa, kuten kirkonpenkkejä, verhoja, mattoja, paperia ja polt-topuuta. Kasa sytytettiin useilla polttopulloilla, jolloin kirkko viimein syttyi tuleen.³³⁵

Toinen riitaisuuksia aiheuttanut sytytystehtävä koski Suvilahden keskuskansakoulua.

Myös tällä suurella rakennuksella oli omat vartijansa. Vartiomiehet eivät tahtoneet an-taa lupaa koulun tai sitä ympäröivien rakennusten polttamiseen, koska he kuuluivat komppaniaan, joka oli yhä taisteluissa kylän itäpuolella. He pelkäsivät komppaniansa vetäytymisen kylän läpi käyvän mahdottomaksi, jos rakennukset olisivat tulessa. Tilan-ne selvisi vasta joko tuntemattomaksi jääTilan-neen korkea-arvoisen upseerin saavuttua pai-kalle ja käskettyä vartiomiehen lopettamaan hävitystöiden estämisen. Tämänkin jälkeen rakennusten sytyttäminen viivästyi johtuen siitä, että keskuskansakoulussa majoittui 5./

JR 34:n huoltojoukkoja, joille täytyi antaa aikaa poistua koulun alueelta.³³⁶

Riitely vartiomiesten ja hävitysosastojen välillä kertoo Suvilahden poltto-operaati-on kiireisyydestä ja osittain heikosta organisoinnista. Vartiomiehet eivät selvästi olleet perillä hävitystehtävän vaatimuksista ja tavoitteista. Huoltojoukkojen majoittuminen edelleen kansakoululla merkitsi, että suomalaisjoukkojen vetäytyminen taajamasta oli organisoitu huonosti ja että tieto hävitysten aloittamisesta ei ollut saavuttanut tätäkään joukkoa ajoissa.

333 Perus-1222/2. E/JR 34. 1939. Kaipaan, Niemistenkylän, Suvilahden, Kokonniemen, Liet- ja Kotajärven seutukeskusten hävityssuunnitelma 12.11.1939. KA; Oma Suojärvi 1/2007, 18.

334 Jarnamo, Kansa Taisteli 12/1982, 421.

335 Oma Suojärvi 1/2007, 18.

336 Oma Suojärvi 1/2007, 17–18.

Samalla hävitysryhmällä oli epäonnekseen tehtävänä paljon aikaa vaatineet kir-kon ja keskuskansakoulun sytyttämiset. Viimeisenä hävitysvuorossa olleen kirkir-kon sytyttyä partio huomasi, että muut hävityspartiot olivat jo tehtävänsä suorittaneet ja vetäytyneet turvaan joka puolella roihuavien tulipalojen keskeltä. Niilo Jarnamo kuului tähän viimeiseen hävityspartioon. Hän jatkoi kertomustaan Suvilahden hävi-tyksestä kuvaillen pelastumistaan roihuavasta ja vihollisen jo uhkaamasta taajamasta:

”… Kasvoja polttaa. Kaikkea ihoa, mikä on paljaana, polttaa niin, että on suorastaan tuskallista. Vaatteiden läpi polttaa.

Käsivarsilla kasvoja suojaten ja pää alas painettuna työnnymme apteekkia kohti. Takaa päin pitkin tietä viuhahtaa luotisuihku olkapäitämme hipoen. Vihollinen, joka on levittäytynyt Hyrsylän tien suunnasta keskuskansakoulun nurkalle, hätyytteli meitä jo silloin kun sytytimme sairaalarakennusta. Nyt se on edennyt sairaalan tietä palavan sairaalan kohdalle sulkien Juutilaisen komppanian vetäytymistien. Meitä se hyvästelee vihaisilla pikakiväärisarjoilla. Myös viimeisenä sytyttämäni kirkon suunnalta viuhuu luoteja.”³³⁷ Sairaalarakennuksen hävittäminen oli valmisteltu ennakkoon. Tehtävän onnistumi-sen kannalta tämä oli tärkeää, sillä sairaala-alue oli jo hävitystoiminnan aikana neu-vostojoukkojen tulituksen alaisena. Sytyttäjät joutuivat toimimaan nopeasti. Hävitys-tä varten jätetyt sytykkeet sijaitsivat rakennuksen molemmissa päissä. Kaksi miesHävitys-tä onnistui vihollisen tulituksesta huolimatta pääsemään niihin käsiksi ja sytyttämään rakennuksen ensimmäisellä yrityksellä tuleen.³³⁸

Kuva 8. Palava Suvilahden taajama. Lähde: SA-kuva.

337 Kansa Taisteli 12/1982, 421–422.

338 Oma Suojärvi 1/2007, 19.

Rakennusten lisäksi Suvilahdella poltettiin hävittämissuunnitelman mukaisesti myös suuret propsipuuvarastot tarkoituksena liikenteen kulkemisen estäminen Lietteen suuntaan johtavalla tiellä. Puupinojen polttaminen suoritettiin samaan aikaan mui-den hävitystöimui-den kanssa. Puutavaran luoma savuverho ja tulipalon kuumuus esti-vät tehokkaasti liikennöinnin tiellä todennäköisesti ainakin muutaman vuorokauden ajaksi. ³³⁹

Suvilahden hävitys toteutui lopulta lähes täydellisesti ja suunnitelmien mukaan.

Viimeinenkin hävityspartio onnistui pakenemaan liekkejä ja neuvostojoukkoja. Par-tion ainoiksi tappioiksi jäivät reikäisiksi palaneet vaatteet ja muutamat lievät palo-vammat. Viimeisinä viivytystaisteluissa olleet 6./JR 34:n joukot joutuivat vetäytyes-sään kohti Lietteen tienhaaraa kiertämään Suvilahden, koska neuvostojoukot olivat jo päässeet osin niiden selustaan taajaman alueelle ja siellä valtoimenaan riehuneet tulipalot olivat muutenkin nostaneet lämpötilan taajaman alueella liian korkeaksi alueen läpikulkua ajatellen. Suomessa ei 1900-luvulla ollut palanut yhtä suurta asu-tuskeskusta täysin maan tasalle.³⁴⁰

Viivytystaisteluihin Suvilahdessa otti osaa myös IV AK:lle alistettu Panssarijuna 1, joka sai 2.12. puolen päivän aikaan JR 34:n komentajalta käskyn avustaa hänelle alistetun I/JR 36:n irtautumista taajaman alueelta. Juna oli jo edellisenä päivänä saa-nut käskyn tukea suomalaisjoukkojen viivytystaistelua rataosalla Suojärvi–Kaipaa.

Puolta tuntia avustustehtävän saamisen jälkeen panssarijuna suoritti tykeillään ja konekivääreillään tuli-iskun Suvilahtea kohti etenevää vihollista vastaan. Neuvosto-joukkojen eteneminen pysähtyi, jolloin pataljoonan onnistui irtautua uhanalaiseksi kehittyneestä asemastaan.³⁴¹

Tuli-iskun suoritettuaan panssarijuna varmisti, että Suvilahden tuleen sytyttä-minen onnistui suunnitellusti. Taajaman sytyttyä poistui panssarijuna viimeisenä Suvilahden juna-asemalta tuoden mukanaan 22 asemalle jäänyttä rautatievaunua.

Asemalta lähdössä oli dramatiikkaa, sillä se suoritettiin taajaman poltto-osastojen jo täytettyä tehtävänsä ”tuli- ja savumeren läpi”. Junan vetäytyminen onnistui tästä huoli-matta hyvin. Sen rooli oli Suvilahden viivytystaisteluiden ja hävityksen onnistumisen kannalta merkittävä. Panssarijuna onnistui sille annetussa tehtävässä hyvin osoittaen kaluston käyttökelpoisuuden kyseisenlaisissa tehtävissä.³⁴²

Hävitysoperaatio Suvilahden ympäristössä onnistui tavoitteissaan. Lähdeaineis-tosta ei käy ilmi toteutettiinko hävitystoiminta alkuperäisten suunnitelmien mu-kaisesti vai joutuivatko suomalaiset improvisoimaan toimintaansa kuinka paljon.

Vapaaehtoisten siviilien käyttö, polttamisen aloittaminen neuvostojoukkojen jo tulit-taessa kylää sekä riitaisuudet poltto-osastojen ja muiden kylässä vielä olleiden suo-malaisjoukkojen välillä kertovat siitä, että hävitystoiminta ei kaikilta osiltaan eden-nyt suunnitellusti. Siviilien käytöstä hävitystoiminnassa ei Suvilahden ympäristön hävityssuunnitelmassa mainita mitään, joten heidän mukaan ottamisensa tarkoittaa, että sotilaita ei ollut tarpeeksi käytettävissä. Hävityksiin osallistuneiden kuvausten perusteella vaikuttaa siltä, että toimintaan ei ollut käytettävissä suunniteltua määrää henkilöstöä sillä niin viime hetkille viimeisten rakennusten sytyttäminen jäi. Lisäksi

339 Perus-1222/2. E/JR 34. 1939. Kaipaan, Niemistenkylän, Suvilahden, Kokonniemen, Liet- ja Kotajärven seutukeskusten hävityssuunnitelma 12.11.1939. KA; Nygren 2008, 163, 168–169; Tyrkkö 1942, 178.

340 Juutilainen & Vuorenmaa 1978, 36; Kansa Taisteli 12/1982, 422–424; Kalervo 1966, 461; Tyrkkö 1942, 178.

341 SPK 2483, Pans.juna 1., 2.12.1939, jakso 2, KA, DA; Talvio 1986, 196.

342 ibid.

samat hävitysryhmät joutuivat sytyttämään useita suuria rakennuksia, mikä hidasti niiden toimintaa selkeästi. Tehtäviin olisi tullut määrätä jokaiseen omat hävitysryh-mänsä, mutta resurssipula todennäköisesti ei tätä mahdollistanut.

Puutteet hävitystoiminnan organisoinnissa johtuivat tilanteen Suvilahden suun-nalla muuttumisesta kriittiseksi paljon oletettua nopeammin. Ennakkoarvioita sel-keästi voimakkaammat puna-armeijan joukot etenivät sodan alkupäivinä paljon en-nustettua nopeammin saavuttaen pitäjän keskustaajaman lähialueet jo kolmantena sotapäivänä. Suomalaiset eivät olleet valmistautuneet hävittämään taajamaa näin nopeasti, joten hävityssuunnitelman toteutuksessa jouduttiin jonkin verran improvi-soimaan lopputuloksen ollessa kuitenkin tavoitteiden mukainen.

Suvilahden ja sitä ympäröineiden kylien hävityksen voidaan olettaa aiheuttaneen suurta haittaa neuvostojoukkojen toiminnalle alueella. Taajama paloi kahden vuoro-kauden ajan³⁴³. Kuumuus esti liikennöinnin taajaman alueella luultavasti vain tuon lyhyen ajanjakson, mutta pidempiaikainen haitta oli rakennusten hävittäminen, joka esti huolto- ja majoitusalueen muodostamisen. Neuvostojoukot eivät saaneet lepoai-koinaan täälläkään nauttia sisämajoituksen lämmöstä, mikä ei voinut olla vaikutta-matta niiden toiminnan tehokkuuteen tulevien taisteluiden aikana.

Suojärven keskustaajamaan edenneiden puna-armeijan 168. D:n ja 56.D:n kaapa-tuissa taistelukertomuksissa kerrotaan neuvostojoukkojen kohtaamista vaikeuksista pitäjän alueella. Suvilahti paloi ja jo ennen sen saavuttamista olivat neuvostodivisi-oonat kohdanneet suuria vaikeuksia. Taistelukuvauksissa muun muassa kerrotaan, että etenemisteiden sillat oli räjäytetty ja niiden varrella sijainneet kylät olivat tulessa.

Poltetun maan taktiikan käyttö vaikutti puna-armeijan toimintaan jo sodan ensi het-kistä alkaen, mutta sen vaikutus alkoi toden teolla tuntua vasta myöhemmin.³⁴⁴