uef.fi
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Social Sciences and Business Studies
Dissertations in Social Sciences and Business Studies
PUBLICATIONS OF
THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Talvisodan historiaa on tutkittu laajalti, mutta sodan aikaista hävitystoimintaa
verrattain vähän. Tämän väitöskirjan tavoitteena on luoda kattava kokonaiskuva poltetun maan taktiikan käytön kehityksestä
suomalaisessa taktisessa ajattelussa ennen toista maailmansotaa ja soveltamisesta
talvisodan aikana. Teos tuo ilmi, miksi suomalaiset katsoivat hävitystoiminnan
käytön olevan tarpeellista ja millaiset vaikutukset sillä oli sotatapahtumille.
JARKKO KOUKKUNEN
DISSERTATIONS | JARKKO KOUKKUNEN | HÄVITYSTEN TALVI | No 217
JARKKO KOUKKUNEN
HÄVITYSTEN TALVI
HÄVITYSTEN TALVI
POLTETUN MAAN TAKTIIKAN KEHITYS JA KÄYTTÖ TALVISODASSA 1939–1940
Jarkko Koukkunen
HÄVITYSTEN TALVI
POLTETUN MAAN TAKTIIKAN KEHITYS JA KÄYTTÖ TALVISODASSA 1939–1940
Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies
No 217
University of Eastern Finland Joensuu/Kuopio
2020
Grano Oy Jyväskylä, 2020
Päätoimittaja/Sarjan toimittaja: Markus Mättö
Sales/Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto/University of Eastern Finland Library ISBN: 978-952-61-3334-8 (nid.)
ISBN: 978-952-61-3335-5 (PDF) ISSNL: 1798-5749
ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PDF)
Tekijän osoite: Historia- ja maantieteiden laitos
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto
JOENSUU SUOMI
Tohtoriohjelma: Aika, tila ja ympäristö yhteiskunnassa Ohjaajat: Dosentti Pasi Tuunainen, FT.
Historia- ja maantieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto
JOENSUU SUOMI
Professori emeritus Tapio Hämynen, FT.
Historia- ja maantieden laitos Itä-Suomen yliopisto
JOENSUU SUOMI
Esitarkastajat: Professori, eversti (evp.) Petteri Jouko, FT.
Maanpuolustuskorkeakoulu HELSINKI
SUOMI
Sotilasprofessori, everstiluutnantti Marko Palokangas, FT.
Maanpuolustuskorkeakoulu HELSINKI
SUOMI
Vastaväittäjä: Professori emeritus, kenraalimajuri (evp.) Vesa Tynkkynen, FT.
Maanpuolustuskorkeakoulu HELSINKI
SUOMI
Koukkunen, Jarkko
Winter of destruction. Development and use of the scorched earth policy during the Winter War of 1939–1940.
Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2020
Publications of the University of Eastern Finland Dissertation in Social Sciences and Business Studies; 217 ISBN: 978-952-61-3334-8 (print)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749
ISBN: 978-952-61-3335-5 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)
ABSTRACT
This doctoral thesis focuses on the development and use of scorched earth policy during the Winter War. Focus of this study is to analyze and to find out how the principles of scorched earth were developed as a part of the Finnish military thinking during the first years of independence and how they were put to use during the Winter War. By using qualitative research method this study reveals how Finnish troops used the scorched earth policy and the Finnish terrain and climatic conditions to their advantage as they attempted to stop the invading Red Army from advancing further into Finland.
Geographically this research focuses on those areas along Finland´s eastern border that became battlegrounds during the war. Areas of focus are divided into Karelian Isthmus, Northern Finland and the so-called Karelian operational area, which consists of Ladoga Karelia and of the Eastern border regions of Northern Karelia. The implementation of destructive acts in these areas is compared and analyzed based on military geographical research tradition.
Goal of this study is to create a comprehensive representation of preparing and carrying out the destructive acts related to the use of the scorched earth policy and also of the goals the Finns set to this activity and results they got against the Red Army.
Use of the scorched earth policy during the war is presented through examples and wide map material. Results of the scorched earth policy are examined on strategic, operational and tactical levels. Maps depict the use of scorched earth policy in different areas to enable the reader to get a comprehensive understanding of even the most widescale events.
Finland´s position before the Second World War as a small non-allied recently independent country located next to a great eastern power wasn´t easy. Armed forces of the young republic had to be able to use local conditions maximally to their advantage in case of Soviet onslaught. Developing the use of scorched earth policy was one of the means to ensure this. Goal of this doctoral thesis is to bring this previously not so well-known topic into the field of Finnish military history.
Keywords: scorched earth policy, Russo-Finnish War, 1939–1940, Campaigns – Finland
Koukkunen, Jarkko
Hävitysten talvi. Poltetun maan taktiikan kehitys ja käyttö talvisodassa 1939–1940.
Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2020.
Publications of the University of Eastern Finland Dissertation in Social Sciences and Business Studies; 217 ISBN: 978-952-61-3334-8 (print)
ISSNL: 1798-5749 ISSN: 1798-5749
ISBN: 978-952-61-3335-5 (PDF) ISSN: 1798-5757 (PDF)
TIIVISTELMÄ
Väitöstutkimus tarkastelee poltetun maan taktiikan kehitystä ja käyttöä talvisodassa.
Tutkimuksen tavoitteena on analysoida ja selvittää kuinka poltetun maan taktiikan käytön periaatteita ryhdyttiin Suomessa kehittämään itsenäisyyden alkuvuosina osaksi suomalaista sotataitoa sekä kuinka näitä periaatteita sovellettiin talvisodan aikana käytäntöön. Kvalitatiivista tutkimusmetodia hyödyntäen tutkimuksessa tuo- daan esille, millä tavalla suomalaisjoukot käyttivät poltetun maan taktiikkaa ja suo- malaisia maasto- sekä ilmasto-olosuhteita hyväkseen pyrkiessään estämään maahan tunkeutunutta puna-armeijaa etenemästä edemmäs Suomeen.
Maantieteellisesti tutkimuskohteena ovat sotatoimien kohteeksi joutuneet itära- jan alueet Karjalan Kannakselta Petsamoon. Käsiteltävät alueet on jaettu Karjalan Kannakseen, Pohjois-Suomeen ja niin sanottuun Karjalan operaatioalueeseen, joka käsittää Laatokan Karjalan sekä Pohjois-Karjalan itäiset raja-alueet. Hävitystoimin- nan toteutusta näillä alueilla vertaillaan ja analysoidaan sotilasmaantieteellisen tut- kimustraditioon perustuen.
Sodanaikaista poltetun maan taktiikan soveltamista käsitellään esimerkkitapa- usten ja laajan kartta-aineiston avulla tavoitteena luoda selvitys hävitystoiminnan valmistelusta, toteutuksesta, tavoitteista ja vaikutuksesta puna-armeijan toiminnal- le. Hävitystoiminnan vaikutusta tarkastellaan niin strategisella, operatiivisella kuin taktisellakin tasolla. Eri alueista laaditut kartat kuvaavat yksityiskohtaisesti hävitys- toimien toteutusta mahdollistaakseen lukijalle kokonaiskuvan muodostamisen mit- tavimmistakin tapahtumakokonaisuuksista.
Suomen asema pienenä ja vasta itsenäistyneenä liittoutumattomana valtiona suu- ren itäisen suurvallan naapurina ei ollut yksinkertainen ennen toista maailmansotaa.
Nuoren tasavallan asevoimat joutuivat valmistautumaan paikallisten olosuhteiden maksimaaliseen hyödyntämiseen puna-armeijan mahdollisen hyökkäyksen torjun- nassa. Poltetun maan taktiikan kehitys oli yksi tällainen keino. Tämän väitöskirjan päätavoitteena onkin tuoda esille tämä aiemmin suomalaisen sotahistorian kentällä vähälle huomiolle jäänyt aihe.
Avainsanat: talvisota, taktiikka, sotahistoria, vetäytyminen (sotatoimet)
ESIPUHE
Väitöskirjan valmistuminen on ollut käytännössä yli vuosikymmenen mittainen tai- val. Lähtölaukauksen tutkimustyölle antoi silloinen kandidaatintutkielmani ohjaajana toiminut professori Tapio Hämynen, kun en itse keksinyt työlleni sopivaa aihetta. Hä- mynen ehdotti sukujuureni tuntien aiheeksi talvisodan aikaista Suojärven hävityksen tutkimista ja kiinnostuin aiheesta välittömästi. Kandidaatintutkielman jälkeen pro gradu-tutkielman aiheeni laajeni käsittelemään poltetun maan taktiikan soveltamista Laatokan Karjalan alueella. Tästä syystä luonnollinen jatkumo oli käsitellä väitöstut- kimuksessani koko itärajan laajuista hävitystoimintaa.
Kaikki tutkimusvaiheet kandidaatintutkielman haparoivasta alusta väitöskirjan loppuviimeistelyyn ovat opettaneet minulle jatkuvasti uutta. Virheitä on tullut, pää- telmät ovat muuttuneet ja aina jostain on löytynyt uutta tietoa täydentämään aiempaa.
Tutuksi ovat tulleet niin arkistosalit kuin Kansallisarkiston digitaaliarkisto. Lähdekir- jallisuuden, satojen arkistokansioiden ja lukemattomien sotapäiväkirjojen sisällön tii- vistäminen yhteen väitöskirjaan oli suuri haaste, joka aiheutti lukemattomia turhaut- tavia tunteja oikolukua, tiivistämistä ja tiivistämisen tiivistämistä. Lopputuloksena on kuitenkin teos, jossa kaikki tarvittava mielestäni on tuotu esille.
En ole joutunut kuitenkaan tekemään työtäni yksin. Erityiset kiitokset ansaitsevat minulle alkuperäisen tutkimusaiheeni keksinyt ja vielä väitöskirjaprojektini alkuvai- heissa ohjaajani toiminut professori Tapio Hämynen sekä koko matkan minua opas- tanut dosentti Pasi Tuunainen, joka on kerta toisensa jälkeen ollut valmis lukemaan teoksen käsikirjoituksen sekä tekemään siihen parannusehdotuksia. Ilman tätä tukea olisin ollut hukassa loputtomalta tuntuvan lähdeaineiston suossa. Kiitän esitarkastaji- nani toimineita dosentti, eversti Petteri Joukoa sekä dosentti, everstiluutnantti Marko Palokangasta työstään ja rakentavasta palautteestaan, jotka auttoivat muokkaamaan väitöskirjani lopulliseen muotoonsa. Suuri kiitos myös vastaväittäjälleni professori Vesa Tynkkyselle tehtävän vastaanottamisesta. Tutkimustyöni kehityksessä ovat mer- kittävästi avustaneet myös jatkokoulutusseminaarien vetäjinä toimineet professorit Maria Lähteenmäki ja Kimmo Katajala.
Tutkimustyöni ei olisi onnistunut ilman Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön ja Koneen Säätiön myöntämiä työskentelyapurahoja, mistä molemmat tahot ansaitse- vat äärettömät kiitokset. Ilman tätä tukea ei tutkimustyötä nykyisessä laajuudessaan olisi ollut mahdollista toteuttaa. Kiitoksen ansaitsee myös Kansallisarkiston Joensuun toimipaikan henkilöstö, joka on lukemattomia kertoja auttanut minua arkistotyösken- telyssäni. Ilman heitä lukemattomat arkiston lukusalissa vietetyt tunnit olisivat olleet huomattavasti työläämpiä.
Erityiskiitoksen ansaitsevat vanhempani, sisarukseni ja kaikki läheiseni, jotka ovat vuosien saatossa minua tukeneet ja saaneet kuulla varmasti enemmän kuin tarpeeksi tarinoita talvisodan aikaisesta hävitystoiminnasta. Kärsivällisesti kaikki ovat kuun- nelleet ja ainakin esittäneet kiinnostusta asiaa kohtaan. Kärsivällisyyttä valitettavasti tarvittaneen myös tulevaisuudessa, sillä eivät jutut todennäköisesti tähän lopu.
Outokummussa 10.1.2020 Jarkko Koukkunen
SISÄLLYS
ABSTRACT ... 7
TIIVISTELMÄ ... 9
ESIPUHE ... 11
LYHENTEET ... 18
1 JOHDANTO ... 19
1.1 Prologi ... 19
1.2 Poltettu maa osana sotahistoriaa ... 21
1.3 Tutkimustehtävä, -metodi ja -rakenne ... 24
1.4 Lähteet ja tutkimuskirjallisuus ... 28
1.5 Keskeisiä käsitteitä ... 32
2 SUOMALAINEN PIONEERITOIMINTA JA TALVITAISTELUKOULUTUS ENNEN TALVISOTAA ... 37
2.1 Pioneerijoukot ja -koulutus Suomessa ennen toista maailmansotaa ... 37
2.2 Talvitaistelukoulutus poltetun maan taktiikan kehityksen tukena ... 42
3 KARJALAN KANNAKSEN HÄVITYSVALMISTELUT ... 47
3.1 Karjalan Kannaksen erityispiirteet sotatoimien ja hävitysvalmistelujen kannalta ... 47
3.2 YH:n aikaiset hävitysvalmistelut Karjalan Kannaksella ... 53
3.3 Karjalan Kannaksen suojajoukkojen hävitysvalmistelujen tärkeysjärjestys ja sijoittuminen ... 59
3.4 Kenttäarmeijan hävitysvalmistelut pääpuolustuslinjan lähialueilla ... 63
4 HÄVITYSTEN TOTEUTTAMINEN KARJALAN KANNAKSELLA SUOJAJOUKKOTAISTELUIDEN AIKANA ... 67
4.1 Hävitykset Länsi- ja Keski-Kannaksella viivytysvaiheen aikana ... 67
4.2 Kuolemajärven kirkonkylän ja asemakylän tuho ... 73
4.3 Valkjärvi Lipolan Ryhmän hävitystoiminnan keskipisteessä ... 77
4.4 Viivytystaisteluvaiheen hävitykset Itä-Kannaksella ... 79
5 HÄVITYSTEN SUUNNITTELU SEKÄ VALMISTELU YH:N AIKANA LAATOKAN KARJALASSA JA POHJOIS-KARJALASSA ... 90
5.1 Laatokan Karjalan ja Pohjois-Karjalan maasto sekä puolustukselliset lähtökohdat ... 90
5.2 YH:n aikaiset Laatokan Karjalan ja Pohjois-Karjalan liikenneyhteyksien hävitysvalmistelut ... 98
5.3 Laatokan- ja pohjoiskarjalaisten asutuskeskusten hävitysvalmistelut ... 102
5.4 Muut hävityskohteet ja -suunnitelmat ... 110
6 HÄVITYSSUUNNITELMAN TOTEUTUS LAATOKAN KARJALAN JA POHJOIS-KARJALAN ALUEILLA ... 112
6.1 Sota saapuu Suojärvelle ... 112
6.2 Suvilahden hävitys ... 117
6.3 Suvilahden jälkeen ... 121
6.4 Hävitystoiminta Ryhmä Talvelan vastuualueella ... 125
6.5 Eteläinen suunta ... 129
6.6 Pitkärannan tuho ... 135
6.7 Mantsinsaari ja Lunkula ... 138
6.8 Pohjois-Karjalan rajaseutu talvisodan taistelukenttänä ... 143
6.9 Hävitystoiminta Pohjois-Karjalassa viivytysvaiheen päätyttyä ... 147
6.10 Hävitystoiminnan ominaispiirteet Laatokan Karjalan ja Pohjois-Karjalan alueilla ... 152
7 VALMISTAUTUMINEN POHJOIS-SUOMEN HÄVITYKSIIN ... 157
7.1 Pohjois-Suomen sotilasmaantieteelliset erityispiirteet ... 157
7.2 Pohjoisen puolustus- ja hävitysvalmistelut ... 162
8 TAISTELU- JA HÄVITYSTOIMINTA POHJOIS-SUOMESSA ... 171
8.1 Hävitystoiminnan toteutus Suomussalmella ja Kuhmossa viivytysvaiheen aikana ... 171
8.2 Suomussalmen kirkonkylän polttaminen ... 176
8.3 Suomussalmen hävitykset kirkonkylän valtaustaisteluiden aikana ... 179
8.4 Hävitystoiminta Suomussalmella kirkonkylän valtauksen jälkeen ... 186
8.5 Poltetun maan taktiikan käyttö osana Kuhmon mottitaisteluita ... 193
8.6 Kuusamon suunta pysyi hiljaisena ... 198
8.7 Sallan pitäjän hävitykset rajalta Joutsijärvelle ... 201
8.8 Hävitykset Sallan kirkonkylältä Pelkosenniemelle ... 207
8.9 Hävitystoiminta äärimmäisessä pohjoisessa ... 211
8.10 Poltetun maan taktiikan käytöstä Pohjois-Suomen taisteluissa ... 227
9 HÄVITYSTOIMINTA KARJALAN KANNAKSELLA HELMI- JA MAALISKUUN 1940 AIKANA ... 232
9.1 Länsi- ja Keski-Kannaksen hävittäminen vetäydyttäessä kohti väliasemaa ... 232
9.2 Makslahden hävitys ... 237
9.3 Hävitykset Koiviston saarilta Viipurin maalaiskunnan eteläosiin ... 238
9.4 Hävitykset I AK:n vastuualueella Keski-Kannaksella väliasemasta Viipurin laitamille ... 245
9.5 Viipurin kaakkois- ja itäpuolen hävitystoiminta ennen taka-asemaan ryhmittymistä ... 251
9.6 Hävitystoiminta Talista Portinhoikkaan ... 255
10 VIIPURIN HÄVITYS ... 257
10.1 Hävitysvalmistelut Viipurin kaupungin alueella ... 257
10.2 Viipurin ympäristön hävitykset ... 261
10.3 Viipurin taisteluiden viimeiset päivät ... 264
11 VALMISTAUTUMINEN ITÄ-KANNAKSEN HÄVITTÄMISEEN MAALISKUUSSA 1940 ... 269
12 HÄVITYKSET RANNIKKORYHMÄN ALUEELLA MAALISKUUN VAIHTEESTA SODAN LOPPUUN SAAKKA ... 271
13 KARJALAN KANNAKSEN HÄVITYSTOIMINNAN PÄÄMÄÄRÄT JA TOTEUTUMINEN TALVISODAN AIKANA ... 276
13.1 Liikenneyhteyksien tuhoamisen vaikutukset puna-armeijan toiminnalle ... 276 13.2 Asutuskeskusten hävitykset pakottavat neuvostojoukot
14 POLTETUN MAAN TAKTIIKAN SOVELTAMINEN JA KEHITYS
TALVISODASSA... 284
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS ... 292
LIITTEET ... 315
HENKILÖHAKEMISTO ... 348
KARTAT
Kartta 1. Kannaksen Armeijan pioneerijoukkojen sijoitukset joulukuun
1939 alussa ... 55
Kartta 2. Pielisjärven–Kuhmon välisen alueen rajaseutujen asutus ... 96
Kartta 3. Pielisjärven taistelut. ... 148
Kartta 4. Kuusamon yleiskartta. ... 199
Kartta 5. Rannikkoryhmän lopputaistelut Viipurinlahdella ... 272
LIITEKARTAT
Liite 1. Karjalan Kannaksen yleiskartta ... 315Liite 2. Karjalan Kannaksen hävitysten sijoittuminen. ... 316
Liite 3. Terijoen hävityskartta. ... 317
Liite 4. Kivennavan hävityskartta. ... 318
Liite 5. Uudenkirkon hävityskartta. ... 319
Liite 6. Muolaan hävityskartta. ... 320
Liite 7. Valkjärven hävityskartta. ... 321
Liite 8. Äyräpään hävityskartta... 322
Liite 9. Kuolemajärven hävityskartta. ... 323
Liite 10. Koiviston hävityskartta. ... 324
Liite 11. Johanneksen hävityskartta... 325
Liite 12. Kanneljärven hävityskartta. ... 326
Liite 13. Heinjoen hävityskartta. ... 327
Liite 14. Viipurin hävityskartta. ... 328
Liite 15. Raudun hävityskartta. ... 329
Liite 16. Metsäpirtin hävityskartta. ... 330
Liite 17. Sakkolan hävityskartta. ... 331
Liite 18. Laatokan Karjalan yleiskartta. ... 332
Liite 19. Laatokan Karjalan hävitysten sijoittuminen. ... 333
Liite 20. Suojärven hävityskartta. ... 334
Liite 21. Salmin hävityskartta. ... 335
Liite 22. Impilahden hävityskartta. ... 336
Liite 23. Suistamon hävityskartta. ... 337
Liite 24. Korpiselän hävityskartta. ... 338
Liite 25. Ilomantsin yleiskartta... 339
Liite 26. Ilomantsin hävityskartta... 340
Liite 27. Kainuun yleiskartta. ... 341
Liite 28. Kuhmon hävityskartta... 342
Liite 29. Suomussalmen hävityskartta. ... 343
Liite 30. Sallan yleiskartta. ... 344
Liite 31. Sallan hävityskartta. ... 345
Liite 32. Petsamon yleiskartta. ... 346
Liite 33. Petsamon hävityskartta. ... 347
KUVAT
Kuva 1. Kuolemajärven kirkonkylän raunioita kuvattuna kesällä 1941. ... 75
Kuva 2. Kuolemajärven kirkon rauniot ulkopuolelta kuvattuna kesällä 1941 ... 76
Kuva 3. Kiviniemen räjäytetty rautatiesilta... 89
Kuva 4. Rajaselän sillan hävityssuunnitelma. ... 101
Kuva 5. Peitepiirros Er. P 11:sta Ilomantsin alueella 10.11.1939 mennessä suorittamista hävitysvalmisteluista. ... 107
Kuva 6. Selitys Er. P 11:sta 10.11.1939 laatimaan peitepiirrokseen. ... 108
Kuva 7. Suomalaisjoukot polttamassa asuintilaa valtakunnan rajan läheisyydessä joulukuun alussa 1939. ... 114
Kuva 8. Palava Suvilahden taajama... 119
Kuva 9. Yrjö Lähesmaa (toinen vasemmalta) kuvattuna talvisodan aikana. . 122
Kuva 10. Havainnepiirros Näätäojan rautatiesillan räjäytyksen tuloksista. ... 123
Kuva 11. Räjäytetty silta Ägläjärven Vasikkaniemessä ... 126
Kuva 12. Pitkärannan tehtaita talvella 1934. ... 136
Kuva 13. Mantsinsaari ilmasta. Linnakkeen tykit on merkitty nuolilla. ... 139
Kuva 14. Haukiperän lossi kuvattuna jatkosodan aikaan. Panssariesteet ovat talvisodan aikaisia. ... 180
Kuva 15. Suomalaisjoukkojen joulukuun alussa hävittämän Suomussalmen lossin raunioita. ... 185
Kuva 16. Ryhmä Suden joukot ylittämässä Linnansalmea aamulla 31.12.1939... 188
Kuva 17. Tormuan raunioita kuvattuna sodan päätyttyä. ... 191
Kuva 18. Suomalaiset saivat Pelkosenniemellä suuren sotasaaliin. ... 210
Kuva 19. Hävitetty Salmijärven tiilitehdas sodan päätyttyä. ... 221
Kuva 20. Neuvostojoukkojen Jäämerentien varrelle rakentama korsu, jonka tehtävänä oli suojella huoltokuljetuksia suomalaisten sissi-iskuilta. ... 224
Kuva 21. Joulukuussa 1939 laaditun Viipurin hävityssuunnitelman ensimmäinen sivu. ... 258
TAULUKOT
Taulukko 1. Suojärven asutuskeskusten tuhoamissuunnitelman materiaali- ja henkilöstötarvearvio. ... 104LYHENTEET
A Armeija
AK Armeijakunta
AKE Armeijakunnan esikunta D Divisioona
DA Digitaaliarkisto
DE Divisioonan esikunta
E Esikunta Er. Erillinen, erillis- Er. K Erillinen komppania Er. P Erillinen pataljoona Er.Ptri Erillinen patteri J Joukkue
Jv. Jalkaväki
JP Jääkäripataljoona
JR Jalkaväkirykmentti
I/JR 34 Jalkaväkirykmentti 34:n I pataljoona 3./JR 34 Jalkaväkirykmentti 34:n 3. komppania
K. Komppania
KA Kansallisarkisto
Kan.A Kannaksen armeija
Kan.AE Kannaksen armeijan esikunta Kev. Os Kevyt osasto
KKK Konekiväärikomppania
KSS Kaasusuojelu
KTR Kenttätykistörykmentti
LR Lapin Ryhmä
Moott. Pion. K. Moottoroitu pioneerikomppania
Os. Osasto
Pion. Pioneeri-
Pion. kom. Pioneerikomentaja P-KR Pohjois-Karjalan Ryhmä
PPP Polkupyöräpataljoona
Pr. Prikaati
P-SR Pohjois-Suomen Ryhmä
Ptri Patteri
Ptsto Patteristo
R Rykmentti
Rak. P Rakennuspataljoona
RajaK Rajakomppania
RR Rannikkoryhmä
SFK Svenska frivilligkåren
SPK Sotapäiväkirja
TO Torjuntaosasto
YH Ylimääräinen kertausharjoitus
1 JOHDANTO
1.1 PROLOGI
Oli varhainen aamu Antin päivänä 30.11.1939 Terijoella Karjalan Kannaksella. Elettiin vaarallisia aikoja. Syyskuussa Saksa oli hyökännyt Puolaan aloittaen uuden maail- mansodan. Neuvostoliitto oli puolestaan alkanut uhkaamaan läntisiä naapureitaan.
Elokuussa se oli yllättäen solminut hyökkäämättömyyssopimuksen perivihollisensa natsi-Saksan kanssa ja miehittänyt Puolan itäosan yhteistyössä länsi-Puolan vallan- neiden Hitlerin joukkojen kanssa. Suomelle se esitti aluevaatimuksia, joiden johdosta maat olivat käyneet neuvotteluja pitkin syksyä. Pienet Baltian maat olivat samanlai- siin vaatimuksiin myöntyneet, jonka jälkeen Neuvostoliitto oli perustanut niiden maa- perälle useita suuria sotilastukikohtia vieden käytännössä maiden suvereniteetin.1
Terijoen pitäjän puolustuksesta olivat vastuussa JP 1:n joukot, joiden kotivarus- kunta sijaitsi paikkakunnalla. Puolustussuunnitelmia ja -valmisteluja oli tehty koko syksyn kestäneiden ylimääräisten kertausharjoitusten2 ajan. Viime päivinä tunnelma joukkojen keskuudessa oli kiristynyt, kun Neuvostoliitto oli syyttänyt Suomea kra- naattien ampumisesta rajan ylitse Mainilan kylässä. Neuvostoliitto oli irtisanoutunut maiden välisestä hyökkäämättämyyssopimuksesta marraskuun 28. päivänä ja seu- raavana päivänä katkesivat diplomaattisuhteet. Puna-armeijan koko syksyn jatkunut liikehtiminen rajan takana oli selvästi kiihtynyt viime päivinä ja edellisen yön hälytys- valmiudessa olleet suomalaisjoukot seurasivat sitä huolestuneina. Aamuyön aikana oli rajalla ollut kuitenkin vielä rauhallista.3
Rajajoen rautatieasemalla aivan valtakunnan rajalla tehtäviään suoritti rajavar- tiomies Hannes Rissanen erään suojeluskuntalaisen ja kahden rajavartijan kanssa.
Nelimiehinen osasto muodosti räjäytyskomennuskunnan, jonka tehtävänä oli sodan alkaessa tehdä ratapihan vaihteet ja rakennukset käyttökelvottomiksi. Komennus- kunnan tukena oli ryhmä suojeluskuntalaisia, joiden päätehtävänä oli asema-alueen vartiointi. Räjäytyskomennuskunnan miehet eivät saaneet vain joutilaina odottaa so- dan mahdollista alkamista vaan heidän tehtäviinsä kuului toimia juna-aseman kier- tovartiona, junien tarkastajina sekä suorittaa majoituspaikassaan puhelinpäivystystä.
Näissä toimissa YH:n aika oli sujunut miehille varsin yksitoikkoisena rajan välittö- mästä läheisyydestä huolimatta.4
Rauha rikkoutui aamulla kello seitsemän. Tykistön suuliekit valaisivat äkisti tai- vaanrannan ja pian ensimmäiset kranaatit räjähtelivät ratapihalla. Kauempaa alkoi kuulua konekiväärien tulitusta ja Rajajoen sillan suunnassa ammuttiin kivääreillä.
Tilanne oli sekava. Aseman vartio-osaston majapaikasta suomalaiset yrittivät ottaa yhteyttä Rajajoen sillalla olleeseen vartioon. Puhelimeen vastattiin, mutta puhetta ei kuulunut. Seuraavaksi miehet soittivat Terijoella majoittuneen komppaniansa päivys-
1 Vihavainen 2015, 136–138; Rentola 2015, 151–153.
2 Tästä lähtien käytetään lyhennettä YH.
3 SPK 1737, 27.11.1939, JP 1, jakso 16, KA, DA; Kilkki 1978a, 25; Krohn 1979, 22; Rissanen, Kansa Taisteli 11/1968, 324.
4 Krohn 1979, 22; Rissanen, Kansa Taisteli 11/1968, 324.
täjälle, joka totesi hengästyneenä tykistötulen kohdistuneen jo sinnekin, jonka jälkeen puhelu katkesi. Sota oli alkanut.5
Hävityskomennuskunta alkoi kiireisesti toteuttaa tehtäväänsä. Ensimmäiseksi osaston oli räjäytettävä junaradan ja maantien ylikäytävän alle sijoitettu 300 kg:n rä- jäytyspanos. Alkuperäisenä ajatuksena panoksen asettamiselle oli rajan takaa mah- dollisesti hyökkäävän panssarijunan räjäyttäminen. Junaa ei kuitenkaan kuulunut, mutta Rissasen ja hänen mukaansa Rajajoen sillan tilannetta tarkastamaan lähteneen kersantti Rautiaisen ehdittyä lähelle siltaa saivat he vastaansa kivääritulta. Kaksikko ryhtyi vastaamaan tuleen ja huomasi samassa, että ryhmän vahvuinen joukko neu- vostosotilaita oli syöksymässä purkamaan räjäytyspanosta. Miehet lähtivät takaisin rautatieasemalle hälyttämään panoksen sytyttäjää, jonka löysivät asemalta sytytys- laite jo valmiiksi kädessään. Kersantti Rautiaisen käskystä räjäyttäjä käänsi kampea ja panos räjähti viime hetkellä.6
Tuhoamistehtävä ei ollut vielä ohitse. Rautatieasemaa ei saanut jättää vihollisen haltuun käyttökelpoisena, sillä rajan taakse jatkunut rata mahdollisti puna-armeijan huoltokuljetukset Suomen puolelle. Hävitetty asema ainakin hidastaisi näiden kul- jetusten aloittamista, mikä auttaisi suomalaisten viivytysosastojen tulevia taisteluita.
Kolmeen mieheen sotilaat rikkoivat kirvein lennättimen, radion ja puhelimen sekä täydensivät hävitystä sytyttämällä räjäytyspanoksen asuinhuoneistonsa kirjoitus- pöydän alla.7
Asemarakennuksen kaluston hävittämisen jälkeen jäljellä olivat vielä ratapihan englantilaisvaihteet. Vaarasta huolimatta hävityskomennuskunnan jäsenet kulkivat tunnollisesti joka toisen kiskoliitännän alle asetettujen räjäytyspanosten luota toiselle sytyttäen niihin kytketyt tulilangat. Kiskot kiertyivät räjähdysten voimasta mutkille tehden ratapihasta käyttökelvottoman.8
Tehtävänsä suoritettuaan asemaseudun hävittäjät sekä vartio-osasto pakenivat metsään ennen kuin puna-armeijan sotilaat ehtivät paikalle. Yhteensä 12-miehinen joukko lähti marssimaan erämaata myöten kohti Terijokea ja omia joukkoja. Matkaa oli 18 kilometriä, mutta takaa-ajajia ei näkynyt. Punailmavoimien koneita lensi kui- tenkin jatkuvina parvina kohti Viipuria. Oli selvää, että Neuvostoliiton hyökkäys oli alkanut, eivätkä Rajajoen asemalla toteutetut hävitystyöt jäisi sodan viimeisiksi, vaan kaikki oli vasta alussa.9
Seuraavina tunteina ja päivinä räjäytykset sekä tulipalot levisivät eri puolille pit- kää itärajaa. Suomalaiset polttivat, räjäyttivät tai tekivät muutoin käyttökelvottomaksi vetäytyessään kaiken, mistä voisi olla puna-armeijalle hyötyä sen pyrkiessä murta- maan suomalaisten puolustuksen. Poltetun maan taktiikkaan kiteytyy talvisodan katkeruus ja ankaruus. Pienen maan asevoimien oli käytettävä kaikki mahdolliset keinot hyväkseen taistellessaan ylivoimaista suurvaltaa vastaan. Suomen maasto- ja sääolosuhteiden vaikutus voimistui hävitysten ansiosta aiheuttaen runsaasti vaikeuk- sia sotaan itsevarmana lähteneille laajalti mekanisoiduille Neuvostoliiton asevoimille murtaen niiden toiveet kahden viikon paraatimarssista Helsinkiin.
5 SPK 1745, 30.11.1939, JP 1, jakso 3, KA, DA; Krohn 1979, 22; Rissanen, Kansa Taisteli 11/1968, 324.
6 Krohn 1979, 23; Rissanen, Kansa Taisteli 11/1968, 325.
7 ibid.
8 ibid.
9 Rissanen, Kansa Taisteli 11/1968, 325.
1.2 POLTETTU MAA OSANA SOTAHISTORIAA
Sotahistoria on aina ollut hävitysten historiaa. Armeijat ovat kerta toisensa jälkeen aiheuttaneet tuhoa, hävitystä ja suuria aineellisia sekä henkisiä menetyksiä. Tuhoja ovat tehneet niin hyökkääjät kuin puolustajatkin tavoitteistaan riippuen. Hävitysten tarkoitusperät ovat kuitenkin olleet hyvin erilaiset riippuen siitä ovatko niitä toteut- taneet valloittajat vai heitä vastustaneet joukot. Sääolosuhteilla sekä vuodenajoilla on ollut suuri rooli hävitystoiminnan käytölle ja muodoille eri aikoina eri paikoissa.
Poltetun maan taktiikan periaatteena on infrastruktuuria tai elin- ja käyttötar- vikkeita hävittämällä heikentää vihollisen toimintakykyä tietyllä operaatioalueella.
Hävitettäviä kohteita voivat olla asuinrakennukset, strategisesti tai operatiivisesti merkittävät kohteet kuten sillat, liikenteen solmukohdat ja muut erilaiset sotavoimi- en liikkumiselle keskeiset kohteet. Tärkeitä hävitettäviä ovat myös vedenottopaikat, pellot ja ruokavarastot. Hävitystoimintaa suunnitellessa pyritään ottamaan huomioon muun muassa maastonmuodot, kapeikot ja vesistöt, jotka rajoittavat joukkojen liik- keitä ja joiden alueelle kohdistetut hävitykset lisäävät niiden estearvoa entisestään.
Lisäksi sääolosuhteet eri vuodenaikoina voivat huomattavasti tehostaa hävitystoimin- nan vaikutusta tai vaatia sen kohdentamista eri alueille. Majoituskäyttöön soveltuvien rakennusten hävittäminen erityisesti maapallon kylmillä pohjoisilla tai vuoristoisilla alueilla voi ratkaisevasti vaikuttaa hyökkäävän vihollisen toimintamahdollisuuksiin.10
Historian aikana poltetun maan taktiikkaa on sovellettu monimuotoisesti eri- laisissa tilanteissa eikä se ole aina ollut pelkästään puolustussodankäynnin väline.
Hävitysosastot ovat liikkuneet puolin ja toisin myös yli vihollislinjojen sekä tuhon- neet sodan toiselle osapuolelle huollollisesti tärkeitä alueita. Ennen armeijoiden mo- derneja huoltojärjestelmiä perustui joukkojen huolto sotatoimien aikana enemmän tai vähemmän organisoituihin ryöstöihin. Erityisesti aikoina ennen rautateiden ja polttomoottoriajoneuvojen mahdollistamia pitkiä huoltoreittejä armeijoiden liikkeet muodostuivat jatkuviksi kilpajuoksuiksi vielä koskemattomille alueille, joilta ne pyr- kivät hankkimaan huoltonsa. Kilpailussa hävinneen kohtaloksi koituivat usein suuret huollolliset vaikeudet ja niistä aiheutuneet tappiot. Tällöin hävitystoiminta oli strate- gista tuhoamista, jonka tarkoituksena oli riistää viholliselta potentiaaliset tukialueet ja vaikeuttaa sen siirtymistä uusille operaatio- tai tukialueille. Kilpailu rajallisista elintarvikkeista, rehusta ja muista huoltotarvikkeista imi usein tyhjäksi laajoja alueita.
Alueilta poistuessaan sotajoukot usein vielä täydensivät tuhoa hävittämällä kaiken vastapuoltaan mahdollisesti hyödyttävän, jota ne eivät voineet ottaa mukaansa.11
Hävitykset aiheuttivat aina suuria kärsimyksiä niiden kohteiksi joutuneiden aluei- den väestölle. Suojan ja ruuan puute sekä niistä aiheutuneet puutos- ja kulkutaudit tappoivat usein valtavan määrän hävitetyiksi joutuneiden alueiden siviilejä. Armeijoi- den koko alkoi kasvaa 1600-luvulta lähtien. Tällöin niiden vanhanaikanen, organisoi- tuihin ryöstöihin perustunut huoltojärjestelmä ei enää toiminut. Ensimmäisessä suu- ressa aikakauden konfliktissa 30-vuotisessa sodassa armeijat pyrkivät jo järjestämään huoltonsa pääosin muilla tavoin kuin ryöstelemällä. Ryöstelyäkin edelleen esiintyi, mutta sodanjohdon entistä paremmassa kontrollissa. Huoltotilanteen parantamiseksi sodanjohto pyrki yleensä ryöstöin näännyttämään niiden kohteeksi joutuneen alueen resurssit sekä heikentämään vastustajan armeijan kuria. Väestön kuolleisuus esimer-
10 Carrell 2005, 331–332; Hävitysohjesääntö 1938, 11.
11 Black 1994, 85; Englund 1993, 394–395; Jääskeläinen 2014, 29, 34.
kiksi totaalisesti hävitetyillä nykyisen Saksan keskusalueilla kolmikymmenvuotisen sodan 1618–1648 aikana nousi niin valtavaksi, että tuhoja muistellaan edelleen kenties toista maailmansotaa lukuun ottamatta kovimpana saksalaisten koettelemuksena kos- kaan. Sodan aikana kuoli arviolta 1/3 Euroopan saksankielisestä väestöstä.12
Armeijoiden koon kasvaessa uudelta ajalta lähtien niiden huoltotarpeet ja ope- raatioalueet kasvoivat. Samoin lisääntyivät sotatoimiin liittyvät hävitykset yltäen 1900-luvun totaalisen sodankäynnin myötä valtaviin mittasuhteisiin. Joukkojen huolto vaati entistä kehittyneempää logistiikkaa, joka oli samalla haavoittuvampaa hävitystoiminnan vaikutuksille. Sotavoimien teknistyessä niiden huolto ei enää on- nistunut pelkästään vallatuilta alueilta, sillä monia tarvikkeita oli tuotava kauempaa.
Esimerkiksi 1700-luvulla tilanne johti makasiinien perustamiseen, joista kuljetetulla muonalla armeijoiden sotilaat muonitettiin. Joukkojen oli täten pakko pysytellä riit- tävän lähellä makasiinejaan huollon varmistamiseksi, mikä rajoitti niiden liikkumista ja iskuvoimaa huomattavasti. Vasta Ranskan vallankumoussodista alkanut räjähdys- mäinen armeijoiden koon kasvu muutti asetelmaa pakottaen valtiot huoltojärjestel- miensä tehostamiseen.13
Napoleonin sotien aikana Ranskaa vastaan taistelleet brittijohtoiset liittoutunei- den joukot käyttivät poltetun maan taktiikkaa estääkseen vuonna 1810 ranskalaisia joukkoja valtaamasta Portugalia. Liittoutuneiden komentajan sir Arthur Wellesleyn, myöhemmän Wellingtonin herttuan, suunnitelmana oli antaa ranskalaisjoukkojen edetä viivytystaisteluiden, poltetun maan taktiikan ja sissitoiminnan kuluttamina Lissabonin edustalla sijainneen voimakkaan Torres Vedras´n puolustuslinjan eteen, jonka jälkeen huolto-ongelmat pakottaisivat nämä peräytymään. Suunnitelma toimi, mutta ei ilman suuria menetyksiä puolustajille. Portugalin maaseutuväestöstä kuoli ainakin 80 000 ihmistä ja suuri osa maaseutua oli raunioina. Portugali kärsi poltetun maan taktiikan käytön seurauksista vielä kauan eikä se enää pystynyt täysimittaises- ti osallistumaan sotaan Espanjassa olleita Napoleonin joukkoja vastaan. Portugalin joutuminen Napoleonin valtapiiriin oli kuitenkin estetty ja poltetun maan taktiikan tukemana liittoutuneet olivat aiheuttaneet ranskalaisille noin 25 000 miehen tappiot sekä suuret tarvike- ja kalustomäärien menetykset. Voittoa ei kuitenkaan hyödynnet- ty kaikkien mahdollisuuksien mukaan ja taistelut Pyreneiden niemimaalla jatkuivat vielä useita vuosia.14
Yksi kenties tunnetuimmista esimerkeistä poltetun maan taktiikan menestyksel- lisestä käytöstä tapahtui Napoleonin Venäjän vuoden 1812 sotaretken aikana. Vetäy- tyessään kohti Moskovaa venäläiset hävittivät luovuttamansa alueet, jolloin Ranskan aikakauteen nähden valtavat sotajoukot kärsivät vakavista huolto-ongelmista pitkällä etenemismatkallaan. Ranskalaisten ongelmat huipentuivat 16.9.1812, jolloin tulipa- lot hävittivät suuren osan ranskalaisjoukkojen miehittämästä Moskovasta pakottaen Napoleonin tekemään kuukauden päästä päätöksen vetäytymisestä takaisin kohti Smolenskia ja parempia talvehtimisalueita.15
Vetäytymistä häiritsivät jatkuvasti venäläisjoukot, erityisesti nopeasti liikkuneet kasakat. Lisävaikeuksia aiheuttivat partisaanit, luonnonolosuhteet ja huono huolto- tilanne. Venäläisjoukkojen painostuksesta johtuen ranskalaisten suunnitelmat ve-
12 Bourke 2006, 20; Jääskeläinen 2014, 29–30; Lappalainen 2001, 55.
13 Black 1994, 85; Jääskeläinen 2014, 30.
14 Esdaile 2003, 312, 333, 338–339; Rekkedal 2006, 167.
15 Adams 2006, 282–283, 294, 302, 358–361, 373–375; Keegan 2005, 23; Stone 2006, 101.
täytymisestä Smolenskiin ja suotuisan talvileirin perustamisesta Venäjän maaperäl- le keväällä jatkettavaa hyökkäystä varten muuttuivat paoksi kohti länttä. Lopulta 14.12.1812 viimeiset Grande Arméén rippeet vetäytyivät Venäjän maaperältä. Ranska- laiset olivat kärsineet noin 475 000 miehen, eli 85 prosentin tappiot. Venäjän laajuus, luonnonolosuhteet, sen armeijan sitkeä puolustautuminen sekä poltetun maan tak- tiikan aiheuttamat huolto-ongelmat ryöstelyineen ja niiden vastavoimaksi nousseine partisaanijoukkoineen olivat lyöneet siihen mennessä suurimman koskaan kootun asevoiman. Teoksessaan ”The Enemy, the Weather and the Terrain” (2012) Michael J.
Lowry toteaa, että Napoleonia ei voittanut niinkään Venäjän armeija kuin Venäjän talviolosuhteet, minkä voidaan katsoa pitävän paikkansa. Napoleonin Venäjän so- taretken lopputulos osoitti, kuinka suuri maantieteellisten seikkojen vaikutus on so- dankäynnille.16
Sotivat osapuolet toteuttivat laajoja hävityksiä myös Yhdysvaltojen vuosien 1861–1865 sisällissodan aikana, joka oli ensimmäisiä teollistuneita sotia. Poltetun maan taktiikkaa käyttivät sodan molemmat osapuolet sekä hyökkäyksellisissä että puolustuksellisissa operaatioissa. Erityisesti Etelävaltioiden asukkaat saivat tuntea hävitysten tehon. Unionin joukot eivät kyenneet saavuttamaan ratkaisevaa voittoa kenttätaisteluissa, joten uuden strategian mukaan Etelävaltioiden taistelukykyä ryh- dyttiin murentamaan niiden alueilla sovelletun laajamittaisen poltetun maan taktiikan keinoin. Sodan lopussa keväällä 1865 suuri osa Konfederaation alueista oli hävitetty ja niiden toipuminen vei kauan. Näin otettiin seuraavan vuosisadan sodankäyntiä leimanneen totaalisen sodan ensi askeleet.17
Ensimmäisen maailmansodan hävitystoiminta heijasteli jo seuraavan maailman- laajuisen sodan käytäntöjä. Poltetun maan taktiikkaa käytettiin ensimmäisessä maa- ilmansodassa laajasti. Saksalaiset kohtasivat heti sodan alussa hävitysten aiheuttamia vaikeuksia Belgiaan edetessään, kun Maas-joen ylitse johtavat sillat oli räjäytetty. Län- sirintamalla taistelut juuttuivat paikoilleen syksyyn 1914 mennessä, mutta idässä sota jatkui liikkuvampana.18
Keskusvaltojen etenemistä vaikeuttivat koko vuoden 1915 ajan vetäytyvien venä- läisten laajat hävitystyöt. Venäläisjoukot polttivat järjestelmällisesti kylät, muonava- rastot ja asemarakennukset, tuhosivat vedenhankintalaitokset, räjäyttivät sillat sekä purkivat lennätinjohdot.19 Hävitykset jatkuivat itärintamalla pitkälti samankaltaisina myös seuraavina vuosina venäläisten vetäytyessä edelleen. Hävitykset eivät kuiten- kaan rajoittuneet vain itään. Länsirintamalla saksalaiset sovelsivat poltetun maan taktiikkaa muun muassa peräytyessään Siegfried-linjalle maaliskuussa 1917 ja tyh- jentäessään niin sanotun Lysin rintamanmutka vuoden 1918 syyskuussa.20
Kenraali Ludendorff painotti muistelmissaan saksalaisten toteuttamien hävitysten keskittymistä rautatie- ja maantieyhteyksiin. Asuinrakennukset ja muonavarastot jou- tuivat kuitenkin myös usein poltetuiksi. Hävitykset suunniteltiin huolellisesti ja to- teutettiin täsmällisesti ja perinpohjaisesti. Joissain tapauksissa niiden avulla pystyttiin käytännössä hetkellisesti pysäyttämään hyökkäävä vihollinen. Esimerkiksi Masurian järvialueen talvitaisteluissa joukot toimivat osittain samankaltaisilla alueilla kuin 25
16 Adams 2006, 381, 400, 404–405; Juntunen 2004, 203; Keegan 2005, 23.
17 Ash 1995, 230; Kingseed 2004, 93; Rekkedal 2006, 107.
18 Ludendorff 1919, 24.
19 Ludendorff 1919, 122, 140.
20 Ludendorff 1919, 69, 74–75, 581–583.
vuotta myöhemmin Suomen talvisodassa. Vesistöjen ja soiden rikkomassa maastos- sa venäläiset onnistuivat taitavasti toteutettujen ja kohdennettujen hävitysten tuella pysäyttämään keskusvaltojen hyökkäyksen talvisissa olosuhteissa. Puna-armeijan johto ei näitä oppeja täysin muistanut talvisotaa edeltäneitä operaatiosuunnitelmia laatiessaan.21
Toisen maailmansodan jälkeen poltetun maan taktiikan käyttöä on kansainvälisil- lä sopimuksilla pyritty rajoittamaan. Vuonna 1977 solmitussa Geneven sopimuksen lisäpöytäkirjan 54 artiklassa asia muotoillaan seuraavasti:
”1. Siviilien nälkiinnyttäminen sodankäynnin välineenä on kielletty.
2. Ruokavarastoja, viljelyalueita, viljaa, karjaa, vedenottopaikkoja, kastelujärjestelmiä tai muita tiettyjä alueen asukkaiden selviytymiselle keskeisiä tekijöitä vastaan hyökkääminen, niiden poistaminen tai käyttökelvottomiksi tekeminen niiden ravintohyödyn viemiseksi pois alueen siviiliväestöltä tai antamiseksi vastapuolelle, siviiliväestön näännyttämiseksi, pois ajamiseksi tai minkään muun tausta-ajatuksen takia, on kiellettyä.”22
Sopimusta eivät kuitenkaan ole ratifioineet useat merkittävät valtiot, kuten Yhdysval- lat, Iran, Israel, Pakistan, Intia ja Indonesia.23
1.3 TUTKIMUSTEHTÄVÄ, METODI JA RAKENNE
Väitöskirjatutkimuksessani tutkin talvisodan aikana tapahtunutta pääosin suomalais- joukkojen toteuttamaa itäisen rajaseudun hävittämistä. Rajoitan tutkimukseni aika- välin vuodesta 1919–maaliskuun 1940 loppuun. Ajanjakso alkaa hävityskoulutuksen kehittymisestä itsenäistyneessä Suomessa ja päättyy näiden periaatteiden soveltami- seen käytäntöön talvisodassa aikana. Osissa rajaseutua hävitystoimet jatkuivat koko sodan ajan, mutta paikoittain ne loppuivat jo huomattavasti aikaisemmin. Alueel- lisesti rajoitan tutkimukseni koskemaan Suomen ja silloisen Neuvostoliiton välistä Tarton vuoden 1920 rauhansopimuksen mukaista itärajaa ja sen läheisiä alueita, joille neuvostojoukot sodan aikana etenivät.
Selvitän ja analysoin, kuinka poltetun maan taktiikka kehittyi Suomessa käsittele- mänäni ajanjaksona. Teen tämän tutkimalla aluksi, miksi suomalaiset valmistautuivat poltetun maan taktiikan käyttöön maailmansotien välisellä aikakaudella. Tarkaste- luun sisältyy ajanjakson taktisen ajattelun, sotilasmaantieteellisen toimintaympäris- tön, puolustussuunnitelmien, sotilasvarustuksen ja -resurssien sekä hävitystoiminnan periaatteiden sisällyttäminen sotilaskoulutukseen.
Sotaa edeltäneen ajanjakson käsittelyn jälkeen siirryn tarkastelemaan, miksi ja miten poltetun maan taktiikkaa sovellettiin talvisodassa. Teen tämän tarkastelemalla
21 Ludendorff 1919, 99, 102; Sinka 1929, 33, 52, 54.
22 Geneven vuoden 1949-sopimuksen vuoden 1977 lisäpöytäkirjan sisältö, http://www.icrc.org/applic/ihl/
ihl.nsf/Article.xsp?action=openDocument&documentId=C5F28CACC22458EAC12563CD0051DD00, luettu 22.5.2014.
23 Lista Geneven vuoden 1949-sopimuksen vuoden 1977 lisäpöytäkirjan ratifioineista maista, http://www.
icrc.org/applic/ihl/ihl.nsf/States.xsp?xp_viewStates=XPages_NORMStatesParties&xp_treatySelected=470, luettu 22.5.2014.
hävitystöiden eri toteutusmuotoja sekä hävitettävien alueiden priorisointia tavoittee- nani peilata niitä suomalaisten puolustussuunnitelmiin ja tavoitteisiin. Tutkin, kuinka hävitystoiminta kehittyi sodan kestäessä ja miten se vaikutti sotatapahtumiin taktisel- la, operatiivisella ja strategisella tasolla.
Hävitystoimintaan käytetyn työn määrä suhteessa toiminnan tehokkuuteen on myös yksi keskeinen eri alueita erottava tekijä. Tutkimuksessani selvitän miten käy- tettävissä olevat resurssit vaikuttivat poltetun maan taktiikan soveltamisedellytyksiin.
Käytettävissä olevien joukkojen määrän ja varustuksen suhde toiminta-alueen olo- suhteisiin sekä vastustajan joukkojen vahvuuteen ja laatuun verrattuna on huomioon otettava tekijä poltetun maan taktiikan käytön tehoa arvioitaessa.
Tutkimukseni perustuu kvalitatiiviseen metodiin. Tarkastelen tapahtumia pää- lähteinäni toimivien joukko-osastojen asiakirjojen avulla. Aineiston tutkimukseni painottuu tapahtumakuvauksiin sekä eri organisaatioiden tehtävien toteutuksen analysointiin.
Lähtökohtana tutkimustyölleni on vuonna 2013 valmistunut pro gradu-tutkiel- mani ”Polttakaa ja hävittäkää kaik, niin ettei jää kivvee kive pääl!”: Poltetun maan taktiikan käyttö Laatokan Karjalassa talvisodan ensiviikkoina vuonna 1939. Tutkielmassani käsittelin poltetun maan taktiikan käyttöä Laatokan Karjalan alueella, joten väitöstutkimuk- seni tarkoitus on tältä perustalta laajentaa aiheen käsittelyä huomattavasti aiempaa syvällisemmäksi.
Tutkimukseni pyrkii luomaan kattavan kokonaiskuvan talvisodan aikaisen hävi- tystoiminnan tavoitteista ja niiden täyttymisestä. Se keskittyy hävitysten kohdentumi- seen, priorisointiin sekä toteuttamiseen. Tutkimukseni tarkoituksena ei ole kuvata yk- sityiskohtaisesti jokaista tuhottua siltarumpua tai maatilaa vaan esimerkkitapauksia käyttäen kertoa, kuinka hävitystoiminta eteni ja kehittyi eri puolilla rintamaa sodan aikana. Selostus hävitysten kohdentumisesta kertoo suomalaisten pyrkimyksestä vai- kuttaa neuvostojoukkojen toimintaan sekä näiden tavoitteiden toteutumisesta sodan aikana.
Väitöstutkimukseni rakenne ei ole tiukan kronologinen vaan se käsittelee hävi- tystoimintaa alueittain ja vaiheittain. Karjalan Kannaksen hävitys oli monivaiheinen ja erittäin laaja kokonaisuus, joten sitä käsitellään kahdessa osiossa teoksen hävi- tystoimintaa kuvaavan osan alussa ja lopussa. Muiden sotatoimialueiden hävityksiä käsittelen yksittäisinä kokonaisuuksina. Esimerkkitapauksina aion käsitellä suurten asutuskeskittymien ja teollisuuslaitosten hävityksiä eri puolilla rintamaa. Tällaisek- si nousevat muun muassa Laatokan Karjalassa Suvilahden taajaman hävittäminen 2.12.1939, Pitkärannan polttaminen 8.12.1939 ja useiden eri asutuskeskusten tuhoami- nen etenevien neuvostojoukkojen tieltä Karjalan Kannaksella sodan alusta loppuun ulottuvalla ajanjaksolla.24 Lisäksi taustoitan tutkimusaihetta johdannossa kuvaamalla poltetun maan taktiikan käyttöä maailmanhistoriassa ennen talvisodan alkua. Suo- malaisen pioneeri- ja talvitaistelukoulutuksen kehitys liittyy kiinteästi poltetun maan taktiikan soveltamiseen talvisodan aikana, joten se ansaitsee oman osionsa teoksessa.
Tutkimuskohteeni on mielenkiintoinen johtuen niiden tekijöiden moninaisuudes- ta, jotka vaikuttivat taisteluiden kehittymiseen ja poltetun maan taktiikan käyttöön eri toiminta-alueilla. Näistä merkittävimmiksi nousevat puna-armeijan suunnittelullisen, koulutuksellisen ja varustuksellisten tasojen heikkoudet, joita suomalaiset pyrkivät hyödyntämään voimasuhde-erojen tasoittamiseksi poltetun maan taktiikkaa sovel-
24 Koukkunen 2013, 36–37, 47–48.
tamalla. Heikkouksien hyödyntäminen tai hyödyntämättä jättäminen kertoo, kuinka hyvin suomalaiset olivat tietoisia puna-armeijan toimintakyvyn rajoitteista ja suoma- laisten sotaa edeltäneiden arvioiden paikkansa pitävyydestä.
Lähdeaineistostani löytyy runsaasti tietoa suomalaisten hävitystoiminnan koulu- tuksen, suunnittelun ja varustuksen kehityksestä sotaa edeltäviltä vuosilta sekä välit- tömästi sotaa edeltäneiden ylimääräisten kertausharjoitusten ajalta. Tietoja puna-ar- meijan tavoitteista, koulutuksesta sekä Suomen olosuhteiden tuntemuksesta on myös tarjolla paljon. Lähdeaineiston sotaa edeltävän ajan sota- ja hävityssuunnitelmista saatavaa tietoa on mahdollista hyödyntää käsityksen luomiseksi siitä, kuinka polte- tun maan taktiikan soveltamisen oletettiin sodan alkaessa kehittyvän. Sotatoimien alkamista edeltäneen sotilasajattelun tuntemus on tärkeää konfliktin perusteiden ymmärtämisessä. Sotilaallisen konfliktin kulku ei kuitenkaan koskaan täysin nou- data alkuperäisiä suunnitelmia ja ennakkoarvioita, joten suunnittelun soveltuminen käytäntöön sekä sodanjohdon mukautumiskyky tilannekehitykseen nousee tapahtu- matutkimuksessa keskeisimmäksi mielenkiinnon kohteeksi. Omassa tutkimuksessani huomio keskittyy poltetun maan taktiikan soveltamiseen erilaisissa ja ennakkosuun- nitelmiin verrattuna mahdollisesti muuttuneissa olosuhteissa.
Poltetun maan taktiikka oli talvisodassa vain yksi osa suomalaisten taistelutoimin- nan tukemista. Hävitystoiminnan tulosten kvantifiointi on lähes mahdotonta johtuen siitä, että suomalaisten ja puna-armeijan joukkojen toimintaan vaikuttaneiden teki- jöiden kokonaismäärää on käytännössä mahdotonta tunnistaa. Hävitystapahtumien määrä sodan aikana oli lisäksi niin suuri ja osin heikosti dokumentoitu, että kaikkien niiden analysointi on lähes mahdotonta. Yleisellä tasolla on kuitenkin mahdollista esittää havaintoja ja päätelmiä hävitysten vaikutuksesta strategisen, operatiivisen ja taktisen tason toiminnalle. Laadullisen tutkimuksen periaatteiden mukainen tarkasti määritelty tutkimusyksiköiden joukko tai tilastollinen argumentointitapa eivät ole tarpeellisia, vaan vastaus tutkimuskysymykseen on muodostettavissa toisin keinoin.25
Analysoitaessa historiallista asiakirja- ja muistitietoaineistoa on lähdekritiikki aina erittäin tärkeää. Sodan aikana laadituissa asiakirjoissa ja muistitietoaineistossa tämä pitää erityisen hyvin paikkansa. Sotatoimien aikana tiedonkulku on katkonaista ja tilannekuva usein sekava. Joukkojen ylin johto voi saada paikkaansa pitämätöntä tai vanhentunutta tilannetietoa, joka vääristää myöhempiä tulkintoja tapahtumista. Tais- teluihin osallistuneidenkin havainnot voivat olla hyvin kapea-alaisia tai puutteellisia, sillä yksilön mahdollisuudet havainnoida taistelun kulkua kokonaisuutena ovat usein rajoitetut, joten tiedot on varmistettava useista lähteistä. Esimerkiksi tietyn sillan hä- vityskäskyn toteuttaminen on varmistettava sekä käskyn antaneen johtoportaan että sen suorittaneen joukon asiakirjoista. Lisävarmistusta tapahtumalle on mahdollista löytää muun muassa muiden samalla alueella toimineiden joukkojen asiakirjoista.
Pyrin havainnollistamaan tutkimustuloksiani karttojen avulla. Olen laatinut talvi- sodan aikaista hävitys- ja taistelutoimintaa kuvaavia karttoja tutkimuksessani käsitte- lemistäni operaatioalueista. Kartat mahdollistavat nopean kokonaiskuvan saamisen usein hyvin laajojen alueiden tapahtumista sekä kronologiasta. Karttojen avulla on mahdollista tehdä johtopäätöksiä hävitystoiminnan keskittymisestä ja tarkoitukses- ta eri puolilla rintamaa. Joissain tapauksissa olen laatinut karttoja myös joukkojen toiminnan suuntautumisesta havainnollistaakseni, millaisia reittejä suomalaiset ja puna-armeijan joukot käyttivät Suomen talviolosuhteissa sotatoimia edistääkseen.
25 Alasuutari 2011, 22.
Joukkojen liikkeet kertovat muun muassa suomalaisten ja neuvostojoukkojen erilai- sesta liikkumiskyvystä, taktiikasta sekä suomalaisten harjoittaman hävitystoiminnan tehokkuudesta. Toimien perusteella on pääteltävissä onnistuivatko suomalaiset enna- koimaan puna-armeijan suunnitelmia ja vaikuttamaan niihin poltetun maan taktiikan keinoin.
Kartat havainnollistavat suomalaisten pyrkimyksiä neuvostojoukkojen etenemi- sen rajoittamiseksi. Poltetun maan taktiikan käyttö yhdistettynä maastollisiin teki- jöihin eri alueilla on helposti hahmotettavissa niiden avulla. Tutkimukseni karttojen perustana olen käyttänyt pääosin 1930-luvulla laadittuja karttoja, jotta tutkimukseni karttaesitykset vastaisivat mahdollisimman hyvin talvisodan aikaista todellisuutta maastossa. Erityisesti teitä rakennettiin monin paikoin itsenäisyyden alkuvuosikym- meninä runsaasti lisää, joten huomattavasti ennen talvisodan alkamista laadittuihin karttoihin merkitty tiestö ei välttämättä enää vuonna 1939 vastannut todellisuutta.
Suurena apuna tässä työssä ovat Maanmittauslaitoksen internetiin digitalisoimat Laa- tokan Karjalan ja Karjalan Kannaksen Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden kartat.
Pohjoisten alueiden karttojen etsiminen oli haastavampaa, mutta niitäkin onnistuin löytämään riittävän määrän arkistoaineistosta sekä digitalisoitujen sotapäiväkirjojen liitteistä.
Asutuksen ja liikenneyhteyksien alueellinen keskittyminen sotatoimien kohteik- si joutuneilla Suomen itäisillä raja-alueilla on yksi poltetun maan taktiikan kannal- ta keskeinen tekijä, joka on mahdollista havainnollistaa parhaiten karttojen avulla.
Asutustiheyden ja liikenneyhteyksien merkitys poltetun maan taktiikan käytölle on mielenkiintoinen kysymys, johon on mahdollista vastata tutkimalla hävitysten alu- eellista sijoittumista ja havainnollistamalla tutkimustuloksia kartoin. Tarkastelemalla hävitystapahtumien alueellista sijoittumista on mahdollista havaita millaisille alueille hävitykset keskittyivät ja tehdä tämän pohjalta johtopäätöksiä poltetun maan taktii- kan kohdistamisen perusteista.
Teokseni koostuu johdannosta, yhdestä suomalaisen pioneeri- ja talvitaistelukou- lutuksen historiaa käsittelevästä pääluvusta, yhdestätoista talvisodan aikaista hä- vitystoimintaa kuvaavasta pääluvusta sekä loppupäätelmät sisältävästä viimeises- tä pääluvusta. Yhdessä luvut muodostavat kokonaisuuden, joka kuvaa talvisodan aikaisen poltetun maan taktiikan soveltamista ja kehitystä sodan eri vaiheissa. Ne vastaavat kysymyksiin poltetun maan taktiikan soveltamisen tavoitteista, onnistumi- sista ja epäonnistumisista sekä siihen, kuinka suomalaisjoukot kehittivät sodan aikana osaamistaan hävitysten toteuttamisessa.
Ensimmäinen pääluku käsittelee suomalaista pioneeritoimintaa ja talvitaistelu- koulutuksen kehitystä ennen talvisotaa. Luvussa lähdetään liikkeelle Ruotsin vallan aikaisista pioneerijoukoista ja päädytään kuvaamaan aselajin kehitystä itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä. Osiossa kuvataan, kuinka pioneeriaselaji ja erityises- ti hävityskoulutus sekä -suunnitelmat kehittyivät ennen talvisodan alkua. Luvusta käyvät ilmi suomalaiset olosuhteet, jotka ovat ohjanneet pioneeritoiminnan kehitystä talvisotaa edeltäneinä aikakausina. Lopuksi käsittelen itsenäisyyden alkuvuosikym- meninä kehitettyä suomalaista talvitaistelukoulutusta, jonka merkitys kasvoi talviso- dan olosuhteissa suureksi.
Hävitystoiminnan käsittelyn aloitan Karjalan Kannaksen hävitysvalmisteluista ja hävitystoiminnan toteuttamisesta alueella. Kannas oli talvisodan pääsotanäyttämö, joten poltetun maan taktiikan soveltamisen käsittelyn aloittaminen tuon alueen tapah- tumista on perusteltua. Pääsotanäyttämön tapahtumia on tämän jälkeen mahdollista verrata siihen, kuinka tapahtumat kehittyivät muilla sotatoimialueilla. Ensimmäisessä
Karjalan Kannaksen hävitystoimintaa käsittelevässä osiossa kuvaan poltetun maan taktiikan soveltamista sodan alkuvaiheen viivytystaisteluiden aikana.
Seuraavina käsiteltävinä alueina otan esille sotaa edeltäneissä suunnitelmissa toi- seksi tärkeimmäksi nähdyn suunnan, joka käsitti Laatokan Karjalan ja Pohjois-Kar- jalan itäiset raja-alueet. Kahden pääluvun aikana käsittelen näillä alueilla tehdyt hävitysvalmistelut sekä niiden toteutuksen. Tuon tutkimuksessani esille tämän niin sanotun Karjalan operaatioalueen26 erityispiirteet sekä useita esimerkkejä alueen suu- rimpien asutuskeskusten hävittämisestä.
Pohjois-Suomen operaatioalue oli talvisodan aikana maantieteellisesti erittäin laaja kokonaisuus, jonka sotatoimialueeksi joutuneilla itärajan lähialueilla käytiin monia tärkeitä taisteluita ja harjoitettiin verrattain laajaa hävitystoimintaa. Seuraa- van kahden pääluvun aikana keskityn näihin tapahtumiin. Suomalaiset olivat sotaa edeltäneissä suunnitelmissaan ottaneet huomioon alueen erityispiirteet, joiden avulla alueelle etenevät puna-armeijan joukot oli mahdollista lyödä vaikka voimasuhteet olisivatkin suomalaisille epäedulliset. Hävitystoiminnalla oli tavoitteen saavuttami- sessa tärkeä rooli.
Käsiteltyäni Pohjois-Suomen tapahtumat siirryn kertomaan sodan loppuaikojen vetäytymis- ja viivytystaisteluiden aikaisista hävityksistä ja niiden suunnittelusta Kar- jalan Kannaksella. Hävitystoiminta tällä ajanjaksolla eri puolilla Kannasta on laaja kokonaisuus, joka kertoo suomalaisten ajoittain epätoivoisestakin pyrkimyksestä vii- vyttää puna-armeijan etenemistä kohti Suomen sydänalueita keinolla millä hyvänsä, jotta poliitikot saisivat tarpeeksi aikaa neuvotteluratkaisun aikaan saamiseksi ennen puolustuksen luhistumista. Laajat aluehävitykset olivat yksi keino vihollisen etenemi- sen hidastamiseksi ja huollon sekä majoittumisen vaikeuttamiseksi. Laajimpana esi- merkkinä otan esille suomalaisten Viipurin alueen hävitykset sodan loppuvaiheessa.
Lopuksi esitän yhteenvedon tutkimusprojektini aikana tekemistäni havainnoista ja johtopäätöksistä. Kerron, kuinka hyvin suomalaisten sotaa edeltäneet arviot hävitys- toiminnan merkityksestä pitivät paikkansa ja kuinka hävitystoimintaan ennen sodan alkua valmistauduttiin. Tuon esiin, kuinka poltetun maan taktiikkaa talvisodassa eri alueilla sovellettiin, miten toiminta kehittyi ja millaiset vaikutukset sillä oli puna-ar- meijan tavoitteiden saavuttamiselle sekä suomalaisjoukkojen toiminnalle. Vertailen eri alueiden hävitystoimintaa keskenään ja selvitän, kuinka tehokkaasti suomalaiset onnistuivat tuhoamistehtävien priorisoinnissa käytettävissä olleet resurssit sekä työ- voima huomioon ottaen.
1.4 LÄHTEET JA TUTKIMUSKIRJALLISUUS
Tutkimukseni tärkeimpinä aineistoina ovat itärajan alueen hävitystöihin osallistu- neiden suomalaisjoukkojen asiakirjat. Tällaisia joukkoja ovat muun muassa suoja- joukot, pioneerit ja muut viivytystaisteluihin hävitettyjen asutuskeskusten ja muiden hävityskohteiden lähialueilla toimineet joukot. Hävityksiin osallistuneiden joukkojen löytäminen vaatii tarkkaa tutkimuskirjallisuuden tarkastelua. Suuresta määrästä eri joukko-osastoja on pystyttävä rajaamaan tutkittavaksi sellaisten joukkojen asiakirjat, jotka osallistuivat hävitysten toteuttamiseen tai suunnitteluun.
26 Karhu 1932, 50.
Aloitin asiakirjojen tutkimisen joukkojen käskysuhdehierarkian yläpäästä pääma- jan, Kannaksen armeijan, armeijakuntien ja divisioonien asiakirjoista. Tällöin pystyin näistä asiakirjoista saatujen tietojen pohjalta rajaamaan pois joukot, jotka eivät olleet mukana hävitystoiminnassa. Lisäksi muodostin kuvan hävitysten toteuttamisen käs- kysuhdeverkostosta.
Pioneereilla oli YH:n ja talvisodan aikana päävastuu hävitysten suunnittelusta.
Tästä johtuen YH:n aikaisten eri suomalaisdivisioonien pioneerikomentajien sekä Pioneeritoimiston asiakirjat ovat tutkimuksessani erityisen mielenkiinnon kohteena.
Näiden tahojen vastuulla oli pääosa hävitystoiminnan pääperiaatteiden ja suurten linjojen suunnittelusta sekä niiden toteutuksen valvonnasta. Pioneeritoimintaa eri tasoilla tarkastelemalla on mahdollista saada kattavasti tietoa poltetun maan taktii- kan käytön tavoitteista, suunnittelusta, organisoinnista ja tehokkuudesta. Samalla on mahdollista havainnoida, kuinka itsenäiyyden alkuajoista saakka kehitetty hävitys- koulutus ja sitä varten luotu teoriapohja toimivat käytännössä.
Yksi merkittävä asiakirjatyyppi tutkimuslähteideni joukossa ovat joukko-osastojen sotapäiväkirjat, jotka kertovat niiden toiminnasta jopa minuutin tarkkuudella. Tämä auttaa tapahtumien kronologiseen järjestykseen laittamisessa. Erityisesti pienempien yksikköjen, kuten komppanioiden ja joukkueiden sotapäiväkirjoissa nimetään henki- löitä ja yksiköitä, jotka hävittämisiin osallistuivat. Tällaisia tietoja ei yleensä tule ilmi suuremmista suunnitelmista, joissa korkeintaan nimettiin joukot, joille hävitystehtävä annettiin. Toisaalta yksityiskohtaisuuksissa piilee myös sotapäiväkirjojen heikkous, niissä ei yleensä kerrota suurimittaisemmista suunnitelmista. Joskus suunnitelmia on löydettävissä sotapäiväkirjojen liitteistä, mutta useimmiten on turvauduttava jouk- ko-osastojen muihin asiakirjoihin. Näiden asiakirjojen joukosta on löydettävissä ylei- semmän tason tietoja hävitysoperaatiosta.
Sotapäiväkirjat on kirjoitettu usein taistelutoiminnan tai jopa sotatoimien jo päätyt- tyä muistinvaraisesti. Niitä lukiessa on kiinnitettävä erityistä huomiota inhimillisten erehdysten mahdollisuuteen. Kovan fyysisen ja henkisen väsymyksen alaisena sota- päiväkirjan kirjoittaja on saattanut helposti tehdä virheitä esimerkiksi kellonaikojen, nimien ja sotilasyksiköiden nimien merkitsemisessä. Sotapäiväkirjat ovat virallisia yksiköiden haltuun jääviä asiakirjoja, joten tämä on osaltaan määrännyt mitä niihin on kirjoitettu. Osaston toimintaa ei välttämättä mielellään esitetty negatiivisesti, teh- dyistä virheistä saatettiin vaieta ja mahdollisia epäonnistumisia kaunistella.
Mahdolliset puutteet sotapäiväkirjoissa täytyy ottaa huomioon niitä käsiteltäessä, mutta tämä ei tarkoita, että ne olisivat lähdeaineistona käyttökelvottomia. Käytettäessä sotapäiväkirjaa lähteenä tutkijan tulee ottaa huomioon muun muassa sen laatija, sota- päiväkirjan yleinen laatu, laatimisen olosuhteet sekä maininnat päiväkirjaan merkittyjen tietojen lähteistä. Mahdollisuuksien mukaan tutkijan on myös pyrittävä vertailemaan useampien eri sotapäiväkirjojen antamia tietoja samoista tapahtumista niiden paikkansa pitävyyden varmistamiseksi.27 Tutkimustyössäni kiinnitän huomiota näihin tekijöihin.
Hävitystöiden suunnittelusta, valmistelusta ja toteutuksesta on mahdollista saa- da sotapäiväkirja-aineiston avulla suhteellisen laadukasta tietoa. Tietyn hävityksen tarkka kellonaika ei ole kaikissa tapauksissa luotettava ottaen huomioon, että ne on saatettu merkata sotapäiväkirjaan huomattavasti hävitystyön toteuttamisen jälkeen muistin perusteella tai tieto hävityksestä on saatu epämääräisistä lähteistä esimer- kiksi huhupuheena tai viestivälineiden välityksellä useiden eri toimijoiden kautta.
27 Tuunainen 2006, 211–212, 214–215.
Hävitystyön tapahtumisen päivämäärä on todennäköisesti jo huomattavasti tarkem- pi tieto, erityisesti jos se toistuu samana useissa eri sotapäiväkirjoissa sekä muissa lähteissä. Pidän varsin varmana sitä, että jos tietty hävitystyö on sotapäiväkirjassa todettu suoritetuksi, on se todennäköisesti myös todellisuudessa tapahtunut. Hävi- tystyöt olivat useimmiten niin huomattavia tapahtumia, jotka vaikuttivat oleellisesti myös taistelutapahtumiin, että valehtelu niiden toteuttamisesta olisi todennäköisesti havaittu useiden eri toimijoiden taholta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ilmoitetut hävitykset ovat onnistuneet täydellisesti. Esimerkiksi räjäytetyksi ilmoitet- tu silta on saattanut vahingoittua vain osittain, mutta tästä ei sotapäiväkirjassa vält- tämättä mainita. Hävitystöiden puutteet kävivät usein ilmi, kun suomalaistiedustelu havaitsi perusteellisesti hävitetyiksi ilmoitettujen siltojen kautta kulkevan suuriakin neuvosto-osastoja joskus vain muutamia tunteja niiden väitetyn tuhon jälkeen.
Sotapäiväkirjojen maininnat hävitysten valmistelusta ja suunnittelusta ovat aina- kin YH:n ajalta varsin luotettavia. Ylemmät tahot tarkastivat pioneerijoukkojen hävi- tystöiden suunnitelmat ja valmistelut, joten niiden toteutuksesta ei juuri ollut voinut valehdella rangaistuksen uhalla. YH:n aikana rauhan vielä vallitessa hävitysten valmis- telujen tarkastuksille oli vielä riittävästi aikaa, mutta sodan sytyttyä tilanne muuttui.
Tällöin joukot saattoivat joutua suunnittelemaan ja valmistelemaan hävityksiä kiireessä itsenäisesti. Tämä todennäköisesti johti myös virheellisiin ilmoituksiin valmistelujen tasosta, mikä on yhtenä selityksenä joidenkin hävitystöiden epäonnistumisiin.
Sotakorkeakoulussa 1926–1991 laaditut julkiset diplomityöt julkaistiin alkuvuon- na 2018 Kansallisarkiston digitaaliarkistossa. Kokoelman tutkiminen antoi minulle runsaasti uutta tietoa sotaa edeltävän ajan suomalaisista puolustussuunnitelmista, sotilasmaantieteellisistä näkemyksistä sekä hävitystoiminnan suunnittelun ja koulu- tuksen kehityksestä. Diplomityöt eivät kaikissa tapauksissa ole kaikista laadukkainta tutkimustyötä, mutta niitä on mahdollista hyödyntää ajankuvana sotilaallisesta ajat- telusta omana aikakautenaan. Lisäksi diplomitöiden tarkastajien yleensä tutkimusra- portin alkuun tai marginaaleihin kirjoittamia arvosteluja ja kommentteja on mahdol- lista käyttää diplomitöiden antamien tietojen luotettavuuden arvioinnissa. Lisäksi ne tarjoavat mielenkiintoisen näytteen sotakorkeakoulun opettajien ja näkemyseroista tulevan sodan käyntitavoista sekä ulottuvuuksista.
Talvitaistelun ja talviolosuhdekoulutuksen kehityksestä ennen talvisotaa on mah- dollista saada tietoa siitä, kuinka suomalaiset varautuivat hyödyntämään maamme sääolosuhteita taistelussa maahantunkeutujaa vastaan. Itsenäisyyden alkuvuosi- kymmeninä aiheesta kirjoitettiin varsin runsaasti suomalaisissa sotilasoppaissa. Yk- sityiskohtaisesti sotaa edeltäneen ajanjakson talvitaistelukoulutuksen näkökohtia ja vaatimuksia käsittelevät Kustaa Tapolan laatima ”Talvitaktiikkaa” (1929) ja Erkki Han- nulan ”Jalkaväki suksilla” (1922). Teoksista käy hyvin ilmi miten talvitaistelutaktiikkaa pyrittiin itsenäisyyden alkuaikoina kouluttamaan ja kehittämään. Lisäksi teoksista käy ilmi millaisia puutteita ja kehitystarpeita suomalaisjoukkojen talvivarustukses- sa sekä -kalustossa oli. Joukkojen talvivarusteiden ja kylmissä olosuhteissa selviy- tymisen kehittyminen palveli poltetun maan taktiikan käyttöä suomalaisjoukkojen sisämajoituksesta riippuvaisuuden vähennyttyä. Oppaista ilmenee myös millaiseksi puna-armeijan kyky toimia talvella arvioitiin, mistä on mahdollista päätellä, kuinka suomalaiset aikoivat vaikuttaa sen toimintakykyyn muun muassa hävitystoiminnalla.
Tutkimuskirjallisuudessa tutkimusaihettani käsitellään varsin vähän. Tietoa täy- tyy kerätä suuresta määrästä teoksia, sillä maininnat hävitystoiminnasta ovat teoksis- sa yleensä yksittäisiä. Talvisodan taistelutapahtumista on kuitenkin kirjoitettu erittäin kattavasti, mikä on suureksi avuksi esimerkiksi selvitettäessä suomalaisjoukkojen liik-
keitä ja sijoitusalueita tiettyinä aikoina. Sotilasmaantieteestä, rintaman eri alueiden maantieteestä ja poltetun maan taktiikan soveltamisesta eri aikoina löytyy suhteelli- sen hyvin kirjallisuutta.
Yleistä talvisotaa koskevaa tietoa on tutkimuskirjallisuudesta huomattavasti helpompaa löytää kuin tietoja hävitystoiminnan toteuttamisesta. Kattavia teoksia aiheesta ovat Sotatieteen Laitoksen Sotahistorian toimiston toimittamat Talvisodan historia-sarjan osat 1–4 (1978–1979). Neuvostoliiton tavoitteita talvisodassa valaisevat muun muassa Ohto Manninen teoksessaan Miten Suomi valloitetaan: Puna-armeijan operaatiosuunnitelmat 1939–1944 (2008) sekä Juri Kilinin teos Puna-armeijan sotatoimet Laatokan Karjalassa talvisodassa (2002).
Reino Arimon kolmiosainen teossarja Suomen puolustussuunnitelmat 1918–1939 (1986–1987) on kattava kuvaus maamme puolustuksen kehittymisestä itsenäistymi- sestä talvisotaan. Teossarja kertoo perinpohjaisesti Suomen puolustussuunnitelmien muutoksista ja niihin vaikuttaneista tekijöistä. Poltetun maan taktiikan roolia erityi- sesti viivytystaisteluvaiheessa sivutaan erityisesti 1920-luvulta eteenpäin laadituissa suunnitelmissa. Teoksissa kuvataan hyvin myös Suomen eri osien maasto-olosuhteiden vaikutusta sodankäynnille sekä niiden suomalaisten pyrkimyksiä hyödyntää näitä olo- suhteita mahdollisessa sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Koulutus- ja varustekehityksen yksityiskohdat sekä perusteet tulevat teoksissa hyvin ilmi selittäen, miksi suomalai- nen sotataito kehittyi sellaiseksi, kuin sitä talvisodassa sovellettiin. Sotataidon kehitys ja Suomen maasto- ja sääolosuhteiden huomioon ottaminen määritteli myös poltetun maan taktiikan käytön periaatteita, joten sen käsittely on keskeinen osa tutkimustani.
Ilmari Karhun Suomen sotilasmaantieto (1932) tarjoaa tärkeää itärajan aluetta kos- kevaa tietoa. Se kuvaa myös sotaa edeltävän ajan suomalaisia sotilasmaantieteellisiä näkemyksiä. Karhun teos kuvaa Suomen 1930-luvun maantiedettä sotilaallisesta nä- kökulmasta yksityiskohtaisesti antaen tietoa muun muassa eri alueiden liikenneyh- teyksistä, vesistöistä, väestömääristä, sääolosuhteista ja pinnanmuodostuksesta. Tie- toja on mahdollista käyttää runsain mitoin hyväksi poltetun maan taktiikan käytön perusteita ja tarkoitusperiä selvitettäessä.
Tietoja neuvosto- ja suomalaisjoukkojen organisaatioista sain muun muassa Mat- ti Aarnion teoksesta Talvisodan ihme (1966). Vesa Tynkkysen kirjoittama Hyökkäyksestä puolustukseen (1996) luo kokonaiskuvaa Suomen armeijan taktiikan kehityksestä itsenäi- syyden ensi vuosikymmeninä. Nämä teokset auttoivat minua sotilasyksiköiden organi- saatioiden selvittämisessä sekä suomalaisten puolustussuunnittelun ymmärtämisessä.
Sotataidon kehitystä ja nykyteorioita käsittelee puolestaan ansiokkaasti Nils Marius Rekkedal teoksessaan Nykyaikainen sotataito: Sotilaallinen voima muutoksessa (2006).
Pioneeriaselajin kehitykseen ja sen toiminnan tavoitteiden selventämiseen käytän tutkimuksessani teoksia, joissa käsitellään hävitystoimintaa sekä sen koulutuksen pai- notuksia Suomessa. Uusinta tutkimustietoa pioneeriaselajin historiasta ja kehityksestä edustaa Janne Mäkitalon Räjähtävää Voimaa 1: suomalaisten pioneeritaktiikan kehittyminen itsenäisyyden aikana (2019), joka on tarjonnut minulle runsaasti tietoa hävityskoulutuk- sen kehittymisestä talvisotaa edeltäneenä ajanjaksona. Vanhemmasta samaa aihepiiriä käsittelevästä kirjallisuudesta olen hyödyntänyt Eero-Eetu Saarisen teosta Pioneeriasela- jin historia 1918–1968 (1975). Saman kirjoittajan teos Pioneerin taskukirja (1931) yhdessä Edvard Hanellin kirjan Hävitystyöt (1923) ja Puolustusministeriön sodan kynnyksellä julkaiseman ohjeistavan teoksen Hävitysohjesääntö (1938), jonka vuonna 1939 täyden- nettyä versiota käytän johtuen sen relevanssista sodan aikaiselle hävitystoiminnalle, luovat puolestaan kattavan kuvan pioneerien hävitystoiminnan yksityiskohdista sekä tavoista, joilla hävitysten suunniteltiin sodan syttyessä toteutuvan.
