Suomen ja Neuvostoliiton tieteellinen yhteistyö : ministeri Pekka Kuusen haastattelu näkymä

Suomen ja Neuvostoliiton tieteellinen yhteistyö — ministeri Pekka Kuusen

haastattelu

YYA-sopimus vahvisti sen muutoksen Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa, joka tapah- tui toisen maailmansodan päättyessä. Tänä vuonna vietetään YYA-sopimuksen kolmikym- menvuotisjuhlaa. Juhlavuoden viettäminen ei ole muodollisuus. Juhliminen osoittaa ja samalla ke- hittää sopimuksen ajankohtaista merkitystä.

YYA-sopimus on edelleen luja perusta maidem- me välisille suhteille ja yhteistyölle.

YYA-sopimuksen solmimisen jälkeen yhteis- työ on laajentunut eri aloille ja samalla syventy- nyt. Sen tueksi on solmittu erityissopimuksia, jotka konkretisoivat yhteistyön sisällön eri aloilla ja määrittelevät vastuussa olevat elimet.

Tieteen ja tekniikan alalla tärkein kehityslinja on ollut tieteellis-teknisen yhteistyön erityisso- pimusten solmiminen; ns. TT-yhteistoiminta.

Perusasiakirja, "sopimus tieteellis-teknisestä yhteistoiminnasta Suomen Tasavallan ja Sosia- lististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä", alle- kirjoitettiin vuonna 1955. Tieteellis-teknillisen yhteistyön historiikissa (Väinö Kaukonen: Kaksi vuosikymmentä tieteellis-teknistä yhteistoimin- taa Suomen ja Neuvostoliiton välillä, Helsinki 1975) sopimusta valmistelleen Suomen osapuo- len työryhmän sihteeri, TT-komitean pitkäaikai- nen varapuheenjohtaja Väinö Kaukonen jakaa yhteistyön kehityksen kahteen jaksoon: vuosina 1956-1968 tapahtui yhteyksien ja toiminta- muotojen kehittelyä, vuosina 1969-1975 toi- mintamuotojen vakiintuminen. Vakiintumi- sen tärkeimpänä muotona tieteellisen yh- teistyön alalla on ollut eri alojen pysyvien yh- teistyöryhmien perustaminen vuodesta 1969 alkaen: ryhmiä on tällä hetkellä neljättäkym- mentä. Perustan yhteistyön syvenemiselle ja laadulliselle kehitykselle saavutetulta perus- talta antavat pitkän tähtäyksen ohjelmat, joita on laadittu kaksi: vuonna 1974 hyväksyttiin oh- jelma teknisille aloille ja vuonna 1975 luonnon- tieteiden, yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden aloille.

Väinö Kaukonen toteaa: "Ensimmäisten toi- mintavuosien kylläkin monitahoisesta, mutta

ensi sijassa tutustumisluonteisesta vuorovaiku- tuksesta ja vaatimattomista konkreettisista tu- loksista Suomen ja Neuvostoliiton välinen tie- teellis-teknillinen yhteistoiminta on sopimuksen allekirjoittamisen 20-vuotispäivään saavuttaessa kehittynyt määrätietoiseksi, täsmällisin tavoit- tein ja yhteisesti sovituin ohjelmin harkittavaksi yhteistyöksi, johon vuosittain osallistuu tiede- mies- ja asiantuntijavaihdon puitteissa molem- min puolin yli viisisataa tiedemiestä ja muuta korkean tason asiantuntijaa."

TT-yhteistyön rinnalla on koulutuksen, tie- teen ja kulttuurin aloilla kehittynyt myös muita yhteistyölinjoja. Tutkimuksen kannalta näistä ovat tärkeimpiä opetusministeriön ja Suomen akatemian kautta tapahtuva vaihto, maidemme välisen taloudellisen yhteistyön monet muodot sekä eräät erillissopimukset (mm. oikeudellisen alan ja terveydenhuollon sopimukset) (kts. esim.

Rolf Hernberg (toim.): Tiede — tekniikka — yh- teistyö, suomalais-neuvostoliittolainen seminaa- ri, TTKK, Tampere 1977; julkaisuun sisältyy luettelo Suomen ja Neuvostoliiton välillä tehdyis- tä yhteistyösopimuksista ja -pöytäkirjoista, jotka sivuavat tieteellis-teknistä yhteistyötä).

Suomen ja Neuvostoliiton välinen yhteistyö on sekä yleisesti, YYA-sopimuksen pohjalta, että erillisaloilla ainutlaatuista sosialistisen ja kapita- listisen maan välillä. Sopimusten ja konkreettis- ten saavutusten kokonaisuus edusti ETYK:n päätösasiakirjan periaatteita jo ennen ETYK:ä.

Nyt on erityisen tärkeätä ponnistella yhteistyön edelleen kehittämisen puolesta; siitä hyötyvät molemmat osapuolet ja se on keskeinen tie toi- mia koko kansainvälisen jännityksen lientymisen puolesta.

Tieteellis-teknisen yhteistoimintakomitean Suomen osapuolen puheenjohtajana on vuodesta 1974 lähtien toiminut ministeri Pekka Kuusi.

Tiede- ja edistys -lehti pyysi ministeri Kuuselta haastattelun selvittääkseen yhteistyön lähiajan kehitysnäkymiä sekä niitä mahdollisuuksia, joi- ta se avaa suomalaisen tieteen kehitykselle ja suomalaisille tutkijoille.

TIEDE JA EDISTYS 278 Pekka Kuusi 39

T & E: Useassa yhteydessä on korostettu sitä, et- tä Suomen ja Neuvostoliiton ystävyys- ja yhteis- työsuhteet muodostavat yhtenäisen kokonaisuu- den. Voiko nimenomaan tieteellis-teknisen yh- teistyön roolia tässä jotenkin täsmentää?

Kuusi: — Tieteellis-tekninen yhteistyö Suo- men ja Neuvostoliiton välillä alkoi vuonna 1955, kuten Väinö Kaukonen toteaa, tunnustelun- omaisesti. Tieteellis-tekninen kehitys luo perus- taa taloudelliselle ja kaupalliselle yhteistyölle, ja näin on varsin luonnollista, että juuri tieteellis- tekninen yhteistyö on ollut YYA-sopimuksen en- simmäinen varsinainen systemaattinen sovellu- tusalue. Suomen puolelta työ alkoi verraten varo- vaisesti. Teollisuuden puolella oli aluksi epäluu- loja tämän toiminnan luonteeseen nähden. Oli sittenkin luonnollisempaa, että puhtaan tieteen harjoittajat osoittivat suurempaa valmiutta Suo- men ja Ne' vostoliiton väliseen tieteelliseen kans- sakäymen. Jo 1950-luvun kestäessä ja etenkin 1960-1 avulla ennakkoluulottomuus työtä koh- taan lisääntyi kuitenkin selvästi, ja siten viime

osikymmenen jälkipuoliskolla oli jo varsin hy- vät edellytykset syventää yhteistyötä. Päästiin aloittamaan varsinaisten pysyvien työryhmien kehittely, mikä vasta on antanut edellytykset sil- le laajalle ja yksityiskohtaiselle yhteistyölle, mikä 1970-luvulla on vakiintunut.

Tällä hetkellä työskentelee yli 30 työryhmää omilla aloillaan varsin kiinteästi yhteiskokouk- sia, seminaareja ja symposiumeja järjestäen sekä asiantuntijavaihtoa kehittäen. Tämä on luonut niin mittavan tieteenharjoittajien ja teollisuus- miesten keskinäisen kanssakäymisen, että epäi- lemättä tämän kaltaisella yhteistyöllä on niin tie- teen kuin talouden ja kaupankäynninkin kan- nalta olennainen merkitys. Ehkä vielä tätäkin tärkeämpää on se, että keskeinen tieteen ja ta- louden harjoittajien piiri on tottunut jatkuvaan luottamukselliseen yhteistyöhön Neuvostoliiton vastaavien elinten kanssa.

Komitean Suomen puolen puheenjohtajana olenkin korostanut tämän yhteistyön varsin eh-

jää poliittista merkitystä. Suomen ja Neuvostolii- ton johtohenkilöiden jatkuva luottamuksellinen kanssakäyminen tieteen, talouden ja kaupan aloilla johtaa siihen, että maidemme keskinäis- suhteiden ilmapiiri jo tästä syystä muodostuu kokonaan toisenlaiseksi kuin mitä se oli joskus 1930-luvulla. Yhteistyöstä on tullut jatkuvaa ar- kipäivän elämää, ja näin juuri naapureiden kes- ken pitääkin olla.

T & E: Äskettäin on hyväksytty pitkän täh- täyksen ohjelmat, ja työryhmäorganisaatio täy- dentyy jatkuvasti. Millaisia tehtäviä yhteistyön kehittäminen asettaa lähitulevaisuudessa?

Kuusi: — Tieteellis-teknisessä yhteistyössä Suomella on vastapuolenaan toisaalta Neuvosto- liiton ministerineuvoston alainen tieteen ja tek- niikan valtionkomitea, toisaalta Neuvostoliiton tiedeakatemia. Tästä syystä ohjelmatkin on jaet- tu kahteen osaan siten, että on kaksi pitkän täh- täyksen ohjelmaa, joiden allekirjoittajana toises- sa tapauksessa on tieteen ja tekniikan valtionko- mitea, toisessa tapauksessa sekä valtionkomitea että tiedeakatemia. Nämä ohjelmat kirjaavat yh- teistyön tähänastisen kehityksen. Samalla niissä on inventoitu tärkeimmät aiheet, joiden on ar- vioitu tulevan esiin lähimmän vuosikymmenen kuluessa.

Pitkän tähtäyksen ohjelmiin pyrittiin nimeno- maan sijoittamaan uusia mielenkiintoisia aiheita myös yhteiskuntatieteiden aloilta. Toistaiseksi olemme käytännössä harjoittaneet verrattain vä- hän yhteistyötä taloustieteen, sosiologian, psyko- logian ja valtio-opin aloilla, mutta näidenkin pii- rissä on yhteistyö ohjelmien hyväksymisen jäl- keen edennyt. Ensimmäiset pidetyt seminaarit ja valtuuskuntien kokoukset osoittavat, että mie- lenkiintoa puolin ja toisin tunnetaan yhteistyön kehittämiseen myös näillä aloilla.

Luonnollisesti yhteiskuntajärjestelmiltään eri- laisten maiden tutkijoiden näkökulmat esime

i

40 Pekka Kuusi 2•78 TIEDE JA EDISTYS

van lainalaisuuksia, jotka ovat siinä määrin ih- misen peruskäyttäytymiseen liittyviä, että ne ovat järjestelmästä riippumattomia; monet yh- teiskunnan muutokset sen sijaan ovat selvästi järjestelmäsidonnaisia. Yhteistyön luonnollinen tavoite tuntuisi olevan näiden erilaatuisten pro- sessien erottaminen toisistaan. Lienee vielä en- nenaikaista arvioida, kuinka nopeasti tällainen eri yhteiskuntajärjestelmiä edustavan kahden maan tutkijoiden välinen yhteistyö voi saavuttaa tuloksia.

Mielenkiintoista on ollut myös todeta, että kun vuosi sitten hyväksyttiin ainutlaatuinen, vuoteen 1990 asti ulottuva pitkän ajanjakson oh- jelma taloudelliselle yhteistyölle, tähän ohjel- maan liittyi olennaisena osana myös tieteellis- tekninen tutkimus ja yhteistyö. Talousohjelmaa varten kartoitettiin molemmin puolin varsin yk- yksityiskohtaisesti niin perinteisillä yhteistoimin- nan aloilla kuin aikaisemmin yhteistoiminnan ulkopuolelle jääneillä aloilla mahdolliset konk- reettisen yhteistyön kohteet. Nämä sisällytettiin ohjelmaan.

Mutta ei tässä kyllin. Talousohjelmahan edel- lyttää suomalais-neuvostoliittolaisessa yhteis- työssä toistaiseksi laajamittaisesti kokeilematto- mien yhteistyömuotojen mukaantuloa mm. teol- lista ja tuotannollista yhteistyötä, yhteistuotan- toa, yhteistä markkinointia kolmansiin maihin jne. Jo viime vuonna virisi maidemme välillä käydyissä keskusteluissa ajatus, että pitkän ajanjakson talousohjelman tehokas käynnistä- minen edellyttää yhteistyömenetelmien nykyistä huolellisempaa selvittämistä. Syksyllä aloitettiin neuvottelut yksityiskohtaisesta metodologisesta selvitystyöstä, jonka tavoitteena on nimenomaan tutkia maidemme välisen yhteistyön menetel- miä. Tavoitteena on laatia työmenetelmien mal- li- ja ohjekirja, joka pyritään tekemään niin yksi- tyiskohtaiseksi ja konkreettiseksi, että jokainen yritys ja tutkija, joka haluaa ryhtyä yhteistyöhön toisen maan vastaavien edustajien kanssa, löytää siitä ohjeita. On tärkeätä selvittää hyvinkin

konkreettisesti esiintyvät ongelmat, jotta tar- peettomalta kitkalta vältytään.

Selvitystyö on vuoden alussa käynnistynyt, ja molemmissa maissa on osoitettu hyvin suurta mielenkiintoa sitä kohtaan. Neuvostoliitossa ovat tieteen ja tekniikan valtionkomitea, eri mi- nisteriöt, systeemitutkimuksen instituutti, maa- ilmantalouden ja kansainvälisten suhteiden ins- tituutti, jopa Gosplan, asettaneet työvoimaa ja resursseja selvitykseen. Myös Suomessa toimii varsinaisen työryhmän tukena laaja asiantunti- joiden piiri. Oletamme, että työn tuloksena saamme konkreettisten aineistojen lisäksi myös osviittoja yhteistyön kehittämiseksi yleisemmin- kin.

Kuluneiden runsaan kahden vuosikymmenen aikana Suomen ja Neuvostoliiton tieteellis-tekni- nen yhteistyö on paljolti kehittynyt ikään kuin omalla painollaan. Ei ole ehkä riittä‘,sti pysäh- dytty tutkimaan itse tämän työn ment,,,lmiä ja niiden kehittämistä. On aika todella pitU huol- ta siitä, että Suomen ja Neuvostoliiton pioneeri- kokemukset tulevat menetelmiltäänkin huolelli- sesti arvioiduiksi. Tämän tapaisella metodologi- sella selvityksellä saattaa olla heijastusvaikutuk- sia kansainvälisen yhteistyön kehittämiseen.

Yleisesti Suomi tietenkin pyrkii hyötymään.

asemastaan Neuvostoliiton pienenä naapurimaa- na, mutta on nähtävä myös tämän asian poliitti- nen puoli. Suomi kykeni ETYK:n edellä toimi- maan eräänlaisena Euroopan kärkimaana. Sa- malla tavoin meillä on tiettyjä edellytyksiä toi- mia yhteistyömenetelmien yleisen kehittämisen.

hyväksi. Neuvostoliiton puolelta osoitettu har- rastus juuri yhteistyömenetelmien kehittämiseen on rohkaissut siten, että vuoden 1978 aikana ko- mitean suomalainen osapuoli tulee keskittä- mään erityisen huomionsa tähän aihepiiriin.

T & E:Hyväksytyissä pitkän tähtäyksen yh- teistyöohjelmissa on esitetty hyvin konkreettisia muotoja tulevalle työlle, näistä pisimmälle me- nevänä varsinaisten yhteistutkimusten käyn- nistäminen yhteisistä aiheista. Onko näiden

TIEDE JA EDISTYS 2.78 Pekka Kuusi 41

konkreettisten muotojen kehittämisestä jo ole- massa suunnitelmat?

Kuusi: — Pitkän tähtäyksen ohjelmien seu- ranta on pyritty järjestämään erikseen ns. tie- teellisten työryhmien ja erikseen ns. teknistalou- dellisten ryhmien osalta. On pakko todeta, että toistaiseksi ei olla päästy vielä kummankaan oh- jelman konkreettisessa kehittelyssä kovinkaan pitkälle. Moskovassa pidetään lähiaikoina jäl- leen seurantaryhmän kokous. Toivottavasti siel- lä kyetään asettamaan myös tieteellisille kohteil- le aikaisempaa sitovammin aikaan sidottuja ta- voitteita. Tähän asti siinä ei olla mielestäni aivan riittävästi onnistuttu.

Kaikissa työryhmien yleiskokouksissa on tar- koitus käsitellä kysymystä. Huomiota on kiinni- tettävä siihen, miten kukin työryhmä voisi edis- tää juuri sille kuuluvien yhteistyöohjelmissa esi- tettyjen tavoitteiden toteutumista. Toivomme, että edistystä tulisi tapahtumaan. Toisaalta on nähtävä, että ohjelmissa esitetyt tavoitteet ulot- tuvat varsin pitkälle tulevaisuuteen.

T & E: Suomen puolella tutkimusta sivuavas- ta yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa huolehtii eri sopimusten perusteella usea elin. Millaiset näiden keskinäiset suhteet ovat?

Kuusi: — Tieteellistekninen yhteistoiminta- komitea kattaa organisaationa varsin huomatta- van osan suomalais-neuvostoliittolaisesta tieteel- lisestä yhteistyöstä, mutta tämän organisaation tarkoitus ei suinkaan ole monopolisoida tutki- mustyötä. Päin vastoin, kun esimerkiksi jokin korkeakoulu on päässyt tietyn tutkimuksen yh- teydessä jatkuvaan, kiinteään yhteistyöhön vas- taavan neuvostoliittolaisen yksikön kanssa, niin suosimme välittömien kontaktien ylläpitämistä.

Monet suomalaiset teollisuusyritykset ovat kyen- neet kehittämään vastaavan neuvostoliittolaisen organisaation kanssa pysyvää yhteistyötä, joka jatkuu TT-komitean asianomaisen työryhmän tieten ja tukemana, mutta ei suinkaan kontrol- loimana.

TT-komitea on siis nähdäkseni varsin tehokas

yleismenetelmä kontaktien solmimiseksi, ja myöskin jatkuvien yhteyksien ylläpitämiseksi.

Mutta kun pyritään jatkuvaan, syvempään tut- kijoiden kanssakäymiseen, tämä pitää pyrkiä ra- kentamaan pysyvälle ja rahoitukseltaankin kes- tävälle perustalle. Korostan sitä, että TT- organisaatio ei ole Suomen puolella tutkimusta pysyvästi rahoittava, vaan yhteyksiä luova ja ide- oita kehittelevä organisaatio. Pyrkimyksenä on, että yhteistyön kohteena oleva tutkimus olisi joh- donmukainen osa Suomen tutkimuksesta ja saisi näin rahoituksensa tavanomaisia rahoituskana- via käyttäen.

Suomen akatemialla on omat, välittömät kon- taktinsa Neuvostoliiton tiedeakatemiaan, ja niillä on luonnollisesti keskeinen sija Suomen akatemian kansainvälisissä suhteissa. Tietty määrä stipendiaatteja lähetetään akatemian ra- hoituksella vuosittain Neuvostoliittoon.

Myös opetusministeriöllä on omat kontaktinsa Neuvostoliiton vastaaviin ministeriöihin, ja eri tasoista yhteistyötä korkeakoulujen välillä har- joitetaan juuri opetusministeriön johdolla. Edel- leen totean, että sosiaali- ja terveysministeriö on solminut yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton vastaavan ministeriön kanssa. Etenkin tervey- denhuoltoon liittyvän tutkimusyhteistyön järjes- täminen on osoittautunut joustavaksi tämän so- pimuksen nojalla.

TT-organisaatio pyrkii olemaan ennen muuta suuri palveluorganisaatio, joka tekee työtä saa- dakseen yhteistyön niin tehokkaaksi ja tiiviiksi kuin mahdollista. Emme suinkaan halua olla tällä alalla ikään kuin kaikkivaltiaita, vaan pi- dämme suotavana, että muodostuu moninaisia välittömiä kontakteja tutkijoiden ja yhteisöjen välille.

Myös maidemme välinen talouskomissio on luonnollisesti organisaatio, joka on hyvin lähellä tieteellis-teknistä yhteistoimintakomiteaa. Sen piirissä on perustettu mm. työryhmiä, joiden toi- minta osuu lähelle TT-komitean vastaavia työryhmiä., Tieteellis-teknisen yhteistyön eräänä

42 Pekka Kuusi 2.78 TIEDE JA EDISTYS

tehtävänä onkin nähtävä palvella taloudellisen yhteistyön kehittymistä ja syvenemistä. Jo tähän- kin mennessä on voitu siirtää joitakin konkreet- tisia saavutuksia TT-organisaatiolta talousko- missiolle.

T & E: Voisitteko jotenkin yleisesti luonnehtia TT-yhteistyön merkitystä Suomen tieteelliselle elämälle; millaisia mahdollisuuksia se avaa?

K uus i : — Tähän kysymykseen on vaikea an- taa yleisluonteista vastausta. Minuun henkilö- kohtaisesti on tehnyt erittäin suuren vaikutuksen nähdä, miten suuresti neuvostoyhteiskunnassa arvostetaan tiedettä. Tämä osoittaa havainnolli- sesti sen, miten marxilainen yhteiskuntakäsitys nojaa tieteeseen ja tekniikkaan ihmisen tarpei- den tyydyttäjänä.

Yhteistyön tähänastinen merkitys vaihtelee eri tieteenaloilla. Toistaiseksi varsinaisen tutkimuk- sellisen yhteistyön aiheita on ollut verrattain vä- hän. Etenkin luonnontieteiden piirissä on me- neillään joitakin korkeatasoisia tutkimustöitä, mutta monien työryhmien kohdalla toiminta on toistaiseksi ollut verraten yleisluontoista. Toivot- tavasti eri alojen työryhmät tulevat osoittautu- maan uudistuskykyisiksi, ja kykenevät esittä- mään uusia aloitteita yhteistyön kehittämiseksi.

On ilmeistä, että vahvistetut pitkän tähtäyk- sen ohjelmat sekä talousohjelman pohjalta käyn- nistynyt metodologian kartoitus tulevat nosta- maan yhteistyön ambitiotasoa. Näin voidaan päästä tilanteeseen, jossa nuoret lahjakkaat tut- kijat molemmista maista pääsevät joustavasti keskenään kontakteihin.

T & E: Voisiko sopimusten merkitystä joten- kin arvioida yksityisen tutkijan näkökulmasta?

Kuusi: — Tutkijoita on käynyt tehtyjen sopi- musten pohjalta Neuvostoliitossa yhä enemmän

— tämä on toistaiseksi ollut meidän kannaltam- me yhteistyön päämuoto. Kokemukset ovat sekä varsin tyydyttäviä että osaksi myös epätyydyttä- viä. Pelkkä oleskelu jossakin toisessa tutkimus- laitoksessa ei aina riitä.

Työryhmäorganisaation laajentuminen ja

konkreettisten aiheiden kirjaaminen pitkän täh- täyksen ohjelmiin on johtanut kiinnostuksen li- sääntymiseen tutkijoiden keskuudessa. Myös kielitaito paranee — tämäkin on eräs yhteistyön edellytys.

T & E: TT-yhteistyötoitnintakomitean Suo- men osapuoli voi ilmeisesti toimia myös yksityis- ten tutkijoiden kontaktien välittäjänä?

Kuusi: — Kyllä. TT-komitean keskeisenä ta- voitteena on auttaa tutkijoita nimenomaan sol- mimaan kontakteja neuvostoliittolaisiin tutkijoi- hin ja löytämään ne laitokset ja instituutit, joissa tehdään työtä kiinnostavista aihepiireistä.

Työryhmäorganisaation laajennuttua nyt lähes kaikki tieteen alat kattavaksi, on se toimiva inst- rumentti molempien maiden tutkijoiden välisten kontaktien ylläpitämiseksi ja järfiestämiseksi.

TT-komitealle voi tehdä aloitteita yksityinenkin tutkija, mutta työryhmien aloilla yhtt.;stoiminta järjestetään niiden organisaation kautta.'

Korostaisin vielä kerran käynnissä olevan me- todologisen selvitystyön merkitystä. Sen tavoit- teena on saada aikaan kartoitus molemmin puo- lin tieteellisten laitosten organisaatiosta ja eri laitosten yhteistyömahdollisuuksista. Toistaisek- si molemmissa maissa tunnetaan vielä liian hei- kosti yhteistyökumppanin järjestelmä. Metodo- logiaselvityksen eräänä tavoitteena on luoda hy- vin käytännöllisluonteinen apumenetelmä yh- teyksien tiivistämiselle.

T & E: Voidaanko Teidän mielestänne olla tyytyväisiä TT-komitean asemaan omassa tie- teellisessä yhteisössämme, setz yhteyksiin suoma- laisiin tutkijoihin tällä hetkellä?

Kuusi: — Kiinnostus yhteistyötä kohtaan on selvästi nousussa. Tämä ilmenee mm. siinä, että eri alojen yhteistyöryhmien jäsenyyksistä on vii- me vuosina ollut paljon ylikysyntää. Kiinnostuk- sen lähtökohtana on varmasti vilpitön halu tu- tustua naapurimaan tieteelliseen elämään ja sol- mia kontakteja sen tutkijoiden kanssa. On hyvä, että työryhmien jäseniä voidaan myös vaihtaa;

yhä useammat kokeneet tutkijat pääsevät täten

TIEDE JA EDISTYS 2.78 Pekka Kuusi 43

välittömiin kontakteihin Neuvostoliittoon päin.

Nykyään ei enää myöskään tapaa sellaista epäluuloisuutta TT-yhteistyötä kohtaan, jota vielä 1960-luvullakin oli havaittavissa. Suomessa oivalletaan nykyään laajasti tämän toiminnan edullisuus. Meidän maamme kehitykselle on ai- noastaan eduksi, jos kykenemme säilyttämään myös tieteellis-teknisellä alueella sen eräänlaisen suosituimmuusaseman, joka meillä on Neuvos- toliiton naapurina mm. ulkomaankaupan suh- teen ollut.

Tietenkin yhteistyötä arvioitaessa poliittinen puoli painaa eniten. YYA-sopimus on muodos- tanut perustan kestävälle yhteistyölle, joka ön saanut vakiintuneita muotoja ja muodostunut pysyväksi. Tämä on paras tapa meille osallistua rauhan ja turvallisuuden lujittamiseen niin omassa maanosassamme kuin koko maailmassa.

Tätä mallia voitaisiin varmasti soveltaa yleisem- minkin.

T & E: Kiitämme sydämellisesti haastattelus- ta.

tiede 4', e istys

Numeroiden tärkeimmät artikkelit ovat seuraavat:

1.77 Inkeri Lehtinen, Toivo Karvonen, Kaarlo Tuo- 3.77 Seppo Toiviainen: Leninismi metodina eli po- ri, Matti Viikari, Pertti Rovamo: Tuure Lehen litiikka ja dialektiikka.

1893-1976. 011i järvinen: Biologinen evoluutio.

A. D. Ado: Biologinen ja yhteiskunnallinen Matti Saraste: Elämän synnyn kemia.

"ihmisen ekologiassa". Seppo Kuusela, Esa Ranta: Ihmistyminen.

Pekka Arinen: Biologismi ja ihmistieteet. Kari Toikka, Matti Viikari: Suomen työväen- Pekka Kosonen: Loogisen ja historiallisen liikkeen historian tutkimuksen kysymyksiä I.

suhde kapitalismiteoriassa. Jorma K. Miettinen: Pugwashin nykyinen toi- Vesa Oittinen: Spinozan ajankohtaisuudesta. minta.

Kettil Bruunin haastattelu — Kokemuksia Bruno Bärs, Jorma Lindfors: Neutronipom- 70-luvun tiedepolitiikasta. min toimintaperiaate ja vaikutukset.

Orlando Letelier: "Chicagon pojat" Chilessä.

Risto Eräsaari: WFSW 30 vuotta.

Pasi Falk: Marxismin klassikoiden suomen- nosten historiikkia.

2.77 Eino Karhu: A. I. Arwidssonin aateperinnön historiallinen merkitys.

Risto Alapuro: Marxilaisen yhteiskuntatutki- muksen linjoja Suomessa 1900-50.

Juha Manninen, Kari Sallamaa, Seppo Toiviai- nen: Kommentteja Alapuron esitelmään.

Lauri Hannikainen: ETYK:in päätösasiakirja ja kansainvälinen oikeus.

Michael Wolff: Newtonin mekaniikan tausta.

Antero Tiusasen haastattelu — "Pääoman"

kolmannen kirjan suomentamisesta.

Arnold Bruns: Virkakiellosta "Teoriakiel- toon"? — Marburgin tapaus.

Yrjö Haila: Tiedettä on puolustettava.

J. P. Roos: Elämäntapatutkimusta ja sosiaali- politiikkaa Neuvostoliitossa.

4.77 Erhard Stölting: Tieteen yhteiskunnallinen kuva ja kokonaisyhteiskunnallinen uusintami- nen.

Karl Lagerspetz: Luonnontieteet, materialis- mi ja positivismi.

Yrjö Haila: Mihin ympäristökeskustelu tulisi kohdentaa?

Pekka Nuorteva: Ympäristökeskustelu olisi kohdennettava ekokatastrofikysymykseen.

Kari Toikka, Matti Viikari: Suomen työväenlii- keen historian tutkimuksen ongelmia II.

Itsenäinen maa — itsenäinen kirjallisuus — Esko Ervastin (1921-1977) haastattelu.

Seppo Toiviainen: Todor Pavlov (1890-1977).

Antti Kasvio: Teesejä tutkinnonuudistuskes- kusteluun.