HÄVITYSVALMISTELUJEN TÄRKEYSJÄRJESTYS JA SIJOITTUMINEN
3.4 KENTTÄARMEIJAN HÄVITYSVALMISTELUT PÄÄPUOLUSTUSLINJAN LÄHIALUEILLAPÄÄPUOLUSTUSLINJAN LÄHIALUEILLA
Rajaseutujen ollessa suojajoukkojen toiminta-aluetta jäi kenttäarmeijan vastuulle YH:n aikana lähinnä pääpuolustuslinjan läheisyydessä sijainneiden alueiden hävi-tysten valmistelu. Tehtävä oli laaja, mutta ei yhtä kiireellinen kuin suojajoukkojen tapauksessa. Suojajoukkojen viivytystaistelut antoivat kenttäarmeijalle valmistautu-misaikaa, jota liikekannallepanon suorittaminen YH:n aikana ennestään lisäsi. Aikaa ei kuitenkaan tällöinkään ollut liikaa ottaen huomioon pääpuolustuslinjan puolustus-valmistelujen heikko tila, jonka parantaminen vaati joukoilta paljon työtä ja resursseja.
142 Perus-424. Er.P 4. Esikunta. 1939. [1]. M-ryhmän Esikunta, n:o 141/Pion./103 sal. 30.10.1939.
Polttohävityksien suorittamisen suhteen käsken seuraavaa. KA; Perus-424. Er.P 4. Esikunta. Sal. ja henk.
kirjeistöä. 1939. [1]. Er. P 4:n Esikunta, D.N:o 68/PV/sal. 1.11.1939. Polttohävityksen suhteen käsken seuraavaa. KA; SPK 3283, 16.–28.10.1939, Metsäpirtin sk., jakso 7, KA, DA; SPK 3371, 29.11.–5.12.1939, Kuolemajärven sk., jaksot 6–7, KA, DA.
143 Black 1994, 123.
144 Marttinen 1938, 8.
Erityisesti siltojen ja muiden operatiivisesti tai strategisesti tärkeiden räjäyttämäl-lä hävitettäväksi suunniteltujen kohteiden panostaminen ja vartiointi käynnistyivät kenttäarmeijan toiminta-alueilla pian YH:n alettua. Kenttäarmeijan joukkojen saapu-essa muodostamispaikkakunniltaan Karjalan Kannakselle pääpuolustuslinjan lähei-syyteen näiden kohteiden panostaminen ja vartioinnin järjestäminen oli yksi ensim-mäisistä joukkojen tehtävistä yhdessä kenttävarustustöiden aloittamisen kanssa.145
Räjäytyskohteiden panostamisesta ja niiden vartioinnin aloittamisesta ohjeisti yk-sityiskohtaisesti ensimmäisenä Päämajassa 26.10.1939 laadittu hävitysvalmiusohje.
Se oli laadittu aikana, jolloin pääosa kenttäarmeijan joukoista oli saapunut Karjalan Kannaksen sijoitusalueilleen. Ohjeen julkaisemisen jälkeisinä päivinä myös eri II ja III AK sekä niiden alaiset divisioonat laativat omia samansisältöisiä ohjeistuksia hävitys-valmiuden saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Ohjeistukset painottivat räjäytyskohtei-den panostamisen lisäksi myös niiräjäytyskohtei-den vartioinnin tärkeyttä sekä panostuksen toimin-takyvyn jatkuvan tarkkailun takia että siihen mahdollisesti kohdistuvan sabotaasin ehkäisemiseksi. YH:n aikana Kannaksella liikkui Neuvostoliiton hyväksi toimineita asiamiehiä tarkkailemassa suomalaisten hävitysvalmisteluja, joita he olisivat tilaisuu-den tullen olleet totilaisuu-dennäköisesti valmiita häiritsemiin kaikin mahdollisin keinoin. 146 Itä-Kannaksen puolustuksesta vastanneen III AK:n alueella hävitysvalmistelujen tavoitteena oli neuvostojoukkojen etenemisen hidastaminen ja lopulta pysäyttäminen Vuoksen vesistölinjalle, jota pitkin kulki myös armeijakunnan osuus pääpuolustus-linjasta. Asutuskeskusten hävittäminen oli tämän tavoitteen saavuttamiseksi toissi-jaista Vuoksen ylittäneiden siltojen hävittämiseen verrattuna. Erityisen tärkeiksi III AKE:n hävitysvalmisteluita koskevissa suunnitelmissa mainitaan Kiviniemen siltojen räjäytyksen onnistuminen. Siltojen tuhoamisvalmistelut aloitettiin jo lokakuun 1939 lopulla ja marraskuussa Kiviniemen lohkon puolustusta päätettiin vahvistaa raken-tamalla aiempaa vahvempia vakinaisia linnoitteita. Sodan alkaminen ei kuitenkaan mahdollistanut näiden suunnitelmien täydellistä toteuttamista.147
Harvat kenttäarmeijan toiminta-alueita koskevat asuinrakennusten hävitysval-mistelut liittyivät YH:n aikana käytännössä aina puolustusjärjestelyjen tekemiseen pääpuolustuslinjalla. Puolustuslinjalle suunniteltuja ampumasuuntia peittävät raken-nukset valmisteltiin nopeasti hävitettäviksi sotatoimien alkamisen varalta.148 Valmis-telut koskivat yleensä lähinnä yksittäisiä latoja tai äärimmäisissä tapauksissa
asuin-145 Perus-86/1. 10. D. Esik. oper. toim. 1939. [1] I/III. Peitepiirros: Kiviniemen sillanpääasemassa suoritetut varustustyöt. KA; Perus-229/1. Kan. A. Esik. pion. kom toim. 1939. [1] I/II. II AKE, n:o 221/Pion./82 sal. II AK:n Pion. käsky n:o 6. Viipuri 1.11.1939. KA; Perus-763/1. Kan.A. Esik. pion.kom toim. Yl. ja sal. kirj.vaiht.
1939–1940. [1] II/II. Päämaja, Pion.kom, n:o 478/Pion.kom 1 sal. Hävitysvalmiusohje. Helsinki 26.10.1939.
KA; Perus-1115/1. 3. Prik. Esik. pion.toim. Yl. ja sal. kirj.vaiht. 1939–1940. [1]. III AKE, n:o 819/Pion 82/39 sal. Hävitysvalmiusohje. Räisälä, 28.10.39. KA.
146 Perus-229/1. Kan. A. Esik. pion. kom toim. 1939. [1] I/II. II AKE, n:o 221/Pion./82 sal. II AK:n Pion. käsky n:o 6. Viipuri 1.11.1939. KA; Perus-763/1. Kan.A. Esik. pion.kom toim. Yl. ja sal. kirj.vaiht. 1939–1940. [1] II/
II. Päämaja, Pion.kom, n:o 478/Pion.kom 1 sal. Hävitysvalmiusohje. Helsinki 26.10.1939. KA; Perus-1115/1. 3.
Prik. Esik. pion.toim. Yl. ja sal. kirj.vaiht. 1939–1940. [1]. III AKE, n:o 819/Pion 82/39 sal. Hävitysvalmiusohje.
Räisälä, 28.10.39. KA; Kilkki 1978a, 16–18.
147 Perus-86/1. 10. D. Esik. oper. toim. 1939. [1] I/III. Peitepiirros: Kiviniemen sillanpääasemassa suoritetut varustustyöt. KA; Perus-911/5. 8.D. Esik. oper toim. 1939–1940. [8] II/III. 8.D. Kiviniemen lohkon varustaminen vakinaisilla linnakkeilla. Humalainen, 12.11. KA.
148 Perus-579/2. 4. D. Esik. oper. toim. (tsto III). Sal. kirj.vaiht. 1939–1940. [2] II/III. Koiviston alalohko, n:o 540/III sal. Koskee: vakin.kk.suojia. Koivisto 9.11.1939. KA; SPK 1020, 2.KKK/JR 13, 4.–5.12.1939, jakso 5, KA, DA; SPK 1023, II/JR 13, 12.12.1939, jaksot 15–16, KA, DA.
taloja, eivät kokonaisia asutuskeskuksia, sillä puolustuslinjat oli jo alun perin pyritty sijoittamaan aukeita ampuma-aloja tarjoaviin maastonkohtiin.
Asutuskeskusten hävitysvalmisteluista kenttäarmeijan vastuualueella on olemassa joitakin esimerkkejä myös YH:n ajalta. Marraskuun 4. päivänä 1939 päivätyssä 11.
DE:n antamassa käskyssä 21. Pion.K sai tehtäväkseen valmistella Muolaan ja Kai-vannon kylien hävitykset. Kylät sijaitsevat noin viisi kilometriä pääpuolustuslinjan selustassa, joten niiden valmisteleminen hävityskuntoon jo näin varhaisessa vaiheessa on muutenkin poikkeuksellista. Syynä kylien tavallista aikaisempaan hävityskuntoon laittamiseen lienee se, että sama pioneerikomppania sai käskyn mukaan tehtäväkseen myös läheisen Sikniemen siltojen hävitysvalmistelut.149 Läheisten kylien valmistelemi-nen hävityskuntoon on ollut logistisesti järkevää, kun pioneerijoukot on tarvikkeineen muutenkin ohjattu alueelle.
Kenttäarmeijan joukoille käskyjä hävityssuunnitelmien laatimisesta pääpuolus-tuslinjan läheisien kylien polttamisista alkoi toden teolla saapua vasta sodan alet-tua. Esimerkiksi sodan ensimmäisenä päivänä annettu II AK:n pioneerikäsky n:o 11 ohjeisti joukkoja polttamaan mahdollisuuksien mukaan kaikki jätettävien alueiden talot ja taloryhmät sekä ansoittamaan ehjiksi jäävät rakennukset räjähteillä. Samana päivänä JR 11:sta esikunnassa laadittu käsky määrittelee rykmentin pataljoonille omat vastuualueensa ja nimeää hävitettävät kylät. Samankaltaisia käskyjä jaettiin runsaasti eri kenttäarmeijan yksiköissä viivytystaisteluvaiheen aikana.150
Asutuskeskusten hävitysvalmistelujen ajoittuminen vasta viivytystaisteluvai-heeseen selittyy joukkojen kenttävarustustöiden asettamisella tärkeysjärjestyksessä hävitystoiminnan edelle. Tällöinkin valmistelut keskittyivät II AK:n vastuualueelle Länsi- ja Keski-Kannakselle, kun taas Itä-Kannaksella III AK:n joukot valmistautui-vat pääasiassa puolustuslinjansa edessä sijainneiden Vuoksen siltojen ja vesistön ete-läpuolisten liikennereittien siltojen hävitykseen. Kiviniemen siltojen oikea-aikainen räjäytyskuntoon laittaminen ja lopulta räjäyttäminen olivat koko YH:n ja suojajouk-kotaisteluvaiheen ajan korkean suomalaisupseeriston huolen aiheina.151
YH:n ansiosta kenttäarmeijan joukot olivat ehtineet rauhassa asettua puolustuk-seen pääpuolustuslinjalle. Ne käyttivät pääosan YH:n ajastaan linjan kenttävarus-tustöihin. Suhteellisen nopeasti toteutettavien asutuskeskusten hävitysvalmistelujen tekoon ei vielä YH:n aikana ollut tarvetta, sillä rajan läheisyyteen sijoitettujen suoja-joukkojen viivytystaistelut antoivat kenttäarmeijan joukoille mahdollisuuden toteut-taa hävitysvalmistelut ja -työt viivytystaisteluvaiheen verraten rauhallisissa olosuh-teissa. Näin kenttävarustustöihin pääpuolustuslinjalla jäi rauhan aikana enemmän aikaa ja rajallisia resursseja.
Sissitoiminta oli viivytystaistelun lisäksi yksi sodankäyntitavoista, joissa suoma-laiset talvisodan aikana sovelsivat poltetun maan taktiikkaa. Rakennusten polttamiset ja tärkeiden rakenteiden räjäyttämiset soveltuivatkin varsin hyvin sissisodankäynnin periaatteisiin vihollisen toiminnan häirinnästä ja levottomuuden herättämisestä
vihol-149 Perus-4870/2. 10.D. Esik. pioneeritsto. Yl. ja sal. kirj.vaiht. 1939–1940. [11] II/II. 11. DE, n:o 18/Pion./39. L 1762. Pion. käsky n:o 1. Heinjoki, 4.11.39. KA.
150 Perus-229/1. Kan. A. Esik. pion. kom toim. 1939. [1] I/II. II AKE, n:o 650/Pion./82. II AK:n Pion. käsky n:o 11, Viipuri, 30.11.1939. KA; Perus-307/1. JR 11. Esikunta. 1939–1940. [1]. JR 11. Esikunta, n:o 223/III/71 sal.
Koskee: Viiv.taistelusuunnitelman tarkistamista ja häv.töiden suunnitelmia. 30.11.1939. KA.
151 Perus-645/1. 15. Pion. K. 1939. [1] 8.DE, n:o 1794/Pion./82 sal. Kiviniemen siltojen sytytysvalmiiksi laitto ja räjäyttäminen. 5.12.39. KA; SPK 101, 3.12.1939, III AKE, tsto III, jakso 43, KA, DA; SPK 115, III AKE, Viestitoimisto, 30.11.1939, jakso 10, KA, DA; SPK 2549, 30.11.1939, 15. Pion.K, jakso 8, KA, DA.
lislinjojen takana. Pienten toiminta-alueensa hyvin tuntevien sissipartioiden olikin hel-pompi täydentää viivytystaisteluiden aikana keskeneräisiksi jääneitä hävityksiä kuin suurempien ja hidasliikkeisempien tavallisten jalkaväkijoukkojen hävitysosastojen.152
Suomalaisissa YH:n ja talvisodan aikaisissa sissitoimintaa käsittelevissä ohjeissa asuinkäyttöön kelpaavien rakennusten hävittämistä vihollislinjojen takana painotet-tiin selkeästi enemmän kuin tavallisen jalkaväen toimintaohjeissa. Erityisesti talviolo-suhteissa linjojen takana ja välimaastossa suoritettavan hävitystoiminnan katsottiin vaikeuttavan vihollisen toimintaa huomattavasti. Sisämajoittumisen estämisen lisäksi rakennusten yllättävän polttamisen uskottiin levittävän vihollisjoukkojen keskuudes-sa pelkoa ja vainoharhaa vaikeuttaen niiden lepäämistä. Suomalaispartiot havaitsivat-kin sodan myöhemmissä vaiheissa sisämajoitukseen päässeiden neuvostojoukkojen pyrkineen estämään yllättävät majoitusrakennusten sytytykset laittamalla ikkunoiden peitteiksi vuodevaatteita, joiden tarkoituksena oli estää kranaattien tai polttopullojen heittäminen rakennuksiin.153
Sissitoimintaohjeistuksessa hävitystoiminta ei kuitenkaan ollut kärkisijoilla. Tär-keimpiä sissi- ja tiedusteluosastojen tehtäviä olivat esimerkiksi 2. Pr:n esikunnan sodan aikana jakaman tiedustelu- ja sissitoimintaohjeen mukaan tiedustelutietojen keräämi-nen, vihollisen huollon häiritsemikeräämi-nen, vihollisen esikuntien ja lähettien tuhoaminen sekä puhelinyhteyksien tuhoaminen. Hävitystoiminta oli ohjeistuksen tärkeysjärjestyk-sessä vasta viidentenä. Hävitystöitä partiot saivat suorittaa, mikäli listalla tärkeämmäksi määritellyistä tehtävistä jäi sissiosastolle ylimääräisiä tarvikkeita käytettäviksi.154
Hävitysten nostaminen mukaan sissitoimintaohjeistukseen oli Karjalan Kannak-sen ja muidenkin Suomen itäisten rajaseutujen olosuhteet huomioon ottaen perus-teltua. Suomalainen tapa rakentaa asuinrakennukset erilleen pitkien välimatkojen päähän toisistaan teki niistä otollisia kohteita sissien hyökkäyksille. Puna-armeijan joutuessa majoittamaan joukkojaan yksittäisiin taloihin tai toisistaan erillään oleville maatiloille, oli näihin majoituspaikkoihin iskeminen huomattavasti helpompaa, kuin suuriin majoituskeskittymiin. Pienet ja nopeat iskut eivät välttämättä aiheuttaneet neuvostojoukoille suuria tappioita, mutta niiden aiheuttama kauhu lisäisi halutto-muutta hajamajoitukseen neuvostosotilaiden keskuudessa. Tämä täydensi muuta hä-vitystoimintaa ilman, että kaikki syrjäisempiä rakennuksia edes tarvitsi polttaa. Näitä ehjiksi jääneitä rakennuksia oli lisäksi mahdollista käyttää sissitoiminnan tukipisteinä.
Kenttäarmeijan hävitysvalmistelut pääpuolustuslinjan lähialueilla tähtäsivät puna-armeijan hyökkäyksen pysäyttämiseen. Liikenneyhteyksien katkaisemisella puolustajat pyrkivät vaikeuttamaan tai estämään neuvostojoukkojen etenemistä ja pääpuolustuslinjan murtamista. Rehu- ja muonavarantojen evakuointi uhanalaisilta alueilta vaikeutti puna-armeijan joukkojen ja hevosten elintarviketilannetta, joka yh-dessä jo aivan rajan lähialueilta aloitettujen asuinrakennusten polttohävitysten kans-sa tarkoitti erittäin kurjia elinolosuhteita hyökkääville joukoille, mikäli niiden omiin rajantakaisiin tukialueisiinsa nojannut huolto ei toimisi moitteettomasti.
152 Palokangas 2014, 118, 120.
153 Perus-847/5. 11. Pion.K. 1939–1940. [5] IV/IV. Taktillinen opas XI. KA; Perus-1594/2. Kev. Os. 5. Esikunta.
1939–1940. [6]. E/ 2. Prikaati. Liite 2. PR:n käskyyn. EM n:o 1. Tiedustelu- ja sissitoiminta. KA; Perus-2454/1.
III/JR 12. Esikunta. 1939–1940. [10]. III/JR 12. Sissitoimintaohjeet. KA; Marttinen 1938, 52; Palokangas 2014, 120.
154 Perus-1594/2. Kev. Os. 5. Esikunta. 1939–1940. [6]. E/ 2. Prikaati. Liite 2. PR:n käskyyn. EM n:o 1.
Tiedustelu- ja sissitoiminta. KA.