SUOMUSSALMEN HÄVITYKSET KIRKONKYLÄN VALTAUSTAISTELUIDEN AIKANAVALTAUSTAISTELUIDEN AIKANA

Joulukuun 1939 ja tammikuun 1940 aikana aktiivisin taistelutoiminta Kainuussa kes-kittyi Suomussalmelle. Kirkonkylän vallanneet neuvostojoukot aikoivat jatkaa hyök-käystään lännemmäs tavoitteenaan vallata Oulu ja katkaista Suomi kapeimmalta kohdaltaan. Puna-armeijalla oli tehtävään käytettävissään kaksi divisioonaa, jotka tosin kärsivät talviolosuhteiden ja suomalaisten poltetun maan taktiikan aiheutta-mista huoltovaikeuksista. Suomen sodanjohto ei seurannut tilannetta toimettomana, vaan keräsi alueelle lisäjoukkoja vastatoimenpiteiden aloittamiseksi.

568 Muilu, Kansa Taisteli 4/1969, 106.

569 Tuompo 1967, 184; Usva 1978b, 258.

570 Karhunen 1970, 47; Usva 1978b, 258.

Suomussalmen suunnan tilanteen jatkuvasti vaikeutuessa alisti ylipäällikkö Man-nerheim 7.12. P-SRE:lle prikaatin, jonka komentajana toimi eversti Hjalmar Siilasvuo.

Siilasvuo sai samana iltana käskyn ottaa rintamavastuu uhanalaisella alueella 8.12.

klo 20.00 ja lyödä Suomussalmelle edenneet puna-armeijan joukot. Ryhmä Siilasvuon runkona toimi JR 27 ja sille alistettiin myös Suomussalmella viivytystaisteluita käy-neet ja Haukiperän linjalle asemiin asettukäy-neet suomalaisjoukot. Lisäksi ryhmään lii-tettiin joitakin tiedustelu- ja kevyitä osastoja, pioneereja sekä huoltojoukkoja.⁵⁷¹

Neuvostojoukot tekivät Ryhmä Siilasvuon joukkojen ollessa vielä ryhmittymis-vaiheessa 7.–8.12.1939 tunnustelevia hyökkäyksiä Haukiperän–Niskaselän vesistölin-jan ylitse tavoitteenaan avata etenemistie etelään. Voimakkain puna-armeivesistölin-jan yritys käynnistyi aamulla 9.12., jolloin arviolta rykmentin vahvuinen neuvosto-osasto pyrki jään ylitse Haukiperän lossin maastossa. Yritys lähes onnistui, mutta suomalaisten reservin viime hetkillä suorittama vastahyökkäys löi vihollisen takaisin. Puolustus-asemien pitäminen oli suomalaisille ensiarvoisen tärkeää. Onnistuessaan tavoittees-saan olisi 163.D tavoittees-saanut käyttöönsä hyvät etenemisreitit jatkotoimenpiteitä ajatellen ja suomalaisten kaavailema vastahyökkäys olisi olennaisesti vaikeutunut.⁵⁷²

Kuva 14. Haukiperän lossi kuvattuna jatkosodan aikaan. Panssariesteet ovat talvisodan aikaisia. Lähde: SA-kuva.

Suomalaisjoukot polttivat operatiivisesti tärkeän Haukiperän lossirakennuksen en-simmäisten neuvostohyökkäysten aikana. Lossin rakenteet oli panostettu räjäytettä-väksi. Räjäytyksen onnistumisesta ei kuitenkaan ole luotettavia tietoja, sillä räjäytyk-sestä vastuussa ollut tiemestari haavoittui neuvostojoukkojen hyökkäystä torjuttaessa, eikä ehtinyt sytyttää räjäytyspanoksia. Myöhemmistä hävitysyrityksistä ei löydy myöskään tietoja. Lossin räjäyttäminen Haukiperän ollessa jo jäätynyt ei olisi ollut viholliselle suurta haittaa, sillä liikennöinti voitiin hoitaa talvella jäätä pitkin, mutta

571 Usva 1978b, 259.

572 Usva 1978b, 260.

sodan pitkittyessä kevääseen olisi lossi helpottanut neuvostojoukkojen liikennöintiä vesistön ylitse.⁵⁷³

Puna-armeijan hyökkäyksen pysähdyttyä Niskanselän–Haukiperän vesistölinjal-le hiljeni taistelutoiminta muutamaksi päiväksi. Eversti Siilasvuo antoi joukoilvesistölinjal-leen hyökkäyskäskyn, jonka mukaan Ryhmä Siilasvuon joukot toteuttaisivat saarrostavan hyökkäyksen kahdesta suunnasta Niskanselän ja Haukiperän vesistöt kiertäen ta-voitteenaan kirkonkylän valtaaminen. Hyökkäyksen tuli katkaista neuvostojoukkojen huoltoyhteydet itään ja kohdistaa molempien hyökkäyskärkien vaikutus yhtäaikai-sesti mahdollisimman voimakkaana kirkonkylän alueella.⁵⁷⁴

Ryhmä Siilasvuon hyökkäys käynnistyi aamulla 11.12.1939 huolimatta siitä, että monet Ryhmän upseerit pitivät valmisteluaikaa liian lyhyenä. Hyökkäys saavut-ti ensimmäisenä päivänä jonkin verran menestystä, mutta pysähtyi sekä vihollisen vastarintaan että suomalaisten suunnistusvirheistä johtuneisiin eksymisiin ja myö-hästymisiin. Neuvostojoukot aloittivat 13.12. voimakkaan vastahyökkäyksen, jonka suomalaiset onnistuivat torjumaan. Suomalaisten hyökkäykset eivät kyseisenä päi-vänä päässeet eteenpäin, mistä johtuen pyrkimyksiä kirkonkylän valtaamiseksi oli jatkettava seuraavana päivänä.⁵⁷⁵

Joulukuun 14. päivänä toteutettu hyökkäys törmäsi vihollisen voimakkaaseen vas-tarintaan. Neuvostojoukot olivat linnoittautuneet suomalaisten polttamien talojen kel-lareihin, kivijalkoihin ja perunakuoppiin rakentamiinsa pesäkkeisiin. Puna-armeijan sotilaat eivät asemiaan helpolla jättäneet vaan yleensä puolustivat niitä kuolemaansa saakka. Suomalaisjoukot onnistuivat päivän aikana kuitenkin etenemään kohti kir-konkylän keskustaa. Yön syventyessä jatkuneiden taisteluiden aikana suomalaiset luulivat kirkonkylän valtauksen jo onnistuneen, mutta lopulta näin ei kuitenkaan ol-lut. Neuvostopuolustajat oli saarrettu useisiin pienehköihin motteihin, jotka kuitenkin puolustautuivat edelleen sitkeästi.⁵⁷⁶

Suomalaisten hyökkäykset jatkuivat seuraavina päivinä vaihtelevalla menestyk-sellä. Neuvostojoukkojen hyvin järjestetyn puolustuksen ja tarmokkaiden vastaisku-jen takia kirkonkylän valtaaminen ei suomalaisilta kuitenkaan onnistunut. Eversti Siilasvuo keskeytti yritykset 20.12. saatuaan tiedon uusien lisäjoukkojen suuntaami-sesta Suomussalmen suuntaan sekä koko hyökkäyksen ajan rintamavastuussa olleen JR 27:n voimien säästämiseksi.⁵⁷⁷

Suomussalmen kirkonkylän polttaminen oli perusteltu teko neuvostojoukkojen toiminnan vaikeuttamiseksi. Kirkonkylän takaisinvaltaustaisteluissa hävitykset kui-tenkin hidastivat suomalaisten etenemistä. Neuvostojoukkojen palaneiden rakennus-ten kellareihin ja kivijalkoihin rakentamat puolustusasemat olivat vaikeita tuhota, sillä puna-armeijan sotilaat puolustivat niitä sitkeästi. Suomalaisilla oli lisäksi käy-tettävissään hyvin vähän epäsuoran tulen yksiköitä, jotka olisivat kyenneet vaikut-tamaan tällaisiin puolustusrakennelmiin. Pesäkkeet oli vallattava ja tuhottava yksi kerrallaan, mikä aiheutti suomalaisille jatkuvasti kasvavia tappioita.

Kirkonkylän ensimmäisten valtausyritysten aikana kumpikaan taisteleva osapuoli ei vaikuta suorittaneen kovin aktiivista hävitystoimintaa. Yhtenä syynä lienee se, että

573 Karhunen 1973, 102.

574 Usva 1978b, 259.

575 Usva 1978b, 260–261.

576 SPK 1253, JR 27, 14.12.1939, jakso 4, KA, DA; Usva 1978b, 261–262.

577 Usva 1978b, 263.

taistelumaastona ollut kirkonkylä lähialueineen oli jo aiemmin varsin perinpohjaisesti hävitetty. Ainoana tämän ajanjakson hävityksenä lähdeaineistossa esiintyy Kuivas-järven itäpuolella sijainneen Haukilan taloryhmän ulkorakennusten polttaminen, jonka neuvostojoukot suorittivat suomalaishavaintojen mukaan 19.12. aikana. Sota-päiväkirjoista ei selviä, olivatko suomalaisjoukot polttaneet talojen päärakennukset jo aiemmin, ja täydensivätkö neuvostojoukot hävityksiä, vai jäivätkö päärakennukset edelleen ehjiksi.⁵⁷⁸

Neuvostojoukot olivat työntäneet suomalaisten tiedusteluosaston Haukilaan pe-rustetusta tukikohdasta jo 14.12., jonka jälkeen ne olivat alkaneet koota kylän alueelle lisäjoukkoja. Puna-armeijan joukot tekivät heikohkoja hyökkäyksiä suomalaisten Pa-lovaaran puolustusasemia vastaan, mutta ne torjuttiin. Samaan aikaan suomalaisten kirkonkylään kohdistuneen hyökkäyksen keskeyttämisen kanssa alkoivat tiedot pu-na-armeijan 44.D:n päävoimien lähestymisestä Palovaaraa kantautua P-SRE:lle. Suo-malaiset aloittivat 19.–21.12.1939 välisinä öinä sarjan partiotaisteluita tavoitteenaan 44. D:n toiminnan rajoittaminen. Partioiden iskut kohdistuivat yleensä divisioonan joukkojen majoitusalueisiin Haukilan ja Kokkojärven alueilla. Haukilan ulkoraken-nusten polttaminen saattoikin olla neuvostojoukkojen vastatoimi, jolla ne pyrkivät varmistamaan, että suomalaispartiot eivät voineet käyttää rakennuksia hyväkseen pyrkiessään iskemään niiden majoitusalueille. Majoituskäyttöön ulkorakennukset oli-vat talvisaikaan huonoja, mikäli ne eivät olleet lämmitettäviä, joten neuvostojoukot eivät kärsineet suurta haittaa niiden polttamisesta.⁵⁷⁹

Yksi Suomussalmen kuuluisimmista hävityksistä talvisodan aikana tapahtui hyök-käystauon aikana. Kirjailija Ilmari Kiannon omistama Turjanlinna sijaitsi Niskanselän pohjoisrannalla, jossa se muodostui Er. P 15:sta lähtöasema ja huoltokeskus pataljoo-nan pyrkiessä etenemään kohti kirkonkylää. Pataljoona hyökkäsi 12.12.–17.12.1939 lä-hes päivittäin kohti Hulkonniemen itäosaa ja Suomussalmen lossia. Joukkojen tavoit-teena oli katkaista puna-armeijan liikennöinti kirkonkylän ja Hulkonniemen välillä.⁵⁸⁰ Useista yrityksistä ja vahvistuksien saapumisesta huolimatta Er. P 15 ei onnistunut hyökkäyksillään saavuttamaan tavoitettaan. Neuvostojoukkojen hyvin valmistellut puolustusasemat kestivät ja panssarivaunujen tukemat vastahyökkäykset heittivät suomalaiset kerta toisensa jälkeen lähtöasemiinsa. Taistelut aaltoilivat jatkuvasti Tur-janlinnan lähialueilla.⁵⁸¹

Neuvostojoukot ryhtyivät Hulkonniemen suunnalla vastahyökkäykseen 18.12., jolloin Ryhmä Siilasvuo käski vahvennettua Er. P 15:sta irtautumaan ja siirtymään puolustukseen Niskanselän vesistölinjan lounaispuolelle. Turjanlinna jäi puna-ar-meijan haltuun hävittämättömänä tarjoten neuvostojoukoille vaatimattoman, mutta käyttökelpoisen huoltoalueen. Taloryhmä sijaitsi otollisella paikalla niin neuvosto-joukkojen puolustusjärjestelyjä kuin mahdollista hyökkäystoimintaakin ajatellen.

Onkin outoa, että suomalaisjoukot eivät polttaneet sitä jo alueelta vetäytyessään.⁵⁸² Asetuttuaan puolustukseen Niskanselän toiselle puolelle, eivät suomalaiset suin-kaan jättäneet Turjanlinnan aluetta huomiotta. Ensimmäinen hävityspartio lähetettiin alueelle jo 19.12., mutta se epäonnistui tehtävässään. Seuraavana yönä tehty

uusin-578 SPK 2943, Ryhmä Siilasvuo. Os. Kontula, 19.12.1939, jakso 18, KA, DA.

579 SPK 2943, Ryhmä Siilasvuo. Os. Kontula, 16.12.1939, jakso 16–17, KA, DA; Usva 1978b, 264.

580 Karhunen 1973, 114; Usva 1978b, 264–265.

581 SPK 499, 2./Er. P 15, 12.–16.12.1939, jaksot 13–14, KA, DA; Usva 1978b, 264–265.

582 Usva 1978b, 264–265

tayritys onnistui paremmin. Aamuyöllä 21.12. kohteelleen päässyt partio havaitsi, että Turjanlinnan rakennuksissa ei ollut neuvostosotilaita. Rakennusta tarkastaessaan suomalaispartio löysi Ilmari Kiannon ennen evakkoon lähtöään kirjoittaman venäjän-kielisen viestin neuvostojoukoille. Sikarilaatikkoon kirjoitettu viesti kuului: ”Venäläiset toverit. Kunnioittakaa ohimenollanne tätä taloa. Täällä asuu köyhä kirjailija. Huomio: saari tuolla tyhjä samoin huvila itäänpäin ja muut rakennukset. Tunnen Moskovan olin siellä 1901–

1903.” Suomalaiset tulkitsivat viestissä olleet tiedot sotapetoksen yritykseksi, minkä johdosta Kianto tuomittiin puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen, josta presidentti Kallio hänet kuitenkin pian vapautti. Kiista viestin sisällön tarkoituksesta ja tuomion oikeudenmukaisuudesta jatkui sodan jälkeen vielä kauan.⁵⁸³

Rakennukset tutkittuaan heittivät suomalaissotilaat niihin paloöljyä ja sytyttivät ne tuleen. Poltettavaksi joutuivat päärakennuksen lisäksi makasiini, varastorakennuksia sekä kaksikerroksinen navetta. Rakennuksista ainoana säästyi sauna, sillä hävityspar-tio huomasi rakennusta tutkiessaan, että sisällä oli suomalaisen kaatuneen ruumis.

Paikalle saapunut neuvostopartio pyrki vielä estämään rakennusten polttamisen, mutta epäonnistui suomalaisten irtautuessa tappioitta.⁵⁸⁴

Suomalaisten valmistellessa tulevaa hyökkäystään 21.–26.12.1939 välisenä aikana häiritsivät partiot 163.D:n huoltoa ja majoittumista. Kirkonkylää miehittänyt neuvos-todivisioona ei onnistunut saamaan yhteyttä Raatteen tielle pysähtyneeseen 44.D:aan, joten ainoana suuntana, johon divisioona pystyi yhä säilyttämään huoltoyhteytensä, oli pohjoinen. Juntusranta oli edelleen neuvostojoukkojen hallussa, mutta suomalaiset häiritsivät tämänkin suunnan huoltokuljetusten toimintaa. Tilanne pakotti 163.D:n luomaan Kiantajärvelle jäätien, jota pitkin pitää yllä yhteyksiä Juntusrantaan sen jäl-keen, kun suomalaiset Er. P 16:sta joukot onnistuivat katkaisemaan Suomussalmen–

Kuusamon maantieyhteyden.⁵⁸⁵

Löytösessä Pirttijärven luoteispuolella sijoitettuna ollut PPP 6 alistettiin joulukuun 22. päivänä 9.D:lle. Pataljoona sai tehtäväkseen häiritä neuvostojoukkojen toimintaa Kuurtolan– Kylänmäen välisellä alueella. Liikkumis- ja suorituskyvyltään korkeata-soisen pataljoonan odotettiin heikentävän 163.D:n suorituskykyä öisillä partioiskuilla niiden tukikohtiin ja liikennöinnille tärkeisiin kohteisiin. Pataljoonan toiminnan tuli vaikeuttaa vihollisen liikkumista ja mahdollisia hyökkäysvalmisteluja kirkonkylän pohjoispuolella.⁵⁸⁶

PPP 6 alkoi toteuttaa saamaansa tehtävää välittömästi. Yöllä 22.–23.12. pataljoonan hävitys- ja taistelupartiot toimivat useilla suunnilla Alajärven ympäristössä. Järven pohjois-koillispäässä partiot polttivat yön aikana Kertunniemen ja Pirttilän talot. Voi-makas pataljoonan iskuosasto hyökkäsi Alajärven lounaispuolella sijainneeseen Yli-lehun kylään, jonka kolmeen taloon neuvostojoukot olivat perustaneet tukikohtansa.

Rakennukset poltettiin tai tuhottiin käsikranaatein. Suurin osa taloihin majoittuneesta noin kahden joukkueen vahvuisesta neuvosto-osastosta tuhottiin. Suomalaisten tap-piot jäivät muutamaan mieheen.⁵⁸⁷

583 Karhunen 1973, 117; Siilasvuo 1940, 98; Seppälä 1984, 61.

584 Karhunen 1973, 117, 119.

585 Usva 1978b, 266–268.

586 Usva 1978b, 270.

587 SPK 259, 9.DE, 22.–23.12.1939, jakso 254, KA, DA; SPK 2627, P-SRE. Suomussalmen Ryhmä, 23.12.1939, jakso 37, KA, DA; SPK 2635, PPP 6, 22.12.1939, jakso 8, KA, DA; SPK 2639, PPP 6, 23.12.1939, jaksot 10–12, KA, DA; SPK 2640, PPP 6, 23.12.1939, jaksot 35–36, 226–228, KA, DA.

Seuraavina öinä PPP 6:n hävityspartiot toimivat edelleen aktiivisesti. Käskyjä pa-taljoonan vastuualueella sijainneiden talojen hävittämisistä annettiin päivittäin. Ne toteutettiin yleensä menestyksekkäästi. Neuvostojoukot eivät päässeet majoittamaan joukkojaan edes hajanaisesti sijainneisiin yksittäisiin taloihin tai taloryhmiin. Partio räjäyttelivät lisäksi useita siltoja ja häiritsivät muutenkin neuvostojoukkojen liiken-nöintiä.⁵⁸⁸

Aamulla 27.12.1939, vuorokautta suunniteltua myöhemmin, 9.D oli ryhmittynyt aloittaakseen suomalaisten Suomussalmen kirkonkylän takaisinvaltaukseen pyrkineen hyökkäyksen uudelleen. Hyökkäyksen painopiste oli Hulkonniemen suunnalla, jonne Ryhmä Kariin kuuluneet neljä pataljoonaa aloittivat etenemisen tykistön ja kranaatin-heittimistön tukemina Vuonanniemestä. Hyökkäysosasto saavuttivat iltapäivään men-nessä Hulkonniemen taloaukean länsirannan, johon eteneminen pysähtyi. Neuvosto-joukkojen rakentamien kenttälinnoitettujen asemien läpäiseminen aukeassa maastossa ei ollut mahdollista päivän toiminnan väsyttämille ja kuluttamille joukoille.⁵⁸⁹

Taistelutoiminta ei täysin laantunut 27.–28.12. väliseksi yöksi. PPP 6 lähetti kahden ja puolen joukkueen vahvuisen hyökkäysosaston etenemään pimeän suojassa kohti Kylänmäen tienhaaraa, jossa sen tuli vallata tienristeys sekä Kylänmäen talo, joka tuli polttaa. Tienristeys osaston oli sulutettava ja miinoitettava. Risteyksen valtaaminen heikentäisi neuvostojoukkojen asemaa pakottaen ne puolustukseen entistä pienem-mälle alueelle. ⁵⁹⁰

Osasto lähti tehtäväänsä aamuyöllä 28.12. saamansa käskyn mukaisesti. Se saa-vutti Kylänmäen talon kohtaamatta vihollista ja sytytti sen tuleen. Samalla osasto otti haltuunsa Kylänmäen tienristeyksen pitäen sen hallussaan vihollisen useista vasta-hyökkäysyrityksistä huolimatta.⁵⁹¹

Suomalaisjoukot valmistautuivat aamulla 28.12. ottamaan vastaan puna-armeijan vastahyökkäystä, josta vihollisen öinen liikehtiminen ja lentokoneiden suorittamat rynnäköt olivat antaneet viitteitä. Joukot saivat puolustustehtävän. Aamun valjetessa Vuoriniemen ja Kirkkoniemen tähystysasemat alkoivat kuitenkin lähettää tietoja, joi-den mukaan neuvostojoukot olivat irtautumassa sekä kirkonkylästä että Hulkonnie-mestä. Suuria jalkaväkiosastoja oli marssilla Kiantajärven jäätä pitkin kohti koillista ja Juntusrantaa. Osastot olivat liian kaukana jalkaväen aseiden tulivaikutukselle ja niitä suojasivat lentokoneet sekä hyökkäysvaunut. Puolustustehtävän saaneet suomalais-joukot eivät kyenneet peräytyvän vihollisen takaa-ajoon.⁵⁹²

Neuvostokolonnan ollessa ohittamassa Kannikkoniemeä valtasivat JR 27:n joukot vihollisen jättämän kirkonkylän idän suunnasta ja II/JR 64 lännestä. Joukot sai käs-kyn pitää saavuttamansa asemat. Takaa-ajo ei enää ollut järkevää neuvostojoukkojen suuren etumatkan takia. Suomalaiset olivat joka tapauksessa saavuttaneet päätavoit-teensa.⁵⁹³

588 SPK 2635, PPP 6, 22.12.1939, jaksot 10–11, 13–14, KA, DA; SPK 2636, PPP6, 29.12.1939, jakso 2, KA, DA;

SPK 2640, PPP6, 27.12.1939, jaksot 47, 50, 53, KA, DA.

589 Usva 1978b, 271.

590 SPK 2640, PPP 6, 28.12.1939, jakso 72, KA, DA; SPK 3154, Vahv. PPP 6, 28.–30.12.1939, jakso 45, KA, DA.

591 SPK 2640, PPP 6, jakso 73, KA, DA; SPK 3154, Vahv. PPP 6, jakso 45, KA, DA; SPK 3344, Vahv. PPP 6, jakso 24, KA, DA; Karhunen 1973, 124.

592 Usva 1978b, 270–271.

593 Usva 1978b, 272.

Kuva 15. Suomalaisjoukkojen joulukuun alussa hävittämän Suomussalmen lossin raunioita.

Lähde: SA-kuva.

Tuhot Suomussalmen kirkonkylässä olivat huomattavat, mutta eivät täydelliset. Val-lattuaan kirkonkylän alueen suomalaiset havaitsivat noin kymmenen rakennuksen olleen edelleen pystyssä. Eräs suomalaisosasto onnistui jopa löytämään toimintaky-kyisen saunan, joka olikin siitä eteenpäin jatkuvassa käytössä. Neuvostojoukoille näin pienellä määrällä ehjiä rakennuksia ei kuitenkaan ollut merkitystä. Ne eivät saaneet haltuunsa haluamaansa huolto- ja majoituskeskusta. Joukot eivät päässeet tarvitse-maansa sisämajoitukseen, mikä vaikutti negatiivisesti niiden suorituskykyyn. Ulko-majoituksen tuoma fyysinen rasitus, suomalaisten aktiivinen hyökkäys- ja partiotoi-minta sekä 44.D:n hyökkäyksen pysähtyminen Raatteen tiellä varmistivat 163.D:n tehtävän epäonnistumisen.⁵⁹⁴

594 SPK 1269, 7./JR 27, 28.12.1939, jakso 10, KA, DA; SPK 1279, II/JR 27. Esikunta, 9.1.1940, jaksot 16–17, KA, DA; Karhunen 1973, 124.

Suomussalmen kirkonkylän polttaminen antoi neuvostojoukoille mahdollisuuden hyvien puolustusasemien rakentamiseen, mutta kylän ehjäksi jääminen tuskin olisi tilannetta juuri muuttanut. Kirkonkylän rakennuskanta olisi hävittämättömänäkin mahdollistanut linnoittamisen ja rakennukset olisivat auttaneet 163.D:n joukkoja huollon järjestelyissä sekä taistelukuntoisuuden ylläpitämisessä, mikä olisi paran-tanut niiden toimintakykyä etenemisen jatkamiseksi. Taajaman polttamista ei nämä tekijät huomioon ottaen voida pitää virheenä vaan suomalaisten taistelua tukeneena tekona. Divisioonan henkilöstön pääosan pakoon pääsystä huolimatta suomalaiset olivat saavuttaneet suurta menestystä onnistuttuaan lyömään voimakkaan vihollisen ja estettyään 163. ja 44.D:n yhtymisen. Ensimmäisen tavoitteensa saavuttaminen jäi neuvostojoukkojen ainoaksi menestykseksi, eivätkä ne päässeet jatkamaan etenemis-tään kohti seuraavia tavoitteitaan.

8.4 HÄVITYSTOIMINTA SUOMUSSALMELLA KIRKONKYLÄN