POHJOISEN PUOLUSTUS- JA HÄVITYSVALMISTELUT

Laajaa Pohjois-Suomea puolustamaan perustettiin YH:n alussa Pohjois-Suomen Ryhmä⁴⁹⁸ komentajanaan kenraalimajuri V. Tuompo. Ryhmä koostui YH:n aikana pelkästään suojajoukoista, sillä tarve kenttäarmeijan joukoille oli suomalaisten en-nakkosuunnitelmien mukaan suurempi Laatokan Karjalassa ja erityisesti Karjalan Kannaksella. P-SR:n oli aluksi tultava toimeen erillisillä pataljoonilla, joiden vas-tuualueet kasvoivat hyvin laajoiksi. Toisaalta käyttökelpoisia hyökkäysreittejä rajan ylitse Suomeen oli neuvostojoukkojen käytettävissä vain muutamia, mikä helpotti vähälukuisten suomalaisjoukkojen keskittämistä ja viivytystaistelusuunnitelmien laa-timista. Taistelutoiminnan lopullista luonnetta ei P-SR:n joukoille määritelty, vaan sen katsottiin riippuvan tilanteen kehittymisestä etelämpänä, erityisesti Karjalan Kan-naksella.⁴⁹⁹

Puolustussuunnitelmat Pohjois-Suomessa perustuivat VK1-suunnitelmaan ja hyökkäykseen rajan ylitse Pielisjärvelta ja Kuhmosta Neuvostoliittoon. Pohjoisem-pana toimivat joukot varmistaisivat P-SR:n pohjoisen sivustan ja valmistautuisivat ulottamaan toimintansa rajan taakse Suomussalmelta, Kuusamosta ja Sallasta. Poh-jois-Suomen alkuperäiset puolustussuunnitelmat pohjautuivat siihen oletukseen, että puna-armeija käyttäisi hyökkäyksessään pohjoiseen vain yhtä pataljoonaa kutakin rajan ylittävää tietä kohden. Lisäjoukkoja puna-armeija mahdollisesti keskittäisi divi-sioonan verran sodan kestettyä 15–20 vuorokautta. Joukot arvioitiin kohdennettavan todennäköisimmin Repolan–Pielisjärven suuntaan.⁵⁰⁰

Suojajoukot perustettiin Pohjois-Suomessakin rajavartiostojen pohjalle. Joukkojen rungoksi tulleet rajavartijat yhdessä hyvän alueen tunteneiden reserviläisten kanssa tarjosi perustetuille joukoille hyvin mahdollisuudet toimia omilla vastuualueillaan.

Joukkojen vähäinen määrä kuitenkin huolestutti niiden johtoa. Yleisesikunnassa tehtiin vuonna 1939 päivityksiä aiempiin tilannearvioihin, jotka osoittivat, että pu-na-armeijalla olisi mahdollisessa sotilaallisessa konfliktissa Suomen kanssa aiempaa arvioitua enemmän joukkoja myös pohjoisessa. Vuosina 1938 ja 1939 rajavartiosto esitti yleisesikunnalle huolensa Pohjois-Suomea varten varattujen sodanajan jouk-kojen vähäisyydestä sekä esitti niihin lisäystä. Yleisesikunta ilmoitti suhtautuvansa asiaan vakavasti, mutta ei silti nähnyt joukkomäärän lisäystä mahdollisena johtuen

497 Lähteenmäki 2015, 24; Onnela 1999, 107; Uola 2012, 25.

498 Tästä eteenpäin P-SR.

499 Tervasmäki & Vuorenmaa & Juutilainen 1978, 123–124; Tuunainen 2010, 39–42.

500 Arimo 1987, 449; Usva 1975, 172.

kenttäarmeijan heikosta aseistus- ja varustustilanteesta. Lokakuun 1939 puolivälissä se kuitenkin alisti P-SR:lle Kemin sotilaspiirin perustaman pataljoonan. Samalla ryh-män tehtävämäärä kasvoi, kun siihen lisättiin Ruotsin vastaisen rajan sulkeminen lu-vattoman ylikulun estämiseksi. Rajavartioston päällikön 14.9.1939 laaditun esityksen mukaan tieverkosto Pohjois-Suomen Ryhmän toiminta-alueella mahdollisti ”viholli-sen rivistöjen lyömi”viholli-sen erillisinä, mikäli käytettävissä on liikkuvia voimia”. Käytössä olleet voimat riittivät teoriassa vihollisen lyömiseen, mikäli aiemmat arviot hyökkäävien puna-armeijan voimien vahvuudesta pitäisivät paikkansa.⁵⁰¹

Ennen sodan alkua P-SR:n vastuualueella perustettiin kuusi erillistä pataljoonaa, joiden runkoina olivat alueen rajavartiostot. Näiden lisäksi ryhmä perusti neljä täy-dennyspataljoonaa, yhden erillisen komppanian, neljä täydennyskomppaniaa sekä kaksi erillistä patteria. Erityisesti tykistön suhteen kalustopula oli katastrofaalinen.

Kahden erillisen patterin putkivahvuus oli yhteensä kahdeksan tykkiä, jotka nekin olivat jo vanhentuneita ja jäykkälavettisia aseita. Panssarin- ja ilmatorjunta-aseita poh-joisen suomalaisjoukoille ei riittänyt ollenkaan.⁵⁰²

Joukkomäärän ennallaan pitämisestä huolimatta ei yleisesikunta jättänyt arvioita pohjoisen muuttuneista voimasuhteista YH:n aikana täysin huomiotta. Tiedot pu-na-armeijan uusista joukkokeskityksistä annettiin tiedoksi harjoituskeskuksissa olleil-le joukoilolleil-le. Aiemmin alueella voimassa ollutta hyökkäyksellistä VK1-suunnitelmaan perustunutta P-SR:n tehtävää ryhdyttiin muokkaamaan puolustuksellisemmaksi.

Suojajoukkojen keskittämisen jälkeen aloittivat P-SR:n alaiset joukot välittömästi lin-noitustyöt. Muutoksesta huolimatta hyökkäyksellisen toiminnankaan mahdollisuutta ei hylätty kokonaan.⁵⁰³

Kuusamon puolustuksesta vastamaan perustettiin YH:n alussa Kuusamon har-joituskeskuksessa Er. P 16 ja Er. K Seppälä. Er. P 16 sai käskyn valmistautua hyök-käystehtävään Er. K Seppälän keskittyessä raja-alueen vartiointiin. Sodan alkaessa Er. P 16:sta tuli lyödä Kuusamon alueelle mahdollisesti hyökkäävät vihollisjoukot ja valmistautua etenemään rajan ylitse Pistojärven ja Uhtuan suuntaan.⁵⁰⁴

Olosuhteet Neuvostoliiton Kuusamoon kohdistuvaa hyökkäystä ajatellen olivat Kuhmoa ja Suomussalmea haastavampia. Kuusamon suomalaisjoukkojen saama hyökkäystehtävä selittää hävitysvalmistelujen vähäisen määrän pitäjän alueella. Pu-na-armeijalla ei ollut ennen Suomussalmen valtausta mahdollisuuksia edetä merkit-tävin voimin Kuusamon suuntaan, joten hävitysvalmistelut oli mahdollista aloittaa vasta, mikäli tilanne kehittyisi tällaiseksi. Asutuksen hävitysvalmisteluista ei suoma-laisjoukkojen asiakirjoista löydy viitteitä. Ainoa merkki asian esillä olemisesta ovat laskelmat pitäjän raja-alueen kylien evakuoitavasta väestöstä, karjasta ja maatalous-tuotteista. Tässä päiväämättömässä, mutta todennäköisesti YH:n aikana laaditussa laskelmassa, listataan useiden rajan läheisyydessä sijainneiden kylien väestömäärät sekä muut evakuoinneille tärkeät tiedot, mutta ei sitä, mitä evakuoiduille rakennuk-sille tuli tehdä niiden tyhjentämisen jälkeen.⁵⁰⁵

Vähäinen asutustiheys, harva tiestö ja runsas vesistöjen määrä johtivat siihen, että

501 Arimo 1987, 521; Lindgren 1928, 21–22; Tervasmäki & Vuorenmaa & Juutilainen 1978, 123–124.

502 Airio 2009, 11.

503 Tervasmäki & Vuorenmaa & Juutilainen 1978, 124; Tuunainen 2010, 45–46.

504 Tervasmäki & Vuorenmaa & Juutilainen 1978, 124; Tuunainen 2010, 45–46; Usva 1975, 172.

505 Perus-1753/1. Ku.HK. Esik. 1939–1940. [1] I/II. Liite n:o 1. Ko HK:n kirj. n:o 149/Kan/39 sal. Luettelo evakuoitavasta henkilömäärästä, karjasta ja maataloustuotteista, KA.

hävitysvalmistelut Kuhmon, Kuusamon ja Suomussalmen pitäjien alueilla kohdistui-vat YH:n aikana ensisijaisesti liikenneyhteyksiin, joiden hävitysten valmistelu aloitet-tiin jo YH:n alkupuolella joukkojen keskittämisen valmistuttua. Asiasta kertoo muun muassa se, että Rajaesikunnan 28.10.1939 antamassa hävitysvalmiusohjeessa ohjeis-tetaan joukkoja yksityiskohtaisesti siltojen hävitysvalmiuteen asettamisesta, mutta asuinrakennusten hävittämisestä ei mainita mitään. Samankaltaisia liikenneyhteyk-sien hävitysvalmisteluihin keskittyneitä ohjeita ja käskyjä annettiin lokakuun ja mar-raskuun alun 1939 aikana useita. Asutuskeskusten hävittämisestä pohjoisten alueiden joukkojen johto alkoi huolehtia vasta YH:n loppupuolella.⁵⁰⁶

Harvassa sijainneiden kylien ja yksittäisten talojen hävittäminen katsottiin joko niin vähätöiseksi tai toisarvoiseksi tehtäväksi, että niiden hävitysvalmistelut eivät olleet YH:n aikana yhtä tarpeellisia kuin liikenneyhteyksien tuhoamisen valmistelut.

Liikenneyhteyksien, erityisesti siltojen, hävittämiselle oli suuri merkitys neuvosto-joukkojen hyökkäyksen vaikeuttamiselle. Vaikeakulkuisessa maastossa, jossa vaihto-ehtoiset kulkureitit olivat harvassa, yhdenkin sillan hävittäminen saattoi hankaloittaa vihollisen liikennöintiä huomattavan pitkäksi aikaa. Liikennereittien täydellisempi hävittäminen saattoi teoriassa estää suurten joukkojen liikennöinnin kokonaan. Li-säksi hävitystoiminta sitoisi hyökkääjän voimia korjaustehtäviin.

Kainuun rajapitäjien ja Kuusamon vesistöisyys huomioon ottaen ei ole yllättävää, että alueella toimineet suomalaisjoukot kiinnittivät runsaasti huomiota siihen, että neuvostojoukot eivät pystyisi käyttämään alueen runsasta siviilien omistamaa ve-nekantaa hyväkseen vesistönylityksissä. Lokakuun lopussa 1939 Rajaesikunta antoi käskyn kaikille P-SR:n alaisille harjoituskeskuksille suunnitelmien laatimisesta ve-neiden kokoamiseksi, tai tarpeen vaatiessa hävittämiseksi, omilla vastuualueillaan.

Toimenpide tuli ulottaa koskemaan sotilaallisesti merkittäviä vesistöjä, joita puna-ar-meija saattaisi hyökätessään käyttää hyödykseen.⁵⁰⁷

Kuusamon harjoituskeskus sai alueensa veneiden kokoamiseen liittyvät suunni-telmat valmiiksi 28.10.1939, jolloin se lähetti asiaa koskevat suorituskäskyt eteenpäin.

Käskyt koskivat vain sotilaallisesti merkittäviä vesistöjä, mikä runsasvesistöisellä alueella tarkoitti kuitenkin kymmeniä kohteita. Käskyjen suoritus osoitettiin yhdelle vastuuhenkilölle, joka tehtäväksi tuli organisoida vastuullaan olleiden vesistöaluei-den veneivesistöaluei-den yhteen kokoaminen ja hävittäminen. Veneivesistöaluei-den evakuointi olisi ollut liian paljon kuljetuskapasiteettia vaativa tehtävä, joten polttaminen oli ainoa keino estää niiden joutuminen vihollisen käyttöön.⁵⁰⁸

506 Perus-1727/4. Rajaesikunta. Oper.toim. 1939–1940. [7]. Su. HK, Esikunta, n:o 40/I/adj. Koskee:

Su. HK:n sijoitusta ja selostusta kenttätöistä. Rajaesikunta, Kajaani. Suomussalmi 6.11.1939, KA;

Perus-1727/5. Rajaesikunta. Oper.toim. 1939–1940. [8] I/III. Rajaesikunta. Kajaanissa lokakuun 28 p:nä 1939. Hävitysvalmiusohje, KA; Perus-1727/5. Rajaesikunta. Oper.toim. 1939–1940. [8] I/III. Rajaesikunta.

Kajaanissa, lokakuun 24 p:nä 1939. Käsky veneiden kokoamisesta. KA.

507 Perus-1727/5. Rajaesikunta. Oper.toim. 1939–1940. [8] I/III. Rajaesikunta. Kajaanissa, lokakuun 24 p:nä 1939. Käsky veneiden kokoamisesta. KA.

508 Perus-1753/1. Ku. HK.. Esik. 1939–1940. [1] II/II. Ko.HK. Esikunta. KD n:o 44/sal. Suorituskäsky.

Tuutikylän vesistöjen veneitten kokoamiseen ja hävittämiseen sulan veden aikana; Ko HK. Esikunta. KD n:o 45/39 sal. Suorituskäsky Sovakylän vesistöjen veneitten kokoamiseen ja hävittämiseen sulan veden aikana.

KA; Perus-1753/1. Ku. HK. Esik. 1939–1940. [1] II/II. Ko HK. Esikunta. KD n:o 39/39 sal. Suorituskäsky Tavajärven ja Vatajärven veneitten kokoamiseen ja hävittämiseen sulan veden aikana. Kuusamossa 28.10.30.

KA; Perus-1753/1. Ku. HK. Esik. 1939–1940. [1] II/II. Ko HK. Esikunta. KD n:o 43/39 sal. Suorituskäsky Paanajärven vesistön veneitten kokoamiseen ja hävittämiseen sulan veden aikana. Kuusamossa 28.10.1939, KA.

Veneiden kokoamiskäskyssä suoritustyönjohtajiksi määrätyt henkilöt eivät olleet sotilaita vaan paikallisia asukkaita. Opettajat, talonpojat, poliisit ja suojeluskuntalaiset ovat vahvimmin edustettuina käskyn saaneiden joukossa. Käskyissä annetaan toi-minnan johtajille lupa käyttää veneiden kokoamisessa alueidensa työvelvollisia, joten täysin ilman valtiovallan tukea tehtävää ei tarvinnut suorittaa. Oletettavasti paikal-listen asukkaiden katsottiin olevan parhaita kokoamaan lähialueidensa veneet, sillä he tunsivat veneiden sijoituspaikat ja tulivat ikävässä toimeksiannossaan paremmin toimeen kenties vastahakoisten paikallisten veneenomistajien kanssa, kuin ulkopuo-liset sotilashenkilöt. Siviilien käyttäminen tehtävään helpotti samalla muutenkin ali-mitoitetun ja ylikuormitetun sotilashenkilöstön tehtäviä tilanteessa, jossa aikaa ei ollut hukattavissa.⁵⁰⁹

Suorituskäskyissä määrätyt työnjohtajat saivat varsin vapaat kädet veneiden ko-koamisen aloitusajankohdalle. Sodan syttyessä työnjohtajien oli aloitettava kokoa-mistehtävä, vaikka toimeenpanokäsky ei heitä saavuttaisikaan. Tällä pyrittiin sekä nopeuttamaan että helpottamaan toiminnan aloittamista ja varmistamaan tehtävän toteutus epävarmoissakin olosuhteissa. ⁵¹⁰

Siltojen hävityssuunnitelmien laatiminen ja hävityskuntoon laittaminen etenivät muiden rintamasuuntien tavoin aikaisessa vaiheessa. Esimerkiksi Suomussalmen harjoituskeskuksen esikunta ilmoitti jo 6.11.1939 Rajaesikunnalle, että sille määrä-tyistä hävitystöistä oli tuohon mennessä suunniteltu siltojen hävittämistyöt. Lisäksi tärkeät Myllypuron ja Purasjoen sillat oli ehditty jo panostaa. Muiden hävitystöiden suunnittelusta ilmoituksessa ei mainita, joten voidaan olettaa, että niiden suunnittelu oli vielä kesken. Kaikki käytettävissä olleet resurssit käytettiin kenttätöihin ja siltojen hävitysvalmisteluihin.⁵¹¹ Asutuskeskusten hävitysvalmisteluista ei löydy Kuhmon tai Suomussalmen alueilta mitään viitteitä. Tämä tarkoittaa joko sitä, että valmisteluja ei ole ollenkaan tehty, tai todennäköisemmin sitä, että valmisteluista ei ole laadittu tarkkoja suunnitelmia.

Evakuointien suorittaminen pohjoisilla alueilla oli satunnaista. YH:n aikana lo-ka-marraskuussa alueella vallitsi kelirikko, joka vaikeutti liikkumista. Väestön eva-kuointi ei tästä syystä onnistunut. Monet alueen asukkaat olivat myös haluttomia jättämään kiinteää omaisuuttaan ja porojaan vartioimatta. Rajakylien asukkaiden pysyminen kodeissaan sodan alkamiseen saakka vaikeutti hävitysvalmisteluja, kun asuinrakennuksia ei voitu valmistella nopeasti hävitettäviksi asukkaiden vielä ollessa paikalla.⁵¹²

Kainuun rajapitäjien ja Kuusamon alueet olivat suurimuotoista hyökkäystoimin-taa ajatellen erittäin haastavia. Puna-armeija totesi jopa sohyökkäystoimin-taa edeltäneessä

marssiop-509 Perus-1753/1. Ku. HK.. Esik. 1939–1940. [1] II/II. Ko.HK. Esikunta. KD n:o 44/sal. Suorituskäsky.

Tuutikylän vesistöjen veneitten kokoamiseen ja hävittämiseen sulan veden aikana; Ko HK. Esikunta. KD n:o 45/39 sal. Suorituskäsky Sovakylän vesistöjen veneitten kokoamiseen ja hävittämiseen sulan veden aikana.

KA; Perus-1753/1. Ku. HK. Esik. 1939–1940. [1] II/II. Ko HK. Esikunta. KD n:o 39/39 sal. Suorituskäsky Tavajärven ja Vatajärven veneitten kokoamiseen ja hävittämiseen sulan veden aikana. Kuusamossa 28.10.30.

KA; Perus-1753/1. Ku. HK. Esik. 1939–1940. [1] II/II. Ko HK. Esikunta. KD n:o 43/39 sal. Suorituskäsky Paanajärven vesistön veneitten kokoamiseen ja hävittämiseen sulan veden aikana. Kuusamossa 28.10.1939, KA.

510 ibid.

511 Perus-1727/4. Rajaesikunta. Oper.toim. 1939–1940. [7]. SU. HK, Esikunta, n:o 40/I/adj. Koskee: Su. HK:n sijoitusta ja selostusta kenttätöistä. Rajaesikunta, Kajaani. Suomussalmi 6.11.1939, KA.

512 Karhunen 1973, 25; Siilasvuo 1940, 16.

paassaan alueen mahdottomaksi suurten joukkojen huoltoa ja liikkumista ajatellen.⁵¹³ Suomalaiset valmistautuivat tekemään vihollisen etenemisen entistä vaikeammaksi erityisesti liikenneyhteyksiä hävittämällä sekä aktiivisella viivytys- ja puolustustais-telulla, jossa joukkojen vähäinen määrä korvattaisiin hyvällä liikkumiskyvyllä ja pai-kallistuntemuksella.⁵¹⁴

Lapin puolustukseen YH:n aikana keskitetyt suomalaisvoimat olivat heikot erityi-sesti ottaen huomioon puolustettavan alueen valtavan koon. Karun maaston, vähäisen tiestön ja pitkien välimatkojen arvioitiin kuitenkin vaikeuttavan neuvostojoukkojen etenemistä niin paljon, että laajat hyökkäystoimet pohjoisessa eivät olisi mahdollisia.

Kuusamon tapaan annettiin myös osalle Lapissa toimineista joukoista hyökkäyksel-linen tehtävä sodan alkaessa. Oletusarvoisesti vähäiset hyökkäävät neuvostojoukot oli lyötävä ja suomalaisjoukkojen toiminta ulotettava Neuvostoliiton puolelle, jossa niiden tehtävänä olisi vihollisen toiminnan häiritseminen. Suomalaiset suunnittelivat toimintansa YH:n aikana näiden tavoitteiden perusteella, mistä johtuen hävitysval-mistelut jäivät pääosin toisarvoisiksi.⁵¹⁵

Petsamon sijainti muusta Suomesta helposti eristettävissä olevana Jäämeren rannal-le johtavana käytävänä teki sen asemasta sotilaallisesti tarkasteltuna erittäin vaikean.

Neuvostoliiton läheisyys merkitsi sekä nikkelikaivoksen että Liinahamarin sataman olevan välittömän valtausuhan alaisina, mikäli puna-armeija aloittaisi hyökkäyksensä rajan ylitse suurella voimalla. Rannikon suunta oli ennakkoarvioiden mukaan Pet-samon suurin haavoittuvuus. Laajahkon erämaa-alueen uskottiin suojaavan itärajan suuntaa, sillä sen kautta ei kulkenut käyttökelpoisia teitä. Huolimatta runsaasta syk-syn 1939 aikana Petsamoon kohdistuvaan hyökkäykseen viitanneesta toiminnasta ra-jan takana, ei suomalaisilla ollut resurssien puutteessa juuri mahdollisuuksia parantaa puolustusjärjestelyjään alueella. Yleisesikunta tiedosti P-SR:lle varattujen joukkojen riittämättömyyden, mutta ei katsonut pyynnöistä huolimatta voivansa vahvistaa sitä Karjalan Kannaksen joukkojen kustannuksella.⁵¹⁶

Suomalainen tiedustelu ei pystynyt selvittämään puna-armeijan voimien tarkkaa vahvuutta missään päin rajaseutuja. Lokakuun alkupuolella 1939 laaditussa tiedustelu-tietojen pohjalta laaditussa yhteenvedossa Murmanskin–Kantalahden välisellä alueella oli havaittu yksi neuvostodivisioona sekä noin tuhat miestä rajavartiojoukkoja. Suo-malaiset olettivat Neuvostoliiton kuitenkin keskittävän alueelle vielä lisää joukkoja.⁵¹⁷

Todellisuudessa neuvostojoukkoja oli pohjoisessa huomattavasti suomalaisten ar-vioita enemmän. Syksyn 1939 Neuvostoliitto keskitti Sallan–Kuhmon väliselle alueelle 9. A:n, jonka vahvuus oli viisi divisioonaa, joita tukivat punailmavoimien sadat lento-koneet. Armeijan tehtävänä oli katkaista Suomi kahtia maan kapeimmalta kohdalta voimakkaalla hyökkäyksellä, jonka tavoitteena oli Pohjanlahti.⁵¹⁸

Petsamon suuntaan puna-armeija keskitti 14.A:n, jonka vahvuus oli kolme divisi-oonaa. Armeijan tehtävänä oli vallata Petsamon alue nikkelikaivoksineen ja varmis-taa alue mahdollisten länsivaltojen avustusretkikuntien saapumisen varalta. Suomea

513 Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939, 1989, 212.

514 Clayton 2012, 98–99, 101; Halsti 1940, 61; Tuunainen 2010, 45–46, 50.

515 Usva 1978d, 310.

516 Airio 2009, 11; Elfvengren 1999, 565; Tervasmäki & Vuorenmaa & Juutilainen 1978, 124.

517 Airio 2009, 12.

518 Airio 2009, 12; Juutilainen 1978f, 269, Usva 1978e, 209.

mahdollisesti auttamaan pyrkivien retkikuntien maihinnousu Petsamoon oli torjut-tava ja Kolosjoen kaivoksen alueen puna-armeijan hallussa pysyminen turvattorjut-tava.⁵¹⁹ Joukkomäärien lisäämisen mahdottomuudesta huolimatta, ei yleisesikunta ohit-tanut huolta Pohjois-Suomen tilanteesta tekemättä mitään. YH:n aikana vahvistu-nut käsitys siitä, että pohjoisellakaan rintamalla suomalaiset eivät pystyisi ulotta-maan taistelutoimintaansa Neuvostoliiton puolelle, johti joukkojen käyttöajatuksen muuttamiseen. Suomalaisjoukkojen harjoitusohjelma koostui YH:n aikana pääosin viivytys- ja puolustustaisteluharjoituksista aiemmin kaavaillun hyökkäystoiminnan harjoittelun sijaan.⁵²⁰

Petsamon uudet välittömästi ennen sodan alkua laaditut puolustussuunnitelmat olivat jäykän puolustuksellisia. Yleisesikunnan sotaa edeltäneen arvion mukaan pu-na-armeija ei voisi toimia suurin joukoin Petsamon vaikeakulkuisessa maastossa, mistä johtuen vihollisvoimat oli pysäytettävä viimeistään Yläluostarin maastossa.

Puolustusta ei kuitenkaan ennätetty kunnolla valmistella, eikä maasto Jäämeren ja Yläluostarin välisellä alueella suosinut puolustustaisteluita. Mikäli puna-armeija hyökkäisi ylivoimaisin joukoin, oli Petsamon puolustajien vetäydyttävä viivytystais-teluita käyden Jäämerentietä pitkin. Joukot eivät kuitenkaan YH:n aikana harjoitelleet sodan syttymistä seuraavaa toimintaa, sillä suurempia taisteluharjoituksia ei järjestet-ty eikä puolustusrakennelmia juuri rakennettu.⁵²¹

Neuvostoliitolle Lappi lähialueineen oli vähintään yhtä tärkeä kuin Suomelle.

Murmanskin satama oli Neuvostoliitolle paras ympäri vuoden auki pysynyt väylä Jäämerelle. Sataman toiminnalle elinehto oli Murmanskin junaradan toiminta. Rau-tatie kulki satamasta Kantalahden ja Louhen kautta Leningradiin ollen yksi Neuvos-toliiton tärkeimmistä tavaraliikenteen radoista.⁵²²

Luoteisen Neuvostoliiton kehitys 1930-luvun aikana paransi puna-armeijan mah-dollisuuksia kohdistaa merkittäviä hyökkäysoperaatioita Pohjois-Suomeen. Infrastruk-tuurin parantaminen ja väestömäärän kasvaminen mahdollistivat suomalaisten arvi-oiden mukaan jopa 40 000 miehen vahvuisen armeijan perustamisen alueella. Kemiin, Kantalahteen ja Murmanskiin rakennetut lentokentät mahdollistivat Suomeen kohdis-tuvien sotatoimien tukemisen ilmasta, mikä oli myös ylimmän suomalaisen sotilasjoh-don tiedossa. Talvella alkavan hyökkäyksen aikana olosuhteet mahdollistivat myös tila-päiskenttien käytön, mikä lisäsi pohjoiseen Suomeen kohdistuvaa uhkaa entisestään.⁵²³ Matka Suomen rajalta Murmanskin junaradalle oli Kantalahden kohdalla noin 100 kilometriä. Tärkeän rautatien suojavyöhyke oli näin ollen Neuvostoliitosta kat-soen varsin kapea. Neuvostoliitossa ryhdyttiinkin 1930-luvulla toimenpiteisiin, joilla Murmanskin radan puolustusta parannettiin ja helpotettiin mahdollista pohjoiseen Suomeen suuntautuvaa hyökkäystä. Radalta ryhdyttiin rakentamaan länteen kulke-via teitä, jotka mahdollistivat suuret joukkokeskitykset Suomen vastaiselle rajalle.

Sadan kilometrin matka rautatieltä rajalle oli merkittävä ajallinen tekijä joukkojen keskityksen ja huollon näkökulmasta.⁵²⁴

519 Usva 1978f, 338; Elfvengren 1999, 568.

520 Airio 2009, 11–12.

521 Elfvengren 1999, 565, 567; Usva 1975, 178.

522 Airio 2009, 8; Usva 1975, 166.

523 Airio 2009, 11; Usva 1975, 169.

524 ibid.

Suomen poikki Raate–Alakurtti-alueelta Oulu–Kemi–Tornio alueelle kulkeneet kolme tietä mahdollistivat suomalaisten puolustuksen romahtaessa maan katkaisun kahtia kapeimmalta kohdaltaan. Oulun vallattuaan neuvostojoukoille olisi avautunut etenemisreitti suoraan Suomen eteläisemmissä osissa puolustustaisteluita käyneiden suomalaisjoukkojen selustaan, jolloin sota olisi ratkennut nopeasti. Ruotsin ja Norjan puoleinen tiestö olisi myös mahdollistanut etenemisen jatkamisen näiden valtioiden alueille, mikäli tarve olisi niin vaatinut.⁵²⁵

Neuvostoliitto paransi 1930-luvulla junayhteyksiään pohjoisessa laajoilla pakko-työprojekteilla. Radan rakennus Murmanskin radalta Suomen rajalle alkoi 1939 ja se valmistui talvisodan aikana. Rataa rakentamassa oli enimmillään jopa 100 000 pak-kotyövankia. Junaratojen sama raideleveys Suomessa ja Neuvostoliitossa olisi myös helpottanut joukkojen ja tarvikkeiden nopeaa kuljetusta puna-armeijan etenemisen myötä.⁵²⁶

Suomalaisessa sotilasajattelussa ei ennen talvisodan alkua täysin ymmärretty Poh-jois-Suomen puolustuksen tärkeyttä. Luottamus vihollisen pohjoisessa toimineiden joukkojen heikkouteen ja liikenneyhteyksien käyttökelvottomuuteen suurille sotila-soperaatioille oli uhkarohkeaa. Neuvostoliitto pyrki selkeästi valmistelemaan Suo-meen kohdistuvaa hyökkäystä jo vuosia ennen konfliktin alkua. Suomen kapeus Ou-lun korkeudella oli sotilasmaantieteellisesti tarkasteltuna puolustuksellinen heikkous, johon suomalaiset eivät kiinnittäneet riittävästi huomiota. Puna-armeija perusti arviot operaatioidensa etenemisestä nopeasti liikkuvien motomekanisoitujen joukkojen liik-kumisnopeuksiin, joiden mukaan Oulun valtaus ei olisi vienyt joukoilta kovinkaan kauan.⁵²⁷

P-SR:n alaisuuteen perustettiin 11.11.1939 Lapin Ryhmä⁵²⁸. Organisaatiomuutos johtui P-SRE:n pyrkimyksestä tehostaa Lapin puolustusvalmistelujen ja mahdollisten taistelutoimien johtamista Lapin alueella. Laajan rintaman johtaminen ilman uutta Rovaniemellä sijainnutta esikuntaa olisi ollut vaikeaa.⁵²⁹

YH:n alussa Petsamon harjoituskeskukseen kokoontui yhteensä 757 reserviläistä, joista muodostettiin joukkoja tukemaan alueen rajavartioinnista tuohon saakka vas-tannutta Lapin Rajavartioston 4. K:aa. Näitä joukkoja tukemaan perustettiin 5. Er. Ptri, jonka kalustona oli neljä 76 mm vuosimallin 1887 jäykkälavettista kenttäkanuunaa.

Patterin sijoituspaikkana oli Liinahamari.⁵³⁰

Vartioinnista ja joukkojen hälyttämisestä Petsamossa vastasivat raja-alueen lä-heisyyteen sijoitetut kenttävartiot maa-alueilla sekä rannikolle sijoitetut merivartiot.

Näiden lisäksi merellä partioivat vartioalus Turja, apualus Syväri sekä useat vartioteh-tävään määrätyt kalastusalukset. Aukeassa tundramaastossa näkyvyys oli hyvä, mikä teki yllätyshyökkäyksen onnistumisen vaikeaksi. Suomalaisten luottamuksesta sodan uhan perättömyyteen kertoo myös se, että pitäjästä ei evakuoitu yhtään aluetta.⁵³¹

Liinahamarin sataman pienuudesta ja Kolosjoen kaivoksen keskeneräisyydestä

525 Airio 2009, 8.

526 Airio 2009, 9; Elfvengren 1999, 563; Usva 1975, 166.

527 Manninen 2008, 48–49.

528 Tästä eteenpäin käytetään lyhennettä LR.

529 Tervasmäki & Vuorenmaa & Juutilainen 1978, 124.

530 Elfvengren 1999, 567; Usva 1978d, 338; Vuorio 1982, 7.

531 Uola 2012, 51; Usva 1978f, 338.

huolimatta oli niillä merkitystä sekä Suomelle että Neuvostoliitolle. Suomen ainoa ympärivuotisesti sula satama mahdollisti apukuljetukset muualta maailmasta tavalla, johon muun Suomen satamat eivät kyenneet. Meren ylitse kuljetettavien mahdollisten apujoukkojen ainoa reitti Suomeen kulki talvisaikaan Liinahamarin kautta. Neuvosto-liiton onnistuessa valtaamaan Petsamon alueen joutuisi Suomi taistelemaan omillaan, mikäli kauttakulkusopimuksia Norjan tai Ruotsin kautta ei onnistuttaisi solmimaan.

Kolosjoen kaivoksen nikkelillä oli puolestaan merkittävä rooli valtion sotataloudelle sen jälkeen, kun kaivos saataisiin tuotantokykyiseksi. Lisäksi äskettäin valmistunut Jäämerentie antoi hyökkääjälle mahdollisuuden edetä pohjoiselta suunnalta Lapin sydämeen ja edelleen Ruotsin vastaiselle rajalle.

Matti Kosonen ja Pekka Tuomikoski toivat vuonna 2016 ilmestyneessä teoksessaan Suomen armeijan marssiopas Itä-Karjalaan 1938 esiin suomalaistiedustelun talvisotaa edeltäneenä aikana sodan varalta suunnitteleman kaukopartiotoiminnan Itä-Karja-laan. Heidän mukaansa suomalaiset arvioivat Itä-Karjalan alueen joutuvan aktiivisten sotatoimien kohteeksi johtuen sekä suomalaisten alueelle kohdistuvista hyökkäys-suunnitelmista että 1930-luvun aikana havaituista Neuvostoliiton tienrakennuspro-jekteista ja muista sotilaallisista valmisteluista Suomen rajan läheisyydessä. Suoma-laiset käyttivät tiedustelutietoja puolustussuunnitelmien laatimisessa ja siten myös hävityssuunnitelmien teossa.⁵³²

Yleisesikunnan Operatiivisen osaston ennen sotaa muodostaman näkemyksen mukaan hävitystyöt puna-armeijan selustassa Itä-Karjalassa saattoivat yhdistettynä sissitoimintaan tukea suomalaisten operaatioita pohjoisessa. Muurmannin radan lii-kenteen sujuvuus oli kriittinen tekijä puna-armeijan toiminnalle maan luoteisosissa Suomen vastaisella rajalla. Hävitystoiminnan tärkeimpänä tavoitteena oli liikenteen estäminen Muurmannin radalla sekä sen varteen puna-armeijaa varten kerättyjen va-rastojen hävittäminen. Arvion mukaan onnistuessaan hävitystoiminta olisi häirinnyt Itä-Karjalasta huollettujen neuvostojoukkojen toimintaa selkeästi.⁵³³

Puna-armeijan majoitusolojen häirintä niiden selustassa sisältyi suomalaisten so-taa edeltäneisiin suunnitelmiin. Operatiivisen osaston suomalaisten sissi- ja hävitys-osastojen oli pyrittävä sytyttämään tulipaloja rajan takaisissa sotilasmajoituksiin so-pivissa asutuskeskuksissa. Onnistuessaan tulipalot loisivat sekasortoa ja pelkoa myös rintamalinjojen takaisilla alueilla sekä vähentäisivät sisämajoituksesta riippuvaisten neuvostojoukkojen majoitusmahdollisuuksia. ⁵³⁴

Puna-armeijan majoitusolojen häirintä niiden selustassa sisältyi suomalaisten so-taa edeltäneisiin suunnitelmiin. Operatiivisen osaston suomalaisten sissi- ja hävitys-osastojen oli pyrittävä sytyttämään tulipaloja rajan takaisissa sotilasmajoituksiin so-pivissa asutuskeskuksissa. Onnistuessaan tulipalot loisivat sekasortoa ja pelkoa myös rintamalinjojen takaisilla alueilla sekä vähentäisivät sisämajoituksesta riippuvaisten neuvostojoukkojen majoitusmahdollisuuksia. ⁵³⁴

In document Hävitysten talvi : poltetun maan taktiikan kehitys ja käyttö talvisodassa 1939-1940 (sivua 163-172)