Yhteisen sukupolvikokemuksen jakaminen edellyttää osallisuutta yhteiseen sosiaaliseen ja historialliseen tilanteeseen.381 Mieleen jääviä visuaalisia pisteitä ja ulkoasullisia seikkoja – olivatpa ne alun perin vaikka parodisia, karikatyyri-mäisiä tai itseironisia – ei kannata väheksyä sukupolviyksikön nimittäjänä. Kun merkki (tiikerinkuviotakki) ja kohde (Cisse Häkkinen) kytkeytyivät toisiinsa,
377. Heikkisen haastattelu, lokakuu 2009.
378. Mannheim 2000 (1928), 282.
379. Ginzburg 1996, 62.
380. Tuominen 1991, 47–48.
381. emt., 50.
ne muodostavat visuaalisen pisteen. Kokemusten ei tarvitse olla kooltaan suuria, riittää että tietty ryhmä sukupolvesta tunnistaa ja jakaa ne jotenkin.382 Pienen sukupolvikokemuksen voimasta kertoo, että Jari Kyntömaa sanoo muistavansa tarkasti sen hetken, jolloin hän kuuli ensimmäisen kerran Hurriganesia. Hän kertoo kokeneensa elämyksen kuullessaan Roadrunner-levyä muutama kuukausi sen ilmestymisen jälkeen vuonna 1975. Kyntömaa muistelee, että hän kuunteli Roadrunneria päivittäin. Jokainen yhdessä elävä sukupolvi rakentaa tämän kal-taisista pienistä asioista tapahtumayhteyden. Tapahtumat nivoutuvat kulttuurin rakenteisiin, jotka ovat olleet olemassa aiemmin kuin tietty tapahtuma. Suku-polvikokemukset erottuvat rakenteesta pistemäisinä, kvalitatiivisina tunnistusvä-lineistönä. Johonkin tällaiseen tunnistamiseen liittyvät kysymykset, missä olit kun John Kennedy tai John Lennon ammuttiin.
Mannheim on selvittänyt sukupolven yhteiskunnallista muodostumista ja tullut siihen johtopäätökseen, että kvalitatiiviset seikat painavat enemmän kuin kvantitatiiviset.383 Mannheim piti kulloisessakin ajanjaksossa olevia asioita, tilan-teita ja vaikuttilan-teita merkittävämpänä kuin kronologista perustaa. Syntymävuodella ja ikäkohortilla (kvantitatiivisuudella) voidaan laskea ainoastaan positivistinen sukupolvi, ja se ei kerro tarpeeksi sukupolvien omista ja keskinäisistä kokemuk-sista (kvalitatiivisuudesta). Kysyä sopii, voiko Ginzburgin johtolankametodia edes käyttää määrällisten tekijöiden yhteydessä. Ginzburg toteaa, että ”ihmissilmä on herkempi ihmisten välisille merkityksettömillekin eroille kuin kivien ja puunleh-tien välisille eroille”.384 Laadullisempi katsanto, ihmissilmän herkkyys, perustuu hienovaraisempiin havaintoihin. Se ei tarkoita konkreettisuuden vähenemistä, vaan päinvastoin kvalitatiivisessa konkreettisuus lisääntyy.
Aktualisoitunut sukupolvi tarkoittaa, että sen jäsenet ottavat osaa ajankohtai-siin yhteiskunnalliajankohtai-siin virtaukajankohtai-siin ja heillä on kokemus tilannetta muovaavien voi-mien vuorovaikutuksesta.385 Tämä ei välttämättä tarkoita osallistumista poliittisiin tapahtumiin, kuten mielenosoituksiin tai keskusteluihin. Passiivinen kokemus, levyn tai radion kuuntelu, voi sekin olla yhteistä tapahtumallista kokemusmate-riaalia, joka yhdistää tietyn sukupolven. Mannheimin mukaan tällä tavalla syn-tyy aktualisoivia yhteyksiä sellaistenkin yksilöiden välille, jotka eivät välttämättä joudu tekemisiin keskenään.386 Tietoisuus Hurriganesin olemassaolosta ja mer-kityksestä kasvoi tarttumapinnan eli huomion puoleensa kiinnittävien visuaalis-ten pisteiden ansiosta. Häkkisen rasvis tai Roadrunnerin kansi on tietylle joukolle merkittävä visuaalinen piste, eräs tiedon lajeista, jonka tunnistaminen asemoi henkilön johonkin historialliseen tilanteeseen. Jollakin tavalla kokemukset on silti voitava jakaa. Mannheim huomauttaa, että yhteisen kokemuksen on oltava
382. Mannheim 2000 (1928), 282; Hoikkala ja Paju 2008, 271.
383. Mannheim 2000 (1928), 276–320.
384. Ginzburg 1996, 62.
385. Tuominen 1991, 50.
386. Mannheim 2000 (1928), 297.
jaettavissa tietyn ryhmän kesken, jotta se olisi sukupolvea käsittävä.387 Hurriga-nesista tuli jaettavissa oleva kokemus, koska se oli mediailmiö. Huomion kiinnit-täneet pisteet yhdistyivät toisiinsa vaikkapa seuraavalla tavalla:
Cissen rasvis.
Yhtyeen habitus:+
rasvis, linnakundi, vaalea superkitaristi.
Rasvis, linnakundi ja vaalea superkitaristi istuvat+ Cadillacissa Roadrunnerin kannessa.
Roadrunner-levy on listaykkösenä ja+
European Pop Juryn voittajana sekä kotona soimassa.
Yhtye nuorisolehden haastattelussa, jossa esitellään+ muusikoiden elämäkertoja runsailla värikuvilla yhtyeestä.
Hurriganes esityksenä keikalla: raju lavaesiintyminen,+ hienot valot, mieleen jäävä kokemus.
Keskustelua ystäväpiirissä Hurriganesista,+ yhtyeen hahmojen piirtämistä.
Mittakaava on historiallisessa mielessä vähäinen. Se on ennemminkin henkilö-kohtainen ja intiimi. Pienuus näyttäytyy varsinkin jos mittakaavaa vertaa suu-resta ikäluokasta kerrottuun tulkintaan, jossa sukupolven kerrotaan tehneen 1960-luvulla yhteiskunnallisen muutoksen. On kuitenkin huomattava, että laa-jana liikehdintänä ja yhteiskunnallisena käsitteenä pidetty ”60-luvun radika-lismikaan” ei edusta kaikille siihen sukupolveen kuuluville mitenkään erityisen huomattavaa ja leimaavaa periodia, sukupolvikokemusta. Suuren ikäluokan (noin vuosina 1945–50 syntyneet) sukupolvikokemuksia tutkinut Semi Purhonen on tullut haastatteluaineistoon perustuen siihen tulokseen, että kaikki suureen ikä-luokkaan kohorttina kuuluvat eivät välttämättä samastu suoranaisesti mihin-kään sukupolveen.388 Toisaalta on empiirisesti vaikeaa sijoittaa sukupolvi jonkin nimikkeen alle arvojen perusteella.389 Olisiko niin, että ”radikalismin” kaltaisiin epookinomaisiin kertomuksiin sukupolvikokemuksina on yksilötasolla vaikeam-paa samastua juuri niiden mittakaavan takia. Toiset ikäluokan edustajat (lähinnä
387. emt., 298.
388. Purhonen 2008, 168–176.
389. Purhonen 2006, 67.
eliittiin kuuluvat) mielellään leimautuvat jälkikäteisissä puheissaan radikalismin airuiksi. Se on ymmärrettävää yhteisten kokemusten vuoksi. Marja Tuominen kutsuu radikaaliksi sukupolveksi myös sellaista passiivista joukkoa, jonka jäse-nistä suurin osa on vain tyytynyt hengittelemään radikaalien ryhmien luomaa
”muutoksen atmosfääriä”.390 Mannheim kirjoittaa, että epookissa ei voi olla yhtä liikkeelle panevaa impulssia, vaan ajanjakson yhtenäisyys sisältää erilaisia histori-allisia, kustakin sukupolvesta riippuvaisia toimintoja.391 Sukupolvitietoisuudessa ja -samastumisessa lieneekin kysymys ”ennen kaikkea poliittisista, arvopohjai-sista ja emotionaaliarvopohjai-sista asioista”.392 Tässä mielessä vaatteet ja muut ulkoasulliset tekijät rasviksineen ovat tietylle sukupolviyksikölle emotionaalisia kokemuksia, Mannheimin mukaisesti yhteisesti jaettua tunnelmaa.
Mannheim puhuu sukupolvien rinnakkaiselosta, jolloin samassa ajassa elävät eri ikäpolvet ovat ”aikalaisia, jotka muodostavat yhteisen sukupolven, koska hei-hin vaikuttavat samat asiat”.393 Näin jyrkkärajaiset erot kapenevat. Tämä ei tie-tysti tarkoita, että esimerkiksi 1960-luvulla Suomessa eläneet olisivat samoista kulttuurisista lähtökohdista johtuen olleet yksimielisiä kaikesta. Mannheim lisää, että sukupolvien välinen ero syntyy subjektiivisesti koettavasta ajasta. Eräällä tavalla tapauksista, jotka koskettavat henkilökohtaisesti tiettyä joukkoa. Kyse on ilman muuta tiedon lajeista, joista Ginzburg puhuu.394 Tiedon lajit ovat osaksi yhteistä, osaksi eriytynyttä. Näin sukupolvien samanaikaisuuteen ilmaantuu erot-tavia tekijöitä sen mukaan, miten konkreettinen asia koetaan ja ketä se kosket-taa. Mannheim sanoo saman seuraavasti: ”Eri sukupolvet elävät samassa ajassa.
Mutta silti he elävät kvalitatiivisesti erilaista henkilökohtaista aikaa.”395
Mannheimin ajatus sukupolven kvalitatiivisesta ajasta voidaan ulottaa Brau-delin näkemykseen konjunktuureista ja lyhyistä kestoista, tapahtuma-tasosta.
Konjunktuurit ovat eri sukupolvia mentaliteetin tasolla yhdistäviä. Esimerkiksi talvi- ja jatko-sota ovat koskettaneet kaikkia sukupolvia, koko väestöä, vaikka taisteluihin olisi lähtenyt vain yksi sukupolvi muiden jäädessä kotiin tai men-nessään sotalapsiksi Ruotsiin. Sotien kokemus vaikutti ja vaikuttaa suomalaisissa edelleen. Nuori polvi halusi kieltää yhteisen kokemuksen 1960- ja 1970-luvulla, ja iva veteraaneja kohtaan tuotti Juha Siltalan mukaan henkisiä vaurioita yhteis-kunnassa.396 Lyhyet kestot taas ovat tietyn sukupolven kokemia tapahtumia, jotka mahdollisesti voivat liittää sukupolven yhteen tai saada ainakin aikaan yhteisen sukupolvikokemuksen. Sukupolvitietoisuus nousee kvalitatiivisista tapahtumista, jotka tekevät sukupolvikokemuksen. Yhteisillä kokemuksilla sukupolvi voi
ase-390. Tuominen 1991, 51.
391. Mannheim 2000 (1928), 284.
392. Purhonen 2008, 172.
393. Mannheim 2000 (1928), 282.
394. Ginzburg 1996, 62.
395. Mannheim 2000 (1928), 283.
396. Siltala 1994, 249.
moida itsensä aikaan, konjunktuuriin. Sukupolvitietoisuutta, -kokemusta ja lyhyen keston aikaa yhdistää se, ”että ne kaikki olivat syntyneet kokemuksesta, kokemuksen konkreettisuudesta”.397
Hurriganesin sukupolvikokemuksessa on tärkeää ottaa huomioon yhtyeen kos-ketuspinta tiettyyn osaan sukupolvesta. Tuskin on liioiteltua väittää, että Hurri-ganes tavoitti nuorisolehtien, radio- ja tv-esiintymisien, konserttien ja äänilevyjen välityksellä suurimman osan nuorisosta menestysvuosinaan. Mannheimin perus-ajatus sukupolven sidonnaisuudesta johonkin yhteiseen kokemukseen tai tunnel-maan on käyttökelpoinen mutta myös ongelmallinen. Mannheimin näkemys on toimiva, mikäli on olemassa tarpeeksi laajalle ulottuva tapahtuma. Hankala se on silloin, jos tapahtumat ulottuvat laajalle mutta niitä on useita päällekkäin, lomit-tain ja sisäkkäin. Median kasvu on osin romuttanut Mannheimin 1920-luvulla luomaa kuviota. Hurriganesista muodostui sukupolviyksikköä sitova ja yhdis-tävä tunnelmailmiö. Määrällisesti Suomessa oli 10–14-vuotiaita 386 406 vuonna 1974. Seuraavan tilastollisen ikäluokan, 15–19-vuotiaiden, määrä oli 401 987.
Ikäluokat pysyivät kutakuinkin samoina 1970-luvun loppuun saakka.398 Hurri-ganesin yhteyteen muodostui sukupolviyksikkö, koska yhtye kosketti niin monia.
Vaikka yhtyettä ei olisi näissä ikäluokissa ihailtu tai sen äänilevyjä ostettu, siitä oltiin yleisesti tietoisia. Sijoittumisen tähän sukupolveen pystyy paikallistamaan kysymällä, missä olit kun kuulit Hurriganesia ensi kerran?
397. Ginzburg 1996, 62.
398. Haapala 2003, 85.