Eräs selittävä tekijä rock-kulttuurin nousulle 1970-luvulla ovat suotuisat edelly-tykset, kuten Suomen palvelu- ja elinkeinorakenteen muutos ja siitä aiheutunut sosioekonominen mullistus. Yhteiskunnallisen muutoksen myötä rock-kulttuu-rille muodostui kenttä, jolle artistit pystyivät astumaan. Suomalaisten kulutus-menoista lähes puolet oli mennyt vuonna 1950 ravintoon, viidennes vaatteisiin ja kymmenesosa asumiseen. Suomalainen laittoi tuolloin kulttuuriin, virkistykseen ja koulutukseen kymmenesosan rahoistaan. Tosin ajanvietteeseen kulutettu raha oli kasvanut jo 1950-luvulla yhteiskunnallisista syistä. Monista kulutustavaroista oli sodan jälkeen pula, joten vaatimattomia ansioita käytettiin elokuviin ja lehtiin, kun muuta ei ollut.308 Rock Around The Clock -singlen nousu myyntilistan kärkeen vuonna 1956 kertoo tästä.
Perheissä ja kodeissa 1960-luvulla alkanut muutos näkyi elinolosuhteissa ja arkielämässä.309 Kaupungistuneiden kotitalouksien kulutustottumukset muuttui-vat, kun elintaso kohosi. Molemmat vanhemmat saattoivat käydä palkkatyössä kodin ulkopuolella. Suomi saavutti sellaisen sosioekonomisen tason, jolloin rahaa voi pistää kulttuurituotteisiin enemmän kuin kymmenesosan.310 Tällä muutok-sella oli suora vaikutus populaarikulttuurin tuotteiden kulutukseen. Televisio ja radio laajensivat rock-musiikin kuulijakuntaa. Oulussa Lintulan kaupunginosassa perheensä kanssa 1970-luvun alussa asunut Jarmo Heikkinen kertoo keskustel-leensa usein kuullusta ja nähdystä musiikista äitinsä kanssa. Perheen musiikki-maku vaikuttaa muutenkin laajalta:
”Kotona vanhemmat kuuntelivat LP-levyiltä paljon musiikkia, Beatlesia, Hairia, Gilbert O’ Sullivania, Glenn Milleriä, Uriah Heepiä, Carpentersia ym. Äiti oli voittanut 50-luvulla Pohjois-Suomen iskelmälaulukilpailun ja isä oli myös musiikkitietoinen.”311
307. Suoninen 2000, 306.
308. Peltonen M. 1996, 17.
309. ks. Roos 1987.
310. Zetterberg 1995, 162–164.
311. Heikkisen haastattelu, toukokuu 2011.
Radion nuortenohjelmat, kuten Nuorten sävellahja, Kymmenen kärjessä, Pop eilen tänään ja Pop Non Stop, toimivat rockin kuunteluväylänä. Lähetysaikaa oli kuitenkin vain kolmesta kuuteen tuntia viikossa, vaikka Pop eilen tänään ja Nuorten sävellahja saattoivat kerätä parhaimmillaan miljoonaa kuulijaa.312 Yksi miljoonasta kuulijasta oli Myllypurossa Helsingissä asunut Esa Elgström.
Hän kertoo löytäneensä kavereidensa kanssa rockia sisältävät radio-ohjelmat ja kokoontuneensa säännöllisesti kuuntelemaan niitä yhdessä.
”Radiota kuunneltiin aina. Siis nuorten ohjelmia. Rahaa ei ollut paljon ostaa musaa, mutta välillä levyjä ostettiin. Radiosta äänitettiin kasetille.”313
Radion ohella rock pääsi muutamien musiikkiohjelmien (Iltatähti, Toivotaan toi-votaan, Kuukauden sävel, Levyraati) ansiosta televisioon, joskin hitaasti ja har-vakseltaan. Nuori polvi kuitenkin seurasi ohjelmia erittäin intensiivisesti, ja niiden lähetysajoista ja sisällöistä oltiin ennakolta selvillä. Elgström muistelee, kuinka Hurriganesista tehtyjä lehtijuttuja luettiin nuorisolehdistä erityisen tarkasti.
Yh tyeen tulevista tv-esiintymisistä ”sana kiersi koulussa nopeesti”.314 Myös Jarmo Heikkinen kertoo tienneensä ennakkoon, milloin tv:ssä esitetään rockohjelmaa.
Kymmenvuotiaana koululaisena Heikkinen ei itse seurannut sanomalehtiä tai niissä julkaistuja tv- ja radio-ohjelmatietoja. Heikkinen arvelee hankkineensa tiedot ”luul-tavasti lehdistä tai kaverit onkivat tietoa jostain”.315 Tulevaa esiintymistä pohdittiin ennakkoon, odotuksia ladaten. Kun tuolloin harvinainen rockyhtyeen esiintyminen televisiossa oli ohitse, tunnelma oli pitkään korkealla. Näin muistelee Elgström:
”Ihan sekaisin niistä mentiin aina. Piti heti päästä keskustelemaan niistä muiden kanssa.”316
Muita rockin läpimurtoon vaikuttaneita tekijöitä olivat 1970-luvun alussa alka-neet ja vuosikymmenen kuluessa lisääntyalka-neet rockfestivaalit, joista huomattavim-missa kävi kymmeniätuhansia ihmisiä. Ruisrock keräsi vuonna 1971 yli 100 000 kävijää, suuren suomalaisen kaupungin asukasluvun verran. Rockfestivaaleja jär-jestettiin useilla paikkakunnilla Suomessa, näin ”rock-elämä tuli tutuksi Oulua ja Lappajärveä myöten”.317 Edellisellä vuosikymmenellä vakiintunut lp-levy
mah-312. Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 201.
313. Elgströmin haastattelu, syyskuu 2002. Kasettinauhurit yleistyivät Suomessa 1970-luvun alku-vuosina. Tyhjälle C-kasetille pystyi äänittämään radio-ohjelmia. Kasetit olivat hinnaltaan edul-lisempia kuin lp-levyt. Ks. Sarantola-Weiss 2008, 66–69. Hurriganesin levy-yhtiö Love Records aloitti C-kasettituotannon vuonna 1971, jolloin formaatti varsinaisesti vakiintui äänitealalla. Ks.
Rantanen 2005, 54–57.
314. Elgströmin haastattelu, syyskuu 2002.
315. Heikkisen haastattelu, toukokuu 2011.
316. Elgströmin haastattelu, syyskuu 2002.
317. Sarantola-Weiss 2008, 69.
dollisti laajemman musiikillisen ilmaisun, jonka seurauksena levyistä tuli harkit-tuja kokonaisuuksia ja single- tai ep-levyjä kalliimpihintaisia tuotteita. Rockia esittelevien nuortenlehtien (Suosikki, Intro, Help) ohella Suomessa ryhdyttiin 1970-luvulla julkaisemaan analyyttisempaan journalismiin pyrkiviä lehtiä, Musaa ja Soundia, jotka tarkastelivat rockin taiteellisempaa puolta.318
Sosioekonomisten muutosten ohella koululla oli suuri vaikutus rock-kult-tuurin kehittymiseen. Suomi uudisti alemman asteen koulutuksen 1970-luvun kuluessa. Peruskouluasetus annettiin Suomessa 1970. Kansa- ja oppikoulusta siir-ryttiin peruskouluun asteittain vuosien 1972–77 aikana.319 Koulu-uudistus alkoi Pohjois-Suomesta. Peruskoulu-uudistuksella haluttiin vastata yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin.320 Jos vielä 1950-luvulla suomalainen sivistyneistö oli pelännyt lättähattuvillityksen pilaavan koulunuorison, niin nyt oli toisin. Perus-koulun uuteen opetussuuntaukseen kuului rockmusiikin kannalta pieni mutta olennainen tekijä. Suomalaisissa peruskouluissa ryhdyttiin pitämään levyraate-ja.321 Tämä liittyi oppilaspainotteiseen opetussuunnitelmaan, jossa niin kutsutun reformipedagogisen otteen myötä arvostettiin oppilaan yksilöllistä ja ryhmissä tapahtuvaa oppimista.322 Televisiossa oli useita vuosia esitetty Jaakko Jahnukaisen vetämää Levyraati-nimistä suosittua ohjelmaa. Kenties European Pop Jurykin innoittamina koululaiset saivat tuoda suosikkilevyjään tunnille kuunneltaviksi ja pisteytettäviksi. Peruskoulun alkuvaiheen päämääräksi oli asetettu oppilaan koko persoonallisuuden kehittyminen.323 Musiikinopetuksen sijasta ryhdyttiin puhu-maan musiikkikasvatuksesta. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mukaan eräs musiikkikasvatuksen tavoitteista oli ohjata oppilaat harrastamaan musiik-kia myös koulunkäynnin päätyttyä.324 Tähän ajatuskehikkoon aikaansa seuraava opettaja saattoi yhdistää populaarikulttuurin ilmentymiä. Rockista keskusteltiin koululuokissa ja pyrittiin analysoivaan lähestymistapaan, oppilaskeskeisyyteen.
Näillä tunneilla rockiin pyrittiin suhtautumaan kuin mihin tahansa muuhunkin kulttuuriin. Tämän on täytynyt merkitä rock-kulttuurin hiljaista legitimaatiota.
Se on ollut vähäinen tapahtuma, jolla oli kuitenkin pitkäaikaisempi ja merkityk-sellisempi vaikutus. Ruotsissa peruskoulussa toimittiin samalla tavalla, ja omia levyjä sai tuoda ruodittavaksi. Jari Kyntömaa kertoo, miten pop- ja rockmusiikki näkyi hänen koulussaan Eskilstunassa, ja esille nousee levyraati:
”Musiikkitunnilla oli mahdollisuus tuoda mielen mukainen levy kuunnel-tavaksi. Itte toin Roadrunnerin. Pöhlö kun olin laitoin B-puolen soimaan.
318. Bruun, Lindfors, Salo, Luoto 1998, 206.
319. Nurmi 1982, 114–115.
320. Iisalo 1987, 256.
321. Ks. esim. Pidetään levyraati, muusikko Anssi Kelan aikalaiskokemus. Noudettu 4.6.2010.
322. Iisalo 1987, 259.
323. Lahdes 1997, 24.
324. Mitä Missä Milloin – kansalaisen vuosikirja 1977, 203.
Tykkäsin sillä hetkellä että se kuulosti paremmalta. It Ain’t What You Do olis kyllä ollut parempi ennen kun In the Nude eka kappaleeksi. Paljon enemmän jytinää.”325
Rock ei suinkaan ollut koko ajan läsnä koulussa. Useat tuon ajan opettajat suo-sivat saamansa koulutuksenkin vuoksi edelleen perinteistä opettajakeskeistä ope-tusmuotoa.326 Mutta levyraadin kaltaiset tapahtumat olivat olleet tärkeitä rockin parissa vapaa-aikaansa kuluttaville nuorille. Kyntömaa muistaa edelleen laitta-neensa koululuokan edessä levyltään ”väärän” eli B-puolen soimaan. Koulu oli osaltaan vakiinnuttamassa rockia ilmiötasolta kulttuuriksi ja samalla tekemässä siitä ”vaaratonta”. Koulussa sai esiintyä musiikkityylin vaatimalla tavalla. Nokelan ala-astetta ja Pohjankartanon yläastetta käynyt Jarmo Heikkinen muistelee esillä olleen pukeutumismallin:
”Wranglerit ja Beavers-farkut, leveät lahkeet. Villapusero, jossa paksu kaulus, yleensä valkoinen. Tikkasen nahkatakki, pipo jossa tupsu. Tytöillä iso kampa takataskussa.”327
Esa Elgströmin käydessä Helsingissä Tehtaanpuiston yhteiskoulua käytävillä ja luo-kissa näkyi ”vaikka minkälaista hiihtäjää”.328 Jari Kyntömaa liputti koulussa Eskils-tunassa näkyvästi Hurriganesia farkkutakkinsa selkämyksessä, tee-se-itse-tyyliin.
”Tein itte takkiin tekstin Remu & Hurriganes. Se oli kova juttu. Luokka-kaverit (olin ainut suomalainen luokallani) härnäsivät minua silloin tällöin kun kirjaimet Re ja mu oli liian kaukana toisista. Asia on niin että Re oli lyhennys uskonto (religion) ja mu musiikki (musik) [oppituntien lyhenteet koulun lukujärjestyksessä]. Kysyivät Mitä siinä sun selässä lukee? Uskontoo ja musiikkia? Ja siihen nauru päälle. Ei ollut aina helppoa.”329
Heikkisen kertoman perusteella koulu näyttäytyy suoranaisena nuorisomuodin catwalkina, jossa esitellään uusimmat hiustyylit ja vaatteet. Kyntömaan koke-muksen mukaan liika itsetekeminen ja väärin käsitykseen johtanut suomalaisuu-den korostus ei sopinut ruotsalaisen koulun muotivaatimuksiin.
325. Kyntömaan haastattelu, syyskuu 2002.
326. Iisalo 1987, 260.
327. Heikkisen haastattelu, toukokuu 2011.
328. Elgströmin haastattelu, toukokuu 2002.
329. Kyntömaan haastattelu, syyskuu 2002.