Millainen kokemuksellinen tapaus Hurriganes oli, jos se kykeni vetoamaan nuo-risoon, tiettyyn sukupolviyksikköön? Ilmiselvää on, että Hurriganes oli tapah-tumallinen tuote. Se koostui pienistä seikoista kuten esiintymisistä, valokuvista, medianäkyvyydestä ja ilmiötason (lehtijutut, kuvat, äänitteet) läsnäolosta nuori-son arjessa. Hurriganes oli sarja tapahtumia, joista jokainen tapahtuma toi yhty-een ja yleisön yhtyhty-een aiheuttaen erilaista liikehdintää.362 Hurriganesin keikat olivat kuulijoilleen tärkeitä tapahtumia. Suosikki laati tammikuun 1976 nume-roon Hurriganesin maaseutukiertueesta reportaasin:
”Kolme kovaa astuu lavalle, valonheittimet syttyvät ja Sali repeää huutomyrs-kyyn, joka tekee puhumisen takahuoneessakin täysin turhaksi. Remu is here – ready to rock! --- REMU: Are you ready for rock ‘n’ Roll (96 desibeliä).
JOENSUU: Yeeeeeesssssss! (99 desibeliä). Remu hymyilee tyytyväisenä pat-teristonsa takana… ONE… tietysti he ovat valmiina… TWO… kuten eilen Lieksassa… sitä ennen Hämeenlinnassa… tai Rovaniemellä… tai Turussa…
tai missä tahansa… THREE… Well it’s a one for the money… two for the show… that’s the way babe.”363
Lehtijutussa tulee jälleen kerran esille urheiluhenki, kun toimittaja kertoo keikan loppuhuipennuksesta ja mahduttaa mukaan maaottelun tunnelman:
359. Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 27.
360. Lehtonen 1999, 18.
361. Kallioniemi 1998, 76.
362. Ks. esim. Braudel 1980 (1969), 34.
363. Suosikki 1/1976.
”Puolen tunnin kuluttua, kun Talkin’ about Youn lopputahdit ovat muuttu-neet hirvittäväksi äänten kakofoniaksi ja koko sali leiskuu strobo-laitteen sinertävässä kauhuvalossa, yleisö tuijottaa tyhjää lavaa loppuunmyytynä kuin Ruotsi-Suomi maaottelun katsomo. Ei koskaan aikaisemmin tällä paikka-kunnalla olla moista showta nähty ja kestänee taas aikansa, ennen kuin näh-dään uudelleen.”364
Levyjen ostamisen ja kuuntelemisen, radio- ja televisio-ohjelmien, yhtyeen jäsen-ten ulkoisen olemuksen, konserttien ja lehtijuttujen voidaan nähdä rakentaneen sukupolven kokemuksellista tunnelmaa. Kokemuksellisella tunnelmalla tarkoi-tan, että yhtye toimi tienviittana, esimerkkinä. Yksittäisten tapahtumien kautta Hurriganes vaikutti nuoren arkisessa elämässä. Positiivisessa mielessä se asemoi tiettyyn käyttäytymis- ja ajattelutapaan.365 Roadrunner sai Jari Kyntömaan tarttu-maan instrumenttiin. Kyntömaa kertoo opetelleensa soittatarttu-maan kitaraa kasetille äänitettyä Hurriganes-kappaletta tapaillen. Yhdellä napin painalluksella kelattava kasetti oli oppimistapahtuman kannalta käytännöllisempi.
”Se kasettihomma oli hyvä käyttää kun yritin oppia soitaan I Will Stayta kita-ralla. Siskoni oli tulla hulluksi minun yrityksiin. Aattele nyt; 15:sta sekunnin soitto 100 kertaa peräkkäin ja mankan kelaaminen siihen lisäksi! Hirvittävän kuulosta. Itse kyllä tykkäsin että kuulosti hyvältä. Olen monta kertaa aatellut että jos olisin jatkanut soittamista, miten pitkälle olisin päässyt? En varmaan saa koskaan vastausta.”366
Jarmo Heikkiselle Hurriganes-kokemus merkitsi lopulta muusikon uran valin-taa 1980-luvulla. Hän soitti muun muassa Ramblersissa, Kauko Röyhkän yhtyeessä ja Pelle Miljoonan yhtyeessä ja on julkaissut useita äänilevyjä oman yhtyeensä kanssa.
”Oma urani muusikkona eteni noista ajoista aikamoisella vimmalla eri kokoonpanoissa ja oltiin myöhemmin Hurriganesin lämppärinä Pyrinnöllä The Ramblers yhtyeen kanssa.”367
Pyrintö on oululaisen urheiluseuran rakennus. Vuonna 1977 aloittanut oululai-nen Ramblers lopetti toimintansa vuonna 1984.368 Tämän jälkeen Heikkinen kertoo kokeneensa mieleenpainuvan hetken 1980-luvulla, kun hän oli tavannut Helsingin-keikan yhteydessä nuoruusaikojensa idolin Albert Järvisen:
364. ema.
365. Ks. Mannheim 2000 (1928), 291.
366. Kyntömaan haastattelu, syyskuu 2002.
367. Heikkisen haastattelu, lokakuu 2009.
368. Musiikin ja säveltäjien Oulu. Haettu 18.4.2012.
”Suuren kunnianosoituksen koin vuonna 1986 ollessamme Kauko Röyhkä
& Nartun kanssa Tavastialla. Paikan vieressä Semifinal-pubissa ennen keik-kaa Albert Järvinen tuli kertomaan kuinka hän diggaa soittoani. Hän pyysi laittamaan nimensä vieraslistaan ja seisoi lavan sivulla vieressäni kuunnel-len koko keikan ajan. Mikään ei olisi ollut hienompaa kuin päästä Albertin kanssa joskus soittamaan.”369
Kertomuksesta voi päätellä, että Heikkisen siihen astinen muusikon ura sai täy-dellistymisen, kun nuoruuden idoli kuunteli hänen soittoaan.
Onko Hurriganes siltikään mentaliteetin tasolle liitettävä ilmiö? Mentaliteetti on yhteisöllinen ja sillä on yhteytensä jokaisen yksilön tapaan nähdä maailmaan.
Se on siten aina enemmän kuin yhden ihmisen kokemus tai tunne. Hurriganes oli yhteisön omaisuutta laajalevikkisyytensä vuoksi, ja samalla se vaikutti yksi-löön tuotantonsa kautta. Karl Mannheim on vuonna 1928 kuvannut, kuinka
”esteettinen elämänalue kenties omimmin heijastelee mentaliteetissa tapahtuvia muutoksia”.370 Esteettinen toiminnan alue pystyy taiteen, muotoilun tai arkki-tehtuurin kaltaisten tekijöiden kautta vaikuttamaan yhteisöön ja sitä kautta yksi-löiden ajatteluun. Mentaliteettiin saa mielenkiintoisen näkökulman, kun sitä peilaa aikakäsityksiä vasten. Antiikin kreikkalaisilla oli kaksi tapaa ilmaista aikaa.
Ne viittaavat erilaisiin tapoihin järjestää historiaa ja yksilön omaa ajallisuutta, mentaliteettia. Kronos on kellolla mitattavaa tietoista aikaa, objektiivista kalen-daarisuutta. Kronos-aikaan liittyy antiikin perintönä käsitys ajan tuhoavasta vai-kutuksesta. Tärkein kronoksen olemus on, että se kuvastaa jatkuvuutta yksittäisen olemassaolon ylitse. Puhumme kronologiasta. Kairos tarkoittaa syvempää ajan ulottuvuutta, jotakin yksittäistä henkilökohtaista hetkeä tai tapahtumaa, äkillistä jäljet jättävää kokemusta, joka hävittää hetkellisesti kronologisen, kellosta mitat-tavan ajan.371 Esa Elgström kertoo muistavansa tarkasti, milloin ja millaisissa olosuhteissa Hurriganes jätti häneen jälkensä. Hän oli kymmenvuotias ja kuuli ensimmäisen kerran Hurriganesia nuorten kesäleirillä.
”Partiolaisten kesäleirillä Kiljavalla. Kesä 1974. Kuulin radiosta ekan kerran DO YOU WANNA DANCEn. Silloin kolahti!!! Meikä 10-vuotias…”372 Jarmo Heikkinenkin muistaa kuulleensa radiosta kesällä 1974 Do You Wanna Dancen, vieläpä samanlaisin ”silloin kolahti” -tunnelmin.373 Jari Kyntömaan ensimmäinen kosketus Hurriganesiin tapahtui noin vuotta Elgstömiä ja Heik-kistä myöhemmin.
369. Heikkisen haastattelu, lokakuu 2009.
370. Mannheim 2000 (1928), 279.
371. Palonen ja Lindroos 2002, 66.
372. Elgströmin haastattelu, toukokuu 2002. Kiljava on leirikeskus Nurmijärvellä.
373. Heikkisen haastattelu, toukokuu 2011.
”Se oli aikasten keväällä v. 1975 kun yks jätkä meidän jengissä oli ostanut Roadrunnerin. Istuttiin hänen kotonaan ja kuunneltiin levy läpi moneen kertaan, kansiota selaten edes ja takaperin varmaan tuhansia kertoja aivan kun olis muuttunut edelliseltä kertaa. Kiinnostus oli kyllä suuri: sisäkansion kuvat, varmaan otettu jostakin keikalta. En silloin vielä tiennyt että oli Hur-riganesien eka levyltä.”374
Hurriganes on sukupolvi-ilmiö, joka tarjosi tunnelmaulottuvuuden lisäksi tapah-tuma-tyylisen yhteisöllisen kokemuksen tietylle mukana olleelle ryhmälle, suku-polviyksikölle. Sukupolvikokemuksen kannalta jonkin tapahtuman merkitys voi yksittäisenä kokemuksena assosioitua historiallisesti johonkin laajempaan ku vioon. Emme välttämättä tarvitse suurta kokemusta vaan ehkäpä lukuisia pie-niä. Jokin poikkeuksellinen, vaikuttava tapahtuma on henkilökohtainen. Vasta myöhemmin se saattaa paikantua pitempään ajalliseen kestoon ja rakenteeseen.
Esimerkki tällaisesta on Hurriganesin esiintyminen Oulun Pohjankartanossa 23.3.1975. Konsertissa oli kuulijoina runsaasti henkilöitä, jotka shown innoitta-mana ryhtyivät perustamaan omia yhtyeitään ja jotka ovat menestyneet muusi-koina. Heikkinen kuvaa Pohjankartanon tilaisuutta näin:
”Porukka istui ensin kiltisti paikallaan, kunnes jossain vaiheessa ryntäsivät lavan eteen, valojen sammuttua. Tämä siis ennen kuin bändi oli tullut lavalle. Itse olin lavan vasemmalla laidalla melkein lavan edessä. Muistan että odottaminen tuntui pitkältä, kunnes vahvistimien punaisen valon kajossa tunnistin Albert Järvisen hiukset. Sen jälkeen rytinä alkoi ja muutti jotakin minussa soittajana.
Varmaan antoi kompassin mihin suuntaan oma soittourani tulisi menemään.
Se on luultavasti vieläkin vaikuttavin konsertti, jossa olen koskaan ollut.”375 Tällä tavalla tapahtuma voi merkitä käännekohtaa henkilökohtaisessa elämässä.
Yksittäinenkin tapahtuma voi olla osoitus meneillään olevasta kulttuurisesta muutoksesta, jota esteettinen elämänalue ja alakulttuuri heijastelee. Mannheim arvelee, että tiettyyn ikään osuneet tapahtumat ja kokemukset muovaavat ihmisen kehitystä, milloin enemmän, milloin vähemmän.376 Hurriganes-ilmiön ympärille aktualisoitui sukupolviyksikkö, jolle yhtye merkitsi yhteistä kokemusmaailmaa.
Heikkinen kertoo, että Pohjankartanossa maaliskuussa 1975 olleet keskustelivat konsertin vaikutelmista kauan. Tietyssä mielessä keskustelu jatkuu edelleen:
374. Kyntömaan haastattelu, toukokuu 2002.
375. Heikkisen haastattelu, lokakuu 2009.
376. Mannheim 2000 (1928), 300.
”Varmaan muusta ei pariin kuukauteen puhuttukaan ja kun vieläkin siitä puhutaan vanhojen kavereiden kanssa, niin vaikutus on ollut ilmeinen.”377 Ainutkertainen Hurriganes-kokemus Pohjankartanossa muodostui Heikkiselle ja osalle paikalla olleita kuulijoita keskinäisen yhteyden ylläpitäjäksi. Mannheim on määritellyt aktualisoituneen sukupolven yksilöiden ja ryhmien yhdistelmäksi, joka kokee juuri jotakin keskinäistä yhteyttä.378 Ginzburg on todennut, että tällaisessa sosiaalisessa muotoutumisessa kyse on tiedon lajeista, joita ”ei opittu kirjoista, vaan puheesta, eleistä ja silmäyksistä ja ne perustuvat hienovaraisiin havaintoi-hin, joita ei voitu usein edes pukea sanoiksi”.379 Pitkälti tällaisesta hienovaraisesta ja viittauksenomaisesta tiedon lajista on kyse Hurriganesin – ja yleisimminkin rockyhtyeiden – tavassa tulla havaituksi tyylinsä kautta. Mannheim näki suku-polven monipuolisempana kuin pelkkänä syntymähetken mukaan rajautuneena joukkona (ikäkohortti) tai ikäryhmänä. Mannheimin mukaan sukupolvi voi muodostua tai käynnistyä jonkin ryhmän (sukupolviyksikön) tietyssä yhteiskun-nallisessa tai historiallisessa tilanteessa jakamiensa kokemusten tai tunnelmien perusteella. Tähän liittyen onkin puhuttu ”sotasukupolvesta”, ”Vietnam-sukupol-vesta” ja ehkä hieman harhaanjohtavasti ikäryhmältä kuulostavasta ”suuresta ikä-luokasta”. Suuri ikäluokka häivytti selväpiirteistä sukupolvitietoisuutta, koska se liukui useamman jaetun sukupolvikokemuksen piiriin.
Sukupolvi ei ole helppo kulttuurisena kysymyksenä. Tuominen on huomautta-nut, että sukupolvella voidaan viitata parin-kolmenkin vuoden välein ajattelussa tai kokemistavoissa tapahtuviin muutoksiin.380 Toisaalta sukupolvi on käsitet-tävissä muuksi kuin yhteiskunnalliseksi tai kulttuuriseksi kokemukseksi. Tästä näkökulmasta se on formaali tekijä, joka erottaa lapset heidän vanhemmistaan.
Tietoisuus kuulumisesta johonkin sukupolveen on vaikea määriteltävä, koska se on kollektiivisten kokemusten ohella henkilökohtainen.