Iltatähti Special -ohjelman haastattelu osoittaa, kuinka kulttuuri-ilmapiiristä kertovat ideologiset sävyt tulevat paljaimmin näkyville puolittain vahingossa.
Iltatähti Specialissa haastattelija Mikko Alatalon tiedostavuus tuli esille tiedos-tamatta. Tällaisia ovat haastattelijan näkemys alkuperäisen (nostalgisen) rockin muuttamisesta joksikin muuksi (paremmaksi) tai hänen Hurriganesille sorvaama
”ei ole väliä mitä tekee vaan miten sen tekee” -ajatus, kun sanoma tuntui muuten puuttuvan. Tällainen paljastaa yhteiskunnan kulttuuri-ilmapiiriä tuomalla esille ei-korrekteja ja alaspainettuja, tukahdutettuja näkemyksiä.
Vastaavanlainen, haastatteluun vertautuva ilmapiiriä valottava vahinko liit-tyy tuon ajan matkailumarkkinointiin. Suomen Matkailutoimisto toimitti Hollannin- markkinoille keväällä 1974 Suomi-esitteen Finland Vier Vakanties In Vier Seizoennen. Laadukkaasti kuvitetussa 32-sivuisessa esitteessä oli keskiaukea-malla perustietoa maasta. Tekstiin oli päässyt viiden rivin virke, jossa mainittiin, että ”Ondanks sovjet-invloenden is Finland een parlamentaire demokratie” – eli suomeksi: ”Huolimatta Neuvostoliiton vaikutuksesta on Suomi parlamentaari-nen demokratia.”611 Suomen suurlähetystö Haagissa ilmoitti välittömästi, ettei 15 000 kappaleen painoksena ilmestynyttä esitettä saanut jakaa, vaan kaikki jo markkinoille päässeet esitteet olisi kerättävä takaisin. Lipsahduksen sisältäneen esitteen koko painos saatiin kerättyä takaisin. Keskiaukeama painettiin uudelleen.
Hollannin markkinoille tarkoitettu matkailuesitteen ”virhe” sisältää paljastavan ajatuksen Neuvostoliiton vaikutuksesta suomalaiseen ilmapiiriin. YYA oli seikka, joka vallitsi ilmapiirissä 1970-luvulla. YYA-sopimusta käytettiin naapurisuhtei-den puhdasoppisuunaapurisuhtei-den mittarina.
Ystävyyspolitiikkaa usein ja paatoksella ylistänyt poliitikko katsottiin oikea-oppiseksi ja YYA:n merkitystä vähättelevä merkittiin neuvostovastaiseksi. Kun eduskunnan oppositio (lähinnä SMP ja osa kokoomusta) yritti vuonna 1971
609. Ks. Hall 1992, 334–335.
610. Salminen 2004, 317.
611. Lähteenkorva ja Pekkarinen 2008, 299–300.
tiedustella, millä valtaoikeuksilla presidentti Kekkonen hoiti yksityisesti Suo-men suhteita Neuvostoliittoon, oli YYA-linjan vastahyökkäys raju. Kekkonen ihmetteli, miksi ”taantumusaalto näyttää uudelleen päästäneen kansallisen vihan valloilleen”.612 Keskustelu ja puntarointi YYA:sta oli mahdotonta. Vastuulliseen poliittiseen asemaan ei päässyt, ellei henkilö hyväksynyt YYA-sopimuksen hen-keä ja Paasikiven–Kekkosen linjaa.613
Harjoitettu politiikka sai Suomessa kiertoilmauksen reaalipolitiikka. Suun-tauksen voidaan katsoa alkaneen välirauhan solmimispäivänä 19.9.1944, jolloin pääministeri Urho Kekkonen oli radiopuheessaan korostanut, että suomalais-ten on toiminnallaan kyettävä hälventämään epäluulo, jota Neuvostoliitto tun-tee Suomea kohtaan. Maantiedettä ei voinut muuttaa tai kieltää, joten Suomen tuli toimia hyvän naapurisovun tekijänä. Eräänlaisen huippunsa asenne saavutti 1974, kun keskustapuolueen kansanedustaja Eino Uusitalo esitti itsenäiselle Suo-men tasavallalle 6.12. pidettävän juhlapäivän oheen uutta itsenäisyyspäivää, joka olisi Neuvostoliiton kanssa sovitun välirauhan vuosipäivä. Se lienee eräänlainen liehakoinnin ja mielistelyn julkinen huipentuma. Presidentti Urho Kekkonen merkitsi päiväkirjaansa, että ”Kepun NKP:lle antamilla päivällisillä valmistellun puheen Kepun edk. ryhmän nimissä ja ehdottanut, että välirauhansopimuksen päivää 19.9. ryhdyttäisiin viettämään toisena itsenäisyyspäivänä”. Kekkonen piti puhetta päiväkirjamerkinnässään ”huonosti harkittuna”.614 Nöyristelyä Neuvosto-liiton suuntaan on myöhemmin ruvettu sanomaan rähmällään oloksi. Suomettu-mista ja rähmällään oloa voidaan Timo Vihavaisen mukaan pitää sinänsä hyvän politiikan degeneroitumisena.615 Reaalipolitiikalla oli kumminkin reaalinen poh-jansa. Neuvostoliitto ei jättänyt kylmän sodan aikana painostamatta pienempiä valtioita niin kulttuurisesti, poliittisesti kuin taloudellisesti.616 Neuvostoliitto har-joitti Suomessa ensimmäisen kerran näkyvää nootitse tehtävää kulttuuripoliittista painostusta, kun se puuttui 5.12.1948 Kansallisteatterissa esitettävään Jean-Paul Sartren näytelmään Likaiset kädet.617 Näytelmässä päähenkilö liittyy kuvitteelli-sen itäeurooppalaikuvitteelli-sen valtion kommunistiseen puolueeseen ja saa tehtäväkseen suorittaa poliittisen murhan. Sisältönsä vuoksi näytelmän esitys ei sopinut Neu-vostoliitolle, niinpä sitä ei esitetty Suomessa.
Tilannetta pystyy kutsumaan kulttuuri-ilmapiirin suomettumiseksi, jossa vain ”Paasikiven linja ja poliittinen realismi merkitsevät jotakin”, kuten Tam-men johtaja Jarl Helleman oli SuoTam-men Kuvalehden haastattelussa 1974 tunnus-tanut Solzhenitsyn-asiassa tapahtuneen.618 Osaltaan Solzhenitsynin tapaiset
612. Seppänen 2011, 135.
613. Penttilä 1993, 48.
614. Suomi 2003, 437.
615. Vihavainen 1991, 13–14.
616. Sedergren 1996, 210.
617. emt., 212.
618. Suomen Kuvalehti 9/1974 A; Vihavainen 1991, 129.
kulttuuritapaukset liittyvät YYA-sopimuksen kautta luotuun maan sisäiseen puheavaruuteen. Vuonna 1948 allekirjoitetun kahdeksanartiklaisen ystävyys- ja yhteistyösopimuksen viides artikla liittyy kulttuurisuhteisiin ja kuuluu seuraavasti:
”Korkeat Sopimuspuolet vakuuttavat päättäneensä toimia yhteistyön ja ystä-vyyden hengessä Suomen ja Neuvostoliiton taloudellisten ja kulttuurisuhteiden jatkuvaksi kehittämiseksi ja lujittamiseksi.”619 Varsinaisen kahdenvälisen kulttuu-risopimuksen Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat vuonna 1960. Itsesensuuriin tai kustannusyritysten julkaisuohjelmiin puuttumisiin nuo sopimustekstit eivät velvoittaneet. Ne olivat luonteeltaan valtiollisia ja liittyivät suunnitelmalliseen laitosmaiseen kulttuurivaihtoon. Volyymiltaan kulttuurivaihto jäi vapaata läntistä tuontia pienemmäksi. Eräs syy kulttuuri-ilmapiirin suomettumiseen onkin juuri tässä – valtiollis-poliittisessa realismissa, joka ei antanut sijaa henkilökohtaisem-malle lähestymiselle suoraan ihmisten kesken. Suhde Neuvostoliiton kulttuuriin oli ennen kaikkea virallinen, artikloin säädelty ja delegaatioiden varaan raken-nettu. Elävä yhteys puuttui, kun toimintaa hallitsi ylätaso.
Markkinatalousmaiden suuntaan toimittiin toisella tavalla, päinvastaisesti.
Suurin osa Suomen ja läntisten maiden välisistä kaupallisesta kulttuurituon-nista tapahtui ilman virallisia valtiosopimuksia.620 Ihmiset tekivät yritysten väli-siä sopimuksia markkinatalouden hengessä, kokivat tappioita tai saivat voittoja.
Suorasta yhteydestä kertoo omalla tavallaan Finnshow-ohjelmatoimistoa pyö-rittäneen Leo Heinosen yritys hankkia jokin kuuluisa rockyhtye (The Who) Englannista Suomeen esiintymään. Tapaus on anekdootti mutta paljastava. Se kertoo, kuinka suorasukaisesti yhteys ”länteen” saatiin tarvittaessa muodostettua – puhelimella. Usein toistettu kertomus menee näin: Heinonen oli istunut toimis-tossaan ja päättänyt soittaa erääseen brittiläiseen ohjelmatoimistoon. Heinosen oma kielitaito ei ollut ollut kummoinen. Kun Englannissa puheluun oli vastattu, Heinonen oli esitellyt itsensä: ”Leksa Heinonen vrom Finlant. Toisessa päässä kummastellaan: Who? Leksa ilahtuu: Okei Who – ten tausent!”621
Vaikka The Whon hankinta Suomeen olisikin pelkkä vitsi manageri Heinosen kielitaidosta, anekdootti kuvastaa kahden valtablokin mahdollista toimintaa arjen tasolla. Sopimus The Whon manageritoimiston kanssa oli periaatteessa yhden puhelinsoiton päässä – vaikka tässä tapauksessa Heinonen ei The Whota Suo-meen saanut.622 Tällainen toiminnan helppous korosti itäisen blokin jähmeyttä ja tavoittamattomuutta. Neuvostoliitto oli olemassa suomalaisessa ilmapiirissä virallisena voimana. Läntiset maat myös henkilökohtaisella tai yrityskohtaisella tasolla. Kahden kulttuurisen valtablokin väliset käytännön maamerkit erosivat toisistaan huomattavasti.
619. Finlex on koonnut valtiosopimukset internetiin. Haettu 3.11.2012.
620. Jalonen 1985, 44.
621. Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 96.
622. emt., 96.