Häkkisen hiuksiin kammattu rasvis oli oiva keksintö. Yleensä esteettinen koodi on moninaisuutensa vuoksi epämääräinen ja vaikea määriteltävä, mutta rasvis oli Hurriganesissa nostettu jonkin verran erilleen alkuperäisestä kulttuurisesta kontekstistaan, 1950-luvusta. Hiusmallin teho ja visuaalinen voima perustui sii-hen, että se toimi kahdella tavalla. Rasvis edusti vanhaa konventiota – kliseistä ja tavanomaista kuvaa 50-luvusta – mutta samalla rikkoi sitä. Rasvis osoitti tyylinä jonnekin menneisyyteen. Siinä oli pieni tahatonkin häivähdys nostal-giaa, lättähattuaikaa. Se muistutti ajasta, jolloin rock ’n’ roll oli saapunut
Suo-226. Aiheesta lähemmin Fiske 1992, 107–109.
227. Maffesoli 1995, 31.
228. Seppänen ja Kauppi 1996, 128.
229. Maffesoli 1995, 59.
230. Hebdige 1987 (1979), 3.
meen. Toisaalta juuri siinä vaiheessa, kun Hurriganes alkoi päästä yleisempään tietoisuuteen, musiikkiteollisuudessa oli vallalla lyhyeksi jäänyt rock ’n’ roll revi-val -ilmiö. Siinä palattiin musiikillisesti perusasioihin, kolmen soinnun suora-viivaiseen rock-ilmaisuun. Vanhan rockin paluu oli alkanut ilmetä näkyvämmin vuonna 1972, kun Yhdysvaltain ja Englannin myydyimpien listalle nousi 1950-luvun maineikas Chuck Berry laulullaan My DingaLing.231 Ensimmäisiä merk-kejä ilmiöstä olivat Frank Zappan satiirinen doo-wop -levy Cruising with Ruben
& The Jets (Verve Records, V6-5055X) vuodelta 1968 sekä Sha Na Na -yhtyeen valinta esiintyjäksi Woodstockiin 1969. Elton John sai vuonna 1972 kansain-välisen hitin 1950-luvun tyylisestä kappaleesta Crocodile Rock (DJM, DJS 271).
Muusikko Roy Wood julkaisi Zappan tapaan 1950-luvun aineksia kierrättävän lp:n Introducing Eddy & The Falcons (Warner, K 56029) vuonna 1974. Levyn kan-nessa on avoin ikkuna, josta kurkistaa otsahiuksensa tötterölle asetellut Wood.
Ilmiö oli hieman hahmoton ja todellakin parodinen, sillä se sai vauhtia komedia-elokuvasta. Vuonna 1973 elokuvateattereihin tuli George Lucasin ohjaama 1950-luvun rockilla ja isoilla autoilla ryyditetty American Graffiti (suomeksi Svengijengi
’62). Elokuva kertoo kesälomansa viimeistä päivää viettävien amerikkalaisteinien elämästä. Suomeen elokuva saapui alkuvuodesta 1975. Samana vuonna ilmestyi John Lennonin nostalginen levy Rock ’n’ Roll (Parlophone, 4M036-05834), joka sisälsi muun muassa BeBobALulan (Gene Vincent, Tex Davis) ja Hurriganesin levyttämät kappaleet Slippin’ and Slidin’ (Eddie Bocage, Albert Collins, Richard Wayne Penniman, James H. Smith) sekä Do You Wanna Dance (Bobby Freeman).
Parodinen elementti eli voimakkaana suomalaisessa rockissa tuohon aikaan.
Lauluyhtye Cumulus osallistui nostalgian korkeasuhdanteeseen julkaisemalla 1974 revival-henkisen rocklevyn Dick Dynamite and His Hot Lips (Top Voice, TOP-LP 525), jonka kannessa oli mies rasviskampauksessaan. Humoristista lähestymistapaa rockiin alleviivasi kenties vahvimmin Pekka Puupään ja Severi Suhosen rooleistaan tunnettu näyttelijä-muusikko Esa Pakarinen. Sekä viihteen että sotien veteraani julkaisi kaksi vanhaan rockiin keskittynyttä levyä, Pakarock (Rytmi, RILP 7099) vuonna 1974 ja Pakarock 2:n (Finnlevy, FDE 243) vuonna 1976. Pakarinen toi rockin nostalgiailmiöön vahvan tuulahduksen 1950-luvun rillumarei-kulttuurista, jossa hän oli ollut eräänä päähahmona mukana.
Tekipä rillumarei ohimenevän paluun valkokankaalle 1970-luvulla, kun Matti Kassila ohjasi elokuvan Meiltähän tämä käy (Fennada-filmi) vuonna 1973. Pää-osaa, tukkijätkä Severi Suhosta, esitti Esa Pakarinen. Pakarock-levyn kansikuvassa nojailee aitaan rennon näköinen nahkatakkiin, farkkuihin ja tennareihin pukeu-tunut tupakkasuinen 63-vuotias rokkari. Pakarock ylsi kultalevymyyntiin vuonna 1977.232 Eräs sen lauluista esitti ohjelmajulistuksen ainakin kertosäkeessä, kun
231. Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1997, 192.
232. Musiikkituottajat, tilasto. Haettu 9.10.2009.
siinä toistettiin, että rock on tullut jäädäkseen.233 Varsinainen nuorisoilmiö 1950-luvusta tuli vasta vuosikymmenen lopulla, kun niin kutsuttu diinarimuoti valtasi tilaa nuorisokulttuurissa. Diinari-ilmiö oli paluuta historiaan, 1950-luvun pukeutumistyyliin ja musiikkiin.234 Diinarilla tarkoitettiin 1950-luvun amerikka-laisesta elämäntyylistä innostunutta nuorta. Nimitys tulee amerikkalaisnäyttelijän James Deanin mukaan, vaikka ilmiötä selvitellyt Janne Salmi pitää parempana nimitystä teddy, joka viittaa brittiläiseen teddyboy-kulttuuriin.235 Suomessa perustettiin useita 1950-luvun musiikkia, lähinnä rockabillyä, jäljitteleviä vaka-vasti musiikkiinsa suhtautuvia yhtyeitä. Menestynein niistä oli vuosina 1978–
1980 aktiivisesti toiminut Teddy and The Tigers.236
Yleisö ja julkisuus luokittelivat Hurriganesin osaksi tätä 1970-luvun alussa meneillään ollutta hupaisan oloista rock ’n’ roll revivalia, mikä ilmeni Helsingin Sanomien kritiikistäkin. Hurriganes oli antanut joitakin selkeitä viitteitä koo-misuudestaan ja liioittelevuudestaan. Risto Vuorimiehen 17.2.1973 kuvaamassa Rock And Roll All Night Long -levyn kannessa yhtyeen muusikot seisovat nyrkit tanassa, jalat harallaan. Remun mukaan asento on yhtä hyvä kuin kolmella sepällä,
233. Kappale on Vexi Salmen käännös David Trickerin sanoittamasta laulusta Rock ’n’ Roll Is Here To Stay.
234. Heiskanen ja Mitchell 1985, 204; Reynolds 2011, 276–287.
235. Salmi J. 2010, 31–69. Teddyboy-kulttuurista enemmän esim. Hebdige 1987 (1979), passim.
236. Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1997, 265–269.
Kuva 10. Entinen rillumarein perushahmo Esa Pakarinen julkaisi vuonna 1974 ja 1976 rokkiaiheiset, kultaa myyneet äänilevyt. Kuva: Pekka Haraste.
”kun ne päivystää tossa Stokkan edessä”.237 Lisäksi yhtye julkaisi Remun vankila-tuomion aikana keväällä 1974 kaksi 1950-luvun rockin kultakaudella sävellet-tyä singleä: Bobby Freemanin vuonna 1958 levyttämän Do You Wanna Dancen (Capitol) tammikuussa ja Carl Perkinsin vuodelta 1955 olevan kappaleen Blue Suede Shoes (Sun) huhtikuussa. Molemmat päätyivät kymmenen myydyimmän singlen joukkoon tuona vuonna.238 Blue Suede Shoesin b-puolella oli alun perin Johnny and The Hurricanesin vuonna 1959 julkaisema Red River Rock, joka oli versio Roy Rodgersin balladista Red River Valley. Suomessa melodia tunnettiin Sauvo Puhtilan sanoittamana nimellä Tunturin juurella (1960), jossa ensimmäiset säkeet kuuluivat:
”Lapin poika mä oon, juurta noitain, taikarumpu soi syntyessäin – –”.239
Jotta viittausten ja alkuperien suhde saatiin kunnolla epäselväksi, Hurriganesin levyttämän Red River Rockin loppusäkeessä Remu Aaltonen laulaa sekaisin eng-lantia, ruotsia ja suomea. Vaikutelma on humoristinen, kun sanoituksesta on lapinpojan porotokan ja joikaamisen sijasta kuultavissa aivan muuta:
”Lilla flicka kan du sitta min knulla, smiling faces you’re around and around.
Skuugi darling just tyttö my pylly, c’mon babe my cuckoo is on.”240
Vastaavanlainen improvisoitu englannin tapainen kieli tallentui äänilevylle vielä lokakuussa 1980, kun Hurriganes oli Ruotsissa äänittämässä 10/80 -levyään (Scandia, SLP 678). Let’s Go Rockin’ Tonight -kappaleessa Remu Aaltonen yht-äkkiä laulaa erään säkeen muodossa ”Lissun lässyn luupi luu”. Mitä ilmeisimmin huudahdus on muistuma amerikkalaisen lauluduon Righteous Brothersin vuonna 1963 levyttämästä kappaleesta Little Latin Lupe Lu (Moonglow).
Pian myös parodiaa alettiin parodioida. Do You Wanna Dancen (Love Records, LRLS 2032) ja Blue Suede Shoesin (Love Records, LRLS 2049) singlemenes-tyksen kanssa samaan aikaan nousi myyntilistoille kabaree- ja show-henkinen Hullujussi-yhtye Helsingistä.241 Hullujussi julkaisi singlenä Heimo Holopaisen ja Erik Mantereen tekemän kappaleen Friduna Skikuna (RCA Victor, YFPB 0-611), jonka sanoitus muistutti englantia taitamattoman Remu Aaltosen käyttä-mää dadaistista englantia:
237. Salo, von Bagh, Saksala 1984, 101.
238. Nyman 2005, 144–145.
239. Lehtola 2007, 138.
240. Single Blue Suede Shoes/Red River Rock. Love Records LRS 2049, julkaistu 1974.
241. Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 206.
”Preitsimi zeel mama lookystre jane asoloma aake tu klos tu me laik ö fyrtsyri kät ontö sanana skve friduna skikuna
fooraba loba hima hoplaa friduna skikuna hoplaa friduna skikuna nou nou nou friduna skikuna jee.”242
Ei liene väärin väittää, että myyntilistoilla menestynyt Friduna Skikuna alleviivasi Hurriganesin koomisuutta ja laulutyylin kielipuolisuutta. Varsinkin kun ottaa huo-mioon, että samaan aikaan soi rinnakkaisena singlehittinä juuri Blue Suede Shoes, jonka Remun laulaman kertosäkeen moni kuuli muodossa ”bluu, bluu, bluu söös söös”.243 Friduna Skikunan kieli-iloittelu on peräisin aivan muualta kuin Hurriga-nesilta – sanoittajan Erik (Eeki) Mantereen lapsuudesta, jolloin hän oli yrittänyt jäljitellä Fabianin Tongue tied -laulua.244 Suora yhteys Hurriganesiin olisi tämän näkemyksen mukaan sattumaa. Näin saattaa olla. Silti Hullujussin esitys toimi jo julkaisuajankohdan vuoksi kommentaarina Hurriganesille. Ainakin Hullujussin siansaksasanoitus osui Hurriganes-leirissä arkaan paikkaan. Hurriganes vastasi joulukuussa vuonna 1974 Hullujussille Suosikin numerossa 12/1974. Artikke-lissa Hurriganes aikoi paiskata kultalevyt roskakoriin. Kuvassa yhtye seisoo pelti-sen roskakorin äärellä nakkaamassa kultaiset, kehyksissä olevat Rock And Roll All Night Long -levynsä roskakoriin. Remu Aaltosen perustelu levyjen tuhoamiselle kuului, että ”täällähän saa kultalevyt jo ravintolabänditkin”.245 Haastattelussa sel-vennetään, että Remu Aaltonen tarkoittaa ravintolabändeillä Hullujusseja, ”jotka soittavat hienostuneessa yökerhossa iltapukuisille. Se on seikka mistä Remu ei pidä”.246 Muutama kuukausi myöhemmin Remu Aaltonen palasi aiheeseen. Hän moitti Kotiposti-lehdessä ”Pelleily ei ole musiikkia” -väliotsikon alla epämusikaali-sia bändejä, jotka tekevät pilaa muista. ”Ei sellainen ole mistään kotoisin.”247
Hurriganes vastasi kielitaitokysymykseen huomattavan itseironisesti Roadrun
ner-levyn sisäkannessa. Kuvaan oli koottu erilaista rockmateriaalia, muun muassa plektroja, rumpukapuloita, kitarankieliä ja aurinkolaseja. Irronneen bassokitaran viritystapin alta pilkottaa ruttuinen paperiarkki, johon on paksulla tussilla kirjoi-tettu It Ain’t What You Do -laulun sanat sillä tavalla kuin ne tulee lausua:
242. Hullujussin singe Bingo bango bongo/Friduna Skiduna, julkaistu 1974.
243. Single Blue Suede Shoes/Red River Rock. Love Records LRS 2049, 1974.
244. Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 208.
245. Suosikki 12/1974.
246. eml.
247. Kotiposti 2/1975.
”Aim biin traing foor a veri long taim ty get mai bisnes mai bisnes streit if jy do nou hau
ty push me on tho lain.”248
Levyn keskiössä It Ain’t What You Don sävellys ja sanoitus on merkitty yhtyeen tekemäksi, vaikka sanoitus löytyy yhdysvaltalaisen J. Geils Bandin vuonna 1971 tekemältä levyltä The Morning After, jonka viimeinen kappale on It Ain’t What You Do (It’s How You Do It).249 Joka tapauksessa keskustelu Hurriganesin käyttä-mästä englanninkielestä oli alkanut. Tätä Remu Aaltonen oli pienen piirin kes-kuudessa osannut pelätä, sillä hän tiesi kielitaitonsa puutteelliseksi ja arveli jopa joidenkin nauravan hänen ääntämykselleen.250 Hurriganesin osoittama itseironia oli ainoa vaihtoehto, jolla vietiin kielitaitoon liittyvät aseet pois kilpailijoiden käsistä. Osaamattomuutta ei kannattanut ainakaan kieltää. Tuskin paperilappusta on jätetty levyn kannen kuvaan sattumalta.
248. Roadrunner-levyn avattava sisäkansi.
249. All Music Guide. Haettu 25.5.2010.
250. Salo, von Bagh, Saksala 1984, 101.
Kuva 11. Roadrunner-levyn sisäkannessa on paperinen laululuntti, jossa sana on niin kuin se sanotaan.
Hurriganes lähti etenemään parodiselta puolelta kohti ammattimaista ja mää-rätietoisempaa linjaa. Yhtyeestä saatu ensivaikutelma nostalgisine polviasentoisine lavaesiintymisineen, rasviksineen, Cadillaceineen ja ylinopeasti soitettuine klassikoineen oli enemmän hulluttelun puolella kuin vakavasti sävelletyssä rock-musiikissa. Vielä joulukuussa 1974 Suosikin jutussa Cisse Häkkistä saatettiin nimittää ”nauravaksi rock-pajatsoksi”, jonka ”bassokitarasta löytyy huumoria”.251 Isto Lysmän kirjoittama lehtijuttu kuitenkin päättyy astetta ankarampaan protes-tanttiseen sävyyn, joka ennustaa jo tulevaa siirtymää: ”Hurriganes on jotain. Monet voivat nauraa heidän kustannuksellaan, mutta naurussa soi kateuden alavire.”252 Roadrunner-levy ja European Pop Juryn voitto siirsivät Hurriganesin paikkaa huumorirockin puolelta persoonallisempaan ja vakavammin otettavaan suuntaan.
251. Suosikki 12/1974.
252. ema.