O
sittain Hurriganesin ansiosta rock-musiikki alettiin ottaa muunakin kuin vain nuorisosukupolven omalaatuisena, suuriäänisenä tanssivil-lityksenä, jollaisena se oli yleisjulkisuudessa nähty 1960-luvulla.253 Yhtyeellä oli laaja medianäkyvyys, ja se oli saavuttanut kansainvä-lisen kilpailuvoiton. Edellä mainittiin Yleisradion vaikutus Hurriganesin alkutai-paleella. Televisiolla oli muutenkin ratkaiseva osuutensa, kun Hurriganesin yleinen arvostus lähti kasvuun. Hurriganesin keikoilla kävi nuoriso, mutta televisiosta yhtyeen näkivät muutkin ikäluokat. Vuosi Pop Jury -voittonsa jälkeen Hurriganes tavoitti laajan yleisön MTV:n Kuukauden sävel -ohjelmassa 11.12.1975. Jos Hur-riganesia ajattelee television estetiikan kannalta, niin kolmen helposti tunnistetta-van muusikon yhtye sopi välineen ominaislaatuun erinomaisesti. Tunnistettavuus ja mieleen jäävyys saattoi merkitä dramaattisuuden vaikutelmaa muuten niin moni-naisista esiintyjistä kasatuissa musiikkiohjelmissa, joissa ei ollut elokuvalle omi-naista juonellista dramatiikkaa.254 Television kautta Hurriganes pääsi esiintymään ihmisten tavallisessa elämässä. Olohuoneesta tuli keikkapaikka. Muutaman minuu-tin ajan rock rytmitti arkea. Kulttuurintutkija Markku Koski on tehnyt huomion, että television katselu on ruokailun, kävelemisen tai ostoksilla käymisen kaltainen arkinen mutta tärkeä asia.255 Erikoinen yhdistyi arkiseen ja poikkeuksellinen tavan-omaiseen, kun Hurriganes esiintyi televisiossa tiikerikuositakeissaan. Brittiläinen mediakulttuurin tutkija Paddy Scannell on painottanut, että tiettyyn kellonaikaan lähetettävät tutut televisio-ohjelmat alkavat huomaamatta kuulua normaaliin joka-päiväiseen elämään ja jäsentää sitä. Näin televisiosta katsotusta erikoisesta tapauk-sesta tulee jo välineen luonteen vuoksi hyväksyttyä ja arkipäiväistä.256 Televisio osaa tehdä hahmon tai ilmiön tutuksi katsojalleen.Kuukauden sävel -ohjelman ansiosta Hurriganes keräsi itselleen laajimman yleisön kuin koskaan aiemmin, kun vastaanottimien ääreen istuutui arkipäivän iltana torstaina yli miljoona suomalaista kuuntelemaan Crazy Days -kappaletta.257 Neljäs osa kansasta katsomassa samaa tv-ohjelmaa on jo
kollektiivisuusmerki-253. Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 78–80.
254. Koski 2010, 84.
255. emt., 56.
256. Scannell 1996, 95.
257. Aaltonen, Kontiainen, Starck 2002, 141.
tykseltään suuri, sosiaalinen instituutio.258 Olkoonkin, että muutamat televisio-ohjelmat saattoivat kerätä yhtenäiskulttuurisessa Suomessa liki kolme miljoonaa katsojaa.259 Televisio yhdisti suomalaisia ja oli kulttuurin yhtenäisyyden eräs gene-raattori jo senkin vuoksi, ettei kanavissa ollut valinnan varaa. Televisio-ohjelma oli niukkuushyödyke 1970-luvulla. Suomessa näkyi kaksi tv-ohjelmia lähettä-vää valtakunnallista kanavaa, TV1 ja TV2. Yleisradion ohjelmien ohella kah-delle kanavalle sijoiteltiin kaupallisen, mainosrahoitteisen Mainos-TV:n (MTV) ohjelmistoa. Valintamahdollisuuksien vähäisyydestä johtuen katsojamäärät olivat korkeita. Syys-kevätkaudella 1974–75 Yleisradion televisioimaa Eurovision lau-lukilpailuja katseli 2,7 miljoonaa suomalaista. MTV:n katsojahuippuja olivat Miss Suomi -kilpailu ja Syksyn sävel -kilpailu, jotka molemmat saivat 2,6 miljoonaa katsojaa.260 Seuraavalla kaudella Syksyn sävel nousi katsotuimmaksi ohjelmaksi, kun katsojamäärästä puuttui vain hiukan kolmesta miljoonasta (2 923 000).261
Miljoonalle katsojalle soittanut Hurriganes kohensi omaa ja rockin kulttuu-rista asemaa. Monenlaisia katsojia ja makumieltymyksiä palveleva Kuukauden sävel oli erilaisista aineksista kasattu ohjelma. Hurriganesin kanssa samaan aikaan ohjelmassa esiintyivät vanhemman polven elokuvaikonit Ansa Ikonen ja Tauno Palo.262 Mutta kestonsa ajan Crazy Days -kappale hallitsi olohuoneiden ilma tilaa.
Suuri katsojamäärä kohotti rockyhtyettä yhteiskunnallisessa arvoasteikossa. Brit-tiläisen kulttuurintutkijan Stuart Hallin mukaan representaatio – kuvan esittä-minen ja luoesittä-minen – ei ole pelkästään tuottamista tai vastaanottamista, vaan se muodostaa ja luo kulttuuria.263 Hyväksymistä varmasti auttoi sekin, että rock-kappaleena Crazy Days (Hurriganes–Stanley) ei edusta nopeaa, vanhempaa ikä-luokkaa säikyttävää räyhää, vaan se on keskitempoinen ja selkeärakenteinen.
Hurriganes ei muutenkaan kannustanut ihailijoitaan yhteiskunnallisten raken-teiden vastustamiseen, kuten 1960-luvun hippikulttuuri tai underground olivat tehneet puhumattakaan poliittisesta laululiikkeestä tai 1970-luvun lopun punk-kulttuurista. Hurriganes ei edustanut vastakulttuuria tai tietoista oppositiota kaupallisuutta tai valtarakenteita kohtaan. 1960-luvun vastakulttuuria tutkinut Marja Tuominen (Ala-Ketola) on määritellyt vastakulttuurisuuden toiminnaksi, joka spontaanisti nousee vastustamaan valtakulttuurin perinteisiä muotoja ja etsii niille vaihtoehtoisia ratkaisuja. Vastakulttuuri haastaa valtakulttuuriin, mutta se ei edellytä valtakulttuurin täydellistä kaatamista.264 Hurriganes ei musiikillaan haas-tanut valtakulttuuria, vaan se oli konventioihin sopeutunutta toimintaa. Hurriga-nes alkoi olla 1970-luvun puolen välin jälkeen turvallinen rockyhtye vanhemman
258. Kortti 2003, 69.
259. Mitä Missä Milloin – kansalaisen vuosikirja 1976, 376 260. emt., 376.
261. Mitä Missä Milloin – kansalaisen vuosikirja 1977, 325.
262. Aaltonen, Kontiainen, Starck 2002, 141.
263. Hall 1992, 307–308.
264. Ala-Ketola (Tuominen) 1985, 11.
sukupolven kannalta. Musiikillisen annin ulkopuolella mukana oli vivahdus sopeutumattomuutta, olihan Remulla useita vankilatuomioita, ja yhtyeen lähipii-rissä liikkui huumealakulttuuriin kuuluvaa väkeä.265 Vanhempien näkökulmasta Hurriganes tarjosi nuorisolle ”raamitetun vapauden” mahdollisuuden.266 Se tar-koittaa käsitystä nuoruudesta harmittomana ylimenokautena. Nuoruudesta sai nauttia, jopa villiintyäkin ja rockia kuunnella, kunhan jossakin vaiheessa asetti elämän uomiinsa ja tuli järkiinsä. Yhtye toimi olemassa olevien valtasuhteiden sisäisellä alueella, jonne populaarikulttuuri oli alettu sijoittaa.267 Hurriganes hoiti tehtävänsä viihdyttäjänä moitteettomasti sille kuuluvalla kentällä. Tästä syystä tv-katsojat ottivat Hurriganesin tarjoaman autenttisen rock-kulttuurin mie-luusti vastaan. Markku Koski on väitöskirjassaan tutkinut politiikan ja television suhdetta. Kosken mukaan 1960- ja 70-luvuilla lisääntyneet poliittiset keskuste-luohjelmat toivat kodit ja niiden olohuoneet mukaan politiikkaan.268 Vastaavalla tavalla Hurriganesin tv-esiintymiset toivat kotien olohuoneet osallisiksi rockista.
Hurriganesin statusasemaa kohotti varmasti sekin, että rockyhtye kelpasi yli-kansallisen öljy-yhtiön mainokseen. Se jos mikä on valtakulttuuria. Shellin ben-siiniä ja öljyä mainostaessaan vuonna 1976 Hurriganes liikkui yleiskulttuurin alueelle, uusien katseiden nähtäville. 2,5 minuutin mittaisessa mainoselokuvassa on esillä nuoremmalle sukupolvelle tutut elementit: amerikanrauta ja rock-musiikki. Elokuvan tarina on turvallinen. Yhtye ajelee Cadillacilla talvisessa lato-maisemassa, soittaa varta vasten Shellille sävellettyä ja Shellin tuotteista kertovaa rock-kappaletta Super Oil And ASD ja esiintyy siisteissä asuissa. Nopeatempoisen rocklaulun sanat kuuluvat seuraavasti:
”Super Oil and ASD Everybody knows What I mean
…Shell.”269
Huoltoasemalle saapuessaan yhtyeen jäsenet ihailevat paikan öljytarjontaa ja tekevät litran öljyastioilla jonglööritemppuja. Remu Aaltonen nauttii mainoksessa maitoa, Ile Kallio syö muffinseja ja Cisse Häkkinen tankkaa kahvittelun lomassa Cadil-lacia. Mainoksen sanoma on kiteyttävissä siihen, että reipashenkinen ja menevä, maanteitä työkseen ajeleva Hurriganeskin viihtyy Shellillä. Elokuvan loppupuolella tapahtuu käänne. Cadillac-kuvasto väistyy ja kuva-alaan ilmestyy iltaöinen valaistu Shell-huoltoasema, jonka taustalla kohoaa suuri kirkkorakennus.270 Kirkon
esittä-265. Fagerholm ja Riihimaa 2010, 121.
266. Heiskanen ja Mitchell 1985, 31.
267. Populaarikulttuurin muuttumisesta osaksi valtakulttuuria ks. Grossberg 1995, 24.
268. Koski 2010, 104.
269. Shell-mainoselokuva.
270. Shell-mainoselokuva. Nähtävillä YouTubessa. Haettu 13.11.2009.
minen taustana on voimakas symboli, selkeä viittaus uskontoon ja ennen kaikkea pysyvyyteen. Kirkko instituutiona edustaa konjunktuuria, jonka rinnalle asettuu het-kellinen rockilmiö. Ajan kerroksellisuus tulee kuin alleviivatuksi. Kirkko, bensiini-asema, suurikokoinen amerikkalainen auto ja suomalainen menestynyt rock yhtye muodostavat moniäänisyyden, joka svengaa kohti vapaata elämänmuotoa. Jokaisella elementillä on oma palvelutehtävänsä. Kirkko tarjoaa sielunhoidollisia palveluita, bensiiniasema autonhoitoa, ja rockyhtyeelle langennut tehtävä on viihdyttää kuuli-joita. Rockyhtyeen ottaminen mainokseen ei ollut mitenkään vallankumouksellista kansainväliselle öljy-yhtiölle. Shell oli ollut muutenkin tv- mainonnan uranuurtaja Suomessa 1960-luvulta saakka, ja yhtiö oli osannut henkilöidä ja tuotteistaa kam-panjansa luovalla tavalla.271 Hurriganesin Shell-mainos palkittiin samana vuonna mainosalan palkinnolla, Kultaisella klaffilla.272
Hurriganes ei ilmaantunut populaarikulttuuriin tuosta vain ja puhdistanut pal-kintopöytää nousemalla yhtäkkiä laajaan yleisjulkisuuteen. Taustalla on nähtävissä pitempiaikainen historiallinen muutos nuorison asemassa ja tarve omalle musiikille.
Populaarikulttuurin läpimurto oli alkanut jo suurten ikäluokkien tullessa kulutusi-kään 1950- ja 60-luvuilla, jolloin kulttuuriteollisuus alkoi yhä enemmän suunnata tuotantoa nuorison makuun, lähinnä elokuvia ja äänilevyjä. Historian tutkija Mervi Kaarninen ilmoittaa päivämäärän tarkkuudella, milloin amerikkalaisesti värittynyt nuorisokulttuuri saapui Suomeen: se tapahtui perjantaina 28.9.1956. Tuona iltana Helsingissä elokuvateatteri Edisonissa Yrjönkadulla sai ensi iltansa elokuva Rock Around The Clock.273 Lehdistö oli ennakkoon varoitellut elokuvan kertovan mie-lettömästä musiikkivirtauksesta ja huonosta mausta. Olihan elokuvan esitysten yhteydessä sattunut mellakointeja ulkomailla. Ensi-ilta ja siihen liittyneet nuoriso-hulinoinnit (lähinnä huutoa ja suunsoittoa) jäivät jokseenkin vaisuiksi.274
Silti rockin tulossa oli tapauksen makua. Edisonissa oli varauduttu mellakointiin muun muassa palkkaamalla enemmän ja vahvempia vahtimestareita. ”Lisäksi salissa oli muutama etsivä ja elokuvateatterin ulkopuolella odotteli mustamaija virka-pukuisine poliiseineen.”275 Yrjönkadun kulmilla hääri hiuksensa öljynneitä lättä-hattuja.276 Rock Around The Clock on tapahtumana yksittäinen, mutta sen vaikutus oli suuri. Se merkitsi huomattavien muutosten liikkeelle sysääjänä yhtä karjuntaan päättynyttä ensi-iltaa suurempaa tapahtumaa, törmäystä vanhoihin rakenteisiin.
Lokakuussa 1956 elokuvan tunnusmusiikki, Bill Haleyn esittämä Rock Around The Clock nousi Suomen ostetuimmaksi ulkomaiseksi levyksi.277 Se pysyi ykkössijalla
271. Kortti 2003, 352–389.
272. Häggman 2006, 114.
273. Kaarninen 2006, 9–10.
274. Kallioniemi 2003, 484; Seppänen ja Kauppi 1996, 142.
275. Seppänen ja Kauppi 1996, 142.
276. Kaarninen 2006, 10. Cisse Häkkisen Hurriganesin alkuvuosina käyttämä rasvis voidaan nähdä viittauksena juuri tähän murroksen hetkeen 1950-luvun lopulla.
277. Tuominen 1991, 102; Tuominen 1989, 41–42 ja 57.
seitsemän kuukautta, kevääseen 1957 saakka. Vuosi 1957 on ensimmäinen rock ’n’
roll -vuosi Suomessa. Tuolloin nähtiin useita amerikkalaisia nuoriso elokuvia, joi-den musiikkina oli rockia tai näyttelijöinä tunnettuja rock-hahmoja. Alkuvuonna teatterilevityksissä olivat muassa Alan Freed -elokuva Rock, rock, rock ja Elviksen tähdittämä Love me tender (Rakasta minua hellästi). Loppuvuonna esitettiin Rock Pretty Baby (Rock on aina rock) ja Elvis-elokuva Loving You (Kiihkeitä rytmejä).278 Ainakin sana rock tuli toiston myötä tunnetuksi elokuvakatsojille.
Roskakulttuurina pidetty lättähattutyyli levisi koulunuorison keskuuteen ja jou-tui törmäyskurssille suomalaisen sivistystradition kanssa. Nimitys lättähattu viittaa pukeutumistyyliin. Hartioista levennetyn takin ja lahkeista kavennettujen housujen lisäksi nuori käytti kuvusta matalaksi litistettyä hattua. Törmäyksestä syntyi liittou-tuma lättähattuilua vastaan. Yhtä lailla niin perinteinen vasemmisto kuin oikeisto vastusti tätä uutta nuorisotyyliä, Amerikasta tullutta rock ’n’ rollia. Kulttuuri-älymystö jopa pelkäsi, että korkeakulttuuri hautautuu lättähattukulttuurin alle.279 Suomalaisen kulttuurikeskustelun eräs piirre näihin päiviin saakka on ollut pelko arvokkaan ja tunnustetun häviämisestä ja korvautumisesta jollakin uudella tai muu-ten vain turmelevalla il miöllä. Lättähattuisuus ja pelko rock ’n’ rollin degeneroivasta vaikutuksesta vertautuu Reino Helismaan, Toivo Kärjen ja Esa Pakarisen sodan jälkeen luomaan rillumarei-kulttuuriin. Rillumarein pelättiin puhaltavan oikean kulttuurin hengen tiehensä. Kuplettiperinteestä sotien jälkeen ponnistanutta
rillu-278. Tuominen 1991, 102.
279. Kallioniemi 2003, 484–485; Olkkonen 1996, 39.
Kuva 12. Apu-lehden (16/1976) jutun perusteella moni rockia seuraamatonkin suomalainen pystyi hahmottamaan, millainen menestys Hurriganesia oli kohdannut.
mareita kritisoitiin kulttuuripiireissä ankarasti, ja osittain tämä menee ajallisesti päällekkäin rock
’n’ roll -pelkojen kanssa.280 Maarit Niiniluodon mukaan sekä vasemmisto että oikeisto kritisoivat viihdettä. Osa ajanvietteestä haluttiin jopa kiel-tää. Painotuotteiden kustantamista ja välitysliik-keiden epäkohtia tutkiva komitea ehdotti vuonna 1945, että ”ala-arvoiselle” kirjallisuudelle pitäisi säätää erikoisvero. Ehdotus ei edennyt.281 Rova
niemen markkinoilla -elokuvan kaltaisia komedi-oita käsikirjoittaneen ja satoja lauluja laatineen Helismaan ohjelma käy eräällä tavalla yksiin kaikkea vakavampaa sanomaa vält-täneen Hurriganesin kanssa. Helismaan ajatuksena oli tuoda imelyyden ja molli-voittoisuuden sijaan toisenlaista näkemystä: ”harmitonta leikinlaskua”.282 Helismaa korosti, että teoksissa ”emme harrasta politiikkaa, emme käy ihmisten kimppuun.
Nauramme yhdessä elämän hauskoille puolille, jos sen murheillekin”.283
Vaikka rock oli pelättynä ilmiönä saapunut Suomeen Rock Around The Clockin (suomeksi Tunnista tuntiin) myötä, kulttuuriväki kuitenkin huomasi, ettei siihen liity mitään sen vakavampaa kulttuuripoliittista liikehdintää tai arvojen murs-kajaisia. Rockin saapumisessa Suomeen oli kyse Braudelin mainitsemasta jour-nalistiseen ajan jäsennystapaan kuuluvasta räjähdyksestä, joka täyttää hetkeksi aikalaisten mielet mutta haihtuu nopeasti.284 Rock-musiikin savu todella tuprahti aikalaisten mieliin sanomalehtiuutisoinnissa ja vaaran liioittelussa. Savu hälveni.
Kytkentä rockin ja uhmakkaan lättähattunuorison kesken katkesi nopeasti.285 Näin huoli degeneraatiosta hautautui julkisuudessa.