1970
-luvulta on mahdollista löytää oleellisesti siihen aikaan kuuluneita ominaispiirteitä, joita ei sellaisinaan ollut vallit-sevana ennen sitä tai sen jälkeen. Jollekin ajanjaksolle ominaista kulttuuri-ilma-piiriä on mahdollista tarkastella siihen vaikuttavien keskeisten tekijöiden kautta.Eri tavoin eri yhteyksissä käytetty käsite kulttuuri-ilmapiiri on arkisuudessaan rönsyilevä. Määrittelen kulttuuri-ilmapiirin yhteiskunnassa vallitsevien arvojen ja toimintojen kokonaisuudeksi, joka on muuttuvainen ajassa ja tilassa. Kult-tuuri-ilmapiiriä tarkastelemalla on mahdollista tulkita tiettyä yhteiskunnallista, yhteisöllistä ja kulttuurista ajanjaksoa. Tekemäni jaottelun mukaisesti kulttuuri-ilmapiiri koostuu kolmesta tekijästä, ne ovat:
1) mentaliteetti,
2) yhteiskunnallinen puheavaruus ja julkisuus,
3) ajan keskeinen kulttuuritarjonta, tapahtumat ja yleisö.
Mentaliteetti ja kulloinenkin yhteiskunnallinen puheavaruus ovat konjunktuu-rin ja lyhyen keston liitoskohta. Mentaliteetti tarkoittaa vallitsevaa yhteisöllistä ja hitaasti muuttuvaa ajattelutapaa. Siihen kuuluvat periaatteet, historia, moraali-käytännöt ja toimintatavat, tutummin ”maan tapa”. Kulttuuri-ilmapiirissä mentali-teetti tarkoittaa hiljaista tietoa, jotakin sanallisesti artikuloimatonta ajattelun tasoa.
Diskurssi-käsitteestä suomennettu puheavaruus sisältää aikakauden ”totuu-den” sekä tavan ilmaista sitä. Vaikka puheavaruus on käsitteenä mahtipontinen – ihmispuhe ei esimerkiksi kuulu avaruudessa – toimii se ajattelutapojen käsit-teellistäjänä ja kielellistäjänä. Puheavaruus on aina aikakautensa ilmapiirin tuote, vaikka sitä hetkellisesti saatetaankin pitää itsestäänselvyytenä, vääjäämättömältä tuntuvana realiteettina.529 Puheavaruus tarkoittaa tässä tutkimuksessa sitä, mil-laisia asiakokonaisuuksia yhteiskunnassa nousi esille ja millä tavalla ne vastaan-otettiin ja niistä keskusteltiin. Aikakauden julkisuus – sanoma- ja aikakauslehdet, televisio, radio, yleisö- ja esiintymistilaisuudet – tarjoaa foorumin ”puheelle”.
Tiukasti ajateltuna kulttuuri-ilmapiirissä on periaatteessa kyse ainoastaan tavasta ajatella ja tuoda se julki. Tästä muodostuu jokapäiväinen kulttuurinen ja älyllinen
529. Alasuutari 1996, 36.
ilmapiiri. Kulttuuri-ilmapiirin kolmas tekijä, ajan keskeinen kulttuuritarjonta, edustaa pistemäistä tapahtumallisuuden ja kokemisen tasoa. Siihen kuuluvat yksittäiset tapahtumat ja yleisön valinnat sekä kulttuurituotteiden jakelu ja insti-tuutiotaso. Tähän voidaan lukea media ja kulttuuriteollisuus yleisemminkin sekä niiden omistussuhteet.
Olli Jalonen on käyttänyt kulttuurituontia tutkivassa lisensiaattityössään käsitettä kulttuuri-ilmasto.530 Se tulee eräiltä osin lähelle ilmapiiriä, mutta siitä puuttuu kulttuurihistoriallinen kontekstualisointi. Jalonen painottaa kulttuuri-ilmaston syntymisessä kulttuurituonnin merkitystä, kuten ulkomaalaisia elokuvia, käännöskirjallisuutta ja television tuontiohjelmia.531 Jalosen ilmasto käsittää talo-udellisen ja sopimuksen varaisen osan kulttuurista.532 Kulttuuri-ilmapiiriä tutkit-taessa sellainen ei riitä alkuunkaan. Fernand Braudelin moniaikaisuuden käsitettä soveltaen kulttuuri-ilmasto voidaan ajatella hitaammin muuttuvaksi ja laajalle yhteisölle ominaiseksi konjunktuuriksi. Ilmastoon vaikuttavat geopolitiikka, peri-tyt arvot ja traditiot. Esimerkiksi Suvivirren laulaminen koulun päättäjäispäivänä kuuluu suomalaiseen kulttuuri-ilmastoon. Kulttuuri-ilmapiiriä pidän lyhyemmän ajan ilmentymänä kuin ilmastoa. Ilmapiiri muokkaantuu median, muodin, näky-vien poliittisten hahmojen ja ideologisten suuntauksien paineen alla. Ilmapiirissä on mukana ilmaston pitkäaikaista mentaliteetin vaikutusta, mutta ilmapiiri voi sisältää nopeitakin aatteellisia tai muodikkaita virtauksia.
Yleisradion TV2 esitti tammikuussa 1975 Hurriganesin konsertista koostu-van Iltatähti Special -ohjelman. Tuohon aikaan suomalaiseen puheavaruuteen kuului kutsua tasavaltaa Kekkoslovakiaksi. Nimitys on osuva ilmapiiriin olennai-sesti vaikuttavan kulttuurin jakelukanavan ja instituution kannalta, Yleisradion.
Kekkoslovakia viittaa nimiasunsa puolesta Tšekkoslovakiaan, jonka vuoden 1968 jälkeisestä kovakätisestä ”normalisoinnista” otti oppia Yleisradion pääjohtajaksi vuonna 1969 nimitetty Erkki Raatikainen. Hän ilmoitti olevansa ”Ylen normali-soija”, kun hän otti Eino S. Revon paikan ja lopetti ”60-lukulaisen” niin kutsutun Reporadion aikakauden.533 Raatikaisen kommentti ei tuossa historiallisessa tilan-teessa ollut kovin onnistunut. Varsovan liiton miehittämässä Tšekkoslovakiassa presidentti Gustav Husakin tehtävä oli 1970-luvulla ”normalisoida” maan poliit-tinen tilanne ja tukahduttaa moniarvoisempi kulttuuri-ilmapiiri. Varsovan liitto oli Neuvostoliiton johdolla elokuussa 1968 käytännössä yhdessä yössä lopettanut pääministeri Alexander Dubcekin demokraattisempaan suuntaan vieneen
poli-530. Olli Jalosen lisensiaattityössä vuodelta 1985 ilmaston käsite liittyy kulttuurituonnissa ja vien-nissä ilmentyviin arvosuuntaumiin. Arvosuuntaumat tarkoittavat arvojen järjestystä, eetosta, jot-ka ovat toisistaan poikkeavien kulttuuritodellisuuksien erottavia tekijöitä. Jalosen käsite on jo osittain vanhentunut ja toisistaan poikkeavat kulttuuritodellisuudet saattavat olla mahdottomia selvärajaisesti todentaa elävässä elämässä.
531. Jalonen 1985, 21–24.
532. emt., 26–29.
533. Hemanus 1972, 238.
tiikan.534 Yleisradion edeltäneen pääjohtajan Revon radikaali kausi oli päättynyt hieman vastaavaan ajolähtöön. Repo oli siirretty radion puolelle.
Iltatähti Special -ohjelmassa oli konsertin lisäksi Remu Aaltosen, Cisse Häk-kisen ja Albert Järvisen yhteishaastattelu.535 6.08 minuutin mittainen haastattelu on tehty Tavastia-klubin konserttitaltioinnin yhteydessä 27.12.1974, seitsemän päivää European Pop Juryn menestyksen jälkeen. Haastattelijana toimi ohjelman juontaja Mikko Alatalo, joka oli opiskellut Tampereen yliopistossa. Toimittajan ammatin ohella Alatalo tunnettiin muusikkona. Ohjelmanteon aikoihin hän oli aloittamassa soolouraansa Love Recordsilla, samalla levy-yhtiöllä kuin Hurri-ganes.536 Iltatähden haastattelu oli Hurriganesin toinen televisiohaastattelu ja ensimmäinen pitempi haastattelu. Edellinen tv-esiintyminen joulukuussa 1973 oli käsittänyt kaksi taustanauhan mukana soitettua kappaletta sekä 29 sekunnin mittaisen haastattelun, jossa repliikkeinä oli pari irtovitsiä.537 Jälkiä jättämättä ei ensimmäinenkään haastattelu jäänyt. Lyhyestä haastattelusta on suomalaisen populaarikulttuurin kentälle jäänyt elämään Cisse Häkkisen lausahdus: ”Siinä on enemmän teksasii!” Uusi levy Roadrunner oli haastattelun teon aikoihin noussut loppuvuoden myydyimpien suomalaisäänitteiden joukkoon.
Koska 1970-luvusta jäljellä on enää kulttuurituotteissa kuten kirjallisuudessa, elokuvissa, äänitallenteissa ja vaikkapa muotoilussa näkyvä osa, on tutkimusmie-lessä seurattava johtolankoja ja tehtävä tulkinta tällaisten artefaktien perusteella.
Johtolankametodilla on mahdollista etsiä vuosikymmenen kulttuurihistoriallista totaliteettia, kokonaisvaltaiseen olemukseen kuuluvia ilmiöitä.538 Iltatähti Spe
cial edustaa televisiotallenteena erästä vuosikymmenestä jäljelle jäänyttä esitystä.
Ohjelman kysymykset ja vastaukset ilmentävät Suomessa tuolloin vallinnutta henkistä ilmapiiriä.
On selvä, että johonkin ajanjaksoon kuuluneita ominaispiirteitä ja olemusta on mahdollista hahmottaa ja tulkita vasta jälkikäteen historian tutkimuksen työka-luin. Marja Tuominen on todennut, että jokainen historiantutkimus on tulkinta, jota rajoittavat nykyhetken ymmärryksemme ehdot. ”Jokainen menneisyydestä tehty kertomus on rekonstruktio, joka ei koskaan voi olla identtinen kohteensa kanssa tai tavoittaa täydellisesti sen autenttisia merkityksenantoja.”539 Kyse on kulttuurisesta kontekstualisoinnista, jossa huomio kohdistuu siihen, miten toi-mijat tuolloin ovat antaneet merkityksiä ja tulkinneet ympäröivää maailmaa.
Iltatähti Specialin haastattelua tulkitsemalla on mahdollista selvittää, millainen historiallinen konteksti sille muodostuu.
534. Ks. Tapiola 1969, passim. ja Dubcek 1993, passim.
535. Tavastia 1974. Konsertti ja Iltatähti Special -haastattelu, 2007. Dvd:llä ”Hurriganes – Rock and Roll All night Long 1973–1988.”
536. Rantanen 2005, 137.
537. Haastattelu Iltatähti-ohjelmassa 4.12.1973. Haettu 5.6.2012.
538. Immonen 2001, 22–23.
539. Tuominen 2005.