Remu ajoi yhtyeeseensä työmoraalin, eräänlaisen velvollisuuden tunteen ammattia kohtaan. Tällaisesta työmoraalista Weber käyttää teoksessaan ilmaisua eetos. Sana eetos tulee kreikan kielen sanasta ethos, joka tarkoittaa lähinnä tapaa tai yleistä mielenlaatua. Tässä yhteydessä eetos tarkoittaa vakavaa suhtautumista työhön ja sen tuloksiin. Loppuvuodesta 1971 alkutekijöistään liikkeelle lähteneelle bändil-leen Remu kertoo ilmoittaneensa eetoksen olemassaolon seuraavalla tavalla:
”Mä sanoin jätkille: tää on niinku metsätyömiehillä. Puu ei kaadu ennen ku ukot heiluu. Ei tää oo mitään moottorisahasysteemiä. Tässä pitää kirves hei-lua ja lastu lentää.”443
439. Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 95–100.
440. emt., 239.
441. emt., 239.
442. Rytmi 1/2001.
443. Salo, von Bagh, Saksala 1984, 85.
Weber pitää tällaista työmoraalia luonteenomaisena kapitalistisen kulttuurin sosiaa lietiikalle. Velvoitus on Weberin mielestä yksilön tunne ja se kohdistuu ammatilliseen toimintaan aivan riippumatta siitä, millaista toiminta on.444 Näke-myksen voi muotoilla niin, että aina on pyrittävä mahdollisimman
menestyk-444. Weber 1990 (1904), 38–39.
Kuva 18. Lastu lentää ja soitto soi. Hurriganes keikalla 1970-luvun puolessa välissä.
Kuva: Reijo Porkka.
sekkääseen toimintaan, muuten työ on turhaa. Juuri tästä näyttäisi olevan kyse Remun velvoittaessa yhtyeen jäseniä tekemään työtä, jotta liiketoiminta olisi kannattavaa. Se oli toiminnan perimmäinen tarkoitus. Hurriganes otti keikkailun työnä ja esiintymispuitteet olivat monesti ankarat. Kunnollisia sosiaalitiloja oli harvoilla tanssilavoilla ja keikkapaikoilla. Monelta tanssilavalta puuttuivat muun muassa ikkunalasit, joten työskentelytila oli kylmä alku- ja loppukesästä, kun vii-leys puski sisään avonaisista luukuista.445 Työ oli silti työtä. Nuorisolehti Intron tekemässä ensimmäisessä Hurriganes-haastattelussa vuodelta 1972 Remu piti rockmusiikin soittamista ennen kaikkea normaalina työnä, jollaisena sitä ei Suo-messa tuohon aikaan yleisesti pidetty.
”Joskus ku keikalla joku känninen tulee vinoilemaan, niin mä olen sanonu, et älä tuu aukomaan toisten duunipaikalle. Enhän mäkään tule kuopan reunalle ku sä kaivat ojaa ja neuvo, et ota tosta vähän, ei sieltä, tee tosta leveemmäksi, ota välillä ristipistoa.”446
Hurriganesin eetos ja työetiikka tuntui Remun näkemyksen mukaan toimivan.
Markkinat sekä maine luotettavana kauppakumppanina oli rakennettava alku-juurista saakka.
”Homma lähti kulkee siitä, ja mä aloin ite vielä leikkii manageria – mä ajat-telin että nyt mä en pyydä kyllä keltään mitään. Alko tulla ihan kivoja duu-neja. – – Kierrettiin kaikki saatanan karnevaalit ja kastajaiset; tehtiin paljon ilmaista duunia ihan just sen takia että saadaan statsia [ammatillinen soitto-tuntuma, PL].”447
Hurriganes soitti tarvittaessa vaikka korvauksetta kasvattaakseen ammattitaitoa.
Tämä voidaan nähdä tavanomaisena aloittelevan rockyhtyeen keinona ”sijoittaa”
oppirahojaan tulevaisuuteen soittamalla yleisön edessä. Hurriganesin tapauksessa asia lienee toisin. Kolme muusikkoa olivat esiintyneet ja levyttäneetkin eri yhtyei-den kanssa useita vuosia, joten heitä voidaan pitää aloittelijoiyhtyei-den sijasta vähintään puoliammattilaisina. Weber nostaa tällaisen asenteen erääksi peruselementiksi työeetoksessa ja asenteessa työtä kohtaan: ”Suorastaan välttämätön on henki, joka irrottautuu vähintäänkin työn ajaksi alituisesta kysymyksestä, kuinka saada palkka, johon on totuttu, mahdollisimman mukavasti ja mahdollisimman vähällä työllä. Työtä on tehtävä ikään kuin se olisi ehdoton itsetarkoitus – kutsumus.”448 Kutsumus onkin merkittävä tekijä Remun ja yhtyeen urakehityksessä. Remu
445. Aaltonen, Kontiainen, Starck 2002, 118.
446. Intro 1/1972.
447. Salo, von Bagh, Saksala 1984, 86.
448. Weber 1990 (1904), 44.
myöntää, että ”statsi” koheni ilmaiskeikoilla. Ja statsin piti olla tiukka, jotta yhty-een jäsenet ”ei pääse lintsaan”.449 Kukapa kutsumuksestaan jäisi pois. Kitaristi Ile Kallio kertoo kerran kaatuneensa ja reväyttäneensä vasemman käden sormestaan nivelsiteet. ”Sormi oli tennispallon kokoinen. Remu sanoi, että vittu näitä keik-koja ei peruuteta. Niinpä soitin keikat ilman etusormea. En vieläkään tajua miten tein sen. Soitin muistaakseni kvinttisointuja.”450
Vahva työeetos ja halu vastata kutsumukseen näkyi yhtyeessä menestysvuo-sina 1970-luvun puolivälissä. Kun Ruotsista tarjottiin kotimaansa myyntilis-toille nousseelle suomalaisyhtyeelle ensimmäisiä esiintymisiä helmikuussa 1977, Hurriganesin piti nopeasti päättää, suostuuko se soittamaan keikkajärjestäjän ehdottamat kaksi konserttia peräkkäin samana päivänä. Yleensä Hurriganesin kaltainen asemansa vakiinnuttanut rockyhtye soitti samana päivänä yhden kei-kan. Hurriganesin jäsenille oli ilmoitettu, että kysyntä lipuista oli Tukholmassa kova. Yleisö odotti suomalaista yhtyettä, niinpä Hurriganes suostui. ”Joo, mä sanoin, puoli tuntia taukoa ja sitten toinen perseeseen”, on Remu todennut.451 Tällainen henki ei Weberin näkemänä tule koskaan itsestään, vaan se on pitkälli-sen prosessin tulos.452
Osittain Hurriganesin saavuttaman aseman ansiona on pidetty sitä, että rockyhtyeitä alettiin pitää oikeina esiintyjinä eikä riiston kohteina. Remun on sanottukin ”vastanneen yksinään kokonaista ammattiyhdistystä”453, mikä saattaa olla liioittelua ja kertoa ennen kaikkea rockmuusikon ammatin kehittymättömyy-destä 1970-luvun Suomessa. Muusikko ja muusikoiden ammattiyhdistyksen puu-hamies Jussi Raittinen pitää Hurriganesin toimintaa 1970-luvulla merkittävänä:
”Hurriganes oli eka bändi joka todella rupes vaatimaan siis, a) kunnon liksaa ja b) että ne otetaan tosissaan. Olosuhteet lavalla on oltava hyvät, ei ne hyväksyneet kaikenlaista.”454 Menestyksensä myötä Hurriganes tuli tietoisemmaksi arvostaan, ja yhtye vaati ennakolta asiallista kohtelua ja työskentelytiloja. Nämä ammattiin liittyvät vaatimukset koituivat koko ammattikunnan hyväksi. ”Vähitellen järjestä-jät joutuivat myöntämään soittajienkin olevan raskaassa työssä olevia ihmisiä.”455 Sopimuskulttuuri muuttui kirjalliseksi, kun Love Records otti Hurriganesin artis-tikseen. Yhtiö teki yhtyeen kanssa ensimmäisen kirjallisen levytyssopimuksen.456
Sopimusten pitävyys, työmoraali ja luottamuksen korostus oli eräänä syynä, miksi Hurriganesin Englannin-kiertue epäonnistui marras-joulukuussa vuonna 1977. Kiertue ajoittui punkin nousuun Englannissa, ja koko musiikkikenttä oli
449. Salo, von Bagh, Saksala 1984, 86.
450. Rytmi 1/2001.
451. Salo, von Bagh, Saksala 1984, 147.
452. Weber 1990 (1904), 21–38.
453. Bruun, Lindfros, Luoto, Salo 1998, 197.
454. Aaltonen, Kontiainen, Starck 2002, 118.
455. emt., 118.
456. Rantanen 2005, 78.
uuden sukupolven makutottumusten aiheuttamassa murroksessa.457 Remu oli odottanut, että yhtye soittaisi yhtä suurissa paikoissa ja yhtä hyvällä äänentoisto-laitteistolla, jollaiseen se Suomessa oli tottunut. Englantilaisiin kellariklubeihin mahtui vain 50–100 hengen yleisö. Palkkiot olivat vähäisiä ja kilpailu Lontoossa kova. Hurriganesin Englannin-kiertueen keskeytyminen voidaan nähdä kieli-ongelmien ja esiintymisjännityksen lisäksi työskentelyoloihin liittyvänä.458 Remu on kuvaillut Englannin-kiertueen aikaisia esiintymissaleja ”kaiken maailman räkälöiksi” ja ”keikkaliksoja tosi hirveiksi”, noin 800 markaksi iltaa kohden.459 Remun mielestä englantilainen osapuoli ei ollut noudattanut sopimuksia kier-tuejärjestelyissä. Tästä seurasi tapahtumasarja, jota Hurriganes nimitti työtais-teluksi.460 Remu ja Cisse Häkkinen olivat päättäneet lähteä Lontoosta kesken kiertueen takaisin Suomeen. Tällä tavoin he tulivat rikkoneeksi sopimusta.
”Nää pellemanagerit tuli ihan hulluiksi, kun me sanottiin, että me ei kerta kaikkiaan soiteta niin huonoissa mestoissa. Se tyyppi tuli ihan hulluksi.
Se hirnui, että Hurriganes ei enää koskaan soita missään Euroopassa. Sit-ten tuli se tappelu lentokentällä. Gorillat ryysäsivät ja pysäyttivät bussin ja repivät [lento]liput. Sitten vasta Finnairin myötävaikutuksella me päästiin Suomeen.”461
Kun Remu ja Cisse olivat viimein päässeet Lontoosta lähtevään ja heitä odotta-neeseen koodotta-neeseen, oli koneen kapteeni ilmoittanut matkustajille, että syy myö-hästymiseen on Hurriganes-yhtyeen jäsenten käymä työtaistelu.462 Työtaistelu oli ilmaisuna voimakas ja piti sisällään pelkän lakon lisäksi poliittisen ulottuvuuden.
Lakko-sanalla oli arvolataus suomalaisessa yhteiskunnassa luvulla. 1970-luvun alussa Neuvostoliiton Suomen-suurlähettiläs Aleksei Beljakov seurasi täkä-läistä teollisuusalojen työntekijöiden lakkoliikehdintää kiinnostuneena yrittäen vaikuttaa palkkatasovaatimuksiin ja puhaltaa henkeä erilaisiin korpilakkoihin.463 Hurriganesin työtaistelu oli heidän itsensä mukaan kannattanut. Suomessa oli pian Lontoosta poistumisen jälkeen pidetty EMA Telstar -yhtiön edustajien kanssa ”konferenssi”, jonka seurauksena ”Hurriganesille taattiin huomattavia etuja, lisää palkkaa”.464 Tällä tavalla sankaritekona Englannin-tapahtumat on haluttu muistaa ja nostaa näkyville ainakin Hurriganesiin liittyvässä
kirjallisuu-457. Hebdige 1979 (1987), 23–29.
458. Aaltonen, Kontiainen, Starck 2002, 190.
459. Suosikki 2/1978.
460. Aaltonen, Kontiainen, Starck 2002, 190.
461. Suosikki 1/1978.
462. Aaltonen, Kontiainen, Starck 2002, 191.
463. Rentola 2005, 328 ja 336–357.
464. Suosikki 1/1978.
dessa ja tuon ajan lehtijutuissa. Epäonnistunut kiertue nähtiin Suomessa herooi-sena kamppailuna, kuten käy ilmi luvussa Kuvitteellisuus nuortenlehdissä.
Toimintansa seurauksena yhtye menetti lopullisesti mahdollisuutensa Britan-niassa. Lontoon ”työtaistelun” vuoksi Hurriganes ei päässyt Status Quon kier-tueelle, joka oli suunniteltu tehtäväksi keväällä 1978. Kitaristi Ile Kallion mukaan EMA Telstarin kanssa tehdyssä sopimuksessa oli ollut pykälä, että yhtyeen osoit-tautuessa epäluotettavaksi koko sopimus raukeaa.465 Näin tapahtui.