Maailman vahvimman sissiliikkeen, sydänten punaisen armeijakunnan ja Boney Moroney make some sex -säkeiden välillä on eräs toinenkin yhtyeitä koskettava yhtäläisyys. Se löytyy representaatiotasolta eli näyttämökuvasta: Agit-Propin ja Hurriganesin olemuksesta esiintymistilanteessa. Molempien lavailme oli suun-niteltu ja teatterimainen. Mieleenpainuvina, esiintyvinä taiteilijaryhminä sekä Agit-Prop että Hurriganes osasivat täyttää näyttämötilan merkkitihentymällä.
Näyttämö ei ole arvoista vapaa paikka, vaan kaikesta mitä lavalla on ja tapah-tuu tulee yleisön katseen ja tulkinnan alaista, merkityksellistä. Ihmisryhmä on kokoontunut yhteen katsomaan esitystä, jolloin mukana on kollektiivinen koke-misen taso. Virolainen semiootikko Juri Lotman kirjoittaa esseessään Näyttämön merkkikieli, että kaikki mikä joutuu näyttämölle on taipuvainen tihentymään merkityksillä. Samalla näyttämön merkkikieli on osa tapahtumallisuutta, jossa
”liikkeestä tulee ele, esineestä merkitystä kantava yksityiskohta”.675
Agit-Prop pelkisti lavaolemuksensa mustaan. Kahdella mieslaulajalla, Pekka Aarniolla ja Martti Launiksella oli mustat housut ja mustat paidat, kahdella naislaulajalla, Monna Kamulla ja Sinikka Sokalla mustat mekot. Nelikko seisoi mikrofonien edessä suorassa rivissä kohti yleisöä. Tärkein merkkitihentymä oli kuitenkin eräs pieni yksityiskohta, hartioille kietaistu huivi. Yhtyeen naiset olivat ryhtyneet esiintyessään käyttämään eräältä Leningradin-matkalta ostettuja kukkahuiveja. Sokka on kertonut, että hän halusi huivilla peitellä pulleuttaan. Huivi oli alun perin lii-kakiloista johtunut peite ja sivuseikka Agit-Propin lavailmeessä, mutta siitä tuli jotakin enemmän. Näyttämön merkki, johon yleisön huomio kiinnittyi. Venäläisestä kukkahuivista muodostui pian muodi-kas taistolaistunnus, jota alettiin suosia vasemmiston piirissä yleisesti.676 Huivista tuli aikakauden aatteen symboli. Agit-Prop ikuisti lavailmeensä ja kukkahuivit vuonna 1974 ilmestyneen Laulu kaikille -levyn kanteen.
Hurriganesilta on löydettävissä samantyylinen merkitysten tihentymä. Yh tyeen ilmeeseen alkoi Roadrunner-levyn menes-tyksen jälkeen vuodesta 1975 kuulua muun muassa
vahvistin-674. Fagerholm ja Riihimaa 2010, 79.
675. Lotman 1989, 130.
676. Rantanen 2006, 70.
Kuva 28. Venäläisen kukkahuivin kuosia.
ten eteen viritellyt Yhdysvaltain tähtiliput sekä samaa lipputeemaa käyttävät Beaver Jeans -tuotemerkin farkkumainokset. Yhdysval-tain lippujen pito lavarekvisiittana oli tehokas näyttämötilan merkitsijä. Se viittasi kaksina-paisen maailman läntiseen päätyyn samalla tavalla kuin Agit-Propin kukkahuivi itään, Leningradiin. Hurriganes soitti vuosien 1971–
79 aikana yhteensä noin 800–900 keikkaa.677 Yhtye siis tavoitti jenkkilippuineen huomatta-van osan nuorisosta. Esiintyessään Hurriganes saattoi käyttää collegetakkeja ja Yhdysvaltain armeijan ylijäämävarastojen nahkatakkeja.678 Amerikkalaisuus tarkoittaa Hurriganesin yhteydessä juuri tätä: Yhdysvaltain populaari-kulttuurille ominaisista ilmentymistä haettua merkityskokonaisuutta. Jari Kyntömaa muis-telee, että hänen ensimmäinen havaintonsa Hurriganesista liittyi nimenomaan yhtyeen korostuneeseen amerikkalaisuuteen. Kyntö-maasta yhtye tuntui aluksi jenkkiläiseltä:
”Luulin aluksi että bändi oli kotoisin jen-keistä mutta asia selvisi pian ettei ole niin.
Asia selvisi kun sain tietää bändin jäsen-ten nimet. Tuumailin että ei kai jenkki-bändillä voi olla suomalaisia jäseniä.”679 Jarmo Heikkinen muistaa, että hänkin kiinnitti huomionsa Hurriganesin leimalli-seen amerikkalaisuuteen, joka tuntui eksoottiselta:
”Ensi alkuun eksoottisuus oli siinä, ettei se ollut sen ajan tyypillinen suoma-lainen bändi. Herätti meitäkin jotenkin kansainväliseen suuntaan. Oleellisella tavalla toivat jenkkimeininkiä Suomeen, muun muassa kunnon leveilyn Cadil-lacin kanssa. Ei aina tarvi nöyristellä oli asenne.”680
677. Tieto perustuu Hurriganes-keräilysivujen keikkakalenterista laskettuun lukemaan. Haettu 8.8.2011.
678. Kaila, Schütt, Vuorimies 2006.
679. Kyntömaan haastattelu, syyskuu 2002.
680. Heikkisen haastattelu, toukokuu 2011.
Kuva 29. Cisse Häkkinen esiintyi Yhdysvaltain lippu vahvistimensa peittona Ylen TV1:n Plyysiä ja Hyvää musiikkia -ohjelmassa maaliskuussa 1975. Kuva:
Henrik Schütt.
Kuva 30. Lipputeema on vahvana esillä ihailijakerhon jäsenkortissa.
Merkki on aina yhtä aikaa sekä reaalinen että illusorinen. Koska näyttämön maa-ilma on merkkiluonteinen, siitä seuraa olemuksellinen ristiriita reaalisen ja illu-sorisen välillä.681 Reaalisina merkkeinä kukkahuivi ja Yhdysvaltain lippu ovat materiaalisia, kankaasta tiettyä käyttötarkoitusta varten tehtyjä. Illusorisina teki-jöinä niiden on saatava jokin sosiaalinen substanssi, sisältö. Lotman korostaa, että illusorisen merkin on tarkoitettava jotakin muuta kuin pelkkää ulkomuotoa. Kuk-kahuivi oli Agit-Propin yleisölle viittaus edistykselliseen puheavaruuteen ja ajatte-lutapaan kuten Neuvostoliittoon, tiedostavuuteen ja rauhan maailmaan. Tähtilippu viittasi Hurriganesin näyttämökuvassa vapauteen, rentoon meininkiin, hauskan-pitoon ja tiettyyn kaupassa myytävään farkkumerkkiin eli tavaraestetiikkaan.
Vuosikymmenen aikana muistiin jää erilaisia tapahtumia ja tapauksia, jotka kaikki ovat ensi katsomalta irrallisia kukkahuiveja hartioilla tai lippuja peit-tämässä vahvistimia. Niitä kuitenkin yhdistää rakenne, jonka piirissä ne ovat syntyneet ja johon ne kuuluvat. Kukkahuivi merkitsee ja sijoittaa muistelijansa Agit-Propin esiintymiseen, tähtilippu Hurriganesiin. Esityksen onnistumisen edellytyksenä on, että katsoja uskoo näyttämöllä voitavan tutkia todellisuutta ja jopa alistaa todellisuutta näyttämön [taiteen] laeille.682 Juri Lotman korostaa, että vaikka katsoja olisi näennäisen passiivinen ”hänen tajunnassaan tapahtuu todellinen taistelu tavallisen ja epätavallisen, ymmärrettävän ja käsittämättömän, myöntävän ja kieltävän välillä”.683 Taistelu on symbolinen, henkinen paini, jossa tulkinta, tunteet ja tapahtumat tekevät vääntötyön.
Venäläishuivi ja tähtilippu olivat 1970-luvun reaalisia ja illusorisia taisteluvä-lineitä. Niillä ei tehty suoranaista propagandaa tai välitetty selkeitä viestejä. Niin kutsuttu klassinen joukkotiedotusteoria, jossa ”viesti” lähetettiin ”vastaanottajalle”
luettavaksi, ei päde tässä. Huivin ja lipun näyttämöllisyys rock- tai laulelma-ensemblessä ei tapahdu säädetyssä järjestyksessä lähettäjältä vastaanottajalle. Lot-man esittää, että ideoiden taistelu voi kehittyä tietynlaisen leikkimallin mukaan.
Lotmanin hahmottelemassa leikkimallissa ihminen [katsoja, kokija] ymmärtää, että esitetty maailma ei ole todellinen vaan ehdollinen.684 Leikki on assosioivaa, yhteisön kulttuuriin tiiviisti liittyvää, sosiaalista ja siten kulttuuria luovaa. Tässä leikkiprosessissa ihminen kokee todellisia tunteita; ne eivät ole kuviteltuja tai kei-notekoisia. Molempien yhtyeiden, Agit-Propin ja Hurriganesin, kannattajat oli-vat jakamassa jotakin aitoa, huivin tai lipun kera.
681. Lotman 1989, 133.
682. emt., 136.
683. emt., 140.
684. emt., 125.