Marcel Proust on kuvannut menneisyyden kokemista romaanisarjansa Kadon
nutta aikaa etsimässä ensimmäisessä osassa.771 Siinä kertoja saa maistaa pulleaa pikku leivonnaista Petite Madeleinea, ja mitä tapahtuu:
”Mutta heti kun kakunmurut ja tee koskettivat kitalakeani, minä hätkäh-din, jännityin ja tarkkasin mitä eriskummallista minussa tapahtui. Minut oli vallannut, eristänyt suloinen nautinnon tunne, ja ilman mitään näkyvää syytä.”772
Lehmuksenkukkateessä pehmennetty leivos palauttaa menneisyyden. Kertoja palaa ajatuksissaan taaksepäin ”siihen hetkeen saakka, jolloin panin suuhuni ensimmäisen lusikallisen teetä”.773 Proust tulkitsee nostalgian regressiona, taantu-mana. Proustin teoksessa kertoja on sitä mieltä, että menneistä ajoista jää jäljelle ainoastaan hauraat, aineettomat mutta elinvoimaisimmat seikat. Proustin mukaan menneisyys kätkeytyy älymme alueen ja toimintakentän ulkopuolelle, ”johonkin konkreettiseen kappaleeseen (aistimukseen jonka tämä konkreettinen kappale kykenisi antamaan meille), jota me emme osaa aavistaa”.774 Vasta konkreettisen kappaleen näkeminen uudelleen palauttaa mieleen muistot ja menneisyyden.
Proustille tällaista kouriintuntuvaa, havaittavaa konkretiaa edusti Madeleine- leivos. Nämä konkreettiset seikat elävät, muistavat, odottavat ja ”kannattavat mur-tumatta, melkein olemattomana hiukkasena muiston valtavaa rakennelmaa”.775
Hurriganesin kaltaisen yhtyeen toiminnasta on jäänyt samanlaisia muistojäl-kiä, Madeleine-leivoksen muruja: levyjä, kuvia, lehtiartikkeleita, tarroja, t-paitoja ja tunnelmia. Ne kaikki kantavat muiston valtavaa rakennelmaa ja saavat edelleen näkyvän sijansa kulttuurissa. Nostalgisten kohteiden kuten valokuvien, mieli-kuvien, maantieteellisten paikkojen ja sanojen kautta eletystä elämästä tulee näkyvää ja arvokasta.776 Kari Immosella on esimerkki muistamisen kohteesta, joka on koettu paitsi näkyväksi myös vaaralliseksi. Neuvostoliitto hävitti aktiivisesti muistokohteita Karjalan Kannakselta, joka oli vuoden 1947 rauhansopimuksessa siirtynyt Suomelta Neuvostoliitolle. Neuvostoliitto tuhosi 1950-luvulla Uuden-kirkon Vammelsuussa sijainneen Rakkauden hauta -monumentin ilman mitään käytännön syytä. Rakkauden hauta käsitti luonnonkiven päälle sijoitetun pronssi-veistoksen, jossa olivat nuori nainen ja tämän leikkiväline, nallekarhu. Immosen mukaan kyse oli siitä, että hävittämällä metsän keskellä olevan muistomerkin
771. Proust 1968 (1913): (Kadonnutta aikaa etsimässä. Swannin tie, Combray.) 772. Proust 1968 (1913), 55.
773. emt., 56.
774. emt., 54.
775. emt., 58.
776. Kukkonen 2007, 17.
Neuvostoliitto heikensi alueelle muuttaneiden uusien asukkaiden, neuvostokan-salaisten, mahdollisuuksia menneisyyden nostalgiseen konstruointiin.777 Kun ei ollut konkreettista kohdetta, ei ollut mitään nostalgiaan vivahtavaa eikä siihen liittyviä kysymyksiä. Sen sijaan suomalaiset muistelevat yhä menetettyä Karjalaa ja Rakkauden hautaa: ”Vammeljoen rantakukkulalla sijainnut kirkko Rakkauden hautoineen säilyy mielissämme ja muistoissamme petäjien pihkantuoksun, meren kohinan, villiruusujen huumaavan tuoksun ja monien lempeiden elokuun iltojen kädenpuristusten hellinä muistoina.”778
Objektiksi käy tapahtuma, jonka avulla on konkreettisesti mahdollisuus palata menneisyyteen. Se on jotakin ainutlaatuista keskellä erilaisista ajoista muodostu-vaa nykyhetkeä. Kesäkuussa 2002 eräälle internetin alun perin jääkiekkoaiheiselle keskustelupalstalle, Jatkoaika.comiin, ilmestyi kirjoitus, jossa nimimerkki Paitselo kyseli, muistaako kukaan Hurriganesin voittoa European Pop Jury -kilpailussa vuonna 1974.779 Kysymys tuntuu melko kummalliselta, sillä voitosta oli tuolloin kulunut yli 28 vuotta. Mistään tasavuosista tai muusta juhlavasta ei ollut kyse.
Keskustelun avauksesta seuraavanlainen lyhyt kahden keskustelijan välinen inter-net-muistelu, jossa Paitselo paljastaa olleensa radion äärellä tuona joulukuisena iltana 1974. Vaikka kyseessä on vain kahden keskustelijan käymä sananvaihto, kertoo itse aiheen esille ottaminen muistamisen tarpeesta. Keskusteluketjussa on ensimmäisenä näkyvillä nimimerkki, seuraavina päivämäärä ja kellonaika.
Paitselo 01.06.2002, 00:17: ”Muistaako kukaan muuten sitä, että Hurriga-nes voitti aikoinaan suositun European Pop Jury -ohjelman Get On -biisil-lään? Tuo Pop Jury oli eräänlainen ”rockin Euroviisut-juttu”… siis SUORA musiikkiohjelma radioaalloilla, ja siinä äänestettiin eri maitten tuomaristojen kesken Euroviisutyyliin LIVENÄ aina jokin Euroopan paras sen hetkinen single…. voi niitä aikoja…”.780
Paitselolle vastaa keskusteluketjussa nimimerkki Nedomansky. Hänen nimimerk-kivalintansa viitannee juuri vuoteen 1974. Tshekkoslovakialainen jääkiekkoilija Vaclav Nedomansky aiheutti kohun, kun hän loikkaisi tuona keväänä Helsin-gin jääkiekon MM-kisoista Pohjois-Amerikkaan, idän sosialismista lännen kapitalismiin.
Nedomansky 01.06.2002, 14:18: ”Panettelijoiden mielestä European Pop Juryn voitto tuli, koska muissa maissa biisiä luultiin komiikaksi. Sanoitushan
777. Immonen 1999, 101.
778. Taberman. Haettu 4.5.2012.
779. Paitselo. http://keskustelu.jatkoaika.com. Haettu 22.6.2002.
780. Paitselo. http://keskustelu.jatkoaika.com. Haettu 22.6.2002.
on lievästi eksoottinen. No mulla se on kuitenkin varmasti biisi, joka tulee soimaan hautaan saakka Walkmanissa.”781
Nedomansky kiinnittää tässä huomionsa Hurriganesin parodisuuteen. Tiukkaa rockkappaletta Get Onia oli hänen mukaansa pidetty vitsinä Euroopassa, ainakin joidenkuiden mielestä. Nedomansky antaa kappaleelle silti suuren arvon. Get On tulee soimaan hautaan saakka hänen korvalappustereoissaan. Musiikkia pidetään-kin muistamisen ja nostalgisen tunteen käsittelyn kannalta tärkeänä, koska sillä on välitön yhteys tunteisiin. Musiikin avulla on mahdollista palata uudestaan ja uudestaan kaivattuun aikaan ja paikkaan.782 Keskustelun aloittaneella Paitselolla on tarjota omia kokemuksia ja muistikuvia voittoillalta eli perjantailta 20.12.1974 Hän muun muassa kertoo muistavansa Englannin-raadin juontajan repliikkejä:
Paitselo 01.06.2002, 14:29: ”Niinpä, ja mieleeni on jäänyt kun kyseisessä kisassa tuli Englannin vuoro äänestää… joku brittijuontaja puhui Get Onin jäl-keen näin: – This must be some kind of finnish Elvis… interesting singing style and awsome quitar solos! Minulle jäi ainakin sellainen mielikuva että monet luu-livat Hurriganesin kitaristin olevan se laulaja…”783
European Pop Jurya muistellaan tällä tavoin vuosien päästä sanasta sanaan, koska voitolla on henkilökohtaista merkitystä tapahtuman kokeneelle. Samalla Pop Jury on konkreettinen muiston kohde. Tästä merkkinä on Paitselon tapa muistaa tai olla muistavinaan juontajan puhe sanasta sanaan. Immonen pitää nostalgiaa välineenä hakea omaa identiteettiä.784 Havlena ja Holak puhuvat nostalgiaan liittyen kollektiivisesta identiteetistä samaan sukupolveen kuuluvien kesken. Saman polven edustajat kokevat yhteistä nostalgiaa esimerkiksi tiettyjä artisteja tai muita sen ajan tuotteita kohtaan.785 Kollektiivinen nostalgia koh-distuu kulttuuriin, sukupolveen tai muuhun yhteisesti koettuun. Kollektiivisessa nostalgiassa kaikenlainen symbolinen taso kuten tavarat, automerkit ja musiikki ovat merkittäviä.786
Nostalgian ja sukupolvikokemuksen suhteesta on käyty jonkin verran keskuste-lua varsinkin Yhdysvalloissa. Stacey Menzel Baker ja Patricia F. Kennedy ovat jao-telleet nostalgian kolmeen: todelliseen, simuloituun ja kollektiiviseen nostalgiaan.
Todellinen nostalgia on kaipuuta itse koettuun menneeseen ja johonkin tapahtu-maan.787 Yleisesti ajatellaan, että nostalgian on oltava itse koettuja tietyn aikakau-den tai tapahtuman muistoja. Tapahtumien ja kokemusten täytyy löytyä henkilön omasta todellisesta menneisyydestä ennemmin kuin vaikka kirjoista, tarinoista tai
781. Nedomansky. http://keskustelu.jatkoaika.com. Haettu 22.6.2002.
782. Kukkonen 2007, 21–25.
783. Paitselo. http://keskustelu.jatkoaika.com. Haettu 22.6.2002.
784. Immonen 1999, 102.
785. Havlena ja Havlak 1991, 3.
786. Baker ja Kennedy 1994, 5–6.
787. emt., 4.
muusta yleisesti saatavilla olevasta materiaalista. Näkemyksen mukaan yksilö ei nostalgisoi sellaista aikakautta tai tapahtumaa, jota hän ei ole kokenut.788
Toisaalta nostalgian on väitetty voivan syntyä myös muuten kuin itse suoraa kokemalla. Simuloitu nostalgia edustaa kaipausta kohteeseen, joka ei sijaitse kai-paajan henkilökohtaisessa historiassa ja jota hän ei ole itse kokenut. Simuloidussa nostalgiassa ihminen kokee kaipuuta epäsuorasti, monesti toisten puheiden ja kokemusten kautta. Usein simuloitu nostalgia kohdistuu aikaan, jolloin kokija ei ollut edes syntynyt.789 Tämäntapaista nuoren polven harrastamaa nostalgiaa on havaittavissa esimerkiksi talvi- ja jatkosotia kohtaan. Nuoret saattavat pukeutua t-paitaan tai huppariin, johon on painettu teksti Kiitos veteraanit 1939–45 ja kuva kypäräpäisestä sotilaasta Suomen lippu taustanaan. Se on kokemuksen rekonst-ruoimista idealisoimisen kautta. Suomen käymät kaksi sotaa ovat nostalgian objekti niitä kokemattomille sukupolville. Tällainen nostalgia liittyy usein esi-neisiin kuten antiikkiin tai keräilytavaroihin.790 Toisaalta kun edeltävä sukupolvi muistelee menneitä yksityisesti ja julkisesti, niin sitä seuraava polvi saattaa tarttua samoihin muistoihin myöhemmin, usein tullessaan samaan ikään.791 Esimerkiksi sukututkimusharrastus ja sukukokoukset ovat pohjana tällaiselle. Nostalgia siirtyy sen kokeneelta sukupolvelta itse tapausta kokemattomalle. Ilta-Sanomat siirtää tapahtumia sukupolvelta toiselle julkaistessaan historiaa tabloidina.
Kuten edellä mainittiin kollektiivinen nostalgia tarkoittaa, että kaipuu saa yhteisöllisen muodon.792 Tällainen käy ilmi Paitselon tekstistä, jossa muistelija liittää musiikkikokemuksen kanssa yhteen oman henkilöhistoriansa sekä laajem-man ajan kontekstin.793 Paitselo kertoo, kuinka menneisyydessä ei ollut mahdol-lista kokea samanlaista audiovisuaamahdol-lista antia kuin nykyisin. Paitselon muistelee, miten työlästä rock-musiikin kuunteleminen radiosta oli 1970-luvulla. Silloin väänneltiin epätoivoisesti radion kanavaetsintä, jotta kuuluville saatiin eurooppa-lainen asema Radio Luxemburg, eikä tv-kanavia ollut kuin kaksi.
Paitselo 01.06.2002, 00:17: ”….yöllä väänneltiin radion säätönamikoita Suomessa epätoivoisesti että saatiin kuuluman «Radio Luxemburg»… jokin Music Television tai Eurosport olivat täyttä scifiä… puhumattakaan siitä että Suomessa tv:stä näkyisi enemmän kuin KAKSI kanavaa…”794
Menneisyys ja nykyisyys käyvät muutenkin keskustelua, kun ne asetetaan suo-rasukaisesti rinnakkain. Viriää vertailu. Ennen ei ollut Music Televisionia tai
788. Havlena ja Holak 1991, 3.
789. Baker ja Kennedy 1994, 5.
790. emt., 5.
791. Havlena ja Holak 1991.
792. Baker ja Kennedy 1994, 5–6.
793. Kukkonen 2007, 24.
794. Paitselo. http://keskustelu.jatkoaika.com. Haettu 22.6.2002.
Eurosportia. Nostalgia liittyy aina aikaan ennen muutosta. Menneisyydestä löy-tyy yksityiskohtia, joita muistelemalla kirkastuu aika ennen jonkin asian muut-tumista toiseksi. Nostalgian ohella Hurriganesin voitto European Pop Jury -radiokilpailussa perjantaina 20.12.1974 on tärkeä sukupolvikokemuksen ja keskinäisen yhteyden kannalta. Voitto oli Mannheimin teorian mukaisesti tie-tyssä historiallisessa tilanteessa jaettu kokemus, ja sellaisen kokemuksen pohjalta Paitselo ja Nedomanskykin lyhyen keskustelunsa kävivät. Tällä tavalla nostalgia tuottaa yhteisyyttä. Menneisyyden tapahtuman kautta avautuu keskusteluyhteys.
Näin Pop Jurya voidaan pitää ydinkokemuksena, joka erottaa ryhmän toisista ryhmistä, aktualisoi edelleen tietyn sukupolven. Muistelussa on nähtävillä eli-tismiäkin: omaa asemaa korostetaan huomaamatta (”Muistaako kukaan muuten sitä, että Hurriganes voitti aikoinaan suositun European Pop Jury -ohjelman” – minä muistan). Näin luodaan kuvitteellinen mutta näkyvä edustussuhde omaan sukupolveen.795 Keskustelussa kontekstualisoidaan menneisyyden kokemus, jol-loin tapahtuneesta tulee yleisesti merkittävän tuntuinen. Se ei ole yksittäinen, ohikiitänyt hetki vaan osa jotakin suurempaa kokonaisuutta.796