SATAKUNNAN HISTORIA

SATAKUNNAN HISTORIA

IV

SATAKUNNAN HISTORIA

IV

SATAKUNNAN TALOUSELÄMÄ UUDEN AJAN

ALUSTA ISOONVIHAAN

MAUNO JOKIPII

Kustantaja Satakunnan Maakuntaliitto r.y.

ISBN 951-95095-3-4^(V2-n.) ISBN 951-95095-4-2(nid.)

SatakunnanKirjateollisuus Osakeyhtiö Offset 1974

Satakunnan maakuntahistoriasuunniteltiin ja sen lähteitä kerättiin heti sotien jälkeen pro- fessori Jalmari Jaakkolanjohdolla varsin suurisuuntaisintavoittein: koko vanha maakunta piti saada esityksen kohteeksi, vaikka Satakunnan maakuntaliiton nykyinen aluekäsitti sii- tä vain puolet, ja työ piti tehdä yksityiskohdissaankin mahdollisimman tarkasti ja moni- puolisesti. Tohtori Helmer Salmon kirjoittama rautakauden osa (1952) ja dos. Seppo Su- vannon kirjoittama keskiajan osa (1973) toteuttavat nämä ihanteet. Allekirjoittaneen jo vuosina 1948—1952 suorittama 1500-ja 1600-lukujen lähteidenkeruu, vaikka se varojen silloin loppuessa jäi eräiltä osin keskeneräiseksi, ehti myös tuoda kokoon niin mahtavan arkistoaineksen, että työn uudelleen alkaessa 1965 tehty supistettu suunnitelma (480 si- vua) ei ollutkirjoitustyöhön päästyä toteutettavissa paljon arvokasta ainesta hylkäämättä.

Tämän vuoksi maakuntaliiton hallitus salli päätöksellään tammikuussa 1971 sivumäärän nostamisen nykyiselleen. Teoksen tämäkin osa (viidenteen osaan jäivät mm.asutus ja vä- estö, hallinto,oikeuslaitos, sotalaitosja kirkko) pääsee siis ilmestymäänasussa, joka suun- nilleen vastaaJalmari Jaakkolan mielessäkangastellutta. Vaikken olosuhteiden vuoksi eh- tinyt näyttää valmista isälliselle ja kannustavalle opettajalleni, jolla oli varma vakaumus tällaisen tarkan ja 'Täydellisen” maakuntamonografian tarpeellisuudesta, muistan häntä nytkiitollisena.

Kirjoittajan tavoitteena ei ole ollut pelkkä alueellinen selvittely sinänsä, vaan eri asioissa on tietoisesti pyritty probleematutkimukseen. Maaseutupitäjien talouselämän varhainen erikoistuminen onkin analyysissa osoittautunut paljon moninaisemmaksi kuin ennakolta voitiinaavistaa; voi sanoa,että jokainen luku on tuonutesille uutta. Talouselämä muodos- ti spektrin rannikon monimuotoisuudesta sisämaan yksitoikkoisuuteen, jopa niin että sisä- maassa voidaan asiallisestipuhua 1600-luvun kehitysalueista. Vertailuja voidaan suorittaa sekä pitäjienkesken, että muihin maakuntiin. Naapurimaakuntien valmiit maakuntahisto- riat ovat antaneet tervetulleen tilaisuuuden Satakunnan aseman määrittelyyn koko valta- kunnan tasolla. Eri tasojen kehitystendenssien löytäminen ja seuraaminen muodostaa _te- oksenpunaisen langan.

Hyväksi metodiksi on osoittautunut tuomiokirjojen entistä laajempi ja intensiivisempi mas- sakäyttö, ei suinkaan muinaisten hairahdusten kirjaamiseksi, vaan tietoisesti kansanelä- män perusteelliseksi selvittämiseksi niiden selostamientapausten avulla. Tuomiokirjoja on tässä käytetty kertovina lähteinä, joilla useimmiten ei ole mitään tendenssiä tässä esitettä- vien asioiden suhteen.Käräjäpöytäkirjat sisältävätkysymyksen asettelut tuntevalle tutki- jalle mahtavan, sisällöltään vielä aivan liian vähän tunnetun aineksen talonpojan ja porva- rin kulttuurihistoriasta 300 vuoden takaa.

Tutkimusalueen tavaton laajuus kuusitoista ^1500-luvunsuurpitäjää ja kaksi kaupunkia, eli ennen pikkupitäjien yhdistämistä 70 kuntaa on tuottanut kirjoittamiselle suuria han- kaluuksia, sillä jonkin asian varsinaiseen todistamiseen tuskin riittää kaksi esimerkkiä, joista toinen olisi Ala- ja toinen Ylä-Satakunnasta. ^Vähänkin epäilevämmälle lukijalle täy- tynee olla edes yksi näyttö noin kymmentä nykypitäjää kohti. Lisäksi kansatiede on osoittanutpaikallis vaihteluiden mahdollisuuden: maantieteellinen käsittely typologisen si- jasta on tieteellisempää. Kolmanneksi tilaajia on myösotettu huomioon. Syrjäisiä pikkupi- täjiäkin on esimerkkiaineiston avulla pyritty vetämään mukaan. Oletan kuitenkin valistu- neenlukijan tällaisten pakollisten kuvioiden kohdalla, jotka eivät teoksen luettavuutta pa- ranna,otsikkojenopastamanahaitatta liukuvan eteenpäin.

Kvantitatiivisia lähteitä, verotussarjoja, tulliluetteloita ym. on niitäkin runsaasti käytetty (mm. 76 taulukkoa). Kirjoittaja ei ajattele, että näin vanhan kauden vajavainen tilastoma- teriaali antaisi mitenkään täydellistä kuvaa edes asioista, joista sitä on kerätty; hän on päin vastoin kipeän tietoinen kaikkienkin tilastojensa puutteista ja on niistä eri kohdissa huomauttanut.Niinpä hänen tekemänsä yritys käsitellä eräitä saatuja lukusarjoja tietoko- neella ^{ei menestynyt}(s. 681). Jollei kuitenkaan kvantitatiivisia seikkoja _oteta ainakin kon- trollin vuoksi koko ajan huomioon, kertovista lähteistä _saatu kuva ei tule mittasuhteiltaan luonnolliseksi. Numeroaineksen runsas mukanaolo vaikka siihen eiyksipuolisesti luote- takaan onnähtävä tällaista metodistataustaa vasten.

mm. saada dateerauksia työvälineiden ja -tapojen käytäntöön tuloon ym. Kansallismuseon ja Satakunnan tärkeimpien museoiden^vanhin esineistöjä kuvasto on sitä varten läpikäyty.

Kansatieteilijöittemme ja ylioppilaittemme eräänä edelläkävijänä juuri Satakuntalainen osakunta jo ennen sotia aloittama työtapojen järjestelmällinen valokuvaus on merkittä- västi vaikuttanut teoksen kuvitukseen. Vasta yhdistämällä tuomiokirjojen tietoja, esineke- räystä ja työkuvausta muistiinpanoineen historiallisen aikakauden tuntemukseen ja vertai- levaan kansatieteeseen on ollut mahdollista saada kokonaiskuvaa kaukaisen ajan kansane- lämästä. Näin ollen teoksen kuvitus on sen aivan elimellinen osa. Teksti, kartat ja kuvat yhdessä hahmottelevat jonkinlaista havaintoelämystä Satakunnan asukkaiden suurvalta- kauden oloista.

Tutkimusaihe ei ehkä ole ollut tavanomaisessa mielessä jännittävä, mutta vahva sisäinen jäntevyys siinä on. Työhän meistä jää, kun aika jättää. Siksi olen kokenut merkitseväksi kuvata näitä menneiden vuosisatojen unohtuneita satakuntalaisia juuri työssään ja raadan- nassaan, jolle silloinen ja myöhempi kehitys on rakentunut. Teos pyrkii lopulta olemaan omalla ehkä epäkirjallisella ja raskaan materiaalinsa sitomalla tavallaan jonkinlainenta- vallinen kansan arkityön eepos.

Varhaisen lähteidenkeruun ajalta kiitollisuuteni kohdistuu erityisesti kahteen innostavaan piiriin, joiden jäsen sain silloin olla: Satakuntalaisen osakunnan kotiseutuharrastuspiiriin, josta mainitsen nyk. professori Niilo Valosen, ja Valtionarkistonnuorten Suomen historian tutkijoiden muodostamaan ns. "Tannerin seminaariin”, josta nimeän nyk. professori Yrjö Blomstedtin. Vanhemmistatutkijoista professori Armas Luukko antoi minulle jo tässä vai- heessa korvaamatonta opastustaja neuvoja. Yksi luku teoksesta sai aikanaan edun päästä akateemikko Eino Jutikkalan lisensiaattiseminaarissa käsittelyyn.

Työn uudelleen alettua osoittautui, että Jyväskylässä liian kaukana Valtionarkistosta asu- vana tarvitsin arkistoapua. Syksyllä 1971 maisteri Elsa Boisman kopioi minulle huolelli- sesti Satakunnan v:n 1589 maantarkastuskirjan taulukkomuotoon, josta voitiin tehdä las- kelmia. Merkittävimmäksi muodostui tehokas ja asiantunteva apu, jotakiireisinä viimeiste- ly-ja tarkistuskesinä 1972 ja 1973 sain maisteri Anneli Mäkelältä Valtionarkistossa. Hän onmyös Maakuntaliiton puolesta tarkastanut teoksen kieliasun sekä ystävällisesti osallis- tunut senkorrehtuurinlukuun. Kuvituksen onnistumiseen vaikuttivatsuuresti lukuisat suu- ritöiset kartat, jotka maisteri Pentti Papunen muista kiireistään irrottautuen teokseen piirsi.

Käsikirjoituksen asiantuntija-tarkastuksen Satakunnan maakuntaliittoa varten suoritti prof. Armas Luukko syyskuussa 1972. Hänen lausuntonsa vihjeet olen kiitollisena pyrki- nyt viimeistelyssäottamaan varteen, ja Tukholmassa talvella 1972—73 syntyikin purjeh- duslukutämän johdosta käytännöllisesti katsoen uudestaan. Lukuisilla arkistomatkoillani Helsinkiin olen saanut asua hammaslääkäri Katri Gestrinin ystävällisessä kodissa. Omai- sistani on äitini, tohtorin rouva Frida Jokipii, osallistunut korjauslukuun, javaimoni, lehto- ri Tuovi Jokipii auliisti laatinut suuren osan henkilö- ja paikannimihakemistoa. Kaikille heille haluantyön valmistuessa esittää kiitollisuuteni.

Samaa haluan lausuamyös muille työhön osallistuneille, joita en tilasyistä voi nimetä: run- saasti vaivaamilleni arkistovirkailijoille, käsikirjoituksen monille puhtaaksikirjoittajille, ku- via hankkineille museonhoitajille, valokuvaajille ja piirtäjille, kirjapainoväelle ja kustanta- jan eli Maakuntaliiton edustajille. Teoksen painatus, jota säästäväisyyssyistä tehtiin toista vuottakirjapainon ns. välityönä milloin aikaa jäi, oli hermostuttaa kirjoittajan, muttakir- japainonjohtaja Matti Lahtisen kärsivällisyys ja lopputuloksen korkealaatuisuus ovat hä- netjo rauhoittaneet. Maakuntaliiton puheenjohtajat, toiminnanjohtajat ja hallitus sekä his- toriavaliokuntapuheenjohtajineen ansaitsevat myös rehdin kiitoksen siitä, että olen saanut tämänlaatuiseentyöhön syventyä. Toivon lopputuloksen olevan kaiken vaivan arvoinen.

Jyväskylässä 21.8. 1974

Mauno Jokipii

I PELTOVILJELYS

1. Kyläyhteisö sarkajaon kaudella

Kylä muodosti 1500-ja 1600-luvun satakuntalaisenviljelysmaiseman kokoavan teki- jän. Yksinäistaloja tosin oli ^olemassa, mutta pohjoisia uudisasutusalueita lukuunotta-

matta ne olivat harvinaisia. Kylän jykevärakenteisetumpipihatalot oli ^yleensä ahdet-

tu suppealle tonttialueelle, jonka ulkopuolelle sikopiiriin' jäivätvain jotkut ^aitat, rii- het jasaunat. Kylänmäen vierellä sijaitsi tiiviin riukuaidan ympäröimä sarkajakoinen kylänvainio (bolåker); se oli tavallisesti jaettukahteen yhtä suureen aitaukseen, jotka vuorovuosina olivat kesannolla. Kylänvainion ulkopuolella oli ehkä vielä joitakin myöhemmin raivattuja ja erikseen aidattuja pellonkappaleita. Raumalainen kutsui niitä varsinaissuomalaiseen ^tapaan tahtomiksi² tai kodiksamiksi, euralainen alasata- kuntalaisittain umpiaidoiksi^3, karkkulainen yläsatakuntalaisten tavoin moisioiksi^.4 Jos kylä oli joentai järven rannalla, saattoivat sen lähellä kovapohjaisella rantanurmella eli arolla tai vetisemmällä luhdalla sijaita kotoniityt omana viljelyksiin liittyvänä ai- tauksenaan. Metsästä, jokakuului yhden tai ^useamman kylän muodostamalle jako- kunnalle yhteisesti, oli ehkä erotettu kylän reunaan pieni hevos- tai härkähaka, jossa

voitiin ^lepuuttaa juhtia peltotyön välillä. Kauempana jakokunnan yhteismetsissä si- jaitsivat talojen usein vesaikkoa kasvavat ulkoniityt hajallaan pitkin ahoja javarppei-

ta, puronpientareita, soita jakeitaita. Ne niitettiin sikäli kuin ^ehdittiin, parhaat ensik- si.

Kylästä kylään ulottui viljelysten vyö jo monessa paikkaa, vaikkakin vielä katkeile- vana ja kapeana vesireittejä kiertävänä nauhana. Se että satakuntalaisen katse nyt

kantaa kauas ^yli peltojen, on tulos ^vasta näiden ja myöhempien vuosisatojen raivaa- jatalonpoikien uurastuksesta. Viljelyslakeus on itsessään miespolvien ^työn vähitellen aikaansaama muistomerkki.

1) Esimerkki sikopiiriin raivatuista ^pelloista. Huittisten ^käräjät 22.8. 1622, VA mm ^{1:180; Lempäälän} käräjät 22.-25.6. 1681, VAmm^6;250.

2) Esim. Euran käräjät 29.—31. 5. 1654,VAmm8: 250v.

3) Euran käräjät 11.5. 1639, VAmm4:336v,Eurajoen käräjät 18.-19. 11. 1639, VAmm^{5: 7v.}

4) A. A. Gustafsson: Maanjaot ja kylämuodostumat Satakunnassa keskiajalla jauuden ajan alussa. ^Maan- mittausN:o 2-3 v. 1937,siv. 104—108.Karttas. 107.

Ala-Satakunnan viljelyslakeutta Kokemäenkartanon kohdalla. Näkymä Kokemäen- joenpohjoispuolelta etelään, Peipohjaa kohti. Etualalla hevos- ^ja härkävaljakot ke- hä-auroineen, joessa ”Kokemäen ^kistun”, keskiaikaisen tornilinnan ^{rauniot. Joen} eteläisellä törmällä Kokemäenkartanon säterikattoinen, 1600-luvulla rakennettu

Elinkeinot, joitakuvataan seuraavassa käytännöllisyyden vuoksi yksitellen, olivat ^lä- hes kaikki saman talon vuotuisen työkierron ^eri osia. ^On luonnollista, että yksi ^talo harjoitti rinnan pellonviljelystä ja karjanhoitoa, mutta on korostettava, että aivan sa- mat maanviljelystalot lisäsivät vielä ^tuottoaan metsäalueella kaskenviljelyllä ja joki- varsilla kydönpoltolla. Kalastus oli yleensä vastaavassa asemassa: talonpojat harjoit- tivat sitä viljelystyön ohella; varhaiskevääseen ja syksyyn ^sattuvat kutuajat, joihin pääpyynti keskittyi, antoivatkin tähän sopivan tilaisuuden. Vain tietyissä erikoista- pauksissa Kokemäenjokisuun suurnuotta- jalohipatoalueella kalastuksen merki-

tys oli suurempi, niin ^{että voi suorastaan puhua} kalastajatalonpojista ja meren saa- ristossa tietenkin ammattikalastajista. Samoin talvinen turkismetsästys sopi 1500-lu-

vun maanviljelijän kausityöksi. Erilaiset sivuelinkeinot lankkujen ja lehterien veisto,

tuohen ^kiskonta, tervanpoltto usein jopakotiteollisuudet ^(Karkun kupariteollisuus, Loimaan satulanteko) olivat ^myös maanviljelijän lisäansioita, jotka hän pyrki suorit-

tamaan viljelykiireittensä loputtua. Talo oli ^perustava talouskokonaisuus: kaikki seu- raavassa kuvattava tapahtui ^sen puitteissa.

Vaikka itse maanviljelystekniikka kehittyi vielä varsin ^{hitaasti, syvällisiä} muutoksia tapahtui kuvattavalla kaudella talon eri toimintojen kesken: peltoviljelys ^vei huomio-

päärakennus. Sieltä äskettäin istutettu lehtipuukuja johtaa Kokemäen—Porin maantielle. ^{J. F.} Weberin maalaus vuodelta 1799. Yksityisomistuksessa. Valok. ^Mu- seovirastonkuva-arkisto(osasuurennos).

ta kaskenpoltolta, ja sen laajentaminen pakotti ^myös karjanhoidon lisäämiseen, met-

sästys elinkeinona miltei loppui jakalastuskin ^väheni, mutta erilaisia uusia sivuelinkei- noja syntyi näiden tilalle. Vaikka jonkinlaista erikoistumista saattoi ^aina tapahtua, niin että jokin kylän ^talo harrasti esim. enemmän kaskenpolttoa, pellonraivausta tai karjanhoitoa kuin ^naapurinsa ja joutui siitä kenties oikeuteenkin yhteismetsän liika- käytöstä syytettynä talonpojan kuvattu monitoimisuus oli kaikkialla sääntönä ^eikä poikkeuksena.⁵

2. Peltojen sarkajako

a)Kylänvainion ja sarkajaon ^synty

Yhteisen kylänvainion syntymisen lähitalojen peltoja siilien yhdistämällä arvellaan alkaneen yhteisestä aitaamisesta. Säästi suunnattomasti työtä tehdä yksi laaja yhtei- nen ympärysaita monelle lähekkäiselle peltokappaleelle joiden väliin jäi raivaama-

5) Arvo M. Soininen. ^Suomen maataloushistorian päälinjat. Maataloustieteellinenaikakauskirja 2, 1966 s.

101-108.

tontakin ^{alaa eikä} ympäröidä kutakin pikkupeltoa erikseen omalla aidallaan. Mui- naisena yksivuoroisen ohranviljelyn valtakautena ^yksi aitaus muutenkin sopi hyvin.

Kun varhaiskeskiajalla siirryttiin kaksivuoroiseen rukiinviljelyyn, yhteinen suuri ai-

taus jaettiin kahteen samankokoiseen ^osaan. Raivausta jatkettiin mielellään aitauk- sen ^sisällä, jossa erilliset peltokappaleet vähitellen alkoivat koskettaa toisiaan. ^Ky- länvainio oli valmis. Yhteisen aitaamisen ajatellaan siis olevan vanhempaa perua kuin peltojen jakamisensarkoihin^aitauksen sisällä.⁶

Varhaisella keskiajalla ^lienee kultakin kantatalolta peritty samansuuruinen ^vero riip-

pumatta peltoalasta. Talo ^{kuin talo} katsottiin ^saman arvoiseksi, kaikkien niiden ^ve- roluku oli 1. Talot erilaistuivat perinnönjakojen, kaupan, uudisraivauksen ^tai muiden

syiden vuoksi vähitellen ja alkuperäiset veroluvut jakaantuivat osiin ^{(1/2, 1/3,} 1/4

ym.). Tämän johdosta tulivat verot, jotka ainakin rintamailla perustuivat pääasiassa pellon ^tuottoon, painamaan sellaista taloa, joka omisti vähän peltoja kovemmin kuin

toista, jolla verolukuunsa nähden oli peltoja runsaasti. Verontasoitukset vaativat kun itse verolukuja ei haluttu muuttaa peltoalan jakamistaveroluvun osoittamassa

suhteessa. Aitauksen sisällä oleva vainio oli ollut ''ruutuihin jakappaleihin jaettu” (i hambre), kuten satakuntalainen lainsuomentaja Abraham Kollanius sanoo. Nyt ky- länvainio yhdistettiin yhdeksi kokonaisuudeksi ja jaettiin uudelleen ^ja paremmin

"muinaisjaossa”.⁷ Tätä tärkeää uudistusta, peltojen ns. sarkajakoa, alettiin Länsi- Suomessa toteuttaa jo 1300-luvulla.⁸ Kahden ^seuraavan vuosisadan kuluessa se saa- tiin viedyksi läpi läheskaikkialla, missäyhteisiä kylänvainioita^tavattiin.

1500-luvun Satakunnassa sarkajako ^{oli saanut} suuren osan maakunnan rintamaita piiriinsä, muttei vielä suinkaan kaikkia. Tästä ^on kaunopuheisena esimerkkinä kruu- nun lampuotien luettelo Ala-Satakunnasta v:lta 1564.^{9 Loimaan} Pispalan ^lampuo- deilla oli 14 tankoa peltoa, Lappijoen kahdella lampuodilla 12 ^tankoa, Virtsanojan lampuodeilla samoin ^{12 tankoa, mutta} Tanskilan lampuodeilla 24 tankoa ^peltoa ky- lässään. Huittisten Lievikosken lampuodilla oli 9 tankoa peltoa. Köyliön Polsunky- län lampuodilla oli 6 tankoa peltoa tavallisten talonpoikien maiden välissä. Kokemä- en Niuttulan kylässä kaksi lampuotia omisti kumpikin ^{6 tankoa,} Pirkkalan kylässä ⁹ lampuotia yhteensä 30 1/2 ^tankoa, Pumpulassa 3 lampuotia yhteensä 24 tankoa, Keipilässä jaPenttilässä molemmissa kaksi lampuotia ^{kukin 6 tankoa, Kuurolassa 4} lampuotia yhteensä 12 ^tankoa, Krootilassa neljä lampuotia kukin 6 tankoa ja Äimä- länkinkylässä olisarkajakovallalla.

Näitä neljäätoista sarkajaossa olevaakylää ^vastaa 13 sellaistakylää, joissa ^lampuo-

6) Jutikkala, Entisajan talonpoikaiskylä. Oma maa 1 (1958b),s.405—406.

7) Jutikkala,Suomentalonpojan historia 1942s.230.

8) Seppo Suvanto,_Satakunnan historia 111^s.225.

9) VA2159.

Asutusmaisemaa Ylä-Satakunnan kantapitäjien tiheästi asutulta kyläalueelta mui- naisesta Karkusta, nyk. Suoniemen Sarkolasta. Valok. Eino Nikkilä. Museoviras-

tonkuva-arkisto.

tien pellot vielä olivat erillisinä yhtenäisinä kappaleina, nimittäin Kokemäen Pirilän

(4 taloa), Suomenkylän ^{(3 taloa),} Kaurulan ^{(4 taloa)} ja Hiirijärven (2 taloa) kylät sekä Köyliön Lähteen ^{(3 taloa),} Pehulan (2 taloa), Vellinkään ^{(2 taloa),} Yttilän ⁽²

taloa), Puolimatkan ^{(2 taloa),} Vinnarin (2 taloa), Tuiskulan (3 taloa), Varpulan ⁽²

taloa) ja Paavilan ^{(2 taloa)} kylät. Vasta noin puolet kylistä ^näyttää siis olevan sar- kajaossa. Jakamattomiinkyliin on lisättävä Ulvilan jaKoiviston kartanot sekä seu- raavat yksinäistalot: Kokemäen Öykkäri, Viikari, Lempoinen ja Forsby sekä Köyli- ön Tuohiniemi. Samassa luettelossa mainitaan ^edelleen kaksi kylää, joissa sarkajako oli toteutettu vasta puolinaisesti: Kokemäen Meinikkala, jossa itäinen peltoaitaus oli yhtenäisinä kappaleina mutta läntisessä peltoaitauksessa oli sarkajako, ja Loimaan Oripää, jossa oli sarkajaossa olevia lampuotitiloja, ^mutta myös kaksi tilaa, joiden

maatolivat erilläänyhtenäisinäkappaleina.

Niiden lukuisten tietojen ^ohella, joita sakkoluettelot sisältävät sarkajaon toimeenpa-

nosta ja käytöstä, on säilynyt myös tietoja kylistä, joissa maat olivat yhtenäisinä kappaleina. Esim. Vähän-Säkylän isännät eivät v. 1555 osanneet arvioida peltojensa verolukuja, mikä sarkajaon vallitessa olisi ^ollut kaiken perusta, silläkylä maksoi ve-

Asutusmaisemaa Pohjois-Satakunnan metsäseudun yksinäistaloalueelta, entisestä Kyröstä, nyk. Kankaanpään Santoskylästä. Talon rakennukset muodostavat tasa- painoisen kokonaisuuden peltojen keskellä. Vain tulenvaarallisetriihi ja sauna on

sijoitettuerilleen. Valok. Tiera Hasanen 1939. Museoviraston kuva-arkisto.

ronsa yhtenä summana.¹⁰ Kokemäellä oli v. 1552 ^erään Purjalan talon kahdeksan- tankoinen pelto ympäröity yhtenäisillä rajoilla.¹¹ Kauvatsan Jalonojan kylässä ostet-

tiin samana vuonna sukulunastuksella takaisin omaisille ”yksi tanko ^maata, joka on aidattu ^{palanen (omgångit} stycke) Jalonojanpeltoaitauksen sisällä".¹²

Voidaan ^myös ajatella, että tällaiset sarkajaon puuttumistapaukset olivat ^seurausta keskiajan lopulla tapahtuneesta autioitumisesta. Ruotsin maanlaki säädettiin juuri Mustan surman ^aikoihin, joka sattui keskelle koko Euroopassa vallinnutta yleistä maatalouskriisiä ja pahensi sitä. Sen tähden maanlakiin tuli selvät määräykset mitä tehdään sarkajakoisessa kylässä, jossa taloja autioitui: jäljellejääneetsaavat maansa yhtenäisiksi kappaleiksi, jottei heidän tarvitse rakentaa autioituneiden talojen aita- osuuksia. Seuraavassa osoitetaan, että Ala-Satakunnassa meneteltiin 1600-luvulla

10) Teitti s.29 ja 252.

11) Kokemäenkäräjät 6.2. 1552, VA216a: 120.

12) Huittistenkäräjät 16.6. 1552, VA 216a: 150.

juuri näin ^{(s. 43).} Siksi ^voidaan päätellä varsinkin niin keskeisillä ^{alueilla, jossa} piispan lampuodit asuivat ja niin modernissa johdossa, kuin piispan alustalaiset il-

meisesti olivat ^että jo keskiajalla autioitumistapauksissa oli menetelty uuden maanlain mukaan ja keskitetty säilyneen talon pellot yhteen. Kysymys on vain ^siitä, että Suomessa tiedetään toistaiseksi kovin vähän myöhäiskeskiajan kansainvälisestä maatalouskriisistä. Kuitenkin Varsinais-Suomesta jaLänsi-Uudeltamaalta on osoitet-

tu ns. autiopyölejä, jotka olivat ^seurausta keskiaikaisesta autioitumisesta¹³ ja Hä- meessä vastaavasti ”kylmän veron maita” ^(kold jord).¹⁴ Jos nämä Ala-Satakunnan keskusalueen ^puuttuvat sarkajakotapauksettulkitaan em. tavalla joskus 1400-luvulla tai 1500-luvun alulla puretuksi sarkajaoksi, ne olisivat ^analogisia edellisten tietojen kanssa ja Länsi-Suomen maanviljelyn yleiskehitys olisi verrattavissa muuhun Pöh-

jois-Eurooppaan. Yksityistapauksena voi mainita Huittisten Karhiniemen, joka on sarkajaon toimeenpanon yhtenä vanhimpana esimerkkinä sekä Satakunnassa että koko Suomessa.¹⁵ 1600-luvun puolivälissä se on vain osittain sarkajaettu.¹⁶ mikä viittaa ^siihen, että ainakin osa jaosta on myöhemmin purettu. Vai- keus on ^siinä, ettei keskiajan heikon lähdetilanteemme johdosta pystytä laajalla rin-

tamalla, esim. pitäjittäin todistamaan sarkajaon vanhaa ikää. vaikka se on todennä- köinen ja mahdollinen. Siksi ensimmäinen selitys, ^ettei sarkajakoa vielä ehditty lainkaan toteuttaa näissä kylissä, on periaatteessa _{yhtä hyvä.} Sitä paitsi teoriassa molemmat saattavat olla oikeita jaosa tapauksista selittyä ^toisella, osa toisella taval- la. ^Aiheen kannalta riittää ^toteamus, että 1500-luvun lopulla, kun runsaiden läh- teiden aika ^alkaa, kaikki Satakunnan kylät eivät^olleet sarkajakoisia.

Sarkajaon leviämiskaudesta ^on selvästi ^puhe, kun Juhana Jaatsi Mouhijärven 14-ta- loisesta Selkeenkylästä 1558 tuomittiin korkeimpaan sakkoon ”koska hän ei halun-

nut laillista sarkajakoa kylän kesken niin kuin Kuninkaallinen Majesteetin kirje sisäl- tää”.¹⁷ Karkun kantapitäjän Kiuralassa, jossa myös laskettiin tähän aikaan ^{14 taloa,} oli neljää isäntää. ^{Juhana Nissiä, Martti Ilmoita,} Simo Viikaria ja ^Lasse Hölttää 1560 sakotettava siitä, etteivät he halunneet pitää tangotusta.¹⁸ Vaikkei suoraan sanota, että toimitus oli ensimmäinen, se selittäisi vastarinnan. Samana vuonna Pirkkalan Pirkkalan kylässä, jossa oli 19 ^taloa, sakotettiin viittä isäntää ^(Lasse Vi-

rainen, Olavi Kauppala, Olavi ^Leuku, Esko Kierikka ja Matti ^Polsu) "siitä että he estivät tangotuksen”.¹⁹ Jos sarkajakoa yleensä haluttiin ^edistää, se tietenkin oli ensin tinkimättä toimeenpantava näin suurissa ^ja keskeisissä kylissä. Mutta samanlaista

tapaa pienemmistäkin kylistä. Ikaalisten Tevaniemen 5-taloisessa kylässä Kyrösjär-

13) Elj^{a s Orrm}an. De senmedeltidaödesmålen i ^sydvästra Finland. Historisk Tidskrift ^{för Finland 1971} s.

97-113.

14) Anneli Mäkelä.Esitelmäpohjoismaisessa autiotilakongressissaIslannissa 29.8.74.

15) Jutikkala.Talonpojan historia 1958 s.^76,

16) MHAAI fol. ^14,

17) Karkun sakkoluettelo 16.9. 1558, VA 2064: 47v.

18) Karkun sakkoluettelo8.3. 1560, VA 2112.

19) Pirkkalan sakkoluettelo 15.7. 1560, VA 2112:34v.

Kankaanpään Venesjärven malkakattoinen tuparati voisi tyyppinsä puolesta olla 1600-luvun vauras satakuntalaistalo, sillä uloslämpiävä ^tupa ja lasi-ikkunat ^(tosin useimmiten vain pienet neliruutuiset) tulivat tällöin käyttöön. Valok. Eino Nikkilä 1935. Museoviraston kuva-arkisto.

ven pohjoisrannalla voisi sanoa sarkajakosysteemin pohjoisreunassa sakotettiin 1569 kahta isäntää ^siitä, ”että he olivat heittäneet pois ^rajamerkit sitten kun tarkas- tusmiehet olivat pitäneet heidän keskensä laillisen tangotuksen ja vielä petturimai- sesti ja valheellisesti salanneet joitakin maakappaleita, joita he eivät olleet antaneet

tulla^samaan langetukseen.”²⁰Uusi ^systeemiaiheutti vastarintaa.

Vielä 1600-luvun tuomiokirjoista saattaa tavata merkintöjä sarkajaon myöhäisestä toimeenpanosta. Hämeenkyrössä 1648 nimettiin miehet ^'jakamaan kaikkien viiden Muotialan asukkaan kesken äyrin ja äyrityisen mukaan sekä rintamaa että ^ulkomaa, joita he tähän asti olivat omistaneet ja käyttäneet kappaleittain”.²¹ Tämä esimerkki on kantakylästä; Ruoveden uudisasutusalueelta seuraavassa tavataan sellainen (s. 20).

20) Kyrön sakkoluettelo 16.9. 1569, VA2225: ^14.

21) Kyrön käräjät 18.—19. 8. 1648,VA^mm 4: 441v.

Satakuntalaisen umpipihatalon miespihaa peitti tasainen nurmikko, jonka väliaita erotti karjapihan loasta. Ala-Satakunnan eteläosasta, entisestä Huittisista. Punka- laitumen HaviokoskenHääri. Valok. U. T. Sirelius. Museoviraston kuva-arkisto.

Tonttien ja peltojen joutuminen sarkajakoon lienee ensimmäinen vaihe, niittyjen ja muiden vähemmän tärkeiden omistusten vasta seuraava. Eräät 1500-luvun tuomiot puhuvat yksityistapauksina alkaneiden niittyjakojen yleistämisestä täysiä pitäjiä kos- kemaan. Eurajoen laamanninkäräjillä v. 1588 "tuomittiin ^vielä, kuten jo aikaisemmin kihlakunnan käräjillä ^on tapahtunut, koko pitäjään niittyjen oikea sovittelu ja aurin- kojako, että kukin ^{saa osuutensa} veroäyriensä mukaan". Ne, joilla on uusia raivioi- ta, saivat kuitenkin pitää ^ne kunnes ovat saaneet korvauksen.²² Sama tapahtui täl- löin myös Eurassa.²³ Kun äyrin ja äyrityisen mukainen tapa, joka jakoi etuudet johdonmukaisesti veronmaksun ^suhteessa, oli koko 1600-luvun leviämässä yhä uu- sille aloille ^(metsien, myllyjen, kalaveden ja metsästysoikeuksien jakoon ^vrt. seur.),

voinee ^sanoa, että sarkajako laajassa merkityksessä oli kiteytymässä parhaimmilleen juuri, kun isojako sen 1700-luvulla lopetti.

22) Eurajoen käräjät 25.1. 1588, VAnn62: 80v.

23) Euran käräjät 12.10. 1587, VAnn62: 141v.

b) Sarkajaon levinneisyys Satakunnassa

Sarkajaon kanta-alue maassamme oli Länsi-Suomi. Pohjanmaalla vallitsi omalaatui- nen lohkojako, jossa kyllä käytettiin "tankoa ja kyynärää" jaettavien peltokappalei- den muodostamiseksi ^{neliön tai} suorakulmion muotoisiksi, mutta joka itse asiassa ei ollut sarkajakoa. Itä-Suomen varsinainen lohkojako oli ^sellainen, että kukin talo ai- tasi ^itse omistuksensa ^myös silloin kun ne sijaitsivat vierekkäin esim. vaaran laella olevassa kylävainiossa.²⁴ Länsi-Suomessakin sarkajaosta oli poikkeuksia, ennen muuta lähes kaikki yksinäistalot. Ulkosaaristossa tai Vakka-Suomen kivikkoisilla mailla sarkajako tunnetusti ei levinnyt kaikkialle. Sen sijaan rintapitäjien yksityiset poikkeukset (Nousiainen, ^Vanaja, Tenhola)²⁵ selittyvät epäilemättä helpoimmin auti- oitumisilmiönseurauksiksi, kuten tuonnempanaesitetään runsain esimerkein.

Kun lähes koko Satakunta jäi varsinaiselle sarkajakoalueelle, joka Varsinais-Suo-

mesta ja Hämeestä ilman katkoja voimaperäisesti jatkui sinne, ei ole tarpeen ryhtyä tuomiokirjapoimintojen valossa käymään sarkajaon etelärajaa. Kun Satakunnassa oli yli 1000 kylää jakun peltojen sarkajako ^on pakko päätellä myös ^tontin, niityn tai metsän jaosta "äyrin ja äyrityisen” mukaan, ei liioin ^ole mahdollista ryhtyä ni-

meltä etsimään mahdollisia yksityisiä poikkeuksia yleisesti vallitsevasta sarkajaosta;

sitä paitsi "vaikenemistodiste" ei edes vakuuttaisi, koska voi ^{olla, että} kylässä on ol- lut sarkajako, vaikka siitä ei ole julkisesti riidelty sellaisinavuosina, joiltatuomiokir- joja on säilynyt. Sen sijaan on mielekästä pyrkiä kartoittamaan sarkajaon pohjois- ja itärajaa.

Meren puolella Ulvilan ^kantakylät Ahlaista myöten olivat kiistatonta sarkajaon alu-

etta.²⁶ Pohjoisemmas mentäessä eräät tiedot osoittavat, että ^sarkajako oli ainakin jo 1600-luvun loppupuolella ^levinnyt Merikarvialle asti. V. 1656 ^pitäjän kirkkoherra Olaus Marthini valitti erästä Kasalan kylän asukasta ^vastaan, että tämä tekee vahin- koa hänen autiotalolleen jokanähtävästi siis sijaitsi tässä aivan Pohjanmaan rajal- la olevassa kylässä. ^Hän sai oikeuden kerätä peltonsa yhdeksi kappaleeksi (vrt. s.

46), mikä ^osoittaa, että kylänvainio ennen autioitumista oli ollut sarkajaossa.²⁷ V.

1679 määrättiin niittyjen tangotus Merikarvian kyläläisten kesken mitä tuskin olisi tehty, elleivät kirkonkylän tontit ja pellot olisi jo ennen tulleet langetetuksi.²⁸ V.

1683 määrättiin miehet jakamaan"pellot ja niityt naapureiden kesken Köörtilässä".

Sarkajako vallitsi siis yhtä lailla Merikarvian eteläisimmässäkin kylässä.²⁹ Vanhan

24) Jutikkala 1942s.271-273; Jutikkala 1958s.407-409.

25) Jutikkala 1942^s.272.

26) Lehtinen, Suur-Ulvila Is. 141 142.

27) Ulvilankäräjät 7.-8. 3. 1656, VAmm 9:^292,

28) Ulvilan käräjät 1 1.—12. 9. 1679, VA^{mm 12;}63.

29) Ulvilan käräjät 3.-5.7. 1683, VAmm 13: 426.

Pohjois-Satakunnan metsäalueilla vallitsi yksinäistaloasutus. Jokihongon uudistalo ja Saukon uudistorppa Satakunnan ja Pohjanmaan välisellä erämaalla.

Olof

tin kartta vuodelta 1695. ^{Pohjoinen on} kartassa vasemmassa reunassa. Jokihongon pellot (2 ja 4) kartan oikeassa reunassa ovatyhteensä 6 tynnyrinalaa, 26 kapana-

laa; Saukkoa ei ole vielä pantu verolle. Huomaa tästä Honkajoen nykyisestä kes- kustasta Pohjanmaanpuolellejohtavametsäpolku. Maanmittaushallituksen arkisto.

Ulvilan sisämaassa ^on tietoja sarkajaosta Noormarkusta^{30 ja} Lassilasta.^il Koska Siikainen oli ^vasta uudistorppa-asteella, niin että sarkajaosta puhuminen olisi vielä ollut tarpeetonta, voi asian ^sanoa niin. että kaikki Ala-Satakunnan rannikon ja ^lä- himmän sisämaan vakinaisetmaanviljelyskylätolivat sarkajaon^kannalla.

Ylä-Satakuntaan kuuluvista; _Karkun ja Kyrön uudisasutuskylistä voi samoin ^ta-

vata sarkajaon. Varhain ^asutusta Luviasta on kaksi yhtäpitävää tietoa,³² samoin Kyrön suurpitäjään kuuluneesta Vihteljärven uudiskylästä eli nyk. Kankaanpäästä^.33 Kankaanpään ja Honkajoen _muut kylät olivat 1600-luvun loppupuolella _vasta uu-

30) Ulvilan käräjät ^22,-23. 1. 1658, VA^mm 10: 51.

31) Claasmark,Ulvilankäräjät 9.—10. 3. 1649, VA^mm6: 522v.

32) Karkun käräjät 25.-27. 10. 1659, VAⁿⁿ62: 426 ja Karkun käräjät 18.—20.9. 1666, VAⁿⁿ62:997v.

33) Kyrön käräjät23.8. 1630, VAnn3: 99 jaKyrönkäräjät 17.-18. 10. 1631,VAⁿⁿ3: 362.

distorppia. Samoin Kyrönkankaan suuren kesätien varrella Karviassa 1630-luvulla, jolloin sinne perustettiin Kyrön skanssi niminen ^varustus, oli _vasta harvoja hajallaan asuvia uudisasukkaita, eikä kyläasutukseen asti päästy lainkaan ennen isoavihaa.

Tästä syystä sarkajaon raja ^tekee tällä kohden Siikaisten Honkajoen ^Kar- vian seudulla selvän mutkan Pohjanmaan rajasta etelään.

Sen sijaan Kyrösjärven pohjoispuolen kylissä oli vanhastaan vankka sarkajako:

Ikaalisten ^Riitiala, Heittola ja Iso-Röyhiö v. 1662—1663 hyvinä esimerkkeinä.³⁴ Pohjoisemmastakin. Parkanon kylästä, joka oli ^syntynyt jo keskiajalla, ^tavataan sarkajakoa tontti- ja aitajaoissa.³⁵ Pitäjän myöhään asuttuihin pohjoisosiin tai Kih- niöön seei näytä ulottuneen, ilmeisesti jälleen kylämuodostuksenpuutteessa.

Vanhan ^Ruoveden sarkajakotiedotosoittavat, että uudisasutuskin omaksui sarkajaon niin ^pian kuin kylänvainioita oli ^syntynyt: esim. Pohjaslahden Kolkinlahden ^kylän rintapelto, "joka oli heidän keskensä ollut jakamatta”,pantiin sarkajakoon v. 1644.

arviolta 70 ^vuotta raivauksen alkamisesta.³⁶ Sarkajaon heikko leveneminen johtui

taas kyläasutuksen vähäisyydestä. Ruoveden kantapitäjässä mainitaan kuitenkin sel- viä sarkajakotapauksia Sarvanasta v. 1624 ja Väärinmajalta (niittyjä) 1647. Virroil-

ta esitetään metsäjako Jähdyspohjan ja Visuveden kesken ^{1645, 37} niittyjäkö Jäh- dyspohjan ja Liedenpohjan kesken 16 65,³⁸ yleinen ulkomaan jako ^Hauhun ja Viini- kan kesken ¹⁶⁴⁷³⁹ sekä Haukilahdenmaan jako samoille kylille 1682 kukin ”äyrin ja äyrityisen mukaan".⁴⁰ Tällaisista sanakäänteistä täytynee maanlain perusteella päätellä, että pellot on jo ennen jaettu. Koko suurpitäjänKeuruun puolelta (Keuruu.

Vilppula, Mänttä. Multia, Pihlajavesi, Ähtäri) ei sen sijaan ole ainuttakaan sarkaja- koon viittaavaa tietoa säilynyt. Ilmeisesti ^tämä itäinen ja pohjoinen osa pitäjää oli täysin jaonulkopuolella.

Kangasalan jaPälkäneen kantakylät olivat selvää sarkajakoaluetta ja samoin suh- teellisen pohjoisessa oleva Orivesi (hyviä tangotustietoja mm. Orivedenkylästä, Laa- solasta, Pehulasta, Pajukannasta ja Pitkäjärveltä, pohjoisessa Onnistaipaleelta). Vielä Juupajoen Hirvijärvi oli tällä koillisen suunnalla varmasti sarkajakoinen kylä Kuorevesi ^sen sijaan oli jo yksinäistalojen ja uudisasutuksen aluetta. Idässä pisim- mällä oli ainakinEräjärven Uiherla sarkajakoinen kylä. Kun Eräjärvi ja Längelmäki kuitenkin rajoittuivat Hämeen puolella Kuhmoisiin, jossa sarkajako vallitsi, voi ^aja-

34) Kyrön käräjät 5.-7. 6. 1662, VA nn 62:603, Kyrön käräjät 9.-10.3. 1663, VA nn62:717 ja Kyrön kärä- jät26.-31. I. 1683, VAnn 6:926.

35) Kyrön käräjät 26.-28.2. 1659, VAnn62: 347 jaKyrön käräjät 23.8. 1630, VAⁿⁿ 3; 99v.

36) Ruoveden käräjät 21,6. 1644, VAnn4: 94.

37) Jokipii, Vanha Ruovesi Is. 232—233).

38) Ruovedenkäräjät 17. I. 1665.VA nn62: 790v—791, 39) Ruovedenkäräjät 14.-15. 12. 1647, VAnn4: 405.

40) Ruovedenkäräjät 23.-25. 2. 1682,VA nn6;530.

telia, että sielläkin ^suuremmat kylät olivat tällä kannalla.⁴¹ Längelmäveden seudulla siis vain pohjoisten jakoillisten vedenjakajaseutujen uudisasutukset, yksinäistalot ja pikkukylät jäivät sarkajaon ulkopuolelle, pääasiassa siitä syystä, ettei sillä niissä oloissa ollut mielekästä^käyttöä.

c)Sarkajaon suoritustapa

Sarkojako- nimitys (teegskifte)⁴² johtuu jaon tuloksesta, pellon määrälevyisistä sa- roista. Jakotapaa nimitettiin yleisesti myös tankojaoksi (stångfallskifte) jakovälineen

mukaan, melko usein aurinkojaoksi,

43 jaon toimitussuunnan mukaan ja harvemmin ruotsalaiseksi jaoksisen maan ^mukaan, mistä tämä yleiseurooppalainen jakotapa ^oli

meille tullut.^{44 Käytännön} termit eivät esiinny puhtaina, vaan erilaisissa sanontata-

voissa: ^”tangottaa pelto hänen jahänen naapureittensa ^kesken”,45 ”käydä kylänjako tangolla”,⁴⁶ "sovitella heidän keskensä ^tangolla ja kyynärällä (vero)äyrien ^ja äyri- tyisten mukaan”⁴⁷ tai ”kun ^sarkajako tapahtui kylässä hän otti peltonsa takaisin langetuksen avulla”jne.^4B

Aikaa ^{myöten kylän} kaikki etuudet jaettiin veroluvun mukaisesti ^osiin, ensinnä ^tont- ti, joka maanlain mukaan oli "pellon ^äiti”, toisin ^{sanoen peltojaon} esikuva. Niityt pantiin peltojen tavoin sarkajakoon ^{(s. 195),} myöhemmin myös metsä ^{(s. 386)} ja myllynpaikkoja (s. 436), jopa^kalastus- (s. 306) ja metsästysoikeuksiakin (s. 365) ja- ettiin taloille niiden veroluvun osoittamassa suhteessa. Voi ^sanoa, että veroluvun huomioon ^ottava ajattelutapa läpäisi koko 1600-luvun maalaisyhteiskunnan. Sarka- jako laajassa merkityksessään toteutettiin Ruotsi-Suomessa ehkä johdonmukaisem- min ja yhtenäisemmin kuin missään muussa maassa, sillä meillä ^oli kaksi edellytys- tä, jotka Keski-Euroopasta puuttuivat: voimakas kuningasvalta ja välittömästi ^sen alainen vapaa talonpojisto. Keski-Euroopassa feodaalinen aatelisvalta ja maaorjuus aiheuttivat^suurta kirjavuutta eri seutujen jako-oloihin.⁴⁹

Jaon teknillistä toimeenpanoa ^varten kullakin ^kylällä oli oma mittapuu, tanko. Sen pituus vaihteli 5 ^ja 9 ^kyynärän välillä tavallisen pituuden ollessa 6 ^kyynärää. Niinpä vuoden 1589 tarkastusmaakirja sisältää ^Eurasta parinkymmenen kylän osalta ilmoi-

tti) Jutikkala, Längelmäveden seudun historia I ^s. 217—233, Hirvijärvi v. 1704 s. 228, Uiherla v. 1730 ^s.

228.

42) Eurajoen käräjät 13.—14. 12. 1633,VA mm 3: 251, Ruoveden käräjät 4.-5. 12. 1645,VA^mm 4: 221.

43) Sollskifte Huittisten ^käräjät 1.7. 1585, VA ⁿⁿ 62:58; Eurajoen käräjät 14.2. 1593, VA fotosi., Lempäälän käräjät6.-7. 9.1630. Ahtialan kylästä VA ⁿⁿ3: 151;Karkun käräjät 29.5. ^{1628, VA} nn ^{2: 279,}Ulvilan ^kärä- jät 22. ^9, 1623, VAmm 1: 220v.

44) Eurajoen käräjät 18.—19. 11. 1625, VA^mm2:230v.

45) ”Att^stångfallaåkerhonom och hansgrannaremellan”, Huittisten käräjät22.-23. 5. 1679, VA^mm 12: 28v.

46) ”OpgååByskiftet med Stången”, Ulvilan käräjät 25.5. ^{1625, VAmm 2; lv.}

47) "Med ^Stång och aln dem Emilian Jäncka ^{Efter öre} och örttug”. Vesilahden käräjät ^17.9, 1631, VA nn 3: 308v.

48) "När tegaskiftet gicki^{byn toghän sin} Åker igen medstångfall”,Tyrväänkäräjät 4.6. 1629, VAnn2:293v.

49) Jutikkala. Sarkajaon synty.Suomalaisen Tiedeakatemian esitelmätja pöytäkirjat 1952^{s. 166.}

tuksen, että niiden tanko on kuuden kyynärän pituinen, samoin useista Ulvilan ja Huittisten kylistä.⁵⁰ Eurajoen kirkonkylästä sanotaan tuomiokirjassa 1639 samaa.⁵¹ Tangon pituus oli kuitenkin toisarvoinen ^asia, jokavaikutti ^vain talon saamien yksi- tyisten sarkojen ^leveyteen ja sitä tietä lukumäärään: ^mitä pitempi tanko, sitä leve- ämpiä ja siis lukumäärältään harvempia sarkoja talolle tuli. Talon kylänvainiosta saama koko peltopinta-ala oli tietenkin sama, mitattiin se sille harvemmista tai use- ammista kohdista. Paikoin Ylä-Satakunnassa puhutaan tangon sijasta kylän köy- destä(byens reep). Siten Ikaalisten Iso-Röyhiön pikkutarkka _tonttijako suoritettiin v.

1683 kymmenen syltä pitkällä kylänköydellä.⁵² Takahuhdin kylän asukkaat selitti- vät samoin v. 1648 ^antaneensa Messukylän kirkkoherralle Sigfridus Matheille ^yhte- näisen maakappaleen ''tietyntangotuksen ja köysiluvun (Repetahll) mukaan”.⁵³

Tavallisin sääntö ^oli, että pellon ^reunasta alkaen mitattiin kullekin talolle niin mo- nen tangon levyinen sarka, kuin sillä oli äyrinmaata verokirjassa. Äyrinmaa vasta-

si läheisestitynnyrin kylvöalaa. Kolmen äyrin talo sai kolmen tangon levyisen saran,

kuuden äyrin talo kuuden tangon levyisen saran jne. Jotta sarkojen suunta saataisiin tarkasti merkityksi, piti kahden mittaryhmän eri osissa sarkaa samalla kertaa mitata sen leveys. ^{Kun kylän} kaikki talot olivat vuoron perään saaneet sarkansa, oli muo- dostunut ensimmäinenjakolohko^(skifte, byamål). Jos kylä oli pieni, jolloin jakoloh- kot muodostuivat turhan kapeiksi, saatettiin^antaa kaksi tankoa äyriä kohti. Suoden- niemen Tervamäestä ^on tästä havainnollinen tuomio 1658. Matti Matinpoika ^Turppa sai silloisessa jaossa 10 ^tankoa, kirkkoherra Martinus Ancherus 8 tankoa ^ja Sipi Matinpoika Holpi 5 tankoa joka jakolohkosta. Tämä oli tanko jokaista pilkkaa eli puolta äyriä kohti.⁵⁴ Karttatutkimustensa perusteella Papunen olettaa,⁵⁵ että joskus annettiin kolmekin tankoa äyriä kohti (Huittisten Parrila). Tämä oli käytännön ky- symys,kunhan kaikki vain saivat^{saman perusteen}mukaan.

Jakomenettelyä jatkettiin nyt samassa järjestyksessäkuin ensimmäisellä kerralla ja niin muodostui ^jakolohko toisensa jälkeen, jokaisessasarka kullekin talolle. Näin sai jokainentalo osansa niin hyvästä kuin huonostakin ^maasta. Pellon erilaista leveyttä, joka eri kohdilla aiheutti eri talojen vierekkäisissä saroissa pituuseroja, ei yleensä

otettu huomioon, ei liioin saroille mahdollisesti joutuvia metsäsaarekkeita ^{ym. Kun} näet ^sarkojen lukumäärä tuli aika ^suureksi, katsottiin yhdessä paikassa lyhyistä sa- roista kärsityn vahingon yleensä tasoittuvan toisessa paikassa pitkistä saroista saa- vutetusta edusta. Niistä valitettiin kuitenkin ja ilmetyissä tapauksissa käräjät saattoi-

50) VA2401

a

5I) Eurajoen käräjät 18.—19. 11. 1639, VAmm5: 7v.

52) Kyrön käräjät 26.-31. 1.1683,VAⁿⁿ6: 926-928.

53) Pirkkalan käräjät 20.^{8, 1648, VAnn 4:}443.

54) Karkun käräjät 6.10. 1658, VAnn62: 176v.

55) Papunen, Maanviljelyss.30.

Sarkojako Ala-Satakunnan rintamailla, Euran Sarkkisten kylässä

1778. Eurajoen sillan itäpuolella kolmen

länsi-

puolella yhdentoista talon tontit. Itäisessä vainiossa ^{sarat ovat noin 900 kyynärän}

läntisessä noin

300 kyynärän pi-

tuiset. Molempien vainioiden eteläreunassa jakoperät on jaettu poikittain. Vainioiden ulkopuolella myöhemmin raivattuja ulkopeltoja

tummemmalla merkittyjä niittyjä. Maanmittaushallituksen arkisto.

vat puuttua asiaan. Niinpä Lempäälän Ahtialan Heikki Laurinpoika selitti v. 1630,

että kahdella hänen naapurillaan ^on "kylänjaossa" (i Byskiftet ⁼ sarkajakoisessa ky- länvainiossa) pitemmät sarat kuin hänellä. Asia lykättiin tarkastusmiehille, jotka oli jo jonkin aikaa sitten nimetty toimeenpanemaan kylässä "oikeaa aurinkojakoa ja tangotusta”.⁵⁶ Loimaalla 1633 Tammiaisten Olavi Heikinpoika ^valitti, että koska hänen sarkansa kulkee kahden pellon välisen ^{aidan vieressä,} lumi kasautuu hänen saralleen ^ja tekee kiusaa ^hänen viljelystyölleen. Oikeus määräsikin pellon reunan ja- ettavaksi poikittain "hämärinä” (vrt. seur.), niin että kaikkien sarat päättyvät väliai-

taan.⁵⁷ Huittisissa 1620 Riesolan Tuomas Heikinpoika pyysi korvausta naapureil-

taan "koska hänen sarkansa peltojaossa kulkevat sieltä, missä ^on kallioita ja hyödy- töntä maata". Kyläläiset ilmeisesti myönsivät sen, koska oikeus nimesi kaksi miestä hankkimaan ^hänelle jotakin sen sijasta.⁵⁸ Lauttakylässä 1672 tapahtuneessa uudessa tangotuksessa eräs isäntä oli ojien takia menettänyt paljon maata. Kyläläiset antoi-

vat hänelle kuitenkin pari ^vuotta myöhemmin korvaukseksi Kotisarka-nimisen ^saran, johonvoi kylvää puoli tynnyriä viljaa.⁵⁹

Sarat saattoivat olla varsin pitkiä ja kapeita. Huittisten Kivirannan kylässä jaettiin v. 1658 eräässä maanvaihdossa kreivikunnan voudin Paavali Kallian omistama pel-

tosarka, joka oli 298 syltä siis puolisen kilometriä pitkä _ja 23 syltä leveä. Se pantiin kahteen osaan, niin että Paavalille jäi sitä noin 15 sylen leveydeltä ja Uolan Matti Tuomaanpoika sai sitä noin 8 ^sylen leveydeltä.⁶⁰ Lauttakylän Sähkö ja ^muut talot omistivat v. 1684 "sarkansa joestametsään asti”. Kun saralle kuitenkin ^mahtui vain puolen tynnyrin kylvö, on tämän maiseman kannalta hyvin havainnollisesti^ku-

vatunsaran täytynyt olla varsin kapea.⁶¹

Kun lähestyttiin pellon toista reunaa jahuomattiin, ettei kaikille enää riittäisi sarkaa jäljelläolevastaosasta, loppuerä jaettiin poikkisuuntaan edellistä saroitusta vastaan.

Näitä poikkisuuntaan jaettavia lyhyitä sarkoja kutsuttiin hamarmaiksi. Loimaan kä- räjillä 1622 pantiin tarkastusmiehiä "langettamaan hamarlohko (hamarskiffte) ^pel- lossa ja niityissä Tammiaisten Olavi Heikinpojan ja hänen jakoveljiensäkesken".⁶²

Samalla seudulla Kosken kylän Martti Sipinpoika syytti naapuriaan Nuutti Jaa- konpoikaa "hamarmaan kappaleesta, _joka kuuluu hänen ^osalleen hamarmaa-jako- lohkossa”.^Koska kantaja osoittautui olevan oikeassa, Nuutin käskettiin luovuttaa se lannoitettuna ja hoidettuna takaisin ja maksaa niistä kolmesta vuodesta, jotka hän

56) Lempäälänkäräjät 6.9. 1630, VAnn 3: 151.

57) Loimaan käräjät 17.—18. 5. 1633, VA mm 3: ^182.

58) Huittisten käräjät!.—3. 10. 1620, VAmm ^{1: 66v.}

59) Huittistenkäräjät 13.—15. 7. 1674,VA^mm 11: 41v.

60) Huittisten käräjät 12.—15. 11. 1658, VA^mm 10: 145—146.

61) Huittisten^käräjät 10.—12.6. 1684,VA^mm 13:583v.

62) Loimaan ^käräjät 5.8. 1622, VA mm 1: 156. Toimitus jouduttiin uusimaan: Loimaan käräjät 17.—18. 5. 1633, VAmm3; 182.