Kokemäenkartanon tileihin on merkitty v. 1547, että 1 lehmästä lasketaan 52 viikon aikana saatavan 2 leiviskää 2 naulaa voita. Tällaiseen tulokseen, joka todennäköises-ti onkin Ruotsista saatu normi, Kokemäellä ei päästy. Kuninkaankartanon 94 leh-mää tuotti näet 21 viikon aikana toisen puolen vuotta ne ilmeisesti olivat
ummes-sa 4 1/2 tynnyriä voita.49 Jos laskemme 16 leiviskää(136 kg) voitynnyriin, tulos oli 72 leiviskää, kun normin mukaan puolessa vuodessa olisi pitänyt kertyä n. 99 leiviskää voita. Kangasalan Liuksialasta on tieto vuodelta 1558, että sen 52
ta-47) Luukko 1957s.518.
48) Luukko 1945s. 158.
49) VA 1929:4-6.
lonpojille jaettua ns. inventaarilehmää ovat tuottaneet 77 leiviskää voita, Satakunnan veropuntarilla punnittua. Lypsävää lehmää kohti se oli 2 leiviskää 4 naulaa Tukhol-man mitoissa. Kun normi täällä oli 3 leiviskää lehmää kohti, vouti jäi velkaa kruu-nulle 40 1/2 Tukholman leiviskää voita toivottoman suuren määrän.50 Hämeessä
sen sijaan päästiin yleensä kahteen Hämeen leiviskään (n. 17 kg) voita lehmältä
vuodessa, mikä lienee vastannut 3 Tukholman leiviskää.51 Satakuntaan verrattaessa on otettava huomioon, että eri maakuntien mittayksiköt saattavat olla erilaiset, kos-ka eri seutujen mitat normalisoitiinvasta 1600-luvun alkupuolella.
Vastaavasti vuohien juustontuotosta oli sovittava selvä tuotantominimi: 11 Tukhol-man naulaa kutunjuustoa eläimeltä. Tämän mukaisesti Liuksialan kartanon 16
kut-tua v. 1558 tuotti 6 leiviskää (eli 180 naulaa) juustoa, mikä siis ylitti neljällä naulal-la vähimmäisvaatimuksen.52
Kokemäenkartanon v;n 1548 inventaariossa kerrotaan, että kartanon 100 lampaasta oli sinävuonna saatu 4 leiviskää valkeaa villaa ja 3 leiviskää 15 naulaa mustaa
vil-laa.53 Tämä 155 naulaa villaa oli siten vain noin 1 1/2 naulaa lammasta kohti.
Edellisenä vuonna oli 75 täysikasvuisesta lampaasta saatu 4 leiviskää 15 naulaa (eli 95 naulaa) villaa, mikä on vähemmän.54 Näitä ei voi pitää hyvinä tuloksina; esim.
Hollolan kartanossa saatiin v. 1557 jopa 2
V 2 naulaa
lampaalta.55 Lampaastasaatettiin hyötyä muutenkin kuin villat. Suur-Ulvilassa sattui v. 1642, että Porin maalaiskunnan Tuorsniemen kylässä asuvaa itsellismiestä Tuomas Heikinpoikaa syytettiin kyläläisten lampaiden lypsämisestä.56 Tästä on Länsi-Suomesta muitakin vanhoja tietoja.57
Lampaanhoidon heikohkoja tuloksia yritettiin koko Suomessa parantaa hankkimalla ulkolaisia siitoseläimiä. Kokemäenkartanossa oli v. 1554—1555 siten 9 englantilaista pässiä, 6 emälammasta, 4 nuorta pässiä eli yhteensä 21 englantilaista eläintä 178-päi-sessä lammastarhassa. Viisi vuotta myöhemmin oli vielä jäljellä jäljellä 18 englanti-laista ja 142 kotimaista lammasta.58 Seuraavalla vuosisadalla hovioikeuden presi-dentti Jöns Kurki yritteli vastaavasti ulkolaisten lehmien pitoa. Siten Ulvilan Anolan kartanon vouti Henrik Tuomaanpoika kertoi v. 1638 isännälleen, että kaksi
Koivis-ton kartanon saksalaisista lehmistä oli sairastunut. Vouti oli kuitenkin lähettänyt lääkettä eläimiä varten ja uskoi niiden parantuvan.59 Kristiina Brahelle kuuluvasta
50) VA2055: 14.
51) Luukko 1957s.521.
52) VA 2055: 14.
53) VA 1934: 1-8.
54) VA 1929:4-6.
55) Luukko 1957s.522.
56) Ulvilan käräjät 15. 16.8. 1642, VAmm 5:241v, 57) Vilkuna 1935s. 160-161
58) VA 1984 13V. 1559, VA2073:22.
59) HenrikTuomaanpoikaPorista 16.2.1638 JönsKurjelle, Kurckska samlingenvoi,3. VAfilmirullaFR 203.
Puhtaus on maitotalouden ensimmäinen ehto. Kirnut, kiulut, pytyt ja juustokehät pestiin hienolla hiekalla ja pantiin aurinkoon kuivumaan niitä varten rakennetulle hyllylle. Lähinnä puhtauden säilyttämiseksi oli syntynyt taika, ettei vieraita saa päästää maito-aittaan ”voionnea pilaamaan”. Hämeenkyrö. Valok. Ilmari Kohtamä-ki 1934. Museoviraston kuva-arkisto.
Vuojoen kartanosta oli 1643 varastettu seitsemän saksalaista lammasta, jollaisia muilla pitäjässä ei ollut.60 Porin kreivikunnassa tyydyttiin kotimaisiin eläimiin,
mutta ne valittiin mahdollisimman huolellisesti. Muuten hyvinkin tarkka ja säästä-väinen kreivitär Sigrid Bielke korosti v. 1665, ettei hän halunnut Koiviston karta-non karjan näkevän nälkää keväisin, niin kuin naapurit väittivät sattuneen, vaan eläimiä oli hänen mielestään ruokittava hyvin. Kun kartano neljänneksenperuutuk-sessa v. 1673 menetti suurimman osan Porin edustalla olevista niittysaarista, vouti heti ehdotti tähän vedotenkartanon karjan vähentämistä.61
Karjan ruokinta lienee ollut kuninkaankartanoissa hiukkasta parempaa kuin talon-poikaistaloissa. Kokemäenkartanosta selitettiinv. 1547, että 18 pienelle porsaalle oli syötetty ohraa 2 3/4 pannia, 28 vasikalle ohrajauhoa 5 pannia, 15 lihotussialle kauraa 2 puntaa. 12 hanhelle ja 12 kanalle kauraa 3 pannia ja 8 hevoselle kauraa 6 1/2 pannia.62 Ulvilan Koiviston kartanossa oli v. 1558 selvät säännöt kunkin eläinlajin ruokkimista varten. Hevosille annettiin 6 kappaa ohraa ja 5 kappaa kau-raa viikossa; jos ohraa ei ollut saatavissa, hevonen sai 12 1/2 kappaa kauraa
(kaikki Tukholman mittojen mukaan). Näin Juhana-herttuan 18 hevosta söi 16
vii-60) Eurajoen käräjät 6.7. 11. 1646, VAmm 6: 179.
61) Jokipii 1956s.295.
kon oleskeluaikana 8 puntaa 3 pannia 3 nelikkoa ohria ja 6 puntaa 4 1/2 pannia kauroja. Sian lihotusannos oli 6 pannia ohraa jalihotushärän 5 pannia 1 kappa oh-raa. Sen sijaan 17 lihotussikaa ja kymmenen lihotushärkää saivat siten yhteensä 15
puntaa 2 1/2 pannia ohria (edelleen Tukholman mitoissa). Porsaille ja elätettäville
sioille, joiden lukua ei ilmaista, syötettiin 19 veropannia 1 nelikko ohraa (Satakun-nan mitoissa). Kangasalan Liuksialassa annettiin 22 huovin hevoselle 16 viikon ai-kana 20 Tukholman puntaa kauroja. Lehmien juomaan sekoitettiin yhteensä 2 1/2
pannia maltaita, mutta vasikat saivat juomissaan 13 pannia 6 kappaa lesemätöntä jauhoa (oskrett miöl). Kahdeksalle lihotussialle syötettiin 2 puntaa 5 pannia 11
kap-paa ohria, kun taas kokonaista 61 eloon jätettävää porsasta sai tyytyä 7 panniin 14 kappaan ohria. Lähes yhtä paljon saivat hanhet ja kanat, jotka talven mittaan nap-sivat 6 pannia I kapan kauroja.63 Esimerkkejä voisi helposti jatkaa, mutta tyy-dyttäkööntähän, koska niitäjoon eri puolilta Satakuntaa.
Karjan navetoista on ohimeneviämainintoja esim. autiotilojen viljelyynottotarkastuk-sissa ja tulipalokorvaus-jutuissa, mutta ne eivät valitettavasti mene pääasiaan: oliko
navetta vielä perinnäinen ns. sekasontanavetta vai uudenaikainen, lattialla varustettu ns. luontinavetta, josta lanta päivittäin luotiin ulos. Keskeisestä Kokemäen pitäjästä mainitaan v. 1630 eräästä Pälpälän talosta sattumalta kaksi lattiatonta navettaa, siis sekasonta-tyyppiset karjasuojat, joissa lehmät pidettiin kuivina kuivikkeita alle lisää-mällä.64 Eräässä Eurajoen Kainun kylän talonpoikaistalossa sen sijaan oli 1652 jo lattiallinen navetta, koska vuokralla olleen nuoren lehmän sanotaan kuolleen yöllä lattialankkujen väliin. Loimaalaiset panivat Niinijoensuussa sijaitsevan kappalaispap-pilan navettaan välikaton ja lautalattian 1689 ja Kokemäen kirkkoherra pahoitteli
1692. ettei hänen pappilansa navettaan sellaista ollut vielä rakennettu. Selviä
todistei-ta luontinavetan alkavasta leviämisestä siis tavataan; kansatieteilijät sanovat sen ta-pahtuneen rannikolta sisämaata kohti.65
Kuninkaankartanoiden inventaarioista saa sen sijaan hyviä luetteloita maitotalouden välineistöstä. Niinpä Kokemäenkartanossa tavattiin v. 1548 mm. 3 ämpäriä. 178 maitopunkkaa, 2 kirnua ja 4 maitosaavia.Kangasalan Liuksialassa oli v. 1574 saa-veja 17, ämpäreitä 10. kiuluja 12, maitopunkkia 200, maitoleilejä (miölk trog) 34, kirnuja 3, 1 siivilä ja 1 maitotiinu.66 Karjanhoitajien taito ja tarkkuus, kun he vedel-lä. hiekalla ja katajanhavuilla puhdistivat näitä runsaita astioitaan, vaikutti suuresti
62) VA 1930:3.
63) VA 2041: 5-6;VA 2055: 29-30.
64) Kokemäen käräjät 21.9. 1630.VAmm3: 48:Fähusutangolv—2.
65) Eurajoen käräjät 13.-14. 4. 1652, VA mm 7:374v; Loimaan käräjät 23.-25. 9. 1689, VA 18: 390; Kokemäen käräjät 11.—12. I. 1692,VA mm22: 34. Ks. myös Asko Vilkuna 1960 s. 192—195ym.
66) VA 1934: 1-8, VA 2272:2.
67) Esim. Eurajoen pappilan piikaasyytettiin siitä, että hän oli vienyt kirnun ulkohuoneeseen,varponut sitä pihiä-janoksalla ja lopulta peittänyt keittiössä miesten housuilla. Eurajoen käräjät 30.—31.5. 1690, VA mm
20:280—282. Välivaiheita 22.-23.5. 1691, mm 21:241—242. Hänet kuitenkin vapautettiin noituus-syyttees-tä. Eurajoen käräjät 30. I.—l. 2. 1692, VAmm22: 121 123. Maist. Helmi Murasmaanyst.ilmoitus.
maitotalouden tasoon. Mutta niinpä kartanon pääkarjakko ja satakuntalainen talon emäntä oli haluton päästämään sivullisia maitohuoneeseensa tai -aittaansa. Ehkä hän siellä teki kaikessa hiljaisuudessa jonkin perinteellisen taiankin varmistaakseen huo-lellisesti vaalimansa maito-onnen.67
5.
Niityt
a) Niittyjen määrä
Satakunnan niittyjen määriä ei ole aikaisemmin laskettu näin vanhoilta ajoilta. Vuo-den 1589 tarkastusmaakirja on ainoa lähde, joka melko yhtenäisesti esittää koko maakunnan niityt. Lähimmässä verrannaisessa, vuoden 1631 tarkastusmaakirjassa, on niityt vain Ala-Satakunnasta, muttei sielläkään läänitysalueilta. Ylä-Satakunnasta saadaan vastaavat tiedot muutamaa vuotta myöhemmin, v:n 1634 uudesta tarkas-tusmaakirjasta. Nämä kaksi lähdettä eivät kuitenkaan ole täysin verrattavissa toi-siinsa.
Taulukko 29. Satakunnan niityt v:n 1589 tarkastusmaakirjan mukaan (VA 2401 a-b)
Suurpitäjä Taloja NiiUyä Niitty*
aarnia
aamia^talo
Eura 125 2 721,5 21.7
Ulvila (puutteellinen) 217 4 912.5 22,6
Kokemäki 279 3 139.8 1 1,3
Loimaa 303 5 631 18,6
Köyliö—Säkylä 123 2 021,5 16,4
Eurajoki (puuttuu)
Huittinen (2 neljännestä) 275 3 877,8 14,1
Ala-Satakunta 1322 22 304 16.9
Vesilahti (1 neljännes) 76 587 7,7
Lempäälä 228 1 843 8.1
Kangasala—Orivesi 412 2 760 6,7
Pirkkala 383 3244.58.5
Tyrvää 305 7383.5 24,2
Karkku—Mouhijärvi 364 4 276,5 IL7
Kyrö—lkaalinen 372 2 735,5 7.4
Ruovesi—Keuruu 171 249 1.5
Ylä-Satakunta 2 311 23 079 9,9
Satakunnan niityt vuoden 1589 maantarkastuskirjan mukaan. Eurajoen ja Lapin Tl. tiedotpuuttuvat.PiirtänytPentti Papunen.
Numeroita tarkatessa osoittautuu jälleen, että Ala-Satakunta, jossa v. 1589 on lähes 17 aamia niittyä taloa kohti, on runsaasti edellä Ylä-Satakuntaa, jossa on vain kymmenisen aamia niittyä talolla. Tämä on selväpiirteinen ja todennäköisesti pää-asiallinen syy siihen, että Ala-Satakunnan karjanhoito oli voimaperäisempää kuin Ylä-Satakunnan.
Jos vertaillaan vuoden 1589 javuoden 1631 niittyaloja, havaitaan, että vuoden 1589 aarni (keskimäärin 16,9 aamia talolta) muistuttaa Ala-Satakunnassa melko lailla vuoden 1631 (talvi) kuormaa (keskimäärin 12,8 kuormaa talolta). Ilahduttavaakyllä vuoden 1589 tarkastusmaakirjassakin on Huittisten kohdalla nimenomainen
huo-mautus, että sen käyttämä aarni on sama kuin (talvi) kuorma.68 Toisaalta Hämeen kuninkaankartanoista tiedetään vuodelta 1552, että lehmä tai härkä söi noin yhden talvikuorman heiniätalvessa.69
Taulukko 30. Ala-Satakunnan niityt v. 1631
(VA 2585 ilman rälssiä,josta ei ole näitä tietoja, esim. koko Suur-Eurajoki)
Taloja Niittyä Niittyä Nautayksikkö
Pltäja perintö talvi- /talo /talo
ja kr. kuormaa
Huittinen 286 3 515 12,3 14,5
Kokemäki 170 2 253 13,3 15.6
Ulvila 188 3 241 17,2 13,5
Eura 113 1 517 13.4 1 ]4
,
Köyliö—Säkylä 65 726 11,6
j
Loimaa 291 2 944 10,1 12,8
Ala-Satakunta
(läänittämät- ,
, . 1113 14 196 12.814.5
torniataloja yhteensä)
Taulukko 31. Ylä-Satakunnan niityt v. 1634 (Juhana Ottenpojan tarkastusmaakirja VA 2597)
Pitäjä Taloja Niittyä kuormaa Kuormaa/talo
Tyrvää 267 1 472 5,5
Karkku 330 1 426,50 4,3
Kyrö 338 I 807,75 5.3
Pirkkala 316 1391,50 4.4
Ruovesi 119 319 2.7
Kangasala 320 1 686,50 5.3
Lempäälä 205 852,50 4,2
Vesilahti 213 2 151,60 10,1
Yhteensä 2 108 11 107,35 5.3
68) ”36 lass eller åmer, VA 2401b; 272. Samoin maanmittauksessa 1559, VA 76: 3.(Maist. Anneli Mäkelän yst.
tiedonanto).Toisin eräässä tuomiossaUlvilassa 1645,vrt.seur. s.209.
69) Luu kko 1957s.492.
Nautayksiköiden pitäisi siis suunnilleen vastata aarnia eli (talvi)kuormalukua. Onko näin? V. 1589, jolloin karjan määrä oli hyviin aikoihin verrattuna alhainen (noin 12 000 ny eli 9.1 ny/talo), niittyjä näyttää molemmissa Satakunnissa olleen runsaas-ti enemmän kuin nautayksiköitä. Normaaliaikoina, esim. v. 1571 ja v. 1621,
nauta-yksikkömäärä oli taas lähempänä aamilukua (Ala-Satakunnassa v. 1571 hieman vä-hemmän ny kuin niittyjä aameissa v. 1589, mutta Ylä-Satakunnassa v. 1571 enem-män nykuin niittyjä aameissav. 1589).
Ala-Satakunnan v:n 1621 talokohtainen nautayksikköluku (14,1 ny talolla) on myös ollut vähän suurempi kuin v. 1631 Ala-Satakunnan talokohtainen niittymäärä (12,8 kuormaa talo). Luvut osuvat kuitenkin tyydyttävän lähelle toisiaan, varsinkin kun pienkarja tiettävästi pantiin talvisin syömäänlehdeksiä jaolkia heinien asemasta.
Tiettyä korrelaatiota karjamäärän ja niittymäärän kesken on siis havaittavissa. Se on laskettu molemmilta läpileikkausvuosilta70 ja tulos on seuraava. (Koska perustie-dot ovat pitäjittäin. ei päästä kuin kihlakunnittaisiin arvioihin; jottakorrelaatiot saa-taisiin pitäjittäin, pitäisi perustiedot syöttäätaloittain, mikä on liian suurityö).
Niittymäärän (aarnien) ja karjamäärän (nautayksiköiden) korrelointi Satakunnassa
1589 1631
Ala-Satakunta 0.8100.760
Ylä-Satakunta 0.603
Koko Satakunta 0.663
Kovin paljon tämä asetelma ei sano. Sitä voidaan kuitenkin tulkita niin, että karjan ja niityn määrät näyttävät keskimäärin ottaen Ala-Satakunnan pitäjissä olleen lä-hempänä toisiaan kuin Ylä-Satakunnassa. Koska Ala-Satakunnan niittymaat ovat maantieteilijöiden mukaan paremmat kuin sisämaan.71 luonnonolot ovat tärkeä syy Ala-Satakunnan karjanhoidon parempaan menestymiseen.
Jutikkala on suorittanut karttamateriaalin perusteella laskelmia Längelmäveden seu-dun niistä kylistä, jotka v. 1635 kartoitettiin. Tulos, joka antaa arvokasta vertailu-materiaalia Ylä-Satakunnan puolelta, on seuraava:
70) Kokeilun suorituksesta olen kiitollinen assistentti AlvarKoppiselle ja Jyväskylän Yliopiston Tietokonekeskuk-selle.
71) Suomenkartasto 1910,kartta31:4.
Nykypitäjä Kartoissa Arvio Kar- Niit- Koko
(Viite: Längel- peltoa koko pi- toissa tyä
pitä-mäveden seudun tynnyrin- täjän niittyä taloa jän
historiaII :n alaa pellois- kuorman- kohti
nii-sivu) ta,tyn- alaa kuor- tyt
nyrin- man-
kuor-alaa alaa maa
Kangasala (s. 36) 719 3/4 2 0001 803 1/4 12 2 5002
Orivesi (s. 32) 787 9003 1038 1/2 11 1 I0
Kuhmalahti (s. 28) 229 290 297 3/4 11.5 350
Sahalahti (s. 31) 84 1/2 Längelmäki(s. 28) 50
Eräjärvi (s. 22) 164 1/2 350 183 12 400
1)Lähes, 2) Noin, 3) Vajaa, 4) Runsas
Lieneekö Längelmäveden seudun em. niittymäärä (6,7 aamia/talo) ilmoitettu aivan liian pieneksi v. 1589 tai sen jälkeen lähes puolessa vuosisadassa raivauksin
karttu-nut, joka tapauksessa karttojen antama edullinen tulos on täysin analoginen seudun korkeiden karjamäärien kanssa (s. 165).
b) Sarkajakoiset niityt
Kuvattu niittymäärä jakautuitoisaalta laadun toisaalta sijainnin perusteella eri ryh-miin. 1600-luvun kartat jaoittelevat niityt kolmeen lajiin: niityt (Hårdvallsäng), jotka olivat kovapohjaisia, esim. ahomailla entisten kaskien jäljiltä, luhta- tai suoniityt
(Måssa) sekä saraniityt (Starräng). Molemmat jälkimmäiset sijaitsivat vetisillä mailla, soiden kuivemmilla reunoilla, meren- tai järvenrannoilla tai jokivarsilla ja puronreu-nuksilla; ne erotti vain alueella kasvavan ruohoston laatu. Näiden lisäksi saatettiin veneestä käsin leikata rantaruohoa jakortetta, koska rehusta oli säännöllisesti kova pula.
Lähiniityt oli laatuun katsomatta usein pantu sarkajakoon kylän talojen kesken pel-tojen tapaan. Eräitä varhaisia esimerkkejä sakkoluetteloista: Loimaan Kauhanojan Aleksius oli v. 1570 luvatta omistanut 3 tankoa niittymaata veljeltään.7-
1
PaavaliKesäri jaLasse samasta kylästä tuomittiin v. 1552 jakamaan vanhat niittynsä sar-kajakoon kuten pellot.73 Harjavallan Jussi Naakalle tuomittiin v. 1561 äyrilukunsa mukainen osuus vanhoista niityistä Vinnaren kylässä.74 Huittisista Tuomas Noppari sai nauttia edelleen Jäniksenniittyä Tuomas Ahvenuksen kanssa oikeassa
sarkajaos-72) Loimaan sakkoluettelo 8.3. 1570, VA 2229: 127.
73) Loimaan käräjät 24.3. 1552.VA 216a: 131v.
74) Kokemäen sakkoluettelosine dato 1561, VA 2124: lv.
Eurajoen kirkonkylä (sen pohjoispuolella jokea oleva osa) omisti vanhan peninkul-man (n. 6 km) päässä kylästä Eurajoen suun molemmin puolin laajan niittyalueen, joka oli sarkajaossa. Karttaan on merkitty Kaharin postitalon 22 kohdassa olevat niittysarat ja lisäksi talon viisi erikseen aidattua niittyä lähimetsissä. Piirtänyt J. H.
Östring 1707. Maanmittaushallituksen arkisto.
sa.75 Eurassa Tuiskulan ja Eurakosken kylien kesken jaettiin samana vuonna Eri-nesten suo ja Vähäsuo oikean tankoluvun ja äyriluvun mukaan.76 Eräät tyrvääläiset olivatv. 1565 erehtyneet niittämään heinää toisten saralta.77
1600-luvun tuomiokirjoista saadaan lisätietoja niittyjen sarkajakoon panosta. Meren rannikolla voitiin saada uutta niittyä raivaamattakin, kun maan kohotessa uusia
alu-eita paljastui rantaniityiksi. Luvian Luodonkylässä (Norrby) sarkajaettiin v. 1643 Paskasaari-niminen uusi maatumalla syntynyt niitty veroluvun mukaan Norrbyn ja Hembackan asukkaille.78 V. 1652 taas tangotettiin vastaavasti Eurajoen Liinamaan kyläläisten kesken Pinokari-niminen niitty, joka oli maatunut yhteisestä kalavedes-tä.79
75) Huittistenkäräjät 22.3. 1552,VA216a: 129v.
76) Euran käräjät 27.3. 1552,VA216a: 135.
77) Tyrvään laamanninkäräjien sakkoluettelo 19.2.1565, VA 2180:7v.
78) Eurajoen käräjät 7.11. 1646, VAmm 6: 178v.
79) Eurajoen käräjät 29. 30.10. 1652, VAmm 7: 479.