Pellon kyntö tapahtui vanhimpana aikana auralla, joka kyllä kuohkeutti maan, mut-tei kääntänyt sitä nurin. Eri osissa maakuntaa auran malli oli erilainen. Rauman seudulla oli käytännössä kahden härän vetämä alkukantainen koukkuaura,285 jossa alun perin oli ollut puunrungosta tehty aisa ja saman puun juurakosta terotettu
”koukku”, jonka kärki ehkä oli vahvistettu rautavantaalla. Jo varhaiskeskiajalla tä-mä alkeellinen kyntölaite opittiin rakentamaan kolmesta puusta, vaikka entinen pe-rusrakenne säilyi: pitkä vetoaisa (eli orsi tai vehmaro) jäi härkäparin väliin, siitä ylös
lähtevä ohjauspuu 1. sauvakko tuli kyntäjän käteen, mutta maahan meni jykevä
ka-ra, jonka päässä oli irroitettava, raudoitettu vannas kynnön suorittajana. Keskiajan lopulla tästä aurasta oli kehitetty myös yhden hevosen vetämä malli, niin kuin nä-kyy Turun seudulla syntyneen 1400-luvun lakikirjan, ns. Kalmarin koodeksin,
ku-vasta; samanlaisia on museoissa tallella. Siinä mallissa oli jykeviinaisoihin
kiinnitet-ty kaksi reiällistä välipuuta, joihin varsinainen "koukku” yhdistettiin. Koukun le-vinneisyys on keskiajalla todennäköisesti ollut koko Länsi-Suomi, kuten vastaavan
keskiajan veroterminkin (esim. Ylä-Satakunnan ja Hämeen koukkuvero); eräät esine-löydöt (Loppi, Hattula) ja muistitiedot(Tammela) tukevat tätä ajatusta. Keskiaikai-sessa muodossaan koukkuaura on kuitenkin säilynyt vain Pohjanlahden rannikko-vyöhykkeellä (ruotsalaisalueilla) janiiden läheisyydessä, Satakunnassa T.l.m Lapissa, Rauman mlk:ssa,Eurajoella jaEurassa.286
Koukusta kehittyi edelleen Ruotsin keskiaikaisella peltoviljelysalueella kehäaura tai kosseliis. 100), jonka etuna koukkuun verrattuna on se, että terä ei ole vinottain
maata vasten vaan maan suuntaisesti, jolloin vetoeläinten koko voima saadaan pa-remmin käytetyksi työhön. Kun kehäaura tunnetaan Ruotsista jo 1400-luvun käsi-kirjoituksista. mutta välimuodoista ei ole tietoja, se on todennäköisesti lainattu meille valmiina. Vanhin yhden hevosen vetämän kehäauran kuva Suomesta on Antonius Timmermanin. kuuluisan kuvanveistäjän, v. 1579 Kemiön kirkon aurinkokellon ja-lustaan tekemä.287 Kehäauran vain länsisuomalaisen levinneisyyden takia, josta
kui-283) Kokemäen sakkoluettelo 8.6. 1555, VA 1975:IOOv.
284) Kyrön sakkoluettelo 16.8. 1555, VA 1983: 20v.
285) Kuva Pyhärannasta, tietoja Eura ja Eurajoki, Vilkun a 1935s.94.
286) Sirelius 1919 s. 270-271 ja kuva s. 275; Vilk u na 1935 s. 94-95; Vilku n a 1968, ja Vilkuna 1971s.JB.
287) Sirelius 1919s.275:Vilku n a 1935s.94; Valon e n 1951s.224; Vilku na 1971s.55—62.
Ns. plutiaura, jossa on saran päässä käännettävä puinen kääntösiipi; Huittisten Ala-Jaakolan museosta, saatu Palojoen Juhalasta. Kahden härän tai kahden hevo-sen vetämä tyyppi. Seinällä rieskakakkulat, joilla parihevoset valjastettiin. Valok.
Tyyni Vahter 1935. Museoviraston kuva-arkisto.
lenkin aivan läntisin koukkuauran alue on vähennettävä, Vilkuna arvelee lainautu-misen tapahtuneen jostakin Itä-Varsinaissuomen tai Ala-Satakunnan kartanosta
(ku-ten jo Carenius v. 1759 olettaa). Mieleen tulevat tällöin ajallisesti kuvaan sopivat 1500-luvun satakuntalaiset kuninkaankartanot, erityisesti Kokemäenkartano, Köyli-önkartano ja Ulvilan Koivisto, joissa laajan alueen väestö kävi päivätöissä. Näin tarkan teorian heikkoutena on kuitenkin kysymys, miksei vastaavaa lainautumista tapahtunut Itä-Suomen kuninkaankartanoista. Selitys voisi olla siinä, että Itä-Suo-men rahvas oli itse pääasiassa kaskenpolton harjoittaja, jollasen vuoksi ei ollut sa-maa tarvetta peltoviljelystyökalujen omaksumiseen kuin Länsi-Suomen pellosta toi-meentulonsa saavillatalonpojilla. Joka tapauksessa Ala-Satakunnassa pääosa taloista käytti 1600-luvulla kehäauraa.
Ylä-Satakunnan peltoja kynnettiin sen sijaan pääasiassa hankoauralla eli peltosah-roilla (s. 45). joiden esikuvana on ajateltu olleen koko alueella perinteellisesti tutut
kaskisahrat. Niissä korkea, alhaaltakaksihaarainen peräpuu eli hanko (tai saara,
sah-ra) oli keskiosastaan tuettu aisojen takaosaan ja alhaalta rautakärkien päältä vitsak-silla aisojen keskelle. Maan kääntämisen suoritti rautavalmisteinen luotin, joka saran päässä käännyttäessä käännettiin sahralta toiselle. Vilkunan uusimpien tutkimusten
mukaan korkeakädensijainen peltosahra kuitenkin on saapunut Virosta Hämeeseen jo samaan aikaan noin 1100-luvulla. jolloin vastaava kaskisahra levisi Novgorodin alueelta Karjalaan.288
Sahroista on melko selvästi kysymys, kun esim. Kangasalan Liuksialan inventaari-ossa v. 1567 mainitaan kahdeksan paria sahranrautoja. Koukkutyyppisen tai kehä-auran teriä ei olisi syytä luetella parittain, mutta sahranteriin sanonta sopii luonte-vasti. Vastaavia työkaluja olivat luultavasti Liuksialassa v. 1633 mainitut ”hämäläis-aurat”(taffuasteplogar).289
Probleeman muodostaa nyt lähteiden ruotsinkielisen termin årder kääntäminen.
Kantasana muinaisruotsin arder, jostatulee suomen kielen sana aura merkitsee alkuaan koukkuauraa.290 Seuraavassa Säkylän jutussa se voisi merkitä yhtä hyvin koukkua kuin kehäauraa, koska jälkimmäinenkään, jota seudulla yleensä käytettiin, ei anna viillosta sivulle. Nykyruotsissa årder taas merkitsee nimenomaan sahroja.
Kielitieteellisestä tarkastelusta ei siis tällä kertaa ole apua; sama sana årder on il-meisesti eri seuduilla Satakuntaa tulkittava eri lailla. Kun Eurajoella v. 1620
maini-taan ”oxe årdar 3 medh Järn biildar”, tarkoitetaan ”kolme härkien vetämää koukkuauraa rautakärjin”.291 Kokemäkeläinen tieto vuodelta 1622, jolloin riideltiin muun ohessa ”om Årdre billder”, on tulkittava ”kehäauran rautateristä”.292 Samoin Loimaalla v. 1621. jossaerästä miestä syytettiin, että hän olisi varastanut ”en
träd-desårdhermedh Bill”käännetäänkesantoaura, jollaoli (rautainen)terä.293
Kun Huittisten kirkkoherralta 1579 rikottiin auran välineet (årde redhskap), kysy-myksessä ehkä olivat kehäauran vetoaisat.294 Alastaron Vammalassa v. 1643 mai-nittu kesantoaura (Een trädes årder) lienee myös laskettava kehäauran tyyppiseksi.295 Ikaalisten pappilassa oli v. 1550 "itt par sahra iern med rootinrauta (ut vulgo
dici-siis "kuten kansanomaisesti sanotaan pari sahranrautoja rootinraudan ( =puu-kon) kera".296 Samoin Kangasalan Liuksialan kartanossa v. 1574 mainitut "Årdebil-der 21”297 käännettäisiin parhaiten ”21 sahran terärautaa”. Vesilahdella v. 1629 Anna Yrjänäntytär Menkalasta kävi oikeutta Heinussuun Erkki Oinasta vastaan, koska hän oli tavannut tältä kesantosahransa (trädhes årdher). Kävi ilmi, että Erkki oli löytänyt ne metsästä, jonne Annan pillastunut hevonen oli karistanut ne peräs-tään.298Kesantosahran elipeltosahran vastakohta oli tässä varmaankin kaskisahra.
288) Vilkuna 1968 s. 169-171 ja 1971s. 123.
289) Årdebilder 8 par. VA2201:2; SireIiu s 1919s,269.
290) Vilkuna 1935s.95; Vilku n a 1968s. 160; Vilku n a 1971s. 106.
291) Eurajoen käräjät 22.9.1620, VAmm 1: 49.
292) Kokemäenkäräjät 25.2. 1622, VAmm 1: 144v.
293) Loimaan käräjät 15.3. 1621, VAmm 1: 94 ja jatko 101.
294) Huittisten sakkoluettelo 21.9. 1579, VA 2317;sv.
295) Huittistenkäräjät 13. 15.3. 1643, VAmm 5: 300.
296) Hausen 1898s.262; Heik ki Iä 1947s.26.
297) VA2272:2.
298: Vesilahden käräjät 26.5. 1629,VA nn2:262.
Kahden hevosen vedettävä puusiipivältti. Huomaa terästä nouseva kiinteä puukko, joka teki edellä kulkevan viuhkan tarpeettomaksi, jakiinteä puinen kääntösiipi, jo-ka käänsi jo-kaiken maan auran oikeallepuolelle. Kokemäen maatalousmuseo.
Periaatteessa kokonaan uuteenkauteen tultiin, kun ei tyydytty enää maan edellä
ku-vattuun alkeelliseen möyhentämiseen rautateräisillä aurankärjillä, vaan pyrittiin sen kääntämiseen. Seuraavista tiedoista näkyy, että Satakunnassa tähän on päästy jo
1600-luvulla. Tällöin hankittiin kaksi kyntövälinettä, joita ajettiin peräkkäin. Edellä kulki hevonen vetäen puukkomaista viuhkaa, jolla tehtiin viillos kesannon kovaan pintaan (s. 34—36). Jäljessä toinen hevonen veti tätä viiltoa pitkin kääntöauraa 1.
välttiä, jonkapelkkä siipi aluksi vain puinen käänsi kynnettävän maan nurin. Se-kä viuhkan että vältin aisat rakennettiin sen mukaan, kuin vanhastaan oli totuttu.
Härkien tai hevosten parivaljakkoa varten oli yksiaisaisia orsiviuhkoja,299 joiden esi-kuvana selvästi oli koukkuaura; Carenius piirtää tällaisen Huittisista v. 1759, mutta kun viuhka muualla Skandinaviassa on ikivanha, epäilemättä se on ollut
Satakunnas-sakin käytännössä edellisellä vuosisadalla. Yhtä hevosta varten taas tehtiin kaksiai-saisia aisaviuhkoja.i0° Vastaavasti tavattiin orsivälttejä, joita parihevoset vetivät yleensä erityisen ruotsalaistyyppisen mahaikeen avulla301 sekä tavallisia välttejä,
jois-sa siis oli vain kääntösiipi. muttaei puukkoa.
Periaatteellinen välineistön muutos näkyy siihen liittyvästä ruotsinkielisestä termistös-tä. Niinpä Ulvilan kartanossa mainitaan 1551 yksi vältti (veitte) yhdeksän
kehäau-299) Sirelius 1919s.275 Eurajoelta, 300) Sirelius 1919s.275 Pirkkalasta.
301) Sirelius 1919s.275 Eurajoelta.
ran (årder) rinnalla jaKokemäen kartanossa 1558 kaksi vältinterää (velttebildar) vii-dentoista muunlaisen auranterän ohessa.302 Ulvilan Koiviston latokartanossa seppä korjasi 1586 maatalouskaluja: näiden joukossa mainitaan mm. kaksi vältin puukkoa
(2 weltskerer). Seuraavalta vuosisadalta saadaan talonpoikaisiakin tietoja. Luvian Mikolan Augustinus Martinpoika syytti v. 1624 Peränkylän Jaakko Pietarinpoikaa, että tämä oli ottanut häneltä auran pellolta.303 Huittisten käräjillä taas kerrottiin v.
1658, kuinka Punkalaitumen Kostilan Tapani Niilonpoika oli tehnyt erään naapurin välitän kääntösiivet ja sopinut, että he sitten yhdessä käyttäisivät sitä.304 Sittemmin Porin kreivikuntaan joutuneessaUlvilan Koiviston kartanossa seppä käsitteli v. 1661
"kirveitä, viikatteita, sirppejä, auroja ja vältinrautoja”.305 Termitplog ja väli merkit-sevät ilmeisesti uudenlaisia esineitäkin, kuten parhaiten näkyy seuraavasta
oikeusju-tusta. Säkylän kylän Sipi Matinpoika syytti v. 1620 paria naapuriaan, että he tulevat kylänvainiossa hänen saralleen. Niin valittiin kaksi tarkastusmiestä "tarkistamaan kylän sarkajako (Byskiftet) tangolla” ja katsomaan, mistä virhe johtuu. "Eikä ku-kaan saa käyttää kyntämiseen (att plöja) kääntöauraa (plogen) vaan kehäauraa (årder).” Vasta kuuden vuoden kuluttua he saavat kääntää maan (wällta) jälleen, koska siitä on vahinkoa naapurille, niin että jotkut menettävät kyynärän, toiset V
2
kyynärää sarkajaossa.306 Uusi, outo ja tehokas väline siis rikkoi vanhoja tottumuk-sia, niin että sen käyttö sallittiin vain perin harvoin, joka kuudes vuosi. Vaikka tämä on vain kaikua Keski-Euroopan tehokkaiden ratasaurojen siellä säännöllisesti aiheuttamista vastaavanlaisista sarkajaon tarkistuksista, pitäisin sitä tietyllä tavalla oireellisena. Sarkajako ehkäisi uudenaikaisten työvälineiden tässä tapauksessa
il-meisesti viuhkan (jota tosin ei mainita) jakääntösiipiauran leviämistä, koska
jako-tapa oli aina vanhoillisen enemmistön puolella.
Kolmanteen kauteen kynnön suorituksessa tultiin, kun viuhkan ja vältin osat, puuk-ko ja kääntösiipi, yhdistettiin samaan välineeseen, kääntöauraan. Tässä yhteydessä kannattaa ehkä huomauttaa, että kansa oli soveltanut tätä ajatusta Satakunnassa jo kauan, ehkä 1600-luvun loppupuolelta alkaen, vaikkei tosin yhtä tehokkaasti. Ulrik Rudenschöldin kertomuksessa vuosilta 1738—1742 Ylä-Satakunnasta on näet
piirret-ty Karkun Pirkkalan puoleiselta laidalta alkaen käytetyt yksiaisaiset, siis
parihevos-ten vetämät peltosahrat (s. 47). Niissä on jo samassa välineessä puukko 1. luotin avaamassa nurmen pintaa ja pidennetyt siivekkeet kääntämässä sitä enemmän, kuin sahran tavallinen terä tekisi.307 Vastaavasti Efraim Careniuksen Huittisten ja
Loi-maan aurassa (kuva on vuodelta 1759, mutta kansanomainenkäyttö laajalla alueella
302) Vilkuna 1971s. 124-125.
303) afThändt enPloghafåkren VA2376(vältti); Eurajoen käräjät 9.9. 1624,VAmm 1:279.
304) gjort tili samma Wält ståck winger; Huittisten käräjät 5. —7. 8. 1658, VAmm 10:88.
305) Plog och welt Jernn. RA, Porin kreivikunnaninspehtorintilit v. 1661.
306) Euran käräjät 18.9. 1620, VA mm 1:38.
307) Rudenschöld 1741 (1899)s. 111 ja kuva FigIV; Sire 1iu s 1919 kuvas. 267.
Eurajokelainen, parihevosten mahaikeen avulla vetämä puuvältti, jonkapuukko ja kääntösiipi ovat jo rautaa. Vähitellen 1800-luvun alkuun valmiiksikehittynyt
aura-tyyppi, josta välimuotoja on useissa Satakunnan museoissa. Kuvassa työnäytös Mustialassa viime vuosisadan lopulla. Valok. G.
Grotenfelt.
Museoviraston kuva-ar-kisto. (Mahaikeen lähes alasatakuntalaisestaalueesta Vilkuna 1971 s. 19).osoittaa, ettei kyseessä enää ollut uutuus), joka tyypiltään on normaali parivaljakon vetämä orsityyppinen kehäaura (eli kosseli). on lisälaitteena puukko ja jykevät kak-sipuoliset kääntösiivet.308 Eroa myöhempään on se. että sekä Rudenschöldin että Care niuksen kuvaamat tyypit yrittävät levittää vakoa molemmille puolille, mikä ei voi ol-la yhtä tehokasta kuin yhteen suuntaan tapahtuva kynnöksen kääntäminen, joka esim. viuhkalla ja vähillä aikaansaadaan. Yhteen suuntaan teki kyllä työnsä
"pluti-aura”, jossaoli saran päässä käännettävä puinen kääntösiipi. mutta se ei kelvannut raskailla mailla (s. 104). Tämä on todennäköinen syy, miksi ne eivät kokonaan
syr-jäyttäneetvanhempia kilpailijoitaan ennen kuin 1800-luvun alussa nykyaikaiset aurat (esim. s. 106), joitaSuomen Talousseuralevitti,voittivat kaikki nämä mallit.
Jo kaskilta tunnetun risukarhin syrjäytti jo varhain vartavasten rakennettu puupiik-kinen äes (harf). Ala-Satakunnalle oli ns. polkuäes, jossa laitimmaisten vähän
kaare-308) Vilkuna 1935kuva s.93.
vien reisipuiden päälle oli asetettu lauta, jolla äestäjä voi seistä painona työskennel-lessään. Ylä-Satakunnassa käytettiin myös neliömäisiä jaristikkoäkeitä.309 Huittisissa kerrottiin v. 1683, kuinka muuan mies otti äkeensä, joka oli ollut toisen aitan alla säilössä, äestääkseen sillä peltoaan.310 Puupiikkisellä äkeellä ajaessa muistellaan mie-hellä olleen taskussaan uusia koivupuisia piikkejä, joita hän voi työnsä väliajalla lyödä katkenneiden piikkien sijaan. Eurajoelta mainitaan v. 1620 puupiikkisen äkeen käyttö.311 Mainitussa jutussa esiintyvä eurajokelaisen talon (Yrjänä Tuomaanpojan Kainun kylästä) koko peltokalusto saattoiyhteensä näyttää seuraavalta:
Härkien vetämiä kehäauroja (Oxe Årdar)- 3rautakärjin(MedhJärnbilldar) Kääntöaura (Wälltt) 1 rautakärjellä (Medh Järn Billdh)
Äes(Harffw) 1 ilman rautapiikkejä (Uthan Järn Thinnar)
Sen sijaan kuninkaankartanoissa oli varsin varhain myös rautapiikkisiä äkeitä: Ulvi-lan Koiviston seppä takoi jo 1586 uuteen äkeeseen 34 rautapiikkiä. 312 Se oli siis paljon tavallista suurempaa mallia, todennäköisesti kahden härän vetämä
”suorakai-teen muotoinen orsiäes”, jollaisiaontavattu eri puolilta Satakuntaa (Anttila).
Äestyksen jälkeen pellon pinta silitettiin ja kosteuden haihtumista pellosta estettiin lataamalla. Tieto Kokemäenkartanon viidestä ladasta v. 1548 näyttää olevan koko
maasta vanhin asia kirjatieto tämän peltokalun yleisestä käytöstä.313 Puhtaasti
ta-lonpoikien käytössä latatavataanEurassa v. 1641.314
Ojankaivuuta varten tarvittavat lapiot olivat yleensä puuta, vaikka näiden kärjessä oli rautainen vahviste. Niinpä em. Koiviston seppä 1586 raudalla "paransi ojalapioi-ta”.315 Huittisista on talonpoikainen tieto rautaisesta lapiosta (Järnspade) jo 1623, Eurajoelta 1636316 jaEurasta v. 1641.317 Ojaa tehtäessä voitiin tarvita myös turvekir-vestä(en Tårf yxe), jollainenerikoistyökalumainitaan Kokemäeltä v. 1638.318
Korjuutöissä vilja leikattiin sirpillä ja sidottiin lyhteiksi, jotka ladottiin huolellisesti kuivumaan kuhilaiksi (ruis, roghskyll) ja kykkäiksi (ohra, vehnä). Kevätviljojen leik-kaaminen viikatteella ja pano seipäille kuivumaan opittiin uudenaikaisesta
heinänte-osta soveltaen vasta viime vuosisadalla; vanhoina aikoina näin suurpiirteinen
menet-309) Anttila 1968s.49—50 ja 55—57.
310) Attbråka åkernmed.Huittistenkäräjät 14. 16.6. 1683, VAmm 13:401.
311) Eurajoen käräjät 22.9. 1620, VA mm 1:49 "Harffuer 1 uthan Järn Thinnar”; harffuer och årder; myös
sa-matkäräjät. VAmm 1:43v.
312) 24harffueTinner udi Enn NyHarff. VA2376: 65vja85(jolloin sanotaan34tinnar).
313) Varsinais-Suomesta v. 1699,Vilkuna 1935s. 102.
314) sladu, Euran käräjät 1.9. 1641, VAmm5: 146.
315) VA 2376: 65v.
316) Huittistenkäräjät 30.9. 1623, VA mm 1:234; Eurajoen käräjät 24.11. 1636,VAmm4: 159v.
3 17) Euran käräjät 2.-3. 12. 1641, VA mm5: IB9v.
318) Kokemäen käräjät 22. 25.8. 1638,VA mm4: 261.
tely olisi varmaan laskettu jumalanviljan halventamiseksi. Herneet ja pavut sen si-jaan kuivattiin vanhastaan haasialla (Bönnehäässija), kuten tieto Kiikan Kinnalasta v. 1628 osoittaa.319 Kylliksi kuivanut vilja vietiin sittenriiheen, jossapuintikausi jat-kui elokuun alulta talven tuloon. Vanhan alasatakuntalaisen riihen kiuas oli usein erillisessä huoneessa riihen sivussa (ns. kiukkuririihi). Sen sijaan erityinen puintihuo-ne eli luuva alkoi 1600-luvulla levitä Varsinais-Suomesta Satakuntaan ja muualle Länsi-Suomeen. Autiotilojen viljelyynottotarkastuksissa mainitaan "riihi luuvineen ja latoineen" Loimaalta 1630 ja 1632. Huittisista kahdesti 1631,Eurasta 1632 ja Ulvi-lasta 1633. Kun autiotalot olivat vanhoja ja rappeutuneita, täytyy päätellä, että jo vuosisadan vaihteessa Ala-Satakunnassa on melko yleisesti rakennettu luuvia. Ylä-Satakunnasta tiedot alkavat saman vuosisadan loppupuolella: Karkusta mainitaan riihi luuvineen ja latoineen 1680 ja Pirkkalasta kaksi vastakkain olevaa riihtä ja luuva 1681. Yksinäisriihi, joka Ala-Satakunnassakin oli yleinen, on täällä kuitenkin paremmin säilyttänytvalta-asemansa.320
Heinänteostajakaskiviljan korjuusta puhutaan seuraavassa erikseen(s. 206 ja 134).
Parhaat yhtenäiset maataloustyökalujen luettelot saadaan jälleen
kuninkaankartanois-ta. Niinpä Köyliönkartanon v:n 1552 inventaario luettelee 2 auranterää, 4 viikatetta,
3 sirppiä. 2 kairaa, keritsimet. kirveen.piilukirveen ja lapion.Kokemäenkartanosta v.
1548 mainitaan mm. häränikeitä 12 kpl. puuäkeitä 8, latoja (Sladda) 5, viikatteita 9, sirppejä 10. kirveitä 13, erilaisia piilukirveitä yhteensä 13, lattiavaroja 6, nävereitä 4.
poria 1. keritsimiä 7, pohtimia (dryfta) 7 jne.32l Kangasalan Liuksialassa taas oli v.
1574 mm. 15 kirvestä. 12 viikatetta. 10 sirppiä. 21 sahranterää (årdebildar), 8
lapi-ota, 1 rautakanki (Järn stong), 4 näveriä (naffrar), 1 jäätuura, 1 kaskivanko (Svidie-järn;tulkittu näin. koska se mainittu viiden hiilihangon ryhmässä eikä aurojen
kans-sa). koiranketjut. 9 keritsimet ja 22 karjankelloa. ilmeisesti metallista, jne.322 Eräässä talonpoikaisessa perunkirjoituksessa Huittisissa v. 1624 kävi ilmi. että
Kert-tu Knuutintytär oli naimisiin mennessään tuonut Lauttakylän Ookilaan karjan, viljan ja vaatetavaran lisäksi mm. 3 kirvestä, 5 viikatetta, 5 sirppiä, 2 näveriä, 2 kattilaa ja padan.323 Maaherra Gabriel Kurjen omistamasta Vesilahden Laukosta mainitaan v. 1677 mm. 12viikatetta, 6 sirppiä, 11 työkirvestä ja6 sahranterää.324
319) Tyrvään käräjät 26.3. 1628, VA nn 2: 4.
320) Vilppula 1955s. 16—21 ym; Loimaan käräjät 15.3. 1630ja 2.3. 1632, VA mm 3:35v„ I17v„ Huittis-ten käräjät 2.-3. 11. 1631, VA mm 3: 74, 74v. ja Euran käräjät 12.9. 1630, VA mm 3: 136v.Ulvilan kä-räjät 31.5, 1633, VA mm 3. 192v; Karkun käräjät 2.—5.1. 1680, VA nn 5:757v. ja Pirkkalan käräjät
1681,VAnn 6: 383.
321) VA 1946: 11-12; VA 1934: 1-8.
322) VA2272:2.
323) Huittisten käräjät 30. 31.8. 1624,VAmm 1:242.
324) Jokipii, Hist. Aik. 1955 s.85.
Miehet leikkaavat sirpillä ruista, naiset sitovat sen lyhteiksi l. sitomiksija
vanhuk-set pystyttävät kuhilaiksi l. kykkäiksi. Rukiinleikkuu-talkoot Kokemäellä.
Museovi-raston kuva-arkisto.
8. Talkoot
Ymmättettävää on, että sarkajakoisen kylän toimet vaativat monessa tapauksessa yhteistyötä kyläläisten kesken. Vaikka tätä koskeva termi talkoot on kotimai-nen ja sekä vanhempi että laajempilevikkinen kuin sarkajako, sen vuosisadat ovat il-meisesti vaikuttaneet talkoiden yleistymiseen Länsi-Suomessa. Siten viljan leikkuu ta-pahtui usein talkoilla, jollaisista tavataan Satakunnan 1600-luvulta jo muutamia kirjallisia tietoja. Niinpä Ulvilan Anolan vouti Henrik Tuomaanpoika kertoi v. 1638
JuhoKurjehe. että pitäjäläiset ovat tavanneet "talkoilla ja muutenkin” auttaa karta-non töissä.325 Köyliönkartanon talkoot v. 1681 järjestettiin eräänä lauantaipäivänä.
Vahvaan lopettajaisjuhlintaan viittaa avioton lapsi, jonkamuuan sotilaan vaimo nii-den seurauksena sai.326 Täysin talonpoikaisessa ympäristössä tapahtuivat leikkuutal-koot Virtain Hauhun kylässä v. 1700.327 Todennäköisesti kaikissa kolmessa
ta-325) med Talcko och elliest pläga hielpe tili Gården. Henrik Tuomaanpoika Porista 16.5.
1638 hovioikeudenpresidenttiJuho Kurjelle. Kurckska samlingen voi. 3. VA,mikrofilmiFR205.
326) Euran käräjät 25.26. 10.1681, VAmm 12:552.
327) Ruoveden käräjät 31.5. 1701, VAnn 17:318:Jokipi i 1959s.235.
pauksessa talkoot ovat olleet viljanleikkuun lopettajaisjuhla, ns. kamppiaiset eli sirp-piäiset (kamppi on vanhanaikaisen ison leikkuusirpin murrenimi). Silloin kylän väki kokoontui taloon tai kartanoon, teki leikkuutyön usein kilpaa, joskus soiton ja lau-lun säestyksellä, mutta aina olut- ja viinakestityksen takia hilpein mielin. Lopuksi
saunottiin, tanssittiin, syötiin jaseurusteltiin.328
Vesilahdella luutnantti Didrich Kuhlman antoi talvella hakata ja viedä noin 100 kuormaa irto- ja polttopuita Ylämaan kolmanneksen yhteiseltä ulkomaalta. Se
ta-pahtui osittain talkoilla, osittain maksua vastaan.329 Tällä kertaa oli nähtävästi ky-symyksessä hirsitalkoot, uuden rakennuksen puiden yhteinen ajo metsästä rakennus-paikalle runsasta viina-ym. kestitystä vastaan.330 Tämäkin oli suosittu kansantapa.
9.
Tulvat
Eräs Satakunnan viljelyksiä uhkaava vaara olivat kevättulvat, jotkaennen Kokemä-enjoen 1700-luvun lopun koskien perkaamista muodostuivat paljon nykyistä pa-hemmiksi. Silloin tällöin tapaa niistä tietoja. Jo vuoden 1589 maantarkastuskir-jassa sanotaan Kokemäen Rudangon kylän kohdalla: "Tämä kylä valittaa, että sille tapahtuu suurta vahinkoa veden takia, kun se pysähtyy koskien alapuolella ja siten he menettävät kaiken, minkä ovat kylväneet."331 V. 1620 Nakkilan Leistilän Simo Pertunpoika vaati, että kyläläisten oli korvattava hänelle vahinko, koska hänen sar-kansa on lähinnä joentöyrästä (näst uthi bänken) ja vesi oli vienyt mennessään hä-nen saraltaan kaiken kahden tangon alalta.332 Ulvilan lautakunta todisti v. 1634 Lammaisten kylän talollisten pyynnöstä, että he ovat menettäneet virran takia nel-jännen osan pellostaan, ja hallitus myönsikin heille korvausta.333 Yläjuoksulla Vesi-lahdessa v. 1662 tulvasta kärsi Vännilän, Mantereen. Menkalan. Korpiniemen ja Jär-venrannan kylät.334 V. 1683 tulva teki vahinkoa Kokemäen Mattilan kylän pelloille.335
"Vuosisadan tulva” oli kuitenkin keväälläv. 1680 tapahtunut.
Tulva alkoi jo vesistön yläjuoksulta. Lempäälän Hemminkilästä kerrottiin sinä syk-synä pidetyissä käräjissä keväällä sattuneesta epätavallisesta tulvasta, joka oli
kuljet-tanut ruokamullan pellolta, vieläpä enimmäkseen vienyt aidatkin mennessään.336 Pirkkalan Sionkylässä tuli tulvan takia katovuosi niin, että asukkaat tuskin saivat rukiinsiementäkään pellostaan. Niitytkin olivat koko kevään kolmannelta osalta
328) Vilkuna 1946s.26—44.
329) med Talko och för betalning. Vesilahdenkäräjät 29. 31.1. 1680,VA nn5: 827v.
330) Vilkuna 1946s. 129-130.
331) VA 2401 b :96v.
332) Ulvilan käräjät 25.- 26.9. 1620,VA mm 1:53.
333) Ulvilan käräjät 31.3. 1634, VAmm3: 276; Holhoojahallituksen päätös30.7. 1634, VA Reg. jälj.fol. 166.
334) Vesilahden käräjät 7. -8.7. 1662,VA nn 62; 644; Araj ärvi 1950s.345.
335) Kokemäen käräjät 13. 15.12. 1683,VAmm 13:497.
336) Lempäälänkäräjät 26.-27. 11. 1680, VAnn5:938v.
maanneet veden alla.337 Hämeenkyrössä oli kato ollut niin kova, että seuraavana ke-väänä yleisesti syötiin pettua ja suojuuria (vehkaa).338 Alempana jokivarressatilanne vielä paheni. Tyrvään Vammaskoskessa tulva teki pahimman aineellisen tuhonsa vie-mällä mennessään joenyli johtavan sillan, jota myöten Pohjanmaalta Turkuun me-nevän suuren tien liikenne kulki. Silta oli tärkeytensä vuoksi kaikkien Ylä-Satakun-nan pitäjien yhdessä kunnossapidettävä kihlakunnansilta; siitä huolimatta kesti kol-me vuotta, ennen kuin se saatiin korjatuksi.339 Useat Tyrvään jaKiikan kylät, kuten
Roismala, Ulvi ja Nuupala, valittivat kärsineensä veden nousemisesta. Roismalassa oli rukiista saatu vain kolmas osa tavallisesta sadosta, eikä kevätviljoja ollut voitu tulvan takia kylvää enempää kuin niittyjäkään korjata. Nuupalan pellosta tulva vei
mullan, toisin paikoin 3 tangon, toisin paikoin 4 tangon 6 kyynärän leveydeltä niin
tarkkaan, ettäjäljelle jäivätvain paljaatkivet.340
Tulvaveden saapuessa Suur-Huittisten alaville maille se saattoi ne ikään kuin suu-reksi suvannoksi, josta talot sieltä täältä kohosivat esiin. Kauvatsan Jalonojalla tul-van valitetaan nousseen huoneisiinkin, niin että ihmisten oli pakko paeta mäillä si-jaitseviinriihiin ja muualle sopiviin paikkoihin.341 Vahinkoja valittivat kärsineensä
Mellilä, Krekola, Kiviniemi, Yttilä, Kauvatsa, Mulvola, Arnikkala, Honkola, Hellilä, Raijala, Lauttakylän kirkonpuoli ja toinen puoli, Huittisten kirkonkylä ja pappila.
Raskala ja Sorvola. Useimmilta näistä oli noin puolet sadosta mennyt tulvan takia hukkaan.342 Kokemäellä v. 1680 sanottiin veden kohonneen niin rajusti, että se vei mennessään ruokamullan pellolta, aidat ja niittyladot. Vahinkoja valitettiin etenkin yläpitäjällä, Kyttälässä, Mankosessa, Riitiälässä, Vallilassa, Hintikkalassa.
Mattilas-sa, Hirvossa. Mietaanpäässä, Kiattaressa jaKukolassa. Noin kolmas osa sadosta oli useimmissa paikoin turmeltunut, mutta oli paikkoja, joissa koko sato meni, niin että viljaa täytyi lainata muilta.343 Ulvilassa vallinnutta tilannetta kuvaa kaunopuheisesti
Häränpään kyläläisten valitus. Vesi oli pelloilla kohonnut niin ylös, että he voivat
soutaa yli peltojensa ja niittyjensä. Tulva oli ollut niin raju, että se oli vienyt ruoka-mullan mukanaan tuoden joukon tukkeja ja puita juurineen päivineen sijalle. Kylä oli surkeassa tilassa ja he saivat tuskin rukiin kylvösiementäkään sadoksi puhumat-takaan syömäviljasta.344 Lammaisista todistettiin, että joki erityisesti tänä vuonna oli tehnyt tuhoaan pellolla, josta oli enää puolet jäljellä.345 Viikkalassakin oli virta
soutaa yli peltojensa ja niittyjensä. Tulva oli ollut niin raju, että se oli vienyt ruoka-mullan mukanaan tuoden joukon tukkeja ja puita juurineen päivineen sijalle. Kylä oli surkeassa tilassa ja he saivat tuskin rukiin kylvösiementäkään sadoksi puhumat-takaan syömäviljasta.344 Lammaisista todistettiin, että joki erityisesti tänä vuonna oli tehnyt tuhoaan pellolla, josta oli enää puolet jäljellä.345 Viikkalassakin oli virta