II KASKENPOLTTO JA KYDON- KYDON-VILJELYS
I. Kaskien lajit
2. Kaskenpolton työvaiheet
a) Kasken merkintä
Kun sopiva kaskeamiskohta oli löydetty, oli ensimmäinen tehtävä merkitä se, minkä jälkeen toinen ei enää voinut paikkaa vallata. Tyrväässä v. 1628 syytti Ritarilan (nyk. Ritala) Sofia Klemetintytär Kaukolan Heikkiä, että tämä olisi kaatanut hänen
merkitsemänsä kasken. Lautakunta oli kuitenkin sitä mieltä, ettei Sofia ollut varsi-naisesti merkinnyt kaskea (icke Märkt tili Swedh), vaan oli muuten hakannut puita paikalta. Lautakunta huomautti edelleen, ettei kukaan saa kahta vuotta pitää mitään paikkaa merkittynä (bör ingen i tu åhr hålla någhon afmärkning), vaan samana vuonna, kun merkintä tapahtuu, täytyy myös suorittaa työ loppuun. Siksi riidanalai-nen kaski tuomittiin Heikin omaksi.18 Vesilahdessa v. 1658 lautakunta asettui sa-mantapaiselle kannalle: kun Hiirenojan Antti Sipinpoika yritti saada naapurinsa Ta-panin kasken sillä tekosyyllä, että hän oli joitakin vuosia sitten kaatanut muutamia puita paikalta, ei sitä hyväksytty.19 Huittisissa v. 1625 Leppäkosken Luukas Luuk-kaanpoika väitti, että hänen naapurinsa Lasse Joosepinpoika oli hakannut kasken,
18) Tyrvään käräjät 8.9. 1628, VAnn2: 181.
19) Vesilahdenkäräjät 27. 10, 1658, VAnn62:204.
jonka hän, Luukas, ensin oli oksinut (först under qwistad) ja siten varannut käyt-töönsä. Lasse vastasi kuitenkin, että Luukas oli pitänyt sitä kaskea itselleen merkit-tynä kolme -vuotta ja että hän juoksenteli kaikkialla oksimassa jaaitasi kaiken par-haan metsän ja kaskimaan itselleen. Kun Lasse sai väitteensä todistetuksi, hän sai pitää kaatamansa kasken.20 Näistä esimerkeistä, joita voisi jatkaa,21 on joriittävästi käynyt selville merkinnän suoritustapa, oksiminen, ja sen voimassaoloaika yksi
vuo-si.
b) Kasken kaataminen
Kaski- ja rieskamaa hakattiin keväällä jakesällä parhaan lehden aikaan, huhta taas kaadettiin syksyllä. Niinpä Ikaalisten Karhoisten Erkki Olavinpoika kertoi v. 1630 hakanneensa tulevalta kaskelta (Swedieland) keväällä kuuset ja männyt (gran och
tali), kun taas Läykkälän Matti Juhananpoika oli jatkanut luvatta samaa työtä syk-sylläkaatamalla siitä lehtimetsän.22 Tyrvään Stormin Pietari Klaunpoika taas kertoi v. 1658 alkaneensa kaataa huhtaa edellisenä syksynä; Klaus Matinpoika Vertoi oli jatkanut luvatta sitä keväällä.23 Alastaron Tammiaisten asukkaat kertoivat olleensa 18. syyskuuta 1634 ulkomaallaan hakkaamassa huhtaansa.24 Ikaalisten Miettisten kylästä Luukas Matinpoika ei ollut saapunut Kyrön syyskäräjille lokakuun lopulla v. 1629. Hänen vaimonsa pyysi sitä anteeksi kertoen miehensä lähteneen huhtaa
kaatamaan, ennen kuin sai tiedon käräjähaasteesta, mikä katsottiin lailliseksi esteek-si.25 Pirkkalan (nyk. Länsi-Teiskon) Kahanpäässä mainitaan v. 1647 huhta kaade-tuksi ja kylvetyksi samoin syksyllä.26
Hakkuutyö pyrittiin sijoittamaan joutoajaksi, siksi kun muilta töiltä ehdittiin.27 Kaskelle mentiin joukolla, mutta siitä huolimatta työ oli pitkäaikainen. Viljakkalan Sonnussa olivat Klemetti Sipinpoika ja Tuomas Lassenpoika v. 1628 yhdessä ha-kanneet kaskea kaksi viikkoa; kolmanneksi viikoksi "vuokrasi” Klemetti Tuomaalta toisen miehen hakkaamaan puolestaan.28 Hämeenkyrön Järvenkylän Sipi Matinpoika oli v. 1630 pitänyt eräällä yhtiökaskella, johon tehtiin tynnyrin kylvö, kaksi miestä 14 päivää, josta hyvästä hänen piti saada, kun metsä ja siemen oli toisen, viidesosa sadosta.29 Edellä mainitulla Alastaron Tammiaisten kylän huhdalla oli ollut ainakin kahdeksan sen kylän miestä työssä, ja lisäksi sallittiin ulkomaan asukkaan osallistua
20) Huittisten käräjät 9.6. 1625, VAmm2: 155.
21) Vesilahden käräjät 27.5. 1629, VA nn2:263 v; Karkun käräjät 29.5, 1629, VA nn 2: 274; Pirkkalan käräjät 20.10. 1631, VAnn 3: 379.
22) (Löfskoghen), Hämeenkyrön käräjät 23.8. 1630,VA nn3;99.
23) Tyrvään käräjät 2.11. 1658, VAnn62;209.
24) Loimaan käräjät 4.-5. 11. 1634, VAmm 3:280.
25) Hämeenkyrön käräjät 23.10. 1629, VAnn 2:385.
26) Pirkkalan käräjät 29.—30. 10. 1647, VAnn 4:389v—390.
27) Nikkilä, 1934,s.291.
28) Hämeenkyrön käräjät 1.9. 1628, VAnn 2: 167,
29) Hämeenkyrön käräjät 23.8. 1630,VA nn3: 92v.
työhön kahdella kirveellä.30 Virtain Sipilän Yrjänä Yrjänänpoika oli v. 1631
hakan-nut kaskea neljätoista päivää neljän miehen voimalla, kun häntä tultiin häätämään siltä paikalta pois.3l Alussa mainituilla suurhuhdilla oli tietenkin työssä vielä paljon enemmän väkeä. Työn aikana jouduttiin usein yöpymään maastossa. Nukuttiin ha-komajassa eli kotuksessa, jollaisen mm. Oriveden pitkäjärveläiset v. 1662 kertoivat tehneensä itselleen.32
c) Kasken polttaminen jakunnostus
Kuten alussa mainittiin, rieskamaa poltettiin jo samana kesänä tai kaatamista seu-ranneena syksynä, jolloin usein käytettiin apuna muualta tuotuja lisäpuita. Näiden puiden tai puukasojen, ns. seunojen, vieritteleminen kasken palaessa oli hikistä työtä;
”on kuuma niin kuin seunan edessä”, sanoo parkanolainen sananlasku.33
Lisäpuus-ton tuomisesta on säilynyt jopa 1500-luvun tietoja. Pirkkalan Korvolan Heikki Nii-lonpoika sai v. 1569 nimittäin 40 markkaa sakkoa siitä, että oli ajanut Erkki Si-monpojan kaskelta pois sata kuormaa viertopuita (wältte stochar). Huittisissa tuo-mittiin v. 1588 Jaakko Hälli siitä, että hän oli hajoittanut erään myllyrakennuksen ja vienyt sen puut "polttaakseen niillä naurismaataan”.34 Suoniemen Vahalahdessa
oli v. 1629 eräs kaskenvuokraaja polttanut niityn reunaan hakattua kaskeaan pai-kalle tuotujen tukkien avulla. Tukit polttivat kelvottomaksi osan niitystäkin, minkä
syyllinen lupasi korvata.35 Samana vuonna satutti eräs Tyrvään Roismalassa palve-leva piika kätensä kantaessaan tukkeja kaskimaahan.36 Näitä seunoja käänneltiin rautakärkisillä kaskivangoilla. Tällaisia mainitaan mm. Kangasalan Liuksialan
kar-tanon inventaariossa v. 1574.37 Muuan Erkki Heikinpoika Suoniemen Vahalahdesta tunsi v. 1631 neljä vuotta aikaisemmin kadottamansa kaskivangon, koska siinä oli hänen puumerkkinsä (bomärkie). Hämeenkyrön Mahnalassa puhuttiin v. 1683 vas-taavasti palokoukusta.38
Varsinainen kaski jätettiin odottamaan polttamista talven yli. Edellä oli esimerkkejä siitä, kuinka osa kaatotyöstä voitiin suorittaa vasta seuraavana keväänä tai kesänä.
Huhta sen sijaan sai kuivua kaksi vuotta ennen polttoa, Gaddin mukaan syksystä kolmanteen kesään. Niinpä kertoivat Ikaalisten Röyhiön Eskil Heikinpoika. Jaakko Erkinpoika ja Matti Ambrosiuksenpoika Papunen v. 1645, että he olivat kolmisin
30) Loimaan käräjät 4.—5. 11.1634.VAmm3: 280.
31) Ruoveden käräjät 26.-27. 9. 1631, VA nn3: 347v.
32) (eenKåija).Oriveden ylimääräiset käräjät20, 12. 1662, VAnn 62:689v—690v.
33) Valonen. 1939s. 173.
34) (att forbrände sinRoffland medh), Pirkkalan käräjät 21.3. 1569; Huittisten talvikäräjät 1588,VA nn62: 68v.
35) (hafvermedh ståkarbrändht andregongen deröfTwer),Karkun käräjät 29.5. 1629, VAnn 2:281, 36) Tyrvään käräjät 29.10. 1629, VAnn 2:416.
37) (swidie Järn), VA 2272: 2. Yhteydestä käy ilmi vangot luetellaan jäätuurien ja hiilihankojen välissä ettei tarkoitetaauroja.
38) (en Järn Swediekrok), Karkun käräjät 27.1. 1631, VA nn 3: 276; (brandkrook), Hämeenkyrön käräjät 26.
31. I. 1683. VA nn6: 912.
Kaskirytöpalaa. Kihniö 1934. Valok. Eino Nikkilä. Museoviraston kuva-arkisto.
kolme vuotta sitten kaataneet huhdan ulkomaalleen, viime kesänä polttaneet ja kyl-väneet sen ja että siinä nyt kasvoi ruis.39 Alastaron Hennijoen miehet olivat v. 1650 kaataneet huhdan (Swedh) Jyrkkiönmaan ulkomaalleen, sitten "käytännössä olevan
tavan mukaan” polttaneet ja kylväneet sen kesällä v. 1652 ja aikoivat leikata sen Laurinpäivän (10.8.) aikoihinv. 1653.40
Itse asiassa huhdan polttamisen valmistelut ulottuivat vielä aikaisemmaksi. Gaddin jaRudenskiöldin tiedot osoittavat, että Satakunnassakin puut ajoissa pykälöitiin eli karsittiin alhaalta ja lovettiin, jotta ne kuivuisivat. Vuoden, parin odotusajalla ennen kaatamista oli tietty tarkoitus: lovettujen puiden kuivuessa pystyyn raaka ja hapan maa ehti lientyä, niin että vilja kasvoi siinä polton jälkeen.41 Kymmenien vuosien ajan kuivuvista ns. pykäliköistä ei täältä kumminkaan ole tietoja. Koska
tuomiokir-jamateriaali on säilynyt ainakin yhtä hyvin kuin Karjalasta, jossatällaiset pykäliköt olivat tavallisia, voi pitää varmana, ettei sellaisia Satakunnassa tunnettu.
Vuosi-39) Hämeenkyrön käräjät 5.6. 1645, VAnn4: 170.
40) (efterbrukeliget sät), Loimaan käräjät 13.—14.6. 1655,VA mm9: 217v—219v.
41) Nikkilä, 1934s.315; Vilkuna, 1948s.99-105.
Kasken viertämisessä tarvittu vangonkoukku Kurusta. Pitkä puuvarsi puuttuu. Nykyään Kansallismuseossa. Valok.
Museoviraston kuva-arkisto.
kymmeninen pykälikkökaski, joka itse asiassa oli metsänparannustoimenpide,
eroaa-kin selvästi muutamavuotisesta huhdasta, kuten Arvo M. Soininen väitöskirjassaan on osoittanut.42
Kasken ja huhdan poltto sattui keskikesään, juhannuksentienoille. Niinpä Huittisten Riesolan Tuomas Simonpojan sanotaan v. 1657 polttaneen kaskeaan "jonkin verran
ennen heinäaikaa”.43 Muistitiedon kanssa yhtäpitävästi näyttävät kokonaiset kylät samoihin aikoihin olleen kaskiaan polttamassa. Lempäälän Kuokkalassa pahoitteli Mikko Heikinpoika v. 1666, ettei hän apuväen puutteessa ollut mahtanut mitään sil-le. että hänen kaskestaan ryöstäytynyt tuli oli polttanut 32 syltä halkoja pitäjän pa-piston apulaiselta, "koskamyös useiden muiden kasket olivat silloin ilmiliekissä".44 Polton ajaksi ryhdyttiin erilaisiin varokeinoihin. Todellisia varokeinoja olivat tyynen ilman odottaminen tai yön tuulettoman ajan käyttäminen, kasken reunojen
puhdis-tus, vastavalkean virittäminen ja sammutusväen kerääminen paikalle. Uskomukselli-siin keinoihin on luettava tulen lumoaminen loitsuin, kasken kiertäminen ukonvaajan kanssa jne.4s Näistä huolimatta tuli pääsi usein ryöstäytymään kaskesta irralleen
tu-hojaan tekemään. Metsäpalot olivat kaskenpolton välittömiä seuralaisia. Tällaisten vahinkojen korvausjutut olivat tavallisia kaskikauden maalaiskäräjillä.46 Joskus yri-tettiin metsäpalovahinkoja vähentää sillä, että palanutta metsää käytettiin kaskeksi siinämäärin kuin siementäriitti.47
Kun kaski oli poltettu, se aidattiin jääneillä palamattomilla rangoilla.48 Aitaamisen katsottiin kuuluvan viljelijän velvollisuuksiin. Esim. Suodenniemen Kittilän Jaakko
42) Soini n e n, 1961s. 137—154.
43) (någotfor höandz tijdhen), Huittisten käräjät5.-7.8. 1658, VA mm 10: 99.
44) Lempäälänkäräjät 11.-16.6. 1666, VAnn 62: 892v:”athän ickederförerådde, medan ochflereandressvädier då iLiusan Lågostodo”.
45) Nikkilä, 1934 s. 296-299.
46) Esimerkkejä mm. VA nn 2; 67v, VA mm 3:20v, VA nn 4: 425, VA nn 5: 384, VA nn62: 177 v jne. miltei rajattomasti; Maaherra Lorenz Creutz Turusta 30.6. 1696 tiedusteli kuninkaalta, kannetaanko metsäpalo-sakot pitäjittäin vaikokihlakunnittain. VA FR43.
47) Huittistenkäräjät 26.-28, 11. 1635, VAmm4:235 sekäJokipii, 1959s.244.
48) Esimerkki tässä työssä olosta Euran käräjät 18.—20. 11. 1650, VAmm 7: 111.
Erkinpoika vaati Suodenniemenkylän Eskeliltä v. 1628 puolta tynnyriä ruista, jonka tämän hevoset olivat syöneet hänen kaskeltaan. Kun tarkastusmiehet kuitenkin ha-vaitsivat. ettei sen kasken ympärillä ollut aitaa, ei mitään korvausta tuomittu.49 Vas-taavanlaisessa tapauksessa seuraavana vuonna Hämeenkyrön lautakunta lausui, että
”sen, jokahaluaa viljellä jotainpaikkaa metsässä, tulee tehdä kunnolliset aidat, kos-ka karjalla ei ole järkeä, vaan se menee kaikkialle, missä avointa on”.50 Jos sen si-jaan aitojen havaittiin olevan kunnossa, tuomittiin eläinten omistaja korvaamaan nii-den kaskesta syömä viljamäärä.51 Jos aita oli huono, voitiin karjanomistaja tuomita vain puoleen korvaukseen.52 Eurassa määrättiin v. 1654 pappilassa asuva Jaakko Yrjänänpoika maksamaan 10 kappaa ruista Kiukaisten Simo Mikonpojalle, kun hän oli ottanut pois aidan tämän kasken ympäriltä.53 Loimaalla esiintyi v. 1658 seuraava tapaus. Alastaron Vammalan Ludvig oli kaatanut ruiskasken jokiäyräälle ja
aidan-nut sen kolmelta puolen, mutta ei jokea vastaan. Kun nimismiehen karja oli syönyt siitä puolitoista tynnyriä ruista, syntyi kiista: vastapuoli väitti, ettei aita ollut lailli-nen.54
Kaskenviljelyn seuraavista vaiheista, palon muokkauksesta pystyillä kaskisahroiila ja risukarhilla. sen kylvöstä ja siemenen sekoittamisesta tuhkaan, ei lähteitten
luon-teen vuoksi ole juuri säilynyt tietoja. Tiedetään säilyneestä museoesineistöstä. että muokkaukseen käytetyt aurat olivat eri osissa maakuntaa erilaisia. Ala-Satakunnas-sa oli härkäkulttuurin vaikutuksesta käytännössä yksiaisainen ns. koukkuaura; niin-pä Ulvilan kartanossa tehtiin v. 1552 kaksi huhtakoukkua,55 kun taas Ylä-Satakun-nassa oli käytännössä erityisesti sille ominainen kaksiaisainen sahratyyppi, kaskuri.
Liuksialan kartanossa Kangasalla mainitaan v. 1574 olleen 21 rautaista sahrante-rää.56 Ikaalisten pappilassa oli v. 1550 ”pari sahran rautoja ja roolin rauta, kuten rahvaanomaisesti sanotaan”.57 Rootin rauta on sahran terän edessä oleva puukko-mainen rauta. Siitä, kuinka sahratyyppisissäkin auroissa pellolla käytetty erosi kas-kella käytetystä, antaa todistuksen Hämeenkyrön Mahnalan Unnalan talon inventaa-rio v. 1683. Siinä erotetaan toisistaan ”peltoterät” (åkerbillar 1 par) ja ”kaskiterät”
(Svidiebild 1 par).58
Kaskea näkyy käsitellyn useaan kertaan kesän mittaan. Niinpä Karkun rovastinkä-räjillä 4.10. 1554 Olavi Hornoi sai sakkoa pyhäpäivätyöstä, kun oli Matinpäivänä
49) Karkun käräjät 29.8. 1628, VAnn 2: 147.
50) Kyrön käräjät 11.5. 1629, VAnn 2: 205.
51) Ulvilan käräjät 22.11. 1625, VA mm 2:237; Eurajoen käräjät 27.4. 1627, VA mm 2: lOv; Ruoveden kärä-jät 10.1. 1624. VAmm 1:32v;Huittisten käräjät 30.9. 1674, VAmm 11:46 jne.
52) Ruoveden käräjät 3.2. 1630.VAnn 3: lOv.
53) Euran käräjät31. I.—l.2.1654.VAmm 8: 198,
54) Loimaan käräjät 17.—20. 11. 1658, VAmm 10: 196.
55) (2svidiekrokar). VA 1948:35.
56) (årdebilder).VA 2272: 2.
57) Hausen. Bidrag 1898s.262,
58) Hämeenkyrön käräjät 26.—31. 1.1683.VAnn6: 912
(21.9.) kaskeaan "kertaamassa”.59 Pirkkalassa syytettiin v. 1631 erästä miestä, että hän kyyditykseen otetulla tammalla olisi kaksi päivää karhinnut kaskiaan.60 Kaikki nämä välineet ja työt tunnetaanmyöhemmistäkansatieteellisistäkuvauksista.
d) Viljalajit janiidenvuorottelu
1700-luvun kirjailijoiden mukaan kylvettiin huhtaan aina ruista, mutta kaskeen joko ruista, ohraa, naurista tai pellavaa. Sitä edeltäneen vuosisadan tiedot sopivat hyvin yhteen tämän kanssa. Niinpä edellä mainittu Ähtärin alastaipalelaisten 100 tynnyrin suurhuhta kasvoi ruista.61 Huhtaan kylvettävä‘ruis oli aivan erityistä kovasti verso-vaa lajia, juureista, jossa samasta siemenestä kasvoi kymmeniä haaroja.62 Sen
vuoksi muodostuivat sen sadotkin hyviksi. Niinpä kerrottiin Ruoveden Väärinmajalla v. 1660 saadun kahden tynnyrin kylvöstä 22 tynnyrin sato.63 Varsinaiseen kaskeen kylvettiin sen sijaan tavallisia viljalajeja. Siten Juho Tiisa oli Karkussa v. 1563 kyl-vänyt kaskeensa naurista, joka kuitenkin meni hukkaan, kun toiset yhtiömiehet kyl-vivät päälle ruista.64 Hämeenkyrössä jakoi v. 1628 pari yhteiskasken viljelijää sadon, jokakäsitti ruista, ohraa ja nauriita.65 Karkussa oli taas v. 1681 Lammintaan Tuo-mas Jaakonpoika tehnyt kylän omistamalle Ruohoniemen maalle kasken, josta sinä vuonna saatiin satoa 20 kappaa ruista, 1 tynnyri 10 kappaa ohraa, 18 tynnyriä nauriitaja4 leiviskää pellavia.66
Erityinen piirre 1600-luvun kaskiviljelyssä on sen monivuotisuus, joka myöhemmin tuli harvinaiseksi. Se edellytti useimmiten saman paikan uutta polttamista eli rovioi-mista paikalle jääneillä tai sinne myöhemmin tuoduilla puilla. Niinpä kertoi v. 1628
Hämeenkyrön Kalkunmäen Klemetti Urbanuksenpoika vuokranneensa naapurilleen Lasse Niilonpojalle nauriskasken sellaisella sopimuksella, että kun Lasse ottaa nau-riit ylös, hän kylvää ruista sijaan.67 Ruovedellä sanottiin v. 1630 Kukonpohjan Las-se Juhananpojankaataneen Virtain Jähdyspohjan alueellekasken, josta hän edellise-nä vuonna oli saanutruista, mutta jossanyt kasvoi ohraa janauriita.68 Vesilahdessa oli Kaarle Matinpoika Sorva keväällä 1677 polttanut ja kylvänyt toiselle kuuluvan jo kaadetun kasken, josta sinä syksynä saatiin nauriita, mutta seuraavana ruista.69 Pirkkalan Länsi-Teiskon Tahlossa jaettiin v. 1679 neljän veljeksen viljelemän kasken
(sved) ensimmäinen sato tasan heidän keskensä, mutta toisen vuoden sato eräästä
59) (kerdadhe?), VA. Karkun rovastikäräjien sakkoluettelo 4.10. 1554, VA 1973.
60) (ohrdetwädaghar sittSwedielandh), Pirkkalan käräjät20.10. 1631,VAnn 3: 381v.
61) Ruoveden käräjät 21.—23. 10. 1665, VAnn62:830v.
62) (SkafTtRogh), Ruoveden käräjät 7, 1. 1631,VAnn 3: 206.
63) Ruoveden käräjät 6.-7. 12. 1660, VAnn 62:528.
64) Karkun sakkoluettelo 15.3. 1564, VA 2166: 11.
65) Hämeenkyrön käräjät 1.9. 1628, VAnn2: 172.
66) Karkun käräjät 5.-7. 8. 1682,VAnn 6: 648.
67) Hämeenkyrön käräjät I. 9. 1628, VAnn2: 169.
68) Ruovedenkäräjät 30.8. 1630, VAnn3: 123.
69) Vesilahdenkäräjät 7.-8. 10. 1678, VAnn 5: 450.
Kaskuri IkaalistenLäykkälän Kamraatin talosta. Rakenteen sukulaisuus edellä esi-tettyihin Kangasalan ja Tyrvään peltosahroihin on ilmeinen. Huomaa suuri luotin eli rootinrauta. Kaskuri on nykyään Kansallismuseossa. Valok. Museoviraston ku-va-arkisto.
toisesta kaskesta tuomittiin kokonaan taloa pitävälle veljelle.70 Edellä mainitulta karkkulaisten Noormarkun Painonmaalle tekemältä huhdalta kerrottiin, että kuudes osakas. Lavian Huidan isäntä, oli toisena vuonna muille ilmoittamatta polttanut sen uudelleen ja kylvänyt siihen ruista, jonkasitten yksin korjasi.71 Viljakkalan Harhalan Perttu Martinpoika oli kaatanut puolen tynnyrin alan erään naapurinsa yksityiselle ulkomaan saralle, vienyt sieltä pois ohran ja nauriit sekä kylvänyt sen kolmannen kerran, nytjuureisrukiille.12
Karkun Kutalassa viljeltiin v. 1681 kaskessa pellavan ohella poikkeuksellisesti veh-nää.73 Ikaalisten Tevaniemessä oli Sipi Vincentiuksenpoika vuokrannut 1650-luvun lopulla kaskeamisalueen naapurilleen sillä ehdolla, että paikalla seuraavana kesänä kasvava heinä kuuluisi hänelle.74 Samalla tavoin tiedetään Matti Jaakonpojan Huit-tisten Riesolassa niittäneenv. 1658 heinän vanhasta kaskestaan.75
e) Kaskiviljan korjaaminen. Kaskiriihet ja metsäaitat
Kaskivilja korjattiin samaan tapaan kuin peltoviljakin. Kannattaa kuitenkin panna
merkille, että kaskisirppi joskus erotettiin tavallisesta sirpistä.76 Virtain Sipilänkylän
70) Pirkkalan käräjät 23.-24.I. 1679.VAnn5: 522.
71) Karkun käräjät 24.10. 1631. VA nn 3:391
v:
"afbrändt samma Swediestompn Enskillt, och Sådt der uthi Rogh annan gångh".72) (RootRogh). Hämeenkyrön käräjät 4.12. 1646.VAnn4: 309.
73) Karkun käräjät 3.-7. 1.1681.VA nn6: 11.
74) Hämeenkyrön käräjät 27.-28. 11.1660. VAnn62: 524.
75) Huittisten käräjät 5.-7. 8. 1658, VAmm 10: 98.
76) Jokipii, 1959s.3 19.
Pikkukaskuri Kangasalan Ohtolan Marttilan talosta, rakenteellisesti
itäsuomalais-ten sahrojen sukua. Nykyään Kansallismuseossa. Valok. Museoviraston
kuva-arkis-to.
metsässä olevalla kaskella oli vilja haasialla (opå hässijan) syksyllä v. 1629.77 Kah-della Noormarkun Painonmaan kaskella kerrottiin lokakuussa v. 1631 viljan olevan
edelleen haasialla (opå hässijen).78 Tarpeeksi kuivanut vilja koottiin talvea vastaan
suuriin aumoihin. Multian Tarhapään Erkki Sipinpoika sai v. 1682 pitäjänmiehiltä korvausta 10:stä tynnyristä ruista yhden hänen vilja-aumansa (stacka) palettua uu-den kasken mukana.79 Keuruun kirkkoherra piti v. 1680 tarkkaa lukua kaskiau-moistaan (Swedie Stackar).80 Ähtärin alastaipalelaiset sanoivat v. 1665 koonneensa edellä mainitun 100 tynnyrin ruishuhtansa suuriksi aumoiksi (stor stackar).81
Useimmissa tapauksissa, milloin matkat sen sallivat, aumoilla oleva vilja ajettiin tal-vikelillä kotiin puitavaksi. Niinpä Ikaalisten Kallionkielen Matti Luukkaanpoika oli v. 1662 ollut vähän ennen joulua hakemassa ruista kaskeltaan.82 Ruoveden Väärin-majan Tuomas Olavinpoika oli talveksi v. 1629 ottanut elätettäväkseen yhden tam-man. Kun se kuoli hänen ajaessaan sillä viljakuormaa kaskelta kotiin, maksoi hän
tammanomistajalle sovittajaisia2tynnyriäruista.83
Joskus oli huhdalle kuitenkin niin pitkä matka, ettei kotiinajo voinut tulla kysymyk-seen. Silloin paikalle rakennettiin kaskiriihi eli metsäriihi. Sellaisiaeli metsäriihi. Sellaisia tavataantavataan niinkinniinkin
77) Ruoveden käräjät 19.10. 1629,VAnn2: 370.
78) Karkun käräjät 24.10. 1631, VA nn3:391v,
79) Ruoveden käräjät 23.-25.2. 1682, VAnn6: 533.
80) Ruoveden käräjät 15.—17. 9. 1680, VAnn5: 876v.
81) Ruoveden käräjät 21.—23. 10. 1665, VAnn 62: 830v.
82) Hämeenkyrön käräjät 9.—10.3. 1663, VAnn62: 717.
83) Ruoveden käräjät 3.2. 1630,VAnn3: 10.
etelästä kuin Huittisista asti. V. 1643 oli pari piikaa varastanut viljaa Suttilan kylän omistamalta kaskiriiheltä,84 V. 1658 Punkalaitumen Parrilan Matti Sipinpoika kertoi menettäneensä tulipalossa mm. kaksi pientä kaskiriihtä.85 Hämeenkyrön Tuokkolan Jaakko Erkinpoika syytti v. 1631 erästä Tokkoisten miestä metsäriihensä (Hans skogz Riia) polttamisesta.86 Viljakkalan Inkulan kylän ulkomaan palossa v. 1646 oli tuhoutunut mm. niittylatoja ja kaskiriihiä (Swedh Rijor).87 Samoin pitäjän Juhana Matinpoika epäili v. 1663 Karhenkylän Tuomas Matinpoikaa siitä, et-tä et-tämä olisi sulkenut hänen hevosensa erääseen metsäriiheen.88 Ikaalisissa tappelivat Kilvakkalan jaKartun kyläläiset v. 1676 suurella joukolla Kartunkylän riihellä, joka sijaitsi Hangasjärven ulkomaalla.89 Teiskon Pengon Tuomas Yrjänänpoika oli ollut syksyllä v. 1666 puimassa viljaa "yhdellä metsäriihistään", työn väliaikana hän le-päsi poikansa kanssa rakovalkealla.90 Pari lautamiestä todisti Ruoveden syyskäräjillä v. 1680, että Ilmajoen pitäjän Alavuden kylän Sapsalammin Matti Antinpoika oli tunkeutunut rajan yli, hakannut huhdan Virtain Liedenpohjan Yrjänä Yrjänänpojalle kuuluvaan metsään ja rakentanut sinne riihen, jossa oli puinut sadon.91 Keuruun Ampialan Pietari Niilonpoika taas löysi v. 1683 erään lautamiehen kanssa metsäs-tään kolme Hämeeseen kuuluvan Petäjäveden miestä, jotka olivat sinne lääninra-jan yli kaataneet kaskenjaolivat parhaillaan rakentamassa riihtä.92
Yksinpä puidun viljan kotiin kuljetuskin yhdellä kertaa voi tuottaa hankaluuksia.
Tällöin kaskelle rakennettiin metsäaitta, johon kaskivilja varastoitiin aivan kuten erämiehet säilöivät saaliinsa eräaittaan. Siten Noormarkun Painonmaalla v. 1631 liikkuneet kaskentarkastusmiehet panivat löytämänsä kolme säkillistä ja pienen pus-sillisen viljaa säilöön Mouhijärven Kairilan kyläläisten siellä omistamaan
metsäait-taan.93 Hämeenkyröläinen Olavi Niura oli joskus 1600-luvun alkupuolella varastanut 11 tynnyriä viljaa toisten metsäaitasta, mutta sopinut asian luovuttamalla jonkun maakappaleen asianomistajalle.94 Karkussa Kuorenniemen Yrjänä Ristonpoika lu-nasti v. 1659 kahdella kuparitaalarilla Suodenniemen Jalkavalan Klemetti Yrjänän-pojan osuudenpieneenmetsäaittaan, jonkahe olivatyhdessärakentaneet.95
84) (Rija uthi deras Swidieland), Huittisten käräjät 2.-5. 9. 1643, VAmm5:339.
85) (2småSwijdie Rijar), Huittisten käräjät 12.—15. 11. 1658, VAmm 10: 141.
86) Hämeenkyrön käräjät 18.10. 1631, VAnn3: 367.
87) Hämeenkyrön käräjät 29.—30. 3. 1648, VAnn4:425.
88) (uthienSkogzriia), Hämeenkyrön käräjät 6.-9. 10. 1663, VAnn62: 824.
89) Hämeenkyrön käräjät 10.—13. 11. 1680, VA nn 5:913v—914: ”till en Rija, der dhe Karttu boor tröskade sädhen afden Swedhen,somdehafwa omtwistat”.
90) (weedheensin Skogzrija); (Wedheenstäckeldh), Pirkkalankäräjät 8.-9.2. 1667, VAnn62: 1023.
91) Ruoveden käräjät 15.—17. 9. 1680, VAnn5: 870.
92) Keuruun käräjät 15.1. 1683, VA nn 6:892; kolme näistä esimerkeistä on aikaisemmin esittänyt Melan-der, 1909s.6—B.
93) (skogz wisterhus), Karkun käräjät 24.10. 1631,VA nn3: 391v.
94) (utaffettskogz wisthus), Hämeenkyrön käräjät 31.3. 1628,VAnn2: 26v.
95) (Skogz wisthuus), Karkun käräjät 25.-27. 10. 1659,VAnn 62:427.