a) Viljakasvit
Keskiajalla ohran arvellaan olleen Satakunnankin pääviljalaji, mm. sillä perusteella, että sitä maksettiin kinkeriverona kaksi kertaa niin paljon kuin ruista.171 Monet sei-kat viittaavat kuitenkin siihen, että ruis jo 1500-luvun puolivälissä oli saavuttamassa
tärkeimmän viljan aseman. Niinpä kruunun lampuotitalojen kylvöt, jotka ovat tie-dossa 1500-luvun jälkipuoliskolta,viittaavat tähän suuntaan. Eurassa v. 1570 Sork-kisten lampuoti kylvi 4 pannia ruista ja 4 pannia kevätviljaa, mutta Kiukaisten Ha-rolan lampuoti kylvi jo 3 pannia ruista ja kevätviljaa 1 pannin.l72 Huittisissa v.
Ruista leikataan sirpillä Hämeenkyrön Tuokkolassa. Valok. Ilmari Kohtamäki 1936.Museoviraston kuva-arkisto.
171) Voionmaa 1922s.261; Araj ä rv i 1950s. 148;Suva nto 1957 5.519 172) Koivisto 1966s. 129-130.
1557 eräs Karhiniemen mies, entinen Naantalin luostarin lampuoti, kylvi 5 pannia ruista ja2 pannia kevätviljaa, toinen täysin samoin jakolmas Kirkonkylässä kylvi 6 pannia ruista ja 3 pannia kevätviljaa.173 Pirkkalassa v. 1564 Martti Tyrkkölä kylvi ruista 2 puntaa (siis 12 pannia) ja kevätkylvöä I punnan, Pekka Räikkönen ruista 1
punnan ja kevätkylvöä 4 pannia ja kolmas lampuoti samoin. Haapaniemessä. Pent-tilässä jaPispalassa ruis-ja ohrakylvöolivat kuitenkin vielä tasoissa.174
Selvemmän käsityksen asiasta saa kymmenysluetteloista. Niinpä Papunen on laskenut mm. seuraavia prosenttiarvojaRauman seudunkymmenysluetteloista:175
Ruis Ohra Vehnä Kaura Papu
Rauman maalaiskunta 1564 64 24 1 5 6
Rauman maalaiskunta 1578 24 40 2 17 17
Lappi T.l. 1548 50 30 1 3 16
Lappi T.l. 1566 51 24 0,4 5 20
Hinnerjoki 1560 64 19 0,4 1 16
Lehtinen esittää vastaavat luvut Suur-Ulvilan eteläosan neljästä pitäjästä (Ulvila, Nakkila, Porin mlk,Kullaa). 176
Vuosi Ruis Ohra Vehnä Kaura Papu
1560/62 47,4 47,4 0.4 3,0 1,8
1578/80 29,0 58,8 2,6 6,6 3.0
Ohran vanhaa valta-asemaa kuvastelee Rauman maalaiskunnan v:n 1578 luku ja Ulvilan luvut seuraavilta vuosilta. Lehtinen toteaakin Ulvilasta, että ensi sijan alueen viljelyskasvien joukossasaa lähinnä ohra. Seudun alavuus ehkä myös teki rukiinvil-jelyn siellä epävarmaksi ja vaikutti sikäläisiin ruissatoihin pahemmin kuin nopeakas-vuiseen ohraan.177
Viljelyskasvien levinneisyyttä Huittisten. Tyrvään jaKarkun seudulta on käsitellyt Pentti Papunen vuoden 1610 kymmenysluettelosta, yhdestä viimeisistä asiakirjoista, jossa viljalajit eritellään näin tarkasti (myöhemmin esitetään yleensä vain ruis ja oh-ra, usein nekin yhteenlaskettuina). Papunen jakaa nämä pitäjät eri alueellisiin ryh-miinasutuksen muodostamienryhmien perusteella jasaa seuraavan tuloksen:
173) Lähteenoja 1949s. 157.
174) Suvanto 1957s.520, 175) Papunen 1959s.326.
176) Lehtinen 1967s. 148.
177) Lehtinen 1967s. 149.
Kaura ja muut kevätviljat leikattiin myös sirpillä ja sidottiin ruisolkisiteellä kaksit-tain lyhdepareiksi. Tyrvää. Valok.EinoNikkilä. Museoviraston kuva-arkisto.
Taulukko 10.Keski-Satakunnan viljelyskasvit v. 1610(Pentti Papusen mukaan; viljamitat tynnyreitä)
Pitäjä tai alue Kyliä Ruis % Ohra % Kaura % Herne %
Lavia 1 13V6 41.2 18V2 57.8 - - V 3 1.0
Suodenniemi 8 18V6 39,5 275 /6 60.5
Mouhijärvi 23 785 /6 35,2 138V6 61.6 3V*
L 7 3V
3 1,5Mouhijärvi
(syrjäkylät) 9 18V6 27,7 45V6 68.8 2V3 3,5
Sarkola 6 472/3 39,3 68V6 56.2 2V3
L 9 3V
6 2,6Karkku 31 65'/3 19.8 251 76.2 4‘/3
L 3 9
2,7Tyrvää 54 331V3 48,5 3142 /3 46.0 '/
3 0.0 372 /3 5.5 Tyrvää
(syrjäkylät) 14 60V2 51,0 53V3 45.0 V 3 0,5 4 3,4
Äetsä 15 45'/3 48.5 472/3 51.0 >/3 0,4
V 6 0.1
HuittistenVil
jelyskeskus 20 178 54.2 1345/6 41.0 15'/3 4.7
V 3 0.1
Raijala 1 18 53.5 11 32.7 3V2 >0.3 l'/6 3.5
Punkalaitumen jokivarsi 17 75J/6 53.6 5 52/3 39,7 75/6 5.6 l‘/2 LI Punkalaitumen
muut 4 14V 3 52.8 125 /6 47.2
Loimijokivarsi,
Vampula 13 70V4 62.2 39‘/3 34.6 3V3 2.9 '/3 °-3 Puurijärven
ympäristö 5 16 43,0 20V6 56,1 V 3 0.9
Kauvatsa 4 15V6 46.0 17‘/3 52.5 V 2 1.5
Yhteensä 225 1065"/12 43.9 1256‘/3 51.7 45 1.9 61
~
Yhteensä tutkimusalueeseen kuului 788 maatilaa. Kokonaissato oli 2428V4
tynny-riä. Taloa kohti kokonaiskylvö tuli olemaan 3 tynnyriä 2V2 kappaa.178 Kontrollin vuoksi on laskettu Tyrvään jaKarkun luvut myös vuodelta 1621 (Suur-Huittisista se ei ole mahdollista). Tällöin nämä Ylä-Satakunnan alaosan pitäjät kylvivät seuraa-vasti:
Ruista 983V6 tynnyriä eli 50,5 % Ohraa 860V6 „ eli 44,2 %
Kauraa 5V6 „ eli 0,3 %
Hernettä 97V* „ eli 5,0 %
Yhteensä! 946V2 tynnyriä eli 100,0 %
Vertailu osoittaa, että v. 1610 ohra oli vielä alueen pääviljalaji. Sen viljelyn paino-piste on Ylä-Satakunnan puolella, Karkussa; erityisen mielellään sitä suosittiin pie-nillä tiloilla, joilla se saattoi olla ainoa vilja. Tyrväällä viljeltiin yhtä paljon ruista kuin ohraa ja Huittisissa, etenkin eteläisessä Vampulassa, ruis on selvästi voitolla. V.
1621 ruis on jovoittanut lisää alaa myös Ylä-Satakunnan puolella jakohonnut siel-läkinpääviljalajiksi.
"Koska puheenaolevat lähteet ovat peräisin verraten lyhyeltä ajalta, ei voida var-muudella sanoa, edustavatko ne todella jonkinlaistataitekohtaa kehityksessä keski-aikaisesta ohranviljelyksestä ruisvaltaiseen maanviljelykseen, joka saavutti suurim-man laajuutensa viime vuosisadalla... Joka tapauksessa ovat 1600-luvun alkupuo-len kylvöluvuissa havaitut muutokset vuosisataisen kehitystendenssin mukaisia”, lau-suu Papunen.179
Hyvin varhaisia tietoja rukiin leviämisestä valtaviljaksi saadaan vuoden 1589 maan-tarkastuskirjasta. Tarkastuksen yhteydessä tarkkoja kylvötietoja annetaan tosin vain
muutamasta pitäjästä,mutta ne ovatvoimakkaasti ruisvaltaisia.
Pitäjä Ruiskylvö % Ohrakylvö
% Kaurakylvö %
tyn tyn tyn
Eura 332 62 146 27 57 11
Loimaa 930 66 341 24 134 10
Köyliö 337 65 136 27 43 8
Huittinen (osa) 329 67 123 25 39 8
Oletettavasti uudet viljelystavat levisivät juuri näihin pitäjiin siksi, että ne sijaitsevat Ala-Satakunnan Varsinais-Suomen puoleisella maarajalla. Varsinais- Suomessa ruis on nimittäin jo 1550-luvulla ollut tärkein viljalaji, jonamaksettiin 64 % alueen
kym-178) Papunen 1952
a s.
73—74 jaliite ss.B—l4.179) Papunen 1952
a s.
77—78 ja 81.Valmiita kaurapystyjä, joista näkyy myös sitomien pystytystäpä: kuhilaan hattu on länsisuomalaiseentapaan pystyssä. Tyrvää. Valok. Eino Nikkilä 1938.
Museoviras-tonkuva-arkisto.
menyksistä. kun ohrana maksettiin 22 %. 1500-luvun lopulla rukiin tavattoman kor-kea suhdeluku kuitenkin laski, osittain siksi, että sotaveroja vaadittiin nimenomaan
rukiina, osittainohran ja kauranviljelyn hyväksi(v. 1579—1585ruis 45.5 %, ohra 30.5
%). 180 Hämeestä eikehitystä (toisin laadittujen papinveroluetteloiden takia) voida kun nollaseurata, muttaarvellaan rukiin voittaneen alaa 1550-luvulta alkaen kuninkaankar-tanoiden ruisvaltaisenviljelystavanmallin mukaan. Esim. Someron talonpojat
kasvatti-vat jo 1552 enemmän ruista kuin ohraa. Josajatellaan,ettämuutosruisvaltaisuuteen ta-pahtui Hämeessä lounaasta alkaen luvun alkupuolella. Ylä-Satakunnassa 1600-luvun puolivälissä (vrt. ed.) ja Etelä-Pohjanmaalla kuten tiedetään 1600-luvun lo-pulla,181 onkinkehityssarja johdonmukainen.
Tilanteesta aivan tutkimuskauden lopulla eli isonvihan aikana antaa seuraava Aulis Ojan laskema taulukko (ja sen nojalla tekemä kartta) havainnollisen kuvan.182
180) Säihke 1963s.28-33.
181) Luukko 1957s.456, 182) Oja 1956s. 38ja karttas. 17.
Taulukko 11.Pääviljalajien keskinäinen osuus Satakunnan kylvöistä v. 1719
Tulosten edustavuudesta on mainittava, että normaalivuoteen 1710 verrattuna Ylä-Satakunnan kokonaiskylvö v. 1719 oli 36 %ja Ala-Satakunnan 41 %.183 Siitä huo-limatta viljalajien suhde lienee ollut tavanomainen. Ruis on jo täysin voitolla, minkä
johtoaseman se sitten säilytti noin puolitoista vuosisataa. Yli 75 %:n rukiinviljelyyn kohoavat Rauman maaseurakunta (84 %) ja Eurajoki sekä Mouhijärvi ja Pirkkala.
Kartasta näkyy selvästi, että nimenomaan Varsinais-Suomea on pidettävä rukiin valtaviljelyn leviämiskeskuksena. Kun ohran kylvö Merikarvialla vielä niukasti ylitti rukiin, tätä on pidettävä vanhanaikaisuutenaseudun talouselämässä. Tässä suhteessa se liittyi naapurissaan Pohjanmaallavielä laajalti säilyneeseenkäytäntöön.
183) Oj a 1956s.15.
Leikkuu- japuintivälineitä Huittisten Ala-Jaakolan talon museosta. Väärävartinen viikate, sirppi, suviviljojen puintiin käytetty kipakka (oksavarsta), rukiin puintiin käytetty vartta (satakuntalainen varsta-tyyppi, jolla on remmillä kiinnitetty klupu), pari riihessä käytettyä elohankoa, hevoskrapa, petkele japohdin, jossahypittämällä
jyvätpuhdistettiin pölystä. Valok. Tyyni Vahter 1935.Museovirastonkuva-arkisto.
Kauran viljely oli Varsinais-Suomessa jo 1500-luvulla varsin voimakasta ja vieläpä selvässä nousussa 1550-luvulta 1580-luvulle (3—9 % eri kihlakunnissa). Vuosien 1579—1585 kymmenysluetteloista on laskettu, että kaura muodosti Vehmaan kihla-kunnassa 13,5 % kylvöstä, Maskun kihlakunnassa 10,3 %, Piikkiön kihlakunnassa 21,5 %ja Halikon kihlakunnassa 19 % kylvöstä.184 Hämeestä on osoitettu, että kauranviljelys oli Sääksmäen kihlakunnassa runsasta (v. 1619 noin 14 % kokonais-kylvöstä), mutta sen sijaan idempänä heikkoa. Hattulan kihlakunnassa v. 1626 yh-teensä 6,7 %ja Hollolan kihlakunnassa vain 3,7 %. 185 Näyttäisi siis siltä, että kau-ranviljely olisi leviämässä Varsinais-Suomesta jaLounais-Hämeestä pohjoista jaitää kohti. 186
184) Säihke 1963s.29-33.
185) Luukko 1957s.458-460.
186) Tässä tullaan siis toiseen tulokseen kuin Voionmaa 1922 s. 267, joka katsoo kauranviljelyn levinneen
"vanhoiltapesäpaikoiltaan”Itä-Suomesta länteenpäin.
Suoniemen Sarkolan Hutkon ns. kiukkuririihi. Tässä riihityypissä kiuas on erityi-sessä omassa osastossaan jasitä lämmitetään ulkoa käsin. Tyypin keskiaikaisuutta osoittanee sen levinneisyys: Lounais-Suomi sekä Tornionjokilaakso ja suomalainen Länsi-Pohja (Vilppula 1955, s. 21 ja 28). Valok. Eino Nikkilä 1929. Museoviraston kuva-arkisto.
Tällaista päätelmää, joka olisi analoginen vehnän jakauran leviämisen kanssa, tukisi Satakunnan aineisto. Rauman seudulla kauran osuus 1500-luvulla oli suhteellisen korkea vaihdellessaan 5—17 %, Ulvilassa jo matalampi eli 3—6 % kylvöistä. (S. 75 taulukko). Kokemäen kartanossa kylvettiin v. 1553 kolme pannia kauraa, mikä oli vähän yli 2 % vuoden koko kylvöstä (VA 1865:2). Ulvilan Koiviston kartanossa kylvettiin v. 1606—1607 epätavallisen paljon kauraa, kokonaista kahdeksan tynny-riä. Se oli 47‘/2 tynnyrin kokonaiskylvöstä 16.8 %. Tavallisina vuosina Koiviston kaurakylvö oli vain I—2 tynnyriä, mikä v. 1609—1610 teki 4 % mutta v. 1614
1615 sentään 6,6 % kartanon kokonaiskylvöstä.187
Vuoden 1589 maantarkastuskirja osoittaa kauranviljelyn olleen varsin vilkasta Ala-Satakunnan Varsinais-Suomen puoleisissa rajapitäjissä. Eurassa ja Loimaalla se oli noin 10—11 %, vähän sisemmällämaassa,Köyliössä ja Huittisissa, suunnilleen 8 %.
187) Laskelmat Lehtinen’ 1967s. 102lukujen perusteella.
Ahdettu ruishihiTyrväältä. Valok. Eino Nikkilä 1938. Museoviraston kuva-arkisto.
Vuoden 1610 tiedot keskisen Satakunnan kauranviljelystä osoittavat sen
kokonai-suutena olleen vaatimatonta, noin 2 %; Huittisissa liikuttiin 5 %:n tasolla mutta paikoitellen, kuten Raijalassa, kaura muodosti jopa 10 % kylvöstä. Ylä-Satakunnan puolessa Tyrväässä jaLaviassa ei kauraa viljelty lainkaan, mutta esim. Mouhijärven syrjäkylissä sillä oli jo omat viljelijänsä, jotka kuten pian nähdään näyttävät oppineen sen Kyröstä päin (s. 76taulukko).
Taulukko 12. Ylä-Satakunnan kylvöt v. 1626 (VA 2566; Papusen mukaan)
Pitäjä Ruista ja ohraa % Kauraa % Hernettä %
Tyrvää 156 ty 13 kap 94.2 - - 9ty 19 kap 5,8
■Lisäksi vehnää 17V2kappaa(0,02 %).
Ylä-Satakunnan kauranviljely oli 1600-luvulla eri pitäjissä kovin erilaista. V. 1626 se oli Tyrväässä, Karkussa jaLempäälässä miltei olematonta (alle 1 %), useissa pitä-jissäAla-Satakunnan tapaan heikohkoa (1,5—3,5 %), mutta joissakin pitäjissä kes-kinkertaista: Vesilahdella 5,3 %. Pälkäneen Ruokolan neljänneksessä 6,6 %, Kyrös-sä 6,7 % kokonaiskylvöstä. Näyttää olevan vaikea muodostaa erityistä sääntöä siitä, minkälaisissa pitäjissä kauranviljely oli pisimmällä, sillä Vesilahti ja Pälkäneen kylät olivat vanhaa voimakasta peltoviljelyaluetta kun taas Kyrö oli pääosiltaan vielä erä-maapitäjä. Ilmeisesti Gadd on oikeassa sanoessaan v. 1751, että osa talonpojista kylvi kauran peltoon ja alaville maille, mutta pääosa kaskiin,188 niin kuin ilmeisesti Kyrössä tehtiin. Ylä-Satakunnan kartanoista vain kaksi viljeli tällöin kauraa,
Liuksi-ala jossa kauranviljely oli ollut käytössä jo v. 1558189 kokonaista 18 % kyl-vöstään. Haapaniemi 9.1 % kylvöstään.190 Runsashevosisissa kartanoissa
kauranvil-jelystätarvittiinkin eniten.
Vuoden 1719 tiedot kauranviljelystä ovat varsin mielenkiintoisia. Useilla paikkakun-nilla se on entiseen verrattuna säilynyt melko ennallaan (s. 79). Johtoasema kauran-viljelijöinä on nyt Punkalaitumella (6 %) jaKokemäellä(4 %), mutta on tapahtunut selvää taantumista, ilmeisesti rukiin hyväksi, koska sitä viljeltiin niin paljon näissä pitäjissä, mm. Rauman maaseurakunnassa ja T.l:n Lapissa sekä Mouhijärvellä, Ky-rössä jaRuovedellä. Sen sijaan Tyrväällä, jossa ennen ei viljelty kauraa, se on
voit-tanut 1 % verran kylvöalaa ja lisännyt hieman edustustaan Pirkkalassa ja Lempää-lässä. Alle puolen prosentin (siis taulukossa 0 %) kylvävät pitäjät näyttävät yleensä olevan varsin syrjäisiä: Merikarvia, Mouhijärvi, Ruovesi, Keuruu ja Kuorevesi.
188) Gadd 1751suomennoss. 140.
189) Suvanto 1957s.520.
190) Arajärvi 1950s.348, samoin Joki p i i 1959s.234.
Länsisuomalainen luuvariihi, josta on Satakunnasta asiakirjatietoja jo 1600-luvulta.
Oikealla riihi, keskellä luuva eli puintihuone, vasemmalla olkilato.Eurajoki, Tarvota.
Valok. Hilkka Vilppula1939. Museovirastonkuva-arkisto.
Kaikki tämä lienee helpointa tulkita siten, että kauran kaskiviljelys vuosisadan
mit-taan on paljon vähentynyt, mutta rintapitäjissä se hiukkasen edistyi nimenomaan peltoviljana(n. 2 % luokkaankylvöstä).
Vasta intensiivinenkarjatalous 1800-luvun lopulla nosti kauran pääviljalajiksi, jollai-nen se tällä vuosisadalla määrällisesti katsoen on (v. 1910 kauralla oli 21,4 %
pelto-alasta).191
Varsinaisista viljakasveista vehnä oli Satakunnassa harvinainen. Sen perinnäinen vil-jelysalueoli maassamme Varsinais-Suomi, jossasitä sekäyleisempääkevät- että har-vinaisempaa syysvehnää viljeltiin jo keskiajalla myös talonpoikaistaloissa. Esim.
Vakka-Suomen emäkylissä vehnä oli 1500-luvun puolivälissä miltei joka talon vilje-lyskasvi.192 Täältä päin se levisi Ala-Satakunnan reunapitäjiin. Lapin pitäjässä ja Rauman maalaiskunnassa vehnänviljely oli, kuten Papunen on osoittanut, ”jo näin varhain aivan vakiintunutta joskin määrältään vähäistä”. (Ed. taulukossa 0,4—2
%).193 Jotkut "edistykselliset” talot viljelivät nisua myös Euran ja Köyliön seudulla.
191) Voionmaa 1922s.265—267.
192) Vilkuna 1935 s.60—61, Voion m a a 1922kartta s.268.
193) Papunen 1959s.326.
Puintia Noormarkun Finpyyssä. Valok. Hel-mi Virtaranta 1955.
Museoviraston kuva-ar-kisto.
mutta muualla se oli ylen harvinaista. Ulvilan vehnänkylvö vaihteli s. 75 taulukossa 0,4—2,6 % kokonaiskylvöstä. Koiviston kartano sai v. 1569—1575 vehnästään satoa noin I—2 tynnyriä vuodessa,194 Kokemäen kartano taas kylvi v. 1547 puolitoista pannia ja seuraavana vuonna yhden pannin vehnää. Edellisellä kerralla se oli melko tarkoin 1 % kartanon kylvöistä.195 Ylä-Satakunnan puolella v. 1600 muutaman
Tyr-vään talollisen lisäksi vain suuret kartanot, kuten Kangasalan Liuksiala ja Vääksy, viljelivät vehnää jo 1500-luvulla (s. 63—64.) Jälkimmäisestä sitä lähetettiin v.
1641 yksi tynnyri myytäväksi Turun markkinoille.196 V. 1626 kymmenysluettelossa näyttää seitsemän Kyrön talonpoikaakin omaksuneen vehnänviljelyksen.197 Kaksi heistä oli Uotilasta ja yksi Sikurin. Kurkelan. Uskelan. Mahnalan ja Laitilan kylistä.
Kokonaiskylvö 17,5kappaa osoittaa kuinka vaatimatonviljelysmäärävieläoli.
b) Palkokasvit
Yllättävän paljon myöhempiin aikoihin verrattuna Satakunnassa viljeltiin papuja (Bönor) ja herneitä (Erter). Ne olivat tähän aikaan peltokasveja, joiden kylvö nousi paikoin kauran ja vehnän yhdistettyä kylvöä suuremmaksi. Tällöin palkokasvit
oli-vat jopa pääviljojen jälkeenmerkittävin ravinnonlähde.
194) Lehtinen 1967s. 102.
195) VA 1929:4 ja VA 1933:94.
196) Suvanto 1957s.520.
197) VA 2566:64; Araj ärvi 1950 s.348.
Vanhimmissa luetteloissa papu, joka lienee ollut ns. härkäpapu (Faba vulgaris), on selvästi ollut yleisempi kuin herne. Muutos tässä suhteessa näyttää tapahtuvan juuri
1500-luvulla, niin että esim. vuoden 1589 maantarkastuskirjassa ja 1600-luvun kyl-völuetteloissa esiintyy melkein pelkästään hernettä. Kun sitä nykyisin länsimurteissa yleisesti kutsutaan juuripavuksi, tämäkin on osoituksena siitä, että herne aikanaan on tullut pavun tilalle. 1700-luvun talouskirjailijat puhuvat jo pääasiassa hernees-tä.198 Vielä 130 vuotta sitten Böckerin tilastoissa papua esiintyy tosin siellä täällä
Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa herneen ohella, mutta lopulta siitä tuli Etelä-Savon jaKarjalan erikoisuus. Tämä ei kuitenkaan ollut alkuperäinen tilanne.199
Vanhimpana aikana herneenviljelyn keskukset näyttävät sijainneen molemmin puolin Satakuntaa. Varsinais-Suomessa v. 1579—85 Vehmaan ja Maskun kihlakunnissa herneenviljely muodosti 9,0 % kokonaiskylvöstä (parhaissa pitäjissä 15—18 %), Piikkiön kihlakunnassa 4,5 %, mutta idempänä Halikon kihlakunnassa enää 3,0 % kokonaiskylvöstä.200 Vastaavasti Hämeessä 1600-luvulla herneenviljelyn
kanta-aluee-seen kuuluvassa Sääksmäen kihlakunnassa herne oli kokonaiskylvöstä eri pitäjissä 7—14 %, kun taas idempänä viljelyn rajalla olevissa Hattulan ja Hollolan kihlakun-nissavastaavat luvut olivat enää3,8 %ja2.2 %. 201
Kun Rauman seudulla 1560—1570 -luvuilla herneenviljely muodosti jopa 16—20 % kokonaiskylvöstä (vrt. taulukko s. 75). tämä oli Varsinais-Suomen naapuruuteen viit-taava piirre. Välialueella kylvö oli pienempää, esim. Ulvilan seudun pitäjissä vain
2—3 % kylvömäärästä. Kokemäen kartano kylvi v. 1553 muun ohessa
4V
2 panniaherneitä, mikä oli 3 % senkylvöstä.202
Vuoden 1610 kymmenysluettelojen mukaan herneenviljely ei Keski-Satakunnassa-kaan kohonnut kovin korkealle, keskimäärin vain 2,5 %:iin kylvöstä. Huittisten jo-kivarsilla herneen kylvö oli aivan mitätöntä, Punkalaitumella sentään noin 1 %, mutta Tyrvään keskuskylissä jo kokonaista 5,5 %. Karkun ja Suoniemen seudut olivat keskitasoisia herneen viljelijöitä, pohjoisrajalla sijaitsevat Mouhijärvi jaLavia viljelivät sen sijaan vain 1 1,5 % verran.203 Myöhemmistä levinneisyyskartoista nä-kyy, että yleisen herneenviljelyn pohjoisraja kaartoi kuluvan vuosisadan vaihteessa Porin, Tampereen jaLahden pohjoispuolitse Kymijoen suuhun.204 Ei ole ajateltavis-sa, että tuo raja 1500—1600 -luvuilla olisi kulkenut paljonkaan kauempana pohjoi-sessa jaidässä.
198) Gadd 1751 suomennos s. 139.
199) K. Vilkuna 1935s.62, Suva nto 1957s.520.
200) Säihke 1963s.29-30.
201) Luukko 1957s.461-463.
202) VA 1965:2.
203) Papunen 1952
a
liite5.204) Voionmaa 1922s.268.
Heti kun uutisvilja oli puitu, siitäjauhettiinkäsikivillä uutispuuron ainekset. Koke-mäen Kotkan talon käsikivet läntistä tyyppiä, jossakäsipuu oli vain lyhyt tappi.
Valok. Hannes Potila 1930. Museoviraston kuva-arkisto.
Sen sijaan Hämeen läheisyys nostaa Ylä-Satakunnan herneenkylvöjä. Vuoden 1626 luettelon mukaan se vaihteli 4—lo % eri pitäjissä. Aivan viljelyrajalla oli eräitä voi-makkaita hernepitäjiä, kuten Kyrö (8.4 %) ja Pälkäne (10,1 %). Kuin sääntöä rik-koen myös Gadd sanoo, ettei hernettä viljellä paljoakaan kihlakunnan pohjoiso-sissa205 Ruovesi on v. 1626 voimakas herneenviljelijä (7,9 %).
Oireellista Ylä-Satakunnan vahvalle herneenviljelylle on. että v. 1719 Vesilahti on maakunnan ainoapitäjä, jostavietiin herneitä Turkuun.206
c) Humala
Oluen valmistukseen tarvittiin humalaa, ja kun olut oli miltei koko aikakauden
ta-lonpoikien tärkein nautintoaine viljasta poltettu viina levisi tosin 30-vuotisesta so-dasta lähtien vähitellen maaseudullekin talo kuin talo käytti humalia. Humalasalot pystytettiin kuivalle ja lämpimälle paikalle jonnekin lähelle ulkorakennuksia, jotka tarjosivat näille köynnöskasveille tuulensuojan. Lannoituksen jälkeen humalatarhaan
205) Gadd 1751,suomennoss. 139 206) Oja 1956s.53.
Myöhemmin syksyllä suoritettiin länsisuomalaiseen tapaan suurleipomus, jolloin talviset leivät leivottiin kerralla ja pantiin reitistään vartaaseen kuivumaan. Kan-kaanpään Veneskosken Pirilä. Valok. U. T. Sirelius. Museoviraston kuva-arkisto.
I. humalatappoon vielä levitettiin vanhoja kaluttuja kerpoja, lastuja, roskia tai kat-tosammalta rikkaruohoja vastaan.207 Humala korjattiin Laurinpäivän aikoihin (10.8.), jolloin sen varret katkottiin ja vietiin kaikkineen koreissa tupaan
kerro-taan Kyröstä v. 1681. Siellä humalat pöydän ääressä sitten poimittiin erilleen ja lo-puksikuivattiin.208 Valmiit humalat säilytettiin puupönttöön pantuina aitassa.209
Humalatarha katsottiin 1600-luvulla talon niin erottamattomaksi omistukseksi, ettei se voinut edes perintönä siirtyä siitä erilleen.210
Vanhimpina aikoina ainakin parhaat humalat oli tuotu ulkomailta, mutta kansanta-loudellisista syistä kruunu pyrki varhain kehittämään kotimaista humalanviljelystä.
Jo keskiaikainen maanlaki velvoitti talonpojan pitämään ainakin "neljänkymmenen rangan humaliston".211 Kustaa Vaasan aikana, jolloin pyrittiin vapautumaan Hansa-liiton taloudellisesta holhouksesta, lain määräyksen noudattamista ryhdyttiin toden
207) Sirelius 1919s.236.
208) Kyrön käräjät29. 10.—2. 11, 1681,VAnn 6:412—413
209) Sirelius 1921 s.236.
210) Kyrön käräjät26.—30. 9. 1679, VAnn5: 687.
211) Kollaniuksen Maanlain käännös 1926s. 129.
Humalasalot kuuluivat erottamattomasti vanhan maalaistalon kuvaan. Humalasal-koja Ikaalisten Väinänlahdessa, Kyrön vanhalla humalaviljelysalueella. Valok.
Pirkka Inkeri 1957. Museoviraston kuva-arkisto.
teolla valvomaan myös Satakunnassa. Laamannin käräjillä v. 1551 sakotettiin siten Kokemäellä 30 isäntää, Ulvilassa 11, Eurajoella 12, Eurassa 9, Huittisissa 10 ja Loimaalla kokonaista 47 isäntää ”siitä, että he eivät olleet panneet humalatarhoja, vaikka siitä oli kuulutettu kihlakunnankäräjillä”.212 Vastaavanlainen kierros vastaha-koisille varottavaksi esimerkiksi suoritettiin Ylä-Satakunnan syyskäräjillä 1564. Tyr-väällä 10 isäntää. Pirkkalassa 4, mutta Lempäälässä kokonaista 17 ei ollut
istutta-nut humalatarhaa, ”vaikka heitä oli käsketty Kuninkaallisen Majesteetin puoles-ta”.213 Juhana 111 terotti v. 1577 taas kaikille voudeille lähettämässään kiertokirjees-sä oman humalanviljelyksen tärkeyttä. Sota-ajan tuontivaikeuksien vuoksi ei
ainoas-taan talonpoikien vaan kuninkaankartanoidenkin piti itse viljellä tarvitsemansa hu-mala.214 Samanlainen tendenssi jatkui 1600-luvulla. Niinpä Kaarle XI kohotti talon-katselmusasetuksessaan v. 1681 talolta vaadittavien humalasalkojen määrän 200:ksi manttaalilta.215
212) VA 1941:12—19v;Ala-Satakunnan tuomiokirjas.68—69ym.
213) VA 2166:17, 20,21v.
214) Juhana 111 22.5. 1577kaikillevoudeille. VA Reg.jälj., Lis. liis.69.
215) Melander, Hist, Aik. 1911s.354; Vilku n a 1935s. 125;Suol ahti 1912s. 164.
Asetus painettiin propagandasyistävielä uudelleenv. 1687.216
Vuoden 1631 maantarkastuksen yhteydessä saa kiintoisia tietoja Ala-Satakunnan humalan viljelemisestä.
Taulukko 13. Ala-Satakunnan humalanviljelys v. 1631
(VA 2585; Ilman rälssiä, josta ei ole näitä tietoja, joten esim. koko Suur-Eurajoki, osa Ulvilaa, Kokemä-keä, Säkylää ja Huittista puuttuvat.)
Humalasal- Humalasalkoja Taloja
oja taloa kohti
Kokemäki 170 4 793 28,2
Ulvila 188 3 435 18,3
Eura 113 2 620 23,2
Köyliö-Säkylä 65 2 000 30.8
Loimaa 291 8 070 27,7
Huittinen 286 9 905 34.6
Ala-Satakunnassa 1 113 30 823 27,7 rälssittömiä
talo-ja yht.
Humalasalkojen määristä annetut ilmoitukset vaikuttavat tosin varsin kaavamaisilta,
sillä yleensä ne ovat täysiksi kymmeniksi pyöristettyjä, suurempien määrien osalta jopatäysiksi sadoiksi (100, 200tai 300 salkoa). On myös osoitettu, että eräin paikoin siitä puuttuu tuomiokirjojen mainitsemia humalistoja.217 Harvinaiseen asiaan
huomi-ota kiinnittävänä lähteenä, jokarälssin puuttuessakin kuitenkin käsittää pääosan
Ala-Satakuntaa, ylläolevaakannattaa silti vähän käsitellä.
Useimmilla taloilla näyttää olleen jonkinlainenhumalisto, keskimäärin siis kolmisen-kymmentä salkoa talolla. Se ei aivan täytä maanlain määräystä, vaikka lähestyy si-tä. Sen sijaan Kaarle XI:n myöhempi vaatimus menee paljon tosiasiallisen tilanteen
edelle, vaikka ottaisikin huomioon, että valtaosa Ala-Satakunnan taloista oli puolen tai neljäsosa manttaalin tiloja. Näilläkin olisi pitänyt olla 50—100 salkoa hu-malaa, siis noin kaksin—kolminkertaisestivuoteen 1631 verrattuna.
Vaikka kaikkien tuli täyttää velvollisuutensa humalanviljelijöinä, kasvi puuttuu
läh-teen mukaan kokonaan sieltä täältä kokonaisista kylistä (esim. Kokemäen Harola ja Hintikkala, Loimaan Ämmäinen, Punkalaitumen Haviokoski) puhumatta humalat laiminlyöneistä hajataloista, joita tavataan kaikista pitäjistä. Suurina humalanviljeli-jöinä voidaan sen sijaan pitää 100 salon ylittäjiä, joita on tässä joukossa kolmisen-kymmentä.
216) Kong. Maj:ts Placat angående HumbleGårdar 10.6. 1687. VA Holmbladin kokoelma 1686-88.
217) Lehtinen 1967 s. 83 jas. 150-151 mainitsee taloluvun 197 ja salkoluvun 3625, mistä saadaan miltei
sa-makeskiarvo.
Taulukko 14. Ala-Satakunnan suurimmat humalanvi)jelijät v. 1631 (VA 2585) Pitäjä ja kylä Isäntä Manttaalia Kylvö (tyn)
humala-S3IKO3
Huittinen, Mommola MarttiOlavinpoika 1 6V6 300 Vampula, Salmenoja Heikki Martinpoika 3/4 52/3 300
Vampula kk MarttiErkinpoika V 3 4‘/2 300
Nakkila. Tattara MattiMarkunpoika 2 ll3 /4 200 Harjavalta, Torttila Perttu Tuomaanpoika l‘/2 9 200 Vampula kk NuuttiRekonpoika l 2/3 82/3 200 Harjavalta. Torttila Martti Niilonpoika 1V2 9 200 Alastaro, Virtsanoja Paavali Eskelinpoika l‘/3 8V2 200 Nakkila.Kukonharja Pietari Matinpoika l'/6 8 200 Vampula. Salmenoja Matti Matinpoika l'/6 7l/4 200
Köyliö, Heinilä Tuomas Laurinpoika 1 6 200
Köyliö, Heinilä HeikkiMartinpoika 1 6 200
Alastaro, Sikilä HeikkiTuomaanpoika 1 53/4 200 Vampula. Huhtaa Heikki Mikonpoika V 3 4‘/2 200
Jos vertaillaan humalan suurviljelijöitä muihin taloihin, havaitaan, että ne tosin yleensä olivat melko kookkaita (manttaalit V2—1V2, kylvöt noin 4—9 tynnyriin),
mutta eivät suinkaan kaikkein suurimpia. Vain yksi seitsemästätoista suurimmasta humalanviljelijästä mahtuu suurimpien pellonviljelijöiden (kylvö yli 10 tynnyriä) joukkoon, nimittäin Nakkilan Tattaran Matti Markunpoika (n:o 4). Toisin sanoen humalan viljely oli tietyllä tavalla erikoistunut sivuelinkeino, joka vaati viljelijänsä huomiota, eikä mitenkään itsestään seurannut pelkästään tilan koosta ja sen pelto-viljelystä.
Kolme maakunnan suurinta humalankasvattajaa asuivat kaikki verraten lähekkäin nyk. Huittisissa ja Vampulassa. Näiden tavoin useita muitakin vauraita humalanvil-jelijöitä yhteensä lähes puolet taulukossa mainituista asui Loimijoen varrella Vampulassa ja Alastarolla, mistä voitanee päätellä, että täällä vallitsivat erityisen suotuisat olot tämän kasvin kasvatukselle.
Kun Ulvila osoittautui Ala-Satakunnan heikoimmaksi humalanviljelyspitäjäksi, voi pitää luonnollisena, että nimenomaan siellä käräjöitiin humalan viljelyspaikoista.
Hyviä humalan kasvupaikkoja lienevät olleet esim. Porin edustalla sijaitsevat Koke-mäenjoen saaret, joissa mm. Kyläsaaren asukkaat, Porin ja Koiviston kuninkaan-kartanot sekä kaupunkilaiset viljelevät humalaa.218 V. 1650 päätettiin, että jos joita-kuita tavataan luvatta näillä saarilla pihistämässä kartanon humalia, heidän veneen-sä saatakavarikoida tunnusmerkiksi.219
2 18) Ulvilan käräjät 20. 21.8. 1658, VA mm 10: 107, 107v, 219) Ulvilan käräjät 19. 20.8. 1650, VAmm7: 59.
Sama humalista toisesta suunnasta. Valok. Pirkka In-keri 1957. Museoviraston ku-va-arkisto.
Taulukko 15. Ylä-Satakunnan humalanviljely kylittäin v. 1631 (VA 2597) Hyvä Melko Jonkin- Kotitar- Heikko Ei ole Ei mai-
Taulukko 15. Ylä-Satakunnan humalanviljely kylittäin v. 1631 (VA 2597) Hyvä Melko Jonkin- Kotitar- Heikko Ei ole Ei mai-