Kydönpoltto

Toisena oireena metsien loppumisesta ^voi eräiden tutkijoiden ^mukaan pitää kasken-polttomenetelmän sovellutusta soiden viljelemiseen, ^ns. kydönpolttoa. Se suoritetaan polttamalla turvekerros paikalletuotujen puiden avulla hedelmälliseksi tuhkaksi. Kytö kasvaa ensimmäisinä vuosina erittäin hyvin, ^mutta kydönpoltto ^on tavallan ryöstö-viljelyä, koska maa menettää ^muutaman sadon jälkeen moneksi vuodeksi kasvuvoi-mansa. kun sen sijaan kaski vesoo nopeasti uudelleen. Koska suoalueita ei vielä

1600-luvulla osattu mihinkään muuhun käyttää, kydönpoltto oli silloin hyödyllinen tapa laajentaa viljelysalaa, varsinkin kun osa kytömaasta raivattiin jälkeenpäin pel-loksi.

Hyödyn aikakauden talouskirjailijoista ^mainitsee P. A. Gaddin oppilas A. Agricola v. 1753 esittämässään kasken-ja kydönpolttoa ^koskevassa väitöskirjassa, että^kytöä poltetaan Turun jaPorin läänissä ^{Loimaalla, mutta} etenkin Hämeessä.¹³⁸ Tieto sopii yhteen muiden Hämettä koskevien mainintojen ^kanssa; maanmittari Schroderus mainitsee Tammelasta v. 1649 jopa 60 tynnyrinalan kytömaita¹³⁹ ja P. Kalmin op-pilas C. P. Borenius kertoo v. 1774 Someron olevan vilkasta kydönpolttoseutua.¹⁴⁰ Kun muista lähteistä ^tiedetään, että Etelä-Pohjanmaa on jo 1600-luvulla ollut

ky-tösavun aukeata ^maata”,141 näyttää siltä, että tämä viljelystapa riippuu maantieteel-lisistä seikoista. Sekä Satakunnassa että Lounais-Hämeessä kydönpoltto keskittyi

135) Jokipii, 1959s.245.

136) Hämeenkyrön käräjät 11.5. ^1629,VA nn2: 204.

137) Esimerkkejä Kyröstä VA ⁿⁿ 2:202v, _208v.212, Pirkkalasta VA nn ^{2: 225, VA nn} 4:389v,Karkusta VA nn 5: 105v.jne.

138) Gösta Grotenfelt. 1899^s.57.

139) Luukko, 1957s.472.

140) Grotenfelt. ¹⁸⁹⁹s.57.

141) Luukko, 1945s.99-110.

Kydön polttoa Karvion Åmmälän kylässä. Valok. Eino Nikkilä 1920.

Museoviras-tonkuva-arkisto.

samanlaisille tasaisen alaville ja runsassoisille jokilaaksoseuduillekuin Etelä-Pohjan-maankin jokilaaksoissa. Karjalassa mainittu kydönpoltto tapahtui niin erilaisin

menetelmin, ettei siihen tässä vertailumielessäkään^puututa.142

Loimijoen laaksonkydönpoltosta tiedot alkavat jo 1620-luvulta, jolloin se oli täysin kansanomainen elinkeino. ^(Esim. tiedot Etelä-Pohjanmaalta alkavat 1640-luvulta,

jo-ten myöhäisestä lainautumisesta ^ei ole Satakunnassa kysymys.) Niinpä Alastaron Ilolan Yrjänä Sipinpoika oli ^v. 1625 vuokrannut kytömaata (kytteland) Alastaron Vahvalan Luukkaalta. Vuokrana oli pänni ruista. Luukkaan poika Heikki ^oli vahin-gossa polttanut kydönpoltossa ollessaan 12 kuormaa Yrjänän kytömaan aidak-sia ja joutui ne nyt korvaamaan.¹⁴³ V. 1647 olivat Loimaan kauhanojalaiset tehneet kytömaan heidän ja ypäjäläisten kesken riidassa olevaan metsään. He olivat

kylvä-neet siihen ohraa ja korjanneet, kuten sanottiin "melkoisen runsauden”.¹⁴⁴ V. 1652 kertoi vapaaherra Wittenbergin loimaalainen tallirenki Yrjänä Beer, että hän oli ollut

142) Grotenfelt, 1899s.56; Sirelius, 1919s.250—251.

143) Loimaan käräjät 13.—14. 6. 1625,VA mm2: 172.

144) (temmelig ymnighet),Loimaan käräjät 26.-27. 11. 1647, VAmm6: 344.

Loimaan Kesärlä ^Oloj Moriin kartassa 1696. Tonttien vie-ressä kaalimaat ^{(12, 17),} pel-tojen reunassa ^{kytömaita (3,}

4,7). Aitauksen ulkopuolella entinen kytömaa, joka ^ei kas-va metsää eikä kelpaa edes laitumeksi. Maanmittaushalli-tuksen arkisto.

yhtiössä (boolagh) polttaakseen kytöä vävynsä Klemetti Tuomaanpojan ^kanssa. Vä-vy oli kuitenkin ^vienyt häneltä kydötyspuut toiseen paikkaan. ^{145 V.} 1682 kerrotaan

taas Vampulan Sallilan Heikki Heikinpojan ajaneen viljelyspaikalleen kydötystukke-ja.¹⁴⁶

Eräässä oikeusjutussa rinnastetaan kytömaa uudisraivausmaihin, mikä viittaa mah-dollisuuteen tehdä siitä ^myöhemmin peltoa. Loimaan Kojonperän Jaakko Pentinpoi-ka oli perannut karjanlaitumesta "kytö- jaraiviomaan ^. Hänen kaksi naapuriaan ei-vät kuitenkaan sallineet hänen pitää sitä. Oikeus sovelsi tavallista^{käytäntöä:}

raivaa-ja sai ottaa maasta kolmen vuoden ^{sadon, mutta} sitten ^se oli ^jätettävä viljelemättä, elleivät^naapurit halunneetraivata yhtä paljon.¹⁴⁷

Nämä yksityistapaukset riittäkööt. ^Kun näinkin hajanaisessa materiaalissa ^tavataan toistakymmentä mainintaa kydönpoltosta Alastarossa ^(Ilola), Loimaalla

(Kauhan-oja kahdesti, ^Kesärlä, Pispala, Wittenbergin kartano Ylistaro ^nyk. Vesikosken

ky-lässä, Kojonperä, ^Piilola, Pappinen), Ypäjällä (kolmesti) ja Vampulassa (Jyrkkiön-maa, Tamare, Sallila), voi ^sanoa, että ^{kydötys jo} 1600-luvulla oli ^Loimijoen laaksossa^{yleinentapa.148}

145) (Kyttiäwedhen), Loimaan käräjät 10.—12.6. 1652, VAmm 7: 399v.

146) (kyttie ^stockar). Huittisten käräjät 18.—21.8. ^{1682, VAmm} 13: 159.

147) (Kyttie och rödzle Landh), Loimaan käräjät 18.-20. 3. ^{1658, VA mm} 10: ^156,Loimaan käräjät 29. 6.-L 7.

1658.

148) Edellisten viitteiden ^lisäksiLoimaan ^käräjät 29.-31.7. 1658, VA mm 10:

178 v sekä

Maanmittaushallituksen arkisto.Karttakirja A la: 19—20(v. 1696).

111 KARJANHOITO

1.

Karjan kokonaismäärä

Satakunnasta saadaan muihin maakuntiin ^{verrattuna sangen} varhain tietoja maa-kunnan karjamääristä, sillä jo ensimmäisessä maakirjassa v. 1540 ^on sarakkeet tär-keimpiä kotieläimiä ^varten. Vertailu seuraaviin aikoihin osoittaa ^lisäksi, että näiden tietojen täytyy olla varsin ^tarkkoja, niin kuin ensimmäinen luettelointi varsin usein muutenkin^on.

Yleisenä huomiona voidaan ^havaita, että Ala-Satakunta ^on karjanhoidossa selvästi edellä Ylä-Satakunnasta. ^Jotta voitaisiin vertailla erilaisia karjan lajeja ^toisiinsa, on kehitetty sopiva kansainvälinen vertailuluku, ns. nautayksikkö (lyhennys: ny). Se lasketaan ^siten, että yksi lehmä, sonni ^tai vetohärkä katsotaan yhdeksi nautayksi-köksi. ^{mutta hevonen} kahdeksi nautayksiköksi. Pienkarja ^sen sijaan ^saa pienempiä arvoja: nuori karja on

V 2 ny

päältä, samoin varsat, sika

V 3 ny,

^lammas

V 8 ny,

mutta pukki ja vuohi vain Vl2 ny.¹ Näin laskien koko Satakunnan 3 780 talolla oli 38 172 ny karjaa eli ^{10,1 ny} taloa kohti. Ala-Satakunnassa eläimiä ^{oli 11,9 ny taloa} kohti, kun Ylä-Satakunta jää 9,0 ny:öön talolta. Pitäjittäiset erot näkyvät

taulukos-ta.

Vertailua muihin maakuntiin voidaan suorittaa^vain lehmien ^osalta, joistans. lehmä-verovoiluettelot ^antavat jonkinlaisia, joskin epätarkkoja tietoja. Kirkollisverona kan-nettiin näet naula voita lypsävältä ja puoli naulaa maholta sekä nuorelta lehmältä.

Kun Ala-Satakunnassa on v. 1540 noin 5,1 lehmää taloa kohti ja Ylä-Satakunnas-sakin ^4.1, Varsinais-Suomessa v. 1543 vain Halikon kihlakunta ^(4,3 lehmää talolla) kohosi tälle ^tasolle, muiden kolmen jäädessä todennäköisesti lähteiden

heikkou-den takia paljon alle ^(2,6—3,0 lehmää ^talolla).2 Hämeessä sen sijaan vuoden 1557 lehmäveroluettelot ensimmäiset, jotka ovat systemaattisesti säilyneet osoittavat

tilanteen olevan varsin tarkkaan Satakuntaan verrattavissa. Kuudesta kihlakunnasta

ei tosin mikään ylitä Ala-Satakuntaa, mutta vain kaksi jää Ylä-Satakunnan

alapuo-li Luukko 1957s.501 jaLuuk ko^, Hist. Aik. 1958s. 103:tässäseurataan tätäsysteemiä;Säi h k ^e 1963^s.

73 laskee karjun ja vuohenV 2nautayksiköksijasaasitenhiemankorkeampialukuja.

2) Säihke ^1963s.73.

147

Taulukko

18.

Satakunnan karjavarallisuus suurpitajiltäin

v.

1540 (VA 1919—1920) Talo-Hevo- Hevo- Här- Här- Leh- Leh- Nuorta Nuorta ^{Lam- Lam-} Nautayk- Ny/

ja

siä siä/ kiä kiä/ miä miä/ karjaa karjaa pai- paita/ siköitä talo

talo talo talo /talo

ta

talo

Tyrvää 324 446

1.4

223 0.7 1415

4,4

970

3,0 2

258

7,0 3

297

V,

10.2

Karkku 397 491

1,2 22

0.0 1490 3.8 645

1.6 1

796 4.5

3

041 7.7

Kyrö 387 444

1,1 12

0.0 1604 4.1 1047

2,7 2

194

5,7 3

301

6 /g

8.5

Pirkkala 410 543

1,3 1

744

4,3

1434

3,5 3

182

7,8 3

944

V

8

9,6

Kangasala 436 493

1,1 1

0.0 1706

3,9 1

377

3,2 2

758

6,3 3

726

V* 8,5

Lempäälä 237 323 1.4

6

0.0 1072 4.5 807 3.5

1

586 6.7

2

325

V,

9.8

Vesilahti 222 301 1.4

10

0.0

l

Ql2 4.5 806 3.6

1

502

6,8 '

2214

6/,,

10.0 Ylä-Satakunta

2

413

3

036

1.3

274 0.110043 4.1

7

086 2.9

15

276 6.4

2 1 85

1V

8

9.0

Huittinen 297 298

1,0

480

1.6

1437 4.8 888 3.0

1

632

5,5 3

163 10.6

Loimaa 247 220 0.9 584

2,4

1445

5,9

872

3,5

1813 7.3

3 13 1 5 / 8

12,7 Köyliö-Säkylä

87 73

0.8 239

2,7

361 4.1 219 2.5 792 9.0 954

V

2 11,0

Eura 137 115 0.8 359

2,6

517

3,8

177

1.3

770 5.6 1290%

9,4

Eurajoki 145 120

0,8

413 2.8 711 4.9 501

3,5

1271 8.8

I

773

V

8 12,2

Ulvila

1

252 449 1.8 203 0.8 1608 6.4

1

177

4,7 2

449 9.7

3

603

V

8 14.3

Kokemäki 202 217

1,1

443 2.2 925 4.6 742

3,7

1845

9,1 2

403

V

8 11.9

Ala-Satakunta

1

361

1

492

1,1 2

716 2.0

7

004

5.1 4

686 3.4

10

774 7.8

16

320

2 /g

H.9

Koko

2

Satakunta

3

780

4

528

1,2 2

990

0,8 17

047

4,5

11772

3,1 26

050

6,9 38

171

6 /8

10.1

L

Ulvilan kaupunki mukaanluettuna. Siellä

oli 22

maaveron maksajaa, yhteensä

3

savua. Heillä

oli 12

hevosta,

39

lehmää,

12

nuorta nautaa

ja 29

lammasta, siis paljon alle talonpoikien keskitason (fol. 152).

2.

Varsinais-Suomen maakirjassa lehmiä

ei

ole mainittu. Myös 1550-luvun lehmäverovoiluettelot sisältävät vain

noin kolmanneksen todellisesta lehmäluvusta. Siksi Lapin pitäjän

ja

Rauman mlkm lehmälukuja

ei

tässä

lue-tella

(

Papunen, 1959,

s.

334)

lelle: Hauhon ^(3,2) ja Padasjoen ^(3,3) kihlakunnat.³ Tämä johtunee ^taas lähteiden

heikkoudesta, koska pian näemme juuritämän seudun johtavanHämeen karjanhoi-dossa ^{(s. 15Ö).} Vanhimmassa systemaattisessa lähteessä ^v. 1540 Ala-Satakunnan karjanhoito esiintyy siis erittäin voimaperäisenä, ympäristöä edellä olevana. Ylä-Sa-takuntakin ^sijoittuukilpailussa hyvin.

Tarkempia, koko valtakuntaa koskevia vertailuita voidaan tehdä

hopeaveroluettelos-ta v. 1571. Tällöin suoritettiin ^Göteborgin luona olevan Älvsborgin linnoituksen ta-kaisin lunastamiseksi Tanskalta ^koko valtakunnasta raskas omaisuudenluovutusvero,

jota^varten luetteloitiin kaikkien aatelittomien irtain varallisuus. Maalaisten irtaimesta

taaskarja muodosti tärkeimmän osan jatuli siten tarkkaan muistiinmerkityksi.

Eräitä huomautuksia ^{on tarpeen, ennen} kuin päästään yksityiskohtiin. Hopeavero-luettelo luettelee nuoren karjan sen iän mukaan 1-, 2-, 3- tai 4-vuotisena. Nykyajan kannalta 3- ja 4-vuotiaat hiehot ovat outoja, sillä sen ikäiset lehmät kantavat jo poikkeuksetta. Lähteen merkintä on kuitenkin täysin selvä. Vertailujen helpottami-seksi on eri-ikäiset ^hiehot taulukkoa varten laskettu yhteen. Vertailu 1540 ^ja 1620-luvun pian esitettäviin tietoihin ^osoittaa, että Ala-Satakunnassa on v. 1571 selvästi laskettu liian paljon härkiä vain mullikoiksi ja täysiä lehmiä nuoren karjan jouk-koon. mikä tietenkintuli kekseliäilletalonpojillehalvemmaksi, mutta pienensi tulostasen kihlakunnan^osalta. Myös pukit ja vuohet on taulukkoa varten laskettu^yhteen. Näin sii-nä ei sii-näymahdottomuus, joka alkuperäisessä luettelossa pistää silmään Euran—Ulvilan

seudulla, joitaväitetääntäysin pukittomiksi. vaikka vuohia on 300—500 pitäjässään.—

Ylä-Satakuntaan on nyt ilmestynyt ^pari uuttapitäjää: Orivesi,joka väliaikanaon kirkolli-sestieronnutKangasalasta sekä uudisasumuksista^{v. 1565perustettu} uusi ^pitäjä Ruovesi.

Hopeaveroluettelosta havaitaan, että sekä maakunnan talomäärä (4 312 ^taloa) että absoluuttinen karjamäärä (44 961 ny) ovat kolmessakymmenessä vuodessa

kasva-neet varsin voimakkaasti, edellinen yli 500 talolla ja karja noin ⁶800 nautayksiköl-lä. Tähän tosin vaikuttaa se, että hopeaveroluettelossa on mukana uusia eläinryh-miä, kuten pukit, vuohet ja siat, mutta näiden osalle tulee vain vajaat puolet lisäyk-sestä (pukit ja vuohet 949 ny ja siat 1 896 ny koko maakunnasta). Satakunnan ta-lous ^{ja sen osana} karjanhoito siis edistyivät 1500-luvun puolivälin hyvinä ^aikoina, jolloinvaltakunnan ^sodat vielä käytiin kaukana. Maakunnan nautayksikkömäärä ta-loa kohti (10,6) oli myös lievässä nousussa. Ala-Satakunnassa pääasiassa kantakyliin syntyvien uusien talojen määrä on kuitenkin niin ^suuri, että tämän rikkaimman kihla-kunnan nautayksikköluku taloa kohti hieman laski(10,7 ny), vaikkapysyikin korkeam-panakuin Ylä-Satakunnassa (10.3 ny). Pitäjittäinen johtooli Ylä-Satakunnassa siirtynyt Tyrväältä^{Kangasalle (12,9} ny/talo) jaAla-Satakunnassa Ulvilasta Huittisiin(12,7 ny/

3) Luukko ¹⁹⁵⁷s.500.

149

Taulukko 19. Satakunnan karjavarallisuus

v.

1571

Talo- Hevo-Tammo- Hevo- Leh- Leh- Lam- Lam- ^{Bär- Bär-} Pukke- Pukke- Siko-Siko- Nuor- Nuor-Nauta- Ny/

ja

siä

ja

siä

ja

miä miä/ paita pai- kiä kiä/

ja ja ja ja ja ja/ ta ta

yksiköitä talo

1 3ja

tammo-

ta l0

ta/

ta |0

vuo hia vuohia/ talo kar-

kar-J a /

talo talo jaa jaa

/

talo talo

Tyrvää 329

76

281

1,1

850

2,6

770 2.3

85 0,3

559

1,7

173 0.5 833

2,5 2

266 -

6,9

Karkku 388 255 361

1,2

1577 4.1 1260 3.2

26 0,1 1

091

2,8

403

1,0

1163

3,0

3799

V l2 9,8

Kyrö 421 391 313

1,7 2

003

4,8

1726

4,1 18 0,0

1453 3.4 696

1,6

1436

3,4 4

715

,0 /, 2 H, 2

Pirkkala 425 248 431

1,6

1998

4,7 2

287 5.4

13 0,0

1763 4.1 667

1,6

1389

3,3 4

718

,s /24

H.l Kangasala 275 202 279

1,7

1392

5,1 2

035

7,4

- -1063

3,9

542 2.0 1106

4,0 3

555

'V 24

12,9

Orivesi 161

72

162

1.5

805 5.0 1051 6.5 -- 704 4.4 255

1,6

687

4,3 1

891

’V 24

Lempäälä 231 103 234

1,4

1015 4.5 1204

5,2 6 0,0

739

3,2

416

1,8

695

3,0

239

V l2

10,4 Vesilahti 222

85

255

1,5

879

3,9 i

022 4.6

8 0,0

491 2.2 259

1,2

646

2,9 2

145 -

9,7

Ruovesi 147

32

129

1,1

405

2,7

815 5.5 -- 304 2.1 189

1.3

292

2,0 1

063

V 25

7.2 Ylä-Satakunta

2

599 1464

2

445

1,5 10

924

4,2 12

170

4,7

156

0,1 8

167

3.1 3

600

1,4 8

247

3,2 26

648

V*

10,3

Loimaa 306 276

19

09 771 M26 4J 227

0,7

486

L

6 352

1.1 2

300 ~5

3

074

V l2

10,0 Buittinen 314 157 212

1,2

941

3,1

1885

6,0

303

1,0

883

2,8

489

1.5 3

048

9,7 3

978V

24

12,7 Kokemäki 385 106 197 0.8 770

2,0 2

102

5,4

308

0,8

371 0.9 362

0,9 2

422

6,3 3

309

4/ 12 8,6

Köyliö-Säkylä 136

47 65 0,8

368

2,7

784 5.8 174

1.3

320

2,3

176

1.3

1158

8,5 1

528

V,

11.2 Eura 158

50 74 0,8

373

2,4

1125

7,1

179

1,1

514

3,2

219

1,4

1221 7,7 1666

2V 24

10,6 Eurajoki 155

30 99 0,8

389 2.5

1

026 6.6 226

1,5

342

2,2 94

0.6 1046

6,7 I

584

V l2

10,2 Ulvila 259 151 217

1.4

922 3.6

2

178

8,4

228 0.9 307

1.2

406

1.6

1705

6,6 3 17 1 V 3

12,2 Ala-Satakunta 1713 817 883

1,0 4

534

2,6 10

526

6,1

1645 1.0

3

223 1.9

2

098

1,2 12

900

7,5 18

313

V

6 10,7

Lappi T.l.

2

291 184

64

0.9

2

116

8,0 2

208 8.4 464

1,5

923

3,5

190

0,7 l

QIQ

3,5 3

997

V 24

15,2

Koko Satakunta

4

603

2

465

3

392

1,3 17

574

3,8 24

904

5,3 2

265

0,5 12

313

2,6 5

888

1,3 22

157

4,8 48

958‘V

24 10 '6

1.

Kaupunkien hopeaveroluettelot eivät mainitse karjaa, joten ne eivät ole mukana luvuissa.

2.

Painettua luetteloa täydennetty originaaleilla.

talo). Lapin pitäjä Varsinais-Suomenrajoilla^olikuitenkin maakunnan^{huippu(15,2 ny).}

Se ^näyttää olleenv. 1571 koko Suomen keskimäärältään ^paras karjapitäjä (Varsinais-Suomen seuraava oli Lieto 14ny/talo, Hämeen paras Hauho 13 ny/talo).

Naapurimaakuntiin verrattuna Satakunnan karjanhoidon ^taso oli siis edelleen varsin korkea. Ala-Satakunnan keskiarvo on täsmälleen ^sama kuin Varsinais-Suomen par-haan karjanhoitokihlakunnan Maskun, mutta ylittää kolme ^muuta kihlakuntaa.⁴ Hä-meen viidestä kihlakunnasta vain Hauho ^{(11,6 ny/talo)} on v. 1571 sitä parempi nel-jän muun kihlakunnan jäädessä siitä jälkeen. Etelä-Pohjanmaalla vain karjarikas Suur-Ilmajoen pitäjä (11.1 ny/talo) kohosi Ala-Satakunnan ohi pääosan maakuntaa ollessa vielä sitä huonompaa. Koko Satakunnan 10,6 nautayksikköä talolta on kor-keampi kuin esim. koko Hämeen 9,0 nautayksikköä taloa kohti.⁵

Eräänlainen väliaikatieto Satakunnan karjamääristä 1500-luvun lopulta saadaan v:n 1589 maantarkastuskirjasta:

Taulukko 20. Satakunnankarjavarallisuus v:n 1589 maantarkastuskirjan mukaan.1

Talo- Leh- Leh- Här-Härk./Nuorta Nuorta Hevo- Hevo- Nauta- Nauta-Suurpitäjä ja rniä miä/ ^{kiä talo} karjaa karjaa/siä siä/ ^{yksik. yksik.}

talo talo talo /talo

Kangasala—Orivesi 412 1 679 ^4,1 20 0.0 ⁴⁹⁴ 1,2 ^{2 687 6,5}

Pirkkala 383 1 366 3,6 50 0,1 ^{- -} 403 1,1 2 222 5,8

Tyrvää 305 1 150 3,8 331 1,1 ^{- -} 261 0,9 2 003 6.6

Karkku—Mouhijärvi 364 1 321 3,6 235 0,6 362 1,0 2 280 6.3

Kyrö—lkaalinen 372 1 467 3,9 125 0,3 ^{- -} 417 1,1 2 426 6,5

Ruovesi—Keuruu 171 454 2,7 3 0,0 172 1,0 801 4,7

Ylä-Satakunta 2 311 8 400 3.6 809 0.4 ^{- -} 2 421 1,1 14 051 6,1 v. 1571 2 599 10 925 4,2 156 0,1 8247 3,2 3 909 ^1,5 26 648 10.3 v. 1636 2051 7 175 ^3,5 408 0,2 4 652 2,3 2 446 1.2 ^{16 816 8,2} 1. T.l. Lapin lukuja tältä ajalta ei saada.

4) Säihke 1963^s.57-58.

5) Luukko 1957^s.503-504.

Lehmät tuodaan illalla kotiin. Karjakuja Noormarkun Lassilassa. Valok. ^{Tiera Ha} sanen 1938.Museovirastonkuva-arkisto.

Molemmissa kihlakunnissa ^v. 1589 sekä absoluuttiset karjaluvut että nautayksikkö-määrät taloa kohti jäävät jälkeen kummistakin verrannaisistaan ^v. 1571 ^ja 1620-lu-vulla. Eräs muodollinen syy tähän on heti selvä: muilla kerroilla luetellaan kaikki eläimet, 1589 vain ^suuret eläimet. Miten käy jostämä seikka eliminoidaan? Ala-Sa-takunnan lehmämäärä vuodesta ^{1571 vuoteen} 1589 ^nousee yli 800 päällä; lehminä taloa kohti Ala-Satakunnan ^{nousu näkyy myös(2,6—4,1).}

Osaltaan tämä nousu on kuitenkin teknistä ^laatua, sillä hopeaveroluettelossa ^on kansa ilmoittanut niin paljon kuin mahdollistakarjastaan nuoriksi, alle nelivuotiaiksi

eläimiksi, joistameni vähemmän veroa. Vuoden 1589 tarkastusmaakirjassa Ala-Sa-takunnan karjan luku ^vastaa siis ilmeisesti paljon paremmin todellisuutta ja siksi lehmäluku on v. 1589 korkeampi kuin hopeaveroluettelossa, ^mutta nuoren karjan luku on romahtanut. Karjanhoidon varsinaista edistymistä Satakunnassa 1500-luvun loppupuolella ei ole kysymys, pikemmin päin vastoin: molemmissa kihlakunnissa karjan yhteismäärä (sekä nautayksiköiden kokonaismäärä että määrä taloa ^kohti) laskee raskasveroisena sota-aikana. Tärkeimpänä ^{syynä on} epäilemättä autioitumi-nen. mutta se ei ^yksin riitä. Vaikka laskettaisiin noin 10 ^ny autiota ^{taloa kohti,} mikä oli v:n 1571 talojen ^keskitaso, vähennys on suurempi kuin autiotalojen entinen kar-jamäärä. Säilyneiden talojen karja on siis myös pienentynyt. Omilla rajoilla olevan sodan takia (Venäjää vastaan 1570—1595) vuoden 1589 tilanne edustaa suorastaan

aallonpohjaa: jatkossa karjan yhteismäärä ^nousee jälleen 30-vuotisesta sodasta huo-limatta 1620-ja 1630-luvuille tultaessa.

Vuoden 1601 ^kadon vaikutusta voi jossain määrin tutkia ^ns. lehmäverovoi-luette-loista.

Taulukko 21. Vuoden 1601 kadon vaikutus Satakunnan karjoihin ^(ns. lehmäverovoi-luettelojen mukaan)1

1600 1601 1602 1603 1604 1605

Ylä-Satakunta

Lypsäviä lehmiä 2 140 1647 2 247 1279 1168 1289

Mahojalehmiä! ^.

Lypsäviä lehmiä 2 944 2 614 593 601

Mahoja lehmiä 1733 1311 336 1

Nuoria lehmiä 1621 1490 398 / ₇₆₄

Yhteensä 6 298 5 415 1327 ^- 1365

Lehmäverovoi

leiviskää 231:1 200:I4V2 48:— 49:3

L Lapin pitäjästä ei kannettu lehmäverovoita. VA 1594^(Maskun ja Vehmaan tilit v. 1600) ja Torn-berg. s. 25—26.

2. Närpiö mukaanluettuna.

Veroa piti sääntöjen mukaan maksaa yksi naula voita täysikasvuiselta ja normaalisti lypsävältä lehmältä, puoli maholta tai nuorelta lehmältä. Saattaa heti havaita, että luetteloiden osoittama tilanne ennen v:n 1600 katoa on Ala-Satakunnassa normaali, n. 6 300 ^lehmää, joka on suurempi kuin v. 1571 tai ^{v. 1589, mutta} pienempi kuin 1620-luvulla. Sen ^{sijaan vastaavat} Ylä-Satakunnan ^luvut lehmäverovoiluetteloissa ^(n.

4 200 ^lehmää) jäävät puoleen, jopa paljon alle tavanomaisista luvuista em. vuosina

(10 900—8 400 ^lehmää). Näin suuri erotus selittyy vain teknisistä virheistä: ilmeisesti tämän valtiolle ^peruutetun kirkonveron kanto oli Satakunnan ylemmässä kihlakun-nassa päässyt liukumaan täysin asiattomaan ^suuntaan, niin että ^{sen tuotto} oli kovin pienentynyt. Ala-Satakunnassa näkyy odotuksen mukaan heti kadon jälkeen v.

1602 sekä lehmäluvun että kannetun voimäärän romahdus noin neljännekseen. Kun ei ollut viljaa syötäväksi, oli karjaa uhrattava hengenpitimiksi. Heikoksi mennyt

karjatilanne jäi joksikin aikaa silleen: kaksi ^vuotta myöhemmin se oli vielä täysin ennallaan. Ylä-Satakunnassa romahdus oli ikään kuin vuoden myöhässä ja pienem-pi, vain ^kolmasosa, mutta sielläkin tilanne ^vakioitui sitten paikoilleen. Tähän kehi-tyksen yleissuuntaan voinee Ylä-Satakunnassakin ^luottaa, vaikka siellä absoluuttisiin karjalukuihin ei ole uskomista^(ne ilmoitetaan aivan liianpieniksi).

Seuraava tutkimisen ^arvoinen läpileikkaus karjamääristä saadaan 1620—1630-luku-jen ns. karja- ja kylvöveroluetteloista. Koska nämä ^ovat varsin erikoinen ^ja tärkeä lähdesarja.muutama sana niiden lähdearvostaonpaikallaan.

Ohjeiden mukaan v. 1620karjan tarkastus piti tapahtua paikan päällä taloittain. Suo-messa. jossa pitäjät olivat ^paljon Ruotsia suurempia, tätä ^ei saatu toimeksi, vaan pi-dettiin pitäjittäin ^{laillinen kokous,} jossa talonpojat valan velvoituksin ilmoittivat kar-jansa. Pietari ^Brahe sai hallituksen vahvistamaan tämän menettelyn v. 1640 (Torn-berg ^{1970 s. 17—19).} Karjan salaamista arvattavasti tapahtui, vaikkei ^sen mitta-kaava menetelmän tarkkuuden vuoksi lautamiehet olisivat ^korjanneet ilmetyt val-heet voinut olla kovin suuri. Esim. koko ^{maassa v.} 1627 (lukuunottamatta Ahve-nanmaata ja Pohjanmaata) salausprosentti oli 3,1 (Luukko 1958, s. 98). Muuan uu-sintatarkastus Halikon kihlakunnassa v. 1637 osoitti samoin eri pitäjissä ^{1,5—5 %} sa-laukset. ^(Tornberg 1970 ^{s. 21).} Inventaarikarja esitetään vain joinakin harvoina vuosina ^{(esim. Rauman} seudulta ^{1626). joten} sitä normaalisti ^puuttuu. Tendenssinä on myös. että liikaa eläimiä on ilmoitettu nuoriksi. Tosin jo^v. 1540 näin tapahtui Sa-takunnassa ^{yli 40 %;lle} nautojen yhteenlasketusta määrästä ja v. 1571 lähes 60 ^%:lle, jotenSatakunnan lähes ^{40 %} nuoria eläimiä yhteenlasketuista naudoista 1620—1630 -luvulla ei ole oman maakunnan kannalta ollenkaan ^outoa. Varsinais-Suomessa kui-tenkin päästiin 1620-luvulla noin 20 ^%:iin nuoria ^eläimiä, mitä lienee pidettävä nor-maalitapauksena, ja 1630-luvullakin monen karjan osuus jäirunsaaseen kolmasosaan (Tornberg 1970 s. ^15). Lähdekriittisesti Satakunnan luetteloita ^on siis pidettävä huo-noina. Nämä ja muut ajalliset jakihlakunnittaiset vaihtelut vaikeuttavat karjaluettelo-jen vertailuja. Yleissääntö kuitenkin ^on. että parhaatkin luettelot ^ovat tavalla tai toi-sellapuutteellisia jasisältävät pikemmin liian vähän kuin liianpaljon karjaa.

Päävaikeus karjaluetteloiden käytössä ^on niiden aukollisuus. Sellaista ^{vuotta ei ole,} jolloin samalta ajalta saataisiin tiedot koko Satakunnasta. Siitä syystä seuraavassa turvaudutaan kussakin tapauksessa ^parhaaseen luetteloon, joka sisältää eniten karjaa:

Ala Satakunnasta vuoden ¹⁶²¹ luetteloihin(paitsi Vehmaan kihlakuntaan kuuluvassa Lapin pitäjässä vuoden 1626) ja Ylä-Satakunnasta. jostavastaavia luetteloita ^on säi-lynyt vasta 1630-luvulta. vuoden 1636 lukuihin. Nämä luettelot ^tulevat edellä esitetyt virheet huomioon ottaen lähimmäksi todellisuutta. Olisi tietysti mahdollista, ja ko-ko maan suhteen pakkokin, laskea indeksejä, ^jolla eri vuosien karjamääriä voitaisiin paremmin vertailla keskenään. Kun perusluetteloihin kuitenkin jo sisältyykaikenlaisia epävarmuustekijöitä, nämä indeksilaskelmat lisäisivät "olettamuksen toisen selkään".

Siksi on pienemmissä maakunnallisissa puitteissa pidetty puhtaimpana ratkaisuna esittää kultakin alueelta parhaat alkuperäislähteistä saatavat perusluvut. Käyttäjä voi

ottaa huomioon niiden^pienehkön eriaikaisuuden.

Myöhempiä karjaluettelolta ei voida ^käyttää tutkimukseen, sillä ne on laadittu talojen manttaalin eikä karjaluvun mukaan. Hallitus sanoo vastauksessaan Ala-Satakunnan talonpoikien valtiopäivävalitukseen 1649, että käytäntö on jo "viime vuosina" ollut tämä jaettä sitäjatketaan.⁶

6) (Vastaus Ala-Satakunnan talonpoikien valtiopäivävalituksiin 20.3. 1649. ^§ 9. VA Registratuurajäljennökset gol. 27).

In document SATAKUNNAN HISTORIA (sivua 147-158)