Tietoja Satakunnan peltoalasta saadaan jo ensimmäisestä vuoden 1540 maakirjasta.
Tätä varten on kuitenkin suoritettava muutamia laskutoimituksia, koska Ala-Sata-kunnan talot on merkitty maakirjaan savuittain ja Ylä-Satakunnan koukuittain. Mo-lemmat nämä vefoyksiköt merkitsivät itse asiassa samaa, koska kummankin lasket-tiin olevan 12 äyrinmaata; vuodesta 1555 Satakunnan maakirjat siirtyvätkin käyttä-mään äyrilukua verotusperusteena.143 Äyrinmaa taas oli sellainen peltoala, jolle voi-tiin tehdä tynnyrin kylvö. Karttapohjaisissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, et-tä tynnyrinalalle käytännössä kylvettiin vähemmän, nimittäin noin 0.8 tynnyriä vuo-dessa.144 Kerrointa 1,2 käyttäen äyriluvusta saadaan siis helposti talon vuotuinen kylvöala. Kun miltei koko Satakunta oli kaksivuoroviljelyn aluetta, voidaan kahdella kertoen saadalopulta selville koko tuon ajan peltoala kesanto mukaanluettuna.
Kysymys talon äyriluvusta ja peltoalasta ei ole niin yksiselitteinen, kuin yleisesti on katsottu. Erämaita, muita ulko-omistuksia (ulkopeltoja), niittyjä jopa kalavesiä on ainakin jossain määrin laskettu mukaan äyrilukua alkuaan määrättäessä. Tämä näkyy sekä valtiopäivävalitus- (Lempäälän ja Pirkkalan erä-maat. Eurajoen, Ulvilan ja Säkylän kalavedet s. 263, 312) että tuomiokirja- (Merikarvian kalavedet s.
331) ja tilimateriaalissa (esim. Euran niittyjen saamat pienet äyriluvut vuoden 1589 tarkastusmaakirjassa vuokrausten yhteydessä s. 205; vrt myös Ulvilan käräjät 13.1. 1674, VA mm 11:3). Punkalaitumen Haviokoskelta havaittiin eräässä verojutussa, että Markku Juhananpojan 3 äyrin verosta V 2 äyriä oli
Hyrkönmaan ulkopalstasta. mikä oli Vanttilan Esko Eskonpojan hallussa, joka maksoi siitä veronkin (Huittisten käräjät 30. 9.—2. 10. 1674, VA mm 11:56). Tällaisia juttuja on helppo etsiä lisää. Perinnäi-nen käsitys on siis ylimalkainen: pääelinkeino oli tosiasiassa vain osa äyrinmaina verotetuista omistuk-sista. Toisaalta voidaan esittää useita syitä vallitsevan laskutavan puolesta. 1. Muiden etuisuuksien osuutta äyriluvusta ei pystytä mitenkään mittaamaan. 2. Erämaita oli ehkä vain joka toisella tai kol-mannella talolla, ja ne oli menetetty tutkimusaikaantultaessa. 3. Kalavesien tuotto näyttää otetun mu-kaan vain erikoisen edullisissa tapauksissa, siis ehkä varsin harvoin. 4. Niittyjen saamat äyriluvut olivat pieniä, yleensä muutamia penninkejä. 5. Muilla ulko-omistuksilla on usein saattanut olla myös peltoja, jolloin verokoski niitä. 6.Äyriluvun muuttumattomuuden aikana 1600-luvun lopulla pellot
todennäköi-142) Papun e n 1952
a s.
46.143) VA 1969:92v: 12 öreudi huar Rock eftergamble jordetall;v. 1558koukku on 12 äyrinmaata; VA2055: 1.
144) Papunen, Peltoaloista 1952 b
s.
165.sesti lisääntyivät sellaisissakin kylissä, jotka ennen saivat pääasiallisen elantonsa pyyntielinkeinoista (esim. Merikarvia). Tutkimusajan lopulla äyriluku siten merkitsi paremmin juuri peltoalaa kuin sen alul-la. 7. Näkyy selvästi, että 1500-luvulla pellonraivaus lisäsi äyrilukua (esim. 1589 tarkastusmaakirjassa, s.
55). Syitä ja vastasyitä punnitessa seuraavassa on nyt esitetyin varauksin päädytty käyttämään perinnäistä laskutapaa, jolla kuitenkin saadaan jonkinlainen kuva ainoa, joka on saatavissa näinkin tärkeästä asiasta.
Taulukko 1. Satakunnan kylvöt 1540
Pitäjä Taloja Äyriluku Äyrit/talo Kylvö/talo1
Tyrvää 324 720 2,2 2.6
Karkku 397 720 1,9 2.3
Kyrö 387 889 2.3 2.8
Pirkkala 412 846 2.0 2.4
Kangasala 436 780 1,8 2.2
Lempäälä 237 792 3.3 4,0
Vesilahti 224 810 3.6 4,3
Ylä-Satakunta 2 417 5 557 2.3 2,7
Huittinen 295 543 1.8 2.2
Loimaa 247 540 2.2
Köyliö ym 87 283 3.2 3.8
Eura 137 390 2.9 3.5
Eurajoki 145 552 3.8 4.6
Ulvila 252 916 3.6 4,3
Ulvilankaupunki 22 36 2.5 3.0
Kokemäki 202 833 4,1 4.9
Ala-Satakunta I 387 4 093 3,0 3.6
Lappi Tl.2 10,8
Yhteensä 3 804 9 650 2,5 3,0
‘Arvio kertomalla äyriluku 1,2:11a.
2Säihke s. 18
Näin varhain voi tutkimuksen puutteellisuuden vuoksi tehdä vertailuja vain johtavaan maatalousmaakuntaamme Varsinais-Suomeen. Siellä parhaan eli Vehmaan kihlakun-nan kylvömäärä v. 1540 oli 7,2 tynnyriä talolta. Maskun kihlakunnan 5,0 tynnyriä, Piikkiön kihlakunnan 3,9 tynnyriä ja Halikon kihlakunnan 3.0 tynnyriä talolta. 145 Satakunta kokonaisuudessaan oli siis keskimäärin yhtä hyvää peltoviljelyaluetta kuin Varsinais-Suomen heikoin kihlakunta Halikko. Ala-Satakunta tosin nousi niukasti Halikon kihlakunnan ohi. mutta Ylä-Satakunta jäi siitäkin jälkeen. Täysin ylivoimai-nen peltoviljelyspitäjä oli tähän aikaan Vehmaan kihlakuntaan luettu Turun läänin
145) Säihke s.17-18,
Lappi (10.8), mutta ei se ollutkaan paras vain Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa vaan koko maassa. Tässä yhteydessä sopii viitata siihenkin, että Lappi oli tällöin myös Suomen johtavia karjatalouspitäjiä (s. 150). Satakunnan toinen peltokeskus Kokemäki (4,9 tynnyrin kylvö talolta) olisi Varsinais-Suomen 26 pitäjän joukossa jäänyt vasta kymmenenneksi yhdessä Nousiaisten kanssa, jossaoli täsmälleen sama keskimääräinen pelto talolla. Ylä-Satakunnassa oli Lempäälän—Vesilahden seutu yl-lättävän kehittynyt peltoviljelyssään, kun taas Ala-Satakunnan myöhempi hyvä
viljelys-seutu Loimaa—Huittinen—Tyrvää jäävielä erittäin vaatimattomalle tasolle pellonrai-vauksessaan.
1500-luku oli maatalouden nousun aikaa. Uusia taloja syntyi sekä kantakyliin että asutettaville erämaille ja molemmat raivasivat uutta peltoa. Todennäköisesti myös vanhat talot osallistuivat pellonraivaukseen. Koska pelto oli tärkein verotuksen
koh-de, vuotuisissa voutien suorittamissa "teknisissä” verontarkistuksissa puhumattakaan uusista veronpanoista pellon kasvaminen otettiin jatkuvasti huomioon. Talon äyrilu-kua lisättiin sitä mukaa kuin sen pellot enenivät. Tulosnäkyytaulukosta 3, s 55.
Taloluku kasvoi sekä Ala- että Ylä-Satakunnassa vuoteen 1570 asti, mutta kääntyi sitten lievään laskuun. Taloluku pysyi kuitenkin sekä 1589 että 1617 lähtökohdan,
1540:n tilanteen, yläpuolella (Ala-Satakunnassa tosin vain niukasti). Peltoalaa ku-vaava äyriluku sen sijaan nousi jyrkästi vuoteen 1570 asti ja jäi sen jälkeen paikal leen tai tarkkaan ottaen lievään nousuun. Taloluvun vähennys ei siis merkitse pelto-alan vähennystä: autioituneiden tai naapureihin liitettyjen talojen pellot jäivät yleensä käyttöön ja uuttakin peltoa tehtiin jonkin verran. Olisi mielenkiintoista jatkaa ti-lanteen seuraamista pitemmälle 1600-luvulle. mutta siihen ei ole mahdollisuutta, kos-ka manttaalin tullessa Kustaa II Adolfin aikana tärkeimmäksi uudeksi veroyksiköksi äyriluvut "jäätyvät” paikalleen. 1500-luvun kehityksestä äyriluku sen sijaan antaa
havainnollisen kuvan.
Ala-Satakunnan taloluku lisääntyi 1540—1570 yhteensä 118 talolla. Jos lasketaan kullekin näistä uudistalon keskimääräinen äyriluku (l'/2 äyriä), saadaan noin 180 äyriä peltoa uusien talojen osuudeksi. Kun lisäys kuitenkin oli 1355 äyriä, jää noin
1 175 äyriä eli tynnyrinalaa vanhojen talojen 30 vuoden aikana harjoittaman pellon-raivauksen osalle. Kun näitä taloja oli 1 387. raivaus lähentyy tynnyrinalaa keski-määrin taloa kohti toisilla taloilla käytännössä montakin tynnyrinalaa, toisilla ei lainkaan. Peltoalan yleinen kasvu näinä 1500-luvun hyvinä vuosina on kuitenkin selvä. Ylä-Satakunnassa taloluku kasvoi vastaavana aikana 559 asumalla, joista
126 oli Ruoveden erämaille syntynyttä uudisasutusta ja 433 kantapitäjien uusia ta-loja. Äyriluvun lisäyksestä 988 on Ruoveden osuus vain 181, joten kantapitäjien pellonraivaus on noin 800 äyriä eli tynnyrinalaa. Kun se jakautuu noin 2 400 talol-le. on Ylä-Satakunnan vanhoissa kylissä raivattu uutta peltoa noin
V 3
tynnyrinalaa keskimäärin taloa kohti.Satakunnan keskimääräiset kylvöt 1630—1631 taloa kohti. PiirtänytPentti Papunen Äyriluvun lisäys vuoden 1570 jälkeen on vaatimaton. Tämän voi ymmärtää, sillä 25-vuotinen Venäjän sota, joka aiheutti mm. talojen autioitumisilmiön alkuun pää-syn 1570-luvun puolivälissä, lopetti luonnollisesti suurimittaisen peltojen raivaamisen.
Kuitenkin autioitumisen myötä olisi ehkä tapahtunut hieman peltoalan
vähenemistä-kin, ellei sitä olisi korvannut vastapainona ollut uuden pellon kuokkiminen. Sata-kunnan vuoden 1589 tarkastusmaakirjasta saa siitä mielenkiintoisia tietoja.
Tarkastajien kysyttyä äskettäin tehtyjä uudisraivauksia vastattiin näet siellä täällä yllättäen myöntävästi. Uutta peltoa oli aivan viime vuosina syntynyt erityisesti syr-jäseuduilla sijaitseviin suuriin kyliin. Ala-Satakunnassa raivausta tapahtui etenkin Varsinais-Suomen rajalla olevalla metsäalueella. Köyliön neljänneksessä 11 taloa oli raivannut itselleen lisää peltoa ja3 taloa lisää niittyä. Yli 10 % neljänneksen taloista osallistui siten raivaustyöhön; kylistä oli ensimmäisenä Yläne, jossa5 taloa oli
rai-vannut 7 panninmaata peltoa, sitten Säkylän Korpi sekä Iso- ja Vähä-Säkylä. Loi-maan pitäjässä 8 taloa oli raivannut peltoa ja neljä taloa niittyä. Johdossa olivat nykyisen Mellilän, Isoperän, Vähäperän ja Pesäsuon kylät aivan Varsinais-Suomen rajalla. Huittisissa raivaajakyliä olivat keskeiset Sampu ja Siivikkala, Kokemäellä Sonnila ja Levanpelto. Sonnilan viisi taloa raivasi 11 panninmaata, mikä oli maa-kunnan ennätys yhdessä kylässä. Levanpelto nyk. Kullaalla oli tyypillinen metsäkylä Kokemäenjoesta pohjoiseen.
Ylä-Satakunnassa raivaus oli mitätöntä Kokemäenjoen laakson vanhoissa kylissä.
Tyrväällä oli tosin pari raivaajakylää (Varila, Marttila), samoin Pirkkalassa (Messu-kylä, Takahuhti) ja Lempäälässä (Nakkila, Tappurila) sekä Vesilahdella yksi (Onki-mäki). Kangasalan sivukulmilla 5 taloa oli raivannut peltoa. Varsinaisesti
uudisrai-vausta sen sijaan esiintyi Karkun ja Kyrön pohjoisissa sivukylissä, joissa kummas-sakin parikymmentä taloa, noin 5 % pitäjän koko taloluvusta, osoitti näin
aktiivi-suuttaan. Karkun alueella pellonraivaus oli keskittynyt 7 nykyisen Mouhijärven ja 2 nyk. Suodenniemen kylään, joista johtivat Yliskallo(neljällä talolla 5 pannia), Selkee
(kolmella talolla 2‘/2 pannia) ja Hyynilä (kolmella talolla 2 pannia). Kyrössä
rai-vausta tapahtui kantapitäjän lisäksi (Uskela, Heinäjärvi, Pukara) sekä Kyrönkan-kaan tunnetun maantien suunnassa länteen (Ikaalisten Vatsiainen, jossa 5 taloa rai-vasi 4 pannia, Vatula, Jämijärvi) että Pohjanmaan talvitien suunnassa pohjoiseen ai-na Höytölää jaParkanoa myöten.
Yhteensä vuoden 1589 maantarkastuskirja antaa nimenomaisia tietoja
uudisraivauk-sesta yli 80 talosta, mikä on yli 2 % Satakunnan silloisesta taloluvusta. Haluamatta liioitella ilmiön mittakaavaa voi sanoa, että se on analoginen esim. sodista ja autioi-tumisesta huolimatta ihmeen kauan jatkuneelleuudisasutukselle. Negatiiviset ja posi-tiiviset piirteet viihtyivät rinnan, jopa niin, että ainakin neljässä Kyrön kylässä (Us-kela, Ilottula, Jämijärvi ja Haapimaa) muutamista autioista taloista huolimatta
har-joitettiinuudisraivausta.
Äyriluvun lisäksi on syytä esittää myös vuoden 1589 kylvömäärät, koska aidot
kyl-völuvut, jotka perustuvat talonpoikien nimenomaisiin ilmoituksiin, mitä he silloin
ovat kylväneet, ovat tietenkin arvokkaampia kuin äyrilukujen avulla tai muulla kei-noin arvioidut määrät. Vastaavuus on melko hyvä, kuitenkin niin, että käytännössä tehdyt kylvöt jääväthiukkasenalle äyriluvun.
Taulukko2. Satakunnan kylvöalat vuoden 1589 maantarkastuskirjan mukaan
Suurpitäjä Taloja Äyriluku Äyrit/talo Kylvö Kylvö/talo
Eura 125 555 4.4 537 4.3
Ulvila (puutt.) 217 938 4,3 689 3.2
Kokemäki 279 1 096 3.9 650 2,3
Loimaa 303 913 3.0 1405 4,6
Köyliö-Säkylä 123 445 3.6 516 4.2
Eurajoki (puuttuu)
Huittinen 275 797 2,9 759 2.8
Ala Satakunta 1 322 4 744 3.6 4 557 3,4
Vesilahti
(osa Ylenmäki) 76 326 4,3 188 2,5
Lempäälä 228 812 3,6 445 2,0
Kangasala-Orivesi 412 952 2.3 875 2.1
Pirkkala 383 1041 2,7 838 2.2
Tyrvää 305 884 2.9 1019 3.3
Karkku—
Mouhijärvi 364 930 2,6 1 041 2,9
Kyrö—lkaalinen 372 988 2,7 896 2.4
Ruovesi—Keuruu 171 199 1,4 140 0.8
Ylä-Satakunta 2 311 6 132 2.7 5 445 2.4
Koko Satakunta 3 633 10 876 3,0 10 000 2.7
Vuonna 1589 esitetyt kylvöt näyttävät yleensä jäävän 1540-luvun tasosta selvästi jälkeen (10 pitäjässä), kun taas kasvua on nähtävissä harvassa paikoin (4 pitäjässä:
Loimaalla, Köyliössä, Tyrväällä jaKarkussa). Vuoden 1589kylvöjen sekä absoluut-tisesti että taloa kohti heikko taso näkyy myös verrattaessa vuoden 1630 talokohtai-siin lukuihin. Vaikka on oletettava, että pellonraivaus on 1600-luvun ensimmäisen miespolven aikana edistynyt, ei tämä raskaiden sota-aikojen vuoksi ole voinut olla kovin valtavaa. Kun nyt myös vuoden 1630 luvut miltei poikkeuksetta ovat
korke-ammat kuin v. 1589 (poikkeukset vain Loimaa ja Tyrvää, joissa on suuri kylvö 1589), on joko niin, että lähde on tältä osalta huono tai niin, että vuoden 1589 ko-vin pienelle kylvömäärälleon olemassa jokin ajankohtainensyy.146
146) Peltoalan pienuuden myös vastaavassa Hämeen tarkastuksessa v. 1586 on todennut Luukko, Häme s.
433.
Taulukko 3. Satakunnan äyriluvun kasvu peltoalan kasvun kuvaajana v. 1540—1617
1540 1570 1589 1617
Pitäjä Taloja r ' Taloja -u'' Lisäys Taloja A'r' Lisäys Taloja r' Lisäys
luku3 luku4 luku luku
Huittinen 295 543 313 864'/2 321'/2 275 797 - 67'/2 295 882 85
Loimaa 247 540 291 870 330 303 913 43 293 885'/4
- 273 /4
Kokemäki 202 833 238 1060 227 279 1096 36 211 1076 -20
Ala-Satakunta I 387 4093 I 505 5 4115 /6 1 355 I 466 5 382 -29 I 392 5463 +Bl
1Puuttuu. Otettuv. 1590, VA 2404:49.
1 Vajaa. Otettuv. 1590.VA 2408:51—55v.
3ja4 Muunnettu Ala-Satakunnan savuluvustaja Ylä-Satakunnan koukkuluvusta kertomalla 1,2:11a.
Kun tarkastuskomissaarit kiersivät Satakuntaa helmi—maaliskuussa 1589, ei talon-poikien ilmoittamista kylvöistä voinut olla pelloissa muuta kuin syysruis. Ohra ja kaura edustivat siis joko edellisen kesän kylvöjä tai niitä kylvöjä, jotka aiottiin ke-väällä tehdä, mitkä kaksivuoroviljelyssä useinkin olivat samansuuruiset. Nyt tiede-tään, että ainakin Itä-Suomessa ja Venäjällä oli ollut paha kato v. 1588.147 Voisi siis ajatella, että Satakunnan kylvöjen pienuus johtuukatovuodesta, jolloin talonpojilla ei ollut tarpeeksi mitä kylvää. Tällöin kuitenkin täytyisi päätellä, että kato monesti esiintyisi samalla kertaa kerätyissä valituksissa. Näin ei ole asian laita. Tätä lähtei-den vaikenemistodistelua tukee vielä, että Ala-Satakunnan autiotilojen määrä 1580-luvun lopulla oli kuten ErkkiLehtinen on osoittanut vähenemään päin. 148 Kato
147) Tawaststjerna, Pohjoismaiden viisikolmattavuotinensota(1920), s.411,438.
148) Erkki Lehtinen,AutioitumisestaAla-Satakunnassa. Satakunta XVIIIs. 135.
Satakuntalaisella puupiikkisellä polkuäkeellä äestetään seisomalla sen päällä ja vaihtelemalla painoa jalaltatoiselle. Malli on todennäköisestikehittynyt jo 1600-lu-vulla Ala-Satakunnassa, josta se on sittemmin levinnyt jonkin verran kauemmaksi-kin eri suuntiin. Kokemäki, Häyhtiönmaa. Valok. Hannes Potila. Museoviraston kuva-arkisto.
olisi tietenkin lisännyt autiotiloja entisestään. Tullaan siihen johtopäätökseen, ettei v:n 1589 maantarkastuskirja ole kylvöjen suhteen hyvä lähde, vaan ilmeisestikin esittää asiat yleensä vähätellen. Siihen voi olla moniakin syitä, joita ei tässä käydä arvailemaan. Kokonaan lähdettä ei kuitenkaan ole syytä jäävätä,koska parista pitä-jästä viidestätoista (Loimaalta ja Tyrväältä) sentään saadaan summia, jotka ylittävät sekä 1540-luvun että 1630-luvun tason. Voinee sanoa, että se kuvaa sota-ajan aal-lonpohjaa.
Seuraava erillisvero, jossa talonpoikien itse ilmoittamat kylvömäärät taas tarkasti
esitetään, oli ns. karja- ja kylvövero, joka säädettiin vuoden 1620 valiokuntavaltio-päivillä ilman talonpoikaissäädyn läsnäoloa, mutta uusittiin sittemmin useasti sen ollessa mukana sitä myöntämässä. Vuonna 1641 vero vakinaistettiin ja kannettiin tästälähin manttaalin perusteella, minkä jälkeen sen luettelot eivät enää kuvaa tosi-asiallisen tilanteen vaihteluita. Tällä välin se kuitenkin on varsin hyvä lähde, varsin-kin kun useimmat aatelin talonpojatkin joutuivat jo alun perin eräin helpotuksin sitä
maksamaan. Vuodesta 1627 veroon osallistuivat kaikki aatelin alustalaiset jo mää-rällisestikin yhtä paljon kuin muut. Tällöin myös papit ja maanviljelystä omaavat
porvarit suostuivat veronmaksuun. Vuoden 1627 jälkeen jäivät veron luetteloista
Taulukko4. Satakunnan kylvöalat 1620—1630-luvuilla
P'taJa Kylvövero v. 1636 Tarkastusmaakirja v. 1631
(VA 7164) (VA 2582)
Taloja Kylvö Kylvö/ Taloja' Kylvö Kylvö/
tyn talo tyn talo
Tyrvää 224 734 3,3 290 907 3,1
Karkku 274 931 3,4 375 1 1 13 3,0
Kyrö 334 1110 3.3 393 1134 2,9
Pirkkala 302 1064 3,5 409 1318 3,2
Ruovesi 132 272 2,1 135 291 2,2
Rälssitalot •• •• 49
Keuruu 45 72 1,6
Kangasala 225 919 4,1 \ \ \
Ruokolan neljännes 49 244 4,9 > 350
J
1375 / 3,9Orivesi 149 543 3,6
Lempäälä 142 630 4,4 241 852 3,5
Vesilahti T75 738 42 229 907
4£
Ylä-Satakuntayht. 2051 7257 3,5 2471 7897 3,2
Kylvövero v. 1621 Tarkastusmaakirja v. 1630—31
(VA 2543) (VA 2585)
Huittinen 284 1090 3Ö2 1228 O
Loimaa 291 959 3,3 291 1250 4,3
Eura 181 778 4,3 133 663 5.0
Köyliö-Säkylä 84 315 3,8 84 466 5,5
Eurajoki 100 459 4,6 141 770 5.5
Ulvila 166 583 3,5 188 993 5,3
Rälssitalot .. .. .. 48 139 2,9
Säterit
■
• •• •■ .. 95Kokemäki 196 1022 52 243 L376 5/7
Ala-Satakunta yht. 1302 5206 4,0 1430 6980 4.9
Lappi Tl(VA 1867) 96 253 2,6
Rauman kappeli(VA 1867) 76 227 3.0
Koko Satakunta 3525 12943 3,7 3901 14878 3,8
pois vain aatelin säterit, joita Satakunnassa oli varsin vähän. Karja- ja kylvövero sulki siten piiriinsä tavallista laajemman maksajajoukon ja rasitti sitä varsin
tasa-puolisesti. 149 Sen ilmoituksiin on syytä tutustua. (Tarkemmasta lähdekritiikistä ks.
karjalukua s. 153) Vertailumateriaalina käytetään Juhana Ottenpojan Satakunnasta 1630—1631 laatimia tarkastusmaakirjoja, jotka ajallisesti sattuvat parhaiden kylvö-veroluetteloiden välisiin vuosiin ja syntytavaltaan ovat samantapaisia, viljelijöiden
il-moituksiinpohjaavia.
149) K, R. Melander, Suomen ym. veroista 1617—1634 H. Ark. 14 (1896) s. 432—465; V. Kerkkonen, Ruotsi-Suomen finansseista 1600-luvunalkupuoliskolla. H. Ark. 52 (1947) s. 191—193; Luukko, Armas.
Suomen historia t617—1721 (1967)s.73.
Kolmioäkeellä äestetään Honkajoen HongonkylänKivistöllä. Kolmioäes on länsi-jaeteläsuomalainentyöväline; tässäyksinkertaisin malli ilman mitään välipuite kol-mionkeskeltä. Valok.RauniKarsikko 1939. Museoviraston kuva-arkisto.
Kun Ylä-Satakunnan keskimääräiset kylvöt v. 1631 liikkuivat hieman kolmen tynny-rin yläpuolella talolta, ne tulivat ihmeen täsmällisesti samalle tasolle kuin koko Hä-meen kymmenysluetteloista lasketut (1628 ja 1642) keskiarvot vastaavana aikana,
mutta Pohjanmaalla ne olisivat ylittäneet rintapitäjätkin.150 Naapurialueiden hei-koimmat ja vahvimmat viljelyspitäjät vastasivat lisäksi melko tavalla toisiaan. Niin-pä Satakunnan Ruovedellä kylvö oli 2,2 tynnyriä ja Hämeen Jämsässä 2 tynnyriä sekä Satakunnan Vesilahdella 4 tynnyriä ja Hämeen Lammilla 4.2 tynnyriä ta-lolta (1642). Sen sijaan Ala-Satakunnan lähes viiden tynnyrin keskimääräinen kylvö talolta ylitti selvästi sisämaan yleistason. Sitä voidaan sen sijaan verrata
Var-sinais-Suomeen, jostaon laskettu vastaavat tiedot vuodelta 1600; pientä edistystä on oletettavasti tapahtunut sen jälkeenkin. Piikkiön kihlakunnan keskimääräinen kylvö oli tällöin 4.4 tynnyriä, Halikon kihlakunnan 2,9 tynnyriä. Vehmaan kihlakunnan kokonaista 7.5 tynnyriä ja Maskun kihlakunnan 4,1 tynnyriä taloa kohti.151
Ala-Sa-150) Luuk ko,Häme (1957)s.435—439: ilmoitettupeltoaloina,jotka jaetaan kahdella kylvöalan saamiseksi.
151) Säih ke. s. 17-18.
takunta sijoittuisi siis Varsinais-Suomen neljän kihlakunnan sarjassa toiseksi, ja ko-ko Satakunnan peltoviljelyn taso jäi vain vähän jälkeen Varsinais-Suomen
yleista-sosta ylivoimaista Vehmaan kihlakuntaa kuitenkin lukuunottamatta, joka samalla kohotti Varsinais-Suomen keskiarvoa. Niinpä Satakunnan toiseksi parasta viljelyspi-täjää Kokemäkeä (kylvö 5,7 tynnyriä/talo) voisi verrata Varsinais-Suomen Kaari-naan (5.8) ja Satakunnan Huittista (4.3) Varsinais-Suomen Vehmaaseen (4.1). Maan korkeimmat kylvöluvut taloa kohti on merkitty v. 1600 Laitilasta ja Vehmaalta (11 tynnyriä vuodessa); lähellekään sitä ei missään Ala-Satakunnassa päästy, vaikka ol-tiin melkein naapureita. Maakuntien rajoilla Turun läänin Lappi kylvi v. 1600 kui-tenkin taloa kohti 8,9 tynnyriä. Vaikka se oli lähes 2 tynnyriä vähemmän kuin sa-massa pitäjässä 60 vuotta aikaisemmin. Lappi oli säilyttänyt johtavan maatalouspi-täjän asemansa Satakunnassa. Varsinais-Suomessa se olisi tällöin sijoittunut kolman-neksi.152
1600-luvun loppupuolen kylvömääriä voitaneen seurata ainoastaan ns. kymmenysve-ron luetteloista. Tämä alun perin kirkollinen vero oli jo Kustaa Vaasan aikana
pe-ruutettu kruunulle ja se kannettiin yhdessä muiden valtion verojen kanssa voutien toimesta. Kaksi kolmasosaa siitä (ns. kruununkymmenys) meni valtion erilaisiin
tar-peisiin ja vain yksi kolmasosa (ns. tertiaalikymmenys) käytettiin pappien palkkauk-seen ym. kirkolliseen toimintaan. Kymmenysvero ei nimestään huolimatta liene kos-kaan käsittänyt täyttä kymmenettä osaa sadosta, vaan maksettava määrä arvioitiin erilaisin perustein, jo 1500-luvulla yleensä sopivaksi osaksi kylvöstä eikä sadosta.
Valtakunnallisessa Porin voutisäännössä 1602 smottiin, että talon oli maksettava kruunulle 6 ja papistolle 2 kappaa kylvämältään tynnyriltä (jolloin ns. viinijyvät, koulujen kustannukset vm. arvioitiin menevän valtion osuudesta). Aluksi vero oli tä-täkin lievempi (esim. 1600-luvun alun Hämeessä 6 kappaa kylvetyltä tynnyriltä),
mutta Pietari Brahen toimesta voutisäännön määräys pantiin voimaan v. 1639 ja kymmenyksiä alettiin kantaa 8 kappaa tynnyriltä.153 Tämä määritelmä tavataan
usein Satakunnankin lähteistä.154 Kun kymmenykset ilmoitetaan kannettuna määrä-nä, kylvöön päästään kertomalla tämä luku 3.75:llä. Näin on tehty seuraavassa
tau-lukossakin.
152) Säih k e s. 17—18.
153) Jutikkala. Hämeen historia 2: 1 (1957)s.215—216.
154) Esim.v. 1670, VA 7314a: 1310ja 1686: ”1789 Tunnors Utsädea8 Capper ijTunnan”.
Taulukko5. Satakunnan pitäjien kylvöt kymmenysluetteloiden mukaan
Kasvu
1650 1670 1690 1650-90
VA 7241: VA 7314a: VA 7386a; tynnyreitä 48—95v 1310.1570. 754v.904v,
Plt3ja
I
867 v 1
064Kokemäki 558 716 915 357
Merikarvia • • 52 46
Ulvila 577 633 811 218
Porin kaupunki 62
Eura 357 388 446 89
Köyliö 124* 132 257 \
Säkylä 164 156 149 ) "8
Eurajoki 374 397 566 192
Lappi T.l. .. .. 173
Rauman mlk. .. .. 84
Rauman kaupunki
Ala-Satakunta 2 216 2 474 3447 974
Kyrö 468 529* 488* 20
Ikaalinen 481 518* 529* 48
Karkku 364 480* 510* 146
Mouhijärvi 313 424* 469* 156
Tyrvää 513 664* 735* 222
Huittinen 708 846 938* 1
! Uj/ 2 96
Punkalaidun 329 154 195
Loimaa 925 999 1 118* 193
Ylä-Satakunnan
alaosa 4 101 4 614 4 982 881
Vesilahti 480 506* 647 167
Lempäälä 495 569 620 125
Pirkkala 396 506 555 159
Messukylä 424 478 529 105
Ruovesi 237 258 266 29
Keuruu 70 68 76 6
Orivesi 397 413 428 31
Kuorevesi 83 82 83
Kangasala 638 709 863 225
Pälkäne, Ruokolan
neljännes 151 153 248 97
Ylä-Satakunnan
yläosa 3 371 3 742 4 315 944
Koko Satakunta 9 688 10 830 12 744 2 799-’
*)Merkitytmuunnettu maksetuistakymmenyksistä kylvöksi kertomalla 3.75 :llä.
2) Kasvustapuuttuu Lapin pitäjänosuus, jota ei ole mukana 1650 ja 1670(yht. 257 tynnyriä).
Jäsenkarhi (niveläes) Karviasta. Tyyppi edustaa seudulla pohjalaista vaikutusta.
Valok.EinoNikkilä 1930.Museovirastonkuva-arkisto.
Kuten näkyy, kylvöt näyttävät runsaasti putoavan 1620-luvun kylvöveroluetteloista jatarkastusmaakirjoista vuosisadan puolivälin kymmenysveroluetteloihin. Yleensä v.
1650 näytetään olevan vasta ensimmäisen maakirjan (1540) tasolla, v. 1670 tarkas-tusmaakirjan 1589 tasolla ja 1690 kylvöveroluetteloiden eli 1620-luvun tasolla. Vaik-ka 1600-luvun toinen neljännesolikin vielä autioitumisen aikaa, maan yleistilanne ei
tue ajatusta, että Satakunnassa olisi tosiaan kylvömäärä 1630—1650 reaalisesti ro-mahtanut noin kolmanneksella. Laskua on todennäköisesti tapahtunut, mutta pu-touksen numeroina ilmaistujyrkkyys johtunee pääasiassa lähdelajienerilaisuudesta.
Vuosisadan loppupuolella Satakunnan kylvöluvut ja siten myös peltoalat näyttävät kymmenysluetteloiden mukaan tasaisesti nousevan. Kehityssuunta (trendi) on
uskot-tava ja samansuuntainen muun tiedossa olevan kanssa: tällöinhän myös autiotilat asutettiinja uudisasutus pääsi jälleen käyntiin. Kylvöjen lisäys ajoittuu juuri odotuk-sen mukaisesti: kasvu alkaa jo vuosisadan kolmannella neljänneksellä, (n. 10 %)
mutta kiihtyy viimeisellä (n. 15 %). Pienin kihlakunta Ala-Satakunta lisää kylvö-jään eniten, mutta Ylä-Satakunnassa yläosan kihlakunta on edellä alaosaa erityisesti siksi, että nyk. Tampereen seudun pitäjät edistyvät niin hyvin. Yksityisistä pitäjistä kylvö lisääntyy 1650—1690 määrällisesti eniten Kokemäellä (357 tynnyriä), sitten Kangasalla (225), Tyrväällä (222) ja Ulvilassa(218). Suhteellisesti lisäys on kuiten-kin suurin Eurajoella, jossa kylvöt kohoavat melko tarkkaan kaksinkertaisiksi. Ko-vin suuriakasvuerojaei pitäjien kesken ole: parhaat saavutuksetkin jakautuvattasaisesti koko maakuntaan. Sen sijaanvoi helposti havaita, ettäpohjoiset jaitäisetpitäjät
jää-Koukkari, eräänlainen auran ja äkeen välimuoto, Huittisten Ala-Jaakolan talon
museosta. Käytetty kynnön jälkeen ”kertaukseen”, joka suoritettiin poikkisarkaan, sekä siemenen sekoittamiseen. ”Kun ruis oli käsin kylvetty, ajettiin koukkarilla
ker-ta paikastaan.’’ Mallin keskiaikaista ikää osoittaa sen levinneisyys Varsinais-Suo-meen ja Satakuntaan sekä Ruotsin Länsipohjaan, jonka ensimmäinen asutus oli suomalaista (Vilkuna 1971, s. 112). Valok. Tyyni Vahter 1935. Museoviraston ku-va-arkisto.
vätkylvön kasvussa selvästi muista jälkeen;niissäkylvöt pysyvät miespolven miltei en-tisellään.(Kasvu: Merikarvia—6.Kyrö 20. Ikaalinen 48. Ruovesi 29. Orivesi 31,Keuruu 6. Kuorevesi 0). Tämä viittaa näiden syrjäseutujen heikkoon peltoviljelyyn ja kaskival-täiseen talouteen.
On tärkeää saada testatuksi kymmenysluetteloiden antamaa kuvaa myös muulla materiaalilla. Tähän antavat mahdollisuuden tosin pistokokeen luonteisesti eräät 1600-luvun lopulta säilyneetkartat.155 Käyttöön tulevat lähinnä Olof Mörtin kartoituk-set. Niinpä suuressa Messukylän kylässä (14 taloa) kylvettiin vuonna 1634 yhteensä 61 tynnyriä 17kappaa. Vuonna 1692.jolloinkylä verollepanossa kartoitettiin, senkylvö oli
jo83tynnyriä 26kappaa.Lisäys oli noin 22 tynnyriäeli pyöreästi35 %. Arajärvitosin
155) Streng-veljesten lukuisia karttoja 1640-luvulta MHA AI ja Ala ei vielä voida käyttää tähän, koska kasvua ei vuoden 1631 tarkastuksesta oli juuri ehtinyttapahtua. Sen sijaan niistä voidaan määrätäkylvötynnyrinalan ja geometrisen tynnyrinalan suhde, niinkuinPapunen(Peltoaloista Saastamalassa 1952b) jaJutikkala.
Läng. II (1954)ovattehneet.
arvelee esimerkkiä selostaessaan, ettei koko Messukylän pitäjän kylvön lisäys ole voinut olla näin mittavaa.156 mutta paljon se ei edellisenkymmenysverotaulukon suhdelukujen
mukaanole jäänyttästä.
Ikaalisten Kartun kylässä, jossa oli seitsemän taloa, kylvettiin 1589 tarkastusmaa-kirjan mukaan 22 tynnyriä, vuoden 1631 tarkastusmaakirjan mukaan 21V2 tynny-riä, mutta Olof Mörtin vuodelta 1693 olevan kartan mukaan 347/32 tynnyriä. Voi-makas kasvu ajoittuu siis tässäkin vuosisadan loppupuolelle, vaikka Ikaalisten pitä-jä kokonaisuutena on kymmenysverotaulukossa hitaan kasvun aluetta. Kokemäen Mattila jaRytsölä, neljän (aluksi viiden) jakolmen talon kylät, kehittyivät siten, että em. lähteissä niissä 1589 kylvettiin yhteensä 17 tynnyriä 25 kappaa, 1631 jo 38
Ikaalisten Kartun kylässä, jossa oli seitsemän taloa, kylvettiin 1589 tarkastusmaa-kirjan mukaan 22 tynnyriä, vuoden 1631 tarkastusmaakirjan mukaan 21V2 tynny-riä, mutta Olof Mörtin vuodelta 1693 olevan kartan mukaan 347/32 tynnyriä. Voi-makas kasvu ajoittuu siis tässäkin vuosisadan loppupuolelle, vaikka Ikaalisten pitä-jä kokonaisuutena on kymmenysverotaulukossa hitaan kasvun aluetta. Kokemäen Mattila jaRytsölä, neljän (aluksi viiden) jakolmen talon kylät, kehittyivät siten, että em. lähteissä niissä 1589 kylvettiin yhteensä 17 tynnyriä 25 kappaa, 1631 jo 38