II KASKENPOLTTO JA KYDON- KYDON-VILJELYS
I. Kaskien lajit
3. Jakokunnittainen metsänomistus ja yhtiökasket
Käsiteltävänä aikana ennen isoajakoa olivat metsät suurimmalta osalta ns. jakokun-tien (samfällighet, skifteslag) omistuksessa, toisin sanoen yhden tai useamman kylän
muodostaman alueen yhteisomistuksessa. Yhteismetsää piti kaikkien osakkaiden saada käyttää taloutensa tarpeisiin, ilman että sitä tavallisesti jaettiin niiden kesken.
Sanottiin ylimalkaisesti, että talo omisti metsästä esimerkiksi joka kolmannen puun.96 Pohjois-Satakunnassa jakokuntien metsävarat olivat tähän aikaan miltei
ra-jattomat, koska vasta isossajaossa seuraavalla vuosisadalla käytiin raja kylille kuu-luvien metsienjakruunun yhteismaan kesken.
Jakokuntaan kuulumattomat suljettiin pois yhteismetsän nautinnasta, elleivät he
voi-neet saada siihen kaikkien osakkaiden lupaa. Ulvilassa sakotettiin v. 1643 Noor-markun Gabriel Eskilinpoikaa ja Tapani Niilonpoikaa siitä, että he olivat antaneet naapuriensa tietämättä luvan kasketa kylän yhteistä metsää.97 Samanlainen tapaus sattui Karhussa v. 1659.98 V. 1628 syytti Hämeenkyrön Sirkkalan Martti Klemetin-poika kahta Mouhijärven Salminkylän ja yhtä Ryömälän miestä, että he olivat
kaa-taneet puolentoista tynnyrin kasken hänen metsäänsä. Syytetyt sanoivat vuokran-neensa metsän Martin naapureilta ja lupasivat maksaa korvausta hänellekin, mihin hän tyytyi.99 Ulkopuolisiksi laskettiin myös jakokunnassa asuvat itselliset. Eräässä 1570-luvun valituksessa sanotaan metsien Loimaalla olevan jaetun äyriluvun mu-kaan talojen kesken. Sen takia ainoastaan suuret talot voivat harjoittaa kaskenvilje-lyä ja tervanpolttoa; pienviljlijöille,vielä vähemmän käsityöläisille se ei ollut mahdol-lista.100 Eurajoella käskettiin v. 1652 heti panna takavarikkoon kaikkien itsellisten kasket.101 Hämeenkyrössä määrättiin v. 1644 itsellisten Heinijärven ja Viljakkalan kylien metsiin ilman isäntien lupaa kaatamat kasket jaettaviksi talojen kesken talojen suuruuden mukaan.102
Jakokuntarajojen ylittäminen kaskea kaadettaessa on tavallisimpia oikeusjuttuja tuon ajan tuomiokirjoissa. Tässä yhteydessä ei ole syytä pyrkiäkään sellaisten juttujen yksityiskohtaiseen esittelyyn. On syystä sanottu, että vasta kaskiriidat ovat lopulli-sesti vakiinnuttaneet täsmälliset rajat Suomen erämaille. Metsästyspolku voi vielä joskuskulkea haitatta ristiin toisen miehen paulaviran kanssa, mutta sama metsä ei riitä monen kylän huhtia varten. Mainittakoon siis seuraavassa vain joitakin
tyypilli-siäoikeustapauksia.
96) Hämeenkyrön käräjät 18.10. 1631, VAnn 3: 359v.
97) Ulvilankäräjät 8.-9. 12. 1643, VAmm5: 383v.
98) Karkun käräjät 25.-27. 10. 1659, VAnn62:432.
99) Karkun käräjät 28.3. 1628, VAnn 2; 15.
100) VA216a: I7vja 150.
101) Eurajoen käräjät 13.—14.4. 1652, VAmm 7: 376.
102) Hämeenkyrön käräjät 1.6. 1644, VAnn4: 76v.
Kaskella käytettyä risuäestä ei tuotu kotoa, vaan se valmistettiin paikalla halkaise-malla muutamia sopivan kokoisia kuusia. Läntistyyppinen, lyhytpiikkinen ja
ai-saton risuäes Ikaalisten Juhtimäestä. Valok. Eino Nikkilä 1931. Museoviraston ku-va-arkisto.
Jos asia ei rajan ylityksestä valitettaessa ollut päivänselvä, kihlakunnanoikeus mää-räsi tarkastusmiehiä lähtemään paikalle ja julisti kaskella olevan viljan
takavarik-koon, kunnes oikeuden päätös asiasta oli annettu.103 Jos kaski havaittiin tosiaankin hakatuksi vieraaseen metsään, se tuomittiin metsänomistajalle menetetyksi ja hak-kaajaa sakotettiin.104 Syyllinen saattoi kuitenkin säästyä sakoista, jopa saadaa jotain vaivan palkkaakin sopimalla ajoissa riidan. Siten Mouhijärven Hyynilän asukkaat olivat v. 1662 viljelleet luvatta Selkeen metsään kasken, jonka sato arvioitiin 30 tynnyriksi. Kun he oikeudessa luopuivat kaskestaan ja pyysivät anteeksi, he pääsivät rangaistuksetta.105 Kiikan Teukkula ja Kilpijoki sopivat v. 1653 Punkalaitumen Mä-enpään kanssa, joka oli kihlakunnan rajan yli tehnyt kasken heidän alueelleen, kah-deksan ruistynnyrin korvauksesta. 106 Eräs Mouhijärven Hyynilän asukas oli v. 1624
103) Huittisten käräjät 10.—12. 6. 1684, VAmm 13:585
104) Karkun käräjät 29. 5, 1629, VA nn 2: 284; Vesilahden käräjät 8.10. 1629, VA nn 2:328v;Kokemäen kärä jät 1 1.11.1625.VAmm 2:210, jne.
105) Mouhijärven ylimääräiset käräjät Selkeellä4,6. 1662, VAnn 62:601.
106) Huittistenkäräjät 1.—2. 4. 1653, VAmm8: 34.
kaskennut Kortesjärven kylän puolelle. Hän selvisi asiasta antamalla kortesjärveläi-sille luvan korvaukseksi laiduntaa metsässään.107 Omankäden oikeudella metsän-omistajan ei kannattanut ryhtyä vieraan kasken satoa ottamaan, sillä silloin kasken tekijä voi saada kaikesta huolimatta pitää sen.108 Sääntö luvatta hakatun menettä-misestä koski myös sellaisia, jotka olivat vuokranneet metsää, mutta kaataneet sitä enemmän kuin oli ollut puhe.109 Jakokunnan osakkaiden kesken oli voimassa sääntö, ettei yhteismetsässä olevaan toisen talon niittyaitauksen sisään jäävään metsikköön
saanutkoskea.110
Suurimmat kasket kaadettiin, kuten edellä on jo ohimennen mainittu, useasti monen talon muodostamissa yhtiöissä.111 Tämänlaatuiset vapaat työliitot, jotka
muodostet-tiin yhtä kaskea varten kerrallaan, ovat varmaan alun perin olleet maanomistuksesta ja verotuskysymyksistä täysin erillisiä kansanomaisia ”työseuroja”. On vaikea aja-tella, että Sisä-Suomen ja Savon metsissä kaskiyhtiöt olisi alunperin muodostettu maanomistuksen nojalla, kun kerran alue oli rannaton eikä talonpoikien asuinpaik-kakaan vielä ollut vakiintunut. Samalla tavoin kuin kansanomaiset nuottayhtiöt tai myllylahkot vähitellen tulivat maanomistukseen perustuviksi, kävi myös kaskiyhtiöi-den. Lähteissä mainituista yhtiöistä eräät ovat selvästi jomaanomistuksen poh-jalla muodostettuja. Niin ei ilmeisesti alunperin ollut Satakunnassakaan laita, mutta tämä kehityssuunta on vain luonnollinen. Kuuluivathan kylänaapurit useimmiten sa-maan jakokuntaan, jakukapa olisi mennyt kaukaa yhtiömiestä etsimään, kun sellai-nen oli lähelläkin saatavissa. Toisaalta on ilmeistä, että kruunu edisti mieluimmin ja-kokunnan osakkaitten kesken tapahtuvaa yhtiöiden muodostamista, koska se yksin-kertaisti verotusasioita. Se näkyy seuraavista oikeustapauksistakin.
Työ määräsi vanhimpien tapojen mukaan sen osuuden, mikä kullekin yhtiökaskesta (Samfältte Swedh) tuli. Kurun Petäjälammen, Myllärin ja Olkitaipaleen kyläläiset olivat v. 1679 kaataneet yhteiselle ulkomaalleen huhdan, josta kunkin piti saada osuutensa ”sen mukaan, kun on siihen käyttänyt päivätöitä ja työtä”.112 Ikaalisissa Kovelahden Simo Heikinpoika oli v. 1628 kaatanut kaskea Kiialan Lasse
Holgerin-pojan maalle. Simo oli ottanut kaksi Karrunkylän miestä yhtiötovereikseen ja Lasse lähettänyt kaksi renkiään työhön. Kun Simo ei kuitenkaan halunnut antaa Lassen kylvää muuta kuin yhden miehen hakkuun edestä, tämä vetosi oikeuteen.113 On mahdollista, että työosuuden nimityksenä on Satakunnassakin ollut muualta tunnettu
107) Karkun käräjät 12.11. 1624, VAnn 1:83.
108) Hämeenkyrön käräjät 31.3. 1628; VAnn2: 33v.
109) Vesilahden käräjät sine dato 1630, VAnn 3: 168.
110) Pirkkalan käräjät 17.6. 1644, VAnn 4: 89; Huittisten käräjät 12.—15. 11. 1658, VAmm 10: 140v.
111) Nikkilän 1934 s. 318 olettamus,että vanhimpana aikana Satakunnassakin onkäytetty yhtiömuotoa myös suurten kaskien kaadossa, tulee seuraavientuomiokirjatietojen nojalla täysin todistetuksi, Yhtiökaski ei ole
itä-suomenerikoispiirre.
112) Ruoveden käräjät 16.—19. 9. 1679, VAnn5: 639.
113) Hämeenkyrön käräjät 1.9. 1628, VAnn2: 163.
Edellisenä syksynäpalolle kylvetty ruis kasvussa. Kaskiruis kylvettiin aina harvaan, koska se oli kovasti haarovaa. Kihniö 1934. Valok. Eino Nikkilä. Museoviraston kuva-arkisto.
"kirves”, sillä v. 1634 Alastaron Tammiaisten kyläläiset sallivat enemmistöpäätök-sellä ulkomaallaan asuvan Murron Yrjänä Yrjänänpojan osallistua
huhdanraivauk-seen, jossa heillä oli yhteensä ainakin kahdeksan miestä, "kahdella kirveellä”, jolloin Yrjänä lähetti kolmannen pois.ll4
Kaskiyhtiöillä oli joukko tapasääntöjä. Niinpä kerran muodostettua yhtiötä ei kes-ken kaiken saanut purkaa.115 Sen sijaan saattoi kyllä myydä kaskiosuutensa oikeuk-sineen ja velvollisuuksineen toiselle.116 Todisteena yhtiön tosiasiallisesta olemassa-olosta käytettiin Karkussa v. 1628 sitä, että seurue oli ollutyhdessä työtä tekemässä ja sen lisäksi syönyt ja juonut yhdessä.117 Yhtiön osakkaan piti noudattaa työkuria.
Kun Paavali Matinpoika ei tullut Mouhijärven Saikkalasta olevan yhtiötoverinsa
ke-114) Loimaan käräjät 4.-5. 11. 1634, VA mm 3:280: ”hade hän sagt tili dem; Hwad skick hålle i här, lather ho nomhuggamz 2 Yxar. Dertili hade theallesamtycht... ochJörenaflagt dentridhie Yxan.”
115) Tyrvään käräjät 16.9. 1630, VAnn3: 195.
116) Ruoveden käräjät 30. 10.—12. 11. 1682,VAnn 6: 774.
117) Karkun käräjät 29.8. 1628, VAnn2:Mlv.
hotuksesta aikanaan kylvämään osuuttaan, vaikka hän oli saanut sanan, ja osuus siten ei kasvanut mitään, oikeus käski Paavalia pitämään vahingon hyvänään.118 Yhtiötoverit eivät liioin tyytyneet siihen, että Matti Ambrosiuksenpoika Papunen oli v. 1645 mennyt salaa yhtiökaskelle ja kylvänyt siitä itselleen parhaan osan; heidän vaatimuksestaan sato jaettiinkolmeen yhtä suureen osaan.119 Kun oli tehty sopimus yhtiössä työskentelystä mutta osakkaalta syystä tai toisesta oli jäänyt päivätöitä
suorittamatta, oli tavallista, että tämä osakas sai korvata muille ne päivätyöt, jotka nämä hänen puolestaan olivat tehneet. Tällä tavoin saatiin lopullisen sadon jakami-nen osakkaidenkesken mahdollisimmanyksinkertaiseksi.120
Yhtiöiden kehittymisestä maanomistuksen pohjalta muodostetuiksi kertovat mm.
seuraavat oikeustapaukset. Kokemäen Kuoppalasta Simo-niminen kappalainen jako-veljineen oli v. 1625 väkisin kylvänyt Villiön Klemetti Erkinpojan hakkaaman ja polttaman tynnyrinalan suuruisen kasken. Oikeudessa he sanoivat syyksi, että Kle-metin puolentoista äyrin talo kaskeaa enemmän kuin kaikki heidän viiden savun ta-lonsa yhteensä. Oikeus valitsi tarkastusmiehet arvioimaan, kuinka kukin oli yhteis-metsää käyttänyt.121 Ikaalisten Sipsiönkylän asukkaita sakotettiin v. 1629, kun he eivät olleet huolineet Luhalahden kyläläisiä, joiden kanssa heillä oli yhteismetsä, hakkaamaan kanssaan yhtiökaskea, vaan olivat ottaneet siihen ulkokylän miehiä.122 Hämeenkyrön Järvenkylän Sipi Matinpoika oli v. 1630 hakannut kaskea erään ren-gin mukana, mutta talon leskiemäntä ei huolinutkaan häntä yhtiötoveriksi. Oikeus ei halunnut emäntää pakottaa, vaan kehotti Sipiä vain vaatimaan rengiltä palkkaan-sa.123 Toisin sanoen työ ei tässä riittänyt yhtiömiehyyden perustaksi. Ruoveden kä-räjillä v. 1628 Matti Mäkäräinen kertoi, että hänellä oli ollut kaskiyhtiö Perttu Le-misen kanssa, mutta Perttu väsyi ja meni tiehensä eikä suorittanuttyötään niin kuin hänen olisi kuulunut se tehdä, ”koska heillä oli yhteinen metsä”.124 Mouhijärvellä kolme Selkeen kylän isäntää hääti v. 1630 kartanon lampuodit metsästä kaskea kaatamasta jatkaen itse työtä. Kun kartanon edustaja Michel Boij kuitenkin pystyi todistamaan, että metsä oli yhteinen, ja kartanolla oli 12 manttaalin osuus siihen kylän kolmea manttaalia vastaan, kasken tuotto tuomittiin kartanolle ja isännät sak-koihin.125 Kyläläiset olisivat olleet oikeutettuja tulemaan kaskeen osakkaiksi, mutta ei yksinomistajiksi; ilmeisesti heillä oli
jo'
muualla kaskia verolukuaan vastaava määrä,koska kartano sai kaiken.118) Karkun käräjät 28.3. 1628, VAnn2:22v.
119) Hämeenkyrön käräjät 5.6. 1645,VAnn 4: 170.
120) Hämeenkyrön käräjät 31.3. 1628, VAnn 2: 37; Hämeenkyrön käräjät 1.9. 1628,VAnn2: 169v.
121) Kokemäen käräjät 11.11. 1625, VAmm2:206v;Kokemäenkäräjät 17.5. 1626,VAmm 2: 263.
122) Hämeenkyrön käräjät 23. 10, 1629,VA nn2: 385v.
123) Hämeenkyrön käräjät 23.8. 1630, VAnn 3: 92v.
124) Ruoveden käräjät 4.4. 1628, VAnn2: 48.
125) Karkun käräjät 23.2. 1630, VAnn3: 76v.