N OORM ARKUN HISTORIAA ERÄMAASTA ELETYKSI PAIKAKSI

N OORM ARKUN HISTORIAA

ERÄMAASTA ELETYKSI PAIKAKSI

Toimittaneet

Maarit Grahn & Anna Sivula

Noormarkku 2008

Porin kaupunginkirjasto —

S atakunnan m aakuntakirjasto

© 2008 Kirjoittajat ISBN 978-951-96812-1-4

Painopaikka: Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2008 Kustantaja: Noormarkun kunta

Ulkoasu: Henri Terho

Kuvatoimitus: Outi Lähteenlahti

Kannen kuva: Vanhansahan koski 1800-ja 1900-lukujen vaihteessa. Kotiseututalo Kaharin kokoelmat.

SISÄLLYS

E sip u h e ... 7

Johdanto... 11

Esihistoriallisen elämän jä lk iä... 15

Tiet vievät, kartat kertovat Eräpoluilta valtateille - Noormarkun tiestö keskiajalta 20 0 0 -lu v u lle ... 37

Söörmarkun vanhatie... 64

Joen ja siltojen y l i ... 71

”Svensbergin kiviaita on ikuinen” ... 77

Kestikievarinpitoa Noorm arkussa... 79

Ulvilan takamaista kreivikunnan tuotantomaiksi Keskiajan h äm ärästä... 93

Kyläläiset, kylät ja kartano suurvallan syrjämailla ... 109

Sodan kauhuista perunamaille ja oman kirkon k u p eeseen ... 127

Agraariyhteiskunnan murroksia ja muutoksia Tilat yhtenäistyvät ja kylät muotoutuvat . 145 Maalaiskunta muuttuvassa maailmassa . . 169

Katovuosia, pulavuosia, kuolonvuosia . . . 181

Teollistuvaa maaseutua... 205

Patruunan aika Ruukinpatruunan suojissa... 243

Muotopuutarhoja ja puistoja... 265

Hengenravintoa ja sivistystä Musiikillisia pyrkimyksiä... 285

Tulta päin ja lain nimessä... 302

Oppia elämää v a r te n ... 307

Kehittyvä kunta Teollisuuden edistämisestä asuinkunta-ajatteluun... 333

5

Muutettua ja muuttuvaa maisemaa

Kadonneita järviä ja järjesteltyä vesistöä . . 371

Asukkaiden Noormarkku Kannelta soittava neitoja muita evakkoja . 401 Ojaniemen maatilalla Kairilan kylässä . . . 415

Viihtyisää asum ista... 425

Vähäväkisistä kylistä asutustaajamiksi . . . 433

Muistin paikka Erämaasta eletyksi paikaksi... 439

Liite 1: Noormarkun alueen muinaisjäännökset ja -löydöt... 447

Liite 2: Talvisodassa 1939-1940 kaatuneet, Noormarkkuun haudatut tai siunatut . 461 Liite 3: Jatkosodassa 1941-1944 kaatuneet, Noormarkkuun haudatut tai siunatut . 463 Liite 4: Luettelo Noormarkun tehtaan työläisistä lokakuussa 1942 ... 466

Viitteet... 469

Lähdeluettelo... 495

H enkilöhakem isto... 505

Kirjoittajat... 511

ESIPUHE

Tämän teoksen suunnittelu alkoi vuonna 2001, kun Noormarkun Kotiseutuyhdistys päätti sel­

vittää, miten saataisiin noormarkkulaista elämää menneisyydestä nykypäivään kuvaava teos. Sel­

vitys toteutettiin Leader-f- -hankkeena kunnan tuella, ja se valmistui keväällä 2002. Ensimmäiset alustavat keskustelut Turun yliopiston Kulttuu­

rituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen kanssa asiasta käytiin talvella 2002. Tammikuussa 2003 hanke pyörähti jälleen eteenpäin. Tuolloin historian lehtori Anna Sivula laati kunnalle han­

kesuunnitelman ja aikataulun.

Syksyllä 2003 Noormarkun kunnanhallitus asetti hanketta varten historiatoimikunnan, joka valitsi 20.10.2003 pitämässään kokouksessa histo­

riateoksen tekijäksi Turun yliopiston Kulttuuri­

tuotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen.

Noormarkun kunnan ja Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen välinen hankesopimus allekirjoitettiin

9.1.2004. Teoksen taustavoimaksi perustettiin Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitokselle tutkimus-ja opetusprojekti, jonka joh­

tajana toimi kulttuuriperinnön professori Outi Tuomi-Nikula sopimuksen allekirjoittamisesta elokuun 2007 loppuun. Syyskuusta kevääseen 2008 vastuullisena johtajana toimi kulttuuripe­

rinnön professori Helena Ruotsala. Teoksen ai­

neiston keruu- ja esiselvitystyöt sovittiin teetet­

täviksi opinnäytetöinä. Opinnäytetöiden ohjauk­

sesta vastasivat maisemantutkimuksen professori Maunu Häyrynen, kulttuuriperinnön professori Outi Tuomi-Nikula ja historian lehtori Anna Sivula. Hankkeen tavoitteena oli kirjoittaa tutki­

mukseen perustuva havainnollinen ja kiinnostava esitys Noormarkun ja noormarkkulaisten histo­

riasta.

Hankesopimuksen allekirjoittamisen jälkeen aineiston keruu ja tutkimustyö pääsivät käyntiin.

Keväällä 2004 Anna Sivula aloitti teoksen toi­

- 7-

mitustyöhön kuuluvan lähteiden kartoittamisen järjestämällä Kulttuurituotannon ja maiseman­

tutkimuksen laitoksella Noormarkun historian lähdekurssin, jolle osallistui yli 20 opiskelijaa.

Kurssilaiset vierailivat useita kertoja Noormar­

kussa ja kartoittivat ja esittelivät paikallishistorial­

lista aineistoa. Lähdekurssilta rekrytoitiin monta nyt valmistuneen teoksen kirjoittajaa, ja kurs­

sin aikana kerätty materiaali on päätynyt tähän teokseen monessa muodossa, kuvina ja tietoina.

Syksyllä 2004 olivatkin jo tekeillä ensimmäiset Noormarkku-aiheiset pro gradu- ja proseminaa­

rityöt. Keväällä 2005 kerättiin talteen kulttuu­

riperinnön tutkimuksen kenttäkurssilla noor- markkulaista muistitietoa ja perinnettä. Kurssia veti kulttuuriperinnön tutkimuksen päätoiminen tuntiopettaja Susanna Sallinen. Syksyllä 2005 maisemantutkimuksen oppiaine järjesti kurssin tiehistoriasta. Kurssilla käsiteltiin Noormarkun tiestön historiaa ja kehitystä. Opettajana kurssil­

la toimi FM Tapio Salminen. Kurssin opiskelijat laativat useita laadukkaita raportteja, joita Jyrki Lehtinen on hyödyntänyt tähän teokseen kirjoit­

tamassaan artikkelissa. Kaikkien näiden kurssien järjestämiseen osallistuivat ahkerasti myös hank­

keen ensimmäiset tutkimusavustajat Kati Kangas ja Sanna Salonen.

Projektin aikana valmistui lukuisten pienem­

pien opinnäytetöiden lisäksi kuusi pro gradu -työ­

tä ja kuusi proseminaarityötä. Pro gradu -tutkiel­

mansa saivat valmiiksi Kati Kangas (2006), Maarit Grahn (2006), Sanna Salonen (2006), Kaisa Leh­

to (2007), Eeva Sinerjoki (2007) ja Tanja Korpi (2007). Lisäksi vuonna 2007 valmistui Pirjo Iha­

mäen pro gradu -työ A. Ahlström Osakeyhtiön

voimalaitoksesta. Tämä opinnäytetyö toteutui A.

Ahlström Osakeyhtiön rahoittamana.

Aineistoa kerättiin projektin aikana runsaasti.

Se järjestettiin arkistokokonaisuudeksi, jota säi­

lytetään Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen arkistossa.

Kootun aineiston ja tutkimusten pohjalta alkoi vuonna 2007 varsinainen kirjan kirjoittaminen.

Vuoden 2007 aikana projektissa työskenteli kol­

me määräaikaista tutkimusavustajaa, Kati Kan­

gas, Maarit Grahn ja Outi Lähteenlahti. Teosta on ollut kirjoittamassa yhteensä 15 kirjoittajaa.

Kirjoittajat ovat hankkeessa aktiivisesti mukana olleita opiskelijoita, koulutusohjelmasta valmis­

tuneita opiskelijoita, tutkijoita ja asiantuntijoita Tutkijoiden laatimien artikkelin laatu on var­

mistettu vertaisarvioinnilla, ja opiskelijoiden artikkeleita on ohjannut Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen tutkimus- ja opetushenkilökunta. Yhteisartikkelien kirjoit­

tajat ovat osallistuneet artikkelin laatimiseen ta­

saveroisilla työpanoksilla, ja tästä syystä kirjoit­

tajien nimet ovat aakkosjärjestyksessä. Teoksen lopussa on lyhyt esittely jokaisesta kirjoittajasta.

Toimitustyöstä ovat vastanneet Anna Sivula ja Maarit Grahn.

Kuvitusta on ollut suunnittelemassa Outi Lähteenlahti. Kuvitus koostuu valokuvista ja kar­

toista. Valtaosa kartoista on peräisin Kansallisar­

kiston kokoelmista. Valokuvamateriaalia olemme saaneet Satakunnan Museon kuva-arkistosta, A.

Ahlström Osakeyhtiön historiallisesta kuva-arkis­

tosta, Kotiseututalo Kaharin kokoelmista sekä yk­

sityisiltä henkilöiltä. Teoksessa on myös kirjoitta­

jien ja kuvatoimittajan ottamia valokuvia.

Hankkeen ohjausryhmään ovat kuuluneet Noormarkun historiatoimikunnan jäsenet Jouko Kataja (pj, 2003-2008), Inkeri Isokallio (2003- 2008), Lahja Kananen (2003-2008), Asko Apaja- salo (2003-2008), Heli Salonen (2003-2008), Veini Rainiola (2003-2004), Antti Koskinen (2003-2008), Pirkko Isosaari (2003-2008), Risto Peevo (2003-2008), Paula Mattila (2005-2008), Kauko Kaapeli (2007-2008) sekä Noormar­

kun historiatoimikunnan sihteeri Ilmo Marttila (2003-2008). Kulttuurituotannon ja maiseman­

tutkimuksen laitosta ovat ohjausryhmässä edus­

taneet Outi Tuomi-Nikula, Maunu Häyrynen ja Anna Sivula. Ohjausryhmä on yhdessä ideoinut teoksen sisältöä sekä valvonut hankkeen etene­

mistä. Noormarkkulaisilta ohjausryhmän jäse­

niltä olemme lisäksi saaneet paljon arvokasta tie­

toa ja kommentteja opiskelijoiden kirjoittamiin artikkeleihin. Erityisesti Kauko Kaapeli on ollut korvaamaton apu tämän teoksen kirjoittamisessa.

Kiitämme häntä siitä, että hän antoi käyttöömme sekä arkistonsa että laajan paikallistuntemuksen­

sa. Olemme kiitollisia myös edesmenneelle Veini Rainiolalle hänen monipuolisesta avustaan teok­

sen toimitusprosessin alkuvaiheessa.

Hankkeen aikana olemme saaneet tietoja ja apua myös monilta muilta noormarkkulaisilta.

Erityisen suuren panoksen ovat antaneet Noor­

markun kunnan arkistosihteeri Paula Vuohelai­

nen sekä A. Ahlström Osakeyhtiön toimitusjoh­

tajan assistentti Tiina Rajala. Kiitämme myös Sa­

kari Liljaa, joka järjesti lokakuussa 2005 yliopisto­

laisille tutustumiskierroksen Lassilassa ja lainasi projektille keräämäänsä aineistoa.

Satakunnan Museon museolehtori Carita Tulkilta olemme saaneet kommentteja esihisto­

riaa käsittelevään osuuteen ja museon kuva-arkis­

tonhoitaja Mervi Aho on toimittanut projektille lukuisia valokuvia. Teoksen kirjoittamiseen ja toimittamiseen ovat asiantuntija-apua antaneet myös Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen opettajat Päivi Granö, Maunu Häyrynen, Petri Saarikoski, Sami Louekari, Helena Ruotsala ja Katriina Petrisalo.

He ovat myös antaneet arvokkaan työpanoksen­

sa tämän teoksen artikkelien vertaisarviointiin.

Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen suunnittelija Elisa Bruk on toiminut sih­

teerinä monissa projekti- ja ohjausryhmän koko­

uksissa sekä vastannut projektin hallintoon liitty­

vistä asiakirjoista, kirjanpidosta ja laskutuksesta.

Teoksen kielentarkastuksesta on huolehti­

nut Meri-Porin lukion äidinkielen lehtori Eeva Hokkanen. Taitosta on vastannut Henri Terho.

Noormarkun kunnan ja Turun yliopiston Kult­

tuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitok­

sen välinen yhteistyö on ollut ainutlaatuista, sillä historiateos on tehty pääasiassa opiskelijavoimin opinnäytetöiden pohjalta. Noormarkun historia­

teos on nyt valmiina juhlistamaan Noormarkun kunnan 140. toimintavuotta. Kiitämme lämpi­

mästi kaikkia hankkeessa mukana olleita ja toi­

vomme, että teos täyttää siihen kohdistuneet odotukset.

Porissa 21.2.2008

Anna Sivula & Maarit Grahn

- 9-

JOHDANTO

Anna Sivula

Noormarkun historiaa erämaasta eletyksi pai­

kaksi on kirjoitettu vastauksina moniin erilaisiin Noormarkun menneisyyttä koskeviin kysymyk­

siin. Jokainen kysymys on kohdistettu paikka­

kunnan menneisyyteen kuin taskulampun valo- kiila. Millainen kysymys, sellainen vastaus. Osa kirjoittajista on kokeneita tutkijoita. Osa taas on nuoria, mutta innostuneita opiskelijoita, jotka ovat tätä teosta laatiessaan saaneet ensimmäisen kosketuksensa historiantutkijan kiehtovaan ja monipuoliseen työhön. Nuoret tutkijat esittävät tutkimuskohteelleen erilaisia kysymyksiä kuin vanhat tutkijat.

Historian liike on monirytmistä ja polveilevaa.

Tapahtumat ovat toisinaan nopeita ja dramaatti­

sia, toisinaan ne etenevät hitaasti ja huomaamat­

tomasti. Me tämän kirjan kirjoittajat halusimme ymmärtää, millaisissa prosesseissa Noormarkuk- Anja Karkku-Hohti: Noormarkku 135 v, guashi. Teos on vuodelta 2003.

si tunnistettu paikkakunta, Noormarkun kult­

tuuriperintö ja noormarkkulainen elämänmuoto oikeastaan ovat muotoutuneet.

Olemme tutkineet ja kirjoittaneet Noormar­

kun historiaa monesta eri näkökulmasta, sillä halusimme avata lukijoille ikkunoita sekä aineel­

lisen ympäristön, arjen että merkittävien hallin­

nollisten päätösten menneisyyteen.

Olemme pyrkineet kirjoittamaan moni-iden- titeettistä historiaa. Tavoitteemme on antaa luki­

jalle välineitä ymmärtää, miten häntä nykyisyy­

dessä ympäröivät aineelliset ja aineettomat men­

neisyyden jäljet ovat syntyneet. Yksi, jakamaton ja juonellinen kertomus olisi esittänyt Noormarkun historian vain yhdestä näkökulmasta. Juonellises­

sa kertomuksessa on alku, keskikohta ja loppu.

Sen rakennetta kannattelee yksi syy-seurausket­

ju, joka selittää sekä menneisyyden että siitä Seu­

raavan nykyisyyden. Tällaisen yksinkertaistetun menneenkuvauksen sijaan olemme yrittäneet ta­

- 1 1-

Johdanto

voittaa piirteitä siitä menneen elämän monimuo­

toisuudesta, jonka seurauksena kulttuuriperintö saa sekä ainutkertaiset että tyypilliset piirteensä.

Suomalaiset ovat kiinnostuneita oman asuin­

ympäristönsä menneisyydestä. Menneisyys on nykyisyydessä läsnä paitsi muistina, myös tieto­

na sellaisista pitkäkestoisista muutosprosesseista, joihin muisti ei ulotu. Menneisyyden tulkinnan

voi esittää monella tavoin. Anja Karkku-Hohti on esittänyt oman tulkintansa Noormarkun histo­

riasta maalauksessa. Kuvassa joki virtaa metsien ympäröimän kuntakeskuksen läpi maisemassa, joka koostuu monenlaisista, eletyn elämän sä­

vyisistä elementeistä. Aika ymmärretään usein virraksi. Kuva muistuttaa siitä, että jokaisella yh­

teisöllä on menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus.

Mennyt on muokannut nykyisyyden, nykyisyys koostuu menneisyyden läsnäolosta ja tulevaisuus avautuu nykyhetkestä monina, vielä toteutumat­

tomina mahdollisuuksina.

Historian tunteminen auttaa ymmärtämään nykyisyyttä, mutta toisaalta kaikki historiallinen tieto perustuu niihin jälkiin, joita menneestä on jäänyt. Noormarkkulaisten elämän, työn ja asu­

misen jälkiä on säilynyt monenlaisena aineelli­

sena ja aineettomana kulttuuriperintönä. Osa on säilynyt sattumalta, osa on varta vasten säilytetty.

Meillä on tätä historiaa kirjoittaessamme ollut käytössämme erilaisia tietoja ja tulkintoja, vanho­

ja esineitä, valokuvia, arkistojen asiakirjoja, kult­

tuurimaisemaa ja karttoja. Niiden avulla kukin kirjoittaja on voinut omalla tavallaan rakentaa vastauksen siihen kysymykseen, jonka valossa hän on jäljittänyt Noormarkun menneisyyttä.

Vanhimmat Noormarkun maisemassa säi­

lyneet ihmiselämän aineelliset jäänteet kertovat

esihistoriallisesta kulttuurista. Niiden perusteella Eeva Raike ja Sanna Salonen pystyvät rakenta­

maan käsityksen siitä, miten jään alta paljastuneel­

le Noormarkun alueelle rantautuneet tulokkaat sopeutuivat ympäristöönsä ja millä tavoin heidän kulttuurinsa tuhansien vuosien aikana muuttui kivisiin työkaluihin perustuvasta teknologiasta ensin pronssikautiseksi ja lopulta rautakautiseksi elämänmuodoksi. Historiaan jää aina arvoituksia:

Esihistoriallisen elämän jäljet päättyvät rautakau­

della. Ei kuitenkaan voi varmasti sanoa, katosivat­

ko Noormarkun alueelta tuolloin myös ihmiset.

Noormarkun metsissä kulkevan kannattaa pitää silmänsä auki. Jokainen esihistoriallinen jäänne voi antaa tutkijoille uutta tietoa menneisyydestä.

Vanha tieverkko on vielä monin paikoin nä­

kyvissä maastossa, ja vanhoihin teihin liittyy monenlaisia muistoja. Uudet keksinnöt, taudit ja tulokkaat ovat tulleet Noormarkkuun näitä liikenneyhteyksiä myöten, ja teitä ja vesireittejä pitkin ovat kunnan alueelta lähteneet maailmalle niin siirtolaiset kuin tukkipuutkin. Liikenneyh­

teyksien tihentyessä nämä satakuntalaiset kylät ovat monella tavoin kytkeytyneet osaksi Ruotsin valtakuntaa, Eurooppaa ja lopulta, viimeistään rautatien myötä, maailmaa. Jyrki Lehtinen esitte­

lee artikkelissaan tiehistoriallisesta näkökulmasta sitä, miten Noormarkun alue on vähitellen kyt­

keytynyt osaksi sitä verkostoa, joka yhdistää etääl­

lä asuvat ihmiset toisiinsa. Tanja Korpi puolestaan valottaa omassa artikkelissaan sitä, miten Noor­

markun kestikievarissa palveltiin matkalaisia.

Noormarkun nykyiset kylät alkoivat muodos­

tua 1200-luvulla. Sanna Salonen ja Anna Sivula tarkastelevat artikkeleissaan sitä, miten Noor­

markun alue uuden asutuksen myötä alkoi vä­

Johdanto

hitellen muuttua eletyksi paikaksi. 1500-luvulla alueen kylät tulivat osaksi uuden ajan uudenlaista järjestystä. Alueen asukkailla oli paikkansa U l­

vilan pitäjässä, Ala-Satakunnassa, Ruotsin kruu­

nun ja Turun Tuomiokirkon alla, ja seuraavien vuosisatojen aikana kylissä selviydyttiin isovihan kauhuista, kamppailtiin tilojen omistuksesta ja opittiin aiempaa tehokkaammin hyödyntämään viljelysmaita. Asukkaat elivät aina 1900-luvulle asti enemmän tai vähemmän Herran pelossa.

Näennäisen staattisen agraariyhteiskunnan pinnan alla eteni moni hidas muutos. Maarit Grahn, Kati Kangas ja Anna Sivula johdattelevat artikkeleissaan lukijan tähän lähes huomaamat­

ta muuttuvaan yhteiskuntaan. Uskonnollinen ajattelu muuttui, ja 1800-luvun alussa saattoi jo tavallinen emäntäkin kirjata ylös kristillistä op­

pia koskevia ajatuksiaan. Sarkajakoon perustuva maankäyttötapa vaihtui isojaossa modernin ta­

lousajattelun mukaiseen, yksilölliset tuotannol­

liset ratkaisut mahdollistavaan käytäntöön. Kylät kasvoivat ja niiden maisema sai uusia muotoja.

Maatalouden teknologia kehittyi ja uusia tuotan­

tosuuntia omaksuttiin. Noormarkusta tuli itse­

näinen maalaiskunta, joka joutui sopeutumaan muuttuvaan maailmaan. Muuttuvassa maailmas­

sa laajeni myös tavallisen ihmisen elämänpiiri:

1900-luvun alussa torpan tytön ei tarvinnut enää jäädä maaseudulle. Hän saattoi siirtyä kaupunkiin töihin. Noormarkkulainen Helmi tarttui Porin Puuvillassa moderniin teollisuustyöhön.

Yhteiskunnan modernisaatiota hidastivat katovuodet, pulavuodet ja kuolonvuodet. Toisi­

naan Noormarkusta oli lähdettävä Amerikkaan asti etsimään valoisaa tulevaisuutta. 1900-luvun alkuvuosikymmenten yhteiskunnalliset kriisit

ja kansalaissodan synkät muistot jättivät paikka­

kunnalle pitkäkestoisia jälkiä.

Maarit Grahn valaisee Noormarkun moder­

nisaatiota teollisuuden näkökulmasta. Mikro- historiallisessa mittakaavassa tarkasteltu Mak- karakosken sahan tapaus avaa pienen ikkunan Suomen taloushistoriaan. Sahalla ehdittiin nähdä talouden vapautumisen vauhdittama 1870-luvun kasvukausi, kohdata uuden vuosisadan haasteet ja osallistua sotien jälkeiseen jälleenrakennus­

kauteen, ennen kuin sen raamit vuonna 1956 hiljenivät lopullisesti. Tänä aikana monet elivät ja kunta vaurastui ”Ruukinpatruunan suojissa”.

Ruukinpatruunan aikana Noormarkun maise­

maan ilmaantui myös uudenlaista arkkitehtuuria ja muotopuutarhoja. Eeva Sinerjoki pohtii omas­

sa artikkelissaan sitä, millaisia nämä vallan mai­

semat ovat.

Henkiset harrastukset lisääntyivät Suomessa taloudellisen kasvun vanavedessä. Risto Kupa­

ri kuvaa tätä prosessia käyttäen esimerkkinään noormarkkulaista musiikkielämää. Kansakoulu huolehti siitä, että myös lapset saivat tarvitse­

maansa hengenravintoa. Heidi Sirkka avaa omassa artikkelissaan pienen tirkistysluukun noormark- kulaisten koulumuistoihin. Noormarkun Fin­

pyyn kouluun liittyvät tarinat auttavat vaikkapa 2000-luvun nuorta ymmärtämään, millaista oli koulunkäynti isoäidin lapsuudessa.

Arkielämän taustalla vaikuttavat suurten ja pienten päättäjien tekemät ratkaisut. Kaisa Lehto ja Anna Sivula kertovat yli 50 vuoden aikavälille jännittyvässä artikkelissaan siitä, millaisia ajatte­

lutapoja kunnan yhteisten asioiden hoidon taus­

talla on sotien jälkeen ollut. Ajattelutapojen muu­

tokset ovat johtaneet toimintatapojen muutoksiin.

- 1 3^-

Johdanto

Artikkelissa seurataan askel askeleelta Noormar­

kun kunnan strategioissa tapahtuneita muutoksia ja kunnan taivalta kohti ”eurooppalaista Karhu-

seutua”

Anna Sivula käsittelee vallitsevan ajatteluta­

van muutoksia myös Torajärven tapausta koske­

vassa artikkelissaan. Ympäristöajattelu on 1950- luvun jälkeen muuttunut perusteitaan myöten.

Kadonneen järven tapaus on esimerkki siitä, ettei ympäristöä ratkaisevasti muuttaneita pää­

töksiä ole helppo perua. Nykyään järvi ja koski saisivat luultavasti jäädä paikoilleen, mutta ny­

kyisyydessä elävät ihmiset joutuvat tyytymään päätöksentekohetkellä läsnä olleiden tekemiin ratkaisuihin.

Teoksen yhdeksännessä luvussa kirjoittajat ovat suunnanneet taskulamppunsa asukkaiden Noormarkkuun. Valokeilaan ilmaantuvat muistel­

tu kotikunta ja muistojen koti. Minna-Liisa Sa­

lonsaari tutustuttaa lukijan kannelta soittavaan neitoon ja muihin siirtokarjalaisiin, Jarkko Ora- harju vierailee Kairilan kylässä Ojaniemen maa­

tilallapa Kati Kangas kertoo, millaista oli raken­

taa omaa kotia 1900-luvun lopun Noormarkus­

sa. Asukkaiden Noormarkku on syntynyt, kun kunnan alue on kasvanut vähäväkisistä kylistä asutustaajamiksi ja erämaasta eletyksi paikaksi.

ESIHISTORIALLISEN ELÄMÄN JÄLKIÄ

Eeva Raike & Sanna Salonen

Esihistoria tutkimuksen kohteena

Ensimmäiset muistiinpanot Noormarkun esihis­

toriallisista kohteista kirjasi arkeologiasta kiin­

nostunut kansakoulunopettaja Kustaa Killinen, joka kierteli Ulvilan kihlakunnan alueella vuo­

den 1878 kesällä ja julkaisi vuonna 1880 kirjasen Kiinteitä muinaisjäännöksiä Ulvilan kihlakunnassa.

Näitä tietoja täydensi arkeologi Julius Ailio omil­

la maastotarkastuksillaan vuonna 1894. Näiden vanhimpien maastokäyntien lisäksi Noormar­

kussa on tehty harvakseltaan pieniä tarkastuksia.

Kuitenkin vasta vuonna 1966 Muinaistieteellinen toimikunta (nykyisin Museoviraston arkeologian osasto) päätti tehdä koko Noormarkun kunnan kattavan muinaisjäännösinventoinnin. Työnteki­

jäksi inventointiin palkattiin nuori arkeologian opiskelija Matti Huurre. Huurre pyöräili ympäri kuntaa, tarkasti vanhojen kohteiden kunnon ja etsi uusia muinaisjäännöksiä.

Arkeologian opiskelija Aimo Kehusmaa in­

ventoi vuonna 1968 Söörmarkussa pääasiassa Karimaan ja Rainiolan tilojen mailta noin 190 hautaröykkiötä tai kiveystä. Turun yliopiston rannikon hautaraunioinventointi -projektin yh­

teydessä vuonna 1986 opiskelija Juha-Matti Vuo­

rinen inventoi samoja alueita. Inventoitujen röyk­

kiöiden ja kiveysten määrä kasvoi 75:llä. Tämän inventoinnin yhteydessä joitakin aikaisemmin hautaröykkiöinä pidettyjä kiveyksiä luokiteltiin nyt luonnon muovaamiksi muinaisrantakiveyk- siksi. Inventoinnin tulokseksi saatiin, että noin neliökilometrin suuruisella Karimaan ja Raini­

olan tilojen alueella on lähes 210 hautaröykkiötä.

Satakunnassa vain entisen Rauman maalaiskun­

nan alueelta on samankokoiselta alueelta löydetty enemmän röykkiöitä, noin 600 röykkiötä.

Esihistoriallisten esineiden kokoelmia ovat täydentäneet myös vakinaiset keräilijät. Noormar­

kun ja koko Satakunnan alueelta toimitti löytöjä

- 1 5-

Esihistoriallisenelämänjälkiä

museoiden kokoelmiin Merikarvialla syntynyt Aleksander Winter (1861-1948). Hän toimitti joi­

takin kivikautisia löytöjä Helsinkiin Valtion His­

torialliseen museoon (nykyisin Kansallismuseo) ja Hämeen museoon Tampereelle. Valtaosa keräilijä Winterin löydöistä eli noin 1160 kiviesinettä päätyi kuitenkin Poriin vuonna 1888 perustettuun Sata­

kunnan Museoon. 1 Winterin löydöistä muutama kymmenen on peräisin Noormarkun alueelta.

Samana vuonna, kun Matti Huurre pyöräi­

li Noormarkussa, Satakunnan Museon johtaja Unto Salo teki kaivauksia Harjakankaan Koto- korvenpellon laidalla. Alueelta oli pari vuotta ai­

kaisemmin pellon ojittamisen yhteydessä löytynyt maakasan päältä hirvenpääkoristeinen reenjalas.

Satakunnan museoon toimitettu reenjalas herätti museonjohtajan kiinnostuksen tehdä alueella pie­

nimuotoisia kaivauksia. Löytöpaikasta ei kuiten­

kaan löydetty mitään kiinteään muinaisjäännök­

seen viittaavaa, joten reenjalas jäi irtolöydöksi.2 Ensimmäiset tieteelliset koekaivaukset suori­

tettiin Noormarkussa vasta vuonna 1974. Lassilan kylässä oli saman vuoden keväällä palanut saha- rakennus käyttökelvottomaksi, ja sahatoiminnan jatkumisen takia kylästä oli etsiskelty sopivaa paikkaa uuden sahalaitoksen rakentamista varten.

Paikaksi oli valittu Anttilan tilan pakettipeltona ollut alue, josta kuitenkin oli jo 1800-luvulta läh­

tien löydetty kivikautisia esineitä3. Näiden löytö­

jen perusteella kohde oli rauhoitettu kiinteäksi muinaisjäännösalueeksi, joka esti rakennustyöt ilman arkeologisia koetutkimuksia. Kolme päi­

vää kestäneiden koetutkimusten aikana Anttilassa kaivettiin koekuoppia yhteensä 85 neliömetrin verran. Kivikautisen asuinpaikan sijainti rajattiin 50 ja 55 metrin korkeuskäyrien väliin etelään ja

kaakkoon viettävälle peltoalueelle ja osin myös havupuuta kasvavalle metsäalueelle. Arkeologis­

ten tutkimusten jälkeen peltoalue voitiin vapaut­

taa rakentamiseen. Kivikautinen asuinpaikka saa­

tiin rajattua uuden saha-alueen ulkopuolelle.4 Turun yliopiston arkeologian oppiaine teki röykkiökalmistokaivauksia vuonna 1981 Söör­

markun Karimaalla ja vuonna 1982 Rainiolassa Molemmissa kohteissa kaivettiin viisi röykkiötä.

Kaivausten valvojana toimi Satakunnan Museos­

ta Turun yliopiston arkeologian oppiaineeseen professoriksi siirtynyt Unto Salo. Opiskelijat Anna-Liisa Tuominen ja Pirjo Lönnberg vetivät maastotutkimuksia apunaan 10-13 noormarkku- laista koululaista.3 Turun yliopiston tutkimusten jälkeen Noormarkun alueella ei ole tehty uusia tutkimuksia. Viimeinen esihistoriallinen löytö Noormarkun alueelta on saatu Museoviraston kokoelmiin vuonna 1978, kun noormarkkulai- nen Hannu Isokallio löysi Rudanmaan Myllypu­

ron pellosta kivikautisen puisen reenjalaksen 6.

Noormarkun keskustan tuntumassa sijait­

sevalla Mäntylän V asemakaava-alueella tekivät arkeologi Petteri Pietiläinen vuonna 2005 ja ar­

keologian opiskelija Mikko Helminen vuonna 2007 kaavainventoinnit. Inventoinnit tehtiin, jot­

ta alueella mahdollisesti olevat muinaisjäännök­

set ehdittäisiin ottaa kaavassa huomioon ennen alueen rakentamista. Alueelta ei kuitenkaan löy­

detty muinaisjäännöksiä.7

Jääkaudenjälkeinen aika

Ensimmäiset merkit ihmisestä Suomen maaperällä ovat ajalta 8600 eKr., jolloin joukko varhaisia asut-

Esihistoriallisenelämänjälkiä

tajia asettui Salpausselän rinteille. Lahden Ristolan tutkitulta Suomen varhaisimmalta asuinpaikalta on löytynyt pieniä piiesineitä, joiden lähimmät vastineet ovat Virosta. Nykyisen Suomen alueelle asukkaita tuli jonkin verran myös idästä.8

Ristolan kaltaisia vanhoja kivikautisia asuin­

paikkoja ei kuitenkaan ole löydetty Satakunnan alueelta. Satakunnan vapautuessa jääpeitteestä Itämeri oli arktisen kylmä Yoldianmeri (9300- 8800 eKr.). Samaan aikaan maankamara pyrki koko ajan palautumaan alkuperäiseen muotoonsa, mikä merkitsi maankohoamisen alkamista. Jääti­

kön hävittyä maankohoaminen oli arviolta kah­

deksan kertaa nopeampaa kuin nykyisin. Nykyi­

nen kohoamisvauhti on noin 60-80 cm sadassa vuodessa. Maankohoaminen on ollut jääkauden jälkeisen ajan merkittävin ympäristötekijä ja on

sitä yhä edelleenkin.9

Silloin, kun Itämeri oli Yoldianmerenä ja An­

cylusjärven (9300-6200 eKr.), Satakunta ja ny­

kyinen Noormarkun alue olivat lähes kokonaan meren peitossa. Yoldianmeren pinnan yläpuolella oli joitakin pieniä saaria muun muassa Säkylän Porsaanharjulla. Myös jotkin Parkanon korkeim­

mat mäet ja Juhtimäen laki olivat saarina jo tässä vaiheessa. Noormarkun alueet vapautuivat veden alta vasta Litorinameren aikana (6200-3200 eKr.) tai sen jälkeen. Noormarkun itäosissa sijaitsevat korkeimmat alueet vapautuivat merestä läntisiä alueita aikaisemmin.10

Kivikauden asutuksenmerkit

Vaikka ensimmäisten ihmisten saapuessa Suomen maaperälle Noormarkku oli vielä veden peitossa,

niin jo mesoliittisen (8600-5000 eKr.) ajanjakson loppuvaiheessa ihminen ainakin kävi nykyisen Noormarkun alueella. Tästä on todisteena Ru­

danmaalta Lähteenlahden luota löydetty alkeelli­

nen kirves11,jonka teräosa on hiottuja muu osa jätetty hiomatta. Tämänkaltaisten alkeellisten kirveiden ajoitus on hyvin väljä. Varhaisimmat esimerkit niistä ovat Kannaksen Antrean verk- kolöydön (8300 eKr.) yhteydestä. Antrean suosta löydettiin vuonna 1913 kalastusverkon jäännöksiä ja muutamia kivi- ja luuesineitä. Alkeelliset kivi­

kirveet jäivät pois käytöstä mesoliittisen kivikau­

den loppuun mennessä.12

Koko Satakunnan kivikauden löydöistä vain runsas kymmenesosa eli noin 550 esinettä on mesoliittiselta kivikaudelta. 13 Mantereen suun­

nalla olevalta vyöhykkeeltä, johon kuuluvat Eura, Säkylä, Köyliö, Harjavalta, Kullaa, Noormarkku, Pomarkku ja Siikainen, tunnetaan vain joitakin Suomusjärven kulttuurin esineitä.

Noin 5000 eKr. Suomen alueella opittiin savi­

astioiden valmistus ja samalla maamme alue liit­

tyi laajaan kampakeraamiseen kulttuuripiiriin 14.

i K i v i k a u d e n a j a n i a k s o t

f Mesoliittinen kivikausi 8600-5000 eKr.

I - Pioneeriaika 8600-8000 eKr.

| - Suomusjärven kulttuuri 8000—5000 eKr.

| Neoliittinen kivikausi 5000—1500 eKr.

| - Kampakeraaminen kulttuuri 5000-3200 eKr.

| - Jäkärlän kulttuuri 4300-3900 eKr.

£ - Nuorakeraaminen kulttuuri 3200-2300 eKr.

| - Kiukaisten kulttuuri 2300-1500 eKr.

- 1 7-

Esihistoriallisenelämänjälkiä

Kampakeraamisen kulttuurin ihmiset polveu­

tuivat ainakin osin jo mesoliittisella kivikaudella asuneista metsästäjä-keräilijöistä, jotka saapuivat Suomen alueelle kaakosta ja idästä heti jääkauden jälkeen yli 10 000 vuotta sitten. Kampakeraami­

seen kulttuuripiiriin kuuluvat Länsi-Suomessa myös Jäkärlän kulttuuri ja sen asuinpaikat. N uo­

rakeraaminen väestö saapui Suomen etelä- ja lounaisosiin 3200 eKr. eli keskineoliittisen ajan lopulla. Tämä kulttuuri kuului Euroopassa laajaa aluetta asuttaneen sotakirveskulttuuriin piiriin, ja sen myötä karjanhoito mahdollisesti levisi myös Suomeen. 15

Kivikautiset asuinpaikat olivat rannan lähei­

syydessä. Ne sijaitsivat usein hiekkapohjaisilla lämpimillä rinteillä senaikaisten vesireittien var­

rella ja hyvien pyyntialueiden lähellä. Nuorake- raamiset asuinpaikat tekivät tästä poikkeuksen.

Meri on 45 m nykyistä merenpintaa korkeammalla.

Meren ranta myötäilee Jäkärlän kulttuurin (4300-3900 eKr.) aikaista rantaviivaa. Asuinpaikat sijaitsivat aivan rannan tuntumassa. Nykyiset vesistöt on merkitty tummansinisellä ja meri vaaleansinisellä. Punaiset ympyrät ovat kivikautisia asuinpaikka- tai kalmisto- kohteita. Kartta: Jyrki Lehtinen ja Eeva Raike. Maan­

mittauslaitoksen lupa nro PISA/040/2007.

Mahdollisen karjanhoidon takia asuinpaikkojen ja rannan väliin jätettiin rantalaidunalue. Noormar­

kun asuinpaikat sijaitsivat 45-55 metriä nykyisen meren pinnan yläpuolella ja ajoittuvat kaikki noin 2000 vuoden ajanjaksolle.

Kivikauden asuinpaikoiksi määriteltyjä mui­

naisjäännöksiä Noormarkussa on kymmenkun­

ta, joista seitsemän on Lassilan kylän ja kolme Rudanmaan alueella. Näistä vain Lassilan kylän Anttilan asuinpaikalla on tehty pieni koekai- vaus. Muut yhdeksän kohdetta Matti Huurre

Esihistoriallisenelämänjälkiä

määritteli vuoden 1966 inventoinnin yhteydessä kivikautisiksi asuinpaikoiksi niistä löydettyjen kiviesineiden ja mahdollisten keramiikkapalojen perusteella. Ilman tutkimuksia asuinpaikkoja ei kuitenkaan pysty ajoittamaan kovin tarkasti. Esi­

nelöytöjen perusteella asuinpaikoista kaksi ajoit­

tuu mahdollisesti Jäkärlän keraamiseen aikaan, muutama myöhäiskampakeraamiseen aikaan ja yksi nuorakeraamiseen aikaan. Rudanmaan Iso­

kallion muinaisjäännös voidaan paikalta löydetty­

jen vasarakirveen, oikokirveen ja kirveen katkel­

man perusteella luokitella nuorakeraamisen ajan kalmistoksi, koska vasarakirveet löytyvät useim­

miten juuri haudoista.

Noormarkun alueelta on löydetty yhteensä noin parisataa kivikauden esinettä, joista puolet on löydetty Lassilan kylän alueelta ja kolmasosa

Rudanmaasta. Loput löydöistä on Harjakankaalta ja Noormarkusta. Kivikautiseen asutukseen viit­

taavat löydöt ovat keskittyneet selvästi Noormar­

kun kunnan keskiosiin. Suuri osa kiviesineistä ja niiden katkelmista on irtolöytöjä, jotka eivät ole yhteydessä tunnettuihin asuinpaikkoihin tai mui­

hin kivikautisiin kiinteisiin muinaisjäännöksiin.

Kairilasta ja Harhalasta ei ole löydetty muinais­

jäännöksiä. Tämä johtuu varmaankin suureksi osaksi siitä, että alue on ollut pitkään lähes koko­

naan suota ja sieltä puuttuvat suuret vesistöt.16 Noormarkun kivikautiset kohteet sijaitsevat Lassilan ja Rudanmaan kylissä. Kapeiden ja suojaisten meren­

lahtien rannoilla on ollut hyvä elää kivikaudella. Vaa­

leansininen kuvaa kivikauden aikaista merta ja tum­

mansininen nykyisiä vesistöjä. Kivikautiset kohteet on merkitty punaisella. Kartta: Jyrki Lehtinen ja Eeva Raike. Maanmittauslaitoksen lupa nro PISA/040/2007.

[Marjamäki Vainio Anttila

Koppelovainio Puumala

Koivuniemi isokallio

jRaiasålj^vii¾aluoto

Lassilan kirkko

- 1 9-

Esihistoriallisenelämänjälkiä

Liuskeveitsiäjamystisiävasarakirveitä

Käyrät liuskeesta tehdyt veitset ovat olleet ylei­

nen esinemuoto Skandinaviassa. Suomessa niitä esiintyy kahdella toisistaan etäällä olevalla alueel­

la, joista toinen on Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi ja toinen on Lounais-Suomi. Lounaisryhmän löytöjä on 27, joista kolme varmaa ja yksi hä­

vinnyt ovat löytyneet Noormarkusta. 17 Kaikki Noormarkun veitset18 on löydetty asuinpaikoilta, mutta veitsiä ei kuitenkaan voi selvästi yhdistää mihinkään tiettyyn ajanjaksoon. Yksi veitsistä on löytynyt Lassilan Anttilan asuinpaikalta, josta on löytynyt sekä tyypillistä kampakeramiikkaa että Jäkärlän keramiikkaa. Rudanmaan Koivuniemen asuinpaikalta on löydetty nuorakeramiikkaa, mutta myös kampakeraamiseen kulttuuriin liit­

tyvä poikkikirves ja reikäkivenkatkelma. Kolmas liuskeveitsen löytöpaikka on Rudanmaan Rajasa­

lo, jonka esineistöön kuuluu myös Jäkärlän tyy-

Ylempi veitsi on löydetty Lassilasta ja alempi Rudan­

maalta. Molemmat veitset ovat irtolöytöjä. Veitsiä saatettiin käyttää nahanmuokkauksessa rasvan kaapi- miseen tai nahan ja lihan leikkaamiseen. SatM 7092, 12041. Kuva: SatM.

Vasarakirveitä Noormarkun Lassilasta ja Rudanmaalta.

Vanhan tulkinnan mukaan vasarakirves olisi ollut so- takirves. Myöhemmin on kuitenkin todettu, että kirves ei sovellu sota-aseeksi, koska kirveen varsireikä on liian pieni tarpeeksi tukevalle varrelle. Vasarakirveet ovat­

kin ilmeisesti olleet lähinnä arvonmerkkejä tai rituaali- esineitä. SatM 15249, 6152,16965. Kuvat: SatM.

Esihistoriallisenelämänjälkiä

pin kourutaltta. Löydettyjä liuskeveitsiä yhdistää toisiinsa raaka-aine. Muodoltaan ja kooltaan veit­

set ovat hyvin erilaisia. Koivuniemen ja Anttilan liuskeveitset kuuluvat samaan ryhmään, jossa kahvan ja terän välinen kulma on tylppä. Rajasa­

lon veitsi kuuluu taas omaan Z:n muotoisten veit­

sien ryhmäänsä.

Vasarakirves- eli nuorakeraamisen kulttuurin vasarakirveet ovat koko kivikauden ajan hienoim­

pia kiviesineitä. Kauttaaltaan hiotut vasarakirveet on valmistettu Satakunnan oliviinidiabaasista.

Vasarakirveet jaetaan karkeasti kahteen eri tyyp­

piin, jotka taas jaetaan alatyyppeihin. Kuitenkin kaikkien kirveiden esimuoto periytyy vastaavan- muotoisista kuparikirveistä, joita eteläisessä Eu­

roopassa osattiin jo tuolloin valmistaa. Kivisiin kirveisiin jäljiteltiin usein orjallisesti kuparikir- veiden valinsaumoja ja muita elementtejä, joiden merkitys oli kivikirveissä vain esteettinen.

Vasarakirves lienee ollut yleisin hautaan pantu esine nuorakeraamisessa kulttuurissa. Hautoihin on lisäksi voitu panna muun muassa oikoteräisiä työkirveitä, käsihioimia ja saviastioita. 19 Noor­

markun alueelta on löydetty yhteensä viisi vasara- kirvestä, joista osa on löydetty kiinteistä muinais­

jäännöksistä eli asuinpaikoilta ja kalmistoalueita.

Osa kirveistä on esimerkiksi maansiirtotöiden yhteydessä löydettyjä irtolöytöjä. 20 Yleensä irto- löytöinä löydettyjen vasarakirveiden oletetaan ol­

leen hauta-antimia.

Talviliikuntaa kivikauden tapaan

Koko esihistoriallisella ajalla ja vielä historiallisel- lakin ajalla yleisin tapa liikkua paikasta toiseen oli

kulkea jalan. Sulan veden aikana pitemmät mat­

kat taitettiin vesitse ruuhilla, mistä on todistee­

na monet eri-ikäiset soiden ojituksissa löytyneet yksipuiset ruuhet. Tällaisia yksinkertaisia ruuhia on käytetty vielä 1800-luvulla pienillä järvillä ja lam m illa.21

Talvella jäätyneet vesistöt tarjosivat hyviä hiih­

to- ja rekireittejä. Löytöjen perusteella tiedetään, että sukset ja reet tunnettiin jo kivikaudella. Yksi tai kaksijalaksisen reen avulla voitiin kuljettaa paljon tavaraa. Rekiä vedettiin joko ihmisvoimin tai jo kivikaudella ihmisen apuna olleiden koirien avulla. Satakunnan soista ja pelto-ojista ei ole löy­

detty esihistoriaan ajoittuvia suksia, mutta kivi­

kautisia reenjalaksia on saatu talteen kolme, joista kaksi on löydetty Noormarkusta ja yksi Kullaalta.

Koko Suomen alueelta reenjalaksia on löydetty yhteensä 19 kappaletta.22

Noormarkun Rudanmaan Myllypuron pelto- ojasta löydetty jalas on valmistettu mahdollisesti männystä, ja se on tyypiltään keskikuurnallinen, jossa kärki muodostaa kapean nipukan. 23 Rudan­

maan jalas on mahdollisesti yksijalaksisesta reestä.

Tämä Satakunnan vanhin reenjalas on kampa- keramiikan alkupuolelta eli vuosilta 3995-3363 eK r.24

Noormarkun toinen reenjalas on löytynyt Harjakankaalta noin viisi kilometriä lounaaseen Myllypuron löydöstä. Se on edellistä nuorempi ja ajoittuu aikavälille 2150-1608 eKr.25 eli Kiu­

kaisten kulttuuriin. Tämä reenjalas on tyypiltään keskiharjainen: keskellä kulkee kuurnan asemas­

ta matala pitkittäisharja tai harjoja. Harjakankaan jalaksen kärkeä koristaa yksinkertainen, mutta varsin ilmeikäs hirvenpää. Löytö on harvinainen, sillä Suomesta on löydetty vain kolme muuta vas-

- 2 1-

Esihistorjallisenelämänjälkiä

taavanlaista eläinpääkoristeista jalasta, Kullaan vesilinnun päällä sekä Alahärmän ja Heinolan karhun päillä koristellut jalakset.

Tähän mennessä löydetyt reenjalakset ovat säi­

lyneet tuhansia vuosia soiden tai soista raivattujen peltojen uumenissa hapettomissa oloissa. Esineet kuitenkin alkavat hapertua nopeasti, kun ne nos­

tetaan ylös ja ne joutuvat hapen kanssa tekemisiin.

Tämän takia monet puiset tai luiset esihistorial­

liset löydöt ovat hapertuneet ja hävinneet ennen kuin ne on ehditty konservoida ja tutkia.

PRONSSIKAUDEN HAUTARÖYKKIÖ!

Aikoinaan nykyinen Noormarkun alue on ollut Kokemäenjoen pohjoispuolista rannikkoa. Pe­

rintönä aikaisemmasta rannikkosijainnista Söör-

Pronssikausi 1500-500 eKr. |

| Varhaismetallikausi 1500 eKr.-200jKr. |

Hirvenpääkoristeinen reenjalas (SatM 17264) on löy­

detty Harjakankaan Toivolan maalta ja toinen yksin­

kertaisempi (KM 20260) Rudanmaan Myllypurosta.

Kuvat: SatM.

markun kylästä pistää edelleen kapea kaistale Ko­

kemäenjoen Suulahden, Pihlavanlahden rantaan.

Pronssikauden alkupuolella meren pinta oli noin 30 metriä nykyistä meren pintaa ylempänä, ja Noormarkunkankaan länsipuolinen vyöhyke oli paljaskallioista ulkosaaristoa. Rantaviiva vetäytyi vähitellen länteen päin. Pronssikauden lopussa tai aivan rautakauden alussa enää vain lahtien pohju­

kat pistivät itään.26

Satakunnan pohjoiselta rannikkovyöhykkeel­

tä on löydetty satoja hautaröykkiöitä. Röykkiöt jakaantuvat tälle alueelle melko epätasaisesti. Pel­

kästään muutamissa Noormarkun röykkiökal- mistoissa on kymmeniä pieniä pronssikaudelle tai varhaismetallikauden alkuun ajoitettuja röykkiöi­

tä. Museoviraston muinaisjäännösrekisterin mu­

kaan Noormarkun alueella on noin 280 röykkiö­

Esihistoriallisenelämänjälkiä

tä, joista suurin osa on merkitty pronssikautisiksi ja osa ajoittamattomiksi.27 Satakunnan pohjoisella rannikkovyöhykkeellä alle viisimetristen ja 5-10- metristen röykkiöiden osuus on suurempi kuin muualla Satakunnassa. Niiden osuus kaikista röykkiöstä on yli 90 prosenttia. Erikoispiirteenä ovat Söörmarkun hyvin lukuisat, toistaiseksi tut­

kimattomat pienröykkiöt. Noormarkun Rudan­

maassa sijaitseva Kråkbon 20-27 metrin pituinen tutkimaton röykkiö lasketaan suurröykkiöihin.28 Noormarkussa on tutkittu yhteensä 10 röyk­

kiötä kahden kalmiston alueelta. Näistä kahdesta röykkiökalmistosta Rainiolan röykkiöitä ei voitu löydöttömyyden takia täsmällisesti ajoittaa, mut­

ta itse haudat ja niiden ympäristö antavat joitakin ajoitusviitteitä. Röykkiöiden rakentaminen kal­

liolle viittaisi varhaiseen pronssikauteen, vaikka kivisiä röykkiöhautoja eli lapinraunioita on ra­

kennettu Sisä-Suomessa vielä nuoremmalla rau­

takaudella kallioiden päälle. Röykkiöiden sisäiset rakenteet, kolme sisäistä kivistä rakennettua ke­

hää, ovat myös viitteitä varhaispronssikaudelta juontuvista rakennuspiirteistä. Rainiolan röyk­

kiöiden ajoittamisessa on käytetty myös rannan- siirtymiskronologiaa. Unto Salon mukaan on todennäköistä, että Rainiolan röykkiöt ovat rau- Merenpinta oli pronssikauden lopulla 20 metriä nykyistä merenpintaa korkeammalla. Karttaan on merkitty vihrein ympyröin röykkiöitä ja röykkiöalu- eita. Rainiolan ja Karimaan varhaismetallikautiset röykkiöalueet on merkitty karttaan punaisella. Kartta Jyrki Lehtinen ja Eeva Raike. Maanmittauslaitoksen

lupa nro PISA/040/2007.

Isohuhdam

CKärri Saunalaakso

i Karim aa # KantdaJ

^ Kantolani

»aio ¾ a in io la ^ K a n to la II+ Noormarkun kirkko

• Lahnajärvi

^ ä ä k k ä h u h ta

** r Lepistö

^tftiittenkiukaanmäki niemi ^ Peltola

- 2 3-

Esihistorjallisenelämänjälkiä

takautta vanhempia. Kun merenpinta oli laskenut vuoden 400 eKr. tienoilla noin 20 metrin tasoon, niin viereiselle peltoaukealle aikaisemmin ulottu­

neen merenlahden rannat liettyivät asuinkelvot- tomiksi. Toisaalta röykkiöt ovat sijainneet 27,5- 30 metriä meren pinnan yläpuolella, mikä Salon mukaan sulkee pois pronssikauden alkupuolen.

Röykkiöitä tuskin rakennettiin aivan vähäiselle kallioluodolle. Salo onkin arvioinut röykkiöiden ajoittuvan myöhäispronssikauteen (900/800-400 eK r.).29

Pronssikautisiakirveitäjasaviastioiden

JÄÄNNÖKSIÄ

Noormarkusta on löydetty yksi pronssikauteen ajoittuva pronssiesine 30, pieni Seimantyypin pronssikirves, jonka Julius Ailio vei mukanaan Helsinkiin vuonna 1894. Kirves oli löytynyt jo aikaisemmin, ja Ailio kirjoitti Noormarkun in- ventointiraportissaan sen löytyneen ”Teinpakas- ta” (Stenbacka) lasten kaivaessa ojan syrjää aivan asumuksen edessä olevalla pellolla. Ailio kävi tarkastamassa paikan ja havaitsi siellä vielä ole­

van tuhkaa ja hiilenmuruja. Tästä Seimantyypin pronssikirveestä ei ole enempää tietoa, eikä Matti Huurre pystynyt myöhemmin löytämään tark­

kaa löytöpaikkaa inventoidessaan Noormarkkua.

Mahdollisesti kirves on löytynyt talojen välissä olevalta peltoalueelta31.

Seimantyypin kirveen lähtökohtana voidaan pitää Ural-vuorten etelä- ja keskiosaa sekä Turbi- non kulttuuria, jonka kalmistoista on löydetty yli 40 Seimantyypin onsikirvestä. Noormarkun Tein- pakan kirveelle ei tunneta idässä aivan samanlaisia

vastineita kuin Nakkilan Kaasanmäeltä löytyneelle kirveelle32. Oletetaan, että se on paikallinen tuote.

Kuitenkin myös sille on löydetty vastine Uplan­

nin Sparrsätran kirveestä, joka on mahdollisesti kulkeutunut Ruotsiin Satakunnasta. Mahdollisesti kirveet on valmistettu Satakunnassa Skandinavias­

ta tuoduista metalleista.33

Kivisten reikäkirveiden käyttö jatkui koko pronssikauden ajan sekä Keski-Euroopassa, Skan­

dinaviassa, Itä-Baltiassa että myös Suomessa. Sata­

kunnasta tunnetaan viitisentoista pronssikauteen ajoittuvaa reikäkirvestä, ja yksi niistä34 on löydetty Noormarkusta vuonna 1961 Noormarkunjokea perattaessa. Luonteeltaan kirves on irtolöytö. Kir­

ves luokitellaan poikkileikkaukseltaan suorakul­

maisiin rombikirveisiin, joiden kanta on nelikul­

mainen. Tämän tyypin kivikirveitä on löydetty Suomesta yhdeksän ja Ruotsin puolelta lähes sa­

man verran. Mahdollisesti kirveitä on valmistettu Suomessa, ja ne ovat täältä kulkeutuneet kaupan­

käynnin mukana Ruotsin alueelle. Tähän päätel­

mään tuli professori Meinander35, jonka mielestä kirveissä on selvästi keskieurooppalaisen Lausit- zin kulttuurin kirveiden vaikutteita eikä tällaisia Lausitzin kirveitä tunneta yhtään Ruotsin puolelta.

Kivikirveet ajoittuvat vuosiin 1000-500 eK r.36 Muutama pronssikautinen saviastian pala on löytynyt Karimaan röykkiökalmistosta37. Tämä noin 120 röykkiön kalmisto sijaitsee valtatie 23:n lähellä, noin 500 m Karimaan talosta itään suon ympäröimällä metsäharjanteella. Monet Kari-

maan röykkiöt oli epähuomiossa rikottu tai koko­

naan tuhottu, kun tietä raivattiin kalmiston läpi 1960-luvun alussa. Matti Huurre havaitsi vuonna 1966 kohdetta tarkastaessaan alueella palonjälkiä, ja yhdestä hajonneesta röykkiöstä hän löysi pari

Esihistoriallisenelämänjälkiä

saviastian palaa38, jotka ovat mahdollisesti prons­

sikautisia. Kuitenkin vuoden 1981 tutkimuksissa röykkiöt ajoitettiin löytöjen perusteella rauta­

kautisiksi.

Nykyisten tutkimusten perusteella samassa kalmistossa saattaa kuitenkin hyvinkin olla eri- ikäisiä hautauksia. Tästä hyvänä erimerkkinä on Lapin Sammallahdenmäen röykkiökalmisto, jos­

sa vuonna 2002 kaivettiin kahdeksan röykkiötä.

Ne ajoittuivat varhaiselta pronssikaudelta aina varhaiseen rautakauteen (1300-0 eK r.).39

Rautakauden asutushistoriaa

Esiroomalaisia rannikon kulttuurin asuinpaikkoja tunnetaan Ahvenanmaalta sekä Keski-Uudelta- maalta Etelä-Pohjanmaalle. Asuinpaikkojen levin­

neisyys on sama kuin pronssikaudella, ja asuinpai­

kat sijaitsevat rantamäillä pronssikautiseen tapaan.

Asuinpaikat kertovat pääasiassa yksittäistalojen sijainnista, ja asuinpaikoilta tehdyt löydöt osoit­

tavat, että raudanvalmistustekniikka omaksuttiin rannikon kulttuuriin jo esiroomalaisella ajalla.

Söörmarkun Rainiolan röykkiöt ovat U. Salon mu­

kaan myöhäispronssikautisia. Kuvassa on yksi Rainio­

lan röykkiökalmiston suurimmista röykkiöistä. Kuva:

T-L Tuominen 1982, T Y ark. oppiaine.

Seimantyypin kirveet ovat jykeviä ja suusta vahvistet­

tuja onsikirveitä. Niiden poikkileikkaus on kuusikul­

mainen tai lähes suorakaiteinen, ja ne ovat särmistä koholistoin koristeltuja. Näissä kirveissä ei ollut kiin- nityssilmukkaa, vaan ne kiinnitettiin varteen kiilan avulla. Ilman suuosan vahvistusta kirves olisi helposti revennyt. KM 3031:1. Kuva: MV.

Yksi Rainiolan kalmiston suurimmista röykkiöistä puhdistettuna ennen tutkimuksia. Kuva: T-L Tuominen 1982, T Y ark. oppiaine.

- 2 5^-

Esihistoriallisenelämänjälkiä

Noormarkusta vuonna 1961 löydetty reiällinen kivi­

kirves on muodoltaan rombimainen eli vinoneliön- muotoinen. SatM 16443. Kuva: SatM.

Esiroomalaisella rautakaudella jatkui pronssikau­

den lopulla alkanut esineetön hautaustapa, mistä syystä esiroomalaisen ajan hautoja on vaikea ha­

vaita. Monet seikat viittaavat siihen, että röykkiö- hautaus jatkui esiroomalaiselle ajalle ja siitä eteen­

päin. Esineellinen hautaus tuli uudelleen Suomen rannikolle ajanlaskun vaihteessa. Metalliesineiden lisäksi hautarauniot voidaan ajoittaa keramiikan perusteella. Monien asuinpaikkojen lähistöiltä hautaröykkiöt puuttuvat. Tämä viittaisi siihen, että röykkiöhautauksen rinnalla on säilynyt van­

ha maakuoppahautaustraditio. Tällaisten hautojen tunnistaminen on mahdollista vain kaivauksissa.40 Vanhemmasta roomalaisajasta on saatu tietoa vain hautojen perusteella, sillä sen ajan asuinpaik­

koja ei tunneta rannikolta. Esineellisissä haudois­

sa on runsaasti rautateriä ja muita rautaesineitä sekä pronssikoruja. Vanhemman roomalaisajan kalmistot ovat sisämaahan johtavien jokiväylien suilla. Kokemäenjoen suulahdelta tunnetaan van­

hemman roomalaisajan kalmistoja, esimerkiksi Porin Parkkali ja Rajakalmisto sekä Nakkilan Penttalan kenttäkalmisto. Hautaukset olivat joko ruumishautauksia tai avoimia polttohautauksia.41 Nuoremmalla roomalaisajalla kalmistot yleis­

tyivät sisämaassa. Sen sijaan Kokemäenjoen suul­

la kehitys näyttää pysähtyneen. Ylempänä joen varsilla Kokemäeltä lähtien muodostui vähitellen kyläasutusta merkitseviä kalmistokeskittymiä.

Kansainvaellusajalla Kokemäenjoen suu vaikut­

taa autioituneen kokonaan. Syytä rautakauden kulttuurin tyrehtymiseen ei tiedetä. Kansainva­

ellus- ja merovingiajan vaihteessa ruumiskalmis­

tot alkavat yleistyä Ala-Satakunnassa. 500-luvun lopulle asti ne olivat olleet poikkeuksia, ja vielä viikinkiajallakin suurin osa kalmistoista oli polt­

tokalmistoja. Ristiretkiajalla ruumishautaus alkoi vakiintua yleiseksi hautaustavaksi. Ruumishauto- ja on vaikea erottaa maastossa, joten niiden puut­

tumisen perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä asutuksen häviämisestä. Varsinais-Suomessa, Sa­

takunnassa ja Hämeessä esineellinen hautaus lop­

pui kristinuskon myötä vähitellen vuoteen 1150 mennessä.42

Karimaan röykkiökalmisto

Suurimman muinaisjäännösryhmän Satakun­

nassa muodostavat erilaiset ja eri-ikäiset kiviröyk­

kiöt, joita on lähemmäs 3000. Näistä suurin osa

Esihistoriallisenelämänjälkiä

on pronssikautisia, mutta osa röykkiöistä on ra­

kennettu vasta rautakaudella. Rautakautisia kal­

mistoja tunnetaan Satakunnasta yhteensä noin 50. Varmoja rautakautisia asuinpaikkoja on Sata­

kunnassa vain muutamia. On myös mahdollista, että ne ovat jääneet myöhemmän asutuksen alle tai pelloiksi raivatuille alueille. Nykyisen käsityk­

sen mukaan perusteellisilla maastoinventoinneil­

la olisi mahdollista löytää Satakunnastakin lisää asuinpaikkoja.

Noormarkussa Söörmarkun Karimaan röyk­

kiöt ovat löytöjen perusteella rautakautisia. Ke­

sällä 1981 Turun yliopiston arkeologian oppiaine

Rautakausi Suomessa 5 0 0 eKr- 1150/1300 jKr.

Pronssikautta ja rautakauden alkua voidaan nimittää myös varhaismetallikaudeksi (1500 e K r- 200 jKr.). Rautakausi on viimeinen esihistorian ajanjakso ennen keskiaikaa. Se jaetaan seuraaviin jaksoihin:

esiroomalainen rautakausi (500 eKr.-O jKr.) vanhempi roomalainen rautakausi (0-200 jKr.),

nuorempi roomalainen rautakausi (200-400 jKr.), kansainvaellusaika (n. 400-575 jKr.),

merovingiaika (575-800 jKr.), viikinkiaika (800-1025 jKr.) ja ristiretkiaika (1025-1150/1300 jKr.).

Ristiretkiajalla Suomi siirtyi vähitellen kristillisyy­

teen ja historialliseen aikaan.

aloitti tutkimukset Karimaan röykkiökalmistos- sa. Alueella on havaittavissa neljä tai viisi erillis­

tä röykkiöryhmittymää. Suurimmissa ryhmissä rauniot muodostavat 100-300 metrin pituisia jo ­ noja laakean maaston korkeammille alueille, joille myös myöhemmät tiet on raivattu. Ryhmittymien keskinäinen etäisyys vaihtelee sadasta kahteensa­

taan metriin. Professori Unto Salo piti ilmeisenä, että raunioryhmät kertovat joko samanaikaisista taloista tai yhden tai useamman samanaikaisen talon siirtymisestä. Röykkiö 1 oli löydötön, eikä hautauksesta todettu jälkiä eikä rakenteita. Tästä syystä rauniota ei pystytty ajoittamaan. Sen sijaan röykkiöstä 2 löytyi rengaspäinen rautaneula43, joka on ilmeisesti vanhemmalta roomalaisajalta.

Röykkiöt 3 ja 4 olivat löydöttömiä, mutta niiden rakenteista löytyi reuna-ja sisäkehää.

Karimaan röykkiöiden ajoitusta voi perustella muodon ja sijainnin lisäksi röykkiöstä 2 löydetyn rautaneulan avulla. Toinen ajoittamista auttava Koululaisia Karimaan röykkiön kaivauksissa vuonna 1981. Kuva: T-L Tuominen 1981, T Y ark. oppiaine.

- 2 7-

Esihistorjallisenelämänjälkiä

Rautamiekka, TULUSKIVI JA KUPURASOLKI

“ RAUTAKAUTISIA IRTOLÖYTÖJÄ

Matti Huurteen vuonna 1966 tekemän inventoin­

nin mukaan Noormarkusta on löytynyt muuta­

mia irtolöytöjä, jotka saattavat olla peräisin rau­

takaudelta. Ehkä mielenkiintoisin näistä esineistä on ilmeisesti 1800-luvun alussa Teermossan suos­

ta löytynyt rautainen miekka46. Muistitiedon mu­

kaan miekalla on erikoinen käyttöhistoria. Löy­

tymisen jälkeen miekasta tahkottiin ruoste pois ja sen jälkeen sitä käytettiin Noormarkun tehtaan47 yövartijan aseena. Museoon miekka saatiin noor- markkulaiselta vuokraaja Kustaa Forssilta keräili­

jä K. A. Pettersonin välityksellä.48 Miekkaa ei ole kuitenkaan pystytty todistamaan rautakautiseksi.

Noormarkusta on löytynyt myös yksi tyypil- lisimmistä rautakauden esineistä, tuluskivi. Esi­

neen lahjoitti museolle vuonna 1895 kansakou­

lunopettaja J. F. Palonen, mutta sen tarkkaa löy­

töpaikkaa ei tiedetä.49 Arkeologi Helmer Salmon mukaan tuluskivet muodostavat runsaimman rautakautisen esineryhmän maassamme. Suurin piirre on muutamien röykkiöiden tarharakenteet.

Pohjois-eteläsuuntaisia rinnakkaistarhoja tunne­

taan etenkin vanhemman roomalaisajan kalmis­

toista. Tarhojen rinnalla on samoissa kalmistoissa todettu muun muassa pyöreitä raunioita, kuten Karimaan kalmistossa. Salo ajoittaa Karimaan tarhalliset röykkiöt polttohautauksen perusteella suunnilleen vuosiin 150/175-300 jKr. eli van­

hemman roomalaisajan loppuun ja nuoremman roomalaisajan alkuun. Samassa ryhmässä sijait­

sevat röykkiöt 3 ja 4 lienevät samanaikaisia kuin röykkiöt 2 ja 5. Röykkiössä 1 voi nähdä esirooma- laiseen aikaan viittaavia piirteitä.45

Karimaan röykkiöstä 2 löydetty rautainen rengaspäi- nen neula. TYA 190:1. Kuva: E. Raike.

Karimaan röykkiön 5 tarharakenteet näkyvissä. Röyk­

kiöstä paljastui kolme rinnakkaista pohjois-etelä- suuntaista tarhaa. Kuva: T-L Tuominen 1981, T Y ark.

oppiaine.

Karimaan röykkiön 5 keski-tarhasta ja länsitarhasta löytyi poltettuja ihmisen luita. Luuanalyysin perus­

teella röykkiöön on aikanaan haudattu ainakin kaksi nuorta aikuista, mies ja nainen.1 TYA 190:11. Kuva:

E. Raike.

Esihistoriallisenelämänjälkiä

osa löytyneistä tuluskivistä on löytynyt silloisil­

ta asumattomilta alueilta, ja yleisimmin niitä on löydetty entisten järvien paikoilta. Salmo päät- teleekin, että tuluskiviä olisi kuljetettu mukana eräretkillä ja ehkä osa niistä olisi laitettu veteen uhrimielessä tai sitten ne olisi vahingossa hukat­

tu vesillä liikuttaessa. Kalmistoista ei ole löytynyt kuin muutama tarkemmin ajoitettavissa oleva tuluskivi. Suomessa muodoltaan soikeanpyöreät tuluskivet ovat yleisimpiä, ja myös Noormarkusta löydetty on muodoltaan tällainen.50

Noormarkusta on löydetty kaksi rautakauden loppuun ajoittuvaa pronssista kupurasolkea. Van­

hempi viikinkiajalle ajoittuva pyöreä kupurasolki51 on löydetty Harjakankaalta pieneltä mäkikum- multa. Soljesta on maininta ja kuva Kustaa Kil­

lisen vuoden 1880 teoksessa Kiinteitä muinaisjään­

nöksiä Ulvilan kihlakunnasta. 52 Satakunnan M u­

seon päänumerotiedoissa esiintyy Noormarkun kohdalla yksi ristiretkiajalta peräisin oleva soikea kupurasolki. Satakunnan Museossa olevien tieto­

jen mukaan tämän soljen on löytänyt seppä Ju ­ hana Nyman Katavakorven koskesta Pomarkun kylästä Noormarkun pitäjästä. Satakunnan M u­

seossa on soljesta jäljennös, ja alkuperäinen on Kansallismuseossa.53 Muistitiedon mukaan tämä solki on löydetty vuonna 1860.

Rautakautiseksi löydöksi on luokiteltu myös Lassilassa Inhottujärven rannalla sijaitsevat Ora- vasaaren matalat maansekaiset röykkiöt. Matti Huurre löysi yhdestä röykkiöstä luunsiruja, jotka näyttivät hänen mukaansa samoilta kuin rauta­

kautisissa haudoissa olevat luunsirut. Lisäksi hän löysi röykkiöstä yhden kvartsi-iskoksen54. Kansa on pitänyt Oravasaaren kumpuja isovihan aikai­

sina hautoina. Lisäksi perimätieto kertoo, että

paikalla olisi joskus ollut myös jonkinlainen kauppapaikka. 55 Lisätutkimuksia suorittamalla ja teettämällä luista C14-ajoitus voitaisiin ehkä saada uutta tai täydentävää tietoa alueen asutuk­

sesta.

Merkitasutuksesta häviävät

Karimaan ja Rainiolan kaivaukset eivät riitä anta­

maan kokonaiskuvaa Noormarkun varhaismetal- likautisesta asutuksesta. Salon mukaan raunioiden rakentamisvaihe näyttää alkaneen pronssikauden jälkipuolella, ja se on jatkunut ainakin vanhem­

man roomalaisajan jälkipuolelle. Hautauksen il­

maiseman asutusperiodin pituudeksi tulisi siten vähintään 600-700 vuotta, enintään runsaat 1000 vuotta. Näiden vähäisten tutkimusten ja löytöjen perusteella ei voida päätellä, onko asutus ollut yh­

täjaksoista. Asutus vaikuttaa loppuneen vanhem­

man roomalaisajan jälkeen, sillä 20 metrin56 tason alapuolella rauniot näyttävät olevan harvinaisia.

Asutus on sijainnut vesistöjen lähellä, ja elinkei­

noina ovat olleet karjanhoito, metsästys, kalastus ja kaskeaminen. 57 Lisätietoa rautakauden asutuk­

sesta eivät tuo irtolöydötkään, koska niiden löy­

tötiedot ovat puutteellisia ja osa esineistä ajoittuu hyvin pitkälle aikavälille. Esimerkiksi tuluskivien käyttö jatkui rautakauden jälkeenkin. Myös rau- tamiekkaja soljet ovat vain yksittäisiä löytöjä, eikä niitä voida yhdistää mihinkään kiinteään mui­

naisjäännökseen. Lassilan Oravasaaresta löydetty­

jen luiden ja kvartsi-iskosten perusteella ei voida olettaa paikalla olleen asutusta rautakaudella. Voi kuitenkin leikitellä ajatuksella, että kyseiset hau­

dat olisivat joidenkin turkismetsästäjien viimeiset

- 2 9 -

Esihistoriallisenelämänjälkiä

leposijat, mikä heitä sitten lienee retkellään koh­

dannutkin.

Jos oletetaan, että asutus on jatkunut suunnil­

leen vuoteen 200 jKr., jää sen ja Noormarkkua koskevien ensimmäisten kirjallisten lähteiden väliin 1200 vuotta tuntematonta aikaa. Tutkitut varhaiseen rautakauteen ajoitetut hautarauniot sijoittuvat nykyisiin kyliin nähden hieman si­

vummalle. Ne eivät sijaitse joen varrella, vaan entisen meren rannalla. Rautakauden asutuksen on todettu sijaitsevan usein myös keskiaikais­

ten kylien läheisyydessä tai alla. Arkeologi Jouni Taivaisen tutkimus Tyrvännön rautakauden ja keskiajan asutushistoriasta kertoo, että varhaisin rautakautinen asutus sijaitsee maanviljelyksen kannalta heikompien maalaatujen ääressä. 58 Tai­

vaisen tutkimus keskittyy sisämaan oloihin, kun taas Noormarkku sijaitsee rannikolla. Kuitenkin Noormarkun kylien välillä on eroja. Ajanlaskun alussa meri oli jo vetäytynyt kauemmas Noor­

markun ja Finpyyn tienoilta. Varsinkin Lassila oli kaukana sisämaassa. Sen sijaan Söörmarkun Ylikylän ja Alikylän alueet olivat aivan meren äärellä, elleivät vielä veden peitossa, kuten Lytty­

län ja Hyvelän kylät. Noormarkun jokilaakso on kuivunut viljelykelpoiseksi maaksi aikaisemmin kuin Söörmarkkua ympäröivät pellot. Kuiten­

kin nuoremman roomalaisajan aikana meri oli jo todennäköisesti vetäytynyt kauemmas kylästä, ja 1000-luvun alussa merenranta oli suunnilleen

Lyttylän kohdalla.59

Taivaisen mukaan merovingiajalla kalmisto­

jen osoittama asutus siirtyy lähemmäksi helpom­

min muokattavia maaperiä, mutta erityisen selvää tämä kehitys on vasta rautakauden lopulla. Vii­

kinki- ja ristiretkiajalla asutus on laajojen ja hel­

Noormarkusta löydetty tuluskivi (SatM 2015) on irtolöytö. Tuluskivi ja -rauta olivat tärkeitä esineitä rautakauden ihmiselle, sillä niiden avulla saatiin tuli syttymään. Kuva: SatM.

posti muokattavien maaperien ääressä, joita ovat esimerkiksi yleisesti nuoremman rautakauden kalmistojen ympärillä olevat hiesu- ja hietasavi.

Keskiajalta tunnetut niin koukku60- kuin tilalu- vultaankin suurimmat kylät sijaitsevat helposti muokattavien maiden ääressä. Myöhemmin syn­

tyneitä kyliä olisivat ne, joiden pellot sijaitsevat enimmäkseen tai kokonaan moreenilla ja jotka ovat koukku-ja tilaluvuiltaan edellisiä pienempiä.

Näiden myöhemmin syntyneiden kylien alueelta ei tunneta lainkaan myöhäisen rautakauden mui­

naisjäännöksiä. Taivainen arveleekin paremman viljelysmaan loppuneen ja pienten kylien kehitty­

neen vasta keskiajan puolella. Taivaisen mukaan Tyrvännön tapauksessa lähes kaikki keskiajalta tunnetut kylät sijaitsevat veden läheisyydessä.

Vaikuttaa siltä, että kylä on syntynyt veden ääreen, mikäli se vain suinkin on ollut mahdollista.61

Noormarkun kylät näyttäisivät täyttävän mo­

net rautakauden asutuksen edellyttämät ehdot.

Noormarkku sijaitsee jokilaaksossa. Joki, järvi tai meri löytyy kylän lähettyviltä myös Söörmar-