Satakunnan historia III

Satakunnan historia III

Seppo Suvanto

2. OSA

KESKIAJAN ASUTUSTYO

Tietomme lähteet

Satakunnan keskiaikaista ^asutusta välittömästi valaisevat ^{asiakirjat ovat} aikaisin-

taan 1300-luvun puolivälistä. 14. vuosisadan lähteet ^ovat kuitenkin hyvin satun- naisia, niitä onkin vain muutama. Runsaammin ^on jo säilynyt 1400-luvun ja

1500-luvun alkupuolen dokumentteja, ^mutta ensimmäinen todellinen läpileikkaus asutuksen todellisesta ^tiheydestä saadaan ^vasta ensimmäisestä maakirjasta, joka on vuodelta 1540. Siihen ^on merkitty jokainen valtiolle ^veroa maksanut talo ^ve- rolukuineen. Sitä aikaisemmat maininnat ^ovat siis sattumanvaraisia, mutta silti voidaan ^sanoa, että vanha ^kylä tulee lähteissä esiin paremmin kuin nuori. Poik- keuksia säännöstä tietysti on. Sen vuoksi seuraavassa mainitaan usein myös se

vuosi, jolloin jokinkylä ilmestyyensi kerran historian valoon asiakirjoihin.

Asutushistorian tarkemman seuraamisen mahdollisuudet ^näyttävät siis vähäisiltä.

Onneksi on olemassa eräitä apukeinoja. Satakunta kuuluu Sastamalaa myöten (eli siis Lavialle, Suodenniemelle, Mouhijärvelle ja Suoniemelle asti) ns. suoma- laisen tai ruotsalaisen kymmenysvero-oikeuden ^{piiriin. Tähän} liittyvää ajoitusmah- dollisuutta voidaan siis aika pitkälle käyttää hyväksi. Suomenkielisissäkin uudis-asutus- kylissä maksettiin kymmenyksiä ^saman järjestelmän mukaan kuin ruotsalai-

set tulokkaat olivat maksaneet 1200-luvun lopulla. Tämä perustui ^siihen, että

vasta elämisen alkuun pääsevillä raivaajilla oli vähän peltoa, ^mutta suhteellisen paljon karjaa, joten he antoivat mieluummin papille ^ns. ruokalisänä voita kuin viljaa. Kylän kerran sopima maksutapa ^{säilyi (tosin} muutoksiakin on) 1500-luvul- le siihen ^asti, kun kirkonverot peruutettiin kruunulle, joten Kustaa Vaasan ajan verotilityksistä näkyy, onko kylä suomalaisen ruokalisäoikeuden vai ruotsalaisen oikeuden alainen. Edellinen vaihtoehto ajoittaa kylän syntymisen ainakin 1200- luvulle, jälkimmäinen aikaisintaan 1200-luvun loppuun tai myöhäisemmäksi. Yk- sin käytettynä ei tämäkään metodi anna varmaa tulosta, sillä jostakin syystä voi

kokonaisen laajemman alueen veronmaksutapa olla samanlainen, vaikka ^joukos- sa olisikin eri-ikäisiä kyliä, ja siirtymisiä "oikeudesta” toiseen on havaittavissa.

Mutta yleisesti katsoen näyttää pitävän paikkansa, että suomalaisen oikeuden ky- lätovatruotsalaisen oikeudenkyliävanhempia.¹

Toinen mahdollisuus määrittää suhteellinen ikä on jakokuntaolojen tarkastelu. On todettu, että vanhoilla asutusalueilla jakokunnat ovat laajempia kuin nuorilla.

Edellä on tarkasteltu rautakautisen asutuksen omistusyhteisöjä ja havaittu, että tämä sääntö pitää joka pitäjässä paikkansa. Keskiaikanakin syntyneen asutuksen kohdalla on siis odotuksenmukaista, että suurempien jakokuntien kantakylät ^ovat vanhempia kuin pienten. Jakokunnan sisäinen suhteellinen ikä ^on määriteltävä muilla keinoilla. Niitä taas ovat talo- ^ja veroluvut. On ^selvää, että suuri ryhmäkylä on vanhempi kuin ^muutaman talon käsittävä. Tämäkään ei ehkä pidä aina paik- kaansa: jokin kylä voi olla määrätietoisen kruunun tukeman ryhmäsiirtymisen tu-

los. Tällaisia tapauksia ^on odotettavissa kuitenkin vain pitäjien laitamilta, entisiltä yhteismailta.

Veroluvut osoittavat sitä arvioitua veronmaksukykyä, joka taloilla oli viimeksi en- nen vuotta 1540 suoritetussa verollepanossa. Sen ajankohtaa emme tarkalleen tiedä. Koska 1530-luvulla valitettiin verotuksen epäoikeudenmukaisuutta, jonka vuoksi ¹⁵⁴¹ suoritettiin uusi ^tasoitus, ovat vuoden 1540 ^savu- ja koukkuluvut olleet taloilla samoja jo ehkä useita vuosikymmeniä. Useat 1300-luvun uudis- asutuskylät ^ovat noin ^vuoteen 1500 mennessä ehtineet laajentaa jo niin paljon

viljelyksiään, että niiden keskimääräiset veroluvut taloa kohti ovat usein ^korke-

ammat kuin suomalaisen oikeuden kylien, joten ikäsuhteita ne ilmaisevat vain joissakin tapauksissa: lähinnä ^silloin, kun kylän verotus on vielä huomattavan helppo, sen voi arvata syntyneen vasta aivankeskiajan lopulla.

Paikannimistö antaa todella merkittävää tietoa vain harvoin. Kuitenkin voi tehdä sen yleisen havainnon, että vanhoilla kylillä on enimmäkseen meille käsittämät- tömiä ^nimiä, kun ^taas nuorilla usein helposti ymmärrettäviä luontonimiä tai ^asu- tuksen syntyyn tai paikan aikaisempaan funktioon liittyviä nimiä. Valitettavasti tästäkin säännöstäontaas poikkeuksia.

Asutushistoriassa pitää tietysti ottaa huomioon ^myös yleiset luonnonolot. Varsi- naista kulttuurimaantieteellistä tutkimusta Satakunnasta ei ole, joten historiankir- joittaja ei vielä voi ^käyttää hyväkseen nykyaikaisten tutkimusmenetelmien tuomia tuloksia, mutta mikäli asiaon ilmeinen, onluonnon suomia viitteitä seurattava.

1) Fontell 1883, Pirinen 1962a,Jokip i i 1948

Euralainen uudisasutus

Euran kirkon tienoon kylät, jotka ovat muodostaneet rautakautisen alku-Euran

(ks. tästä s. 29), ovat olleet alun perin ilmeisesti myös omistusyhteisönä. Kaikki tämän alueen kylät ja yksinäistilat ^(Kauttua, Nuoranne, Vahe, Kirkonkylä, Soupas, Sorkkinen ja Vaani) ^ovat maksaneet kymmenyksensä suomalaisen vero-oikeuden mukaan. ^Lähteenoja kuuluu vielä tähän ryhmään, mutta rälssitilana se oli verova- paa. Kaksitaloiset ⁽¹⁵⁴⁰⁾ Vahe ja Vaani sekä Souppaan yksinäistila ^ovat ilmei- sesti muita nuorempia ^ja ehkä ^vasta keskiaikaisia, mutta Soupaskin mainitaan jo 1429.²

Irjanleen puukirkko. Rak. 1731 Kaarle Juhanpoika Killainen vanhaan talonpoikaiseen tyyliin.

Paikalla on ollut aikaisemmin kaksi kirkkoa, ensimmäinen jo varhaiskeskiaikana. Valok. Sven Raita. Satakunnan Museon ko- koelmat.

Eurajoen rannat ovat olleet ^kauan erinomaisia karjalaitumia ja heinämaita, ^mutta vähitellen ^{maan noustessa ja} liian kosteuden ^hävittyä rantamailta ne voitiin ottaa

viljelykseen yhä lähempää merta. Seuraavat kylät, jotka ^on lueteltu järjestyksessä Euran kirkolta merenrantaan, ovat maksaneet kymmenyksensä suomalaisen vero- oikeuden mukaan: Panelia ^{(16 taloa, vero} 113), Irjanne (13 taloa, ^{vero 76), Eu-}

2) Seuraavassa ovat kaikki talo- ja veroluvut vuodelta 1540. Sekä Ala-Satakunnan savu että Ylä-Satakunnan koukku jaettiin korkeintaan 24. osiin, joten välttääksemme murtolukuja, on ne ^sanottu aina 24. osien yhteis- määrinä ja luvun eteen onliitetty lyhyyden vuoksi sana vero. ^Souppaaltaoli ilmeisesti Kokemäen ja Köyliön rajan katselmusmies Pawal^Soypala 1429^{(REA 428).}

rajoen kirkonkylä, jossa oli kaksi osaa: Euran kylä eli Vilainen ^{(12 taloa, vero 96)} ja Haloinen (7 taloa, ^vero 48), Tarvoila ^{(3 taloa, vero} 18) ja vihdoin Auvinkylä (2 taloa, _vero 16). Paneliassa ^on Hiidenperänniitty ja -vainio, mutta ei ainakaan tä- hän mennessä sieltä ole paljastunut rautakautista kalmistoa. Pronssikautisia hii- denkiukaitakaan kylästä ei ole löytynyt, joten Hiisi-nimi lienee ^samaa alkuperää kuin rautakautisissa kylissä; siis ^asutus näyttää olevan kaikesta huolimatta jo ^pa- kanuuden ajan lopulta. Mielenkiintoista onkin se, että kulttipaikkojen luonne ^as- teettain ^muuttuu lähestyttäessä meren ^rantaa: Paneliassa on Hiidenperä,

Ihan-

teella ^on todennäköinen varhaiskeskiaikainen uhrikirkko ja Euran kylässä eli Vi- laisissa ^on Eurajoen viimeistään 1300-luvun alussa syntyneen seurakunnan kirk- ko. Kylien ikäjärjestys lienee sama: nuorempi on aina lähempänä merta. Eurajo- en suu oli noin 1300 Vuojoen kartanon kohdalla, joten Auvinkylä on ollut ^me- renlahden etelään päin viettävällä rantatöyryllä ja ulointa ^asutusta Eurasta päin katsoen.

Panelia, Irjanne ja Eurajoen kirkonkylä ovat olleet kukin laajan jakokunnan kes- kuskyliä. Panelian jakokuntaan ovat kuuluneet Köylypolvi (1500-luvulla Köylyjoki, 4 taloa, _vero 31) ja Laihian yksinäistila (vero 5) sekä alun perin myös Huhtaan kylä (5 taloa, vero 20), jonka todistettiin 1644 omistaneen yhteisiä ulkopalstoja Panelian ^kanssa ja olleen sieltä käsin perustettu (Panelian afgärda by eli siirto- kylä).³ Kaikki kolme maksoivat kymmenyksensä ruotsalaisen oikeuden ^mukaan, eikä yksikään esiinny lähteissä ^{ennen vuotta} 1540. Laihia ^on ollut selvästi silloin vielä aivan nuori asuma, ja Huhtaan nimikin ^sanoo, että siellä ^on kasket ^muutet-

tu pelloiksi vasta suhteellisenmyöhään.

Samaa jakokuntaaolivat Irjanne, Vahusmaa eli Mullila ^{(4 taloa, vero 46),} Kainu

(9 taloa, vero ¹⁰⁸⁾ ja Maade eli Maatela (2 taloa, vero 22), jotka ovat kaikki ruotsalaisen oikeuden kyliä. Tällä kertaa kylien nimet ^ovat hyvin kuvaavia: Kainu on saanut nimensä merestä ^nousseesta savitasangosta ja Maade viittaa suoraan maatumiseen. Entisen merenlahden pohja oli erittäin sopiva peltoviljelykseen, kunhan vain savimaan kääntämiseen oli käytössä sopiva raskaampi ja nurmea paremmin viiltävä auramalli. On todennäköistä, että nämä ^{maat on otettu käyt-} töön uuden maanviljelystekniikan avulla, kehäaura, koukkari ja viuhka auroina sekä härät vetojuhtina. Kamussa ja Maatelassa oli 1540 talossa 4—6 ^härkää, kun taas esim. Euran kirkon seuduilla riitti 2—3 härkää. Mullilan nimi viitannee samoin häränpidon merkitykseen. Irjanteen uudet naapurit ovatkin myöhäiskeski- ajan kuluessa tulleet vauraammiksi kuin kantakylä: Kainussa oli talojen keski- määräinen veroluku 12 ja Maatelassa 11, kun taas Irjanteella se oli huomatta- vasti vaatimattomampi eli 5.8.

3) Ruuth ¹⁸⁹⁷s.3, VA mm^5: 394v—396v.

Irjanteella oli 1550 ^osuus Vahansaran ulkopalstaan Kainun kylässä ja yhteinen metsä Vahusmaan kanssa 1510.⁴ Lavilalla oli myös noin 1500 ^osuus Kainun niittyihin ja Vahansarkaan.⁵ Eurajoen kirkonkylän jakokuntaan kuului yhdeksän kylää: edellä mainittujen suomalaisen kymmenysvero-oikeuden maksajien lisäksi ruotsalaisen oikeuden kylät Vuohijoki eli Vuojoki (7 taloa, ^vero 60), Liinamaa ⁽⁴ taloa, vero 20) ja Mikolla eli Kaukionpieli (3 taloa, vero 17) sekä Lapin hallinto- pitäjään kuuluneet Häväisten ja Koivuniemen neli- ja kolmitaloiset kylät. Eurajoen pappila oli samaa jakokuntaa.^{6 Lutan} kylän väitettiin 1728 omistaneen ^yhteisen metsän kirkonkylän kanssa, ^mutta isonjaon aikaan ^se luettiin Lapin pitäjän Ri- kantilan jakokuntaan.⁷

Euran kirkon tienoon rautakautisen ^ja Panehan ehkä myös pakanuudenaikaisen asutusten väliin on myöhäiskeskiaikana syntynyt Eurakosken jakokunta, jonka kaikki viisi kylää on kuulunut ruotsalaisen vero-oikeuden piiriin, siis todennäköi-

sesti ^{vasta n.} vuoden 1300 ^jälkeen. Niistä suurin ^ja ilmeisesti myös vanhin Eu- rakoski ^on mainittu ^{1441 ja} 1540 siinä oli 7 taloa ^{(vero 48).} Kolmitaloinen ^Kiu- kainen tulee esiin ^vasta ensimmäisessä maakirjassa (vero 24) niin kuin parin ^ta- lon Laukollakin (vero 12). Pesämäen eli Mäkelän yksinäistila ^sen sijaan maini-

taan jo 1458 ja Rahvolan yksinäistila 1512. Sillä oli yhteisniittyjen jako Eura- kosken ^kanssa 1514.⁸ Tämän jakokunnan alkuperäinen yhteys kirkon tienoon suureen jakokuntaan näyttää selvältä, ja asutuskin on tullut sieltä päin. Samoin Eurajoen kirkonkylän Vilaisten osakylän vanha nimi Euran kylä viittaa ^samaan asutusyhteyteen. Todennäköistä on, että kaikki Eurajoen ^varren kylät ^ovat pääasi- allisesti ^asutettu Eurasta ^käsin, vaikkakin tulokkaita ^on aikojen kuluessa ^tietysti voinut saapua muualtakin.

Sen tien ^varteen, joka yhdisti myöhäiskeskiaikana Euran ja Eurajoen kirkonkylät ja joka kulki Kahalan ^kautta, syntyi ehkä ^jo 1300-luvulla kaksi ruotsalaisen ^vero- oikeuden kylää, Kaukomäki (9 taloa ja vero ⁴⁰⁾ ja Sydänmaa (7 taloa ^{ja vero}

58).

Pohjanlahden rannikolla oli varhaiskeskiaikana ^{(ennen vuotta 1300) jokseenkin} yhtäjaksoinen suomalainen asutus Kalannista Eurajoen Auvinkylään ja Irjanteelle asti. Auvinkylän Heikki Keiri maksoi 1548 suomalaisen vero-oikeuden ruokalisän, ja hänellä oli yleiseen satakuntalaiseen ^tapaan suomalaisperäinen liikanimi ^mer- kittynä jo vuoden ¹⁵⁴⁶ maakirjaan. Parilla Irjanteen isännällä on kyllä sellaiset

4) SVTIIs.^{8, FMU VII} 5438.

5) SVTII^s.8, Eurajoen kär. 9.-10. 9.1624.

6) MHA A8:4^ja9/4^(1726).

7) MHA A8:9/5. , .

8) Eufrakåski by 1441 FMU 111 2379, Olaffpaesaemaeky aff öffira 1458^{REA 584,} Rahvola 1512 ^{FMU VII} 5569 ja 1514 FMU VII 5738.

skandinaaviset liikanimet kuin Bille ja Klubb, mutta muutoin kylä on ollut selvästi suomenkielinen. Eurajoen kirkonkylässä oli ainoa Ruotsiin viittaava nimi Granni.

Sisämaan suomalaiset ^ovat siis vallanneet rannikon myös asutukseen 1100- ja 1200-luvun kuluessa Eurajoen laaksossa ja siitä ^etelään, mutta ei siitä pohjoi- seen, sillä Luvialla ei ole yhtään suomalaisen vero-oikeuden kylää. Kokemäenjoen varressa oli taas Ulvilan Haistila uloin suomalaisen vero-oikeuden kylä ja nimes- täkin päätellen alun perin sisämaan suomalaisten asuttama, mutta koko joen suupuoli ja Pohjanlahden ranta-alue on saanut asukkaat vasta 1200-luvun lopul-

ta lähtien. Luvia kuuluu siis oikeastaan eteläisimpänä osana siihen laajaan ran- nikkovyöhykkeeseen, joka sai vasta myöhäiskeskiaikana asutuksensa ja kuten tunnettua, pääasiassa Ruotsista. Satakunnan ruotsalaisasutuksen synty käsitel- lään myöhemmin yhtenä kokonaisuutena, mutta jo ^nyt on katsottava, kuinka

suuri osuus sisämaan suomalaisilla on ollut Luvian asuttamiseen. Edellä on nähty, että euralaiset omistivat Luvialla kala-apajia vielä 1400-luvulla ja sen jäl- keenkin; varsin todennäköisesti rannikko Viasvedelle asti oli euralaisten nautin- nassa, ja jos suomalaista ^asutusta on ollut ^Luvialla, on se todennäköisimmin ko- toisinEurasta.

Vanhin Luviaa koskeva ^{asiakirja on} vuodelta ^{1420, ja} siinä on mainittu Luvian itsensä lisäksi kolme ^sen kylää: Lemlahti, Sitlahti ja Hanninkylä sekä Eurajoen Kuivalahti.⁹ Itse alueen nimi Luvia ja ^kolme edellä mainittua ^{kylännimeä ovat} selvästi suomenkielisiä (Lemlahti ^on ollut alun perin Lehmilahti ^ja Sitlahti Sitti- lahti), sen sijaan Hanninkylän nimi kirjoitettiin keskiajalla Handby tai Handhe by.¹⁰ Lisäksi muista kylännimistä Löytty, Korpi, Perä, Mikoila ^ovat suomalaispe- räisiä, kun taas Niemen nimi oli 1500-luvun puoliväliin mennessä vain ^Arnäs,

Luoto oli maakirjoissa Norby, ^mutta vuosien 1550—52 tuomiokirjoissa myös Luoto; Heinebacke esiintyy ruotsinkielisenä ^{1548, mutta} Heinilänä 1550 ja

1551; Sassila on Sasseby 1540—1544 ja Sassöö ^{1548, mutta} Sassila jo 1550, Väipärä on 1550 Vegby, ^mutta 1548 Väijpäre ja 1551 Väipärä. ^Kylien isäntien liikanimistä oli ^vuoteen 1560 mennessä suomalaisia seuraavasti: Kuiva- lahdella ^Huruinen, Hailoi ja Neules, joiden lisäksi kylässä oli 1546 talonnimi Jäppilä, Hanninkylässä Tasanen ^ja talonnimi Langila, Sitlahdella Riihi sekä Korvella Suomala ^jaSuomalainen.

Luvia oli siis 1500-luvulla selvästi kaksikielinen. Lahti-loppuiset kylännimet ^ovat olleet eräkauden aikana syntyneitä luontonimiä, jotka ovat rannikolla kalassa käy-

9) FMUII 1625.

10) Qwuielax 1420, Kuiualax 1540, 1541, 1544, 1546,Kuiffualax ^1548,Quiuelax 1552, 1560; Lemelax 1420, Lechmilax 1540, 1541, 1546, 1552,Lemilax ^1544,Lemlax 1548, 1554, Leemlax 1552, Lehmilax, Lechmalax, Lehmälax,Lechmilachti A—Stk 1550—52.^{Sithelax 1420,Sitlax 1450,}Sittilax 1540, 1541,Sittalax 1552, Sytte- lax 1548.Handhe by 1420,Handby 1445, 1540 jne. Lwfije 1420, Lufwia 1441, Lufuija 1445, Luffuio ^1540,

1541,Luwio 1544, Luvio 1546, Luulo 1552,A—S tk 1550—52: LufTuijo, Luffuija, Luffuia, Luffuio, Luulo.

Nimen^alkuperäonvaikeaselkoinen,^muttajohdinonselvästi suomalainen.

neiden sisämaan asukkaiden ^ja lähinnä euralaisten ja eurajokilaisten antamia.

Ne tuskin kuitenkaan olisivat ^muuttuneet kylännimiksi, jollei niiden ensimmäisten asukkaiden joukossa olisi ollut samalta suunnalta tulleita uudisraivaajia. Heidän naapurikseen on pian tullut ruotsalaista väkeä, joka sitten uudella ajalla koko- naan suomalaistui.

Mikäli talo- ja veroluvut ^sanovat jotakin kylien iästä, niin niistä vanhin on Kuiva- lahti, jossa 1540 oli 13 taloa ^{(vero 78),} seuraavia ^ovat Norby eli Luoto ^{(5 taloa,} vero 36) ja Lemlahti (4 taloa, vero 44). Sassilassa oli ⁴ taloa ja vero 30. Nämä kaikki muodostivat ^oman jakokuntansa, kuitenkin ^niin, että Luotoon on maakir-

jassa luettu ^myös Heinilä. Muut kylät ovat isonjaon aikaan kuuluneet Hanninky- län eli Luvian jakokuntaan.¹¹ Sen rajat Lemlahtea ^vastaan käytiin 1445 ^ja Kainun ja Mullilan kyliä vastaan 1510.¹² Jakokunnan pääkylä on ollut Hanninkylä, jonka sekä talo- että veroluku ⁽⁴ ja33) oli suurin ja jonkamukaan sitä kutsutuinkin.

Euran vanhoilla eteläisillä nautintamailla oli Mannila ensimmäinen kyläasutus. Se maksoi papin ruokalisän viljana, ja taloja oli 1540 jo ¹¹ (vero 60). Kaikki ^muut Honkilahden kylät ja Euran puolella oleva Mestilä maksoivat ruotsalaisen oikeu- den ^mukaan, ja ovat siis vasta vuoden 1300 tienoilta tai sitä nuorempia. Keski- ajan asiakirjoissa niistä mainitaan vain Lellainen ^(1461), joka samoin kuin Ko- moinen ja Löyttylä kuului Yläneen kirkonkylän jakokuntaan.¹³ Nähtävästi niiden perustajatkin ^ovat tulleet Yläneeltä päin.¹⁴

Köyliö ja Säkylä

Kaikki Köyliön kylät maksoivat 1500-luvun puolivälissä ruokalisän viljana. Jos kymmenysten maksutapaan perustuvaa iänmääritysmenetelmää käytettäisiin kaa- vamaisesti, pitäisi kaikkien kylien olla ainakin 250 vuotta vanhoja. Näin ei kuiten- kaan liene ainakaan kaikkien Köyliön kartanon lampuotien laita. Heidän kanssaan on tehty ilmeisesti yhtenäinen kymmenysten maksusopimus suomalaisen oikeu- den mukaisesti riippumatta ^siitä, kuinka vanhoja nämä lampuotitilat olivat. Muu-

tama niistä näyttää olevan perustettu ^vasta piispa Maunu Tavastin aikana. Piispa sai nimittäin ^vasta 1420 ns. Läntehenmaan täydennykseksi kartanolle kuuluvaan neljännekseen Köyliönjoen rantaniityistä. Tähän alueeseen on kaiketi kuulunut myöhemmän Vinnaren kylän alue, koska 1420 puhutaan sen alkavan Vinnarelah- desta ja 1445 Vinnerniemestä.¹⁵ Kylä mainitaan ensi kerran 1547. Vuosien 1422 ja 1445 välisenä aikana piispa hankki itselleen useita ^niittyjä "lähteiden”

11) MHA A 176/1-20.

12) FMU 111 2634, VII 5436.

13) FMU IV3147.

14) Koivisto 1966 s. 46.

15) Kaikki Köyliön kartanon maahankintoja koskevat lähteet^ovat REA:ssa, N:o 388,399, 526.Ks. Anthoni 1949^s.99-102.

luota ja asetti sinne ^pitäjän suostumuksella lampuodin. Koska "lähteiden” alue oli käsittääkseni aika laaja (puhutaan sekä Isosta että Pienestä Lähteenmaasta),

ei ole ^varmaa, mistä talosta ^on kysymys, ^mutta todennäköisesti se oli vielä ole- massa ensimmäisen lampuotiluettelon aikaan 1547 ^ja maksoi siis veroa runsaan sadan vuoden iästään huolimatta suomalaisen vero-oikeuden mukaan. Niin mak- soi Puolimatkakin, vaikka ^sen alueen piispa vaihtoi säkyläläisiltä vasta 1422.

Edelleen hän hankki itselleen ^v. 1422—45 Tuohiniemen, jonne asukkaat ^ovat tulleet ilmeisestivasta sen jälkeen.

Köyliössä oli myöhäiskeskiaikana neljä sellaista kylää, joissa ei ollut piispan lam- puoteja. Ne olivat Kepola, ^Huhti, Karhia ja Kankaanpää. Läheltä Kepolan vanhaa kylätonttia on löytynyt kalmisto, joten se on varmasti rautakautinen. Kooltaan se olikin selvästi muita isompi: ^vuonna 1540 siihen kuului ¹⁷ taloa ja sen veroluku oli niin korkea kuin ^{166, jota} korkeampi veroluku koko Satakunnassa oli vain Kokemäen Ylistaron kylällä. Asiakirjoihin Kepola tulee kuitenkin ^vasta 1422.¹⁶ Karhiassa oli seitsemän taloa (vero 38) ja Kankaanpäässä vain neljä (vero silti 36 eli taloa kohti 9). Molemmat esiintyvät ensi kerran vanhimmassa Köyliötä koskevassa lähteessä, joka on vuodelta 1392.¹⁷ Mahdollisesti Karhia ^{on rauta-} kautinen, sillä sen lähellä Yttilänniemessä on kalmisto, ja Yttilän kylä lienee ^vasta myöhäiskeskiaikainen. Kankaanpää on jo nimestä päätellen edellisiä nuorempi,

mutta koska ^{se sijaitsi} tärkeän Huovintien päässä, se on ollut jo varhaiskeskiai- kana huomattavan merkittävä majapaikkana. Köyliön nimismiehet olivat keskiajan lopussa ja uuden ajan alussa ^sen talollisia. Huhti ^(main. 1422) on selvästi muita nuorempi uudisasutus: siinä oli 1540 vain pari taloa. Silti sekin voi olla ^jo 1200- luvulta. Näin ollen verotalonpoikien osalta suomalainen vero-oikeus ^on voinut ol- la säännönmukaista.

Polsun kylä on ollut eräänlaisessa väliasemassa. Siinä oli 1540 ^{kymmenen ve-} rotalonpoikaa ja kolme piispan lampuotia. Veroluku oli pitäjän toiseksi suurin eli

60. Varsin todennäköisesti kylä on pakanuuden ajoilta, ja ehkä juuri Lallin koti- kylä, koska osa sen maista on joutunut piispalle. Sijaintinsa puolesta se voisi olla lähinnäsekylä, jonkakalmisto oliKöyliön Köyliönsaaressa.

Köyliön kartanossa oli 1547 pitäjän alueella Polsun tilojen lisäksi 10 lampuotiky- lää ja kaikkiaan 24 lampuotia. Lampuotikylät olivat Pehula, Puolimatka, Yttilä, Vellingilä, Tuohiniemi, Lähteenkylä, Paavila, Varpula, Vinnari ja Tuiskula. Näistä Pehula, Lähteenkylä ja Tuiskula olivat olemassa jo vuosina 1422—45.¹⁸ Vuonna 1547 Lähteenkylässä oli 3 taloa, jotka olivat viljelystensä puolesta koko Sata-

16) REA 399.

17) REA 247.

18) Vuoden 1547luettelo^päin. Anth^{o ni} 1949. Aikaisemmat tiedotREA 399,526.

kunnan vauraimpia, joten on varsin hyvä syy uskoa, että ^tämän kylän ^asutus on vanhempaa kuin piispan hankinnat "lähteiden” luota 1400-luvulla. Piispa Henri- kin surmavirren "Lähdet” on voinut olla tosiaan olemassa jo 1100-luvulla. Var- pulan kylän mailta on löytynyt kalmisto, joka lienee juuri tämän tienoon viikinki- aikaisen asutuksen merkki.

Myös Säkylän kaikki kylät maksoivat kymmenyksensä suomalaisen oikeuden mu- kaan. Iso- ja Vähä-Säkylä sekä Pyhäjoki ovatkin selvästi ainakin varhaiskeskiaikai-

sia, edelliset jopa todennäköisesti rautakautisia (ks. s. ^30). Vuonna 1540 Isossa- Säkylässä oli 18 taloa, joten se taloluvultaan oli suurempi Repolaakin, mutta sen veroluku oli selvästi pienempi kuin Repolan: 127. Vähässä-Säkylässä oli 10 taloa (vero vain ^48). Lähteissä ne esiintyvät jo 1392. Nimipari Iso-Säkylä ja Vähä-Sä- kylä ^on jo keskiaikainen sillä Tukholman raastuvassa 1496 oli ”Lasse Olsson

af

Pyhäjoki on asiakirjoissa 1429; vuonna 1540 taloja oli 13, mutta niiden verolu- ku oli niin pieni kuin 39. Se on selvästi Isoa- ja Vähää-Säkylää nuorempi, mutta

mahdollisesti vero-oikeutensa mukaisesti kuitenkin jo varhaiskeskiaikainen. Sen sijaan Rorven eli Mustankorven kymmenysoikeus määräytyy vain sen ^mukaan, että sitä ainoana Säkylän jakokunnan kylistä myöhäiskeskiaikana ja suomalaisen oikeuden kylän siirtokylänä on haluttu pitää ^samassa vero-oikeudessa kuin muita.

Nimikin ilmaisee ^sen myöhäsyntyisyyden. Vuotta 1540 aikaisemmin sitä ei mai- nita, ja tuona vuonna taloja oli vain kolme (vero vaatimaton ^6). Lisäksi siellä oli kaksi lampuotitilaa.

Satakunnan vuoden 1543 maakirjaan on lisätty entisinä flöte-veronmaksajina kahdeksan Yläneen kirkonkylän talonpoikaa (yht. vero 54) sekä Heinijoen yksi-

näistila.²⁰ Näistä edelliset maksoivat ruisruokalisää mikä on hyvin sopusoinnussa kylän läheltä tavattujen runsaiden kalmistolöytöjen kanssa. Heinijoki oli ^ruotsa- laisen kymmenysoikeuden piiriin kuulunut nuori uudisasutuskylä. Muita verota-

lonpoikia ei keskiajan lopussa Yläneellä ollutkaan. Erik Flemingin maakirjan mu- kaan siellä oli 1500-luvun puolivälissä ⁷ lampuotia, joista kartanossa oli 3, kir- konkylässä 2, sekä ruisruokalisämaksajina Mykkälä, Vainionperä, Lietsa, Haveri,

19) FMUVI 4709^(St.tb. 1495/97 s. 175.)

20) VA 1924 f. 102

v

Mäenpää ja Savo, jotka olivat kaikki Yläneenjoen ^varressa. Voiruokalisää maksoi-

vat jo 1392 mainittu Niemi eli Polviniemi, 1476 ensi kerran esiintyvä Koski, 1529 mainittu Viirilä.Muut esiintyvätvasta uuden^ajanlähteissä.²¹

Kokemäki

Kokemäen ^{asutus on} niin ^vanhaa, että ^tuottaa vaikeuksia todeta kylien ikäjärjes-

tys. Valtaosa hallintopitäjästä (nykyisestä Kokemäen, Harjavallan ja Kuhaan) alu-

eesta kuului 1500-luvun puolivälissä suomalaisen kymmenysvero-oikeuden pii- riin. Voina ruokalisänsä maksoivat vain Torttila ja Kaukaritsa, Kuhaan Levanpelto, aikaisemmin Huittisiin luettu Palus sekä ^Kokemäen itäosista Säpilä, Vitikkala, ^Ru- danko, Pirkkinäinen ja Kyttälä, jotka muodostivat Huittisten rajalla yhtenäisen ruotsalaisen oikeuden alueen. Kirkontila Krootila maksoi myös ruotsalaisen oikeu-

den ^mukaan, samoin 1556 Purjala joka siirtyi kuitenkin jo 1558 suomalaisen oi- keuden piiriin, sekä kaksi Kaarenojan taloa 1558 (Potila ja Kaituri). Koko kylä maksoi vielä 1556 viljaruokalisää.²² Vitikkalan kylän suhteellisen nuorta ikää to-

distavat myös ^muut lähteet. Vuonna 1466 sanotaan, että se on Ylistaron siirto- kylä.²³ Kymmenen ^vuotta aikaisemmin todistettiin käräjillä, että Rudangonkoski oli joutunut miestapon vuoksi Huittisten Karhiniemen kylältä Ylistarolle.²⁴ Sen rannalla ohut kylä on tuskin ohut tuolloin kovinkaan vanha. Kiettareen kylässä asui 1450 eräs Tuomas Pietarinpoika, ^jokavaihtoi Ylistaron Niilo Ketaran kanssa

taloa, niin että hän siirtyi Ylistaroon ja ^Ketara Kiettareeseen.²⁵ Ilmeisesti kylä oli

saanut ensimmäiset asukkaansa jo ennen 1400-luvun puoliväliä Huittisista käsin

(ks. s. 106), jase on siirrettyKokemäkeen vastavuosisadan jälkipuoliskolla.

Voiruokalisän maksaminen osoittaa siis tosiaan asutuksen ^{nuorta ikää, mutta} toisaalta ei ole ^varmaa, että kaikki suomalaisen vero-oikeuden mukaisen ^vilja- ruokalisän maksaneet kylät olisivat peräisin ainakin 1200-luvulta. Voidaankin jäl- leen ^todeta, että eräiden piispan lampuotitilojen asuma on perustettu ^vasta

1300-luvun jälkipuoliskolla samoin kuin Köyliössäkin on tapahtunut, vaikka ne luettiinkin 1500-luvulla suomalaiseen vero-oikeuteen. Piispa Hemming luovutti 1365 eräälle Pentti Gudvastinpojahe maata kartanonsa pohjoispuolta Kirvisojaan asti. Pentti oli jo alkanut raivata ^Hiidenojan luo uudistilaa, joka sitten hänen mu- kaansa sai nimen Penttilä.²⁶ Kirvisojan toiselle puolelle perustettiin aikoinaan toinen lampuotitila Öykkäri, ja vuoden 1630 käräjillä todistettiin, ^että Penttilän ^ja

21) Ylönen 1969 s.^{60-1, 63,} 189.89.

22) Jokipii 1948s.237.

23) FMUIV3303.

24) FMUIV3008.

25) FMU ¹¹¹2865.^VAmm7; 130, jossaon PenttiLydekenpojan antamastatuomiostatarkempi selitys.

26) FMU I 735. ^Piispa Johannes^ja Turun tuomiokapituli vahvistivat luovutuksen 1368 ja 1372, FMU ^{I 769,} 774.810,

Öykkärin väliin olivat myöhemmin tulleet Lempainen ja Viikari.²⁷ Huolimatta nuo- resta iästään ja uudisasutusluonteestaan nämä tilat maksoivat 1550-luvulla kymmenyksensä suomalaisen oikeuden mukaan. Jos asiakirjoja olisi säilynyt enemmän, ilmenisi varmaan, että moni muukin piispan lampuotitalo on syntynyt vasta myöhäiskeskiaikana. Koska lampuodit ovat olleet harvoin lautamiehinä, heitä ei juuri esiinny keskiajan lähteissä: Penttilän ja Lempaisen lisäksi vain Pirilä ja Kuurola mainitaan ennen vuotta 1540.²⁸ Pirilän ^synnystä kerrottiin ^1622, että eräs Havingin kylästä kotoisin oleva Byrie-niminen mies oli ensin raivannut Riihi- saarenniityn ja sitten siirtynyt Pirilään ^asumaan, mikä oli tapahtunut ennen vuot- ta 1516.²⁹ Kylän nimi on johtunut selvästi Birgeristä (Byrie 1622, Birghielä

1445). Piispa _Hemming luovutti 1354 Lammaistenkosken läheltä autiotilan, joka ulottui Kokemätärinäsiin (Kokemätaron niemeen?) asti.³⁰ Kyseessä ^on varsin ^to- dennäköisesti juuri Pirilän kylän alue, joka ilmeisesti oli ollut aikaisemminkin

asuttua, mutta joka sai 1354 ehkä juuri äsken mainitun Birgerin uudeksi asujak- seen.

Ruokalisän maksutapa ei siis varmasti todista, että yksityinen kylä on ollut ole- massa jo 1200-luvulla. Yleisesti katsoen näin kuitenkin lienee ^ollut, sillä Koke- mäen asutus oli silloin jo tuhat ^vuotta vanhaa, ja sen rautakautiset haudat ^ovat lukuisat. Joki tarjosi erinomaisetkalastusmahdollisuudet, ja rannat olivat yleensä viljelyskelpoiset. Kokemäen kylät onkin arvioitu 1540 verotusarvoltaan keskimää- rin selvästi muita Satakunnan alueita korkeammiksi.

Asutus on ollut pakanuuden ajan lopussa selvästi keskittynyt samoille tienoille kuin nykyäänkin. Kirkon tienoilla, Vuolteessa, Rakkulaisissa ja Paistilassa on usei-

ta kalmistoja. Siellä ovat olleet myös keskiaikana pitäjän suurimmat kylät. Vuon- na 1540 oli Ylistarossa 15 taloa, ja sen veroarvo oli koko Satakunnan korkein:

188. Se mainitaan asiakirjalähteissä ensi kerran 1419.³¹ Se oli maakunnan kes- kuspaikka sikäli, että ainakin 1439 juuri siellä säilytettiin talonpoikien hallussa

ollutta maakunnan sinettiä.³² Jossakin sen lähellä oli myös kuulu varhaiskeskiai- kainen Teljän kauppapaikka (ks. tästä ^{s. 270).} Toisella puolen jokea Vuolteesta länteen oli jo 1362 mainittu Villiön kylä, jossa 1540 oli ¹¹ taloa ja jonka vero- luku oli Kokemäen toiseksi korkein: 116.³³ Sekä kylän nimi että sen isäntien li- sänimet viittaavat voimakkaaseen saksalaisvaikutukseen, ja kylän synty onkin

27) VA mm 3: 49. Kokemäen käräjillä oli lautamiehenä 1483 Anders Lempon (FMU V 3975) ja 1484 Olof Lemppoynn (FMU V 4013).

28) REA 525,FMU^{IV 3375,}

29) Kokemäenkär. 25.2. 1622,VAmm 1 f. 146v—147r.

30) FMU 1645.

31) FMUII 1562.

32) REA 476.

33) REA 177.

luontevinta selittää varhaiskeskiaikaisen kauppa- ja käsityösiirtolaisuuden tulok- seksi. Läheiset Vuolteen kalmistot tuskin ^ovat tämän kylän asukkaiden hauta- paikkoja, vaan niiden, jotka ovat asuneet jossakin Vuolteen, Mäkikylän, Kuoppa- lan ja pappilan mailla. Vuolteen kylä mainitaan 1447, Mäkikylän yksinäistila, jolla oli huomattavan korkea veroluku eli yksi savu (24), mainitaan ¹⁵²¹ sekä Kuop- palan 2-taloinen kylä vasta vuonna 1540 (vero silti ^34, taloa kohti siis ^17).34

Nämä Kuoppalan talot olivat Pusso ja Kierikka, mutta sen lisäksi kylään luettiin usein Pehula ja Pilto. Jossakin lähellä oli vielä Pussoilan Naantalin luostarille 1400-luvulla lahjoitettu tila ja Kuoppalan kylän tila, jonka veroluku oli 6 ja joka vuoden 1590 tarkastusmaakirjan mukaan oli ollut Vuolteen kartanon alainen iki- muistoisista ajoista.³⁵ Koska maakirjoissa nämä talot on viety vaihdellen eri ky- liin, ne eivät ole kai koskaan muodostaneet mitään todellista kylää, vaan seisseet kukin omalla mäellään joen silloisen uoman partailla. Vuolteen ja Villiön kanssa samaan jakokuntaan kuulunut Haistila mainitaan 1447. Se kuuluu kuten Villiö ja Ylistaro niihin Kokemäen kyliin, joissa uuden maanviljelystekniikan avulla (vrt.

edellä Eurajoen Kainu) varhaiskeskiajan kuluessa laajennettiin peltoja. Kylän Juho Härkä mainitaan vuosina 1540—46. Vuonna 1540 Haistilassa oli 4 taloa ja ve- roluku taloakohti 9,75 (Ylistarossa 12 jaVilliössä 10,5).

Ylistaron jakokunnan kylistä on myös Paistila sijainnut mäellään jo rautakautena.

Vuonna 1540 siinä oli 4 taloa, joiden veroluku oli 38 ^(taloa kohti 9,5). Sonnila eli Martoila kuulunee jälleen varhaiskeskiajan kyliin, joissa jo alun perin peltovil- jelys on ollut pääasia. Siellä oli 1540 myös 4 taloa, mutta veroluku oli 64 eli taloa kohti niin korkea kuin 16. Härkiä oli keskimäärin kaksi paria joka isännällä.

Asiakirjalähteissä se mainitaan ensi kerran 1442.³⁶ Jakokunnan muut viljaruoka- lisän ^maksajat, Peipilä, Hassala, Herttola ja Pälpälä olivat kaikki yksinäistiloja, joistaehkä Hassala oli vanhin.

Kakkulaisten kylän alueella ^on rautakautisia kalmistoja, ja kylä oli 1540 Kokemä- en kolmanneksi suurin: 13 taloa ^ja veroluku 86. Jakokuntaan kuuluivat ^myös kolmitaloinen Kaarenoja, nelitaloinen ^Huivo, Ketola sekä Mietaanpään Vuolteelle kuulunut rälssitila. Kaikki ne ^ovat selvästi Rakkulaista nuorempia, todennäköisesti sen siirtokyliä. Jakokunnalla oli huomattavan laajat metsämaat pitäjän pohjoiso- sissa Sääksjärveen asti ja eräsijanluonteisia ”maita” aina Joutsijärven pohjois- puolella asti. Rakkulainen ^on ollutkin Kokemäen kylistä eniten eränkävijäasutuk- sen kaltainen. Tyypillistä on sekin, että kylän nimi esiintyy lähteissä ^{vasta 1506,}

34) 1447: REA 534, 1521: EMU VIII 6030.

35) 1540-luvun tienoilla oli kaksi Pehu-nimistä isäntää, Mattija Juho; edellisen sanotaan 1551 olevankotoisin ^Pe- hulasta ^{(SVT II}s. 104), ja jälkimmäinen oli maakirjoissa v;sta 1558 lähtien Mäkikylän ainoan ^talon isäntä.

Pussoilan luostaritila mainitaan^VA 60bE 14v ja Vuolteellekuulunut tila^VA 2401^bs. 102.

36) EMU 111 2450.

mutta sen taloista esim. Kalinen useaan otteeseen vuodesta 1445 lähtien niin kuin ^myösPihoja Hyyti.

Raition neljänneksen kylistä kuuluivat edellisten lisäksi suomalaisen vero-oikeu- den piiriin kaikki Ryytselän jakokunnan kylät: Hintikkala, Mangoila, Vahala, Ryyt- selä jaMattila sekä omina jakokuntinaanolleet ^Harola, Vallila jaKukola. Harolan ja Hintikkalan alueella on rautakautinen kalmisto, mikä ei kylläkään välttämättä merkitse ^sitä, että juurinämä kylät olisivat jo rautakautisia. Kylien keskinäistä ikä- järjestystä on vaikeata ^päätellä. Todennäköisesti Kokemäenjoen näille rannoille on asutusta tullut jo varhain rautakaudella jakukin kylistä on syntynyt todella en- nen 1200-luvun loppua. Mielenkiintoista on havaita jälleen se ero, että näissä kylissä talot ^ovat ilmeisesti olleet hajallaan jokitörmillä, kun ^sen sijaan myöhäis- keskiaikana syntynyt Säpilä ^on ollut ryhmäkylä, jossa 1540 oli jo 10 taloa ja jon- ka veroluku oli pitäjän viidenneksi suurin (61). Se on muodostanut oman jako- kuntansa ilmeisesti Raition neljänneksen yhteismaasta erotetulle niemelle, jonne uudisasukkaat ovat nopeasti tulleet heille osoitetuille paikoille ilmeisesti joskus 1300-luvulla.

Kokemäen ja Harjavallan asutus, jokaoli Kokemäenkartanosta ^merelle päin, on si- jainnut joen molemmilla rannoilla kapeana nauhana ilmeisesti ^jo uuden ^ajan alussa niin, että kunkin talon tontti ulottui jokirantaanasti.Kylien järjestys joenetelärannalla oli ^seuraava: ensin olivat ^samaan jakokuntaankuuluneet Kokemäenkartano, Peipohja ja Meinikkala. Kaksi jälkimmäistä verokylää olivat suomalaiseen vero-oikeuteen kuu- luneita pikkukyliä. Meinikkalassa oli lisäksi kaksi piispan lampuotia, joten taloja oli kaikkiaan viisi. Sen alueellaon kuuluisa Leikkimäen kalmisto. Tästä huolimatta Mei- nikkalaaon saksalaisperäisestä nimestä päätellen ^pidettävä vasta varhaiskeskiaikaisena asutuksena. Sen ^{sijaan seuraavan kylän,} Äimälän nimi on supisuomalainen; neljästä senkin taloista oli puolet piispan hallussa. Asutus ^on näillä tienoilla ollut varmasti rau- takautista, mutta on toinen asia. ovatkokeskiajanlopun kylät sen suoranaisiajatkajia.

Äimälän jälkeen ovattalot olleetjoenetelärannallaseuraavassa järjestyksessä:

Talojen

luku- Vuosi-

Talo luku Vero

maara Kareksela

Askoila

2 2 2

1420 ^9, 24

1466 4, 10

Ruikkala Teikarla Talolla

1469 ^6,8

1 1420 ¹²

3 2

1497 6, 12,9

4, 12

Hyrkölä 1442

Järrilä 3 1483 ^8,4,8

Purjala ₁ 1521 12

Kaukaritsa 6 1445 12,6,2,6, 12 ja0. ruots. oik.

Kiusala 2 1540 ^8,9

Näyhälä 2 1429 ^13,9

Torvela 1.

Kukela 1 1482 8

Merstoila 2 1540 ^4,7

Pitkäpälä 3 1482 ^20,12,4

Harjavalta 7 1447 8, 10,2, 10, 12, 12 ja2

Torulla 2 1466 ^14,4ruots. oik.

Lisäksi oli ^{Äimälästä} jonkin matkaa ^kauempana jokirannasta Krannila ^(main.

1540, 3 ^taloa, veroluvut ^2, 8 ja 2).Harjavalta-nimellä ^on kutsuttu yhtä Kokemäen neljänneksistä ja sen suurta jakokuntaa. Se on selvästi näistä kylistä vanhin, mui- den kylien keskinäisistä ikäeroista tuskin voidaan sanoa mitään. Kuitenkin huo- mattakoon selvästi ruotsalaisperäinen kylännimi Teikarla, joka esiintyy vielä 1442 ja 1445 muodoissa Stegarson ja Stegarsyner, sekä todennäköisesti skandi- naavisperäiset nimet Asko ^(Askold tai jo riimukivissä esiintyvä nimi ^Askir) ja Jär- rilä ^{(ruotsin Järl).} Alasaksalaisia lienevät Kukela ^{(kugg= laiva) ja} Merstola ^(merz- ler=’kaupustelija’). Krannila on selvää ruotsia (granne=’naapuri‘). Kaikki nämä kylät ovat syntyisin aikaisintaan 1200-luvulta, sillä selvästi niitä ^vanhemmat, Har-

javalta, Pitkäpälä, Näyhälä ja Taloila eivät ole vielä ainakaan tähän mennessä esiin tulleiden kalmistolöytöjen perusteella sijoitettavissa noin vuotta 1100 van- hemmiksi. Ilmeisesti kuitenkin edellä mainittujen kylien jokirantaan muodostama talonauha oli valmis 1200-luvun jälkipuoliskolla, joten niiden kuuluminen ^suo- malaiseen vero-oikeuteen olisi näin ollen ^täysin odotettavaa. Pohjoisrannalla oli Haistilasta seuraava Forsby. Täällä Ulvilan porvari Andres Väri omisti eräältä Bo-

welta ^{ennen vuotta} 1355 ostamansa talon, jonka hän edellä mainittuna vuonna myi piispa Hemmingille. Tämän jo silloin ruotsalaista nimeä kantaneen _kylän on siis täytynyt olla olemassa jo 1300-luvun alussa. Se kuuluu nähtävästi ^samaan ryhmään kuin edellä mainitut ^Teikarla, Järilä ^ym. Piispan kartanon sanotaan

1362 sijainneen lähellä Forsbytä, ei siis itse kylässä. Se ei näin ollen ^ole ollut tämän kylän alku, vaan piispa on vähitellen vallannut sen. Penttilän, Viikarin, tempaisen ja Öykkärin synnystä on ollut jo edellä puhe. Ne ^ovat kaikki peräisin

vasta myöhäiskeskiajalta. Kuurola, Keipilä ja Pumpula ovat seuraavat vierekkäin jokivarressa olleet piispan lampuotikylät, ehkä Penttilää vanhempia, koska Pentti- län alue määrättiin ulottumaan nimenomaan Kirvisojaan, jonka toisella puolella

12

on ensin Öykkäri ja sitten heti Kuurola. Viimeksi mainitussa kylässä oli 1500-lu- vulla kaksi Kurkea ^ja kaksi Kinnaria (skinnare=’nahkuri’, mutta myös 'turkisten kauppias’) sekä myöhemmin Futtari, joka viittaa sekin turkisten valmistajiin.³⁷ Nämä nimet viittaavat ^siihen, että Kuurolalla on ollut todennäköisesti jo varhais- keskiaikana tavallista huomattavampi merkitys. Pumpulan naapurina on Köömilän verokylä, jonka tonttien vieressä on tunnettu Kalvomäen kalmisto.³⁸ Se on enti- sessä ^{saaressa, ja on} varsin vähän ^luultavaa, että kyseessä on juuri Köömilän kyläkalmisto; ennemminkin siihen haudatut ovat vähän kauempana rannasta si- jaitsevien naapurikylien, Laikon, Kaurulan ja Pelholan kanta-asukkaita. Laikko oli joutunut piispan haltuun jo ennen vuotta 1362, jolloin tämä luovutti sen Villiön neljälle asukkaalle.³⁹ Sittemmin Laikko itsenäistyi verokyläksi. Siinä oli 1540 kaksi taloa (vero 19). Köömilä mainitaan ensi kerran ^1445; silloinkin siinä oli ne samat kaksi taloa kuin sata vuotta myöhemmin (vero 22).⁴⁰ Kylän nimi ^on sel- västi vierasperäinen, joko ruotsalais- tai saksalaisperäinen. Talojen nimet ^ovat

Juupeli ja Krenkku; nekin ovat todennäköisimmin alasaksalaista perua. Kylän en- simmäisten asukkaiden lisänimi kirjoitettiin ¹⁴⁴⁵ ja 1449 Göme ja Göömi;

Ruotsin Uppvidingen kihlakunnassa oli 1362 Göme Glosa -niminen kiinne- mies, ja eräs Gööm oli yhdessä veljensä Martin kanssa Säkylän Löytänänmaan omistajana 1455 (jälkimmäiset samoja Kokemäen Gömejä?).⁴¹ Laikon naapuri Kaurula pysyi piispan lampuotitilana kirkkoreduktioon ^asti; sen myöhemmät talo- jen nimet olivat kuvaavaa kyllä Saksa ja Aarikka. Tuskin tämäkään kylä ^on 1200- lukua vanhempi. Sen jälkeen jokivartta ylöspäin olivat rivissä verokylät Pelhola ⁽⁴ taloa, _vero 33), Hampula (yksinäistila, vero 8), Mämmimäki (2 taloa, vero 10),

Hauvola (kolme taloa, vero 26), Havinki (4 taloa, vero 19), Vareksela ^{(4 taloa,} vero ³⁷⁾ ja Vinnare (6 taloa, vero 37). Talojen nimistö ^on yleensä suomalaista (paitsi Pelholan ^{Turro), ja} Mämmimäkeä ja Hampulaa lukuun ottamatta asutus

lienee todella varhaiskeskiaikaista, mitä jo suomalaisen vero-oikeuden käyttö edellyttää. Ulvilan rajaa lähestyttäessä loput kylät ovatkin taas olleet piispan hal- lussa. Ensin oli Suomenkylä (kolme taloa), sitten Pirkkala (kahdeksan taloa), Niuttula (kaksi ^taloa) ja jo aikaisemmin mainittu Pirilä (neljä taloa). Näistä Pirk- kala ^on selvästi vanhin, ja sen merkitystä kauppapaikkana käsitellään vielä. Se ja Suomenkylä ^{ovat varsin} todennäköisesti jo varhaiskeskiaikaisia, mutta Niuttula ja Pirilä myöhempää ^{perua. Kokemäen} hallintopitäjän kylistä vain ^muutama harva oli muualla kuin Kokemäenjoen varressa. Niitä olivat Sonnila ja Krannila, joiden pellot oli raivattu sivujokien rannoille. ^Mutta oli sentään jo keskiaikanakin ole-

37) Jaakkola 1919^s. 136.

38) Saimo 1952 s.^59.

39) REA 177.

40) REA525.

41) REA 525, EMU 111 2851,DS VIII 6617, REA ^399,

massa yksi kylä, joka oli perustettu Kokemäen vanhoille takamaille Kullaalle. Se oli Levanpelto, joka mainitaan noin 1460 ^{ja jossa} 1540 oli jo yhdeksän taloa.⁴² Papin ruokalisän sen isännät maksoivat voina, joten kylä on ilmeisesti myöhäis- keskiaikaisen uudisasutuksen tulosta. Siellä asui 1540- ja 1550-luvulla kolme Nokkia, ja Varekselan kylässä oli myös Nokin talo ^(jo 1469 lautamiehenä

Olaff

Nokke.)⁴³ Jokivarren miehiä ^näyttää siis todella siirtyneen raivaamaan pitäjän taka- maita.

Ulvilan

suomalaisasutuksen

Lammaistenkosken merkitystä sekä liikenteelle ^että alueorganisaatiolle on edellä korostettu. Varhaiskeskiaikana ei ^sen ja ^meren välillä Kokemäenjoessa ollut ^enää koskia, Ruskilankoski eli Saksankorva oli muodostumassa vuoden 1300 vaiheil- la.⁴⁴ Lohen- ja siianpyynti ei ollut siis houkuttelemassa asettumaan vakituisesti jokirantaan kuten Lammaisten yläpuolella oli laita. Maan jatkuvasti noustessa

muodostui kuitenkin joen alajuoksun tienoille uusia viljelyskelpoisia lakeuksia, ja nehoukuttelivat sisämaan asukkaita vähitellenmuuttamaankohtimerenrantaa.

Ulvilan hallintopitäjän alueella ^on ollut vain kuusi kymmenyksensä suomalaisen vero-oikeuden mukaisesti maksanutta kylää: näistä olivat joen eteläpuolella Leisti- lä, Masia, Ruskila ja Haistila sekä pohjoispuolella Viikkala ja Lautila. Näistä Leistilä ei ollut itse Kokemäenjoen vaan siihen laskevan Palojoen rannalla niin kuin oikeastaan ^Masiakin, vaikkakin toisaalta sen maat ulottuivat Kokemäenjo- keen asti. Leistilä oli 1540 Satakunnan suurkyliä siinä oli 14 taloa ja sen vero oli 127. Masiassa oli 12 ^taloa, mutta sen vero vain 79, joten ikäsuhde on il-

meinen: ensin on vallattu Leistilä ja sitten vasta Palojoen alajuoksulta Masia.

Molempien nimet ^ovat suomalaisia.⁴⁵ Myöhäiskeskiaikaisten isäntien lisänimet

ovat tosin useimmiten ruotsalaisia; tähän ilmiöön on syytä palata. Mutta Masi- assa on asunut 1400-luvun puolivälissä myös varmasti suomenkielinen Niilo Ku- rittu ^1. Kuritunpoika.⁴⁶ Sekä Leistilä että Masia vaikuttavat samanlaisilta varhais- keskiaikaisilta härkäkulttuurin kyliltä kuin Kokemäen Sonnila, Villiö ja Ylistaro, edellisessä oli useimmissa taloissa 1540 härkäpari, eräässä jopa kolme. Pelto- viljelyson ollut siis pääasia eikä kalastus taikarjanhoito.

42) FMUIV3I3O.

43) FMUIV 3375.

44) Virkkala 1967s.224.

45) Leistilästä ks. Thors 1957 s. ^17,Masiasta ^adj. masea⁼ 'hiljainen, kesy’ jasubst. ^maso= 'suvanto', SKES IIs. 336.

46) Nils Kurittu ^j Masia lautamiehenä Ulvilan käräjillä 1473 ^ja Niclis Knerittason kiinnemiehenä ennen ^{v. 1460,} FMU IV 3540, FMU IV 3117(1700-luvun huonokopio). Nisse Kurittu Ulvilan lautamiehenä 1465, ^{FMU IV} 3275. Kurittu⁼'vasenkätinen'.

Ruskilan ja Haistilan perusluonne ^{on sama} kuin edellisten. Kylien nimet ovat

suomenkielisiä, jälkimmäisen nimi viittaa suoraan Kokemäelle. Taloja ei ole kovin paljon, ^mutta niiden veroluvut ^ovat suhteellisen korkeita: ^vuonna 1540 Ruskilas- sa oli 3 taloa ja vero 26 (lisäksi oli yksi lampuotitila) ja Haistilassa 5 taloa ja ^vero 48. Molemmissa käytettiin myös härkiä vetojuhtina; Ruskilassa niitä oli taloa kohti normaalimäärä eli 2 ^ja Haistilassa ^1,2. Joen pohjoisrannalla sijaitseva Haistila olikin ennen ruotsalaisasutuksen syntyä 1200-luvun jälkipuoliskolla uloin kylä merelle päin mentäessä.

Masiaa vastapäätä Kokemäenjoen toisella rannalla sijainneet varhaiskeskiai- kaiset Viikkala ^ja Lautila ovat joutuneet myöhemmin rälssin ^alaisiksi, edellinen osittain ja jälkimmäinen kokonaan. Tästä syystä niiden talo- ja veroluvut 1540- luvulta eivät ole vertailukelpoisia, ^mutta 1541 Viikkalassa oli rälssitilat mukaan luettuina ^neljä taloa ja Lautilassa vain ^yksi. Molempien nimet ^ovat suomalaispe- räisiä ja ruotsalaista toisintonimeä ei ole. ^Näyttää siis ^siltä, että ^ne todella ^ovat varhaiskeskiaikaisia kokemäkeläisten uudisasumia, ehkä kuitenkin joen toisella rannalla olleita kyliä nuorempia, siis ^vasta 1200-luvun puolivälin tienoilla ^synty- neitä.

Viikkalan ja Lautilan lisäksi kuuluivat ^samaan jakokuntaan myöhemmin Anola ja Kirkkosaari. Sen pohjoispuolella oli Vanhankylän jakokunta, jonka kantakylä on ollut Haistila. Joen toisella puolella ^ovat olleet Masian ja Ruskilan jakokunnat.

Kaikkien näiden jakokuntien rajat ^ovat uudella ajalla yhtyneet Saksankorvan kos- kessa Saksankivessä, joka varsinkin nimestään päätellen ^{on jo} keskiaikainen.⁴⁷ Siinä on ollut myös renkaanmuotoinen uurre, joka on varhaiskeskiaikaisen raja- kiven eräs merkki ^{(ks. s. 54).} Ulvilan suomalaiseen vero-oikeuteen kuuluneiden kylien väliset rajat on siis ^määritelty ehkä pian sen jälkeen, kun ^{ne ovat synty-} neet, siis viimeistään 1200-luvun puolivälin tienoilla.

Odottaisi, että uloimman ^kylän, Haistilan rajat pitäjän yhteismetsää ^vastaan olisi myös määritelty. Ainakin ^vuonna 1694 ^sanotaan, että Ruskilaa lännessä ^rajoitta- va metsä oli pitäjän yhteismaata (soknens allmenning), joten ^on mahdollista, että ^sama yhteismaa ^{on ennen} jokivarren uusien kylien syntymistä kattanut koko Haistilan pohjoispuolisen alueen.⁴⁸ On ^otettava huomioon se ehkä hyvinkin mer- kittävä ^seikka, että Haistilan alue ulottuu molemmille puolille Kokemäenjokea ja että 1532 yhteiset takamaat, laidun ja kotitarvemetsä on tuomittu Ravaninkylälle, Vanhakylälle, Saarelle ja Isollekartanolle.⁴⁹ Mukana ei ^ole siis ollut ^Haistilaa, jonka ei olekaan tarvinnut kuulua alun perin ^samaan jakokuntaan. Jos Ravanin-

47) Salo 1963 s. ^{58, 64.} Lehtinen 1967s. 40-42.^Kysymys ei^ole tarvinnut olla siis vain kalastusrajoista, kutenSalo on^arvellut.

48) MHA A 1 b: 6.

49) VAmm 11:2v (1674) jamm ^13:526^(1684).