• Ei tuloksia

HISTORIA SATAKUNNAN

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "HISTORIA SATAKUNNAN"

Copied!
181
0
0

Kokoteksti

(1)
(2)
(3)
(4)
(5)
(6)
(7)

SATAKUNNAN HISTORIA

1,2

(8)
(9)

SATAKUNNAN HISTORIA

I.»

SATAKUNNAN PRONSSIKAUSI

UNTO SALO

Kustantaja Satakunnan Maakuntaliittor.y.

(10)

ISBN 951-95095-7-7 (1/2-n.) ISBN 951-95095-6-9 (nid.) Oy Länsi-Suomi,Rauma 1981

(11)

ESIPUHE

"Satakunnan historiallakin” on historiansa. Maakuntahistorian aloitti v. 1952 sarjan toinen osa, tohtori Helmer Salmen kirjoittama "Rautakausi”. Seuraava etappi saavu- tettiin v. 1973, jolloin ilmestyi dosentti Seppo Suvannon kirjoittama "Keskiaika”,

sarjan kolmas osa. Neljäs osa, professori Mauno Jokipiin "Satakunnan talouselämä uuden ajan alusta isoonvihaan” painettiin seuraavana vuonna.

Olisi tietysti ollut luonnollista julkaista maakuntahistoriakronologisessa järjestykses- sä. Tästä on kuitenkin jouduttupoikkeamaan, sillä historiatoimikuntaon pitänyt tär- keämpänä sitä, että kutakin aikakautta kuvaamaan saataisiin joku sen parhaista tun-

tijoista. Kun ei valinnan vara ole ollut suuri, maakuntahistorian kirjoitustyö on jou- duttu sopeuttamaan asianomaisten tutkijoiden muun tutkimustyön kehyksiin. Seitse- män vuoden tauon jälkeen palataan tässä niteessä lähemmäksi alkua, aivan alkuun kuitenkaan pääsemättä.

Satakunnan maakuntaliitto solmi v. 1974 professori Unto Salon kanssa sopimuksen Satakunnan pronssikautta koskevan tutkimuksen kirjoittamisesta. Alkuperäisen suun- nitelman mukaan tutkimuksen piti sisältyä teoksen ensimmäiseen niteeseen. Osoittau- tui kuitenkin, että maakunnassa suoritetut laajat pronssikauden kaivaukset olivattuo- neet niin runsaasti uutta aineistoa, että käsikirjoitus kasvoi suunnitellusta nelinkertai- seksi. Käsikirjoitus luovutettiin historiatoimikunnalle 20.6. 1979. Kun maisteri Matti Huurre oli antanut siitä puoltavan lausunnon, historiatoimikunta esitti maakuntaliiton hallitukselle, että se painettaisiin omana niteenään, maakuntahistorian osana I, 2.

Maakuntaliiton hallitus hyväksyi ehdotuksen 19.1. 1981 ja teki kustannussopimuk- sen Oy Länsi-Suomen kanssa.

Lukijan kädessä oleva maakuntahistorian nide liittyy ajallisesti Helmer Salmon kir- joittamaan "Rautakauteen”. Kun tämän ilmestymisestä on kuitenkin kulunut jokol- me vuosikymmentä, tutkimuksen kuva on ehtinyt melkoisesti muuttua. Historiatoimi- kunta on sen vuoksi hyväksynyt tämän niteen kirjoittajan pyrkimyksen nitoa Sata- kunnan pronssikautinen historia rautakauden kautta keskiaikaan ja kielihistoriaan.

Tällöinkirjoittaja on joutunutkäsittelemään Satakunnan rautakauden asutushistoriaa yleiskatsauksellisesti uudelleen. Tietynlainen tutkimuksellinen aukko jääkuitenkin ole- maan. Sen vuoksi jouduttaneenvastedes harkitsemaan, olisiko maakunnan rikkaasta

(12)

Helmer Salmon analysoiman aineiston pohjalla, hänen tutkimuksensa näkökulmien täydennykseksi.

Historiatoimikunta esittää kiitoksensa kirjoittajalle ja kirjapainolle luovuttaessaan te- oksen Satakunnan historianharrastajien sekä maamme esihistorian- ja historiantutki- muksen käyttöön.

Historiatoimikuntaan ovat tämän niteen kirjoitus- ja painatustyön aikana kuuluneet kansalaisopiston johtaja Heikki Eränen, kansliapäällikkö Heikki Hosia, professori Mauno Jokipii, nimismies Veikko Majakulma,rehtori Jouko Nurminen, kotiseutuneu- vos Esko Pertola, toimitusjohtaja Antti Prusi, professori Unto Salo, professori Niilo

Valonen ja piirisihteeri Yrjö Välilä, sihteerinätoiminnanjohtaja Jouko Alm.

Raumalla 30.9. 1981

Satakunnan maakuntaliiton historiatoimikunta

(13)

LUKIJALLE

Suomen pronssikauden kuva on voitu tähän mennessä piirtää melko harvoin ja yk- sinkertaisin viivoin. Kun tämän kirjoittaja ryhtyi pronssikautta Satakunnan osalta tarkastelemaan, silmä alkoi kuitenkin erottaa kahden japuolen vuosituhannen takaa uusia kiintopisteitä. Tämä johtui toisaalta aineiston yksityiskohtaisemmasta käsitte- lystä, toisaalta niistä uusista tuloksista, joitasuunnilleen kaksi vuosikymmentä jatku- nut, Suomen oloissa intensiivinen pronssikauden tutkimus oli Satakunnassa tuottanut.

Aineisto tuntui tarjoavan vanhoihin kysymyksiin entistä täsmällisempiä vastauksia ja toisaalta johtavan kysymyksiin, joita tutkimus ei ollut pronssikauden osalta juuri esittänyt. Aihe vei kirjoittajan siten laajemmille ja syvemmille vesille kuin oli määrä.

Pyrkimys ennen tuntemattomaan, vaikkapa ennen tuntemattomaan pronssikauteen, on uhkaretki. Yritys saattaa parhaimmillaan tuottaa tuloksia, jotka tulevakin tutki- mus hyväksyy, mutta epäonnistuessaan se johtaaväitteisiin tai selityksiin, jotka jää- vät erehdyksinä tutkimushistorian lehdille. Asiassa tosin lohduttaa se, ettei kukaan tutkija ole tähän mennessä löytänyt tietä ehdottomaan totuuteen; jos joku sitä väit- tää, hän käyttää itse antamaansa valtakirjaa. Ei siis tarvitse edes ennustaa, että pronssikauden kuva tulee vastedeskin muuttumaan; sitä voi suorastaan edellyttää.

Näköalat vaihtuvat, kun vaunut kulkevat, vaikka koko ajan katsottaisiin samaan suuntaan. Sitä paitsi samakin näköala on eri silmäpareille erilainen; Satakunnan pronssikauden kuva olisi jossain määrin toinen, jos nämä rivit olisi kirjoittanut joku muu.

Lukija älköön siis arvostelko tutkijaa kovin ankarasti siitä, ettei hänen piirtämänsä kuva ole ehdottomasti oikea. Sillä tutkija voi ainoastaan piirtää niiden pisteiden kaut-

ta, joitahänen silmänsä pronssikauden kaukaisuudesta tapaa, ja yhdistää piirrot ku- vaksi. Piirtäessään hän ei kuitenkaan yhdistä pisteitä mielivaltaisesti, vaan siten, että kuva on mahdollisimman yksinkertainen; tällöin se täyttää tieteellisyyden vaatimuk-

set. Tällaiseenkirjoittaja on pyrkinyt. Tosin hän on samalla jatkanut viivoja pronssi- kauden, jopa arkeologiankin aidan yli, osoittaakseen, mitä pronssikausi on Satakun- nan jaosaksi koko Suomenkin historiassa merkinnyt. Tällainen menettely sisältää ai- na riskin mutta tutkimushan on ajatuksen seikkailua.

On siis ongelma, missä määrin menneisyyden kuva, vaikkapa Satakunnan pronssi-

(14)

kaan lähemmin puuttua. Korostan vain, ettei tieteellisyys merkitse täsmälleen samaa kuin todellinen tai tapahtunut, vaan se on ainoastaan todellisuuden kuvaamista sen aineiston nojalla, joka on käytettävissä. ”Sen seikkaperäinen kuvaaminen, mitä ei koskaan ole tapahtunut, ei ole ainoastaan historiankirjoittajan tehtävä, vaan myös jokaisentodellisen kulttuuri-ihmisen luovuttamaton oikeus”, kirjoitti Oscar Wilde, ai- kamoinen koiranleuka. Verrattomasti sanottu. Kulttuurihistoria, jota arkeologiakin olemukseltaan on, koostuu toden loimista jatarun kuteista muuta se ei voi. Mutta jos sen loimet on kehrätty toden kuiduista ja jos sen kuteet on lyöty loimiin älyn ja sydämen mukaan, voi taru olla niin vakuuttava, että se tuntuu todelta. Silloin se on onnistunut, silloin siitä tulee itse todellisuutta.

Pohjimmaltaan se on näet yritys olemassa olemisen selittämiseen, tosin vain sen nä- kymän osalta, jota tarkastellaan, ja parhaimmillaankin vain siinä määrin, mikä on yksityiselle tutkijalle mahdollista. Kulttuurihistorian ei näet tule vain kertoa, mitä on ollut,vaan sen on annettava mieli, merkitys tuolle kerran olleelle. Mutta jotakin siitä, mitä kerran on ollut, elää oman kulttuurimme, oman henkisen ja aineellisenkin maailmamme piirteinä, rakenteina jaominaisuuksina.Kun me siis selitämme mennyt- tä, selitämme itseämme, ja jos kykenemme antamaan mieltä menneelle, saamme mieltä omalle olemassa olollemme. Siksi menneen kuvaaminen on kulttuuri-ihmisen luovuttamaton oikeus.

Tämän puolustuspuheen jälkeen on kiitosten vuoro. Ensimmäinen syvä kumarrus

suuntautuu Satakunnan maakuntaliitolle, sen historiatoimikunnalle, joka on suopeu- dessaan pitänyt tutkimusta painattamisen arvoisena, ja sen hallitukselle, joka on vil- pittömyydessään uskonut historiatoimikunnan vakuutteluja. Olisiko kyseessä pikem- min sydämen kuin järjen ääni? Lukija ratkaiskoon.

Päävastuu on tietysti kirjoittajan, mutta avunantoon ovat syyllistyneet monet. Maa- kuntaliiton toiminnanjohtaja Jouko Alm on aktiivisestiedistänyt tämän niteen julkai-

semista ja auttanut monin tavoin käsikirjoituksen valmistumisvaiheenkäytännöllisissä ongelmissa. Apulaisprofessori Pentti Alhonen on kriittisin silmin tarkastanut teoksen ensimmäisen luvun. Professori Niilo Valonen on tutustunut käsikirjoitukseen jaanta-

nut keskusteluissa monia viitteitä, jamaisteri Matti Huurre on lukenut käsikirjoituk- sen, hyväntahtoisesti, mutta kaikkea hyväksymättä. Maisteri Mirja Miettinen on an- tanyt käytettäväksi Kangasalan Sarsan asuinpaikkoja koskevan tutkimuksensa. Ku- vituksen hankkimisessa ovat auttaneet dosentti Torsten Edgren, maisteri Liisa Erä- Esko, maisteri Ritva Kava, lisensiaatti Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander, opetusneu- vos Sauli Perälä, amanuenssi Jouko Räty, kandidaatti Tapani Tuovinen sekä erityi- sesti kandidaatti Ilkka Kaskinen. Viimeksi mainittu on suunnitellut kuvien leikkauk- sen sekä piirtänyt joukon karttoja ja kuvia; karttoihin sisältyy myös hänen omaa sei-

(15)

vitystyötään. Hän on myös laatinut teoksen hakemistot, luettelon Satakunnan prons- sikaudentyyppisistä hautaraunioista sekäpiirtänyt puhtaaksi tähän liittyvät liitekartat.

Museovirasto ja Satakunnan Museo ovat antaneet kokoelmansa ja arkistonsa tutki- muksen käytettäviksi.

Teoksen lähtökohtana on lukuisten tutkijoiden Satakunnan pronssikauteen kohdistu-

nut työ. Aikaisemmasta polvesta mainitsen Julius Ailion, Hj. Appelgren-Kivalon, Alfred Hackmanin, A. O. Heikelin, H. J. Heikelin, Volter Högmanin, Matti Kauppi-

sen, Oiva Keskitalon, Anna-Liisa Lindelöfin, Helmer Salmon ja A. M. Tallgrenin kenttätyöt tai tutkimukset. Nykyisestä varttuneesta tutkijapolvesta ovat Satakunnan pronssikautta kaivaneet tai muokanneet professori Ella Kivikoski ja professori C. F.

Meinander. Nuoremmista tutkijoista mainitsen maisterit Kerttu Itkosen, Mirja ja Ti-

mo Miettisen sekä turkulaiset arkeologit Ilkka Kaskisen, Kristiina Korkeakoski-Väi- säsen, Timo Kuokkasen, Leena Salmien, Anna-Liisa Tuomisen, Tapani Tuovisen ja Simo Örmän, jotka kaikki ovat suorittaneet kaivauksia, eräät kirjoittaneet tutkimuk- senkin. Pronssikauden hautaraunioita ovat Satakunnassa inventoineet mm. Aarni Erä-Esko, A. O. Heikel, Anna-Liisa Hirviluoto, Seppo Huovinen, Matti Huurre, Vol-

ter Högman, Kerttu Itkonen, Kustaa Killinen, Aarne Kopisto, Martti Linkola, Väinö Maajoki, Jouko Paganus, Esko Sarasmo, Th. Schvindt ja Ari Siiriäinen. Heidän työnsä ansiosta on voitu luoda kokonaiskuva Satakunnan pronssikauden hautarau-

niokannasta.

Satakunnan pronssikauteen on kohdistunut jo vuosisadan mittainentutkimustyö, jota on tehty koko ajan Kansallismuseosta ja nykyisestä Museovirastosta käsin, mutta kahden viimeisen vuosikymmenen ajan vieläkin intensiivisemmin Satakunnan Museon ja Turun yliopiston Arkeologian laitoksen ja Kulttuurien tutkimuksen laitoksen ar- keologian osaston toimesta. Uudemmat kaivaukset, joilla on merkitystä koko maan- kin kannalta, on rahoitettu pääasiassa Satakunnan kuntien myöntämin varoin.

Pronssikauden ja varhaisen rautakauden tutkimusta ovat edistäneet Kokemäen ja Porin kaupungit sekä Merikarvian, Nakkilan, Noormarkun ja Ulvilan kunnat, Rau- man maalaiskunta sekä Waldemar von Frenckellin säätiö. Jatkukoontyö kentällä ja kirjoituspöytien ääressä.

U. S.

(16)
(17)

I PRONSSIKAUDEN LUONNON- OLOT SATAKUNNASSA

Kulttuuri ja luonto

J. W. Goethen syvällisen ajatuksen mukaan ei runoilijaa voi ymmärtää tuntematta hänen maataan, ts. sen kulttuuria ja luonnonoloja. Sama ajatus pätee myös kokonai- siin ihmisryhmiin ja heidän vaiheisiinsa, joiden esineellisiä jäännöksiä arkeologit ni- mittävät kulttuureiksi, sillä kulttuureilla, myös Satakunnassa pronssikaudella vallin-

neilla, on omat yleiset edellytyksensä, joiden selvittely on niiden ymmärtämiseksi tar- peen. Kussakin kulttuurissa vaikuttaa jännitys, joka syntyy kahdesta voimasta: toi- saalta perinteestä, joka pyrkii jatkumaan,toisaalta niistä tarpeista, joidenvuoksi pe- rinnettä pyritään kehittämään tai muuttamaan. Nämä kulttuuria muuttavat pyrki- mykset ovat osaksi sisäisiä, ihmisyhteisössä itsessään muodostuvia, osaksi ulkoisia, jokoluonnon tai naapuriyhteisöjen vaikutuksesta johtuvia;kulttuurin kasvu- tai muu- tostapahtumiselle on ominaista, että sisäiset tarpeet ja ulkoiset vaikutukset kietoutu-

vat toisiinsa monin tavoin, ei vain nykyisin, vaan myös historiantakaisina aikoina.

Kulttuurin ulkoisiin tekijöihin kuuluu myös sen fyysinen ympäristö: kallioperä ja maalajit, pinnanmuodot ja korkeussuhteet, joet, järvet ja meret sekä ilmasto; niistä määräytyy, millaisia ovat alueen kasviyhteisöt, nim. metsät, suot, niityt ja rannat.

Näistä saa puolestaan alueen eläimistöravintonsa, jotenne määräävät, mitkä eläinla- jit alueella viihtyvät ja missä suhteessa niitä esiintyy. On helppo oivaltaa, että ihmi-

sen toimeentulo, jopahänen luomansa kulttuuri on jaon ollut monimutkaisessa riip- puvuussuhteessa kaikkiin näihin ympäristön elementteihin. Kun ne ovat muuttuneet

ja kun muutokset ovat olleet laadultaan jakestoltaan riittäviä, ne ovat vaikuttaneet kunkin ajan kulttuuriin; kulttuuri on näet luonnon kokonaisuudesta riippuva ilmiö, ei luonnon vastakohta, kuten joskus lienee ajateltu, vaan sen jatko,sen kehityksen hui- pentuma.

Merenranta pronssikaudella

Tämänkertainen kysymys kuuluu: millaisissa luonnonoloissa pronssikulttuurit syntyi- vät ja kehittyivät? Olivatko ne samanlaiset kuin nykyisin? Eivät, jakaikkein vähiten

(18)

rannikko. Mannerjäästä vapauduttuaan Suomen kamara on kohonnut jatkuvasti ja kohoaa yhä. Ranta siirtyy Pohjanlahdella jatkuvasti kohti länttä ja on nykyisin 5—30 km lännempänä kuin pronssikauden alussa. Pronssikauden rannikko on sen vuoksi erikseen kuvattava.

Nykyisten mittausten mukaan maankuori nousee Rauman—Porin vyöhykkeellä n. 70 cm sadassa vuodessa, Merikarvialla viitisen cm enemmän.1 Sen nousunopeus on kui- tenkin jatkuvasti hidastunut. Laskelmien mukaan se on aikaisemmin ollut paljonkin nopeampaa. Vielä pronssikauden alussa, n. 1300 eKr., se oli Rauman—Porin alueella 100—110cm, Merikarvialla 110—120 cm vuosisadassa. Näiden arvojen mukaan pää- dytään siihen, että ranta olisi pronssikauden alussa sijainnut Rauman—Porin alueella 28—29 m:n korkeudella, Merikarvialla 29—30 m:n tasossa. Pronssikauden loppuun, n. vuoteen 400 eKr. tultaessa meren pinta olisi laskenutKokemäenjoen suussa jasen eteläpuolella 19—20 mäin, Merikarvialla suunnilleen 21 mäin.

Nämä arvot eivät vastanne todellisuutta aivan tarkkaan, sillärannan siirtymiseen on maankohoamisen lisäksi vaikuttanut valtameren ja sen mukana Itämeren pinnan

vaihtelu. Mikäli valtameren pinta on noussut, on rannan siirtyminen vastaavasti hi- dastunut, ja valtameren pinnan lasku on puolestaan kiihdyttänyt rantaviivan siirty- mistä. Näyttää kuitenkin siltä, etteivät valtameren pinnanvaihtelut ole pronssikaudella rannansiirtymiseen kovinkaan suuresti vaikuttaneet.

Rannansiirtymisen nopeuteen on tietysti vaikuttanut kolmaskin tekijä, maaston kor- keuserot. Äkkijyrkässä kalliorannassa ei maankohoaminen siirtäisi rantaa ehkä vuo- situhansiin, vaikka vesi madaltuisi, kun taas hyvin loivalla rannikolla jo puolen met- rin suuruinen vedenpinnan lasku saattaa paljastaa uutta maata leveän vyöhykkeen.

Pelkän maankohoamisnopeuden mukaan rantaviivan olisi pitänyt vaeltaa kohti länttä nopeimmin Merikarvialla, jossa maankohoamisnopeus oli jo pronssikaudella suurem- pi kuin etelämpänä. Nopeaa se on Merikarvialla ollutkin, mutta nopeudessa sen voit-

taa kuitenkin Porin—Luvian rannikko, maassamme ainutlaatuinen hiekkakivilaakio,2 jonka loivassa maastossa meri vetäytyy silminnähden; Luvialla lahdenpohjukat maa- tuvat nykyisinkin yhden sukupolven aikana.3Luonto suo itselleenyleensä rajattomal- la kärsivällisyydellä aikaa, niin että sen jatkuva muutos harvoin havaitaan yhden ih- misiän kuluessa, mutta Satakunnan rannikolla se on toiminut ja toimii jatkuvasti kiihkeämmin, Kokemäenjoen suussa melkeinpä vuositavoittein. Täällä näet ranta on suorastaan vyörynyt eteenpäin, litorinavaiheen lopusta, ts. suunnilleen pronssikauden

I. Maankohoaminen on hidastuva liike, joka menettää vuosisadassa nopeudestaan 1,3—1,5 %; Kääriäinen 1953 56-57,k. 14.Okko 1964300.

2. Eskola 1925.

3. Sauramo 1940 73.

(19)

15 alusta, keskimäärin 15 m vuodessa, kuten Kalevi Virkkala on laskenut.4 Laakeapoh- jainen Kokemäenjoen suu on kerran toisensa jälkeen täyttynyt lietteestä japakotta-

nut meren peräytymään jopa viisin—kuusinkertaisella nopeudella muuhun rannikkoon

verrattuna. Näin nopea muutos ei ole voinut jäädäpronssikauden luonnontarkkaajil-

ta huomaamatta. Rauman ja Lapin seudulla, missä kalliot kohoavat jyrkemmin ja laaksot syvenevät voimakkaammin, ei maisema ole muuttunut yhtä suuresti. Mutta sielläkin on kahden—kolmen vuosituhannen mittainen kehitys avannut seudun kasvot pronssikauden näkökulmasta tuntemattomiksi.

Vaikkeivät 30 m:n ja 20 m:n tasot vastaakaan täsmällisesti merenpinnan korkeutta pronssikauden alussa jalopussa, voidaan pronssikauden rantaviivan sijainnista saada melko hyvä kuva 30:n ja 20 m;n korkeuskäyrien avulla.5 Niiden mukaiset rantavii-

vat on piirretty liitekarttaan 1; näiden välinen alue osoittaa pronssikauden aikana paljastunutta maata. Kartasta käy ilmi seuraavaa: Lapinjoen eteläpuoleista pronssi- kauden rannikkoa voidaan luonnehtia todelliseksi saaristorannikoksi. Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajoilla rantaviiva kulki Kodisjoen kirkonkylän aukean itäpuolitse kierrellen luoteeseen ja muodostaen Rauman maalaiskunnan alueella Isolle Kuma- raisjärvelle ulottuvan niemen. Sen pohjoispuolella meri kaventui lahdeksi Lammijär- ven alanteelle, mistä ranta mutkitteli jälleen luoteeseen aina Kullanperän laaksoon;

tätä myöten se kääntyi ensin itään, sitten kaakkoon kierrellen monin polvin Kauk- iaisten järveä ympäröivät peltomaat. Kaukiaisista ranta suuntautui kohti Lapin kir- konkylää, kääntyi sitten Lapijoen laaksoa noudatellen kaakkoon. Joenlaaksoon meri

muodosti kapean lahden, joka ojentautui kauas kaakkoon laajeten kohti peräänsä, niin että Narvinojan ja Narvijärven alanne sekä Kuolimaan jaKodiksamin aukeat olivat veden peitossa.

Maaston lukemattomien kallioiden, kumpareiden ja alanteiden vuoksi rantaviivasta muodostui hyvin rikas ja rikkonainen: maa jameri loivat lukemattomia niemiä, lah- tia, poukamia japolvekkeita. Entä saaret, jotka suojasivat tuotarantalabyrinttia me- renkäynniltä! Laajoja saaria, todellisia ”maita” kohosi Kodisjoen luoteispuolella Va- saraisista ja Nihattulasta kaakkoon; ulkosaaristo ulottui näiden kylien alueella kau- emmaksikin luoteeseen, samoin Kellassa, harvetakseen sitten Lapijoen suulahden edustalle koilliseen. Saaria oli myös Kodisjoen länsipuolella. Lapijoen eteläpuolelle jäävärannikko oli tuohon aikaan varmaankin todellistakalastajien ja linnustajien pa- ratiisia, luonnonkauneudessaan Rauman ja Uudenkaupungin nykyisiin saaristoihin

hyvinkin verrattavissa.

4. Virkkala 1939 42.

5. Maannousun hidastuvuudeksi laskettu 1,5% vuosisadassa. Etelä-Satakunnan osalta 30 m:nkäyrä osoittaa to- sin vuosisataa tai kahta varhaisempaatilannetta.

(20)

Pronssikauden kuluessa tuo rikas saaristo kuitenkin muuttui: luodot yhdistyivät saa- riksi, saaret kasvoivat maiksi, maat maatuivat niemiksi ja ranta työntyi länteen.

Pronssikauden lopulla se kiersi etelässäyhä Kodisjoen kirkonkylän itäpuolitse, mut-

kitteli luoteeseen kohti Vasaraisten alannetta, muodosti Uotilan kallioiden kohdalla pitkän niemen ja vetäytyi sitten polveillen Lapin kirkolle: siinä oliLapijoen suu, sillä Narvijärven—Kuolimaan merenlahti oli jo maatunut ja Narvijärvi sisävedeksi kurou- tunut.

Luonnettaan tuorannikko ei maatumisen myötä silti kadottanut: sen edustalla nousi-

vat matalikot jatkuvasti kareiksi, karit kasvoivat saariksi, joitasadat salmet jakoivat ja erottelivat. Laajoja ”maita” oli muodostunut Rauman maalaiskunnanetelälaidalle;

suurin ulottui Ihodesta Vermuntilankylän länsipuolelle, toiset täyttivät rannan edessä olevan vyöhykkeen Rauman—Turun tielinjaa myöten Pitkäjärvelle ja Äyhönjärvelle asti. Pohjoisessa saaristovyö tavoitteli pronssikauden lopulla Sorkan ja Hankkilan kautta Lapijoen suuta.

Lapijoen suun pohjoispuolelta alkaa rannikon toinen vyöhyke, avoimien rantojen ja laajojen merenlahtien alue. Sen etelälaidassa oli pronssikauden alussa lyhyt, leveä niemi, jota halkoi Turajärvelle pistävä syvä lahti; pronssikauden kuluessa niemi pi- dentyi nopeasti jaulottui sen päättyessä kauas luoteeseen, runsaan kahden kilometrin päähän Eurajoen suulahden nykyisestä rannasta.

Tämän Eurajoen muinaisniemen pohjoispuolelta levisivät laakeat maat kauas, janii- den alavimmalle alueelle meri muodosti pronssikaudella Panelian muinaislahden.

Alussa se aaltoili laajana ja avoimena, peitti alleen Panelian aukean jaulottui kaa- kossa Euran puolelle Kahalaan. Täältä ranta polveili Kukonsuon kiertäen Panelian aseman itäpuolitse ja kääntyi kohti Kiukaisten kirkonkylää, minne silloin vielä lyhyt Eurajoki johdatteli Pyhäjärven vedet. Kirkonseudulta ranta kääntyi pohjoiseen suun- nilleen viljelysaukean rajoja noudatellen, ensin Harolaan ja sieltä lahtia ja niemiä muodostellen Harjavallan Hiirijärvelle, jonka harjanne pisti kapeana niemenä kohti luodetta. Hiirijärvenojan laakso muodosti kapean salmen, jonka itäranta kaartui Ju-

rin luota Harjavallan Metsäkulman kautta koilliseen.

Hiirijärven muinaissalmen länsipuolella oli tavattoman laaja saari. Se ulottui etelässä Köylypolven kylän tienoille jasieltä Panelian kallioille, jotka pistivät kapeana nieme-

nä kaakkoon. Sieltä saaren ranta suuntautui Käkialhon itäreunaa aina Peltomaan

kulmalle, jonne muodostui kapea lahti, sekä sen suusta Saarenmaan asutuksen reu- noitse luoteeseenEurajoen Huhdankylän peltoaukean rajoille jaedelleen monipolvisia niemiä ja lahtia piirtäen Irjanteelle, jossamerityönsi saaren kylkeen kaksi luoteeseen pyrkivää lahtea. Täältä ranta kääntyi etelään, saapui Eurajoen kirkon lähistöllä Eu- rajoen laakson seuduille, poikkesi sitten luoteeseen Kivilahdenkulmalle ja peltoalueet itäpuolitse kierrätellen pohjoiseen, kuitenkin Pinkjärven syvänteen itäpuolelta lahtena

(21)

17 väistäen. Pohjoisempana saari rajoittui Luvianlahteen ja Nakkilan muinaislahteen, kuten myöhemmin tulee puheeksi.

Täten Kahalan, Panelian, Kiukaisten, Köylypolven, Harolan, Laihian, Hiirijärven, Saarenmaan, Huhdan, Irjanteen ja Sydänmaan peltoalueiden kohdalle muodostui laa- ja lahdenselkä, melkeinpä ulappa, jolla oli pituutta 20 km, leveyttä parhaimmillaan

10—14 km. Silti sen suu kapeni Eurajoen kirkonkylän kohdalla vain parin km:n le- vyiseksi eikä etelämpänä, Vuojoen aseman seudulla sijainnut toinenkaan salmi ollut täysin kolmen kilometrin levyinen; salmien välissä sijaitsi laajanpuoleinen saari. Vielä suppeampi salmi johti Hiirijärven kautta Nakkilan muinaislahteen. Panelian muinais- lahti oli siten kuin valtava, kolmesta kulmasta rikkonainen pussi, puoliksi merenlahti, puoliksi sisäjärvi. On ilmeistä, että tämä lahti muodosti tärkeän edellytyksen sen ran- tojen runsaalle pronssikautiselle asutukselle.

Panelian muinaislahti oli matala jasen rannat laakeat. Ne maatuivat pronssikaudella nopeasti: Hiirijärven salmi lienee todellisuudessa kuivunut jo ennen pronssikauden al- kua ja sen länsipuolinen laaja muinaissaari yhdistynyt mantereeseen. Muinaislahden alue supistui pronssikauden loppuun mennessä, niin että Kiukaisten, Harolan, Lai- hian ja Köylypolven alueet vapautuivat, ja Panelian länsipuolella ranta siirtyi Lam- minsuon, Kahalansuon, Ruohomäen, Saarenrannan ja Kakkerinsuon vyöhykkeelle;

on tosin kyseenalaista, osoittaako 20 m:n korkeuskäyrä tällä alueella jokakohdassa pronssikauden lopun rantaa, koska suot ovat kasvaneet korkeutta ja kyseinen käyrä kulkee usean suon reunoja pitkin. Varmaa on jokatapauksessa, että Kaukomäen kohdalle oli kasvanut pitkä niemi, joka katkaisi Panelian muinaislahdenkahtia, niin

että Panelian puolelle jäi suppea, monipolvinen perä, Kaukomäen ja Irjanteen puolel- le laajempi selkä, jostakilometrin levyinen salmi johti mereen; Vuojoen muinaissalmi oli tällöin jo maatunut. Lahden soistuvatrannat eivät tämän jälkeenolleet asutuksel- le yhtä suotuisat kuin aikaisemmin.

Edellä mainittiin, että Hiirijärven salmi, joka johtiPanelian muinaislahdesta Nakkilan muinaislahteen, lienee maatunut jo ennen pronssikauden alkua, vedenpinnan lasket-

tua suunnilleen 27,5 m:n tasolle (Laihian kylän peltoalueella on topografikartan mu- kaan 27,5 m:n korkeus). Ne tarinat, joiden mukaan Panelian seudulta olisi muinoin

johtanutmeritie Kokemäelle6 niihin on Jalmari Jaakkolakiinnittänyt erityistä huo- miota ja pitänyt niitä varauksin tosipohjaisina ovat vastanneet kivikauden lopussa vallinnutta tilannetta; sen jälkeen tuollainen yhteys ei enää ole ollut mahdollinen.

Kun tarinoiden sisältämän mahdollisen perimätiedon pitäisi olla melkeinpä kolmen ja puolen vuosituhannen ikäistä, tuntuu todennäköiseltä, ettei se liene aitoa, vaan ehkä kansanomaistuneita oppineita päätelmiä, paikannimiselityksiä tms.

6. Lindström 1862 176. Killinen 1880 89. Jaakkola 1958 57—58.

(22)

Vaikka ”suolalaivat” eivät olisikaan kulkeneet Hiirijärven salmen kautta, on myö- häiskivikauden kalastaja sen varmaankin tehnyt. Salmesta päästyään hänelle avautui Nakkilan muinaislahti, yhtä laajakuin Panelian. Mikäli hän halusi tutkia sen lounais-

rantaa, em. suuren nimettömän saaren sivuja, hänen oli ensin melottava Kaunismäen pitkän ja korkean niemen ympäri, jolloin vielä vähäiset Kuumonmäen jaKaasan- mäen saaret jäivät itäpuolelle, käännyttävä sitten länteen kohti Uotinmäen muinais- nientä, jonkaeteläpuolelle meri pyörteli pienen lahden. Uotinmäeltäranta suuntautui eheänä luoteeseen aina Järvikylän viimeisille viljelyksille, kääntyi sitten koilliseen ja kaakkoon Leistilänjärven reunoja seuraten; Leistilänjärvi ja sen lounaispuolinen alan- ne aaltoilivat laajana sisälahtena, jota Hormistonselän muinaissaari erotti muusta Nakkilanlahdesta. Leistilänjärven suusta ranta polveili suunnilleen metsän ja pellon rajaa seuraten pohjoiseen, varsin tarkoin sille linjalle, jossa Porin—Helsingin tie ylit- tää Ulvilan jaNakkilan väliset harjanteet ja laskeutuu Nakkilan aukealle, kääntyi sit- ten länteen kiertäen Lattomeren aukean Massinmajan kallioilla; Ulvilan ja Luvian välinen ylävä metsämaasto työntyi niemenä luoteeseen, lähelle Viasveden lahden poh-

jukkaa. Tämän Luvianniemen eteläranta kulki kaakkoon pitkin nykyisiä metsiä, kier- teli Luvianaukean Korvenkylän ja Peränkylän takaa kääntyen sitten länteen, Kuiva- lahden suuntaan, missä kiersi Metsäkulman taaimmaiset pellot ja kääntyi Eurajoen salmeen; saari, joka siten jäi Panelianlahden ja Nakkilanlahden väliin, oli kaakko- luode -suunnassa 30 km pitkä, lounais—koillissuunnassan. 25 km leveä. Myöhäiski- vikauden meloja ei olisi päivässä, ehkei kahdessa—kolmessakaan ehtinyt sen kaikkia niemiä ja lahtia kiertää.

Mutta jos meloja kääntyikin Hiirijärven salmesta päästyään oikealle, hänen edessään oli ensin pitkä niemi ja sen takana Kivitienlahden loivakaarre, mistä ranta suuntau-

tui Harjavallan tehtaiden länsipuolitse Lammaistenkoskelle: siinä sijaitsi Kokemäen- joenvarhaispronssikautinen suu, vahvasti virtaava, mutta vielä koskea vailla.

Joen pohjoispuolelta ranta kulki Pirilän poikki ja kääntyi jokseenkinsuorana, seura- ten Viikalan ja Anolan peltoalueen reunaa, luoteeseen, missä Selkäkankaan niemi kurkotteli melkein Ulvilan Suosmerelle asti. Sen pohjoispuolella ranta palautui jälleen kaakkoon, niin että Kivialhon aukea ja sen reunojen alavat metsät muodostivat mo- nipolvisen lahden. Koilliseen pistävä Valkeasuon muinaisniemi erotti sitä pohjoisem-

masta Kaasmarkunlahdesta, jonka pohjoisranta kääntyi luoteeseen ylittäen Porin—

Tampereen tien tarkalleen korkeajännitelinjan kohdalla. Ranta seurasi sen jälkeen melko tarkkaan Ulvilan ja Kuhaan rajavyöhykettä harjanne- ja peruskalliojonoja noudatellen ja monia poukamia muodostellen. Ulvilan Harjunpään alueella kohoili joukko kalliosaaria, ja niiden takana Ruosniemen pohjoispuolella työntyi luoteeseen kapea niemi ja sen vieressä kaakkoon Viikerinaukean lahti.

Nakkilan muinaislahti peitti pronssikauden alussa alleen Nakkilan aukean ja siihen

(23)

19 liittyvät Harjavallan pellot sekä Leistilänjärven alanteen. Se kuvastuu nykyisinkin varsin hyvin maisemassa, sillä suurimmassa osassa Nakkilaa ja Harjavallan luoteis- päässä pellon ja metsän raja noudattaa juurituota pronssikauden alun rantaviivaa;

ilmeisesti lahden vähitellen täyttänyt liete on muodostanut pelloksi niin sopivan maa- perän, että ihminen on sen sittemmin melkein kokonaan raivannut. Ulvilan jaNakki- lan rajavyöhykkeellä lahden suu puristui vain kolmen kilometrin levyiseksi, vaikka lahden perä oli, Leistilänjärvi mukaan lukien, viitisentoista kilometriä leveä. Sen poh- ja oli siten suojassa suuren meren käynniltä, ja Kokemäenjoen vesimassojen vuoksi sen vesikin lienee ollut melko suolatonta. Luultavasti näistä seikoista jarannan luon- teesta johtui, että lahden perukat olivat pronssikaudella hyvin suotuisia asuttaviksi, vaikka suojaava saaristo rantojen edustalta melkein tyystin puuttui. Saaria oli pää- asiassa vain Leistilänlahdessa jasen suussa sekä Kuumonmäen jaKaasanmäen koh- dalla.

Ulvilansalmen pohjoispuolella rannat avartuivat muodostaen avoimen, viitisentoista kilometriä leveän Porinlahden. Se oli asutuksen kannalta suojattomampaakuin Nak- kilanlahti, lukuun ottamatta jo mainittujaKivialhon jaKaasmarkun jaViikerin lahtia

sekä Niittymaata, jonka reunoja noudatteli saarijono. Nämä rannat pronssikauden ihminen ottikin asuttavikseen.

Pronssikauden kuluessa Nakkilanlahti muuttui nopeasti. Hiirijärven salmi umpeutui, kuten mainitsin, ilmeisesti jo ennen pronssikauden alkua, ja jo ennen pronssikauden loppua Leistilänlahti kuroutui merestä järveksi.Pronssikauden päättyessä ranta oli jo siirtynyt pois Harjavallan alueelta sivuten kaupungin rajoja vain Kaunismäen niemen kärjessä; Nakkilanlahti oli siis lyhentynyt ja myös kaventunut. Kaunismäeltä ranta kierteli pohjoiseen sivuten Tuohiston mäkeä ja Ruskilan aseman tienoota. Kaunis- mäeltä itäänpäin se suuntautui Kurkelan suon vaiheilta Arantilan sillankohdalle, jo- hon Kokemäenjoen suu oli pronssikauden aikana vähitellen siirtynyt. Joen pohjois- puolella ranta kulki melkein suorana Viikalan jaAnolan peltojenrinteitä ja Ravanin metsänrajaa myöten Ulvilan Vanhaankylään. Vastaavasti oli Selkäkankaan niemi pi- dentynyt javarsinkin leventynyt, niin että Kivialhon lahti oli supistunut kapeaksi ja Kaasmarkunlahti kokonaan maatunut. Porinlahden pohjoisranta ei muutoin paljon

muuttunut, mutta Viikerinlahti oli siellä kuitenkin kokonaan kuivunut, ja Harjun- pään, Hyvelän sekä Toukarin suunnalle oli merestä noussut joukko luoteeseen kur- kotelevia kalliokareja. Saaristo jatkuitällä suunnalla pohjoiseen, Noormarkun puo- lelle. Porinlahden voimakkaasti kohoavalla lounaisrannalla ei vedenraja sanottavasti siirtynyt, Niittymaan alavaa maastoa lukuun ottamatta, mutta luoteessa oli jo synty-

nyt alku nykyiselle Kuuminaisten niemelle. Luvian alueella myöhäispronssikauden

ranta noudatti suunnilleen varhaispronssikautista jakiersi tämän tavoinKorvenkylän ja Peränkylän aukean.

(24)

Noormarkussa varhaispronssikautisen rannan luonne muuttui jälleen: täällä ei ole hiekkakivilaakiota, jolleolisi voinut syntyä aavoja lahtia, vaan peruskallio ja moree- nipeite nousevat mataliksi nyppylöiksi jakumpareiksi, joidenväliin vesi työntyi luo- den rannasta monipolvisen ja vaihtelevan, jarannan edessä kohosi kareja ja saaria kuten nykyisin Ahlaisten (Porin) ja Merikarvian rannikolla. Söörmarkun ja Noor- markun selänteet muodostivat pronssikauden alussa pari muinaisnientä, joiden tyvet Porin—Kankaanpään maantie ylittää. Noormarkun alanne muodosti merenlahden, jonka pohjukka ulottui pronssikauden alussa Ahlströmin Kartanon kohdalle ja joka joen pohjoispuolella käsitti Noormarkun peltoaukean ja sen viereiset alavat metsät.

Sen pohjoisranta jatkui luoteeseen ja leikkasi Porin—Vaasan maantien Poikeljärven tienhaaran luona ja työntyi luoteeseen niemeksi. Sen takana maa jälleen vetäytyi Po- rin—Vaasan tien itäpuolelle, jonnemuodostui monipolvinen lahti Poikeljärven, Kivi-

järven sekä Lampinjärven kohdalle. Lampinkartanon kohdalla rantaviiva ylitti jälleen maantien, vieläpä kaksi kertaa, sillä kartanon viereinen peltoalue muodosti merenlah- den. Lampinkartanon ja Uksjärven väliin jäi leveä niemi, jonka pohjoispuolelta läh- tien ranta seurasi mutkitellen varsin tarkkaan Porin—Vaasan tien linjaa aina Kar- vianjoen Lankosken sillalle asti. Siellä täällä Poikeljärven jaLankosken välissä nousi

merestä vähäisiä saaria.

Pronssikauden aikana ranta työntyi tälläkin alueellalänteen, eniten Noormarkunjoen 1. Eteläjoen etelärannalla, minne syntyi pitkä, Sahakoskelle ulottuva niemi. Poikeljär- ven, Kivijärven, Lampinjärven ja Uksjärven altaat kuroutuivat merestä, mutta vielä enemmän ranta eteni Karvianjoen eteläpuolena, jonnekohosi luodesuuntaisia niemiä ja niiden eteen saaria. Pronssikauden lopulla oli Ahlaisten—Merikarvian rannikko muutoin merenkäynnille melkein avointa.

Karvianjoen pohjoispuolella varhaispronssikauden ranta siirtyi lopullisesti Porin—

Vaasan tien länsipuolelle. Tuorilaan asti se seurasi tien suuntaa ja muodosti lahden Tuorijoen laaksoon, mutta kääntyi sitten niemeksi Tuorijoen ja Karvianjoen väliin, ylitti Merikarvian—Tuorilan tien Santakankaan kohdalla ja suuntautui Tuorinkeitaan ja Arvenkeitaan välistä Kirrinnevan eteläpuolitse laajalle Mankanevalle ja sieltä soi- den jametsien poikki Siipyyn Kallträskiin. Ranta oli tällä osuudella avointa, saaria vain muutama. Pronssikauden kuluessa se maatui nopeasti ja siirtyi Karvianjoen pohjoislaidoilla Puukosken peltoaukean reunoille, mistä se mutkitellen kulki Timmer- heidiin ja sieltäPyynevankankaan kiertäen Storsjön kaakkoispään tienoille. Saaria oli rannikolla tuolloinkin vain nimeksi; Ourista jaKasalan saaristosta ei ollut vielä mi-

tään tietoa.

Edellä esitetystä tarkastelusta on käynyt ilmi, että pronssikautisen Satakunnan ran- nikko jakaantui neljään luonnonmaantieteelliseen osaan. Eteläisimmän muodosti Rauman jaLapin rannikko sekä eteläisin kaistale Eurajoen aluetta:korkeakallioinen,

(25)

21 rikkonainen saaristorannikko. Sen pohjoispuolella sijaitsi laakearantainen suppusui- nen Panelianlahti, jota vain kapea kannas erotti kolmannesta alueesta, Kokemäen- joen suusta. Viimeksi mainitussa, jossa voitiin erottaa keskeinen Nakkilanlahti, sen pohjoispuolinen Kivialhonlahti sekä luoteinen laaja Porinlahti, muistutti varsinkin Nakkilanlahden osalta Panelianlahtea rantojensa laakeudessa. Kokemäenjoensuun pohjoispuolista rannikkoa luonnehtivat kallionnyppylöiden ja moreenikumpareiden muodostamat niemet japolvekkeet, muttarannanviereisiä saaria lukuun ottamatta se oli aavalle Pohjanlahdelle avointa aluetta.

Pronssikauden ilmanala ja metsähistoria

Pronssikaudella vallitsi subboreaaliseksi nimitetty ilmastokausi. Se oli alkanut jokol- mannella vuosituhannella ja jatkui suunnilleen pronssikauden loppuun. Nykyiseen

verrattuna se oli sekä kuiva että lämmin. Metsien valtapuuna oli koivu, kosteikot kasvoivat leppää, kankaat mäntyä, mutta suotuisimmilla paikoilla viihtyivät pähkinä- pensas, jalava,tammi jalehmus niin hyvin, että niiden on täytynyt muodostaa todel- lisia lehtoja. Niiden nojalla on päätelty, että ilmaston on täytynyt olla tuolloin 2—3°

nykyistä lämpimämpi; meidän olisi näet siirryttävä Suomenlahden eteläpuolelle saa- vuttaaksemme saman lämpövyöhykkeen, joka Satakunnassa tuolloin vallitsi.

Jo subboreaalikaudella metsähistoriassa havaitaan kuitenkin ilmiöitä, jotka viittaavat, mitä tuleman piti: soiden turpeissa tai järvien pohjakerroksissa koivun siitepölyt vä- henivät, männyn lisääntyivät, jopa siinä määrin, että männystä tuli jo tuolloin met- sien valtapuu. Myös lepän osuus puustosta väheni, ilmeisesti osaksi kuusen hyväksi:

kuusi, jonka siitepölyjä esiintyi hajanaisesti jo aikaisemmissakin kerrostumissa, il- maantui nyt, ja pysyvästi. Se levisi Satakuntaan idästä käsin, missä se mantereisem- man ilmanalan vallitessa oli lämpökaudellakin viihtynyt, ks. kartta kuva 1. Kuusen tulo ja lepän taantuminen lisäsi sekin metsien havupuuvaltaisuutta subboreaalikauden kuluessa. Kun myös jalot lehtipuut vähenivät kuusen tulon myötä, on ilmeistä, että ilmasto alkoi jotällöin muuttua sekä viileämmäksi että kosteammaksi.1

Subboreaalikauden lopulla kuusen siitepölyt lisääntyivät voimakkaasti, samoin män- nyn, joka säilyi valtapuuna; muutos tapahtui siis erityisesti koivumetsien vahingoksi.

Samalla jalojen lehtipuiden siitepölyt hävisivät yhtenäisiä sarjoja muodostavinaturve- ja savikerroksista; pähkinäpensas, jalava,tammi ja lehmus eivät enää kasvaneet sel- laisina metsikköinä, että nämä kuvastuisivat siitepölyissä. Tämä lehtometsien häviä- minen merkitsee uuden ilmastokauden, subatlanttisen ajan alkua; lämpötila laski sil- loin nykyiselle tasolleen, sateet lisääntyivät ja notkelmat alkoivat voimakkaasti sois-

1. Ilmastonkehityksestä esim. Okko 1964 320—27; Alhonen 1972 32—38.

(26)

Kuva 1. Kuusen leviäminen Suomeen Toive Aartolahden mukaan.Kartan piirtänyt Ilkka Kaskinen.

tua. Ihmisen kannalta ilmanala huonontui; merkitsikö se samalla kulttuurin taantu- mista?

Tämä kysymys heräsi vuosisadan alussa, kun todettiin, että lämpökausi ja pronssi- kausi päättyivät suunnilleen samaan aikaan. Kun pronssikauden päättymiseen lisäksi liittyi löytöjen huomattava väheneminen Skandinaviassa varhaisimman rautakauden aikana, ruotsalainen tutkija R. Sernander päätyi käsitykseen, jonka mukaan ilmasto olisi huonontunut nopeasti, luonnonkatastrofin tavoin. Hän vertasi aikaa skandinaa- visten jumalaistarujenkaiken elollisen hävittävään maailmantalveen, fimbulvinter, ja katsoi, että se olisi johtanutasutuksen häviämiseen jamaastamuuttoihin.2 Sittemmin on Skandinaviassa todettu, että pronssikautta seuraavan esiroomalaisen ajan löydöt- tömyys tai niukkalöytöisyys selittyy toisin. Viljely jatkui siellä siitepölyistä päätellen koko esiroomalaisen ajan, osa esineettömistä haudoista ajoittuu tälle aikakaudelle ei-

2. Fimbulvinterteoriasta esim. Bergeron, Fries. Moberg och Ström 1956.

(27)

23 kä luonnonmuutos ollutniin jyrkändramaattinen kuin teorian luojaotaksui.3 Tuskin-

pa ilmaston huonontuminen aiheutti Suomenkaan puolella niin jyrkkiä muutoksia kuin löytöjen puuttumisesta aikoinaan pääteltiin. Pronssikauden päättymisellä ei siten näytä olevan yhteyttä ilmanalan kehitykseen; se on kulttuuri-ilmiö, jokavoidaan se- littää poliittisten jakaupallisten olojen muutoksilla sekä teknologisilla syillä. Voidaan otaksua, että ihmiset ovat myös Satakunnassa eläneet yli ilmastokausien taitteen, ku-

ten niiden vielä vaikeampien vuosien, jotka maata 1600- ja 1700-luvulla koettelivat.4 Käsitys ilmastonmuutoksesta ei nykyisin olekaan niin dramaattinen kuin vuosisadan alussa. On voitu todeta, ettei kuusi yleistynyt lähimainkaan niin nopeasti kuin aikai- semmin ajateltiin; se levisi vähitellen idästä länteen ja koillisesta lounaaseen, kuten Satakunnan osalta käy ilmi mm. Kalevi Virkkalan ja Pentti Alhosen tutkimuksista.5 Ikaalisten alueelle kuusen siitepölyt ilmaantuivat jo kolmannella vuosituhannella ja Kihniössä se yleistyi vuoden 2000 tienoilla; kuusen varhaishistoria Pohjois-Satakun- nassa rinnastuu siis osaksi myöhäiskampakeraamiseen, nuorakeraamiseenjaKiukais-

ten kulttuurin aikaan. Etelämpänä kuusimetsätlaajenivat myöhemmin. Panelian Ison- suon pronssimiekka k. 103, joka on joutunut merenpohjaan samaan aikaan kuin kuusi yleistyi Kiukaisten seudulla,6 ajoittuu toisen vuosituhannen viimeisille vuosisa- doille. Suunnilleen yhtä myöhään kuusi yleistyi Kullaalla.7 Ilmeistä on jokatapauk-

sessa, että pronssikulttuurit ovat syntyneet, kasvaneet jahävinneet laajenevien havu- metsien varjossa.

Jalojen lehtipuiden siitepölyt näyttävät yhtenäisin esiintymin häviävän soiden metsä- historiallisista aikakirjoista nopeasti. Tämän ilmiön Matti Sauramo ajoitti vuoden 800 tienoille, ts. pronssikauden jälkipuoliskon keskivaiheille, mutta myöhemmin ovat J. J. Donner ja Pentti Alhonen sijoittaneet subboreaalikauden ja subatlanttisen kau- den rajan saman vuosituhannen puoliväliin; Ikaalisissaraja ajoittuu radiohiilianalyy- sin mukaan aikaan 560—330 eKr.8

Eräänä syynä jalopuulehtojenhäviämiseen on voinut olla se voimakas soistuminen, joka alkoi lisääntyneiden sateiden myötä juuritähän aikaan;9 kylmyyttä vastaan oli- sivat vanhat tammet, jalavattai lehmukset kyllä kyenneet pitämään puoliaan, vaikka metsikköjen uudistuminen olisikin ilmaston koleutuessa hidastunut. Ajateltavissa on

3. Ks, ed. viitettä.

4. Eräät seikat, mm. tunturijäätiköiden liikkeet, viittaavat siihen, että 1700-luku oli ilmastoltaan vaikeampi kuin subboreaalisen ja subatlanttisen ajan taite; ks. Bergeron, Fries, Moberg och Ström 1956 12—13.

5. Virkkala 1959 41-42, 45; Alhonen 1972 37; Okko 1964 326 6. Salmi 1955.

7. Alhonen 1965.

8. Sauramo 1958 44. Alhonen 1965 20—21; Alhonen 1972 38—39.

9. Kalliola 1955 138.

(28)

myös, että lisääntyvä kaskenpoltto vei kehitystä soistumattomilla alueilla samaan

suuntaan.

Suotuisilla paikoilla jalopuita jäi kuitenkin elämään. Lehmus, jonkakuoresta entisai- kaan saatiin sekä punontaan sopivaa niintä että vakoiksi kelpaavaa ainesta todis- teita tällaisista vakoista on mm. Porin Preiviikin hautaraunioista vanhemmalta roo- malaisajalla(n. 50—200jKr.)10 elää maassamme luonnonvaraisena suunnilleen Les- tijärven—Lieksan korkeudelle ja on muodostanut vielä myöhemminkin metsikköjä, kuten mm. Kankaanpään Niinisalo ja Vampulan Niini jo k i osoittavat.

Tammi, joka vielä viihtyy Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rannikkokaistaleella, on suhteellisen myöhään kasvanut Satakunnankin alueella, mm. siitä hyvin säilyneestä tammenrungosta päätellen, jokaPorin rataa 1890-luvulla tehtäessä löydettiin Koke- mäenjoen myöhäisistä kerrostumista.11 Pähkinäpensaan pohjoisraja kulkee nykyisin- kin Porin—Tampereen tienoilla,12 ja jalavakin esiintyy harvinaisena maakunnan alu- eella.

Itämeri pronssikaudella

Luonnonolojen muutos ei kuitenkaan rajoittunut maankohoamiseen, ilmastoon ja kasvillisuuteen: muuttui myös meri. Kuudennelta vuosituhannelta eKr. lähtien Itäme- ri oli ollut Tanskan salmien kautta yhteydessä valtamereen, jostasen altaaseen virta- si voimakkaan suolaista jarunsasravinteista vettä. Tämä käy ilmi mm. kotiloista ja simpukoista, joita se runsaasti kasvatti ja joidenkuoria meri on paikoin huuhtonut paksuiksi kerrostumiksi. Tällaisia tunnetaan myös Satakunnasta, mm. Paneliasta ja Kullaalta, rantahiekan ja -soran peittoon joutuneina, ja ne sisältävät mm. Litorina littorea-nimistä kotilolajia, jonka mukaan tämä Itämeren vaihe on nimitetty. On il-

meistä, että sama ravinnepitoisuus kasvatti myös kala- ja hyljekannan rikkaaksi, vaikka meillä ei olekaan asiasta suoranaisia todisteita, ja varmaa, että Itämeren vesi näin oli pyyntikulttuurin kannalta mitä keskeisin tekijä.

Mikroskooppiset levät, joiden piikuoria on säilynyt runsaasti merenpohjan kerrostu- missa, osoittavat, että myös Suomen rannikoilla vesi oli tuolloin suolaisempaa jara- vinnepitoisempaa kuin nykyisin. Maankohoamisen myötä Tanskan salmet alkoivat näet vähitellen madaltua, joten valtameren veden virtaus Itämereen heikkeni. Itäme- ren suolapitoisuus alkoi laskea, ja monet suolaista vettä vaativat nilviäiset hävisivät

Suomen rannikoilta elääkseen entisestään surkastuneina Itämeren eteläosissa. Nekin

10. Salo-Lahtiperä 197076, 11. Virkkala 1939 42.

12. Sauramo 1940236.

(29)

25 lajit, jotka jäivät elämään Pohjanlahdella ja Suomenlahdella, surkastuivat, janilviäis- faunan köyhtymistä kuvaa se, ettei kuorikerrostumia ole Litorinameren jälkeen sa- nottavasti muodostunut. Ilmeisesti myös kalakanta ja hyljekanta köyhtyivät, minkä on täytynyt suoranaisesti tuntua merestä olennaisesti ravintonsa saaneen väestön toi- meentulossa. Itämeren Litorinavaiheen on toisinaan katsottu päättyneen toisen javii- meisen vuosituhannen taitteessa ennen ajanlaskun vaihdetta; kyseessä ei kuitenkaan ole äkillinen luonnonilmiö, vaan vähittäinen kehityskulku, jonka vaikutukset ovat

tuntuneet koko pronssikauden. 1

1. Litorinamerestäesim. Sauramo 1940 166—67,

(30)

II KIVESTÄ PRONSSIIN

Vanhimmasta asutuksesta alkaen Satakunnassa oli tultu toimeen pääasiassa kivestä, kvartsista ja piistä sekä luusta ja sarvesta tehdyillä terillä. Näiden muokkaami- sessa ja käytössä vuosituhannet kehittivät toinen toistaan korkeamman asteen, eikä näiden terien avulla luotua kulttuuria voi vähätellä: Huittisten hirvenpään veistäjää ei myöhempi aika ole kyennyt hirven ylevyyden kuvaamisessa voittamaan, jakiviteriä käyttäen vasarakirveskansa ja Kiukaisten kulttuurin väestö kykeni, kuten näyttää,

saavuttamaan viljelevän talouden tason. Näiden kulttuurien aikana oli etelämpänä jo kuitenkin siirrytty uuden teräaineen, metallin käyttöön.

Metallin käyttööntulo merkitsi tekniikan ja sen suoman luonnonhallinnan kannalta mullistavan kehityksen alkua, sillä vanhoilla terämateriaaleilla oli kelpoisuudestaan huolimatta rajoituksensa: terän koon määräsi käytettävissä oleva aineskappale mistä ei tosin useinkaan koitunut sanottavaa haittaa sen muodon puolestaan ai- neksen kiderakenteen ominaisuudet, jos muokkaustekniikka jätetääntässä huomiotta.

Ja juuritässä nuo mahdollisuuksien rajat olivat lähellä: kovasta, mutta hauraasta ki- vestä tai siihen verrattavasta mineraalista ei voitu valmistaa kovinkaan hienoa tai muutoin '"epäplastillista” terää. Monimutkaisempia teriä voitiin valmistaa luusta tai sarvesta, joita osattiin vedessä kuumentamalla pehmentää, mutta nämä eivät olleet kaikkiin tarkoituksiin riittävän kovia, ja itse materiaalikappaleiden muoto ja koko asetti muokkaukselle omat rajansa. Näidenkin osalta terien valmistus oli pääasiassa samaa kuin kivi-ja piiterien: muokattavan materiaalin tarpeettomien osien poistamis- ta; kirveenterä tai keihäänkärki hakattiin ja hiottiin "esiin” aineksesta kuin graniitti- tai marmoriveistos.

Kun ihminen oppi tuntemaan metallin, hän sai käyttöönsä materiaalin, jonkakidera- kenteeseen hän kykeni tekniikan avulla vaikuttamaan. Hänellä ei tietysti ollut käsi- tystä siitä, miksi metalli tässä suhteessa erosi kivestä, piistä tai kvartsista, mutta hän oppi kokemuksesta, että metallia voitiin muokata mekaanisesti, ts. takomalla, vääntä- mällä, kiertämällä ja että vielä täydellisempi muodonmuutos kävi päinsä tulen avul- la: sulattamalla jasula metalli muottiin valamalla. Nämä keksinnöt veivät ensi aske- leen kohti mullistavaa aineenhallintaa: haluttu muoto voitiin saada aineksesta mitään poistamatta, mikä loi muodonannolle aivan uudet mahdollisuudet.Käytännöllistä ar-

(31)

27 voa näille mahdollisuuksille antoi metallin sitkeys. Metallitekniikka kuparin tako-

minen kylmänä syntyi ja kehittyi kuparin muokkauksessa; tämä alkaa Vähässä- Aasiassa ja Iranissa todennäköisesti jo 7. vuosituhannenjälkipuolella jaBalkanillakin jo vuoden 5000 eKr. vaiheilla,1 aikana, jolloin Satakunnan rannikoita asuttivat Suo- musjärven kulttuurin kalastajat; tarvittiin suunnilleen kolme vuosituhatta, ennen kuin metalli alkoi tulla Suomessa tunnetuksi. Sitä ennen ehdittiin metallitekniikka jokehit- tää pitkälle. Aluksi kuparia lienee saatu puhtaana suoraan luonnosta, jossa sitä pie- nin määrin esiintyy.2 Runsaammin voitiin kuparia käyttää vasta, kun sitä oli opittu

sulattamaan kuparimalmeista, joita maankuoressa esiintyy enemmän; muottien käy- töstä kuparin valannassa on Vähästä Aasiasta todisteita vuoden 6000 tienoilta, Bal- kanilta 5. vuosituhannelta.3 Tällöin kuparista osattiin jo valmistaa pitkälle kehittynyt- tä valantatekniikkaa osoittavia reiällisiä kirveitä.

Kuparia, jokaon puhtaana pehmeää ja sitkeää, opittiin sittemmin koventamaan su- lattamalla sen sekaan muita metalleja, eritoten tinaa, jolloin syntyi pronssi.4 Vasta pronssi sai terätekniikan kannalta todellista merkitystä; puhtaasta kuparista valmiste-

tut terät eivät pehmeytensä vuoksi olleet kiviterien vertaisia. Kokeilemalla päästiin vähitellen pronssin klassilliseen seossuhteeseen: 9 osaa kuparia, 1 osa tinaa. Pronssis-

ta valmistettuja teriä on Vähästä Aasiasta löydetty jo 3. vuosituhannen alkupuolelta, mm. Homeroksen runoista kuuluksi tulleesta Troijasta. Vaikka kupariteriäkin valmis- tettiin Vähässä Aasiassa vielä vuosituhannen jälkipuolella,katsotaan pronssin käytön olleen siellä jo vuosituhannen puolivälissä niin runsasta, että uuden kulttuurikauden, pronssikauden alku sijoitetaan siellä n. vuoteen 2500 eKr.5

Miksi, kysyttäneen, pronssiseoksen keksimisellä on niin suuri merkitys, että seuraa- valle aikakaudelleon annettu nimi tuon uuden, salaperäisen aineen mukaan? Johtuu- ko se siitä, että pronssiesineiden vuoksi uudemmat kerrostumat tai löydöt erottaa helposti edeltävästä kiviterien ajasta? Jälkimmäinen seikka voisi olla selitysperustee- na, jospronssiterien käytäntööntuloolisi tapahtunut äkillisesti, mutta niin ei ole laita:

kivi- javarsinkin piiteriä valmistettiin jatkuvasti. Uuteen nimeen ei oikeuta myöskään teknologinen mullistus, uudenlainen, aineen sisäisen rakenteen muutokseen perustuva aineenhallinta, vaikka se antoi mahdollisuuden valaa taidokkaita koruja, jollaisistaki- vestä tehtyinä ei olisi voitu edes uneksia. Todellisen maailmanhistoriallisen merkityk- sensä uusi materiaali sai siitä, että se loi mahdollisuudet hyvin erilaisiin teriin, joita voitiin kehitellä kuhunkin tarkoitukseen sopiviksi. Näiden avulla voitiin kehittää uu-

1. Mellaart 1961 42. Renfrew 1973 167-75.

2. Filip 1969 "Melalle”.

3. Filip 1969 "Metallurgie”. Renfrew 1973 172—75 4. Filip 1969 "Metallurgie”.

5. Blegen 1965 64-65.

(32)

denlaisia työtapoja, uusillatyötavoilla valmistaa uudenlaisia esineitä tai laitteita: ne antoivat ihmiselle mahdollisuuden muuttaa, muokata ympäröivää luontoa ratkaise- vasti voimakkaammin kuin kiviterien aikana, ne lisäsivät ihmisen mahdollisuuksiara- kentaa kulttuuria ja laajentaa asumiskelpoisen alueen piiriä. En tiedä, onko vähem- män merkittävää, että metallia käytettiin myös inhimillisen turhuuden markkinoilla:

koruihin, komeuteen, statuksen luomiseen, sillä näillä kaikilla on tehtävänsä kulttuu- rien kasvuprosesseissa. Pronssista opittiin myös valmistamaan uusia aseita: tikareita,

miekkoja, kirveitä, nuijia. Kaikilla teknisillä saavutuksilla on roomalaisen Janus- jumalan tapaan kahdet kasvot, kaikki tarjoavat mahdollisuuden oikeaan javäärään toimintaan.

Joka tapauksessa metallia alettiin pitää sellaisessa arvossa, että sitä koetettiin hank- kia yhä enemmän. Sitä alettiin ammattimaisesti louhia, sulattaa javalaa. Kun näiden toimintojen tuotteet merkitsivät korkeimpia saavutuksia materiaalisen kulttuurin alal- la, niitä kysyttiin kaikkialla: syntyi pronssiesineiden kauppa, jokaulotti reittinsä yhä laajemmalle. Sillä pronssiesineissä oli sellainen määrä tietoa, taitoa, työtä jaluonnon- varoja niin pieneen tilaan investoituina, että niitä kannatti kuljettaa kauas. Kuljetuk- sen tarve kehitti merenkulkutekniikkaa, teitä ja myös matkustusta maitse. Lisääntyvä metallinkäyttö vei myös yhä suurempaan metallinkysyntään, ja kun vanhojen metal- likeskusten raaka-ainevarat alkoivat loppua, oli pakko etsiä uusia. Monet arkeologi- set ilmiöt osoittavat, että Lähi-idästä purjehdittiin jo 3. vuosituhannella metallihan- kintamatkoille Välimeren länsiosiin tai kuljettiin maitse tai joitse Balkanille ja myö-

hemmin Uralin suuntaan; tämä levitti metallitekniikkaa uusille alueille ja johtiuusien metallikeskusten syntymiseen. Pronssikulttuurin myötä myös Suomen ja Suomessa Satakunnan asutus niveltyy osaksi koko Euroopan käsittävää talous- ja kehityspro- sessia.

Suomen osalta kehityksellä oli myös negatiivinen puolensa: kivikaudella maamme oli ollut terämateriaalin suhteen omavarainen, jopa hyvässä asemassa; täällä olirunsaas- ti oivallisiakivilaatuja, niin että valikoimasta oikeastaan puuttui vain pii. Kuparia ei- vät Suomen silloiset asukkaat sen sijaan tienneet maamme kallioperän sisältävän, vaan kaikki metalli oli tänne tuotava. Suomi joutui teräainemarkkinoilla periferiaan ja ongelma muodostui nykyisin termein kansantaloudelliseksi: jos ostaa, millä maksaa? Muodostuiko siis Suomeen ollenkaan todellista pronssikulttuuria? Merkitsi- kö pronssikausi Suomen joutumistaonnellisen omavaraisuuden tilasta kansainvälisen kulttuurikuvan viimeisUle sijoille?

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

24 Kun raunion saviastianpalat ovat peräisin raunioon luodusta maakerroksesta ja siten rauniota vanhempia, voimme päätellä, että morbynkeramiikka ajoittuu tässä

Tyrvään Vänniän pihalla paljastuneessa polttokenttäkalmistossa todettiin eräs vainaja polttamatta haudatuksi. Voisi ajatella, että näin haudattu vainaja olisi ollut syntyään

Skandinaviassa käytetään samoihin aikoihin krapusolkea muistutta- vaa korua (ns. näbbformigt spänne), jonka esityyppinä on ollut edellä- mainittu Husbyn-solki.. nen, mutta

hautauksia, jotka ovat siksi vauraan tuntuisia, että niiden omis- tajat ovat epäilemättä olleet varakkaita ja suorittaneet merentakaisia vaarallisia retkiä.. Näin lujia niitein

Vuonna 1540 siinä oli 4 taloa, joiden veroluku oli 38 (taloa kohti 9,5). Sonnila eli Martoila kuulunee jälleen varhaiskeskiajan kyliin, joissa jo alun perin peltovil- jelys on

Vuonna 1387 kuningas Albrekt antoi Turun linnanpäällikölle Jeppe Djäknille, jonka alaisuuteen kuului myös Satakunta, käskyn kantaa joka savulta tietyn suuruista apuveroa. 51 Savua

Ulvilan sisämaassa on tietoja sarkajaosta Noormarkusta 30 ja Lassilasta. il Koska Siikainen oli vasta uudistorppa-asteella, niin että sarkajaosta puhuminen olisi vielä

Esim. 1632 Alastaron ja Kojon neljänneskuntien talonpoikia silloiselta Loimaalta asti kehotettiin "tuomaan vero- ja apuveroheinänsä Porin talleille”. 38