HISTORIA SATAKUNNAN

SATAKUNNAN HISTORIA

II

RAUTAKAUSI

HELMER SALMO

TYRVÄÄN KIRJAPAINO OSAKEYHTIÖ

Hisioriavaliokunnan

Kohta perustamiskokouksessaan Kokemäellä kesä-Henrikkinä 1941 Satakunnan Maakuntaliitto teki päätöksen maakuntahistorian aikaan- saamisesta. Hankkeen alullepano ^siirtyi kuitenkin välittömästi tämän

jälkeen puhjenneen jatkosodantakia vuoteen 1945. Tällöin Maakunta- liiton asettama historiavaliokunta, jonka puheenjohtajana on toiminut professori Jalmari Jaakkola, varapuheenjohtajana

fil.

^tri Aina Lähteen-

oja sekä jäseninäprof. Aarno Maliniemi,

fil.

^{trit K. O. Alho ja Helmer}

Salmo,

fil.

maist. Aarne Eskola ja

fil.

^tri L. I. Kaukamaa, viimeksimai- nittu sihteerinä, ^ryhtyi hanketta kehittämään. Laadittiin alustava ko- konaissuunnitelma teosta varten, jonka mukaan sen tuli käsittää maa- kunnan ^menneisyys kivikaudesta aina nykypäiviin asti. Tehtiin ^myös periaatepäätös, että teos käsittelisi koko historiallisen Satakunnan ^maa- kunnan aluetta.

Teoksen kirjoittaminen saatiinkäyntiin esihistorian osalta ^jo v. 1945, kun valiokunnan onnistui kiinnittää^työhön rautakauden ^tutkija,

fil.

^tri

Helmer Salmo, joka siitä pitäen on virkatoimiensa ohessa tutkinut maa- kunnan ennen vähän tunnettua rautakautista asutusta ja kulttuuria.

Kun ^työn alkuvaiheessa pantiin Tyrväässä käyntiin Hartolan kosken voimalaitoksen rakentaminen ^jakun se uhkasi hävittää ^tienoonrunsaita esihistoriallisia ^muistoja, saatiin maakuntaliiton välityksellä sekä W.

Rosenlew Co. Oy:n ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n lahjoitusten turvin paikalla kesinä 1946 —8 siellä suoritetuksi huomattavan ^laajatkaivauk-

set ja niihin liittyvät maastotutkimukset. Ne toivat Ylä-Satakunnan rautakautisen asutuksen kuvaan arvokasta lisävalaisua.

Samanaikaisesti kuin ^tri Salmo on kirjoittanut rautakauden ^esitystä,

on Kansallismuseon amanuenssi,

fil.

maist. Ville Luho ^jo pitkälle sei-

vitellyt maakunnan kivi- ja pronssikautisia vaiheita sekä

f

^{il. maist.}

Mauno Jokipii käynyt läpi Satakuntaa koskettelevaa lähdemateriaalia keskiajan ja etenkin 1500- ja 1600-lukujen osalta. ^Nyt ilmestyvän osan

jälkeen tulevat näitä aikoja koskevat Satakunnan historian osat jul- kaisuvuoroon. Myöhemmin on tarkoitus, taloudellisten mahdollisuuk- sien mukaan, jatkaa teosta uudempien aikojen osalta.

Historianaliokunta toivoo, _että nyt julkisuuteensaatettu maakunnan menneisyydenkuvauksen ensimmäinen nide olisi ^omiansa kirkastamaan nykyisin elävien satakuntalaisten varhaisimpien esi-isien elämää ^ja merkitystä sekä innoittamaan maakunnan väestöä ponnistuksiin men- neisyytensä kunniakkaitten vaiheitten jatkuvaksi selvittämiseksi.

Tekijän

Ryhtyessäni Satakunnan rautakautta esittävän teoksen laatimiseen oli vaikeaa keksiä muinaistieteellisiin kysymyksiin perehtymättömille soveliain ^ja helposti ymmärrettävä maakunnan rautakautisten muisto- jen kuvaamistapa. Kun lisäksi maassamme suhteellisen nuoren mui- naistieteen tulokset ovat vielä vähäiset ja kun toiselta puolen viime aikoina on ilmestynyt useita alan yleiskatsauksellisia teoksia, katsoin tarpeettomaksi toistaa niissä esitettyjä yksityiskohtaisia käsityksiä rau-

takaudestamme. Siksi olen ensi sijassa keskittynyt kuvaamaan ^sitä, mikä ^on Satakunnan rautakautisille oloille tunnusomaista. Olen niin- ikään Kansallismuseossa työskentelyni aikana ^pannut merkille eräitä seikkoja, joita muinaistieteese en vähän perehtynyt haluaa tietää esihis- toriallisista esineistä. Tavallisin kysymys on, mikä esine on, ^mistä aineesta ^{se on} tehty jakuinka paljon sillä on ikää. Harvoin taas tiedus- tellaan esim., onko esine koti- vai ulkomaista valmistetta. Lähinnä näitä seikkoja silmällä ^pitäen olen pyrkinyt luomaan tasapuolisen ku- van kustakin esineryhmästä. Tietystikään ei näin laajan aineiston puit- teissa ole ollut mahdollista luoda perinpohjaista kuvaa jokaisesta ryh- mästä. Lukumäärän maininta on saanut kuvata tyypin yleisyyttä maa-

kunnassamme ja koko maassamme. Viittaukset ulkomaisiin rinnak- kaismuotoihin selvittänevät osaksi muodon yleisyyttä muualla, ja siitä usein ilmenee myös, missä se on syntynyt. Yleiskatsauksia olen ^pyr- kinyt esittämään vain sen verran, että lukijalle selviävät rautakauti-

set olosuhteet pääpiirteissään sekä missä suhteessa tarkastelumme koh- teena oleva alue oli rautakaudella muihin asutusalueisiin. Jo teoksen laajuuden kannalta ^on ollut tarpeellista välttää yleiskatsauksien pai- suttamista. Sen sijaan olen pitänyt lukijan kannalta välttämättömänä

esinemuotojen ja kiinteiden muinaisjäännösten seikkaperäistä esittä- mistä. Olen pyrkinyt esityksessäni pysyttelemään tiukasti aineistossa

ja välttänyt julkituomasta mielikuvitukseni tuotteita, jotka varmaan monessa tapauksessa olisivat saattaneet elävöittää kuvausta, mutta jot- ka helposti ^myös voivat antaa tutkimukselle liian henkilökohtaisen, subjektiivisen ^sävyn. Kiinteiden muinaisjäännösten laaja kuvaus vai- kuttanee joistakuista lukijoista teoksen kokonaisuuden huomioon ^ot- taen liian laajalta, mutta tietäen, millä mielenkiinnolla ^yleensä halu- taan ottaa selville oman paikkakunnan kiinteät muinaisjäännökset, olen pitänytvälttämättömänä kuvata ne tilan sallimissa puitteissa. Loppuun liitetyssä esineluettelossa mainitaan kaikki Satakunnasta talteen saadut ja julkisissa kokoelmissa säilytettävät esineet. Eräiden ^muotojen, ku- ten veitsien, nuolenkärkienym. kautta koko rautakauden suurin ^piir- tein yhtäläisinä pysyneiden esineiden, varsinkin katkelmina säilyneiden, suhteen on toisinaan vaikeaa päätellä, mihin aikakauteen ne kuuluvat,

joten luettelo on siinä suhteessa vaillinainen. Tästäkin huolimatta on

katsottu tarpeelliseksi luettelon laatiminen, koska siitä selviää, paitsi tyypin levinneisyysmaakunnassammeyleensä, myös paikkakunnat, _joita ei mainita ^tyypin käsittelyn yhteydessä.

Satakunnan Maakuntaliitolle olen kiitollisuuden velassa siitä, että se on uhrannut paljon tilaa ja varoja teoksen kuvitukseen. Ilmanrun- sasta kuvitusta on esihistoriallinen teos alaan perehtymättömille työ- läästi luettava ja vähemmän mielenkiintoinen. Kuvat selventävät asiaa

lukijalle enemmän kuin laaja selostus, ^{ja samalla} ne muutenkin elävöit- tävät esitystä. Lähes jokaisesta esineryhmästä _on voitu liittää kuva Sa- takunnasta löydetystä kappaleesta. Kiinteiden muinaisjäännösten esi- tyksessä _on niinikään kuva jokaisesta muinaisjäännöslajista. Myöhäi- sempiä tutkijoita ajatellen on viitteissä ^mainittu kunkin käsitellyn esi- neen museonumero. Kansallismuseossa säilytettävän esineen numero on merkitty sellaisenaan, muiden museoiden esineiden kohdalla on ko.

museon nimi tavallisesti lyhennettynä.

Saatuani Satakunnan rautakautta käsittelevän teoksen nyt loppu- vaiheeseen minulla on mieluisa tehtävä kiittää Satakunnan Maakunta- liittoa ja sen Historiavaliokuntaamyötämielisestä suhtautumisesta teok-

sen suunnittelussa. Teoksen tarkastajina ovat olleet prof. Jalmari Jaak- kola ja

fil.

^maist. Ville Luho. Loppukatsauksen yleiskuvaan nähden olen säilyttänyt tarkastajien käsityksistä poikkeavan kantani.

Pääasiassa ^virkatyön ohella suoritettuna työni on saattanut viedä pitemmän ^ajan kuin alunperin toivottiin, mutta matkan varrella ovat

vaikeudet olleet monet. Maisteri Hannes Teppoa kiitän ^juonista kie- lellisistä neuvoista, käsikirjoituksen tarkistuksesta ^ja korjausluvusta.

Tyrvään Kirjapaino Oy.tä kiitän ^{hyvin ja} huolellisesti suoritetusta ^pai- natustyöstä. Vaimoni Hillevi Salmo ^on kirjoittanut käsikirjoitukseni puhtaaksi, väsymättömästi avustanut korjausvedosten luvussa ja ^muu-

tenkin auttanut usein raskaalta vaikuttaneessa ^työssäni. Hänelle tah- don työni päätyttyä erikoisesti osoittaa kiitollisuuteni.

Helsingissä vapunpäivänä 1952.

Helmer Salmo.

Asp. Aspelin, Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asumus-aloilta Fornv. ⁼ Fornvännen.

FM ^. Finskt Museum.

Hist. Ark. ⁼ Historiallinen Arkisto.

Häm. Mus. ⁼ Hameen Museo (Tampere).

MAR Materjaly po Arheologii Rossii.

MAWGR ^{= MaterjalypoArheologii} vostotsnih ^gubernijRossii.

Mbl. Månadsbladet.

Rygh ⁼ Norske Oldsager.

Sat. Mus. ⁼ Satakunnan Museo (Pori).

Sb. GEG ⁼ Sitzungsberichte der Gelehrten estnischen Gesellschaft.

SM ⁼ Suonien Museo.

SMYA ⁼ Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja.

SF ^: Svenska Fornsaker.

SG ⁼ Die Schatzfunde Gotlands der Wikingerzeit.

T.M. Turun kaupungin Historiallinen ^Museo.

UFT ⁼ Upplands Fornminnesförenings Tidskrift.

VG ⁼ Vikingetidens Smykker.

V.A. ⁼ Vorgeschichtliche Altertiimer aus Finnland.

7,AF ZurArchäologie Eestis.

AEG ⁼ Die Ältere Eisenzeit Gotlands.

ÖEST ^{z= Öpetatud} Eesti Seltsi Toimetused.

Johdanto.

Tiede ei ole vielä lopullisesti pystynyt ratkaisemaan, missä ihmis- kunnan kehitykseen _suorastaan mullistavasti vaikuttanut rauta on keksitty. Luultavasti se onensinnä »löydetty» jollakinalueella eikä sa- manaikaisesti keksitty Euraasian tai Afrikan eri puolilla, sillä mitään muuta maanosaa tuskin voidaan tämän seikan selvittelyssä ottaa huo- mioon. Yleisesti esitetty käsitys raudan alkuperästä on, että se olisi ensinnä keksitty Kappadokiassa, Vähän-Aasian itäosassa 13. vuosisa- dalla e.Kr.¹ Mutta yksinäisiä rautaesineitä on huomattavasti varhai- semmilta ^ajoilta eräistä egyptiläisistä haudoista.² V. 1910 löytyi keski- Egyptistä El ^GerzehÖn läheltä hauta ^noin vuodelta 4000 e.Kr., ^{ja siihen} kätketyllä vainajalla oli kaulanauha taotuista rautahelmistä. Erääs- sä Abydos’in lähellä kaivetussa haudassa oli rautaesineitä, jotka oli valmistettu 2700—2500 e.Kr. Edelleen paljastettiin v. 1920 hauta ^n.

v;lta 2000 ^{e.Kr., jossa} oli rautainen keihäänkärki. Näistä esimerkeistä päättäen egyptiläiset ovat tunteneet raudan huomattavasti aikai- semmin, kuin sitä ^on ruvettu yleisesti käyttämään 13. vuosisadalla e.Kr.

Kesti vielä pari vuosisataa tämän jälkeen, ennenkuinrauta syrjäytti pronssin tärkeimpänä raaka-aineena. Klassillisissa maissa, Kreikassa jaRoomassa, _vaihtoaika on sattunut v:n 1000 vaiheille e.Kr. Alppien pohjoispuolisessa Keski-Euroopassa _on siirtymäaika pronssikaudesta rautakauteen, mitä vaihdeaikaa nimitetään sen ensimmäisen huomatta-

van yläitävaltalaisen löytöpaikan mukaan Hallstatt-ajaksi, kestänyt n.

1 C. Blinkenherg, Jaernets Hjemstavn. Aarb. f. Nord. Oldkynd. 1923, s. 139>—52.

2 De forhistoriske tider ^{i Europa} 11, s. 173.

v. 1000—600 e.Kr. ^Tänä aikana on pronssista valmistettuja aseita ym.

esineitä ollut vielä rautaisia runsaammin. Täysin kehittynyt rauta- kausi alkoi Keski-Euroopassa vasta ^n. v. 500 e.Kr. Aikaa tästä Kris- tuksen syntymään sanotaan yleisesti kelttiläiseksi ajaksi.

Meillä tätä vähälöytöistä aikaa nimitetään myös esiroomalaisek- s i ajaksi. Myöhemmin palaamme oman maamme osalta tarkem- min tähän aikaan. Viimeksi mainitulle aikakaudelle ^antoi leimansa

kelttiläisen kansan luoma kulttuuri. Tämä kansa levisi alkukodistaan Baden-Baijerista nykyiseen Ranskaan, Espanjaan ja Englantiin, Italian pohjoisosiin sekä Unkarin ^ja Balkanin läpi Vähään-Aasiaan, missä sitä mainitaan galatalaisten nimellä. Germaanien alueelle he eivät, ehkäpä voimakkaan vastustuksen vuoksi, tunkeutuneet, mutta katkaisivat kui- tenkin ^germaanien sekä yleensä pohjoiseurooppalaisten yhteydet ete- lään pitkiksi ajoiksi. Kelttiläisaika oli koko Pohjois-Euroopassa köy- hää, ^ja tältä ajalta ^on yllättävän vähän tehty löytöjä. ^Löytöjen niuk- kuus kuvastuu varsinkin oman maamme oloissa.

I. Haudat ja hautaustavat.

Tutkimuksen nykyvaiheessa on vielä ratkaisematta, mikä rauta- kautinen hautamuoto on Satakunnassa vanhin. Valitettavasti Nakkilan pitäjän Tattaran kylän Vähän-Teinin Kuusiston (k. I—2) jaLammaisten kylän Yli-Laurilan talon Hakamäen ^(s. 19) sekä ^Lapin (T.1.) pitäjän Lapinkylän Vahalan talon mailla (s. 21) tutkittujen röykkiöiden

K. I^—2. Esineitä Nakkilan Vähän-Teininröykkiöistä;

ylempi ehkä neula, alempi veitsenterä.

rautaiset esineet olivat siksi pahoin ruosteen tärvelemiä, ^ettei ole kyetty määräämään niiden alkuperäistä muotoa eikä ikää. Mai- nittujen esineiden sijoittaminen Hallstatt- tai esiroomalaiseen aikaan on tästä syystä vain arvelun veroinen. Jos nämä esineet olisivat siksi varhaisia, silloin olisi täysi syy tarkistaa muinaistutkijoittemme ylei-

sesti hyväksymä teoria Suomen asuttamisesta ja suomalaisen väestön iästä maassamme. Tällöin mahdollisesti saisivat selvityksensä myös ne monetröykkiöt, ^{joitaon mm.}Pyhä- ^jaNäsijärven saarilla ^ja jotka ylimal- kaisesti vain luetaan »lapinraunioiden» luokkaan. Ne ehkä kuuluvat

K. 3. Nakkilan Penttalan roomalaisaikainen kalmisto

samoihin hautaröykkiöihin kuin ^ei'äät matalilla kallioilla sijaitsevat hautaröykkiöt etelämpänä Suomea. Löydöttöminä ^on niiden ^sijoitta-

minen johonkin tiettyyn ajanjaksoon ^jäänyt toistaiseksi pelkän oletta- muksen varaan.

Vanhin varmasti ajoitettu rautakautinen kalmisto ^ja samalla asu- tusalue Satakunnassa on Nakkilan Penttalan vanhemmalla roomalais- ajalla asuttu Myllymäki (s. 15). Sen ns. kiviasetelmahautamuodolla

(k. 3) ^on vastineensa maassamme Karjaan Kroggårdsmalmilla ¹ sekä paras vertailukohta Suomenlahden eteläpuolelta ^Latvian Lazdinissa.² Edellisessä oli ruumishautoja. Jälkimmäisessä oh rinnan sekä poltto- että ruumishautausta. Kummankin kalmiston ^{käyttöaika on} ollut ^roo- malaisajan alkupuolella. Niiden rakenne ^{ja niistä} löydetyt ^esineet osoit-

1 SMYA XL, ^s. €0 seur.

2 Moora, Eimenzeit, s. 9.

tavat läheistä vuorovaikutusta mainittujen alueittemme välillä, siksi läheistä, että tätä pidetään yhtenä osoituksena väestön siirtymisestä ko.

aikana Suomenlahden eteläpuolelta maahamme. Nakkilan Penttalan edustama kalmisto^{tyyppi jäi} meillä varsin lyhytaikaiseksi.

Suosituimmaksi hautamuodoksi tuli etelä-Suomessa ^jo roomalais- ajalla kumpuhauta (k. ^{4), maasta ja} kivestä koottu kekomainen kumpu, _johon vainajan tulelta säästyneet ja hänen mukanaan roviolle pantujen esineiden ^jätteet, joskus myös peittämättömät tarve-esineet kätkettiin. Kumpujen rakenne saattaa jonkin verran vaihdella. Toi-

set on rakennettu pääasiassa kivestä, ^{toisissa taas on} enemmän maata.

Kummun keskellä ^on usein muita isompi keskus- eli silmäkivi

(k. 5). Satakunnan kivirikkaat haudat eivät ole röykkiöhautoja ^siinä mielessä kuin Etelä-Pohjanmaalla, jonka alueen röykkiöissä maata on vain nimeksi.

Esineiden ^sijainti kumpuhaudassa on varsin vaihteleva. Ne voivat olla ^sen kaikissa kerroksissa ja joka kohdassa, vaikkakin yleensä on pyritty panemaan roviolta kerätyt ^jätteet kummun keskikohdalle. Sil- määnpistävää on usein myös saviastian palojen, polttamattomien eläi- menluiden ja kuonan runsaus. Ensiksimainitut lienevät muistoja kal- mistossa vietetyistä muistojuhlista, peittämättömät luut ovat jäännök- siä vainajalle evääksi hautaan pannuista eläimistä. ^Kuonan tarkoitusta on vaikea ratkaista, mutta sillä lienee ollut jokin maagillinen merkitys.

Vainajasta ^jääneiden poltettujen luiden määrä vaihtelee eri haudoissa

muutamasta sirusta useaan kiloon. Tämän mukaan yhteen kumpuun kätkettyjen vainajien lukumäärä vaihtelee. Kansainvaellusaikaiset kummut ovat säilyneistä luunsiruista ^ja esinemäärästä päätellen olleet Satakunnassa yleensä yhden hengen hautoja. Tätä varhaisemmissa, samoin nuoremmissa kummuissa kalusto ^on usein siksi runsasta, ^että niihin on varmaankin haudattu monta yksilöä. Kumpuun on toisinaan haudattu vielä uudelleen, jolloin hautaaminen on tavallisesti tapahtu- nut johonkinkummun reunapuolelle. Joskus on eriaikaiset jäännökset kätketty samallekinkohdalle, mikä huomattavasti vaikeuttaa eriaikais- ten esineiden ryhmittelyä ja ajoittamista.

K. 4. Kumpuhauta Tyrvään Kaukolan ^kylästä

Vainajan mukana roviolla olleet pronssiesineet ovat korkeassa kuu- muudessa sulaneet ^toisinaan muodottomiksi möhkäleiksi; _harvemmin

ovat tulessa kärsineet rautaiset esineet. Päinvastoin ne ovat tulessa saaneet niitä hyvin ^suojaavan palopatinan. Varsin ^yleisesti esineet pan- tiin vasta poltetun vainajan jäännösten mukana hautaan. Pronssista ^ja

jaloista metalleista tehdyt esineet ovat tässä tapauksessa säilyneet hy- vin, eikä näin hautaan kätkettyjä ^esineitä ole myöskään erikoisesti py- ritty särkemään. Sensijaan aseet ovat polttohautaan pantaessa joutu- neet aina kovan kohtelun alaisiksi. Ne ^on taivutettu, taitettu tai vään- netty sykkyrään. Näin ^on ehkä ^{saatu aseen} sielu lähtemään pois ja

seuraamaan sen kantajaa Manalan virran toiselle puolelle; ehkä tällä toimenpiteellä on pyritty myös suojaamaan eloonjääneitä, jotta vainaja ei olisi voinut käyttää aseita heitä vastaan. Suojaavassa mielessä lie-

nee hautaan kätketty ^myös kiviesineitä ^ja näiden sirpaleita.

Esihistoriallinen hauta ^{on yleensä} ollut pyhä, ja tästä saa selityk- sensä, miksi ne ovat säilyneet koskemattomina läpi vuosisatojen.

Kumpuihin hautaaminen ^{on jatkunut} Satakunnassa keskeytymättä roomalaisajasta viikinkikauteen saakka. Se on näinä aikoina pysynyt

täällä vallitsevana hautamuotona, siitäkin huolimatta, että silloin täl- löin ^on joukkoon ilmestynyt toisiakin, rakenteeltaan poikkeavia hau- toja.

Kumpuhauta _{on myös} ollut laajalti käytetty Itä-Baltiassa roomalais- ajan alusta merovinkiaikaan saakka, mutta täällä siihen on haudattu

K. 5. Kokemäen Köönikänmäen 22. hautakumpu kartoitettuna.

Keskellä iso silmäkivi.

polttamatta. Rakennusaineena on Itä-Baltiassa ollut pääasiallisesti hiek- ka. Kiviä on ollut vain yhdessä kehässä jonkin matkaa kummun reu- nasta sisäänpäin. Kivien vähyys näissä johtuu siitä, että haudat ^esiin- tyvät sikäläisillä kivettömillä alueilla. Myös Skandinaviassa kumpu- haudat olivat suosittuja. Vanhemmalla rautakaudella ^{niitä käytettiin} vähemmän, kun taas merovinki- ^ja viikinkiaikana niiden rakentamista on harrastettu ^yleisesti. Niissä esiintyy rinnan sekä poltto- että ns.

ruumishautausta (so. polttamatta hautaamista).

Kumpuhauta on yleensäkin ollut paljon käytetty Pohjois-Euroo- passa. Suomessa ^on siihen liittynyt ^omia kansallisia piirteitä, jotka erottavat ^sen sekä Itä-Baltian ^että Skandinavian vastaavista haudoista.

Merovinkiajan alussa (n. 600 j.Kr.) sattuneen jyrkän elintason nou- sun javoimakkaalta vaikuttavan väestönlisäyksenrinnalla ilmeni ^myös hautaustapojen moninaistumista. Vaikka, kuten ^jo huomautettiin, kumpuhauta säilytti asemansa eniten suosittuna, sen rinnalle tuli toisin paikon etelä-Suomessa muitakin hautaustapoja.

Erästä tällaista uutta hautamuotoa edustavat 600-luvun kuoppa- haudat (k. 6). Polttoroviolta kerätyt jäännökset on tässä tapauk- sessa koottu ^{n. % m} syvään ja vastaavan levyiseen kuoppaan. Haudan kalusto edustaa enimmäkseen yhtä vainajaa. Palaneet luunsirut ^ja esineet ovat säännöllisesti kuopan pohjalla. Kuopan muun osan täyttää nokipitoinen _maa. Parissa tapauksessa ³ olen todennut ^punaisten hiek- kakivilaattojen kattaneen kuopan pohjalla olleet esineet. Kokemäen Kakkulaisten Myllymäen kalmistossa mainitaan kiviladelman eräässä

tapauksessa olleen heti maan pinnalla.

Satakunnassa on palokuoppahautojaEuran Osmanmäestä ^{ja Käräjä-} mäestä, Köyliön Luodonpäästä ja Tuhkanummelta sekä useita Koke- mäen Kakkulaisten Myllymäen ja saman pitäjän Pusson kalmistoista.

Luulisin näitä vaikeasti erotettavia hautoja olleen Satakunnassa muual- lakin, mutta ne ovat varmaankin ^jääneet tutkijoilta tai muilta löytäjiltä toteamatta, varsinkin myöhemmin puheeksi tulevien polttokenttäkal- mistojen yhteydessä, joissa niitä myös usein tavataan.

Tapa kätkeä ^vainajan jäännökset palokuoppaan lienee lähtöisin Keski-Euroopasta. Täällä ^on monin paikoin kätketty vainajan jään-

nökset astiassa tai ilman sitä pieniin kuoppiin.⁴ Astiahautoja on tullut päivänvaloon meidänkin _maastamme, vieläpä _samasta kalmistosta tavallisen palokuoppahaudan kanssa.⁵ Yksilöllinen hautaustapa ei ole ollut maassamme vieras ennen merovinkiaikaakaan. Tällaisia yhden

3 Mynämäen Mynänummella jaFranttilannummella.

4 C.Engel—W. La Baume, Kulturen und Vöiker der Friihzeit im Preussenlande, s. 174 seur.

5 Mynämäki, Mynänummi. FM 1944, s. ^{20 senr.}

K. 6. Kuoppahauta Köyliön Kartanonsaaren Luodonpäästä, 600-lukua.

hengen astia- ja kuoppahautoja on jo vanhemmalta roomalaisajalta mm. Maarian Kärsämäestä, Laitilan Kansakoulunmäeltä ym. Yhden hengen hautauksiksi totesimme edellä myös monet kansainvaellusajän kumpuhaudoista. Palokuoppahauta ei näin ollen edustanut meillä mul-

listavasti uutta.

Perinpohjaista katsantokannan muuttumista hautaustavoissa sen sijaan edellyttää ruumishautauksen (k. ⁷⁾ käytäntööntulo merovinkiajan alussa. Tosin ^jo roomalais- ^ja kansainvaellusajalla sil- loin tällöin vainaja on pantu maahan polttamatta, esim. Nakkilan Pent- talassa ^ja Huittisten Nanhian kylän Vittaanmäellä. Pohjanmaalla ^on tätä hautaustapaa harrastettu kansainvaellusajalla erikoisen runsaasti.

Mutta vasta merovinkiajalla ruumishautaus tulee yleisemmin käytän- töön kaikkialla Pohjois-Euroopassa, saman kulttuurivirtauksen aikaan- saamana, mikä esim. meillä kuvastuu moninaisina uusina esinemuotoi- na. Nämä vaikutteet ovat ainakin osittain lähtöisin etelägermaanien asuma-alueilta ja Rein-joen varsilta. Jää epätietoiseksi, onko maas- tamme käsin oltu välittömästi kosketuksissa ^näin kauas ^vai ovatko vä-

K. 7. 600-luvun ruumishauta Köyliön Kartanonsaaren Luodonpäästä.

littäjinä toimineet muut kansat. Tässä ^yhteydessä meille riittänee to teamus tällaisen ^yhteyden olemassaolosta.

Merovinkiajan ruumishautoja on maastamme vain Euran ^jaKöy- liön pitäjistä sekä yksi hauta Huittisista. Koska Eurassa ^on ollut ^väes- töä jo ennen tätä aikaa, herää ^ajatus, ovatko tämän alueen aikaisem- mat asukkaat säilyttäneet vanhemman polttohautauksen, ^{jota yllä to-} dettiin tältä ^{ajalta myös Eurassa, ja}uudet tulokkaat vasta tuoneet mu- kanaan ruumishautauksen. Silloin olisi ^myös Köyliön Kartanonsaari,

jossa ei ole osoitettavissa merovinkiaikaa vanhempaa asutusta, saanut asukkaansa vasta viimeksimainitun aikakauden alussa. Uudet asuk- kaat olisivat tulleet alueelta, ^{jossa on} ollut vallitsevana tai ainakin^ylei- senä polttamatta hautaaminen. Ruumishautaus ^jääkinEurassa ^jaKöy- liön Kartanonsaaressa ^pysyväksi hautaustavaksi esihistoriallisen ^ajan loppuun saakka, kun taas Köyliönjärven pohjoispäässä sijaitsevan Tuh-

K. 8. 1000-luvun naisenhauta Euran Pappilanmäestä.

kanummen kalmistossa polttohautaus oli vallitsevana ainakin viikinki-

ajan päättymiseen asti ihmeellinen^ero kahden näin läheisen alueen välillä.

Samoin kuin muualla Suomessa paikoin Satakunnassakin poltta- matta hautaaminen ^{saavutti jalansijaavasta} viikinki- ja ristiretkienajan

vaihteessa, 1000-luvun loppupuolella. Tällöinkin hautausmuoto tuli Keski-Euroopasta kristillisenä vaikutuksena. Välittäjinä ovat olleet, niin arvellaan, ^kauppiaat. Tämä viimeksitullut ruumishautausmuoto en katsottava ensimmäiseksi mullistavaksi kristilliseksi ilmiöksi meidän maassamme, ja sen vaikutukset epäilemättä olivat syvemmät ja kauas- kantoisemmat kuin merovinkiaikana saapuneen varhaisemman saman hautaustavan. Paitsi polttamatta hautaamista yleensä on tässä nuo- remmassa hautausmuodossa kristinuskoon liittyvää vielä mm. ^määrätty

haudan suunta (itä—-länsi tai koillis—lounainen) ja vainajan asento

arkussa (pää länteen), esineiden ehjänä säilyttäminen, eräitä kristilli- selle hautaustavalle ominaisimpia piirteitä mainitakseni (k. ^8).

Ennenkuin Satakunnan asuma-alueilla sekä muualla Suomessa oli siirrytty yksinomaiseen polttamatta hautaukseen, oli monin paikoin ollut vallalla tapa kätkeä poltetun ^vainajan jäännökset hautakalustoi- neen ^ns. polttokenttä kalmistoon (k. 9), jossa monesti on vaikea erottaa samalle vainajalle kuuluneet esineet. Tästä syystä

on kalmistomuotoa toisinaan nimitetty risaiseksi polttokenttäkalmis- toksi.

Polttokenttäkalmiston synnystä on monenlaisia selityksiä. Luon- nollisimmalta ^tuntuisi, että se olisi rappeutunut, so. madaltunut kum- puhauta, josta se eroaa vain sikäli, että välittömästi vanhan hautauksen viereen ^on kätketty toisia monen vuosisadan aikana. Näin ^on synty- nyt laaja yhtenäinen, matala kumpu. Satakunnan piiristä ^ei ole ny- kypäiviin säilynyt esimerkiksi kelpaavaa polttokenttäkalmistoa, vaikka

sellaisia on maakunnastamme tutkittu. Tarkastamassamme kalmisto- tyypissä vainajan jäännökset sekä niitä ^peittäneet kivet ^ja multa on pantu maanpinnalle ilman minkäänlaista järjestystä. Siitä käytetty nimitys, maanalainen polttokenttäkalmisto, on siis sikäli harhaanjoh-

K. 9. Polttokenttäkalmistoa Karkun Palvialan Tulosen maalla.

lava, ettei haudan paikalle ole kaivettu minkäänlaista kuoppaa, jollei hautaus ole tapahtunut aikaisemmin puheena olleeseen tapaan poltto- kuoppahautaan, mikä hautamuoto, kuten yllä huomautettiin, myös toi-

sinaan esiintyy polttokenttäkalmiston yhteydessä.

Tyrvään Vänniän pihalla paljastuneessa polttokenttäkalmistossa todettiin eräs vainaja polttamatta haudatuksi. Voisi ajatella, että näin haudattu ^vainaja olisi ollut ^syntyään Eurasta tai Köyliöstä, missä ruu- mishautaus oli vallitsevana. Saman ilmiön olen todennut Kalannin Kalmumäen kalmistossa. Myös tähän verraten lähellä ^mainittuja etelä- Satakunnan pitäjiä sijainneeseenvakkasuomalaiseen kalmistoon voitai- siin soveltaa sama selitys kuin Vänniän hautaan. Mutta näissä tapauk- sissa voi myös olla kysymys viikinkiajan lopulla maahamme saapu- neista ensimmäisistä kristillisen hautaustavan oireista.

Vanhimmat polttokenttäkalmistot maassamme ovat merovinkiaikai- sia. Kokemäen Rakkulaisten kylän Myllymäessä oli tämäntapainen suppea kalmisto polttokuoppahautojen yhteydessä. Pohjanmaalla taas oli ^{Vähänkyrön} Kaavontönkässä merovinkiaikainen polttokenttäkalmis-

to samanaikaisen röykkiöhaudan vieressä. ^Tästä maakunnasta voitai- siin esittää muitakin vastaavanlaisia esimerkkejä. Vallitsevaksi poltto- kenttäkalmisto tuli kaikkialla etelä-Suomessa ^vasta viikinkiajalla. Vä- hitellen^sen käyttö levisi ^myös Karjalaan, ja monin paikoin se syrjäytyi vasta katolisen kirkon ^tuoman hautausmuodon vaikutuksesta.

11. Kiinteän asutuksen muistot.

Maamme rautakautisista asumuksista on vielä valitettavan vähän tietoja. Todennäköisimmältä vaikuttaa, että asunnot ovat olleet lä- hellä, usein luultavasti keskellä sitä aluetta, mihin vainajain jäännök- set on haudattu. Pienet kalmistot lienevät olleet tietyn suvun tai ta- lon hallussa. Yhtenäiset laajat kalmistot ovat rautakaudella Suomen mantereella harvinaisia; Ahvenanmaalla niitä sensijaan on useita.

Kalmistoalueet ^näyttävät tällöin suurin piirtein kiinteän asu- tuksen rajat. Lähelle kiinteää asutusta ^on usein myös pantu isoimmat kätköt ^ja vähälukuiset irralliset esineet. Valtaosa jälkim- mäisistä lienee kuitenkin joko hukattu tai ne ovat jostakin _muusta syystä joutuneet maahan, toisinaan ^verraten kaukanakin asutuskes- kuksista.

Saadaksemme pääpiirteittäin selville rautakautisen kiinteän asu- tuksen alueet Satakunnassa ^teemme lyhyesti selkoa alueen senaikais- ten kalmistojen sijainnista. Samalla perehdymme yksityiskohtaisesti kalmistojen rakenteeseen ^{ja niistä} ilmeneviin hautaustapoihin sekä pyrimme määrittämään osapuilleen niiden käyttöajan. Sen ohessa kuvaamme alueemme harvat linnat, uhrikivet ^ja kätkölöydökset sekä sellaiset yksinäiset esineet, jotka mahdollisesti ovat haudoista peräisin.

NAKKILA.

V. ^1910—12 tutkittiin Nakkilan pitäjän Soinilan kylän Penttalan talosta lohkaistulla tehtailija Lehtisen tontilla sijaitseva tiedemiesten

parissa paljon huomiota ^herättänyt kalmisto.¹ Paikka, ^jota aikaisem- min nimitettiin Myllymäeksi (kartassa nro 1), on Kokemäenjoen vasemmallarannalla, lähes 300 m siitä lounaaseen ^ja 200 ^m maantiestä itään; kirkolta on kalmistopaikalle linnuntietä 1

V 2 km

kaakkoon. Leh- tisen rakennukset ovat Myllymäen itä- ja pohjoisreunalla. Kalmisto oli ^mäen etelärinteessä. Täällä paljastui heti turpeen alta tai ohuen multakerroksen peittämänä n. B—lo ^m leveä ja 32 ^m pitkä kiveys (k. 3), jonka mittasuhteet olivat aikaisemmin olleet huomattavasti isommat, _mutta erilaisten kaivantojen johdosta nyt melkoisesti kutis- tuneet. Kivilatomus oli rakennettu joko erikokoisista hiekkakivimöh- käleistä ^ja -laatoista tai kerroksen ^ja pari muodostavista harmaista ki-

vistä. Toisin paikoin isommat kivet oli asetettu riveihin ^{tai ryhmiin,} ja kiveyksen eteläosassa voitiin selvästi erottaa pitkänomaisia, nelikul- maisia kiviasetelmia, jotka paikoitellen olivat vieri vieressä. Erään ki- viasetelman sisällä oli pari kiviarkkua. Esineet olivat kulttuurikerrok- sessa (=kalmiston mullassa) 10—40 cmrn syvyydessäkivien välissä tai alla; ^toisinaan oli ^{useita esineitä} yhdessä, joskus ^ne olivat etäällä toisistaan. Poltettuja luunsiruja oli milloin esineiden ^joukossa, milloin

ne olivat omassa ryhmässään. Minkäänlaista uurnaa ei ollut käytetty luita maahan pantaessa.

Peittämättömiä ihmisenluitapaljastui eräästä kalmiston kohdasta. Kaivausten suorittajan havaintojen mukaan luut eivät olleet siinä järjestyksessä, että ruumis olisi kätketty siihen kokonaisuudes-

saan, vaan tutkija arveli siinä olleen kysymyksessä eräänlaisen osa- hautauksen. Peittämättömät luut olisi kätketty samanaikaisesti nii-

den alta ^tavattujen palaneiden luiden kanssa. Kaivauspaikkaa näkemät- tömän mielestä väite tuntuu varsin teoreettiselta. ^{Olisin omasta puoles-}

tani ilman muuta taipuvainen otaksumaan, että vainaja on kokonaisuu- dessaan kätketty kalmistoon, vaikka osa ruumista ^jostakin toteamatto- masta syystä ^on jäänyt löytämättä.

1 Hackman, Die ältesten eisenzeitlichen Funde in Finnland, Hannus V, s. 279

—99. Sama, Suomen vanhimmat rautakauden löydöt. SM 1912, s. 49—65. FM 1911, s. 52—3.

K. 20—11 kaularenkaita, 12—3rannerenkaita, 14 silmäsolki, 15 kierukkanuppinen neula Nakkilan Penttalasta.

K. 16 keihäänkärki, 17 ptitkikirves, 18tuluskivi, il9 sirppi Nakkilan Penttalasta

Penttalan kalmisto oli esineistä rikas.² Siitä löytyi 7 kaularengasta (k. 10—11), 13 rannerengasta (k. 12—13), 8 silmäsolkea (k. ^14), 3 neu- laa (k. 15), 1 avoin sormus, ¹ hihnanpäätehela, 3 keihäänkärkeä (k. 16),

10 veitsenterää, 2 ^onsi- eli putkikirvestä (k. 17), 1 myöhemmin kalmis- toon joutunut viikinkiaikainen kirves, 1 tuluskivi (k. 18), 2 ^sirppiä

2 5577: 1—47; 5591: I—7; 5716:I—s; 5851:1—132; €093: 1—47.

(k. 19), 1 ns. uunilapio, 1 naskali, 1 luinen värttinänpyörä, saviastian paloja, heloja sekä useita epämääräisiä esineitä. ^{Myös veitsistä saat-} tavat jotkut olla myöhäisiä, sillä ^monet niistä ovat siksi ^kuluneita, ettei niiden muoto enää ole selvitettävissä, ja ne ovat myöhemmin hel- posti joutuneet lähelle maanpintaa. Rautakalusto, mainittua viikinki- aikaista kirvestä lukuunottamatta, ^on vanhemmalta roomalaisajalta, lähinnä n. v:lta 200 j.Kr. Nakkilan Penttalan kalmisto ^on vanhin var- masti ajoitettava rautakauden hautapaikka Satakunnassa.

Satakunnan museossa säilytetään ^paria päihin ohenevaa, _avonaista rautaista rannerengasta,³ jotka on löydetty tämän vuosisadan alussa Nakkilan ^pitäjän Lammaisten ^kylän Yli-Laurilan talon T ar r in g i n-

eli Hakamäestä, n. 100—150 m ent. Päkin torpasta lounaaseen ole- vasta matalasta röykkiöhaudasta. Löytöpaikka todettiin v. 1915,

mutta ^v. 1937, kun hauta ^aiottiin tutkia, sen asemaa ei enää pystytty määrittämään. Rannerenkaat ovat siksiruosteen tuhoamat, ^että niiden muodon yksityiskohdat jäävät selvittämättä. Ko. pitäjästä jaröykkiö-

haudasta löytyneinä ^ne hyvinkin saattavat olla ^jo ajalta ^ennen Kr.s. eli esiroomalaiselta ajalta.

Aivan Hallstatt-aikaisiksi (800—400 e.Kr.) arvellaan Nakkilan ^pitä- jän Tattaran kylän Vähän-Teinin talon ent. Kuusiston torpan vieressä (kartassa _n:o 2) parista röykkiöhaudasta löydettyä ^esi- nettä (k. I—2).⁴ Mutta kumpikin näistä, sekä ensimmäisen röykkiön veitsenterää muistuttava esineen katkelma ⁵ että toisen haudan^rengas- päinen rautavartaankatkelma, ⁶ _ovat siksi epämääräisiä, että ^on jo vai- keaa ratkaista niiden muoto, saatikka sijoittaa niitä tiettyyn aikakau- teen. Se seikka, että ^ne tavattiin pronssikauden hiidenkiuasta muistut- tavista röykkiöistä, ^viittaisi niiden pitkään ^ikään, mutta toiselta puolen on muistettava, että myöhemmät sekundääriset hautaukset ovat tavalli- sia tämänkaltaisissaröykkiöissä. Haudoissa oli ^myös saviastian palasia,

3 Sat. Mus. 5518—9.

4 6126; 37—42.

5 6126; 37.

« 6126:42.

joista yhdessä ^on kuoppakoristetta, mikä koristeaihe ^on vieras Kr.s. jäl- keisen ^ajan suomalaiselle keramiikalle. ^Jää joka tapauksessa kyseen- alaiseksi, voiko rautaesineitä ja toiselta puolen haudan saviastian paloja

ja palaneita luita pitää yhdenaikaisina, mitä kaivajan kertomuksessa pidetään luonnollisena.

RAUMAN MLK.

Vuonna 1951 keksittiin Rauman maalaiskunnan Vermuntilan kylän Laurikkalan talon Salisuonmäeltä (kartassa n:o 138) uusirauta-

kautinen kalmisto, joka osittain täyttää sen aukon, joka tähän saakka on jyrkästi erottanut Satakunnan rautakautiset asutusalueet rikkaista vakkasuomalaisista keskuksista. Kalmisto ^sijaitseeLaurikkalan talosta Rehelmäjärven rannalle vievän metsätien länsipuolella Salisuonmäen kaakkoisreunassa. Tällä harjuntapaisella mäellä kasvaa nykyään tihe- ää ^metsää. Mainitulle metsätielle kiviä ajettaessa löytyi kivikkoi- sesta kummusta ^pronssinen yksinkertainen rannerengas," joka te- kotavaltaan ^ja koristelultaan on vanhempaan roomalaisaikaan luettava.

Hautaa ei ole tutkittu, mutta siitäoli otettu kiviä siksirunsaasti, että sen rakenteesta ^joten kuten pääsi selville. Se oli koottu kivistä ja maasta.

Kivien joukossa oli runsaasti punaista hiekkakiveä, mitä kivilajia on monin paikoin rautakaudella käytetty hautojen rakentamiseen. Täyte- maa oli rikas noesta ja hiilestä. Saviastian paloja, palaneita ihmisen- ja peittämättömiä eläimenluita ei tähän mennessä ole tullut ^päivänva- loon. Kumpu on ollut n. 6X^{7 m} läpimitaltaan _{ja sen} korkeus Vz ^m.

Rehelmäjärvelle viettävässä Salisuonmäen rinteessä on useita muita samanlaisia kumpuja. Ilmeisesti on täällä ollut isompaakin yhdyskun- taa edustava kalmisto. Myöhemmät tutkimukset tulevat näyttämään, onko Salisuonmäelle vainajansa kätkenyt asutus ollut iältään Nakkilan Penttalan roomalaisaikaiseen asutukseen verrattavissa.

7 12846.

LAPPI TL.

Viime vuosisadan lopulla tutkittiin 4 röykkiöhautaa Lapin pitäjän Lapin kylän Vahalan talon maalla (kartassa n:o 3) Huhdan- niskaksinimitetyllä, Lapinjokeen loivasti viettävällä rinteellä. ^Hau- doista yksi osoittautui rautakautiseksi, toiset olivat pronssikaudelta.⁸ Rautakautisen röykkiön halkaisija oli n. 10 ^mja korkeus 1 m. Pohja- kerros oli koottu isoista kivistä, ylempänä kivet olivat ^pieniä. Haudan esineet⁹ tavattiin eri kerroksista. Tärkeimmät ^niistä, 2 keihäänkärkeä, olivat siksiruostuneet, että niidenajoitustuottaa vaikeuksia, mutta arve- lisin niitä kansainvaellusaikaisiksi. Röykkiössä oli sitäpaitsi palaneita luunsiruja sekä nähtävästi polttamattomia eläimenluita.

EURA

Euran pitäjä on muinaislöydöistä Suomen rikkaimpia. Sen kiinteät muinaisjäännökset keskittyvät nykyisenkirkon vaiheille, Eurajoenkum- mallakin puolella sijaitseville ja ympäristöstään kauniina kohoaville hiekkaharjuille.

Vanhimmat haudat ovat Kukonmäeltä.¹⁰ Tämä mäki on n. 1 km kirkosta etelään, valtamaantien länsipuolella, Eurajokeen laskevan Ahmasojan etelänpuoleisella äyräällä (kartassa n:o 4). Mäen koko on n. 100 m^2. Suunnilleen _sen korkeimmalla kohdalla tiedetään olleen 1 kumpu- ja 2 röykkiöhautaa, joista ensiksimainittu tutkittiin jo v. 1879¹¹ ja muut ^v. 1927.¹²

Ensinmainittunavuonna tutkitun kummun mainitaan olleen 14 kyy- närää ristiinsä ja viisikorttelia korkea. Suuret kivet muodostivat kehän sen ympäri. Keskellä oli iso silmäkivi ja tämän ympärillä erikokoi- sia kiviä, joiden välissä oli hyvin tummaa maata. Silmäkiven vieressä

8 Hackman, Eisenzeit, s. 51—2.

9 2800;B—l4.

10 K. Killinen, Kiinteitä muinaisjäännöksiä Ulvilan kihlakunnassa, ^s. 43.

11 J. R. Aspelin, Uusi Suometar 1879.

12 Kertomus tämän vuoden kaivauksista on Kansallismuseon arkistossa.

oli runsaasti palaneita luunsiruja ja2 keihäänkärkeä. Lisäksi haudassa oli polttamattomia eläimenluita sekä runsaasti kuonaa.¹³

V. 1927 tutkituista haudoista toinen oli rakennusmestari Tuomisen asumuksen portaiden edessä ja sen lounaispuolella, toinen Suomisen ra- kennuksesta 10 ^m koilliseen. Edellisen kummun halkaisija oli 5V2 m,

jälkimmäisen pari metriä pienempi. Kivet olivat ^{isoja ja} ilman min- käänlaista järjestystä. Haudoista puuttui niissä tavallinen täytemaa.

Löytöinä saatiin paljon saviastian paloja, savitiivistettä, savikiekonpalo- ja, kuonaa ^ja palamattomia eläimenluita.¹⁴ Kaivausten ^suorittaja epäilee, että röykkiöt eivät olisikaan hautoja. Ne ovat kuitenkin sekä rakenteeltaan että vaatimattomien löytöjensä puolesta samanlaisia kuin ^ne kumpuhaudat, joitaon runsaasti Kokemäen ja Tyrvään ^pitäjissä ja jotka tavallisimmin sisältävät roomalais- ja kansainvaellusajan esi- neitä.

Edellisten lisäksi tutkittiin v. 1927 n. 40 ^m Tuomisen rakennuksesta lounaaseen toistakymmentä

m ^{2 laaja}

^{ala. Tästä kohdasta} oli aikaisem- min poistettu iso kivi ja sen yhteydessä löydetty nyt hukkaan joutunut rautaveitsi. Maa tutkitulla alueella vaikutti palaneelta. Löydöt, savi- astian palat, pronssilevy, palanut luunsiru, pari peittämätöntä isohkoa

luuta ^jakuonan pala,^ls viittaavat mielestäni^myös hautaan, joka olisira-

kennettu poiskuljetetun isonkiven ympärille.

Pyhäjärven pohjoispäästä 2

V 2 km

^etelään päin järven länsirannalla

on Kauttuan tehtaan ent. Harolan torpan eteläpuolella, ns. Ha-

-1 olan haassa (kartassa n:o 5) n. 40 pyöreää tai nelikul- maista kumpuhautaa. Torpan asuinrakennuksen lähellä on li-

säksi n. 58 ^m pitkä, paikoin lähes 3 m leveä pohjois-eteläsuuntainenki- viasetelma.

N.

V 2 km

^{torpasta etelään on toinen} kymmenkunta kumpuhau- taa käsittävä ryhmä. Tästä taas 300 m edelleen lounaaseen on ^muuta- mia matalia kumpuja. Toisesta ryhmästä 300 m itään metsässä on

13 2001^d; I—B. SMYA XLII, s. 190—3.

14 I röykkiön esineet: 8811:43—56; II röykkiön esineet: 8811: 57—91.

15 8811:33—42.

vielä jokunenkumpu. Harolan kalmiston haudoista ei ole tutkittu ai- noaakaan. Niiden rakenne vaikuttaa viikinkiaikaa varhaisemmalta.

Käräjämäki (k. 20), Eurajoen itäpuolella ja vastapäätä Ison- Vaheen taloa (kartassa n:n 6), jonkaomistuksessa mäki nykyään on, ^on

eteläisin Eurajokilaakson monista kalmistopaikkana käytetyistä hiekka- kummuista.¹⁶ Alituinen hiekanotto on ollut pysyvänä vaarana tälle Sa- takunnan kuuluisimmalle kalmistomäelle. Nimensä ja samalla mainetta tämä mäki on saanut sen laella olevista käräjäkivistä eli kärä- jäympyrästä (k. 21), joka v. 1942 suoritetuissa tutkimuksissa to- dettiin myös hautapaikaksi. ^l7

Käräjäkivien luoteispuolella on 2 kumpuhautaa, jotka alusta- vasti tarkastettiin viime vuosisadalla¹⁸ ja jotka v. 1894 uudestaan ^jou- tuivat perinpohjaisen tutkimuksen kohteiksi. Toinen kummuista ¹⁹ oli tyypillinen maansekainen kivikumpu, n. 7 ^m halkaisijaltaan ja 90 cm korkea. Hautaaminen siihen oli tapahtunut polttamalla. Esineitä tuli siitä vain pieni, punertavanruskea, särmikäs²⁰ ja toinen keltainen helmi, joka myöhemmin _on kadonnut.

Toinen kumpu oli 5 ^m ristiinsä ja n. 1,2 ^m korkea. Siinä oli kivi- laatoista rakennettu arkku, kooltaan 2,5 X ^0,7 X ^{0,5 m.} Arkku oli mel- kein eheä. Kantta ^ei v. 1894 kaivausten yhteydessä enää todettu. Ar- kussa oli noensekaista hiekkaa. Ainoa esine siinä oli toista ^cm pitkä pronssikierukka.^2l Kumpaakaan hautakumpua _ei voida täsmälleen ajoittaa löytöjensä perusteella. Joka tapauksessa _{ne ovat} viikinkiaikaa varhaisemmat.

Käräjämäen tuomarinympyrä on n. 8X 7^{% m} laaja. Kivien luku on 12 tai 13, ^josmuita ^pienempi kivi ^sen eteläosassa ^{otetaan huo-} mioon. Kehän pohjoisosassa kivet on asetettu likelle toisiaan, päinvas- taisella puolella ^on isompi aukko. Keskellä ympyrää on ollut iso lit-

16 Kartta Hist. Ark. 111liitteenä lopussa.

17 Cleve, Euran Käräjämäen tuomarinympyrä.

18 K. F. Ignatius, Hist. Ark. 111, s. 104 seur.

19 B. Junginkartassa Hist. Ark. III: C merkitty I:llä.

20 29 95:1. Hist. Ark. 111, tl. 3:C.

21 2995: 11.

K. 21. Euran käräjäympyrä.

teähkö ^kivi, joka kerrotaan ^siirretyn Ison-Vaheen talon väentuvan ^uu-

nin alustakiveksi, toisen tiedon mukaan ^saman talon navetan perus- tukseen.

Jo v. 1870 kaiveltiin tuomarinympyrän sisäosaa, mutta tuloksetta.²² V:n 1942 tutkimuksissapaljastui 2hautaa, toinen ympyrän länsi-, toinen itäreunassa. Edellisessä, numerolla I merkityssä haudassa oli runsaasti luita 40

X6O

^{cm:n alalla ja 10—30 cm syvässä.} Rautakalusto käsitti rautaiset atulat eli pinsetit, ^{pienen veitsen,} raudanpalan ^ja saviastian

sirpaleen.²³ Suunnilleen tämän haudan kohdalta ^löytynyt ison puukon katkelma ²⁴ lienee myös kuulunut ko. hautaan.

Haudasta 2 löytyi vain poltettu luunsiru. Siitä syystä oli haudan kokoa vaikea määrittää. Siitä paljastui sensijaan useita naisen ^koruja,25

22 Hist. Ark. 111, s. 105.

23 T.M. 13639: I—s.

24 T.M, 13639: 6.

25 T.M. 13639: B—l4.

nimittäin pyöreä, puhkonainen pronssisolki, sininen lasihelmi ^ja 6 ^pu- naista lasimassahelmeä sekä useita katkelmia kahdesta koristamatto- masta, nauhamaisesta pronssirannerenkaasta. Esineet olivat tässäkin

haudassa ainoastaan 10—30 ^{cm maanpinnan} alla nyrkinkokoisten kivien ja soran seassa. Likeltä toista hautaa löytyi kuperakantainen kilven- niitti jalasinpala.²⁶

Kummankin haudan kalusto on 600-luvulta. Myöhemmin _on hauta- kiveystä käytetty oikeusistuimena. Syytetyn paikkana on ollut hävi- tetty iso kivi keskellä, tuomari lautamiehineen on istunut kehäkivillä.

Oikeudenjako oli siksi tärkeä toimenpide, että siihen valittiin erikoisen pyhä paikka.

Käräjämäen pohjois-, länsi- ja etelärinteet ovat täynnä soikeita itä-länsi- tai koillis-lounaissuuntaisia ^hautakuop-

pi a. Jo v. 1849 aukaisiKäräjämäen silloinen omistaja 10—12 tällaista hautaa, mutta tuloksena oli vain ¹ keihäänkärki.²⁷ V. 1870 kaivettiin taas useita hautoja.^{28 Vain} kolmesta ^mäen länsirinteen haudasta löytyi esineitä.²⁹ Tieteellisiä vaatimuksia täyttivät näitä kaivauksia paremmin v. 1879 suoritetut tutkimukset. Tällöin tarkastettiin 14 hautaa,^{30 ja}

vain neljästä mainitaan löydetyn esineitä.³¹ Samalla kertaa kun v. 1894 tutkittiin mainitut kumpuhaudat, aukaistiinKäräjämäen soikeita ^kuop- pia 25, joista23 osoittautui ruumishaudoiksi. Näistä olivat haudat ^I—s,1—5, 21—2 tuomarinympyrän eteläpuolella, muut sen pohjoispuolella. Hau- tojen pituus oli n. 2 m, leveys 0,6—0,9 mja syvyys 0,7 —1,2 m. Hau- tojen pinnalla oli hiilensekaista maata. Vainajat oli pantu niihin pää itään ^tai koilliseen päin, paitsi haudoissa 17 ^{ja 19,} joissa pää oli lounaan puolella. Kuudessa haudassa [l, 2. 7 (k. 22) 9, 18, 21] oli miehen va- rusteita, kolmessa [3, 4, 11 (k. 23)] sekä miehen että naisen, kolmessa

(5, 13, 17) pelkästään naiselle kuuluneita esineitä, kun taas kolmen haudan (15, 19, 22) esineitä on tässä suhteessa vaikea luokitella. Näissä

26 T.M. 13639: 7 ja 13.

27 Hist. Ark. 111, s. 106,

28 M.t., s. 106—7.

29 SMYA XLII, ^s. 26. Esineet 1120:3—5.

30 SMY;n pöytäkirjat 1878—9, ^s. 432 seur.

31 2001c:_I—7. SMYA XLII, s. 26—7.