Satakunnan historia I,1 · DIGI

SATAKUNNAN HISTORIA

1,1

SATAKUNNAN HISTORIA

1,.

SATAKUNNAN LUONNON GEOLOGINEN HISTORIA

PENTTI ALHONEN

SATAKUNNAN KIVIKAUSI

MATTI _HUURRE

Kustantaja Satakunnan Maakuntaliitto^r.y. jaSatakuntaliitto

ESIPUHE

Kesähenrikkinä, 18.6. 1941 Kokemäelle kokoontuneet satakuntalaisetperustivat Sata- kunnan Maakuntaliiton. He katsoivat eteenpäin, vaikka elettiin Moskovan rauhan ahdis-

tavaa aikaa ja ympärilläriehui maailmanpalo. Mutta kokouksessa katsottiin myös men- neeseen, sillä uuden liiton erääksi tehtäväksi asetettiin maakuntahistorian julkaiseminen.

Siitä puhuivat tai kirjoittivat ^mm. maisteri Aarne ^{Eskola, myöhemmin maaneuvos ja} maakuntaliiton historiatoimikunnan puheenjohtaja, professori, sittemmin sodanaikaisen hallituksen pääministeri, yliopiston rehtori jakansleri ^Edwin Linkomies, työmies, sos.

dem. kansanedustaja, myöhemmin valtiovarainministeri ^Viljo Rantala. Heidän mielipi- teissään ^kuvastui yleinen tarve selvittää ^maakunnan syntyjuuret ja myöhemmät vaiheet.

Luultavasti menneisyyden voitetuista vaivoista haluttiin myös etsiä voimaa kestämään tulevaisuuden ^uhat, kuten Suomessa oli tehty kansallisesta heräämisestä lähtien. Sillä viikon kuluttua puhkesi jatkosota javaati kansakunnan kaikki voimat. Mutta kun sodasta selvittiin, asetettiin vuonna 1945 historiatoimikunta laatimaan suunnitelman maakunta- historiaksi. Puheenjohtajana toimi professori Jalmari ^Jaakkola, Suomen kansallisen his- toriankirjoituksen satakuntalainen^suurmies, sihteerinä^{L. I. Kaukamaa,} porilainen kou-

lumies, kauppahistorian tutkija, tohtori ja myöhempikouluneuvos.

Näin päästiin alkuun. ^Vuonna 1952 ilmestyi, ensimmäisenä, Satakunnan historian^II osa.

Rautakausi, kirjoittajanaan tohtori Helmer ^Salmo, Muinaistieteellisen toimikunnan esi- historiallisen osaston johtaja. Suomen merovinkiaikaisten asemuotojen ensimmäinen varsinainen selvittäjä. Komea nide on jatkuvasti laajin maakunnallinen rautakauden tut-

kimus ^jaon hyvän materiaaliesittelynsäansiosta^kulunut jatkuvasti myös tutkijoiden kä- sissä. Sen ^laajuus oli perusteltu: Satakunnan rautakausi ^{on maamme}rikkaimpia, ja sen rikkautta ^{ovat myöhemmät löydöt yhä lisänneet.}

Viisikymmenluvulla historiahanke kuitenkin pysähtyi. Uuteen vaiheeseen päästiin ^vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Siten painosta saatiin maakuntahistorian kolmas nide.

Keskiaika, _vuonna 1973. Sen kirjoitti dosentti, sittemminprofessori h.c. Seppo Suvanto, satakuntalainenkeskiajan tutkija. ^Tuloksena oli jälleen laajin jasyvällisin maakunnalli- nenkeskiajan tutkimus; se on Suomenkeskiajantutkimuksen todellinensaavutus. Kirjoit- taja hahmottelee siinä Satakunnan keskiaikaisen muodostumisprosessin ^ja asutuksen ja kulttuurin ^vaiheet, mutta tekee lisäksi päätelmiä, jotkatavoittelevatkeskiajan taakse.

Jo seuraavana vuonna painosta ilmestyi maakuntahistorianneljäsosa. ^Satakunnantalous- elämä uudenajanalusta isoon^{vihaan, komea, yli} 700-sivuinen nide. Kirjoittaja, nimekäs satakuntalainen historiantutkija, professori Mauno Jokipii, ^{joka jo nuorena} maisterina

kaudentutkimus jaavartuu tietyssä määrin koko maankin pronssikauden synteesiksi. Se

perustuu maakunnan mahtaviin jalukuisiin hiidenkiukaisiin sekä merkittäviin asuinpaik- koihin janiiden Suomen oloissa runsaisiin löytöihin. Satakunnan ^kulttuurin juuret näyt- tävät ulottuvan pronssikauteen, sillärannikon pronssikautinen väestö muutti rautakauden puolella ainakin osaksi sisämaahan, Kokemäenjoen ja sen vesistön varteen. Sen kautta maakunnan rautakautinen ja nykyinenkin asutus jatkavatpronssikauden asutusta.

Nyt ilmestyvän maakuntahistorianniteen. ^Satakunnan historia^I, l:n julkaisemisestateki Satakunnan maakuntaliittopäätöksen 50-vuotisjuhlakokouksessaan 19.4. 1991. Se päät- tää maakuntaliiton osuuden maakuntahistoriahankkeeseen. Mutta asiallisestise on histo- rian alku.Kyseessä on aikaennen ihmistä jaihmisen ensimmäiset vaiheet Satakunnassa.

Kirjaan sisältyy näet satakuntalaisengeologin ja limnologin, apulaisprofessori Pentti Al- hosen katsaus Satakunnan luonnon geologinen historia. Maakunnan äidinkasvojen syn- nyn kirjoittaja esittää mieleen painavasti. Teoksen pääosan muodostaa fd.lisensiaatti Matti Huurteen tutkimus Satakunnan kivikausi. Kirjoittaja, maamme kivikauden tuntija jatunnustettu esihistorian synteesien kirjoittaja, piirtää yleiskatsauksellisenkuvan ^maa- kunnan kivikauden asutus- jakulttuurivaiheista. Ensimmäisen kerran Satakunnan ^kivi- kausi hahmottuu järjestyneeksi kokonaisuudeksi; esihistoria ja historia^ovat menneisyy- den jäljestämistä.

☆

Satakunnan historian viisi nidettä ^ovat puolivuosisataisen maakunnallisen kulttuurityön tulos, merkitykseltään valtakunnallista luokkaa. Satakunnan historia ei silti ole ^valmis;

se ulottuu kivikaudesta isoon vihaan. 1700-luvun^alkuun. Maakuntaliiton historiatoimi- kunta toivoo sen vuoksi, että Satakuntaliitto jatkaisiSatakunnan historian julkaisutyötä.

Voidaan tosin sanoa: mennyt on mennyttä, mitäpä merkitystä sillä olisi!Paljon tärkeäm- pää on nykyisyys ja vielä tärkeämpää ^on tulevaisuus. ^Vastaan siihen: Niinpä ^{kyllä, ja} varsinkin, jostulevaisuus olisi olemassa! ^Mutta sitäpä ei todellisuudessa ole: tulevaisuus säilyy aina tulevaisuutena, sinne ^emme ylläkoskaan. Meillä on vain ^tämä päivä jaeili-

nen, vain ^{ne ovat reaalisia;} "ikuista ^on vain menneisyys”, lainatakseni Henrik Ibsenin

ajatusta. Mutta menneisyys ei ole ikuisesti mennyttä, sillä se reaalistuu nykyhetkessä.

Se sanelee nykyisyyden muodot ja sisällöt, sen jatkuvuus sitoo, sen muutosprosessit

muuttavat nykyisyyttä. Nykyisyys ^on niiden jatkuvuuksientulosta, jotka menneisyydestä viilaavat nykyisyyteen, saavuttamattakoskaan tulevaisuutta. Menneisyys on siis nykyi- syyden avain, kääntääkseni nurin kuuluisan geologinCharles Lyellin ajatuksen; mennei- syys ohjaa nykyisyyttä, ja nykyisyyttä voidaan syvässämielessäymmärtää vain mennei- syydenperspektiivistä. Menneisyyden tunteminenon tarpeen siis nykyisyyden vuoksi.

Menneisyyden perusteella ei tosin voi ^ennustaa tulevaa tapahtumista. Menneisyydestä viilaavat tendenssit ovat keskenään erilaisia, erivahvuisiajasuunniltaan jopavastakkai- sia. ^Ne ovat sidoksissa toisiinsa ja vaikuttavat monimutkaisessa suhteiden verkostossa.

Silti menneisyydestä voidaan erottaa suuntia ja hahmoja, jotka jäsentyvätnäköaloiksi.

Niitätaijoavat historia ja esihistoria, joista menneisyyttä voi tarkastella kuin vuorinäkö- alaa. Menneisyydenkin näköalaon parhaimmillaan kokonaisuus, jonkaosat saavat mer- kityksensä tuostakokonaisuudesta. ^Javaikka sitä koskeva tieto ^on likimääräistä eikä siis ehdotonta, me tarvitsemme menneisyyden maisemaa. Me, kansalaiset, yhteisöt. Sata- kunta, Suomi, Eurooppa, maailma. Me tarvitsemme järjestyneen menneisyyden kuten me tarvitsemme järjestyneen olevaisuuden. Sellaisen tarjosivat muinaissuomalaisille myytit maailman jataivaan ^synnystä, metsien kylvämisestä, ensimmäisen kasken kaata- misesta tai ensimmäisestä kanteleesta. Nykyisin myyttejäkorvaaluonnontiede, jokaetsii lähtökohtia alkukaasun kaaoksesta. Mutta ^sen lisäksi meidän tulisi tietää jaymmärtää, mitkä ^ovat ihmisyhteisöjen janiiden kulttuurienkehitysvaiheet, millainen on meidän sa- takuntalaisten ja suomalaisten, eurooppalaisten jakoko ihmiskunnankinmenneisyys, sil- lä sen järjestyksestäsyntyy nykypäivä.

☆

Satakunnan maakuntaliiton historiatoimikunta esittää Satakuntaliitolle testamenttinaan, että 1700-luvun ja myöhempi historia jätettäisiinensi vuosituhannen tehtäväksi. Sen si- jaanmeidän tulisi tällä vuosikymmenellä täydentäätähänastiset tulokset seuraavasti;

Rautakauden osuus tarvitsisi jatkoniteen,koska voimakas tutkimus on tuonutrunsaasti

uutta materiaalia ^jakoska siinä ei^- tutkimuksen silloisen^tason mukaisesti^-varsinaises- ti käsitelty esiroomalaista ^aikaa, rautakauden alkujaksoa, joka yhdistää pronssikauden ajanlaskun vaihteen jälkeiseen rautakauteen, rautakautisten kalmistojen aikaan. Mutta ainakinyhtä tärkeää olisi kuvata rautakautisen asutuksen syntymistä ja leviämisproses- sia, _sen suhdetta lappalaiseen/saamelaiseen asutukseen, viljelyhistoriaa, yhteiskuntahis- toriaa, mm. pitäjälaitoksen syntymistä ja satakuntalaitoksen juurtumista, Satakuntaan syvällisestivaikuttaneita ulkoisia kosketuksia. Tällaisiinkysymyksiin nykyinentutkimus kykenee vastaamaan paljon perustellummin kuin ^tutkimus puoli vuosisataa sitten.

vastaukset ehdotetusta tutkimuksesta.

Kolmanneksi: ^1500- ja 1600-luvun taloushistoriaa ^olisi täydennettävä vastaavalla asu- tus-, hallinto-, kirkko- jakulttuurihistoriaa käsittelevällä niteellä, jotavarten aineisto on

jo ainakin osittainkerättynä. Tältä osinkyseessä olisi joaloitetuntyön päättäminen. Sa- malla tähänastinen historia tulisi monipuolisesti käsitellyksi kivikaudesta 1700-luvun al- kuun: kahdeksan tai yhdeksän vuosituhannen aika.

Merikarvian Köörtilässä vanhana juhannuksena 1991

Unto Salo historiatoimikunnanpuheenjohtaja

SATAKUNNAN MAAKUNTALIITON HISTORIATOIMIKUNTA

Satakunnan historian kirjoitustyötä on valvonut historiatoimikunta, johon vuosikymme- nien mittaan on kuulunut suuri joukkosekä maan että maakunnan merkittäviä kulttuuri- henkilöitä. Toimikunnan jäsenetovat kattavasti edustaneet maakunnan eri alueitajaeri- laisiayhteiskunnallisia näkemyksiä.

Vuodesta 1951 lähtien toimikuntaan ^ovat kuuluneet fil.tri K. O. Alho, kouluneuvos Kaarlo Asp, kansalaisopiston johtajaHeikki ^Eränen, maaneuvos Aarne Eskola, kanslia- päällikkö Heikki ^Hosia, professori Jalmari ^Jaakkola, professori Mauno Jokipii, koulu- neuvos L. I. ^Kaukamaa, fil.maist. Harri ^Kivenmaa, fil.tri Aina Lähteenoja, fil.tri Ville

Luho, kihlakunnanneuvos Veikko Majakulma. professori ^Aarno Maliniemi, rehtori ^Jou- ko ^Nurminen, kotiseutuneuvos Esko Pertola, toimitusjohtajaAntti Prusi, asioitsijaOnni Pyysalo, ^fil.tri Helmer ^Salmo, professori Unto ^Salo, professori Niilo Valonen jateknik- ko Yrjö Välitä.

Satakunnan Maakuntaliitontoiminnanjohtajat Jouko^Alm, Mauno^{Kaarto, JukkaMäättä,} Hannes ^Raikkala ja^Leo Rimpinen ovat virkatehtävinään hoitaneet historiateosten rahoi- tusjärjestelyt japainatuksen.

SATAKUNNAN LUONNON GEOLOGINEN HISTORIA

PENTTI ALHONEN

Johdanto

Maailmanmaineensaavuttanut Helsingin yliopiston mineralogian ja geologian professori Pentti Eskola (1883-1964) ^- juuriltaansatakuntalaista talonpoikassukua ^- kirjoitti yleis- tajuisen tieteellisen teoksensa "Maailmankuvaa etsimässä” johdannossa seuraavasti:

”Ajatteleva ihminenon kuin lapsi, joka^vasta on herännyt tajuntaan jahuomaa olevansa jätetty heitteille ^outoon ympäristöön. Hänen mielessään herää kysymyksiä; Mistä ^on Maa saanut alkunsa ja miten se on tullut sellaiseksikuin se nyt on? Miten on elämä ja ihmissuku saanut alkunsa? Mitä ^ovat aurinko jatähdet jakuinka ^ovat ne ja^koko maail- mankaikkeussyntyneet?”.

Ihmisellä^on, jatkaa^Eskola, luontainen^tarve etsiä vastauksia tällaisiinkysymyksiin. Nii-

tä antavat parhaiten maapallon rakennetta, koostumusta ja kehityshistoriaa tutkivan ^tie- teellisen geologian nykyaikaiset saavutukset. Kiertotähtemme olemassaolon ^kannalta

ovat luonnollisesti olleet tärkeitä myös aurinkokunnanjakoko maailmankaikkeuden syn- tyyn liittyvät tapahtumat. Ne saivat alkunsayhdestä pisteestä lähteneestä valtavasta ^rä- jähdyksestä, jokaon voitu ajoittaa 10-20 miljardin vuoden taakse. Tämä alkuräjähdys on toistaiseksi yleisesti hyväksytty maailmankaikkeudensyntyä selittävä teoria. Maapal- lo puolestaan syntyi auringon ja muun planeettakunnan kanssa tähtienvälisestä pilvestä tiivistymällä vähitellen kiertotähdeksi. Varhaisvaiheissaan maapallon sisuksen lämpötila vaikutti voimakkaasti myös sen pinnan lämpötalouteen. Maalla oli tuolloin vain pieni,

mutta aikaa myöten kasvava ^vetovoima, nykyistäpienempi tiheys sekä suurempi pinta ja pyörimisnopeus. Meteoriitti-iskut avaruudesta olivat yleisiä. ^Vähitellen maapallon pintaan alkoi kuitenkin jähmettyäkuorta, kunnes sulaminen ^oli pintakerroksessa enää vain osittaista. Kiinteän maankuoren synty on ainakin4 000miljoonan vuoden takainen tapahtuma; maapallon kokonaisiäksi on sensijaanarvioitu4 600-4 700 miljoonaa^vuotta.

Geologiset muodostumat ovat maapallon historian keskeisiä dokumentteja. ^{Ne ovat} syn- tyneet tiettyinä aikoina ja jääneet^maastoon tai kerrostumina eli sedimentteinä^kerrosjär- jestykseen muodostumisympäristönsä kuvastajiksi. Häiriintymättömissä kerrossaijoissa

Maapallon eri alueiden geologiset kerrossarjat voidaan kuitenkin ajoittaa jarinnastaa toi- siinsa niiden sisältämien fossiilien perusteella. Nykyisin ^myös radiometriset iänmääritys- menetelmät ^ovat mahdollistaneet maankuoren eri kivien luotettavanajoituksen. Näinon saatu suhteellisen yhtenäinen kuva maapallon kehityshistoriasta, vaikka esimerkiksi maankuoren aikojen kuluessa tapahtuneet liikunnot olisivatkin muuttaneet kerrosten jär- jestystä. Myös eroosiovoimat, kuten ^vesi, tuuli ja jäätiköt,saattavatkuluttaa jo syntynei- tä muodostumia ja kuljettaa ^niiden ainesta uusiin kerrostumisympäristöihin. Mutta häi- riintymättömänä ja aukottomana geologinen kerrosjärjestys on varsin hyvä maapallon tapahtumien tietorekisteri.

Maapallon historia ^esitetään tavallisesti geologisen aikataulun muodossa. Se on jaettu elollisen luonnon kehityksessä ilmenevien muutosten perusteella suurempiin japienem- piin aikayksiköihin. Kasvi-ja eläinfossiileja tutkivanpaleontologiantuloksista ^tiedetään, että maapallon historian viimeiset 570 miljoonaa vuotta ovat olleet sangen monimuotoi- sen elämän aikaa. Sitä osoittavat kerrostumat ^ovat syntyneet kolmen maailmankauden, paleotsooisen, mesotsooisen jakenotsooisen kuluessa. Nämä ^ovat suuria yksiköitä geo- logisessa aikataulussa, jokaesitetään tämän kirjoituksen johdannon yhteydessä taulukos- sa

1.

trias, jura ja liitu. Kenotsooinen maailmankausi jaetaantertiääri- jakvartiäärikauteen.

Lisäksi kaikki kaudet voidaan jakaa vielä useihin aikoihin. Tällaisia ovat esimerkiksi kahteen viime mainittuun kauteen kuuluvina paleoseeni-, eoseeni-, oligoseeni-, miosee- ni-, plioseeni-, pleistoseeni- ja holoseeniaika. Nämä voidaan edelleen pilkkoa useiksi vaiheiksi jaalavaiheiksi, joiden nimistössäesiintyy runsaasti alueellista vaihtelua. Mitä tarkempi ja moninaisempi stratigrafinen informaatio on, sitä yksityiskohtaisempi on usein ajan jako. Edellä mainittu radioaktiivisten alkuaineiden hajoamiseen _perustuva ajanmittaus on antanut absoluuttiset iät geologisen aikataulun alkuaan suhteellisellejao- tukselle. Maapallon historian käyttämin termein ilmaistuna elämme parhaillaan kenot- sooisen maailmankauden kvartäärikauteen kuuluvan holoseeniajan subatlanttista vaihet- ta!

Geologiseen aikatauluun merkitty prekambrinen osa alkoi maapallon ^synnystä noin 4 700 miljoonaa vuotta sitten. Se ^on siten planeettamme historian ylivoimaisesti pisin ajanjakso. Prekambri jaetaantavallisesti kahteen aikayksikköön, nimittäin arkeiseen ja proterotsooiseen. Ne voisivat kuitenkin olla pitkäkestoisuutensa vuoksi erillisiä maail- mankausia. Prekambrinen aika käsittää maapallon päiväkirjan alkulehdet. Sitä leimasi erityisesti maankuoren rauhattomuus, mikä ilmeni lukuisina vuorijonomuodostuksina niihin liittyvinekerrostumistapahtumineen, tulivuoritoimintoineenja graniittisine syväki- vineen. Myös elämän synty löytyy kivisen kirjan alkulehdiltä.

Elämä ilmestyi maapallolle josuhteellisen varhain prekambrikaudella, ^muttase oli aluk- si varsin vaatimatonta javähäistä. Tältä aikakaudeltaon havaittu kuitenkin kaksi elämän kehitykselle välttämätöntä edistysaskelta. Kasvisoluissa alkoi yhteyttäminen eli fotosyn- teesi ja solujentumat alkoivatjakautuasiirtäen näinperintötekijät uudelle eliölle. Näistä tapahtumista on saatu tietoa mikrofossiilejatutkimalla. Niitäon säilynyt kalkki-, hiekka-

ja savikerrostumissa, joita syntyi muinaisiin meriin prekambrikaudella. Niistä löydetyt alkuorganismitolivat alkeistumallisiayksisoluisia sinileviä(Cyanobacteria) jasauvabak- teereita, joista vanhimmat ^ovat Etelä-Afrikassa sijaitsevan Svasimaan hiilipitoisista ki- vistä. Näiden ikä ^on 3 100-3 400 miljoonaa vuotta.

Seuraava suuri harppaus biologisen evoluution historiassa oli aitotumallisten eliöiden kehittyminen alkeistumallisistaorganismeista. Välttämätöntä eliökunnan moninaistumis-

ta saattoi nyt tapahtua, sillä aitotumalliset eliöt lisääntyvät suvullisesti. Biologinen muuntelu mahdollistui elämän kehityksen samalla nopeutuessa huomattavasti. Aitotu- mallisia mikrofossiileja on tavattu eri puolilta maailmaa noin ¹ 400 miljoonaa ^vuotta vanhoista kerrostumista. Ne muistuttavatnykyisiäviher- japunaleviä. Prekambrikauden merien kitiinikuoriset alkueläinfossiilit osoittavat ^{lisäksi, että} ekologisia ravintoketjuja muodostui joelämän kehityksen kaukaisessa menneisyydessä. Varsinaiset monisoluiset

eläimet, kuten tietyt madot, polyypit ja mustekalojen varhaismuodot, ilmestyivät meriin noin 700 miljoonaavuotta sitten. Ne sopeutuivat rannikkovesiin, joideneläimistö moni- muotoistui rivakasti kambrikauden alussa. Elämän kehityksen päätapahtumat on esitetty geologisessa aikataulussa(taulukko 1), eikä niitä yksityiskohtaisemmin tämän kirjoituk- sen yhteydessä kuvata. Mainittakoon kuitenkin lyhyesti, että Muhoksen ja Hailuodon sedimenttikivistäon löydetty hyvin säilyneitä sekä alkeis- että aitotumallisia leviä. Suo- menvanhimmat kasvimikrofossiilit onkuitenkin kuvattu Tampereen Aitolahden savilius- keesta. ^{Ne ovat mitä} ilmeisimmin alkeistumallisia sinibakteereita jaiältään lähes 2 ⁰⁰⁰ miljoonaa ^vuotta vanhoja. Suomen kallioperän mikrofossiililöydöt liittyvät omalta osal- taan prekambrikauden elämänkehityksestä saatuun kuvaan. Kiintoisan lisän tuo siihen myös Satakunnan myöhäisprekambrisesta hiekkakivestä löydetyt eliöperäiset rakenteet, joihinpalaamme tuonnempana.

Suomelle tyypillinenperuskallio kuuluu alueellisestilaajempaankokonaisuuteen Fennos- kandian geologiseenkilpeen jaon hyvin vanha. Se muodostui maapallon historian pre- kambrikaudella. Kallioperämme vanhimmat alueet ^ovat Itä- ja Pohjois-Suomessa. ^Itä- Suomen graniittigneissilläon ikää lähes 3 000 miljoonaa ^vuotta. Lapin graniittigneissit ja granuliitit ovat noin 2 000 miljoonaa vuotta vanhoja. Satakunnan lävistävä svekofen- ninen poimuttumisvyöhyke edustaa Etelä- jaLänsi-Suomen kallioperää, jonka ikä ^on

1 800-1 ^{900 miljonaa vuotta.} Suomen peruskallion nuorimmat kivilajit, kuten Satakun- taankin ulottuvat Lounais-Suomen rapakivigraniitit ovat 1 600-1 700miljoonan vuoden

ikäisiä. Satakunnan hiekkakiven iäksi ^{on saatu} radiometrisellä mittausmenetelmällä 1 300 miljoonaa ^vuotta. Sensijaan Satakunnan oliviinidiabaasitovat kontaktiensa perus- teella rapakiveä ja hiekkakiveä nuorempia, ^mutta iältään vielä prekambrisia. Lounais- Suomen paleotsooisiin sedimenttikiviin palaamme Satakunnan osalta tuonnempana.

Kallioperää Satakunnassakin peittävä irtaimista kivennäis- ja eloperäisistä maalajeista koostuva Suomen maaperäon syntynyt nuorimman ^{geologisenkauden,} kvartäärikauden, aikana. Sen alusta ^on kulunut noin 2 ^{miljoonaa vuotta.} Tämän ^ajankuluessa muodostui pohjoisella pallonpuoliskolla laajoja jäätiköltä, jotka ^useamman kerran kuluttivat ^myös Suomen kallioperää jakasasivat siitä irronnutta kiviainesta kallioita verhoavaksi moree- nipeitteeksi. Koska laajat alueet joutuivat jäätiköidenpeittämiksi kvartäärikaudella, sitä on myöskutsuttu jääkausien ajaksi. Tavallisesti^erotetaan kolme tai neljä ilmastollisesti merkittävääjääkautta. Niistä ^viimeisin, Veiksel-niminen jäätiköitymisvaihe, päättyi ^noin 10 000 ^vuotta sitten. Tuolloin muodostunut jäätikkösyntyinen pohjamoreenion Satakun- nassakin sen maankamaran kallioperää peittävän maaperän perusalusta. Suuri ajallinen aukko Suomen geologisissa muodostumissakallio-ja ^maaperän välillä johtuupitkäaikai-

sestakulutuksesta, jotavarsinkin jäätiköidenkulutustoiminta sangen tehokkaastitäyden- si. Maastamme puuttuvat siten lähes kaikki maapallon historian peruskalliota ^nuorem-

mat, mutta maaperäävanhemmat kerrostumat. Onkin osuvasti ^{sanottu,että} Suomen koh- dalla luonnon kivisestä kirjasta ^ovat jäljelläainoastaan alku- jaloppulehti, joistaedelli- nen edustaakallioperää ja jälkimmäiseen on kirjoitettu luontomme historian viimeisim- mät tapahtumat. Mainittakoonkuitenkin, että Lounais-Suomessa jaSelkämeren pohjassa

on paleotsooisia sedimenttikiviä peruskallion päällä. Fossiileja sisältävinä näillä muodos- tumilla on tärkeä merkitys varhaispaleotsooisen merielämän tuntemisessa mainituilla alueilla.

Yleispiirteistään huolimatta sekä kallio- että maaperän laatu vaihtelee alueittain. Varsin hyvin se näkyy kallio- ja maaleikkauksissa, joissaerilaisetkivilajit ja maalajikerrokset kuvastavat synty-ympäristöjään ja -tapojaan. Edellä on joviitattu geologiseen kerrosjär-

jestykseen. Maalajien järjestystätutkimallaonvoitu osoittaa esimerkiksi edellä mainitut kvartäärikauden ilmastonvaihtelut. Ne ^ovat pysyvällä tavalla vaikuttaneet nykyiseen maaperämme syntyyn sekä määränneet myös maamme elollisen historian keskeisimmät tapahtumat jopa yksityiskohtia ^myöten.

Taulukossa 2 onesitetty Satakunnan luonnon historiaanliittyvät geologiset muodostumat aikajärjestyksessä. Siitä nähdään, että alueen kallioperässä on säilynyt maapallon pre- kambrikautisen kehityksen kuluessa syntyneitä muodostumia. Sitävastoin paleotsooiset,

mesotsooiset ja kenotsooiset kerrostumat puuttuvat käytännöllisesti katsoen kokonaan muutamia varhaispaleotsooisia merisedimenttejä ja moreenikivilöytöjä lukuunottamatta.

Taulukosta ilmenee ^{edelleen, että} mainittujen vanhojen muodostumien ja^nuoren kvar- täärikautisen maaperän välillä on yli 400 miljoonan vuoden ^katkos, mistä joedelläkin oli puhe. Sen kuluessa tapahtuneesta geologisesta kehityksestä Satakunnan maankamaran kivinen kirja ei siten kerro mitään. Muista maista saatujen tutkimustulosten ^{mukaan ke-}

hityksen ^kulku lienee kuitenkin tääälläkin ollut suurin piirtein samanlainen ^{(vertaa tau-} lukkoon 1).

Satakunnan kallioperän pääpiirteet

Satakunnankallioperän pääpiirteet on esitettykuvassa ^1. Siitä nähdään, että alueen kivis- tä perustaa leimaavat syvällä maankuoressa kiteisen asunsa ^saaneet syväkivilajit, kuten graniitti, granodioriitti, kvartsidioriitti eli tonaliitti sekä erilaisten geologistenprosessien

muuttamat metamorfiset kivet. Satakunnan kallioperän karttakuvalle ovatkin leimaa- antavia^myös svekofennisen poimuttumisvyöhykkeen ^liuskeet jatulivuoritoiminnan^tuot-

teet. Tämän liuskealueen^{kivilajit ovat} pitkien aikojen kuluessa muuttuneita savi-, hie-

su-, hiekka-ja sorakerrostumia, jotka nykyisinovat fylliittejä, kiilleliuskeitaja -gneisse- jä sekä konglomeraatteja. Eteläisen Satakunnan ^{alueella tavataan} svekofenniseen vyö- hykkeeseen^kuuluvia runsaasti^kiillettä sisältäviä gneissejä, joita esiintyyvarsinkin Rau- man ympäristössä. Niitä on myös^Porin pohjoispuoleltaTampereelle ulottuvalla liuskea-

lueella, johon liittyy erillisiä, etenkin Pohjois-Satakunnassa tavattavia jaksoja. ^Tämä vanhanpoimuvuoriston vyöhyke alkaa Kankaanpäästä jakaartaa Lavian kautta Näsijär- ven poikki aina Päijänteelle asti. Sen liuskeasuisia kallioita ^tavataan lisäksi Hämeenky-

Kuva 1. Satakunnan kallioperän pääpiirteet. Pohjana prof. Ahti Simosen laatima Suo- men kallioperäkartta 1: 1 000 000 ^(1980). Merkkien ^selitys: 1 fylliittiä, kiilleliusketta sekä kiille- että migmaattista gneissiä (svekofenninen vyöhyke), 2= rapakivigraniittia, 3= Jotunista hiekkakiveä, 4= granodioriittia ja kvartsidioriittia, 5= postjotunista dia- baasia ^ja 6 kvartsi-maasälpäliusketta ja -gneissiä.

Kuva 2.

Svekofennisen

tus on hävittänyt niiden laet. Valokuva: ^Pentti Alhonen.

rössä, Ikaalisissa, Jämijärvellä, Parkanossa jaKihniössä graniittialueidenlomissa. Esi- merkiksi Kolmilopin syväkivimassiivi on Kankaanpään ja ^Lavian liuskeiden ^välissä.

Hämeenkyrän punertava granodioriitti jatkuu myös liuskeympäristöön pitäjän länsiosiin.

Lisäksi suuri, muodoltaan pyöreähkö graniittimassiivi sijaitsee Hämeenkyrön ^kirkolta itään kaartuen Lavajärveltä Pinsiöön. Laajoja graniitin ja granodioriitin leimaamia aluei-

ta tavataan myös Viljakkalassa, mistä ne jatkuvat Kyrösjärven itäpuolitse pohjoiseen.

Kyrösjärven länsipuolen kivinen perusta Ikaalisissa kuuluu niinikäängranodioriittialuee- seen. Kelminselän rantakalliot jaPalinperän maisemallisestikin komeat kalliopaadet ^ovat edustavia esimerkkejä maapallon historian alkuaikojen syväkivien mahtavista syntyta- pahtumista. Myös Jämijärven,Parkanon jaKihniön graniititkuuluvat tähänseurueeseen.

Yhtenäinen syväkivialue ulottuu ^Karvian, Honkajoen jaKankaanpään ympäristöstä län-

teen Satakunnan rannikolle.

Myös etelämpänä Suodenniemeltä, Mouhijärveltä, Kiikoisista, Karkusta, Tyrväältä,Kii- kasta, Kauvatsalta jaKokemäeltä tavoitetaansama graniittinen syväkivipohja.Edustavi- na kalliopaljastumina se on näkyvissä Pyhärannan, Rauman ja Kodisjoen kolmiossa.

Rajana idässä on alueen rapakivi.

Kuva 3. Harmaa gneission tunkeutunut

svekofennisen

Edellä on joviitattu svekofenniseen vuorijonovyöhykkeeseen. ^Tämä nykyisin juurilleen kulunut ja tasoittunut poimuvuoristo ^on edustavimmillaan Pohjois-Satakunnassa, missä

sitä voidaan seurata erillisinä liuskejaksoina esimerkiksi Hämeenkyrössä, Ikaalisissa,

Laviassa jaKankaanpäässä (kuva 2). Svekofennisille kivikerroksille ^on tyypillistä, ^että niidenpohjillaon hyvin paksuja muuttuneita eli metamorfoituneita savi-, hiekka-ja sora- sedimenttejä. Näitä peittävät monin paikoin usein tehokasta tulivuoritoimintaa osoittavat vulkaaniset kivet. Tällaisen kerrosjärjestyksen katsotaan olevan mitä luonteenomaisin poimuvuoristojen syntyyn johtaville merensyvänteen kerrostumille. Vuorijonojen muo- dostuminen liittyy nimittäin nykyisten käsitysten mukaan jättiläismäistenmannerlaatto- jenliikkeisiin. Vuorten ilmaantumista ennakoi laattojenreunoille muodostuva pitkä kau- kalomainen merensyvänne eli geosynkliini. Se täyttyy aikojen kuluessa mantereelta ker- tyneistä sedimenteistä. Merenpohjan vajoamisen aikaansaa mannerlaattojen yhteentör- mäys. Laatan työntyessä toisen alle geosynkliininkerrostumat painuvat ^{kasaan, väänty-} vät poimuille sekä joutuvat kohonneen lämpötilan japaineen muokkaamiksi. Tässä ta-

pahtumassa ne kiteytyvät uudelleen jamuuttavat asuaan. Maankuoren syvyyksiin vajoa-

van laatan mukana kerrostumia ^voi joutua myös ympäristöön, missä ne suorastaan sula-

vat. Tuloksena syntyy graniitteja ^ja seoskivilajeja, kuten suonigneissejä. Niitä esiintyy lähes kaikkialla svekofennisen poimutuksen yhteydessä. Esimerkkeinä voidaan mainita

monet Kyrösjärven rantakalliot sekä Kauko- ja Vihteljärven ympäristö Kankaanpäässä.

Jylhäjärven itäpuolella sijaitsevastakalliosta Hämeenkyrön ja Suoniemenrajalla saa hy- vän käsityksen maankuorendynaamisten voimien toimintatavoista. Kuvasta 3 nimittäin

nähdään, miten harmaa gneissi on tunkeutunut kiilleliuskeeseen jamuodostanut siihen ohuita suonia liuskelevyjen väliin. Mainittakoon, että vanhojen vuorijonojen vyöhyk- keissä, joissa hyvin pitkäaikainen kulutus on paljastanut vuoristojen syvät juuret, ^tava-

taan paljon seoskiviä.

Keski-Pohjanmaalta Merikarvian, Siikaisten, Pomarkun, ^Noormarkun jaLavian kautta Tampereelle kaartuvan svekofennisen poimuvuoristoalueen muuttuneitakivilajeja esiin- tyy luonnonhistoriallisina dokumentteina myös ^Rauta- jaKuloveden ympäristössä sekä Kokemäenjoen yläjuoksun varrella. Pohjoisempana Kankaanpään liuskeet jaHeittolan- Kovelahden liuskealue Ikaalisissaovat merkittäviämuistojatästä Satakunnan prekambri- kautista maisemaa leimanneesta vuoristosta. Kankaanpäässä se on peittänyt suurimman osan kaupungin alueesta. Muodostuman kivilajien pääosa on tulivuorten tuhkasta ja osaksi ^myösrapautumisaineksista veteen kerrostumalla syntyneitä kerroksellisia jalius- keisia tuffiitteja. Paikalla sijainnutmerensyvänne toimi kerrostumisaltaana. Siihen synty- neet sora-, hiekka- jasavikerrostumat muuttuivat alkuperältään vuosimiljoonienkulues- sa. Niinpä hienojakoisestasavikivestä ^on tullutfylliittiä tai kiilleliusketta, hiekkakivestä kvartsiittia ja sorasta iskostunutta sorakiveä eli konglomeraattia. Viimemainitussa^tava-

taan usein tulivuoritoiminnasta peräisin oleviatuffiitteja. Konglomeraatit ^ovat siten ker-

rostuneet varsin vilkkaan vulkaanisen purkausaktiviteetin aikana.

Kivilajikartassa kuva 4 esitetään esimerkkinä Heittolan-Kovelahden liuskealue, missä svekofennisiä muuttuneita kiviä ^tavataan erikokoisina vyöhykkeinä. Niiden tyypillinen piirre on selvä kerrosrakenne. Muutaman millimetrin tai senttimetrin paksuiset ^tumman- harmaat jakarkeammat vaaleanharmaat kerrokset vuorottelevat muodostumassa. Tästä on päätelty, ^että kerrostuminen eli sedimentaatio^on ollut luonteeltaanrytmillistä kuvas-

taen jotuolloin vallinneitavuodenaikojen vaihteluita.

Samoinkuin Kankaanpään liuskemuodostumassatavataan Heittolan-Kovelahden alueel- lakin fyllittiä jakiilleliusketta. Huomattava osa tämän liuskevyöhykkeen sedimenttisyn- tyisistä kivistä on ollut nimenomaan savia. Myös tulivuoren tuhkaa sisältävät savikivet

ovat Kyrösjärven pohjoispäässä sangen yleisiä. Sama koskee agglomeraatinnimellä ^tun-

nettua vulkaanistakivilajia, joka esiintyy monin paikoin liuskeiden välikerroksina.

Satakunnan ^luonnon geologisessa varhaishistoriassa liuskealueet ovat varsin ^kiinnosta-

via,koska niidenkivilajeissa näkyvätrakenteet muistuttavatsuurestigeologisestinuorien

Kuva ^4. Heittolan-Kovelahden liuskealue Ikaalisissa. Merkkien selitys: 1=plagioklaasi- jauraliittiporfyriittia, 2=fylliittiä, ³ gabroa ja dioriittia, ⁴ kvartsi- ja granodioriit- tia, 5= graniittia, 6 suonigneissimäistä granodioriittiutumista ja7= agglomeraattia.

Yleistetty^Huhman, Sallin jaMatiston ⁽¹⁹⁵²⁾ kallioperäkartan (lehti 2122^Ikaalinen) se- lityksestä.

kerrostumien rakennepiirteitä. Vanhojen liuskeiden muodostumisympäristöjä^voidaan si-

ten tulkita viimemainittujen rakenteellisten yhtäläisyyksien avulla. Tämä aktualistinen periaate osoitettiin oikeaksi Tampereen liuskevyöhykkeen tutkimusten yhteydessä. Geo- logian isäksi mainittu skotlantilainen James Hutton (1726-1797) lausui ensimmäisenä ajatuksen, että menneinä aikoinaovat vallinneet pääasiassa ^samat voimat kuin luonnossa nykyäänkin ja^että vanhojen muodostumien syntyä tutkittaessa ^on huomioitava ^saman- kaltaisuus nykyisten muodostumien syntytavoissa. Tämän näkemyksen kiteytti sittem- min maineikas englantilainen geologiCharles Lyell (1795-1875) lauseeksi: "Nykyisyys on menneisyyden avain’’. On siis tutkittava nykyisiä geologisia prosesseja ja^verrattava niiden tuloksia vanhoihin muodostumiin. Tätä perusohjettaon sanottu aktualistiseksi pe-

riaatteeksi, mihin joedellä viitattiin. Sitä sovelsi menestyksellisesti suomalainengeologi

Kuva 5. Rapakivimaisemaa Honkilahden Lellaisten kylässä. Kasvittomilla alueilla on moroutuva kallio paljaana. Edessä oikealla näkyy moroutuva

irtolohkare.

Pentti Eskola 1905.

Jakob Johannes Sederholm (1863-1934) Satakuntaan ulottuvan Tampereen ympäristön kallioperää ja etenkin ^sen liuskemuodostumia käsittelevillä tutkimuksillaan. Professori

Sederholm, jokatoimi silloisen Geologisentutkimuslaitoksenjohtajana,osoitti vakuutta- vasti fylliittien ja konglomeraattien muodostuneen pääasiassa samalla tavalla sekä ^suun- nilleen vastaavissa ympäristöissäkuin nykyiset rantakivikot, ^-sorat tai -hiekat jakerralli-

set savet mannerjäätikön sulamisvaiheessamiljooniavuosia myöhemmin. Jokainenkivi- laji on siten syntyhistoriansatulkki!

Satakunnan svekofenninen vuoristoseutu oli luonnonympäristönävarsin ^rauhaton, mikä johtui tiheästi toistuvista tulivuorten purkauksista ja maankuoren voimakkaista liikun- noista. Maanjäristyksetolivat sitenyleisiä. Alueen kallioperä ^muutti jatkuvasti^muotoaan vuoristojen mahtavan syntyprosessin aikaansaadessa täydellisesti erilaisen maisemaku- van kuin sekä Pohjois- että Ala-Satakunnassa on tänään. Nykyisiä Alppeja muistuttava poimuvuoristo kului jatasottui 300-400 miljoonan vuoden kuluessa muodostumisestaan.

Kuten olemme nähneet, vain ^{sen juuretovat} säilyneet nykyaikaan saakka.

Eskola kuvaa sitäkirjassaan "Muuttuva maa” seuraavasti: "Kuivat, laakeapintaiset, mut- ta pystyseinäiset kalliomaat, metsäpuina harvakseltaan petäjiä ja yksityisiä koivuja,

maan verhonakanervikkoja täplittäinen sianpuolamatto, siellä^täällä pystyistäkallionsei- nämästäpyöristyneet morotörmättai karuutensa ^vuoksi tasaisessakin pinnassa alastomik- si jääneetmaksankarvaiset ^moroläikät luonnehtivat^tätä maisemaa”.

Lounais-Suomen rapakivialueella Satakunnassa sijaitsevat Kodisjoki, Honkilahti, Hin- nerjoki. Lappi ja Eurajoki, ^Lisäksi rapakiveä esiintyy ^Kokemäen lounaispuolella. Mai- nittakoon, että suurehkojatieleikkauksia^on tehtyrapakivikallioihin Pyhäjärven länsipuo- lella. Niiden tuoreilla leikkauspinnoilla tämän erikoisen kivilajin pyöreät rakeet ovat sel- västi näkyvissä ^{(kuva 6).}

Kun svekofenninen vuoristo oli jotasoittunut jarapakivimassat asettuneet paikoilleen, muodostui vanhojenvuorien kulumisaineksista hiekkakiveä. Tällaisiasedimenttikiviäon Suomen kallioperässä vain muutamalla alueella. ^{Ne ovat} kerrostuneet kiteisen peruskal- lion päälle, eiväkä ole lainkaan poimuttuneet jametamorfoituneet. Muhoksen sediment- tikivien jaeräiden paleotsooisten kerrostumien lisäksi Satakunnan hiekkakivi kuuluu näi- hinkallioperämme harvinaisuuksiin. Seuraavassa tarkastelemmekin sitä lähemmin.

Satakunnan hiekkakivi

"Näöltään tämä hiekkakivi on kuin tavallistahiekkaa, jonka jyväsetovat iskostuneet lu- jasti yhteen. Milloin ^nuo jyväset^ovat melko karkeita ja^silloin tavallisesti sekä kvartsi- että maasälpärakeita, milloin^taas hyvin hienoja, jollointavallisesti miltei kaikki rakeet

ovatkvartsia, muttahienot rautaoksidihiukkasetvärjäävätkiven punaiseksi. Paikoin^vuo- rottelevat hiekkakiven kanssa ^myös savikerrokset, paikoin karkenevat hiekkakiven jyvä-

set isoiksi soramukuloiksi ^jahiekkakivi vaihettuu konglomeraatiksi”. Näin kuvaa Pentti Eskola Satakunnan hiekkakiveä kirjassaan "Muuttuva maa” ja jatkaa: "Tässä hiekkaki- vessä näkyvät kaikki jokikerrostumientuntomerkit: kerroksellisuus ja vinokerrokselli-

Kuva 6. Rapakiveä tieleik- kauksessa Pyhäjärven länsi- puolella Koskenkylässä.

Valokuva: Pentti Alhonen.

suus, aallonmerkit, savikiven vuorokerrostus ym. Se on hiekkana kerrostunut juoksevas-

ta vedestä joenuomiin;virratovat aikojenkuluessa vaihdelleet paikkaa, janiin on hiekka levinnyt laajalle, peittänyt laajan manteren. Mutta osaksi tämä hiekkakivi, varsinkin sen hienorakeinen kvartsirikas muunnos, on luultavasti olluttuulen lennättämää aavikkohiek-

kaa, siihen viittaa ennen kaikkea tämän hiekkakiven rautaoksidista johtuvapunainen vä- ri, mikä vielä tänäpäivänäkin on aavikkohiekalle ominainen”.

Satakunnan hiekkakiveä^sanotaan jotuniseksihiekkakiveksi Fennoskandianpohjoisosissa eläneen tarunomaisen jättiläiskansan jotunien ^(oik. jatulit) mukaan, koska ^tämä sedi-

esteettömästi rapautumistuotteita. Sen ajan hiekkamyrskyt lienevät varmaan vetäneet vertoja nykyajan Saharan hurjille tuulille".

Satakunnan hiekkakivessä^on säilynyt aallonmerkkejä^{(kuva 7)} ikäänkuin ^luonnon muis- tokirjoituksena joensuvannon rannalta ¹ 300 miljoonan ^vuoden takaa. Lisäksi siinä on kuivumisrakoja ja sadepisaroiden jättämiä jälkiä. Hiekkakivestä on löydetty myös 55-800 [i;n läpimittaisia mikrometeoriitteja. Näitä pallosia ^tunnetaankolmea tyyppiä, ja oksidipalloista on päätelty ilmakehän olleen jotuniajallahapellisen.

Myös biogeenisiaeli eliöperäisiä rakenteita on kuvattu Satakunnan hiekkakivestä. ^Pentti Eskola ^{löysi jo} 1920-luvulla Luvian pappilan navetan seinässä ^olleesta hiekkakivestä mahdollisia annelidimatojen pieniä putkimaisia onkaloita. ^Luvialta on löytynyt ^myös hiekkakivilohkare, jossa esiintyikaksi ^noin 1.8 ^cm;n läpimittaista palloa. Niidenydinai- nes on hiekkakiveen verrattuna huokoista ja väriltään tummempaa. Noin puolen milli- metrin paksuinen kehäosa ^on vihertävän harmaata sekä keskustan tapaan huokoista ja haurasta. Vaikka muodostuman ^aiheuttaja voikin olla organismi, ei siinä ole säilynyt merkittäviä määriäeliöperäisyyttäosoittavia alkuaineita. Orgaanisen alkuperän mahdol- lisuuteen viittaa kuitenkin ^niukkojen vanadiinimäärien keskittyminen pallojenkehä- ja ydinosaan. Tunnetut prekambrikautiset fossiilit ^ovat alkeis- jaaitotumallisia^{leviä, mihin} edellä on joviitattu ^(kts. myös taulukko ^1). Lisäksi alkeellisia eläimiä edustavat edellä mainitut annelidit. Luvian hiekkakivipallojen mahdollisina eliöperäisinä aiheuttajina tu- levat sitenkysymykseen lähinnä levät.

Satakunnan hiekkakivikallioitatapaa Eurassa, Säkylässä, Köyliössä, Kiukaisissa, Nakki-

lassa, Luvialla jaPorin Makholmassa ^sekä Viasvedellä, missä hiekkakiveäon sorakuo- pan pohjalla. Myös Porin syväsataman allas on tehty hiekkakiveen samoin Juseliuksen mausoleumi. Säkylän Murronmäki on ollut perinteistä hiekkakivestävalmistettujen myl- lynkivien tuotantoaluetta jo 1700-luvulla. Mainittakoon, että Suomen ainoa hiekkakivi- kirkko ^on Luvialla. Sieltä ^tunnetaan lisäksi useita hiekkakivipaljastumia, joitaon mm.

NaskalinkallioPeränkylässä. Täällä se sisältää ohuita savirikkaita kerroksia jaon väril- tään pääasiassa harmaa. Myös Määrvuorella, Niemenkylässä, Rintamaankulmalla ja

Kuva 7. Aallonmerkkejä Satakunnan hiekkakivessä. Valokuva: Martti Lehtinen 1987

Korvenkylän Metsäkulmallatavataan hiekkakivipaljastumia, joidenväri vaihtelee har-

maasta punertavaan tai peräti violettiin. Monissa niistä nähdään lisäksi virtakerrokselli-

suutta.

Pienirakeista hiekkakiveä, jossa on ohuita savikerroksia, esiintyy Nakkilan Pyssynkan- kaalla. Satakunnan huomattavin hiekkakivipaljastuma sijaitseekuitenkinKokemäenjoen Lammaistenkoskessa Harjavallan voimalaitoksen alapuolella ^{(kuva 8).} Se on kooltaan noin 300^m pitkä janoin 120 ^m leveä muodostuma, jokaon grauvakkamaista hiekkaki- veä. Senkerrokset vaihtelevat tiiviistä vihertävänharmaasta tai sinipunertavasta savilius- keesta hauraaseen 1.5 ^cm:n läpimittaisia kalimaasälpärakeita sisältäviinkerroksiin. Muo-

dostumassa näkyy selvä virtakerroksellisuus. Kerrosten paksuus vaihtelee 4—30 emuin.

Satakunnan hiekkakivialueellaesiintyy myös nuoriin magmakiviin kuuluvia oliviinidia- baaseja, jotkaovat iältään rapa- jahiekkakiveä nuorempia ^(kts. taulukko ^2). Niitä ^tava-

taan yleensä juoninatai kerrosjuonina. Diabaasissa maasälpämineraali on ohuen liistak- keen muotoisina kiteinä, joistamonet näkyvätkiven pinnassa kapean suorakaiteen muo- toisina viiruina. Oliviinidiabaasit ovat Satakunnan luonnon prekambrikautisia edustajia.

Niiden yhtenäisemmät esiintymisalueet^ovat Pyhäjärven pohjoispuolella Köyliön ja Eu-

Kuva 8. Lammaistenkosken hiekkakivipaljastuma Harjavallassa. Valokuva:^{Arja Hämä-} läinen 1985.

ran sekä Lapin jaKiukaisten ^{välillä, Rauman} koillispuolella ja Eurajoelta ^Luvian ohi rannikolle ulottuvalla kaistalla. Myös Mäntyluodossa jaSäpin saarella^tavataan oliviini-

diabaasia. Lisäksi kannattaa ^mainita, että suurin osa suomalaisen tyypin vasarakirveistä on tehty oliviinidiabaasista.

Kuvaan 9 on koottu tuorein käsitys Satakunnan jotunialueenkallioperän kivilajien levin- nästä. Kartasta nähdään rapa- jahiekkakiven alueellinenesiintymislaajuus sekä diabaa- sialueiden sijainti. Kallioperä on siten vaihtelevaa sekä vaikuttaa maanpinnan muotoihin, siis korkokuvaan, jamaaperän maalajien levinneisyyteen.Rannikon läheisyydessäperus- kallioalueella pinnanmuodot ovat loivapiirteisiä, kun ^taas diabaasi muodostaa ympäris- töstään kohoavaa mäkimaastoa. Mainittakoon, että diabaasikallioiden pinta on usein ohuenrapautumiskerroksen peitossa, mikä näkyy myösrehevänä kasvillisuutena.

Rapakiviseudulle ontyypillistä vaihteleva kankaremaa, jotapienet mäennyppylät leimaa-

vat. Hiekkakivialue sensijaanmuistuttaa pinnanmuodoltaan ^lakeutta; tasainen ^{maasto on} siten sille leimaa-antava piirre. Svekofennisen vuorijonovyöhykkeen maisema on topo- grafialtaan yleensä kumpareista Kokemäenjoki^vartta lukuunottamatta. Maaperän osalta on jotässä yhteydessä todettava, että hiekkakivialueelleon jääkaudenaikana ja sen jäl- keen kerrostunut maalajeja huomattavasti paksummalti kuin Satakunnan peruskallioa-

lueille. Lisäksi hiekkakiveä on kulkeutunut kvartäänkauden mannerjäätikössä jasen si-

Kuva 9. Satakunnan jotunialueenkallioperä. Kartan (1: 500 ^{000) on} laatinut^{Arja Hä-} mäläinen.

Satakunnan luonnon historiassaon jotunikerrostumien jälkeen yli 700miljoonan vuoden aukko, ennenkuin jälleensaamme,vaikkakin vain harvoina^viitteinä,kerrostumien arkis- toihin tallettaneitatietoja, jotkakoskevat maakuntamme varhaispaleotsooista aikaa. ^Lou- nais-Suomesta, varsinkin rannikolla ja saaristossa, on nimittäin pieninä esiintyminä kambri-, ordoviki-jasiluurikautisia kvartsihiekkakiviä jakalkkikiviä. Edellä mainittujen irtolohkarelöytöjenlisäksi kambrikautista hiekkakiveäesiintyy Selkämeren pohjassa Ah- venanmaalta Merikarvian korkeudelle saakka. Koska sielläon myös paleotsooista kalk- kikiveä, mm. Raumalta noin 70-80km ^länteen, voidaan puhua Itämeren altaaseenliitty- vänä Satakunnan varhaispaleotsooisesta merestä, jonka rekonstruktio kambrikauden alussa on esitetty kuvassa 10.

Paleotsooisen maailmankauden alkupuolella 570-400 miljoonaa vuotta sitten elämä oli vielä yksinomaan merissä. Monimuotoistumista tapahtui kuitenkin nopeasti. Merten eko- systeemeihin ilmestyivät itse asiassa jo ^kaikki selkärangattomien eläinten ^pääjaksot.

Ajalle tyypillisiä olivat esimerkiksi sittemmin sukupuuttoon kuolleet kolmilohkoiset ni- veljalkaiseläimet trilobiitit(Trilobita) sekä vielä nykyisinkin esiintyvät lonkerojalkaisten (Brachiopoda) pääjaksoonkuuluvat, simpukoita muistuttavat brakiopodit. Näihin kuulu- via fossiileja on löydetty fosforipitoisista hiekkakivilohkareista Selkämeren rannikolta Olkiluodosta ja Säkylän Sieravuoren eteläpuolelta. Olkiluodon lohkareessa oli lukuisia brakiopodien kuoria (kuva 11). Niiden muotojarakennepiirteet viittaavat sukuun ^Nisu-

sta, jotaon tavattu mm. Etelä-Ruotsin varhaiskambrikautisista kerrostumista. Löydetty- jen lonkerojalkaiskuorien joukossa näyttäisi olevan myös sukujen Mickwitzia, Linguella jaObolella edustajia.Lisäksi tähän faunaan ^kuuluu pieniä fosfaattiputkia, jotka^ovat tyy- pillisiä Hyolithellusm/ctms-brakiopodille. Tämä laji esiintyy Etelä-Skandinavian ^kamb- rikerrostumissa.

Sieravuoren hiekkakivestä Pyhäjärven länsipuolelta on löydetty myös lonkerojalkaisten fossiilisia ^kuoria, kuten joedellä mainittiin. Ne kuuluvat Mickwitzia

monilifera-

jokaon yleinen brakiopodi varhaiskambrikautisissa kerrostumissa Itämeren ympäristös-

Kuva 10. Meren laajuus (viivoitettu alue) Itämeren piirissä kambrikaudella ^noin 550 miljoonaa vuotta sitten. ^Tämän varhaispaleotsooisen meren eläimiä^{on löydetty}

fossiilei-

na Satakunnasta (ks. kuvaa ^II). Peter^{Bengtsonin (1976)} laatima karttarekonstruktio.

kautisissa merissä maailmanlaajuisia riuttoja. Myös sangen alkeellisiakaloja tunnetaan

kambri- jaordovikimerien kerrostumista.

Tarkasteltaessa prekambrikauden loppupuolen ^elämän kehitystä voidaan ^todeta, että mo- nisoluisteneläinryhmienlähtökohtanaovat olleetaitotumallisisistayksisoluisista eliöistä syntyneet matomaiset ^muodot, mihin ^Satakunnan hiekkakiven yhteydessä ^on viitattu.

Eräillä niistä lieneejoollut ihon uloin kerros sisäisen paineen jäykistämä,kun^taas toisil- la on ollut selvä ihoranka. Senjälkeen on seurannutkalkki-, fosfaatti- _jakitiinikuorellis-

ten eläinten nopea yleistyminen. Monilla muodoilla myös koko suureni. Tiedot hapen merkityksestä kuoren muodostuksen edistäjänä elämän varhaisvaiheiden aikana tekevät ymmärrettäväksi kuorellisten eläinten "räjähdysmäisen” ilmaantumisen kambrikauden meriin ⁵⁷⁰ miljoonaa vuotta sitten. Tällöin niille tarjoutui oivat mahdollisuudet ^täyttää tyhjät ja käyttämättömät ekologiset lokerot merien eri syvyysvyöhykkeissä.

Vähitellen pitkien aikojen kuluessa Satakunnan kallioperä sai mosaiikkimaisia piirteitä.

Kapeat ruhjevyöhykkeet jakallioiden enemmän tai vähemmän kookkaat lohkot vaihtele-

vat maastossa, missä ne näkyvät erikokoisina painanteina, rotkoisina tai järvialtaiden muodostamina jonoina.^Tämän kaiken saivat aikaan maankuoren liikkeet. Vihdoinvuo- similjoonia myöhemmin Satakunnan kivinen luonto joutui mahtavien jäämassojenpuris- tukseen. Tällöin ^jäätikkö liikkuessaan maankamaran yli ^raivasi, kulutti jahioi kallioiden pinnat nykyisen muotoisiksi.

Jääkausien aika

Jääkausienajalla tarkoitetaan tässä maapallon historiankvartäärikautta, mihin edellä on joviitattu. Satakunnan maaperän syntyhistoria liittyy jääkauteen jasen jälkeiseenaikaan.

Kvartäärikaudella kylmä ja lämmin ilmasto ^on vaihdellut toistuvasti. Tämä vaihtelu on aikaansaanut useita jäätiköitymisvaiheitasekä niitäkatkaisevia lämpimiä ilmastojaksoja.

Nämä peräkkäiset muutokset näkyvät eri maantieteellisillä alueilla hieman eri tavoin.

Kuva 11.Lonkerojalkaiseläinten (Brachiopoda) kuoria Olkiluodon hiekkakivilohkarees- sa. Nämä eläimet ovat eläneet Satakunnan kambrimeressä 550-570 miljoonaa vuotta sitten(Lehtovaara ja Tynni 1983: kuva ^3).

Kuva 12. Mannerjää- tikön laajuus ^viimei-

sen jääkauden, Veik- sel-vaiheen, aikana.

Karttaan ^{on merkitty} myös myöhempiä^jää- tikön reunamuodostu-

mia, kuten esimerkik- si Salpausselät Etelä-Suomessa.

Pohjois-Euroopassa Suomi mukaanlukien jääkausien ajan ilmastonvaihtelut^ovat paina-

neet pysyvän leimansa välittömäänluonnonympäristöömme. Kuten edellä on jomainittu Satakunnan maaperän perusalustan muodostavapohjamoreeni on syntynytviimeisimmän jäätiköitymisvaiheen, Veiksel-jääkauden, aikana.

Vanhin jääkausi Pohjois-Euroopassa on nimeltään Elster, jokavallitsi arviolta 250 000

vuotta sitten. Sitä seurasi Holstein-niminen lämmin kausi, joka päättyi Saale-jääkauteen.

TällöinPohjois-Euroopan mannerjäätikkö ulottui^Lontoon, Kölnin jaDresdrenin linjalta itään Dneprin jaDonin laaksoihin leviten samalla laajimmilleen koko kvartäärikauden kuluessa. Ilmasto lämpeni kuitenkin vähitellen uudelleen, jolloin Saale-jäätiköitymisen katkaisi lämmin kausi nimeltään Eem. Se kesti noin ¹¹ 000^vuotta; ilmaston asteittainen viileneminen johti jälleen jäämassojenmuodostumiseen ja ankaran arktisen ympäristön leviämiseen noin 70 000 vuotta sitten. Jäätikkö virtasi Skandinavian vuoristosta hauda- ten alleen koko Suomen. Paksuimmillaan sen on arveltu olleen peräti kaksi kilometriä.

Tämän joedellä mainitun Veiksel-jäätiköitymisen aikana mannerjäätikönreuna ulottui Valdain ylängöltä Neuvostoliitossa Puolan ja Saksan halki Tanskan Jyllantiin, mistä se pohjoiseenkaartaen jatkui Pohjanmereen (kuva 12).

Vaikka jääkausi sammutti kaiken elämän ^Suomesta, osoittavat kerrostumissa säilyneet siitepölyt ja^muutkasvijäännökset lyhytaikaisia leutoja ilmastojaksoja Veiksel-jäätiköity- misen kuluessa. Tiedetään ^{myös, että} kylmimmilleen ilmasto ^kiristyi 18 000 vuotta sit-

ten. Kasvit jaeläimet pakenivat jälleeneteläisemmille seuduille. ^Pohjoinen havumetsä- kin talvehti tuolloin Välimeren alueella. Jäätikönreunan edessä levisi puuton tundra ja aro. Maaperä oli tuulen toiminnalle ^altista hienorakeista^lössiä, jota ^muodostui laajoille alueille Euraasiassa.

Edetessään massiivinen jäätikkö jätti merkkejään kaikkialle maankamaraan. Suomen peittyessä useita kertoja paksujen jäämassojen^alle joutuimaamme varsin tehokkaan^ku- lutustyön kohteeksi.

Jäätikön kulutusmerkit kallioissa

Mannerjäätiköksi paisuneiden jäämassojen kuluttava vaikutus kohdistui näyttävällä ta-

valla kallioitten pintoihin, joillanähdään erilaisiakulutusmerkkejä. Ne ^{ovat varmoja to-} disteita tapahtuneista jäätikkövirtauksista. Näiden pohjaosissa kulkeutui jäänkallioista louhimaa kiviainesta. Kivinen alusta kului tehokkaasti kalliopintojen muovautuessa ja hioutuessa virtaviivaisiksi silokallioiksi. Niissä voidaan ^erottaa jäätikönvirtauksen tulo- suunnan loiva jasileä sivu sekä selvästi jyrkempi suojasivu. jonka jäätikkö työsti rosoi- seksi japorrasmaiseksi. Lisäksi silokallioiden pinnoilla ^tavataan jäätikön ^{liikkeen suun-} taisia naarmuja eliuurteita, kouruja, sirppi-jasimpukkakuviollisia murroksia, sirppikou- ruja sekä pirstekaarteita. ^Näiden kulutusmerkkien suuntia mittaamalla ^on voitu saada tarkka kuva mannerjäätikön liikkeistä Satakunnassa.

Tiedot ^maamme maapeitteen keskipaksuudesta ovat mahdollistaneet^jäätikönkokonais- kulutuksen arvioimisen. Satakuntalainen geologi ja maantieteilijä Veikko Okko, joka toimi vuosina 1961-1975 Helsingin yliopiston maantieteen professorina, on esittänyt oppikirjassa"Suomen geologia” käsityksen siitäainesmäärästä, jonka jäätikkö^{on maam-}

me kallioperästä irroittanut. Se vastaisi 8.3 metrin paksuista maakerrosta, jokatakaisin kallioperäksi muunnettuna merkitsisi viimeisen jääkauden jäätikönkuluttaneen kalliope- rän pintaa keskimäärin 7 metriä. Saatu kulutuskerroksen paksuus on likiarvo ilmaisten

jäätikönkulutuksen todennäköisen suuruuden.

Eri puolilla Satakuntaa tehtyjen uurrehavaintojenperusteella mannerjäätikönvanhin ete-

neminen on täällä tapahtunut pohjoisesta. Tämä kulkusuunta, jokaon nähtävissä selvim- minrannikolla ja saaristossa, saattaa olla samanikäinen sisämaanpohjoisluoteisen jäätik- kövirtauksen kanssa. Pohjoisluoteisia uurteita esiintyy myös Rauman ja Eurajoen länsi- puolella sekäKöyliön jaKokemäen välillä. Mittaukset osoittavat^edelleen, että manner-

Kuva 13. Jäätikön liikesuuntia Ala-Satakunnassa. 1= uurresuunta(poikkiviiva ^osoittaa vanhempaa jäätikön virtausta), 2 kouru ja 3= ^moreenin kivien suuntaus. Lindroos, Hyyppä, Sten ja Tuittila ^(1983: kuva ^18).

jäätikön yleisin liikesuunta koko Satakunnassa on ollut luoteesta kaakkoon. Tällöin sen toiminta oli aktiivista jakerrostavaakin, mikä ilmenee moreenin kasautumismuodoista alueella.

Jäätikön nuorin liikesuunta osoittaa virtauksen olleen länsi-luoteinen, mikä mitä ilmei- simmin liittyy sen deglasiaatio- eli sulamisvaiheeseen.Kuvassa 13 on esitetty jäätikön virtauksia osoittaviauurrehavaintoja Ala-Satakunnassa. Karttaan on merkitty myös mo- reenikerrostumien kiviaineksen suuntauslaskujen tuloksia.

Pohjois-Satakunnassa jäätikönvirtaussuunnat^ovat maakunnan länsiosiin^verrattunavaih- televammat. Varsinkin Kyrösjärven rantakallioilla ^tavataan luode-kaakko-yleissuuntaa

nuorempien liikkeidenmerkkejätoisiaan katkaisevina eli risteävinä ^uurteina, mikä viittaa jäätikönkulkusuunnan muuttuneen eri virtausten kuluessa huomattavasti. Jäätikön eri- koinen virtauskuvio Pohjois-Satakunnassa ilmenee myös harjujen suuntauksessa: van- hemman virtauksen mukainen jakso kääntyy nimittäin säännönmukaisesti nuoremman suuntaiseksi.Myös viimeisin virtausvaihe näkyy harjujen suuntana. Pohjankankaan län- sipuolelta Ala-Honkajoeltase on havaittu kalliopinnalta koillisenauurresuuntana.

Maaperän moreenikerrostumat

Kulutuksen ohella jäätikön geologinentoiminta ^on luonteeltaankuljettavaa jakerrosta- vaa. Tämän tapahtumasarjan tuloksena on syntynyt mannerjäätikön kasaamistuote ^mo-