Satakunnan historia IV

Satakunnan historia IV

Mauno Jokipii

2. OSA

IV KRUUNUN HEVOSSIITTOLAT

1. Valtion hevossiittolajärjestelmä

Ruotsin kruunun hevostarve ^oli uuden ajan alkaessa ^kasvamaan päin. Hovi kiersi vielä Kustaa Vaasan aikana hevosineen linnasta ^toiseen, sen ratsastavaa henkivarti- ostoakin lisättiin sisäisten kapinoiden ja pian säännöksi muuttuneiden ulkoisten so- tien johdosta ja suoraan kuninkaan alainen valtakunnan tykistö tarvitsi yhä lisää ve- toeläimiä. Tarve liikkui yhteensä useissa sadoissa hevosissa. Tätä varten organisoi- tiin kuninkaan tallimestarin johdolla säännöllinen hevoskasvatus ympäri valtakuntaa

sijaitsevissa kuninkaankartanoissa, joista säännöllisin väliajoin lähetettiin varsoja ja nuoria hevosia hovin käyttöön. Järjestelmä ulotettiin myös Suomeen, joka sitä var- ten sai oman tallimestarinkin.

Suomen tallimestarin toimipaikkana on herttuakaudella javähän sen jälkeenkin ollut Turun linna (esim. v. ^1564). Sittemmin tämän aseman peri Rauman kuninkaankarta-

no, josta ajan paikallishallinnon tuntijan Kyösti Kiuasmaan mukaan 1500-luvun ^lo- pulla '"muodostui Pohjois-Suomen ( =Varsinais-Suomen pohjoisosan) ja ^koko maan-

kin hevoshoidon keskus”.¹ Tallimestarin ^apuna kruunun eri kartanoissa vaikuttivat rehumestarit (Fodermarsk), tallikirjurit, kengittäjät ja oriinratsastajat (Hingstridare).

Termeihin tulisi lisätä tammanvartija (Stodwachtare), joka oli suunnilleen oriinrat- sastajiin verrattava työnjohtajan virka.² Tallien alemmat toimihenkilöt olivat ^ratsu- palvelijoita (redsvenner, utridare) ja tallirenkejä (stalldrengiar). Joskus ^tavataan myös tallipoikia eli ""varsarenkejä” (fåla drengiar). Rauman ja Porin kruununtallien palk- kausjärjestyksessä vuodelta ¹⁶⁴⁶ tallimestarin vuosipalkka oli 458 ^talaria, rehumes- tarin, tallikirjurin ja kengityssepän kunkin ¹⁰⁰ talaria, yhden oriinratsastajan 60 ta-

laria, viiden tammanvartijan kunkin 50 talaria ja viiden tallirengin kunkin 40 tala- ria.³ Tallimestaria voitiin siis tuloiltaan verrata esim. pienen kaupungin pormestariin.

Hän kuului voutiluokkaan, alaiset vain toimihenkilöihin.

1) Kyösti Kiuasmaa,Suomenyleis-japaikallishallinnontoimetv. 1560—1600 (1962),s.354,357.359.

2) Pentti Papunen, Rauman ^seudun asuttamisen ja yhteiskunnallisen vakiintumisen kausi rautakauden lo- pultan.vuoteen 1550, Rauman seudunhistoria^{I, Rauma} 1959 s. 167—169.

3) Reinh. Hausen, Bidrag tili Finlandshistoria^{I—II,H:fors 1881} 1883, 1894—1898s.416.

Valtion hevoskasvatus hajasijoitettiin Suomessa niin kuin jo aikaisemmin Ruotsissa kaikkiin merkittävimpiin kuninkaankartanoihimme. Kuitenkin Korsholma oli Länsi- Suomessa ^ja Savonlinna Itä-Suomessa sen pohjoisin paikka. Eräässä harvinaisessa arkistossa, Tukholman kuninkaanlinnan arkistossa (Slottsarkivet), johon tällaiset ^ho- vin alaisten laitosten paperit ^kuuluvat, on säilynyt joitakintallimestarien tilejä, joista

järjestelmä ^käy selville. Näissä ^tileissä laskettiin Suomessa v. 1599—1600 olleen kaikkiaan ²² kuninkaankartanossa yhteensä 27 orihevosta, 193 tammaa. 112 ori- varsaa ja 83 tammavarsaa eli 415 kruunulle kuuluvaa hevosta.⁴ Tämän hevoskasva- tusjärjestelmän keskus tuli ^näin Satakuntaan ja pysyi siellä lähes vuosisadan ajan.

jonkavuoksi sitä on syytä ^seurata yhtenä maakunnan tämän aikakauden erikoisuu-

tena.

2.

kruununtallit keskuspaikkana noin

1560—1630

Verkoston keskukseksi ^{tuli siis} aluksi Rauman kuninkaankartano. ^Tiedetään, että jo v. 1557 kartanoon joka sijaitsi silloisen kaupungin reunassa entisen luostarin ra- kennuksissa. nyk. kirkon vierellä siirrettiin kaksi tallirakennusta. V. 1560 sinne ra- kennettiin kolmas erittäin suuri tallirakennus, johon käytettiin lähes 900 hirttä. ^Seu- raava laajennus ja korjaus Rauman ^talleilla, joista Talliketo-niminen paikka kaupun- kipappilan vieressä vieläkin muistuttaa, tapahtui v. 1605. Tällöin tallin rakennuksiin käytettiin yli ²⁰⁰työpäivää.⁵

Eri puolilla sijaitsevista kuninkaankartanoista eteenpäin lähetettävätnuoret hevoset ja kylliksi varttuneet varsat kerättiin kesäksi Rauman kartanon suurille yhteislaitumille.

jotka alkuaan^kaikki olivat ^saaria. Samoille laitumille vietiin kartanon hallussa olevat

tammat. Talveksi oriinratsastajat keräsivät taas kaikki hevoset kokoon. Esim. Ala- Satakunnan vuoden 1597 tileissä mainitaan kestitys ”oriinratsastaji!le syksyisin ja keväisin, kun varsat ja tammat viedään laitumelle ja noudetaan takaisin saarilta”.⁶ Kuljetus tapahtui rahvaan päivätöitä käyttäen siihen tarkoitukseen varatuilla ^proo-

muilla. Mm. Raumalla rakennettiin v. 1638 maaherran käskystä tällainen ^proomu.7 Mantereelle tuodut hevoset jaettiin sitten Mikkelinpäivän tienoissa osa Rauman

kruununtalleille, ylijäämä läheisiin maaseutupitäjiin nimismiesten javerokuntamiesten ylläpidettäviksi. Pentti Renvall ^on Varsinais-Suomen historiaan kerännyt juuri näistä hevosten sijoitusluetteloista tiedot Lapin (Tl.) pitäjän ja ^Rauman maalaiskunnan ve- rokuntamiehistä v. 1576—1594.⁸ Vaikeuksia sijoitus tuskin ^{on tuottanut,} voihan elä-

4) Slottsarkivet. Hovstallet.Arentt Persson Stallmästarens^{Räkenskap for Stodgångenöfver} hele Finlandit Anno 1600. Pergamenttikansissa(missalen lehti)oleva nide. Myösmikrofilminäkirjoittajalla.

5) Papuⁿ e^{n, mt.s. 166;}Lähteenoja, Rauman historiaI, Rauma 1946^s. 115.

6) VA 207: 80.

7) Papunen, mt.s. 169: VA 7126: 143.

8) Ren ^{v a}11, Varsinais-Suomen historiaV: I.^{Turku 1949s. 192 193.}

Luettelo valtiolle kuuluvista hevosista Ala-Satakunnan ^(Porin) ja Kokemäenkarta- non tammaloissa ^v. 1600. Täysikasvuiset eläimet ^{ja varsat} esitetään ^{eri ryhminä,} kustakin eläimestä sen väri ^ja erikoistuntomerkkejä, jos sellaisia on. Tukholma, Slottsarkivet.

tettävää hevosta käyttää talon töihin. Kunkin hevosen katsottiin talvessa kuluttavan 24 aarnia heiniä. Hevosen huostaansa ^ottanut talo sai niiden ^arvosta verohelpotus-

ta.⁹ Nämä alimmat talonpoikaiset verovirkailijat hävisivät keskiaikaisen ^verotus- järjestelmän myötä ^Kaarle IX:n veroreformeissa aivan 1600-luvun alkuvuosina. Sen jälkeen kaikki ^{hevoset on} talveksi täytynyt sijoittaa kruunun rakentamiin tiloihin.¹⁰ Edellä selostettu^Rauman tallien laajennus v. 1605 kuuluu epäilemättä tähän yhtey-

teen.¹¹

9) Papunen 1959s. 166.

10) Renvall 1949a s.127huomauttaa^tästä muutoksesta.

11) Renvall katsoo Varsinais-Suomen historia V, 1 ^s. 126, että järjestelmä muuttui 1570-luvun alulla siten,et- tä tammoja alettiinpitää yksinomaan Vehmaan kihlakunnassa,Raumalla ja Lappi TLssä. Tällaista keskitystä kyllätapahtui, muttapääasiassakoottavien hevosten osalta, tammoja jäiedelleen eri kruununkartanoihin.

Laidunsaarien joutumistaRauman kuninkaankartanon ja hevossiittolan haltuun voi- daan osittain ajallisestikin ^{seurata. Alun} perin kartanolle ^joutui luostarin perintönä suurehko Aikonmaa ^Rauman pohjoispuolisessa saaristossa. Seuraavassa vaiheessa ^v.

1578 Eurajoen pappilalta peruutettiin Orjansaari kruunun hevoslaitumeksi; eräässä luettelossa v. 1597 tällaisena mainitaan edellisen lisäksi kookas ^Eurajoen Olkiluoto.¹² Olkiluoto mainitaan eräässä kuninkaan kirjeessä v. 1614. Kustaa II Adolf ^{oli kuul-} lut, että pedot vainoavat kruunun ^{hevosia, kun ne käyvät} laitumella Olkiluodon suu- rissa metsissä. Siksi ^hän määräsi käskynhaltija Juhana Pontuksenpoika de la Gar- dien huolehtimaan, että lähipitäjien talonpojat hakkaavat sieltä liian metsän kaskek- si.¹³ Lähteenojan ^mukaan Nurmesluoto, sekä mantereen tuntumassa olevat Reksaari ja Omenapuumaa liitettiin kuninkaankartanon omistuksiin ^{v. 1589;} Papunen on kui- tenkin huomannut niitä käytetyn alusta alkaen vuodesta 1557 tallien ^hyväksi.14 Kruununtallien täkäläisistä laitumista ^on vielä jäljellä muuan hyvä paikannimitodiste,

entinen saarennimi Hevoskarta, nykyään Nurmesluodosta pisimmälle ^mantereen

suuntaan pistävän niemen kärki. ^Karta merkitsee pientä ^saarta (vrt. ^Hylkkarta, 'Hyljesaari’, ^Rauman eteläpuolisella ulostuloreitillä). Hevoskarta on siis ollut eräs kruunun hevossaari. Mainitut pohjoiset saarilaitumet muodostavat Rauman kunin- kaankartanon vanhimmat hevoshaat.

Rauman tallien laidunnusalueesta tällä suunnalla^käytiin mielenkiintoinen oikeusjuttu vuoden ¹⁶¹⁶ kuuluisissa oikaisukäräjissä, jotka Vehmaan kihlakunnassa piti kunin- kaan lähettämänä Tallinnan käskynhaltija Knut Uggla. Taipalmaan kylän ^Tuomas Simonpoika syytti tällöin Simo-tammanvartijaa Raumalta, että tämä syöttää hänen- kin saariensa laitumet kruunun varsoille. Tarkoissa tutkimuksissa selvisi ^kuitenkin,

että Taipalmaassa oli ollut tiloja 3 1/2 manttaalia, jotka nyt kuuluivat ^Tuomaalle,

mutta sen lisäksi siellä oli ² 1/2 manttaalia autiotiloja. Tammanvartijalla oli ollut kruunun varsat näille autiotiloille kuuluvalla saarella, joka oli juuri edellä mainittu Omenapuumaa. Tämä kuului kruunulle, joka oli autiotilojen omistaja, vaikka ^Tuo- maallakin oli "jokinpikkuinen osuus” tähän saareen.¹⁵

1500-luvun lopulla ^Rauman kuninkaankartano sai lisäalueita myös kaupungin etelä- puoliselta rannikolta, v. 1589 Anttilan. Voiluodon ja Unajan kylien ^ennen omista- man Säynässalon ja v. 1601 Laitilan Vahantaan kylälle kuuluneen Hanhiluodon ^sen vierestä. Kolmannessa vaiheessa alue ^{täydentyi, kun} pohjoisesta saatiin kartanolle jo mantereeksi muuttumassa oleva suuri Haapasaari, joka aikaisemmin oli kuulunut Sorkan kylälle.¹⁶ Rauman porvarit olivat käyttäneet tätä saarta kotieläintensä laitu-

12) VA 207: 39v.

13) Kustaa IIAdolfNarvasta 25.7. 1614 JohandelaGardielle.VA, Reg.jälj. 1614fol. 213.

14) 1500-luvun riita ^{Taipalmaankanssa. Sä i h ke, mt.s.}61.

15) Jaak ko I^{a Roo s} 1936^5.49.

16) Lähteenoja, mt. Is. 116;Papu n e n^, mt.s. 166—67; VA 1499:2.

Kartta Rauman kruununtalleille kuuluneista laidunsaarista niiden ollessa laajim millään 1600-luvun alussa. PiirtänytHeikki^Rantatupa.

mena, kun hallitus v. 1624 määräsi kenraalikuvernööri Nils Bielken ^tutkimaan, oliko heillä siihen oikeutta.¹⁷ Haapasaari otettiin täten hevoslaitumeksi, mutta Rauman kaupungille annettiin v. 1627 korvaukseksi Taipalmaan saari. Läänintileissä v. 1649

sanotaan, että Haapasaari, ”joka vuosittain korjataan siellä olevaa kruunun ^tamma- laa ^varten, on tuottanut tänä vuonna, niin kuin tammanvartijan lista ilmoittaa. 45V2

aarnia heiniä.”¹⁸

17) Hallitus Tukholmasta 11.8. 1624^NilsBielkelle. VA Reg.jälj. fol. 204.

18) Hallitus Tukholmasta6.3. 1627 Rauman kaupungille. VA Reg.jälj.fol. 203; VA'7237: 75.

Laidunalueitten keskittyminen Rauman ja Eurajoen rajoille aiheutti lopulta sen, että myös kruununtallit haluttiin siirtää kaupungista lähemmäs tätä pääasiallista toiminta- aluetta. Aikomuksesta ^mainittiin jo vuoden 1627 käräjillä, mutta vasta v. 1630 saa- tiin toimeksi Haapasaaren kolmen tallin rakennustyö. Parikymmentä ^vuotta myö- hemmin v. 1649 talleja korjattiin ^siten, että Lapin jaEuran ratsutalot joutuivat suo- rittamaan siellä toistasataa päivätyötä. Kruununtallien vuotuiseksi ylläpidoksi oli sitä paitsi annettu 12 Lapin pitäjän talon ^verot, 210 hopeatalaria vuodessa.¹⁹ Kun Haa- pasaaren tallit lopetettiin, nämä ylläpitotalot liitettiin v. 1651 Turun akatemian tiloi- hin.²⁰ Itse tallirakennukset jäivät Jordan-suvun rakennuttamalle Haapasaaren säteril-

le, jonkakartassa vuodelta 1668ne vielä näkyvät.²¹

Kruunun hevossiittoloidenhevos-javarsamäärät

1557 1560 1569 1572 1575 1578 1579 1589 1591 1592 1601 1605 1632 1638 1651

Rauma²² 26 29 ^{- - -} 26 54 23 60 85 74 43 82

Pori^{23 - -} 50 64 74 ^- 91 ^{- -} 68

Hevossiittoloiden henkilökunnan määrästä on vaikeata saada selviä ^{tietoja. V.} 1590 Aarent Pietarinpoika, "nuorten hevosten tallimestari Suomessa'”, kuitenkin kuittaa

"oriinratsastajien ja tallirenkien muonitukseen” menevät ^varat seuraavasti: Kolmelle hengelle ”voutijärjestyksen mukainen” ylläpito ^{(9—ll kk)} ja 16 hengelle "seinien 1.

asemiesten järjestyksen mukainen” ylläpito. Voutijärjestyksen mukaan kestittiin var- maankin tallimestaria itseään sekä oriinratsastajaa ja tammojenvartijaa. ^Asemiesten kestitys tuli tallirenkien osaksi. Jälkimmäisistä ^puolet oli työssä ympäri vuoden ⁽⁹

13 kk), toinen puoli vain sesonkiaikoina⁽¹—2^kk).24

Suomesta lähetettyjen täysikasvuisten hevosten luku ^näyttää normaalivuosina vaih- delleen noin 20—40 kappaleeseen. Niinpä elokuussa 1583 kuningas Juhana ¹¹¹ kir- joitti vouti Tapani Eerikinpojalle Ala-Satakuntaan, että Suomesta sinä syksynä ke- rättävistä ja opetettavista nuorista hevosista 40 ^jääPorin ^kartanoon, kunnes ne tule- vana kesänä laivataan sieltä edelleen. ^Hän käski voudin ^järjestäätalveksi muonituk- sen ja majoituksen kahdeksalle oriinratsastajalle ja kahdeksalle tallirengille, jotka hoitivat näitä hevosia.^{25 Vuonna} 1585 ^muuan Olavi silloisen Närpiön Ylimarkusta

19) Papu n e n, mt.s. 168—69.

20) Hallitus ^15, 10. 1651 Turun akatemialle. VA, Reg. jälj. 1651 fol. 261. Julkaistu: Kuninkaalliset ja kanslerin kirjeet s.48.

21) Kartta julkaistu:Papunen, mt.s. 171.

22) Papunen, ^mt,s. 170. Vuoden 1592tiedot Renvall, ^mt. s. 126.

23) Erkki Lehtinen, Suur-Ulvilan historia I, Pori 1967 s. 103; Vuoden 1651tiedot ^{saatu Jokipii. Po-} rinkreivikunta^{s. 126:}Jokaisen 34saattajasta arvioitukuljettaneenkaksi hevosta.

24) VA 2402: 18.

25) VA Reg.jälj. 16.8. 1583,Lisänide Vs. 218.

Jordan-suvulle kuuluneen Haapasaaren säterin kartassa vuodelta 1668 näkyvät vie- lä v. 1630 rakennetut kruununtallin rakennukset. Ne sijaitsevat lahden pohjoisran- nalle merkityn aitauksen ^sisällä, kirjaimen B alapuolella. Papusen Rauman seudun historiaI:n mukaan.

kuljetti talonpoikaisaluksellaan "Satakunnasta Tukholmaan” 12 ^nuorta hevosta ^saa- den palkkioksi 8 tynnyriä ruista.^{26 Tukholman} raastuvassa tarkastettiin ^11.7.

1607 laskukamarin havaitsemia puutteita Ala-Satakunnan voudin ^Hannu Pietarinpo- jan tileissä. Hän oli maksanut kuninkaan hevosten laivauksesta Porista Tukholmaan enemmän kuin Niilo Antinpojan ja Peder Bulletin allekirjoittama "järjestys” edellyt- ti, nimittäin 6 mk hevoselta. Hevosia oli tälläkin kerralla ollut yhteensä 40 ja ne oli

vietykahtena^lastina, 20 kummallakin kerralla.²⁷

Kun Suomen ^osuus koko valtakunnan toimituksista näissä ja useissa muissakin tarkkaan tilitetyissä tapauksissa vaihteli noin 15—20 prosenttiin, sen voi sanoa mel- ko tarkkaan vastanneen Suomen senaikaista väkiluku- ^tai verotusmääräsuhdetta Ruotsiin verrattuna.

26) VA 2367: 32.

27) Tukholman^raastupa 11.7. 1607.Stockholmasstads tänkeböcker VI, 1605—1608^s.224.

3. Porin kruununtallit keskuksena

1630—1651

Samoihin aikoihin noin v. 1630 kun Rauman tallit siirtyivät kaupungista Haapasaa- reen näyttää koko hevossiittolatoiminnan keskus siirtyneen Porin kuninkaankarta- noon. Tämä näkyi mm. siitä, että vaikka toiminta Raumalla vielä jatkui, kruunun- tallien ^{ylläpito on} periaatteessa siirretty ^v. 1634 ^perustetun Porin läänin kannetta- vaksi. Niinpä kun Vehmaan kihlakunnan kruununvouti oli vuosina 1643—1645 enti- seen tapaan toimittanut yli 400 talarin arvosta kauraa, heiniä ja olkia Haapasaaren kruununtalleille, Porin lääninkamreeri korvasi sen hänelle.²⁸

Pian niin sanoaksemme "Porin kauden” alettua se oli vähällä loppua lyhyeen. Suo- men kenraalikuvernööri Gabriel Pentinpoika Oxenstierna suoritti alkuvuodesta 1633 toisen tarkastusmatkan maassamme.²⁹ Porin talleista hän kirjoitti hallitukselle, että niistä oli enemmän vahinkoa kuin hyötyä, mikä rahallisen tuoton suhteen varmaan pitikin paikkansa. Hallitus vastasi hänelle 17.4. ^1633, että hän saa harkintansa mu- kaan ^myydä hevoset ^{jatammat joko}Suomessa tai Viipurissa, missä parhaan hinnan saa. Rahat ^on kuitenkin pidettävä hyvässä ^tallessa, sillä hallituksen tarkoituksena oli

ostaa niillä parempia eläimiä. Kenraalikuvernöörin ^on myös rakennutettava ^uusia, hyvin sammaleilla tilkittyjä talleja tätä tarkoitusta varten.³⁰ Näin hallitus myönsi kenraalikuvernöörin huomautukset oikeiksi, mutta veti niistä ^toiset johtopäätökset kuin ^{hän. Porin} tallien kannattavuus oli palautettava hankkimalla parempia hevosia

ja^tammoja jaluomalla näille kunnolliset olosuhteet.

Porin tallien vanhan hevoskannan myynti näyttää todella tapahtuneen. "Suomen tallimestari Porissa” Niilo Olavinpoika on näet hovin tallitilien mukaan ^v. 1635 toi- mittanut Tukholmassa tallimestari Hans Rotkirkille 1132 kuparitalaria "joistakin Suomen hevossiittoloista myydyistä hevosista”.³¹ Jos ^lasketaan, kuten edellä hevosen keskihinnaksi 25 ^talaria, nämä ^kaupat olisivat merkinneet 45 hevosen myyntiä. Nyt kuitenkin hyvän hevosen sai halvemmallakin (18—20 talarilla) jaosa myydyistä eläi- mistä on voinut ^olla huokeampia varsoja.^{32 Kaupat} ovat näin ollen todennäköisesti koskeneet yli 50 ^eläintä jaovat hyvinkin voineet merkitä kaikkien silloin Porissa ol- leiden ^hevosten ja varsojen myymistä. Toiminnan pysähtymistä tämä ei kuiten- kaan ole merkinnyt. Hallituksen tahtoa noudattaen varamaaherra ^on vuodesta 1636 lähtien suorittanut aidanpanoa^ym. korjaustyötäPorin talleilla,kuten ^piannähdään.

Porin seudulla ^oli jo 1500-luvun puolella vakiintunut laitumiksi tietyt kookkaat ul-

28) VA 7223:60 ja VA 7227: 53. Porinraastupa 10.4. 1639.VAa 1: 133.

29) Lehtinen, Hallituksen yhtenäistämispolitiikka Suomessa^(1961b)s. 100.

30) RA. HallitusTukholmasta 17.4. 1633 kenraalikuvernööri GabrielPentinpojalle, Registratuura fol. 561—62.

31) Slottsarkivet. Hovstallet,StallRekningh her^vedh Håfwedti Stockholm för åhret 1635.

32) Luuk k^o, Etelä Pohjanmaan historia 111.Vaasa 1945^s. 439(20 talaria); Ulvilan ^käräjät 5.3. ^{1621, VA mm} 1:89v. ja 6.-7. 12. 162 I, VA^mm 1: ^117v.molemmat 18 talaria.

Porin kuninkaankartano ^kaupungin kartassa v. ^1696, osasuurennos. Kartano on rakennettu väljästi laajan pihan ympärille jokirantaan. ^Huomiota herättää pitkä ns.

"ristirakennus”, jokatodennäköisesti on ollut esikuvana monelle komealle talonpoi- kaistalon päärakennukselle Satakunnassa. Vieressä olevan hevoshaan aitaamisesta puhutaan tekstissä; nykyään sillä sijaitsee mm. Herralahden urheilukenttä. Kartta

Tukholma,Riksarkivet.

kosaaret, Antoura, Bastuskär, Lampaluoto ja Tyltty. Tallimestarit olisivat toivoneet saavansa niitä useampiakin, mutta esim. v. 1588 kuningas määräsi Tord Laurinpo- jan luovuttamaan takaisin ne saaret, jotka tämä oli "peruuttanut” Porin pappilalta kruununtallien käyttöön.³³ Niinpä vain neljästä ensinmainituista voidaan vuoden 1597 tileissä sanoa: "Näillä saarilla käyvät Hänen Majesteettinsa tammat ja varsat

vuosittain laitumella." Talvisin hevoset ruokittiin Porin kartanossa, jokaherttuallisen kauden päätyttyä olikin ^muuten jäänyt vähälle huomiolle. Eräässä oikeusjutussa

1639 kävi ilmi, että tallimestari Niilo Olavinpoika oli antanut kruunun tänne sijoitet- tujen hevostenkäydä syksyin keväin lähilaitumellaKirjuriluodossaja eräässä sen viereisessä kruunun luodossa. Samassa yhteydessä kerrottiin, kuinka varsoille heitettiin^neljästi päivässä häkillinen heiniä.³⁴

33) Riksarkivet.^Kungliga kansliets diarier, Utgående diarium 12.6. 1588.

34) VA 207: 39v. V. 1597 saaret kuuluivat Gunilla-kuningattaren läänitykseen; Porin raastupa 10.4. 1639, VA a 1: 132-133.

V. 1630 Ulvilan käräjillä tallikirjuri Markus Eskilinpojan vaatimuksesta määrättiin koko suurpitäjä viemään rästissä olevat veroheinänsä Porin talleille sekä rakenta- maan tallit ja ^{koko Porin} kuninkaankartano kuntoon.³⁵ Seuraavana vuonna käsky uusittiin. Ulvilalaisten tuli "rakentaa Porin talleille katot ja lattiat niinkuin kuuluu”.³⁶ Myös toiminnalliset velvollisuudet oli suoritettava täsmällisesti. Paluksen ja Levan- pellon kylien asukkaiden oli yhdessä Ulvilan ja Merikarvian asukkaiden kanssa "au-

tettava soutamaan heiniä Porin talleille sekä laidunnettavia tammoja saarille ja ^ta- kaisin.”³⁷

Nämä neljä ^asiaa, oman talon veroheinien tuominen ^talleille, laitumelle ja takaisin vietävien hevosten kuljetus, kruunun heinien vedätys saarilta kartanoon ja tallien kunnossapito, toistuvat sittemmin useinkäräjillä.

Veroheiniä vaadittiin ^Porin talleille ilmeisesti koko Ala-Satakunnan kihlakunnasta.

Esim. v. 1632 Alastaron ja Kojon neljänneskuntien talonpoikia silloiselta Loimaalta asti kehotettiin "tuomaan vero- ja apuveroheinänsä Porin talleille”.³⁸ Veroheinien tuomisvelvollisuudesta Ala-Satakunnan rahvas valitti vuoden 1650 valtiopäivävali- tuksissaan anoen helpotusta. Kuningatar määräsi kenraalikuvernöörin ja läänin maaherran valmistuttamaan talleille tuotavia veroheiniä varten tietyn uuden ^mitan, jos ^he havaitsevat jotakin epäselvyyttä tässä suhteessa.³⁹ Vielä tallien lopettami- sen jälkeenkin Ala-Satakunnan _talonpojat toistivat ^vuoden 1654 valtiopäivävalituk- sissaan jo 1650 esiintyneen väitteen, että heille oli kauan sitten ^pantu kruununtallien ylläpidon vuoksi korkeampi heinävero kuin ympäristölle. Kuninkaallinen Majesteetti ei sanonut ymmärtävänsä tätä eikä katsonut voivansa muuttaa maakirjaan merkit- tyjä veroja.^4o Todennäköisesti kummatkin keskustelijat olivat silti tietyllä tavalla oi- keassa: vuosisadan alulla oli Satakunnankin veroja veroreformien _yhteydessä varsin paljon muuteltu, mutta yleensä jonkin veron nousu oli tällöin korvattu helpotuksella jossakin toisessa kohdassa. Näin ympäristöä korkeampi heinävero ei välttämättä merkinnyt ympäristöä suurempaa yhteisverotusta. Mielenkiintoista on kuitenkin täs- sä yhteydessä, että kruunun huolenpito Porin talleista ^on nähtävästi ulottunut vero- järjestelmänsoveltamiseen asti.

Jonkinlaisen kokonaiskuvan Porin tallien maakunnasta saamista verosuorituksista saa Porin läänintilikirjastav. 1649.⁴¹

35) Ulvilankäräjät 8.3. 1630,VA mm 3: ^28.

36) Ulvilankäräjät 26.11. 1631, VAmm3: ^63.

37) Ulvilan käräjät 26.11. 1631, VAmm3: ^63v.

38) Loimaan käräjät 2.3. 1632, VAmm^{3: 117.}

39) VastausAla-Satakunnan rahvaanvalituksiin 8.11. 1650, I—2§.VA Reg. jälj. 1650,fol. 508.

41) VastausAla-Satakunnanrahvaan valtiopäivävalituksiin21.6. 1654. VA Registratuurajäljennökset 1654,fol. 18v.

41) VA 7237: 432, 480, 520.

Kihlakunta Kauroja Heiniä Olkia Rahaa Yhteensä

tynnyriä aarnia kupoa talaria rahassa

- tahäyriä

Ala-Satakunta 100 497 1000 625:4

Ylä-Satakunnan alaosa 97 ^_ 109:4

Ylä-Satakunnan yläosa 100 200 312:16

Yhteensä 297 497 1000 200 1046:24

Tästä ^puuttuvat kuitenkin kaikki päivätöillä hoidettavat asiat, joitanyt käydään tar-

kastelemaan.

Syksyisistä ja keväisistä hevosten siirtelyistä saarille ja takaisin on säilynyt sekä tuomioita että valtiopäivävalituksia. Niinpä Eurassa nimettiin toukokuussa 1643 Kauttuan Heikki Aili ja Lempalan isäntä Sorkkisista "hankkimaan 20 henkeä ^sou-

tumiehiksi Euran pitäjän puolesta soutamaan kuninkaan tammoja Porista saarille kuten tavallista on”.⁴² Arkisesta sanonnasta huolimatta tämä näyttää olevan ^ainoa tieto, jossailmoitetaan kaukaisemmista pitäjistä vaadittujen soutumiesten lukumäärä.

Kokemäellä käräjät myönsivät v. 1651 kolme äyriä kuparirahaa saman pitäjän Juhana Simonpojalle Meinikkalasta ja Heikille ^Hampulasta sekä Harjavallan Lauri Simonpojalle Hauvalasta "niistä vaivoista ja kustannuksista, joita heillä oli ollut kruunun hevosten viennistä saarille ja takaisin”.⁴³ He näyttivät siis renkeineen ja

palkkalaisineen urakoineen nämä kokemäkeläistenyhteiset ^työt.

Ala-Satakunnan rahvaanvalituksista v. 1647 saa tietää lisää. Seudun ^talonpojat valittivat, "että heidät velvoitetaan joka kolmas vuosi kuljettamaan kruunun hevosia ja lehmiä saariin ja syksyllä pois, ja jollei heillä itsellään ole väkeä ^tähän, heidän täytyy maksaa siitä rahasumma”. Joka kolmas vuosi merkitsee nähtävästi sitä, että Ala-Satakunnan seitsemästä emäpitäjästä 2V3 kerrallaan oli työvuorossa. Kunin-

gatar ei pitänyt tätä kovin suurena rasituksena, "varsinkaan kun se tapahtuu aino-

astaan kaksi kertaa vuodessa”.⁴⁴ Talonpojat eivät kuitenkaan tyytyneet, vaan valitti-

vat asiasta uudelleen vuoden 1650 valtiopäivillä. Tällä kertaa kuningatar lähetti ju-

tun kenraalikuvernöörille ja läänin maaherralle ^käskien ”että he sovittelisivat siinä kohtuuden mukaan”.⁴⁵ Järjestelmää ei kuitenkaan ehditty muuttaa ennen kruunun hevossiittolanlopettamista seuraavana vuonna.

42) Euran käräjät 26.^-27.5. ^{1643, VAmm5:} 315.

43) Kokemäen käräjät 14.^- 16.4. 1651, VAmm ^7: 173v.

44) Vastaukset Ala-Satakunnan alaosan rahvaanvalituksiin 24.3. 1647, 2 §. VA Registratuurajäljennökset 1647 toi. 41. ^- Sama asia erikseen Kokemäen pitäjän valtiopäivävalituksissa 24.3. ^{1646, 4 §.} VA Reg. jälj. 1647, fol 26.

45) VastausAla-Satakunnan rahvaan valtiopäivävalituksiin8.11. 1650, 4§. VA Reg.jälj. 1650, fol.508.

Heinänkuljetus saarilta Porin talleille näyttää myös tapahtuneen vesitse. Euran kärä- jillä v. 1633 tämän pitäjän itselliset määrättiin ^auttamaan ulvilalaisia "soutamaan heinät saarilta Porin kuninkaantalleille”. Koska ^Euran itselliset eivät vielä ^syksyllä olleet osallistuneet tähän rasitukseen, heiltä kannettaisiin ⁴ äyriä mieheen, "sillä työ tulisi liian raskaaksi yksistään Ulvilan pitäjäläisille”.⁴⁶ Ala-Satakunnan ^alaosan talonpojat valittivat tästä heinänkuljetusvelvollisuudestaan vuoden ¹⁶⁴⁷ valtiopäivil- lä. ^Kuningatar katsoikin valituksen aiheelliseksi ja määräsi kaksi ^uutta kihlakuntaa,

Ala-Satakunnan yläosan ja Ylä-Satakunnan, osallistumaan heinänkuljetukseen kruu- nun saarilta.⁴⁷ Kun tämä velvollisuus kuitenkin jo neljän vuoden kuluttua loppui ^he- vossiittolan loppuessa, siitä ei ole jäänyt paljonkaan merkkejä katkelmalliseen ai- neistoon.⁴⁸

4. Porin tallien kunnossapito Satakunnan maakunnan harteilla

Porin tallien kunnossapito näyttää jaetun kuten tapa oli kuninkaankartanoiden ja pappiloiden suhteen ^siten, että tietyllä alueella oli oma nimikkorakennus hoidos- saan. Tästä syntyneet luottosuhteet saattoivat olla ihmeen pitkäaikaisia. Niinpä Loi- maan käräjillä v. 1634 porilaisen raatimiehen Pentti Niilonpojan⁴⁹ leski Agnes vaati ja sai maksun 150 leiviskästä tuohta, jotka hänen miesvainajansa oli jo ^vuonna

1605(!)loimaalaisten puolesta toimittanut Porin kuninkaantallin^{kattoa varten.50}

1640-luvulla Porin kartanossa näyttää olleen vireillä ^muutos- ja korjaustöitä. V.

1641 Harjavallan Torttilan Matti Prusinpoika oli hevosineen ollut toisten ^pitäjien kirvesmiesten kanssa siirtämässä erästä Porin tallia toiseen paikkaan. Hän sai siitä hyvästä sekä maksuksi hirsistä ja kattotuohista kapan rukiita ^ja kapan ohria jokai- selta Kokemäen ^{pitäjän talolta.51 Euran käräjillä} pari vuotta myöhemmin tuomittiin Köyliön Karhian ja Kankaanpään talonpojat (siis ^ne, jotka eivät kuuluneet Köyli- önkartanon alustalaisiin), koko Säkylän kappelikunta sekä Yläneen kirkonkylän asukkaat maksamaan Matti Viikarille^(Matz Wijkar), jokatoimi Porin kruununtallin rehumarskina, kuusi äyriä kuparirahaa joka talonpojalta. Viikari oli nimittäin työ- ryhmineen tehnyt katon näiden kylien osalle jaettuun Porin kartanon talliin.⁵² Sa- maan aikaan v. 1643 toinen ryhmä rakensi ^Loimaan, Huittisten, Euran ^jaKokemä- en pitäjien puolesta kaksi tallia Porin kuninkaankartanoon. Tähän ^joukkoonkuului

46) Euran käräjät 11. 12.12. ^{1633, VA}mm 3:239v;myösKoivisto ¹⁹⁶⁶s.302.

47) Vastaus Ala-Satakunnan alaosan rahvaanvalituksiin 24.3. 1647, 3 §. VA Reg. jälj. 1647, ^fol. 41.

48) Vrt.kuitenkin^{Tyrvääntapaus}v. 1650, alaviitta88.

49) Granit Ilmoniemi, Porinkaupungin porvareitajakauppiaita 1600—1880,s. 23.

50) Loimaan käräjät 26. 27.3. ^{1634, VAmm} 3:^275.

5I) Kokemäenkäräjät 19. 20.11. ^{1641, VAmm5:} 172.

52) Euran käräjät 26. 27.5. 1643, VAmm5: 312v.

Kartta Porin kruununtalleille kuuluneista laidunsaarista. ^Kauimpana oleviin tuli kaupungista kolmen peninkulman soutumatka, minkä johdosta hevosten kuljetuksiin syksyin keväin velvoitetut Ala-Satakunnan talonpojat usein valittivat. Piirtänyt Heikki^Rantatupa.

neljä miestä, Antti Matinpoika ja Sipi Pentinpoika Ulvilan Kaasmarkusta, Erkki ^li- sakinpoika Suolistosta ja Jaakko Matinpoika Haistilasta. He olivat myös itse ^hank- kineet 5—6 syltä pitkät rakennushirret ja lattialankut sekä ylisille (Skulla) ^kattotuo- het, malat ^(Takwed) ja räystäslaudat (Rösten).⁵³ Nähtävästi tallit siis olivat ^vanhojen

53) Huittisten ^käräjät 23.25. 11. 1643, VA mm 5;370, Loimaan 28. 29.11. 1643, VA mm 5: 374, Euran 2.12. 1643, VAmm5: 376ja Kokemäen 4. 5.12. ^{1643, VAmm5:} 380.

ns. kokkitallien tyyppisiä rakennuksia, joissa ^luhdin tapaisessa leveämmässä ylä- osassa säilytettiin hevosten heiniä.⁵⁴

Vaikka Porin ^{kartanon ja sen} tallien rakennustyöt suoritettiin, se ei merkinnyt, että niihin olisi ^{ilman muuta tyydytty.} Vuoden ¹⁶⁴⁷ valtiopäivillä Ulvilan, Euran ja Kokemäen pitäjät ^valittivat Porin sekä Haapasaaren tallien ja Ulvilan Koiviston kartanon rakennustöistä. He vaativat Närpiön ja Lapväärtin pitäjien osallistumista työhön ja ^väittivät, että ennen oli niin ollut.⁵⁵ Kuningatar käski maaherran tutkia asiaa.^{56 Vastaus on} ollut kielteinen, koska valitus toistui vuoden ¹⁶⁴⁹ valtiopäivillä.

”He eivät jaksa pitää kunnossa kruunun ^tallia Porissa vähemmällä, kuin että ^he

saavat avukseen Närpiön pitäjän, joka aikaisemmin kuuluu Olleenkin sen ⁽ =Porin

kartanon) alaisena.” Kuningatar ei halunnut ymmärtää valittajia, vaan ^arveli, ettei työ voi tulla ^kovin rasittavaksi, kun "eivät ainoastaan veronmaksukykyiset kruu-

nuntalonpojat toimita vuotuista apuveroheinäänsä ^ja kauraansa (huom!) talleille, vaan myös läänittämättömät ^vapaat perintötalonpojat, jotka asuvat 12 peninkulman säteellä talleista.”⁵⁷ Muodollisesti vastaus oli moitteeton, sillä v. 1646 ^oli päätetty, että Pori ympäristöineen 12 peninkulman etäisyydelle saakka ^{oli aluetta,} jota ei saa- nut läänittää.⁵⁸ Siellä olisi siis runsaasti taloja, jotka olivat velvoitetut kruunun ^töi- hin. Tosiasiassa nuori Kristiina-kuningatar ei kuitenkaan ^ollut noudattanut ^omaa päätöstään, vaan oli jakanut Ala-Satakunnastakin läänityksiä. Näihin kuuluvien ta-

lonpoikien jäädessäpois kruunun yleisistä töistä ne rasittivat entistä enemmän jäljel- lejääneitä, jotkatämän vuoksi tietenkin valittivat.

Porin tallien ^maa-alueen käyttökelpoisuutta ja kartanolle kuuluvien saariniittyjen heinäntuottoa pyrittiin myös parantamaan. Niinpä jo keväällä 1636 Euran pitäjän talonpoikia käskettiin ensi tilassa lähtemään Porin talleille aidanpanoon. Heidän tuli aidata se tammahaka ^(Stodh hagan), jonka maaherra Bror Antinpoika ^{(Rålamb) oli} käskenyt tehdä kuninkaan tammoille.⁵⁹ Vuosikymmentä myöhemmin v. ¹⁶⁴⁶ talli- kirjuri Matti Rekonpoika Porin kuninkaantalleilta kiersi kaikki Ala-Satakunnan kä- räjät vaatien kunkin pitäjän puolesta nimettäväksi miehet panemaan aidat ^kyseisen tammahaan ympärille ja kattamaan kuninkaantallin katot. Loimaalta valittiinkin

Mikko Mäenpää ja ^Hannu Martinpoika Vähäperästä sekä neljä apumiestä tähän

tehtävään, josta pitäjä maksaisi heille korvauksen. Vastaavasti tehtiin ainakin Huitti- sissa. Kokemäellä, Eurassa ja Ulvilassa.⁶⁰ Taaskin ^käytettiin tarkoitukseen myös lä-

54) Sirelius 1921^s.254—255.

55) Tietyssä mielessä olikin,esim.hopeaveroluettelossav. 1571 pitäjät kuuluivatSatakuntaan,

56) Vastaus Ala-Satakunnan ^alaosan valtiopäivävalituksiin 24.3. 1647, I §. VA Reg. jälj. 1647, toi. 41.

57) Vastaus Ala-Satakunnan valtiopäivävalituksiin20.3. 1649, 2§. VA Reg. jälj. 1649,^fol. 26.

58) VAReg. jälj. 2.10. 1646.fol. 566.

59) Euran käräjät 9. 10.5. 1636, VAmm4: 93. ^..

60) Loimaan käräjät 12.-14.3.1646.^{VA mm} 6: 120, Huittisten 16.-18.3. 1646, VA mm 6: 126, Kokemäen 20- 23.3. 1646. VAmm 6: 129.^Euran21.—23.3. 1646, VA^mm6: 132v. ja Ulvilan27.4. 1646, VAmm6: 138v.

hellä asuvien maksettua urakkatyötä. Niinpä v. 1650 Suur-Ulvilan asukkaat velvoi- tettiin maksamaan porilaiselle Juhana Heikinpojalle siitä, ”että hän oli pitänyt kun- nossa kruunun tammahaan aidat”.⁶¹ Kyseessä oleva ^haka oli ilmeisesti sama kunin- kaankartanon jaHerranlahden väliin ^{jäävähevoshaka, joka näkyy} Porin kartassa v.

1696.⁶²

Peräti valtakunnan hallitus kirjoitti v. 1643 Turun jaPorin maaherralle Knut Lillie- höökille "kruunun hevossiittoloista Porissa ja Raumalla”. Jotta hevosilla olisi laitu- mia kesäisin ja kylliksi heiniä ^talvisin, maaherran pitäisi ^huolehtia, että paikkoihin, joissa voidaan raivata ja poistaa _kantoja, tehdään niittyjä ja hakamaita.⁶³ Samalla ratsumestari Jöran ^Bergman sai valtakirjan "alitallimestariksemme Raumalla ja Po- rissa”.⁶⁴ Hänen esimiehensä olisi ^Tukholman hovitallimestari alistussuhde, joka

samalla^osoitti, minne tallien^tuotto oli tarkoitettu.

Tärkeä toimenpide heinien hyvinä säilymisen ja siten ruokinnan ^tason kannalta oli heinälatojen rakentaminen kruunun niityille 1640-luvun lopulta alkaen. ^Koska kau- kaa oli hankalaa käydä ladonrakennustalkoissa Ulvilassa ^asti, pitemmällä sijaitsevat pitäjät ja kylät tekivät jälleen urakkasopimuksia sopivien ulvilalaisten kanssa heidän latojensa rakentamisesta. Niinpä Huittisten käräjillä v. 1648 kävi ^ilmi, että muuta- mat Nakkilan Kukonharjan kylän isännät olivat rakentaneet huittislaisten ladot "ku- ninkaan saarille Porin luona”. Kukonharjalaiset saisivat ²⁴ äyriä kuparirahaa jokai- selta Huittisten talolta. Koska tuomiossa sanotaan, että ⁴⁰ taloa oli vastuussa kus- takin ^{ladosta, ja}Suur-Huittisissa oli vähän yli 300 ^taloa,65 pitäjä joutui siis rakenta- maan kahdeksan latoa. Sopimuksen mukaan urakoijien oli vielä pidettävä kunnossa latojen katot 20 ^vuoden ajan.⁶⁶ Ulvilan käräjillä v. 1650 määrättiin Nakkilan Aran- tilan Paavo Simonpoika rakentamaan heinälato Porin luona oleville kruunun saarille, koska hän oli jo saanut maksun siitä Tyrvään pitäjältä, siis toisesta kihlakunnasta asti.⁶⁷ Muuan Porissa asuva Juhana Heikinpoika ilmoitti vuoden 1656 Ulvilan kärä- jillä, että hän oli kattanut tuohikatolla Harjunpään sannoilla (Härpä sand) olevan kruunun heinäladon ^Ahlaisten, Pomarkun ja (Noormarkun) Lassilan kylien puoles-

ta.⁶⁸

61) Ulvilankäräjät 19.^-20.8. 1650.VA^{mm 7;}59.

62) Ruuth Jokipii,Porin historiaII^s.268.

65) Hallitus Tukholmasta4.3. 1643maaherra Knut Lilliehöökille. VA Reg. jälj. 1643,fol. 34.

64) Kuningatar Kristiinan valtakirja4.3. 1643 JöranBergmanille. VA Reg. jälj. 1643,fol. 31.

65) Jokipii (toim.).Suomen^hopeaveroluettelot ^{1571, IV}Satakunta^s.216.

66) Huittisten^käräjät 2.-4. 11. 1648, VAmm6: 470.

67) Ulvilan^käräjät 25. 26.11. 1650,VA ^mm7: 117v. Kantajina tyrvääläiset.

68) Huittistenkäräjät 7. —B. 3. 1656, VAmm9:291.

5. Porin kruununtallien lopettaminen

Kun Kokemäenjoen suupuoli 26.3. 1651 annettiin sotamarsalkka Kustaa Hornille ns. Porin kreivikunnaksi, kruununtallit kuuluivat yhtenä osana lahjoitukseen. Kruu- nun hevosia ei kuitenkaan annettu tallien mukana. Kreivikunnan ylin virkamies, ins- pehtori Hannu Hannunpoika Gode neuvotteli toukokuussa 1651 kruunun hevosten ostamisesta kreivikunnalle, mutta kun hän piti hintaa liian ^kalliina, kauppa raukesi.

Heinäkuun alussa valtion hevoset vietiin^Raumalle, jostane laivattiin Gotlantiin. Ins- pehtori joutui vielä hankkimaan 34 miestä, jotka avustivat tallimestaria hevosten kuljetuksessaPorista laivaussatamaan.

Luultavaa on, että hevoshoidon keskuskartanon pois lahjoittaminen samalla merkitsi koko Suomen kruununtallilaitoksen lakkauttamista siinä vaiheessa. Valtiohan ^pyrki

taas tähän ^aikaan lopettamaan omaa liiketoimintaansa, mm. lakkauttamalla salpieta- ritehtaat ^jaläänittämällä liiat kuninkaankartanot aatelisille.

Porin kreivikunta jatkoi ^omaan laskuunsa hevossiittolan pitoa Porin kartanossa; sel- lainen oli varsin yleistä maamme kreivi- ja vapaaherrakunnissa sekä aatelin sätereil- lä.⁶⁹ Hevosmäärät eivät kuitenkaan Porissa kohonneet entiselle tasolle: 1652 ^maini-

taan 36 eri ikäistä hevosta, v. 1655 ^taas 32 hevosta. ^Tämän kruunun ajan jälkeen tapahtuneen toiminnan yksityiskohtiin ^emme tässä kuitenkaan ^puutu, senkään vuok- si, että niitä on jo ^kuvattu Porin kreivikunnan vaiheiden yhteydessä. Mainittakoon

kuitenkin, että silloinen pienempi hevosmäärä saatiin mahtumaan kartanon lähellä mantereella oleville hakamaille sitten kun niiden aidat oli rakennettu paremmiksi.

Vaivalloisesta hevosten saariin laivauksesta voitiin luopua ^{ja saaret} vuokrata kesäksi Porin porvariston karjoille. Paha hevosrutto vei kuitenkin Porin kreivikunnalta vuosina 1659—1660 yhteensä 20 hevosta ja varsaa. Tämä aiheutti koko toiminnan lopettamisen vuoteen 1663 mennessä.⁷⁰

Ison reduktion jälkeenvaltio näyttää vielä kerran kiinnostuneen Porin tallien kohta- losta. Turun ^ja Porin läänin maaherra Harald Oxe oli todennäköisesti v. 1680 lo- pulla kirjoittanut kuninkaalle, kuinka Porin kartanossa, joka sillä hetkellä oli Nils Bielken panttitilana, mutta piakkoin peruutettaisiin ^kruunulle, oli ^ennen ollut hevos- siittola. Oxen mielestä kartano tarjosi monia mahdollisuuksia hevossiittolan ^perusta- miseen kruunulle pienin kustannuksin. Tämä oli sitäkin tärkeämpää, kun äskettäisten sotavuosien takia ^(Oxe tarkoittaa Tanskan jaPreussin sotaa v. 1675—1679) maassa ei ollut saatavissa kunnollisia ratsuhevosia. Maaherran ehdotuksen ^johdosta kunin- gas kirjoitti 1.3. 1681 Suomessa reduktiota ja ruotujakolaitoksen toimeenpanoa

69) Jokipii, Suomenkreivi- javapaaherrakunnatI,s.297—300.

70) Jokipii, Porinkreivikunta.^Hist. Arkisto^{54v. 126—128.}

Hevoshoidon kalustoa Ylä-Sata- kunnasta. Hevosen länget I. rän-

get, jotkavanhimpaan tapaan on koristettu linnunpää-aihein, val-

Jastukseen

laitumella käytetty hevosenkello ja aiturin hevosen kaulaan pan-

tu puu. Liuksialan ^museo, Kan- gasala.

suorittavan komission puheenjohtajalle Carl Falkenbergille, että tämä ottaisi asiasta tarkasti selvää. Jos hevossiittola havaitaanhyödylliseksi, sellainen^onperustettava.⁷¹

Myöhemmistä kirjeistä nähdään, että asia lykkäytyi. ^V. 1688 läänin uusi ^maaherra Lorentz Creutz on suostutellut rahvasta rakentamaan uudelleen perin rappioituneen Porin kuninkaankartanon. Hän kertoi kuninkaalle, että ympäröivän maaseudun väki oli vapaaehtoisesti luvannut tuoda kuka hirren tai pari, kuka lautoja tai tuohta työ-

maalle. Porin porvaristo taas oli luvannut suorittaa rakennustyön, niin että siitä ei aiheutuisi valtiolle kustannuksia. Tähän maaherran taidonnäytteeseen kuningas tie- tenkin suhtautui armollisen kiittävästi, mutta vakuutti varmuudeksi, että kaiken on tapahduttava todella vapaaehtoisesti ja sovittelujen pohjalla.⁷² Tämän hallituksen va- paamielisyyden vuoksi työstä ei tullut valmista. V. 1693 ^saman maaherran täytyi il- moittaa, ettei Porin kartanosta ole minkään korkean upseerin puustelliksi, koska sen rakennukset ovat niin heikot. Tällä kertaa Creutz puolestaan ehdotti, että kartanoa käytettäisiinkin hevossiittolana. Hän kertoi kaunopuheisesti, kuinka ratsutilallisten on vaikea ^saada ratsuhevosia, vaikka heillä olisi rahatkin niitä ^varten. Siksi valtion pi-

71) RA. Kuningas Kongsörista 1.3. 1681 Carl Falkenbergille, Registratuura 1681fol. 19v.—20v; Falkenbergista:

Roos UppkomstenavFinlandsmilitieboställen s. 43.

72) ^RA, Kuningas Kongsörista 22.4. 1688 maaherra Lorentz Creutzille, Registratuura 1688fol.^704v—705v.

täisi sijoittaa ^Porin kartanoon joitakin hyviä orihevosia (beskiälare).⁷³ Rusthollarit, joilla itsellään olisi tammoja, voisivat käydä siellä astuttamassa ne. Näin saataisiin aikaa myöten hyvälaatuisia hevosiaratsurykmentin tarpeisiin.

Kaarle Xl:n erityinen hevosharrastus näkyy monissa asioissa. Hän on esimerkiksi

antanut hovimaalarinsa David Klöcker-Ehrenstrahlin maalata miltei luonnollisen ko- koiset muotokuvat kaikista lempihevosistaan. Näitä kertyi aikaa myöten kokonaista

19.⁷⁴ V. 1686 hän suunnitteli ^perustaa Skooneen pari suurta hevossiittolaa, joissa olisi 30—40 kruunulle kuuluvaa ^oritta astutukseen käytettävänä jne.^7s Niinpä kunin- gas suhtautuikin myönteisesti Suomesta tulleeseen ehdotukseen ja vastauskirjeessään

17.5. 1693 lupasi ^heti lähettää Poriin joitakin orihevosia.⁷⁶ Tapahtuiko näin, ei kui- tenkaan ole tiedossa.⁷⁷ Viimeistään isoviha katkaisi tämänkin mahdollisen jälkiku- koistuksen Porin rappeutuvilla kruununtalleilla.

Näin selostetut elvytyssuunnitelmat, joihin peräkkäiset maaherrat tarttuivat, osoitta-

vat parhaiten Porin tallien ihmisten mieliin syöpynyttä mainetta vielä 1600-luvun loppuvuosikymmeninä. Traditio, että Pori oli valtion Suomessa tapahtuvan hevos- siittolatoiminnan luonnollinen ^keskus, oli niin ^voimakas, että se vasta uuden suku- polven johtoon tultua ja isonvihan suuruisen asioiden katkon jälkeen jäi unohduk- siin.

73) Svenska Akademiens ordbok,osaITI p. 1532 ⁼"beskallare, hingstsombrukastili betäckning, afvelshingst”. Useat esimerkit kirjeistä.

74) Jerker Rosen, Karl XI po Sveriges tron. Den svenska historien ^{5, s.} 88. ^Prof. Bror Åkerblomin yst.

huomautus.

75) Svenska Akademiens Ordbok,mainittu kohta.

76) RA, Kuningas Tukholmasta ^17.5. 1693maaherra Lorentz Creutzille, Registratuura 1693^fol. 276—77.

77) Läänintilien vaikeneminen einäet ole^varmatodistusasiassa.

V KALASTUS

Kalastus on tunnetusti vanhoina vuosisatoina merkinnyt talonpojan taloudessa enemmän kuin myöhemmin. Erityisesti sellaisessa maakunnassa kuin ^Satakunta, jol- la onpitkä merenrannikko, jotahalkoo eräs^maan tärkeimmistä jokilinjoista ja jollaon

sisämaassarunsaasti suuria järviä,kalastus^on ollut huomattava elinkeino. Kun ^seuraa- vassa jaetaankalastuselinkeinomeri-, joki-ja järvikalastukseen,tämä ei ole vain maan- tieteellinen jaoittelueikä kansantieteellinen, museoiden kalastusvälineiden tyypittelystä johtuva sarja,vaan elävään elämäänpohjautuva jako.Kalan saamisen halu oli näet^en- sisijainen ja keinot valittiinsen mukaan, mikä käytössä olevilla vesillä oli soveliainta.

Talonpojat olivat tässä suhteessa varsin neuvokkaita ^jakehittivät kalastuskeinonsa sel- laisiksi,ettäne parhaiten vastasivat kulloisiakin olosuhteita. Niinpä merellä^käytetyt vä- lineetja^tavat tulivat toisenlaisiksi kuin ^järvelläkelpaavat javuolaan virran pyydykset erilaisiksi kuin pienen puron. Kalastukseen ^liittyy näin ollen monimuotoinen ^kansan- kulttuuri, jota^kannattaa selvitelläsen verran kuin se yksipuolisista lähteistäon mahdol- lista.

Kalastuksen merkitys yksityisille taloille vaihteli samoin suuresti. Meren saaristossa oli 1600-luvulla uudisasukkaita, joiden vasta alullaan olevien peltojen ^tuotto ei ^voi-

nut riittää mitenkään heidän perheilleen. ^He siis olivat ammattikalastajia_v/'Kalastus

on pääelinkeino, talvisin mennäänylämaahan vaihtamaan viljaa” sanotaan Ahlaisten Antouran jaBastuskärin isojakokartoissavielä ^{v. 1764;} samanlainen ^on tilanne ollut epäilemättä 1600-luvun lopulla. Myös rannikon kylissä ^on näitä ammattikalastajia ollut, varsinkin kovin pienten talojen isännissä. Osalle taloja kalastus oli ^tärkeä, joskaan ei ehkä tärkein ^elinkeino, Esim. 1600-luvun Ulvilan ja Kokemäen lohenka- lastuksen osakkaat, jotka ehkä tämän lisäksi kävivät veneineen silakanpyynnissä ul-

komerellä, olivat eräänlaisia talonpoika-kalastajia. Heillä oli kaksi rinnakkaista am- mattia niin kuin Satakunnan sisämaan eränkävijä-talonpojilla oli ollut aina 1550- luvulle asti, osittain sen ylikin. Ylivoimaisesti suurinryhmä olivat tavalliset talonpo- jat, jotka ehkä kevät- ja syyskauden aikana innostuivat hankkimaan kalasta vaihte- lua ruokavalioonsa, mutta eivät muuten uhranneet siihen liikaa ajastaan. Loimaan saviseudulla tai ^Kangasalan harjanteilla lienee ollut sellaisiakin peltomiehiä, ^jotka ei- vät edes vaivautuneet lyömään katiskaa: kannatti paremmin kokonaan keskittyä maanviljelijän varsinaisiin töihin. Hyvin tietäen kalastuksen erilaisen ^arvon eri ta-

louksille yritetään seuraavassa luonnostella jotakin yleiskuvaa tästä perinnäisestä pyyntielinkeinosta.