SUUR-ULVILAN HISTORIA I

SUUR-ULVILAN HISTORIA

I

KIRJOITTANEET

K. VIRKKALA A. KOPISTO E. LEHTINEN

2. OSA

SOTIEN JA AATELISVALLAN OTTEESSA

16. JA ^17. VUOSISADALLA

ASUTUS JA VÄESTÖ

ASUTUS

KYLÄMUOTO

Vanhin kyläkuva on kehittynyt

tiiviissä

yhteydessä viljelyksen

vaiheisiin.

Kuten Jutikkala sanoo, peltoviljely loi Länsi-Suomessa jo keskiajalla pysyviä taloja, ja talojen jakaantuessa syntyi kyliä. "Laajoilla

savilakeuksilla

oli yksinäistalolla mahdollisuus aikojen kuluessa laajeta

isoksi

kyläksi, ^ja todennäköisesti ovat jotkin Länsi-Suomen kylät jo varhain olleet ryhmäasutuk-

sia.” Vaikka Ulvilan

tienoo tuli asutetuksi verrattain myöhäisessä ^vaiheessa,

täällä ainakin

kylien valtaosa

ehti

todennäköisesti jo ennen

1400-luvun

loppua muokkaantua tyypillisiksi ryhmäasutuksiksi. Kylät ovat

1540:n vaiheille

^ehdit-

täessä,

mistä alkaen niistä

saadaan yksityiskohtaisia tietoja,

sikäli

"valmiita”,,

ettei niihin

enää mahdu

montakaan

uutta taloa.

Siten

on niiden

tonttiomis-

tuksenkin täytynyt jo olla

vakiintunutta.

Kun sarkajako

Ulvilasta

on todetta-

vissa

^jo

1400-luvun

^{alusta1 ja kun}

1620-luvulla viitataan

ikivanhaan aurinko- jakoon tenttijärjestyksen mukaan Vanhankylän jakokunnassa, niin

asiain-

tila edellyttää ryhmäkylien olemassaoloa.

Tämä

kylämuoto on lyönyt

leimansa Ulvilan seudun

enimmille kylille

ainakin 1800-luvulle

^asti, sillä isojakokin saattoi järkyttää perinnäistä ryhmäkylää vain

vähän.

Kun

maanmittari Olof

^{Mört 1680- ja}

1690-luvulla

laati verollepano- karttoja

Ulvilan

pitäjän kylistä,

niissä

^talot on merkitty yhteen kasaan ahtaalle tonttialueelle. Näin on

laita

^Kaasmarkun ja Kyläsaaren,

missä

talot

olivat

jonossa kapealla kannaksella Kyläjärven ja peltoaukean välissä, Ruskilan, jonka viiden talon ryhmään johti

vähäinen

^sivutie liki Kokemäenjokea

Porin

^maan- tieltä, Myllärinkylän, Nakkilan,

Friitalan

ja Hyvelän, joista kartat ovat säi- lyneet.² Ruskilan kylä voi

viedä vielä

kauemmas ajassa taaksepäin siinä var- muudessa, että se oli rakennettu

tiheäksi

^ryhmäksi,

sillä

v.

1592

^{kävi neljä}

Suur-Ulvilan historia

Ruskilan

isäntää kuninkaan

luona

valittamassa tulipalosta. Juhana

^{III:n mää-} räämän tarkastuksen nojalla

heille

laamanninkäräjillä

3.4.1593

myönnettiin kahden vuoden verovapaus.

Yhtaikainen

palo on ymmärrettävissä ainoastaan tiheää rakennusryhmää otaksumalla. V. 1575 oli

kahdella Masian

talolla ku-

ninkaan

verovapauskirje tulipalon vuoksi. Tämä

saattaisi viitata

^harvempaan kylään, mutta on tietysti mahdollista, että osa taloja kyettiin varjelemaan,

vaikka

^ne

olisivat

sijainneetkin aivan toistensa tuntumassa. Samanlaisesta ryh- mäkyläasutuksesta kertoo Paluksen kylän palo v. 1639, Kukonharjan v.

1746

ja

Ruhaden

^{v. 1787.3} Nämä tapaukset samalla osoittavat, mikä oli tiheän raken- tamisen heikoin kohta. Toinen hankaluus oli se, että itsellisiä oli tuon tuosta- kin tuupittava vähän kauemmas, kun

talollisilta

pyrki tila tontilta loppumaan.

Lukuunottamatta isonjaon yhteydessä

luotua Viasveden

^kylää

maalaiskun-

nassa sekä

Ahmauksen

^ja Saarijärven kyliä Kullaalla kaikki seudun maakirja- kylät ovat

keskiaikaisia.

Kosken kylä kulkee asiakirjoissa tosin Levanpellon yhteydessä, mutta

nimi _vilahtaa

joissain

1500-luvun

lopun asiakirjoissa, joten se paikanmääreenä on tunnettu seudulla alun alkaen. Kylien jakaantumi- nen eri neljänneskuntiin ja oikeuksiin on edellä selvitetty. Harjunpään kylän asema vaikuttaa horjuvalta. Harjunpääläiset näyttävät pitäytyneen varhemmin

Ulvilan emäkirkon piiriin,

^mutta

1700-luvun

alussa kylä joutui maaseurakun- nan yhteyteen, kunnes

liitettiin 1.5.1858 Ulvilan

emäseurakuntaan.

TALOLUKU JA AUTIOITUMINEN

Taloluku

Alueen vanhinta

asutuskehitystä on tapana seurata taloluvun

muutoksista.

Talo on

tässäkin mielessä

^ikään

kuin suomalaisen

maaseudun perusorgaani, jonka ympärille

seudun elämänvaiheet monisäikeisesti

^kiertyvät.

Varhaisim- mista

^taloluvun

vaiheista

ennen vuotta 1540

ei

ole tietoa. Ilmeisesti asutus

oli

jo

1400-luvun

kuluessa ehtinyt tihentyä suunnilleen sellaiseksi kuin sen tapaam- me

1500-luvun

puolivälissä. Seudun

vanhimmat suomalaisen oikeuden

^kylät

olivat

todennäköisesti "täyttyneet” viimeistään

1300-luvun aikana.

Kun seutu

sai

oman kirkon jo varhain,

asutuksen

on täytynyt olla siinä

vaiheessa

^kohta-

laisen tiheä.

Ulvilan liikenne- ja taloussuhteet ovat

olleet omiaan

^kiihdyttä- mään asutuksen tihentymistä.

Kuitenkaan taloluvun

seuraaminen 1540

^:n jälkeenkään ei ole helppo tehtävä, mikäli asiaa tarkastellaan itse

asutustilanteen

eikä pelkän maakirjanpidon kan- nalta.

Eri

veroluettelot antavat toisistaan suuresti poikkeavia talomääriä; jois- sain pidetään

silmällä

pelkkiä maakirjayksiköitä

välittämättä

^{niiden tilasta,}

toisissa

jätetään pois tiettyä

maanluontoa olevat

^talot.

Kaiken kaikkiaan

80

luvuissa

esiintyy

suuria

vaihteluja

lähinnä

sen vuoksi,

että esim.

yhtiönä asu-

tuista taloista saatettiin

maksaa kymmenykset molempien

isäntien

^sadosta, kun taas talo maakirjassa esiintyy jakamattomana;

toisaalta

kymmenysluettelo saattaa

osoittaa

vain yksiä kymmenyksiä

sellaisen

^{isännän kohdalta, joka piti}

autioitumisen takia

hallussaan useampia maakirjataloja.

Autioituminen

^sotkee lopullisesti eri

veroluetteloiden väliset

^tiedot, jotka "puusta katsoen” ovat kuin ryteikköinen metsä, joka on peittänyt alleen palstain raja-aidat.

Oheinen talolukua kuvastava asetelma on tehty siten, että kehitystä

selvit-

tämään on otettu

varhaisin

maakirja ja kymmenysluettelo.

Asutuksen

^taajuutta ennen autioitumisen

alkamista

kuvastavat vuoden 1571 hopeaveroluettelo ja maakirja sekä ^1570;n kymmenysluettelo, joka

sisältää

samat talomäärät kuin 1572:n ^vastaava luettelo, vuosien 1590,

1602

ja 1631 maakirjat sekä vertailun vuoksi 1905:n maakirja sekä vielä 1590:n kymmenysluettelo. Koska muista

lähteistä vertaamalla eräiden

kylien talomäärä voidaan todeta toiseksi kuin maakirjaan merkitty määrä

etenkin

^{kun 1540}:n maakirjasta kyliä puuttuu samoin

kuin 1571

^:n hopeaveroluettelosta asetelmaan on näitä aukkoja täy- dennetty. Täydennykset on merkitty luvun jälkeen

asetetulla sulkumerkillä.

Vanhankylän

taloluku 1540

^on arvio, joksi on valittu hopeaveroluettelon luku.

Älvsborgin

lunnaitten

kanto pyrittiin

suorittamaan mahdollisimman

^tarkasti, mutta luetteloon sisältyy maksajia, jotka

eivät

ole

talollisia

^ja joita ^ei

aina

voi varmuudella määritellä

huonemiehiksi. Nämä

eivät asetelmassa sisälly lun- nasluettelon lukuihin. Vuoden 1631 maakirja on tehty edelläkäyneen tarkas- tuksen

perusteella. Se

on sangen luotettava talojen määrän kuvastaja, mutta se sisältää myös autioita, jotka

sittemmin

^mm.

ruodutuksessa

yhdistettiin säi- lyneisiin tiloihin ja

hävisivät.

Niinpä tilaluku

1905

^:n maakirjassa on tästä alhaisempi, mutta vähennys on peräisin jo 1600-luvulta,

useimmassa

tapauksessa

tosiasiallisesti

^{jo ennen v. 1631,} vaikka maakirja ei

vielä

yhdistäkään

autioita

isommiksi

kokonaisuuksiksi.

Taloluku v.

15Jt0—1631

⁴

mk

kl

^{a) hv mk kl mk kl mkb) mk mk}

Kulia

^{a 1540 1548 1571 1571}

1570

¹⁵⁹⁰

1590

¹⁶⁰²

1631 1905

Koski 3

Levanpelto 9 8 12 12 12 12 11 12 11 8

Palus 10 8 9 11 11 11 9 9 9 9

"~19 16~"

21 23 23 23

20 21 20 20

Nakkila

Anola 4) 4 4) 4 1) 1) 1 1

Arantila

3333332342

6 Suur-Ulvilan historia

S

^uur-

Ulvilan

^historia

mk kl ^a) hv mk kl mk kl mk ^b) mk mk

1540 1548 1571 1571 1570 1590 1590 1602 1631 1905

Kirkkosaari 1) 1 1) 1) 1 1 1 1)1 1

Lammainen

3444445553

Kukonharja

8655555555

Lautila 1) 1 1) 1) 1 1) 1 1) 1 1

Leistilä 15 14 15 15 15 14 12 14 14 12

Masia 13 13 10 10 10 10 6 9 8 10

Myllärinkylä 2) 2) 2) 2 1 2 2) 2 2

Nakkila

^{2) 431213 2) 22}

Pakkala 1) 1) 1) 1) 1 1

Ruhade 5555554555

Ruskila 3 4 3 3 4 4 4

3+

^{2) 4 5}

Soinila

2323333433

Tattara 11 9 10 10 10 10 7 6 8 8

Viikkala 4 4 4 2 4 2 4

3+

^{2) 4 4}

Villilä

3222222331

Kuorila 1) 11111 11

82 78 76 69 76 68 61 73 72 66

Porin msrk.

Harjunpää

5787878799

Hyvelä

3233333334

Kokemäensaari 6 9 96+3) 8 7 6 6 7 7

Kuuminainen 1 ¹⁾¹ 1 1 1 1 1

Lyttylä 2111111111

Pietniemi 9899998911

Preiviikki 5555554555

Ruosniemi 9 10

99988899

Toukari 1111111111

Tuorsniemi

5566665464

Vähärauma

6676773466

Yyteri

6544443341

57 59 63 61 62 59 51 52 53 49

Ulvila

Friitala 3+

^{2) 5}

3+

²⁾

3+

^{2) 5}

3+

^{2) 5}

3+

^{2) 5 5}

Haistila

5655552551

Kaasmarkku 6 5

4+

¹⁾

4+

¹⁾ 4

4+

^{1) 4}

4+

¹⁾

4+

^{1) 6}

Koivisto

6+

^{5) 13 1) 1) 1)} 1) 1) 1

Koivistoholma 1 1

82

Preiviikin vanhinta asutusaluetta. Valok. P. Uusivirta 1963. Kansallismuseon kokoelmat

mk kl ^a) hv mk kl mk kl mk^b) mk mk

1540 1548 1571 1571 1570 1590

1590

^{1602 1631 1905}

Rantala 1) 1) 1 1 1 ^{1) 1} 1

Ravani 11 10 11 11 10 11 7 11 11 4

Saari 1) 2 2 1) 2 1 1 1) 1 1

Sunniemi 1) 1 1) 1 2 1) 1) 1 1

Suolisto 3) 3 3 3) 3

1+

^{2) 3 3) 3 3}

Suosmeri 10 999993775

Vanhakylä (12) 8 12 10 15 12 11 10⁺¹⁾ 11 7

65 62 55 52 56 55 37 51 52 35

Koko alue 223 215 215 205 217 205 169 197 197 170

a) Rullaan luvut vuodelta 1546

b) „ „ „ 1600

Asetelma osoittaa

lievän laskun vuodesta 1540 vuoden

1570

:n tienoille, ^mikä

voisi viitata siihen

koska mistään varsinaisesta autioitumisilmiöstä ei tällä välillä voi puhua että 1540:n luvut joko sisältävät tilapäisesti jaettuja taloja tai

sitten

Vanhankylän ja

Koiviston

^kohdalle on kuitenkin merkitty liiallinen lisäys maakirjan puuttuvan luvun täytteeksi. Hopeaveroluettelo sekä

1570

^:n kymmenysluettelo täsmäävät hämmästyttävän hyvin, ja maakirjakin on niitten

Suur-Ulvilan historia

kanssa

huomiotaherättävän

yksimielinen. Kun hopeaveroluetteloon

todettavasti

sisältyy muitakin kuin

talollisia

ja kun myös kymmenyksien maksajana voi esiintyä muu kuin talollinen, niin voitaneen vuoden

1570 todellisena

^talolukuna pitää 210 taloa. Vuoteen 1631 tapahtuu noin 13—20 talon väheneminen aina las- kuperusteen mukaan;

todellisuudessa

^{vähenee enemmän, koska osa 1631:n maa-} kirjan

autioista

ei pysty kohentumaan itsenäiseen elämään vaan häviää. Autioi- tumisen vaikutuksesta katosi loppujen lopuksi noin 19 ^% vuoden 1570:n talo- määrästä. Tämä oli Ulvilan seudun talonpoikaisten vero Ruotsin suurvaltasodille ihmisverojen ohella.

Autioituminen

Autioituminen

oli suurten sotien

luomien

vero- ja sotarasitusten seuraamus- ilmiö, jonka eri puolia ei vielä kaikilta osilta ole

riittävästi

selvitetty. Kun seu- raavassa luodaan

numeerista valaistusta

Ulvilan seudun autioitumiseen, niin

on huomattava, että itse termi peittää

monenlaista

sisältöä. Maakirjaverojen ja kymmenysten maksun osalta autioituminen on erilaista.

Seuraavassa

on tarkattu lähinnä maakirjaverotusta varten tehtyjä tilimerkintöjä. Kun

autioitumistiedot

on tileihin otettu ainoastaan

sitä

varten, että vouti saattoi tehdä vastaavat vähennykset kruunun tuloihin, niin sellaisten verojen osalta, joita esim. rälssi-

maalta

^{ei maksettu,}

autioitumistiedot

saattavat puuttua. Siksi

taulukoissa

^olevat luvut ovat maaveroautiuden minimilukuja. Lisäksi kestää pitkään, ennen kuin kruunun hallintokoneisto pystyi mukautumaan

tähän ilmiöön

^ja

autioiden

^kir-

janpidollinen hoito tileissä tulee johdonmukaiseksi.

Luultavasti saatettiin

^tiloja ottaa viljelyyn ilman käräjien antamaa lausuntoa

1600-luvun

alkuvuosikymme- ninä, joten kruunun asutuspyrkimys ei näy

totaalisesti

edes tuomiokirjatiedoista.

Autioituminen Ulvilan seudulla

^{1500- ja}

1600-luvuilla

⁵

Vuosi Autioita ^% Vuosi Autioita ^%

Vuosi Autioita

^%

1570 2 1

1588

51 24,3 1618

49

^23,3

1571 2 1 1594

28

^13,3

1625

44 21

1572 2 1

1600

^{46 21,9}

1626

49 23,3

1575 5 2,4 1601 61 29 1629 77 36,7

1578 25 11,9 1602 56 26,7 1630 80 38,1

1579 34 16,2 1605 125 59,5

1635

^{75 35,7}

1580 44 21

1610 60

^28,6

1650 62

^29,5

1584 80 38,1 1612 72 34,3 1680 51 24,3

1555 66 31,4

1614 73

34,8

1696

12 5,7

1587 69 32,9

1615 75

^35,7

84

Prosenttimäärät

on

laskettu

^edellä

arvioidusta kokonaistaloluvusta

^210,

mikä

ei ole tarkka mutta joka tapauksessa hyvin lähellä

1570-luvun alun todellista tilannetta. Tilaston valossa vaikeimmat vaiheet seudulla olivat 1580-luvun

^puoliväli,

1606-luvun

^kaksi

ensimmäistä

vuosikymmentä ja taas

1620-luvun loppu

sekä seuraava vuosikymmen.

Yleensä vallinneet olosuh-

teet

huomioon

^ottaen

tilasto

tuntuu kertovan totta.

Sotarasitus

^oli

1570-

^ja

1580-luvuilla

jatkuva ja murti lopuksi talojen kestokyvyn.

Se mitä voitettiin takaisin

eri järjestelyin

1580-luvun

lopulta 1590-luvun puoliväliin,

menetettiin

heti seuraavan

vuosisadan

alussa, kun

taistelut Baltiassa

kiihtyivät ja maata kohtasi ankara kato

1601.

^Kadon

vaikutukset

ovat

olleet

^{tavattoman raskaat,} kun

vielä 1605 autioitumisluvut

ovat huipussaan.

Sen

^jälkeen

kun

^valtakunta liittyi

30-vuotiseen

sotaan, rasitukset jälleen kasvoivat.

Sotia oli 160Orluvulla

jatkuvasti, ja

autiomäärät vuosisadan

jälkipuoliskolta osoittavat, ettei täysin ehditty toipua.

Olennaisin autioitumisen

seuraus Ulvilan seudulla, kuten yleensä

muuallakin eteläisessä

Suomessa, oli suurtilamuodostus.⁶ Kun

autioitumisen rinnalla

^kulki

kruunun

läänityspolitiikka, monet kylät sulivat yhdeksi kartanokokonaisuu-

deksi.

Tällaisia

^kyliä

olivat Ulvilan

^Haistila,

Nakkilan

^Villilä,

maaseurakunnan

Pietniemi ja Yyteri, minkä

lisäksi

melkoista suurtilaksi

sulautumista

^tapahtui

ainakin Tuorsniemellä

ja Kyläsaaressa sekä

Ravanissa

ja Suosmeressä. Monet

talot

pysyivät maakirjoissa koko 1600-luvun, jolloin niitten lopullinen

häviämi-

nen tapahtui vasta

reduktiota

ja ruotujakolaitosta toimeenpantaessa.

Noin 40

taloa riippuen laskentaperusteesta luku vaihtelee

hävisi lähinnä

^juuri

autioitumisen

vaikutuksesta, joskin

eräiden

^kylien

lievä tilaluvun

^kasvu

korvasi osittain vähenemisen.

Autioitumisella

oli kylissä monenlaisia muitakin

vaikutuksia kuin

^talojen lopullinen

katoaminen.

Vaikutukset saavuttivat erityisen suuren laajuuden juuri 16. ja 17.

vuosisatain

taitteessa. Verohylyksi joutuminen pyrki

aiheuttamaan

lisärasitusta kylien niille taloille, jotka miten kuten kykenivät kestämään.

Mil-

loin pellot olivat yhteisissä vainioaitauksissa, kuten oli enimpien peltojen ^laita, säilyneet

talot

joutuivat aitaamaan yli osuutensa.

Autioitunut

talonpoika ei aina viitsinyt ylläpitää osuuttaan,

vaikka

hän olisi edelleen asunut talossaan.

Häntä ei mikään siihen velvoittanut, ellei hän halunnut pysyä hyvissä väleissä muitten isäntien kanssa ja kantamalla tiettyjä rasituksia autioitumisestaan huolimatta tahtonut taata itselleen mahdollisuutta pysyä autiollaan.

Aitaamista

paikoin

muutettiinkin 1630-luvulta

^{siten, että} säilyneet talot

aitasivat

vain oman osansa kylän vainioista, jolloin

rasitus

^{vähentyi. Syksyllä} 1633 nimis-

mies

jakoi Ravanin neljälle säilyneelle talolle omat aitansa, kun kylässä

oli

peräti 8 taloa

autiona.

Jakopyynnön

esittivät

seuraavana vuonna Kukonharjan kolme säilynyttä talollista, kun

kaksi

^naapuria

oli autiona eivätkä

loput jaksa- neet ylläpitää

heidänkin

osuuttaan. Saman pakon

edessä oltiin

^myöhemmin

Suur-Ulvilan historia

Haistilassa, missä Jaakko Matinpoika tahtoi

aidata

osansa ”Ylis-Wainiosta”, sekä Soinilassa. Jälleen -v. 1639 Ravanin neljä veronmaksukykyistä talollista valitti niittyaitausten aiheuttamaa

rasitusta

nyt, kun naapurit eivät olleet heitä tukemassa. He

tahtoivat siksi aidata

itselleen Myryn niityn. Osa kylän niityistä oli kamartunutkin jo karjan

laitumeksi.

^{7 Aitaaminen}

oli

^vain eräs yksityis- kohta eikä ehkä pahin.

Hankalinta

^{lienee ollut, että}

esimerkiksi

kyyditysrasitus

siirtyi aina harvempien talollisten kannettavaksi, mitä enemmän autiot lisään- tyivät. Säilyneiden talojen apuverokuorma lienee myös pyrkinyt nousemaan, kun veronmaksajien määrä väheni.

Kuitenkaan kylissä tapahtunutta

autioitumista

ei pidä arvioida liian yksioikoi-

sesti. "Autioilla” tiloilla

^tuprusi

enimmissä

tapauksissa savu räppänästä tai piipusta, ja pirtissä eleli väki päivästä toiseen, vaikka ei maksanutkaan osuuttaan

veroista. Ainakin

osittain koitui säilyneiden talojen hyväksi ^se, että kylissä oli näin

saatavilla

työvoimaa. Aution väki jätti huonoimmat tilkut vilje- lemättä viljelystä voitiin autiudesta

huolimatta

^{pitää yllä}

vähäistä autioveroa

vastaan ja

antoi

niiden kasvaa heinää, jolloin

aikaa

jäi naapurin

auttamiseen.

Osa autioiden

isännistä ei ajatellutkaan jättää taloaan. He

makselivat

^autios- taan

heinä-

ja vähäistä viljaveroa ja osa

hoiti

jopakyyditysvuoronsakin. ^Vaikka

asiasta

ei ollut mitään säädöstä kruunun kirjoissa tai kansissa, niin tällainen autioverojen maksu lienee katsottu

asianomaiselle

^{eduksi, jos taloa täytyi} jälleen kruunun asutuspyrkimysten vuoksi ruveta asumaan veroa vastaan

kruununtilana.

^{Ei ole} mahdotonta, että

aution

isäntä kaikessa hiljaisuudessa oli äveriäämpi kuin verojen kanssa painiskeleva ja

sukuoikeutensa

säilyttänyt naapuri, ja huolimatta menetetystä sukuoikeudestaan säilytti talon melko vakaasti hallussaan. V. 1619—20 pidetyssä Turun läänin käskynhaltijan

Karl

Oxenstiernan

autiotarkastuksessa

^ilmeni, että taloa oli saatettu pitää jopa 25 vuotta autiona, ja isäntä sai tarkastuksesta

huolimatta

jäädä edelleen asumaan ilman, että tarkastusluetteloon

olisi

tehty merkintää verolle

ottamisesta.

^On tietysti muistettava se mahdollisuus, ettei löytynyt

halukkaita

viljelykseen ottajia, mutta tähän saattoi vaikuttaa paikkakuntalaisten kesken tehty hiljainen sopimus, mihin autioviljelijän suhde väistämättömiin yhteisiin rasituksiin lienee vaikuttanut.

Lammaisissa

^{oli kaksi taloa,} jotka käskynhaltija merkitytti 25 vuoden

ikäisiksi autioiksi.

^{Molempia asui entinen isäntä itse, ja kaiken} kukkuraksi talot oli ^v.

1606

pidetyssä tarkastuksessa jo ilmoitettu autioiksi ja pantu maksamaan veroa v:sta 1609—10 alkaen. Isännät olivat rauhassa nautti- neet vapaavuodet ja niitten mentyä heittäytyneet taas autiuden huostaan. Mutta molemmat olivat maksaneet

autioveroa

ja hoitaneet kyyditysvelvollisuutensa.

Samanlainen ^tapaus oli Leistilässä, ja Villilässä taito pitää autiota siirtyi isältä pojalle. V. 1606 sanotaan Sippo Mikonpojan talon olleen viisi vuotta autiona, ja se

määrättiin

verolle v:sta

1608.

^V.

1620

talossa asui Esko Siponpoika, "sotilas,

joka ^on talon oikea perillinen”. Esko oli jo pitänyt taloa 10 vuotta autiona.

86

Nallin autiotalo Ruosniemessä. Pääty lienee noin 120-vuotias. Valok. H. ja P. Uusivirta 1965.

Kansallismuseon kokoelmat.

Viikkalasta tarkastajat löysivät 20-vuotisen aution, jota isäntä itse asui.

Hänellekin

oli 1606 myönnetty vapaavuosia.

Haistilassa

Erkki Niilonpojan talo- merkittiin v. 1606

20-vuotiseksi

^autioksi, ja se sai 4 vapaavuotta. V.

1620 i talon

ilmoitettiin

olleen 17 vuotta autiona, ja entinen isäntä asui sitä.⁸

Kun

autioita

eli verohylkyjä muodostui, niin väijyi suuri kiusaus käyttää tilai- suutta hyödyksi ja hieman

etuilla

kruunun kustannuksella. Hyötyä olisi saatu, jos olisi voitu viljellä kylänvainiossa olevia

aution

^{sarkoja salaa,} jolloin niitten tuotto olisi voitu käyttää maksamatta sadosta veroa. Jos talo oli hylätty aivan asumattomaksi, mitä sitäkin tapahtui, niin

aution

rakennuksia käyttämällä voi helposti

ratkaista

omat rakennusongelmansa. V. 1622 Tattarassa aution vilje- lyyn

ottanut isäntämies

joutui käräjillä riitelemään taloonsa naapurin pois siir- tämiä rakennuksia, ja vähän myöhemmin

tarvittiin

uskottuja miehiä tarkasta-

maan, kuka oli vienyt Perttu Paavalinpojan viljelemältä autiolta Yyterissä rakennuksia ja savupiipun tiiliä. Jos tähän

aikaan

^{Yyterissä tapahtui jotain}

arveluttavaa, niin epäiltiin

aina

yritteliästä ja

samalla häikäilemätöntä

^Maunu Birgerinpoikaa, kuten tässäkin.

Hankaluuksiin

joutui myös Porin kappalainen Sigfrid, joka oli säilyttänyt viljaa

tuorsniemeläisen aution huoneissa

^ilman lupaa. Hän joutui hankkimaan autiolle uudet rakennukset, kun entiset paloivat kappalaisen piialta irti päässeessä tulipalossa.⁹

Suur-Ulvilan historia

Suurempi kiusaus kuin rakennusten käyttöön oli autiosarkojen viljelyyn, koska sen voi

toivoa

herättävän vähemmän huomiota yhteisillä vainioilla.

1500-

luvun puolella jaseuraavan vuosisadan alussa lienee luvatta viljelty melkoisesti, koska

monia

taloja meni kylmilleen ja pellot silti vain harvoissa tapauksissa metsittyivät. Kruunu ei varhemmin ollut asiasta erityisen tarkka, mutta ote kiristyi 1610-luvulla, ja salaviljelystä sai kovat sakot. Kaiketi pahansuopuuttaan naapurin vaimo v.

1626 antoi

^ilmi

tattaralaisen Martti

Heikinpoika Tuoran autio- sarkojen viljelystä, jolloin Martti joutui

40 markan

sakkoon ja korvaamaan vahingon kruunulle.

Tällaisia

^sakkoja

maksettiin

^parinkin

isännän

^kukkarosta Kaasmarkussa 1637, ja

vielä

1676

valitti

muuan

autiolle viiden

toverinsa kanssa asumaan päässyt

sotilas

^{Ravanissa, että emäntä Sigrid} Arvintytär

oli

anastanut

siitä

^maata.10

Tässä

^oli

lähinnä

kysymys rajan siirtymisestä, mikä helposti

liukui autiolle

saralle päin.

Vähitellen 1600-luvun

alussa kiteytyi autioiden viljelyyn otossa säännöllinen menettely. Kruunun viranomaiset pyrkivät jo

edellisen vuosisadan

^lopulla

sii-

hen, että

autiot

^jos

mahdollista otettaisiin

viljelykseen, mikä oli rahanjanoisena

sota-aikana

välttämätöntä ja luonnollista politiikkaa

valtion

verotulojen kartut-

tamiseksi

ja ylläpitämiseksi. Autiota tarjottiin asuttavaksi käräjillä. Lähin

oikeus siihen

oli sukuoikeuden omaavilla siinäkin tapauksessa, että

autius

^oli jatkunut yli kolme vuotta, jolloin perintöoikeus oli menetetty ja

talosta

^tullut

kruununtila.

Ellei

sukulaisia

ilmaantunut, talon sai

haltuunsa

^se, joka puoles- taan voi

esittää

^{takaajat siitä,} että hän

nauttimiensa

vapaavuosien jälkeen maksaisi talosta veroa

vähintään 6

vuotta. Takaajia

lienee

ensi kerran

vaadittu

Turun

lääniä

^varten

1610-luvulla annetuissa

tarkastusohjeissa, mutta näyttää siltä, ettei takaajien

asettaminen heti

^tullut

tavaksi. Ainakaan

ei käräjäpöytä- kirjoihin

ole

pidetty tarpeellisena merkitä

näitä.

^Kuuden

miehen takuuta

^ja kenraalikuvernöörin

vahvistusta autiotilan

haltuunottoon

vaaditaan Ulvilan

käräjäpöytäkirjain mukaan marraskuun 1625 käräjillä^11, ja vasta

1630

^:n

tienoilta

takaajien nimeäminen on sääntönä.

Aina

ei

vaadittu

kuutta miestä. V. 1632

Herman

Meijerin ^ottaessa

Tuorsniemeltä

^viljelyyn

Paavali

Olavinpojan kuusi-

vuotisen

^{Savon aution,} takaajana oli

aatelinen alitallimestari

^{Matti Sigfridin-} poika, Kokemäensaaren säterin omistaja, yksinään.

Kun alkuun takaajana esiintyy sangen usein nimismies, jopakirkkoherra, niin takaus on ymmärretty lähinnä mainetodistukseksi, mutta ilmeisesti autioiden viljelyyn ottajien täytyi nauttia takaajien luottamusta ja yrittäjän olla tuttu mies. Yleensä he olivat talon entisten asukkaiden sukulaisia.

Vähitellen

^takaa- misesta tuli täyttä totta, ellei autioon asettunut vapaavuosien jälkeen maksanut verojaan.

Kruununaution

takaajilta ulosmitattiin

aution

vero, jos isäntä itse livisti

tiehensä.

Sen vuoksi hyvin ymmärtää, miksi Matti

Viikarilla oli

v. 1640 samat takaajat kuin hänen viljelyyn ottamansa Kukonharjan kylän

autiotilan

88

entisellä asukkaalla Juha

Erkinpojalla.

Juha

^{oli mennyt} taloon pari vuotta

aikaisemmin

mutta hylännyt sen, ja takaajat

kiittivät

^onneaan, kun saivat verojen maksajaksi uuden miehen, koska verot olisi muuten kovisteltu heiltä.

Aivan rangaistuksetta ei silti päässyt Juhakaan, vaan käräjät tuomitsivat hänet menettäneeksi palkkansa ja tekemänsä kylvön, koska hän oli näin pettänyt kruunua.

Aina ei

päässyt näin vähällä. V. 1634 otettiin Hyvelästä sotilaaksi muuan

Pentti Heikinpoika,

joka pari vuotta

aikaisemmin

^oli ottanut vapaa-

vuosia

vastaan

aution

asuakseen.

Hän

joutui armeijan riveihin,

koska

^{ei ollut} viljellyt taloa. Pentti Heikinpoika on alun perin saattanut yrittää

välttää

sotaan joutumista.

Silti

myöhemminkin taloja jätettiin vapaavuosien päätyttyä. V. 1652

Simo

Pentinpoika Sippola otti Levanpellossa

haltuunsa kreivin

^{tilan, joka oli}

12-vuotisena autioitumisaikanaan

^ollut

kolmen sellaisen isännän

asuma, jotka

olivat

sen hylänneet vapaavuosien jälkeen. Myöhemminkään ei talosta

voinut

luopua

muitta mutkitta.

Lähtö

lienee

^ollut

laillinen,

jos oli maksanut verot kuutena vuonna ja jätti

tilan

^niin, ettei

kruunulle koitunut vahinkoa. V. 1650

luopui harjunpääläinen Sippo

Knuutinpoika

Sippola

talostaan

^jättäen

sadon

kruunun leikattavaksi.¹²

Vuoden 1620 tienoille

kruunu

osoitti melkoista

pitkämielisyyttä autioituneita

talollisia kohtaan.

Tämä pitkämielisyys oli vähin kohtuus, koska kruunu autioi-

tumisen aiheuttikin. Sittemmin

ote kiristyi. V. 1623 saatiin Suomeen keskus-

hallituksen

paikalliseksi piiskaksi kenraalikuvernööri, ja

virassa ensiksi toimi-

nut

Niilo Bielke

oli semmoinen herra, joka osasi pitää

veroasioista huolta.

Takaajalautakunnan

vakinaistuminen

on yksi autiopolitiikan lujittumisen oire.

Autioon

^pesiytynyt

sivullinen

voi

saada

yrmeän lähtökäskyn, kuten esim. Riitta Juhontytär

Suosmereltä. Hänellä

ei

ollut

^asumaansa

autioon

sukuoikeutta. Kun aution oli saanut

nimiinsä

^toinen,

nimismies karkoitti vaimon

talosta vappuna

1621. Eräissä

^aution viljelyynottotapauksissa

aution

entinen asukas, joka oli joutunut varattomaksi, joutui

lähtemään

^tiehensä, kun

sivultapäin ilmaantui

halukas ja

varoissaan

oleva viljelijä. Muuan Gabriel Mikonpoika pyysi

äitinsä Riitta

Martintyttären puolesta Vanhastakylästä 4 äyrin taloa, "jota

Risto

Lau- rinpoika on viimeksi asunut ja jolla hän pitää savua”, mikä oli

vuodesta

¹⁶³²

tapahtunut verotta. Vain v. 1637 hän oli jotain maksanut ja

"kuitenkin oli

muina

vuosina

enin osa ollut viljelyksessä ja siitä maksettu autioveroa”. Kun

kukaan

ei lunastanut sukuoikeutta, talo (Mynsteri)

annettiin Riitalle.

Suku-

oikeus

olisi tässäkin estänyt

sivullisen

yrityksen, mutta sen lunastamiseen ei liene ollut varoja.

Toisaalta ei

^pelkkä

sukuoikeus

^auttanut, jollei saanut takaajia.

Kun Knuutti Pietarinpoika v.

1635

otti viljelyyn Harjunpäästä Juha Juhonpojan 9-vuotisen aution Sippolan,

Juhan

^pieni pojanpoika

olisi tahtonut sukulunas-

tusta

huudettaessa

^{lunastaa talon,}

mutta hän

ei saanut köyhyytensä vuoksi

takaajia, jolloin talo meni

sivulliselle.

¹³

Vaikeata on arvioida,

missä määrin

^talonpojat

tunsivat todelliseksi

menetyk-

Suur-Ulvilan historia

Kuusiston entisen torpan aittarakennus Kultaan Saarijärvellä. Valok. H. Nikander 1963.

Kansallismuseon kokoelmat.

seksi sen, että talo muuttui perintömaasta

kruununtilaksi.

^Itse

asiassa

ⁿⁱⁱⁿ perintö- kuin kruununtilallisen verokuorma oli jokseenkin sama.

Ulvilan

^seudulla saattoi jotain merkitä se seikka, että perintötalollinen pystyi hieman paremmin kuin kruununtalonpoika pitämään puoliaan

aatelisherrain

^{pyyteitä vastaan} näiden pyrkiessä muodostamaan suurtiloja. Toisaalta ei ole todisteita ^siitä, että aatelin säterimuodostus olisi johtanut ankariin oikeustaisteluihin pitäjän poh-

joisosia lukuunottamatta. Taloa haltuun otettaessa vedottiin monesti suku- oikeuteen, mutta vetoaminen oli juridinen toimenpide, eikä

siksi todista

^itse

suhtautumisesta

sukuoikeuteen mitään. V. 1636 Tuomas Mikonpoika Porista otti viljelykseen isänsä

Mikko

Laurinpoika Sepän kymmenvuotisen aution Hyvelästä. Hän sai sen kruununtilaksi, ”koska ei aikonut eikä tahtonut lunastaa

sukuoikeutta

kruunulta”.¹⁴

Voisi

^ajatella, että tuomiokirjassa käytettäisiin sanontaa, ettei Tuomas voinut lunastaa sukuoikeuttaan, kun sitä hänelle tarjot- tiin, jos hän olisi ollut varaton tai lunastamiseen halukas, mutta varmuutta

ei

tällainen ajatuskoe tietenkään anna.

Varmaa

^{on vain,} että käräjien

todistuksissa

huolellisesti ilmoitetaan aution viljelyyn otto

kruununtilana.

Kruunu piti nyt tarkkaa

lukua

maanluonnosta, ja ehkä aliarvioidaan talonpoikien käsityskykyä,

jos otaksutaan heidän

vähätelleen sukuoikeuden

menetyksen merkitystä.

90

Viljelyyn otettujen autioiden

tilasta

^saa

1600-luvun

puolelta melko yksityis-

kohtaisia

tietoja. V.

1605

^pidetyn

autiotilatarkastuksen

^{mukaan oli Ylisen} neljänneksen autioiden

keskimääräinen autionaoloaika

^11,4 vuotta. Kun taloja 011 kokonaan tai osaksi autiona

siellä

kaikkiaan 28 ja

autionaoloaika

^mainitaan

ainoastaan

^{18:sta, niin}

todellinen

keskimäärä poikkeaa tästä.

Niemen

^neljännek- sessä vastaava aika oli 7,5 vuotta ^(kuudesta autiosta aika tuntematon) ja Kirkon neljänneksessä 8,4 vuotta (seitsemästä

aika

tuntematon). Koska Niemen

ja Kirkon neljänneksessä

autioitumisaika

jää lyhyemmäksi

kuin Ylisessä

^neljän- neksessä, niin täälläkin

lienee

todellinen

keskimääräinen

autioitumisaika lyhyempi kuin mainittu 11,4 vuotta.¹⁵

Toisaalta eivät

^ilmaistut

aikamäärät

^ole suinkaan aina

täsmällisiä.

Käräjäpöytäkirjain mukaan v.

1630

—1639 viljelyyn otettujen autioiden

keskimääräinen autionaoloaika

oli 10,5 vuotta, v.

1640*

—1649 12 vuotta, joukossa yksi ikimuistoinen, yksi 30-vuotinen ja kolme

20i-vuotista

autiota, sekä

1650

—1658 10,7

vuotta.

Osa suuren autioitumiskauden verohylyistä jäi hylkytilaan vuosikymmeniksi, jopa vuosisadaksi. Toisaalta esim. Tanskan sodan jälkeen

otettiin

^viljelyyn sodan aikana autioituneita taloja. Sodan vuoksi joutui jopa Katariina Elisabet Kurjen rälssitalonpoika Knuutti Laurinpoika

Mikola

^{Ruhadesta lähtemään} sotilaaksi. Talo taantui verohylyksi,

kunnes

^poika

Antti

^{sen otti 10 vuotta} myöhemmin verolle.

Samanlaisia sotamieheksioton takia

tapahtuneita

autioitu-

misia oli ainakin Kaasmarkussa ja Friitalassa, missä Yrjö Spinkin talo autioitui.

Kuitenkin 1680-

^ja

1690-luvuilla otettiin

viljelykseen äskettäin verohylyiksi menneitten talojen ohella monia sellaisia, joiden kerrotaan

olleen

"kauan” tai

"ikimuistoisista

^ajoista”

autioina. V.

1696 pidettiin

Soinilan

^{yhtä, Arantilan}

kahta

^ja

lisäksi Pakkalan autiota

ikimuistoisina, eikä

Arantilan autioiden

^paik- kaa enää silloin löydetty.¹⁶

Autioitumisaikojen nojallakin on ilmeistä, että seudulla taloja toisaalta jat- kuvasti meni ^autioksi, toisaalta jatkuvasti otettiin viljelyyn. Valtaosa viljelyyn-

otoista

oli ainoastaan verolleottoja talon

ollessa ainakin mailtaan

^avoinna.

Vuosina

1630—1639 tuomiokirjain mukaan viljelyyn

otetuista

39

autiosta kuusi

oli maksanut autioveroa, 1640—1649 viljelyyn

otetuista

24

autiosta

9 maksanut autioveroa, ja vain parista kolmesta mainitaan

nimenomaan

peltojen metsitty- minen. Jokseenkin

kaikilla

oli säilynyt

vielä

joitain rakennuksia.

Vapaavuodet käytiin pyytämässä maaherralta,

eikä

^käräjien

todistuksiin

varhemmin merkitty

suositeltua

vapaavuosien

määrää. 1680-luvulla autioita

vil-

jelyyn otettaessa käräjät

suosittelivat keskimäärin

vähän yli 5 vapaavuotta, mutta

arviot vaihtelivat

talon kunnon mukaan yhdestä kahdeksaan. Kun Juha Siponpoika Kokemäen

Pirilästä otti

^asuakseen

Viikkalan

Trojon, hänelle suosi-

teltiin

6 vapaavuotta. Kuuden vuoden päästä Juha saapui käräjille anomaan paria vuotta

lisää.

^{Siksi tiedetään,}

mitä

hän oli verovapauskautenaan saanut

valmiiksi.

^{Kun hän}

todistuksen

^mukaan

oli

ahkera työmies, hän oli pystyttänyt

Suur-Ulvilan historia

pirtin, _saunan, kellarin,

piha-aitan,

vilja-aitan, kaksi navettaa,

riihen luuvineen

ja latoineen sekä "yhden huoneen

leivinuunin

ympärillä parannellut

keittiöksi”.

Niityille hän

oli

kyhännyt kuusi latoa, ja hän omisti nyt härän, kolme lehmää, pikkukarjaa, tamman ja

10

^lammasta, joskaan hän "muutoin ei ollut erityisen varakas”.

Jokseenkin samoihin tuloksiin oli

päässyt Haistilan entinen lautturi, joka 1682 otti Vanhastakylästä viljelykseen

sotilasautiotilan

^{kuutta vapaa-} vuotta vastaan. Niitten kuluessa hän oli ehtinyt rakentaa

pirtin,

navetan, lam- polan eteisineen, aitan, riihen, tallin ja karjaladon. Niityistään hän korjasi

enintään

^kolme

aarnia heinää

vuodessa. Hän anoi vielä kahta lisävuotta saa- dakseen

talon

vakaaseen kuntoon.¹⁷ Vapaavuosien määrä oli tosin kummallakin ollut melkoinen,

mutta silloisin keinoin

^vei niin rakentaminen kuin peltojen kuntoonsaattaminen aikansa. Jos

asukkaalla autioon

tullessaan ei ollut

runsaita

varoja, hän saattoi

aluksi

velkaantua,

vaikka

verot

eivät painaneetkaan,

^ja verojen maksun

alkaminen

velkojen hoidon kanssa olisi käynyt

liian raskaaksi.

KARTANOT

Aateliskartanot

Jo keskiajan yhteiskuntaan kohdistetussa

katsauksessa

on jouduttu puuttu- maan Ulvilan

seudun kartanoiden

^ja

suurtilain vaiheisiin.

^Ulvilan

rälssimaan- omistus

oli keskiajalla sangen laaja, mutta pysyväksi kartanoksi

muodostui

keskiajalla vain

Sunniemi.

Anolakin oli uudenajan alussa

sikäli

"kesken- eräinen”, että kartanoksi sulautuneet neljä taloa

maksoivat vielä kirkollis-

veroja erikseen, vaikkakin kysymyksessä näyttää olleen

vanha

^rälssimaa.

Kartano muodostui vasta 1570- ja

1580-luvuilla näistä

^{neljästä tilasta, jotka} luultavasti vuodesta 1544 olivat

kuuluneet

samalle omistajalle.

Anolaa

^nimite- tään

säteriksi

v. 1585. Kantatilaan

liitettiin

v.

1585 Lautilan

^yksinäinen

rälssi-

tila ja noin v. 1600 Kirkkosaaren yksinäistila. Tämä oli silloin ainoastaan panttirälssiä ja ostettiin rälssiksi v. 1641. V. 1640 ostettiin Heikkilän ja Sipilän

rälssitilat

Viikkalan kylästä sekä v. 1708 Trojon rälssitila samasta kylästä.

Nämä

otettiin

omaan viljelyyn 1860-luvulla.¹⁸

Suoliston

^kartanon

kantatila Grannilan rälssisäteri

^oli

keskiaikaista rälssiä.

Grannila

sai säterivapauden eli

katsottiin kuuluvaksi

asuinkartanoluokkaan vasta v. 1649. Vanhankylän

Isokartanosta

^{puhutaan jo} keskiaikana, mutta kysymys oli kahdesta talosta, jotka Jaakko Teitin mukaan olivat keskiaikaisia kruununtiloja ja muodostivat Isonkartanon vasta

1620-luvulla. Ne

^olivat

1500-

luvun puolivälissä

rälssiä

mutta peruutettiin kruunulle v.

1599.

^{Omistaja Sten} Kustaanpoika

Fincke

oli Sigismundin ja Kaarle-herttuan

valtataistelussa

^kan-

nattanut kuningasta.

Yhdentoista

muun Suomen aatelisherran tavoin hän 92

joutui

Kaarlen verituomioiden

uhriksi

19.11.1599 Turussa. V. 1600—1610 tilat olivat

läänitettyinä ja lahjoitettiin

Juho

^Kurjelle v.

1641.

^Isokartano

nautti

säterivapautta

vuodesta

^{1662 vuoteen 1683,} jolloin se peruutettiin ja

muodos- tettiin ratsutilaksi.

¹⁹

Saari

^{oli vanha}

rälssitila. Sitä

viljeli kaksi lampuotia, kun se

1550-luvulla

joutui vaihdossa kruunulle. Saari mainitaan Ulvilan kuninkaankartanon yhtey- dessä jo 1552 ja

säterinä

v.

1600. Tila

peruutettiin v. 1682 ja muodostettiin

säteriluontoiseksi

^kruunun virkataloksi. Kantatilaan yhdistettiin v.

1700 Koivistoholman

yksinäinen kruununtila.²⁰

Joskin useimpiin kartanoihin oli olemassa keskiaikainen lähtökohta siinä, että kysymyksessä oli rälssimaa, jolle eri vaiheissa

vakiintui

kartanoluonne,

niin

valtaosa seudulle tyypillisistä kartanoista syntyi vasta kaudella, joka ulottui

suunnilleen Kustaa

^Vaasan

hallituksen

lopulta kolmikymmenvuotisen sodan

aikoihin. Murrosvaihe

toi seudulle uutta aatelia, jonka paisuminen

oli

melkoiselta

osalta kääntäen verrannollista

talonpoikien

onnellisuudelle: mitä ahtaammalle

talonpoika joutui, sen rehevämmin aateli

kukoisti. Näin

^kävi selvästi

Pietniemessä.

Ram-suvun jalansija näyttää alkaneen siitä, että Pohjan- maan vouti Ragvald Halvarinpoika, jonka puoliso oli

Märta

^Ram,

oli

^saanut

omistukseensa Pietniemen

taloja. Ave 11 a n arvelee, että nämä

olivat

^luulta- vasti vero- eivätkä rälssitiloja.

V.

1589 Hannu Ragvaldinpoika joka tapauksessa

otti

viljelykseen kaksi Pietniemen tilaa. Pietniemi oli muuan seudun heikoimpia kyliä kestämään lisääntyvää verotaakkaa. Tässä

lienee

ollut Ragvaldin tilan- omistuksen salaisuus. V. 1594 Ragvaldin poika

Hannu

^sai

Pietniemen tiloilleen

verovapauden. Päästyään Kaarle-herttuan suosioon,

vaikka

oli ensin kuulunut tämän suomalaisiin vastustajiin,

hän valtion viroissa toimimisensa

^palkaksi

sai

1614

useita

tiloja, mm.

kolme

viljeltyä ja

viisi autiota Pietniemen

^taloa.

Lah-

joitus vahvistettiin 1616 ja ilmoitettiin, _että Pietniemen talot oli annettu

Hannu

Ragvaldinpojalle säteriksi. Kun hänet aateloitiin v. 1619 nimellä Örne- ram,

hänelle vahvistettiin

24 äyrin maa Pietniemellä ainaiseksi rälssiksi,

mihin vielä

v.

1630 lisättiin

lahjoituksena 6 äyrin maa samasta kylästä Norrköpingin päätöksen ehdoilla. Näin oli tuhoutuneen talonpoikaismaanviljelyn sijaan noussut aateliskartano. Ram-suku piti

sitä

vuoteen 1671, jolloin se omistajat- taren

velkaantumisen

vuoksi siirtyi Turun

hovioikeuden

asessorille Johannes

Wasseniukselle. V. 1689 hänet aateloitiin

Lagermarck-nimellä, Tällä suvulla

Pietniemi

säilyi

1800-luvun

alkuun

asti. Vuosina 1683

^ja

1686

lahjoitus ja

ikuinen

rälssi peruutettiin.²¹

Villilän säterin

synty ja Jordan-suvun pesiytyminen

Nakkilaan

tapahtui

samoin autioitumisen

jälkeen. V.

1638

^annettiin

Villilän

^kolme taloa Norr- köpingin päätöksen

ehdoilla Savonlinnan

läänin maaherralle eversti

Mikael

von

Jordanille.

Kartano nautti säterivapautta vuodesta 1639. Everstin puoliso Kris- tiina von Munckhoven hoiti tiloja vuoden 1670 vaiheille, jolloin ne siirtyivät

Suur-Ulvilan historia

Sunniemen kartano on seudun vanhin. Valok. P. Ketola 1965

kornetti Magnus

Jordanille. Hän

oli naimisissa Lyttylän omistajan tyttären Elisabet Enesköldin kanssa. Kartano perustettiin 1682

—1683

ja muodostettiin 1722 säteriratsutilaksi, joka

ostettiin

perinnöksi 1831. Jordan-suku säilyi Villi- lässä vuoteen 1788, jolloin kartano siirtyi Kokemäen

rovastille

Kustaa Avel-

lanille.

Hänen suvullaan se pysyi vuoteen 1888.²²

Samanlainen

historia

on ollut Lyttylällä, koska se ^v. 1614 voitiin antaa naa- puritiloineen Kellahden puolella ratsumestari Otto Johann

Grothusenille

^Norr- köpingin päätöksen

ehdoilla.

Hänen tyttärensä

Elisabet

^oli

naimisissa

^kamreeri Engelbrekt Niilonpoika Enesköldin kanssa. Tälle pariskunnalle Lyttylä joutui

1656-luvulla.

Enesköld-suku piti sitä 1800-luvun alkuun asti.²³

Villilän

herra Mikael von Jordan kuoli v. ^{1652 ja}

määräsi

testamentissaan, että hänen vaimonsa Kristiinan jälkeen hänen

suomalaiset tilansa

joutuisivat

jakoon nuorempien poikien kesken.

Tällöin

joutui ainakin kaksi Leistilän tilaa Magnus Jordanin haltuun, ja näistä muodostui

1670-luvulla

Yrjälän eli Lindin kartano. Se nautti säterivapautta vuosiin 1682—1683, mutta peruutuksessa se

muodostettiin säteriratsutilaksi.

^{Näin Yrjälästä muodostui tämän Jordan-} suvun haaran asuinkartano.

1750-luvulla

se jaettiin kahtia ja ostettiin perin- nöksi 1763. Magnus

Jordanin

tytär Eeva oli

solminut avioliiton

Porin kaupungin 94

tullimiehen

Gabriel Rydenin kanssa, ^ja

näiden

poika Kustaa oli

viimeinen

jakamattoman Yrjälän isäntä.²⁴

Kartanoihin luettavia

olivat

myös Yyteri ja Haistila, jotka

molemmat

ovat ainakin osaksi syntyneet tyypillistä

autioitumistietä.

^{Yyterissä oli keski- ja} uuden ajan taitteessa neljä taloa, v.

1561

yhteensä 16 äyriä 17 penninkiä vero- maata. Eerik Perttelinpoika Slang omisti kylässä vuodesta 1585 kaksi ^tilaa, yhteensä 8 äyriä, jotka hän 1588 sai

rälssiksi.

^Slangin

talonomistusta

^edeltivät kylän talollisten vaikeudet. Nuo kaksi tilaa tulivat olemaan

reduktiossa

^perus- tetun Yyterin rusthollin kantaosa, joka oli nauttinut säterivapautta

1678

—1683.

Kylän muut talot olivat kokeneet

moninkertaisen

^autiuden ja liitettiin rust- holliin, mutta tällä puoliskolla ei

ollut

säterivapautta.²⁵ Koko kylän käsittä- vänä kartanona Yyteri on myöhäsyntyinen, mutta peruskehitys menee suureen

autioitumiskauteen.

Haistilan

kylässä oli alkuaan

viisi

^{eri taloa,} joista yksikään ei kyennyt pitä- mään puoliaan

autioitumista

vastaan suurten sotien aikana. Kun Haistila on hyvää viljelysseutua, kylän kova kohtalo lienee johtunut sen sijainnista suuren kulkutien varrella, mikä on kasannut

taloille

ylimääräisiä

rasituksia.

^Tulevai- suus

Haistilan

kylässä asuvalle aukeni ratsupalvelun muodossa, ja

1590-luvulta

IYs manttaalin suuruiselta Haistilan talolta suoritettiin

ratsupalvelusta. Muut neljä

autiota

joutuivat Porin kreivikuntaan ja peruutettiin reduktiossa. Ruotu-

jakolaitosta toimeenpantaessa

kaikki tilat

yhdistettiin ratsutilaksi, jonka everstiluutnantti Odert Johan Gripenberg osti perinnöksi v. 1761.²⁶

Ulvilan kuninkaankartano

Kaksi kartanoa, joista toinen on varsin kuuluisa, on saanut alkunsa kruunun

toimesta. Niiden

synty kuuluu Kustaa

Vaasan hallituskauden

lopulle. Koke- mäenkartanon vouti Niilo Ingenpoika

Svinhufvud

ehdotti

1540-luvun

^jälkipuo- lella Kustaa Vaasalle karjakartanon perustamista Vanhaankylään. Kuningas määräsi 5.9. 1549, että tänne muodostettaisiin kuninkaankartano, joka

koottai-

siin Kustaa

Fincken

omistamasta peltokappaleesta, Lukkarinluodosta,

Ulvilan

pappilasta sekä Severi Laurinpojan perillisten omistamasta tilasta, joiden omis- tajille oli

maksettava

korvaus menetyksistään. Myöhemmin kartanoa

vielä

laa- jennettiin, koska Kustaa Vaasa mainitsee kirjeessään 17.2. 1554 Simo Tuo- maanpoika Tavastille, että Tuorlahden rouva

Brita

Fleming, käskynhaltija Tors- ten Salomoninpoika Raamin leski, oli tyttärensä puolesta, todennäköisesti jon- kin tämän tekemän rikkomuksen hyvitykseksi, luovuttanut kuninkaalle tilan

Ulvilan

kirkon läheisyydestä.

Ulvilan

kuninkaankartano eli ^Gammelgård ei kui- tenkaan sijainnut kauan tällä paikalla, vaan se siirrettiin Porin kaupungin perustamisen jälkeen Juhana

herttuan 8.3.1558

antamasta määräyksestä Pär-

näisten

^{kylän maalle,} jonne myöskin rakennukset

vietiin.

Se sai Porin ku-

Suur-Ulvilan historia

ninkaankartanon

nimen. Vanhankylän tilukset eivät jääneet Porin kartanon yhteyteen, vaan muodostettu tila jäi olemaan Gammelgårdin

nimisenä.

^Kartano oli kahden lampuodin viljeltävänä vuoteen 1570, jolloin se pantattiin Märta Hielle, jolta

tila

edelleen joutui hänen pojalleen

Gödik Finckelle.

^{Kun v.}

1602

kartanon toinen puoli lankesi kruunulle mutta toinen puoli jäi panttioikeudella

Fincken

^haltuun, kartano jakaantui pysyvästi kahtia siten,

että toista

^puolta alettiin reduktion jälkeen

nimittää

Trumetariksi toisen puolen säilyttäessä Gammelgårdin nimen.

Vanha kuninkaankartano tuli 4.7.1651 Gödik Fincken tyttärenpojan,

kuului-

san Kustaa Eevertinpoika Hornin rälssiksi Norrköpingin päätöksen ehdoilla.

Tila

peruutettiin reduktiossa, ja rovasti Gabriel Forteliuksen lähdettyä

asiaa

ajamaan Kaarle XI määräsi 14.10.1691 Gammelgårdin jälleen

Ulvilan

^kirkko- herran pappilaksi.²⁷

Ulvilan kuninkaankartanon

taloudenpito

saatiin

alkuun verrattain nopeasti.

Liikkeelle lähtöön tarpeellista apua, karjaa ja siemenviljaa, voitiin ehkä saada

läheisestä

^Kokemäen

kuninkaankartanosta.

Vuodelta 1551 ovat kartanon ensim- mäiset tilit, joiden tekijänä oli vouti Mattias von Klöven. Kartanossa aherti

silloin

8 renkiä ja 4 piikaa, joilla jälkimmäisillä on riittänyt puuhaa kartanon 35 lehmän hoidossa. Kuvaavaa sen ajan karjanhoidolle on, että lehmien lypsy

tilitettiin

¹⁴

viikon

eli kolmen ja puolen kuukauden ajalta,

eikä

kruunu

totisesti noista

sarvipäistä paljoa kostunut,

ainoastaan

^{tynnyrin ja}

10

^{leiviskää, kun} tynnyriin

laskettiin

16

leiviskää

yksi kunnon nykylehmä olisi näyttänyt kar- tanon karjalle häpeät. Ilmeisesti kuitenkin kartanon väki söi osan päältä

pois,

hyvinkin

luultavasti suurimman

^osan.28

Alkavasta

kartanotaloudesta kertoo se, että kartanoon oli

lainattu

papuja Kukonharjan Markku Sundergelthilta (Här- mälä) sekä

humalaa

Ravanin Lassi Ljugarelta. Saaren kartano on joko alusta asti tai

välittömästi

kartanon perustamisen jälkeen kuulunut

kuninkaankarta-

non alaisuuteen, koska v. 1552 Saaren

maille

tehty kylvö

tilitetään

^kuninkaan- kartanon kylvöjen mukana. Kartanon viljelystapana oli tyypillinen kaksijakois- viljelys, kuten näkyy vuoden 1552 tilityksestä.

Silloin

^kylvettiin

"eteläiseen

aitaukseen” 4 puntaa ruista sekä "pohjoiseen aitaukseen”

ohraa 3

puntaa yksi pänni ja kauraa 3 pannia sekä Saaren kartanon

aikaisemmin

^{ketona maannee-} seen peltoon ruista 3 puntaa kaksi pannia ja

ohraa

5 puntaa, yhteensä

ruista

7 puntaa 2 pannia, ohraa 8 puntaa 1 pänni ja kauraa 3 puntaa. Pari vuotta myöhemmin kylvömäärä oli vähentynyt yhteensä 14 puntaan 2 panniin, mutta kenties

tässä

ei ole mukana Saaren maita. Pääviljalajeina

olivat ohra

^{ja ruis,}

joista

edellistä

kylvettiin 6 puntaa 4 pannia ja jälkimmäistä6 puntaa

V 2 pan-

nia;

lisäksi oli

kylvössä 1 punta

3

^{pannia kauraa,}

4*4

pannia papuja ja puoli pannia vehnää. Oli miten tahansa kylvöalan kehityksen laita, niin joka tapauk- sessa kartano jo sentään tuotti enemmän kuin vuosipalkolliset kuluttivat, kos- kapa viljaa myytiin kymmenille Ulvilan suurpitäjän asukkaille.²⁹

96

Anolan kartanoon johtavaa puistokäytävää. Valok. P. Ketola 1965.

Kaikesta

^ilmenee, että kartanossa

suoritettiin

voimaperäistä työtä tuotannon parantamiseksi. V:n 1552 aikana on kartanoon tehtyjä päivätöitä käytetty seuraavasti:

1500

syltä

aitaa 188

päivätyötä,

750

^{syltä ojia 178}

heinänteko

ja ajo 195 ^~

elonkorjuu 146 „

lannanajo 60 ~

Kartanon niityt tuottivat samaisena vuonna 136 kuormaa heinää, jotka koot- tiin seitsemältä saarelta sekä pelloilta. Työvoimaa kartanon tarpeisiin oli saa- tavissa yllin kyllin, koska Ulvilan pitäjän neljännekset pohjoista lukuun otta- matta tekivät päivätyönsä Ulvilan kartanoon. Palveluskuntakin kasvoi aikai- semmasta. V. 1553 kartanon henkilökuntaan kuului jo 24 henkeä, joten valta- osa on ollut vuosipalkollisia.

Luultavasti

kasvoi samalla kartanon karja. V.

1554 ei

mainita

lehmälukua,

mutta

lampaita oli 78 ja härkiä 21. Kun on sangen luultavaa, että palkollisen vuosipalkkaan sisältyi kenkäpari, niin

mahdollisesti henkilökunta

oli vielä 1555 mainitut 24, koska vouti maksoi kahdelle

suutarille

siitä, _{että he}

olivat valmistaneet

24 paria "tuplakenkiä” (dubbelskor) luul-

7 Suur-Ulvilan historia

Buur-Ulvitan historia

tavasti ^sellaisia, joissa oli

kaksinkertainen

antura sekä 73 paria "yksipoh- jaisia” kenkiä.³⁰

Kartanon väen töihin kuului

varsinaisten maataloustöiden

ohella myös kalas- tuksen hoitaminen. Tosin jo v. 1552

maksettiin

kartanosta palkkaa kolmelle lohenkalastajalle 17 viikon ajalta, mutta näitten lisäksi veti myös ^muu karta- non väki

ainakin

lähivesillä nuottaa. Sillä he v. 1553 nostivat 7 tynnyriä 10 leiviskää lohta jataas seuraavana vuonna "Tyltyltä ja jokisuulta kartanon luota

nuotalla” silakkaa

^{5 tr sekä}

”suolanvihreää ruokakalaa”

^{6 tr.} Luultavasti myös kuiva ruokakala, 2 kippuntaa 16 leiviskää, oli oman väen pyytämää. Kartano

omisti silloin

kaksi kolkkanuottaa ja yhden lohinuotan, joilla oli nostettu 2

lästiä V 2 tr

^{lohta ja 3tr}

^siikaa.

³¹

Kartanossa

alettiin

voimaperäinen

uutisrakentaminen

vasta

tilivuoden

¹⁵⁵⁴ aikana, koska

tileistä

^puuttuvat

merkinnät

aikaisemmasta

toimeliaisuudesta

tällä alalla. Kartanoon on tehty uudisrakennusta, jonka tuloksena on täytynyt

olla joko kokonaan uusia tai parannettuja asuintiloja. Kartanon tilauksiin sisäl- tyvät neljän savupiipun pellit, 13 rautaista ovensaranaa, 11 lukkoa, 16 uutta

ja neljä uusittua lasi-ikkunaa, joten asuinrivistä on kysymys. Kartanoon teh- tiin kaksi kivikellaria, ja kalkkia käytettiin myös kolmeen uuniin; muurarin palkkaa maksettiin

paitsi

kellareista myös kahdesta savupiipusta ja yhdestä takasta. Kartano

lienee

^{myös saanut} kolme jalkamyllyä. Ikkunaruudut kiinni-

tettiin lyijyllä tai tinalla, ja ikkunatinaa

saatiin

mm. ^vanhasta 5 markkaa pai- navasta tinakannusta.³²

Hintoihinsa

tuli sekin tinaus, mutta olihan kysymyk- sessä homma, jonka kruunu maksoi, ja kannu oli luultavasti kruunun takava- rikoimaa vanhaa kiltakalustoa.

Juhana-herttua

^{ja kartano}

Ulvilan kartanon vaiheet liittyivät Suomen herttuan Juhanan nimeen, koska tämä

sittemmin

Ruotsin valtakunnan kruunua yli

kaksi

vuosikymmentä kanta- nut prinssi mieltyi paikkaan. Hän kävi Ulvilassa

ensi

^kerran v. 1556 keväällä,

minkä lisäksi

^hän

oli täällä ainakin

^{18.2.—8.4.1558, 24.}

2.

—21.3.1559, kevääl- lä

1563

^Porin

kuninkaankartanossa

ja erittäin

todennäköisesti

jonkin aikaa

myös keväällä 1557.³³

On

^vaikeaa sanoa, mikä häntä tässä

kartanossa

^{niin miel-} lytti kevättalven aikoina, jolloin seudun luonto on

mahdollisimman

^yksitoik- koinen,

ellei

hän pelkästään halunnut päästä Turun

linnan vetoisista luolista miettimään omia

poliittisia

tuumiaan maaseudun

rauhällisempaan ympäristöön.

Herttuan oleskellessa hoveineen

Ulvilan

sydämessä vallitsi ennen- ja jälkeen- näkemätön loisto, kun kappale korkeaa

renessanssikulttuuria kukoisti Ulvilan

kuninkaankartanossa ja antoi seudun

kantaväestölle

varmasti puheenaihetta vielä seuraavassakin polvessa.

Kuninkaankartanon

suuren

herrainsalin sei-

nää verhosivat punaisella ja kullalla kirjaillut

seinävaatteet

ja "tapetit”, joi-

98

Akseli Kurjen tuoliksi mainittu barokkituoli. Satakunnan Museon kokoelmat.

Suur-Ulvilan historia

hin oli maalattu Raamatun tapahtumia

esittäviä

^{kuvia, kuten}

aalloilla

^kulke- va Pietari, Kristuksen syntymä, Tuhlaajapoika jne. Nämä

olivat

flanderilaisen

taiteen

^{tuotteita, joiden}

rinnalla nähtiin kotimaisen

taiteilijan, Henrik maala- rin, tekemiä tauluja sekä joitakin ns. venäläistauluja (ryssetaflor), joiden aihe oli puettu pelkiksi väriyhdistelmiksi

vailla varsinaista

^{hahmoa. Selvitys viit-} taa siihen, että

"venäläistauluissa”

olisi kysymys Karjalan

raanuista

^{ja täkä-}

nöistä.

Pöytiä peittivät

hollantilaista

palttinaa olevat liinat, jotka oli kirjailtu punaisin, vihrein ja mustin

silkkikuvioin

^{ja joiden}

reunoihin

oli solmittu mus- tan ja valkean kirjavia tupsuja.

Ulvilan kuninkaankartanoon

oli ryöstetty seu- dun vanhojen kiltojen kalusto

"kiltakattiloita

^ja

ilmeisesti

kalustoja ja kirjoja myöten”³⁴ sekä myös

Ulvilan

ja Eurajoen kirkkojen kalusto,

mitkä

^{nyt teki-} vät kartanon pöytäkaluston

virkaa.

^Ne

olivat

enimmäkseen

tinalautasia

^{ja tina-} kannuja.

Vuoteiden edessä

^riippuivat

värikkäät

^verhot, ja vuodepeitteinä oli vaippoja ja ryijyjä, joihin oli kuvattu

milloin

musta-,

milloin

punavalkoisia, milloin

sinikeltaisia neliöitä. Jonkin

^verran

kuului

kalustoon etupäässä

hert-

tuan omaan käyttöön tarkoitettuja kulta- ja hopeaesineitä, ja tässä oli enin osa

sitä

^loistoa, jolla herttuan hovi

komeili

keskellä

suomalaista

maaseutua.

Värikkään

^näyn

muodosti

^itse hovihenkilöstö, jonka on ainakin osaksi täytynyt seurata korkeaa herraansa maakartanoon.

Ainakin Turussa

henkivartijain yllä

oli

^ruskea

brabanttilaiskankainen

^takki,

siniset housut

ja hattu, mutta juhla-

tilaisuuksissa heidät

^{oli puettu} hopeakirjonnalla

somistettuun

verkanuttuun,

jonka samettikaulus oli kullalla kirjailtu, ja sukat

olivat punaiset.

Hovipojilla oli mustat kultanyöriset samettitakit, vyössä pienet

kullatut miekat

tai

tikarit

ja mustat

samettihatut

^tahi

kultadamastista

^{tehdyt nutut,}

punaisesta

damas- tista tehdyt kultakirjonnaiset housut ja

”kultavaate-hatut”. Kokki

komeili ko- konaan punaiseen puettuna. Herttuan oma puvusto

oli

^{runsas ja}

kallis. Siihen

kuului erityinen turkiskamari, joka

sisälsi mitä

harvinaisimpia

turkiksia.

^Myös- kään ei puuttunut jalokivien eikä muitten korujen

loistoa.

³⁵

Yksinkertaisinkin

talonpoika, mikäli hän pääsi

vilaukselta

näkemään hovin komeutta,

sai

näin jonkinlaisen aavistuksen siitä, mihin

kaikkeen kasvavia

veroja haaskattiin.

Koiviston karjakartano

Marraskuussa 1555 kuningas

esitti suunnitelman kuninkaankartanoiden

^perus-

tamisesta

joka pitäjään

maatalouden mallitiloiksi.

^Ajatuksen

vaikutukset hei-

jastuivat pian myös

Ulvilan

pitäjään, ^{kun täällä} v. 1557 perustettiin

Koiviston

karjakartanoa. Kartanon paikan

valinta

on saattanut

olla

^yhteydessä

ennakoi-

tuun Porin kaupungin perustamiseen ja Gammelgårdin rakennusten

siirtoon

Porin kuninkaankartanoon. Valittu kartanon paikka on mielenkiintoinen, koska Koivistossa

1550:n tienoilla

^{oli 12 tilaa,} joista ainakin 8 oli

rälssimiesten

^hal-

lussa. Kylän

luonnonsuhteiden

on täytynyt jo keskiajalla olla viljelyn

kannalta

100

edulliset. Ehkä

myös sijainti jokisuulla on

vaikuttanut

^siihen, että

aatelismie- het olivat

^hamunneet

Koiviston

^maita.36

Kun

kuninkaankartano siirrettiin

^Poriin,

mistä

herttuan ajatusten mukaan oli

määrä

kehkeytyä hänen

valtansa tukikohta

kivilinnoineen,

maaseudun

puo- lelle jäi vain

Koiviston

karjakartano. Kartanon

vaiheiden

selvittelyä vaikeuttaa se, että Porin ja karjakartanon

asioita

ei tileissä aina ole selvästi erotettu toi- sistaan. Kartanon

ulkonaisista vaiheista

mainittakoon, että se kulki läänitysten tai palkkatilojen

mukana

^sangen

korkea-arvoisten

henkilöiden nautittavana.

Se kuului

Juhana

¹¹¹:n ^puolison

Gunilla Bielken

huomenlahjaan v. 1585—1597, 1635—1650 Juho Kurjen palkkaetuihin ja vuodesta 1651 Porin

kreivikunnan

haltijalle

kreivi

Kustaa Kaarlenpoika

Hornille. Tila

peruutettiin 1681 ja tehtiin

reduktion

yhteydessä

ratsutilaksi.

Kun se v. 1744 joutui professori Juhana Kraftmanille, kartano sai

Ulvilan

^seudulla ennen näkemättömän merkityksen

taloudellisten uudistusten ja kokeilujen edelläkävijänä.³⁷

Koiviston kartanon

hoidosta

saadaan sangen

runsaita

tietoja 1500-luvulta ja

vielä seuraavaltakin

vuosisadalta, vaikkakin on mahdollista, että tileissä toi- sinaan on

Koiviston

laskuun viety sellaistakin, mikä kuuluisi Porin kunin- kaankartanon yhteyteen.

Seuraavissa tilastoissa

on Koiviston viljelykseksi ja tiliin

laskettu

^se,

minkä

^vouti on merkinnyt Koiviston kohdalle; tämän vuoksi tuskin voi esiintyä

suuria virheitä.

^Kartanossa

oli 1560-luvulla

sangen suuri henkilökunta. Kun v. 1574 kruunun linna- ja

kartanotaloudessa

siirryttiin

vuosi-

palkkatyöstä päivä- tai kappalepalkkatyöhön, niin Porin kuninkaankartanosta poistettiin vuosipalkkalaisia

50

ja Koiviston kartanosta 16 henkeä. Tämän jäl- keen kartanoon näyttää

vakituisesti

kuuluneen alun toistakymmentä henkeä.

V. 1588 luetellaan alivouti, karjakko, valvoja (utridare), 6 palkkarenkiä, 3 kar- japaimenta ja lammaspaimen sekä 5 piikaa, 1592 karjakko, 4 renkiä, 3 piikaa, 2

paimenta,

lammaspaimen ja karjapiika,

1605

^vouti, karjakko, kirjuri, 4 ren- kiä, 3 piikaa, v. 1615 10—12 henkeä.³⁸ Vakituisen työvoimansa

lisäksi

^kartano voi käyttää hyväkseen pitäjän päivätyövelvollisuutta. Voudin

laskelmien

^mu- kaan, jotka samalla kuvastavat kartanon

arkista

elämänmenoa, päivätöiden käyttö oli 1560-luvulla seuraavanlaista.

Päivätöiden käyttö Koivistossa

1561f

^—156839

1564 1565 1566 1567 1568

Heinänteko 1128

1769 1789

^{1832 1969}

Niittyjen

raivaus

¹⁰⁶¹

345

^{120 60}

Elonkorjuu ja lannanajo 903 288 551 480 145

Ojitus ⁾ 597 367 90

Aitaus J

^{100 112}

Suur-Ulvilan historia

V. 1566 saatiin 100 päivätyöllä aitaa 250 syltä ja 1567 112 päivätyöllä 450 syltä, joten vauhti ei päätä huimannut, mutta mistään ei käy selville, kuuluiko puiden hankinta aitaurakkaan ja tehtiinkö tiuhaa lammasaitaa vai jotain muuta.

Kartanossa kynnettiin,

karhittiin

ja kylvettiin

toimekkaasti

150i0-luvulla. Kyl- vömääriä ja satoja osoittaa oheinen taulukko.

Koiviston kartanon kylvö- ja satomääriä 1562^—1618⁴⁰ (tynnyreitä ^{ja kappoja} å 32 kappaa/tr)

Kylvö

Vuosi Ruis Ohra Kaura Papu 1562—67 29:12 13:24 2:22 2:26 1569

1572 1575 1578 1587 1589 1590 1592

1606—07

^{18: 20:—} 8: 1:16

1609—10

12:— 11: 1:

1:

1613—14 22: 11: 1: 1:_

1614—15

^18:20 10: 2:—

1617—18 17:— 11: —:2O

Sato

Ruis Ohra Kaura Papu Vehnä 138:10 49: 7:27 11:10

240:

37:16

5:20 2:16 1:08 82:16 12:06 2:16 1:28 1:28

156:30

21:30

^3:24 1:18

4:12 8:24 2:05 130: 27:16

56:28 10: 7:12 —:3O 63:04 24:22 1:18 2:06 38:24 37:16 2:16

50:— 80: 18:

8:

80: 30:— 2:— 6:—

75:10 74:16 3:21 80: 30:—

5:05

122: 43:

Merkinnät tarkoittavat satovuosia. 1562—67 on laskettu kuuden vuoden keskiarvo. Kun ruis kylvetään edellisenä vuonna, sadot vuodesta 1606—07 ovat aina jälkimmäiseltä vuodelta.

1500-luvun tileissä ei käytetä tynnyriä ja kappaa, mutta yllä on 1500-luvun yksiköt muutettu tynnyreiksi ja kapoiksi laskemalla 32 ^kappaa tynnyriin. Kapan koko on saattanut välillä muuttua, mutta suurin ^piirtein luvut lienevät vertailukelpoisia.

Taulukosta ei satomäärien tarvitse olla todellisia määriä, _vaan ne saattavat jäädä siitä jossain määrin

alle.

Muuten tuskin olisi voitu vaatia v. 1564 ja 1566

tilintarkastuksessa,

että joka pannilta on

tilitettävä

^{8 pannia}

eli

^{toisin sanoen} viljan olisi pitänyt

karttua kahdeksankertaisesti.

⁴¹ Tämä oli varmasti liikaa vaadittu, mutta luultavaa on, että vouti on vähentänyt

sadosta

mm. seuraavan vuoden

siemenen

ja laskenut mukaan vain aivan täysipitoisen viljan. Taulukko osoittaa, että

kartanossa

viljeltiin valtaviljana ruista ja että

niin

^kylvö-

_kuin

satomäärissä tapahtui

melkoista vaihtelua.

Kartanon viljelys näyttää 1580rlu- vun lopussa taantuvan.

Mahdollisesti läänittäminen Gunilla Bielkelle

on tähän osasyynä, tai

kenties

tilinpidon perusteissa on tapahtunut

muutoksia.

Joka

tapauksessa sen ajan olojen

kannalta

kartano

tuotti melkoisesti

^viljaa.

Sitä varten tarvittiin

peltojen kunnossapitämiseen

runsaasti

karjaa, ja karjan- 102