SUUR-ULVILAN HISTORIA I

SUUR-ULVILAN HISTORIA

I

KIRJOITTANEET

K. VIRKKALA A. KOPISTO E. LEHTINEN

5. OSA

Rotupuhtaiden lampaiden kasvatus ei

liene kauankaan

^{kestänyt, mutta}

ulkomaisten

pässien kautta

saatiin

seudun

lammaskantaan

uutta verta, joka saattoi

vaikuttaa edullisesti

^lampaiden

villan

^laatuun.

Siinä mielessä eivät kokeilut

menneet hukkaan.²⁹ Kun lampaanjalostus myöhemmin on tuottanut hyviä tuloksia, nuo

1700-luvun

^yrittäjät

olivat

^sangen

kaukonäköisiä

^miehiä, joskin tilanne oli liian epäkypsä ja

heidän tietonsa

^liian riittämättömät, jotta he olisivat saaneet työstään

välittömiä tuloksia.

Karjaa tuhosivat paitsi pedot ja huono hoito myös taudit, jotka toisinaan äityivät

oikein

^pahoiksi

epidemioiksi. Vuoden 1723 valtiopäivillä Ala-Satakunta valitti

^sitä, että maassa oli vuodesta toiseen raivonnut karjarutto.

Sitä

^oli paikkakunnalla taas ainakin

1731—1732. Viimemainittuna

^vuonna

raatimies Henrik

Elfving rouva

Anna Katariina

Strömmerin puolesta syytti Sunniemen inspehtoria Lauri

Kumlanderia

^{siitä, että}

tämä

oli päästänyt kaupungin kar-

jaa

Sunniemen

laitumelle,

niin

että karjasairaus oli päässyt leviämään. Kum- lander oli kuitenkin syytön. Naapurialueella

Kiukaisissa

ja Eurassa oli vaikeita karjasairauksia 1755, 1771 ja 1780,³⁰ 1761 oli

vaikea

rutto

lähes

^{koko maassa,} etenkin Ylä-Satakunnassa, mutta kun se

varmuudella

ulottui Huittisiin, niin tuskin

siltä

jokilaaksokaan on säästynyt. V. 1774 antaa kruununvouti tietoja lääninhallitukseen karjasairaudesta

Ulvilassa. Kihlakunnassa

oli karjasairautta 1785^31,

1829

^{—1830 se}

raivosi

erityisesti Kyläsaaressa ja Lyttylässä, ja taas 1859—1860 kärsi

Ala-Satakunta hevossairaudesta.

³²

1700-luvun

sairaus lienee Etelä-Pohjanmaan tavoin ollut pernaruttoa, johon kansa käytti monenlaista troppia ja johon oppineilla oli omat neuvonsa, joista

mikään

ei ollut hyvä paitsi eristäminen,

mikä olisi

^ollut

välttämätöntä. Rutto

on paikoin tuhonnut kar-

jaa hyvin pahasti, mutta

Ulvilan seuduilta

^ei

numeroita

ole käytettävissä.

METSÄT JA SAHATEOLLISUUS Yleistä

Ulvilan seudun talouselämässä oli metsillä jo varhain sangen huomattava asema,

vaikka

ei kiinnitettäisikään

huomiota niiden

merkitykseen oravimaina, kuten

keskiaikaisessa

maankaupassa

tehtiin. Metsä oli moninainen

kotitarpeen tyydyttäjä, kuten

kaikkialla: sieltä saatiin

^rakennus- ja polttopuu, tuohet,

nila

^{ja lehdekset,} mutta satamakaupungin sijainti alueen

keskustassa antoi metsille

myös myyntiarvoa, jota tosin seudun

asukkaat huolellisesti

^varoivat selvittämästä kruununmiehille.

Eritoten

Kuhaan metsien osuus

Porin

puutavarakauppaan on

ollut

^hyvin

merkittävä.

Ulrik Rudenschöld totesi matkatessaan seudun halki 1730-luvun lopussa, että kaupunkiin oli tuotu

melkoisia

15—30 kyynärän

mittaisia

^{ja 12}

31 Suur-Ulvilan historia

Joutsijärven 'tammi’, aikanaan monen riidan aihe. Valok. P. Ketola 1965.

tuuman paksuisia nelikulmaisia palkkeja sekä veistettyjä tai sahattuja 4—lB kyynärän pituisia ja aina 12 tuuman levyisiä lankkuja samoin kuin mastopuita sekä

vieläkin

enemmän pylväitä, jotka yleensä

olivat

10—14 kyynärän

mittai-

sia, vähintään 12 tuumaa halkaisijaltaan pienemmästä päästä, "jolloin masto- jen joukossa on ollut semmoisia, jotka kerrottiin asianomaisten

amiraliteetin

virkamiesten arvioineen aina 100 hopeataalarin

arvoisiksi.

^Nämä on enimmäk- seen hakattu suuresta metsästä Ulvilan pitäjässä ja uitettu keväällä alas pientä Kaasmarkun jokea”. Nämä jättiläispuut siis saapuivat Rullaan kylistä, mistä ne uitettiin Harjunpäänjokea alas. Puutavaran uitosta lauttana Harjun- pään jokea

Poriin

mainitaan esim. 1731, jolloin Suoliston säterin vuokratalolli- nen oli ollut

tällaisessa

touhussa rukouspäivän iltana.¹

Meren rannalla

metsät olivat Rudenschöldin

havaintojen mukaan venäläis- ten pahoin

hakkaamat

^ja

eritoten

lankkujen ja

palkkien valmistukseen

^kulu- tetut.

Silti olivat

Pietniemen, Preiviikin, Tuorsniemen, Paluksen, Levanpellon

ja Kosken metsät

vieläkin

hyvät. Mutta kun

hän mainitsee Poriin

vietynä puu- tavarana

lisäksi

pylväät, tuohen, tervan, halot, hirret, pumppuhirret ja parrut, niin epäilemättä on

kaikkea tätä toimitettu

^eri

puolilta Ulvilan

seutua. Jon-

kinlaista erikoistavaraa

on myös myyty

laivanrakennusta

^varten; v.

1726

^Kuu-

minaisten asukas

Juho Tuomaanpoika

valitti metsästään

otetun 83 laivapuuta

ja 20 tukkia, joiden arvoksi

laskettiin 40

kuparitaalaria. Samoin

valitti

^prei-

viikkiläinen

^Matti

Arvela Viasveden takamaalta

^kaadetun

laivanrakennus-

puita.⁸

Sahat tuottivat

etupäässä 6—7 kyynäräisiä "yksinkertaisia” lautoja

tai

7—9 kyynäräisiä kantattuja lautoja, mutta erityisesti Kosken

saha

^{12 kyynä-} rän honkalankkuja, jotka

olivat

^vähintään 12 tuuman levyisiä ja paksuudel-

taan 3—4 tuumaa.²

Metsänkäyttöriitoja

Jo edellä on kuvattu metsänomistusoloja sekä

viitattu

niiden epämääräi- syyteen

aina

^isonjaon

aikaan

saakka. Metsänriitoja oli

useimmilla

^käräjillä

1720-luvun

alusta vuosisadan puoliväliin,

miltä

kaudelta systemaattinen aineisto on kerätty. Se

osoittaa

paitsi omistusolojen

vakiintumattomuutta

eritoten met- sän tärkeyttä talonpidolle ja myös muulle elinkeinonharjoitukselle, koska tuon

tuostakin

^{Porin porvarit} joutuivat vastaamaan ympäristön maanomistajille siitä, että

olivat olleet luvattomasti

^{näiden, useasti}

tuorsniemeläisten

ja Koi-

*

viston,

metsän kimpussa.

³

Tilanne lienee

^ollut kärjistynein ^juuri

isonvihan

^jäl- keen, koska

venäläiset olivat

^hakanneet

metsiä

^pahasti

tällaista valitettiin

Tuorsniemen metsäin

^{osalta v.}

1723

^ja

samaisena

^vuonna

käsiteltiin kaik-

kein kärjistyneintä metsänkäyttöriitaa porilaisten kanssa. Talolliset syyttivät porilaisia Lattomeren metsäin luvattomasta käyttämisestä. Porvarit olivat vie-

neet

heille

kuulumattomalta alueelta puita ja pahoinpidelleet omistajia näiden

ehättäessä väliin. Vaikka

porilaiset väittivät puunoton perustuneen sopimuk- seen, heistä jokainen joutui 40 hopeamarkan sakkoon sekä maksamaan kor- vauksia pahoinpitelystä, koska talolliset tai

lautakunta eivät sellaisesta

^sopi- muksesta

tienneet. Porilaisten

ja ympäristön sopua ei

suinkaan

^{lisännyt v.}

1745 esitetty ajatus,

että

porilaiset vuokraisivat

koko Lattomeren

^kruunun- metsän. Käräjälautakunta piti

aietta

^oikopäätä

kohtuuttomana.

^{Koko hanke}

lienee kuivunut

^siihen, että tarkastuksella todettiin,

ettei

^{Lattomeren metsää} käytettäisi

laittomasti.

⁴

Vielä enemmän

kuin

porilaisten kanssa oli maanomistajilla tai metsän käyt- töön

oikeutetuilla

riitoja keskenään luvattomasta

nautinnasta. Osittain

nämä

johtuivat siitä,

etteivät

rajat olleet selvät, kuten

ilmeisesti Kuuminaisten

^ja

Preiviikin

^{välillä 1722,} Vanhankylän jakokunnassa 1725, Lattomeren

takaisessa

yhteismetsässä

1726

^{5 jne. Jo ennen isoajakoa} omistusolot 1700-luvun kuluessa selkiytyivät, ^kun yhteismetsiä

vaadittiin

jakoon

tai

^{kun ympäris-} töään

valistuneemmat

kartanonomistajat erotuttivat metsänsä selvin rajoin muista.

Osittain

tätä oli voinut tapahtua jo edellisellä vuosisadalla. V. 1722 valitti Toukarin

rustitilan

^omistaja

lääninviskaali Enholmin

leski Agneta Giers Kyläsaaren, Hyvelän ja Porin

asukkaiden

käyttävän tilan

metsiä.

^Seuraavana vuonna

manttaalikomissaari

Petter Beckman kertoi

talonpoikien

tekevän vahin- koa Pietniemen säteriratsutilan metsässä, mikä oli rajamerkein muista ^ero- tettu.

Silti metsistä riideltiin

taas 1727, jolloin preiviikkiläiset väittivät,

ettei-

vät he olleet

tehneet mitään

sopimusta metsänkäytöstä

Pietniemen

kanssa.⁶ Olipa Pietniemen omistaja kapteeni Kustaa Lagermarck samaisena vuonna

haastanut Luvian

kappalaisen

G. Welinin

ja Sippo Matinpoika

Nissilän

^Hand- bystä siitä, että nämä olivat käyttäneet

Pietniemen

^metsää.

Pietniemen

omistajain tavoin valvoi Anola metsiensä käyttöä. Kun kullaa-

laiset

Anolan edunvalvojain mielestä haaskasivat yhteismetsäänsä, kartanon

ja kullaalaisten välillä tuli melkoinen

riita

^{v. 1729—1730.}

Anolan

^{taholta vaa-} dittiin Kuhaan metsiä jakoon, koska talonpojat hakkasivat metsää myytäväksi

jakamattomalta maalta, mutta talonpojat vastustivat jakoa eivätkä tahtoneet osallistua rajainkäyntikuluihin, jolloin asia luultavasti hautui. V. 1733 oli Sun- niemen säterin inspehtori Yrjänä Lauren haastanut Harjunpään asukkaat

oikeuteen moittien

heitä

luvattomasta metsänkaadosta,

mikä

oli

koitunut Sun-

niemen kylässä

omistaman

^Lampon

rälssitilan

vahingoksi. Tarkastuksen jäl- keenkään eivät harjunpääläiset joutuneet mihinkään vahingonkorvauksiin, mikä osoittaa, että sielläkin oli

metsänomistus

^{siksi sekava,} että oli vaikea asettaa ketään

haaskuusta

vastuuseen.

Oikeus

^myönsi

Sunniemelle

luvan hakea metsän jakoa.⁷ Vastaavanlaisen oikeuden sai

Anola

^{v. 1745 siksi, että Masian, Ruha-} den, Ruskilan ja Friitalan kruunun- ja rälssitalonpojilla oli yhteinen metsä, jota

Anolan mielestä

kruununtalonpojat käyttivät

liikaa. On kuitenkin

^epäto- dennäköistä, että nämä jaot

olisi

pantu toteen. Myös

Koivistolla

oli

vaikeu-

tensa metsän varjelemisessa, ja

Vilihän

omistajan on

ohut

hankalaa valvoa kar- tanosta etäisen

Kuorilan

^{alueen metsää, jota hän}

1729 väitti

Kaasmarkun, Suo-

liston, Harjunpään ja Suosmeren

asukkaiden hakkaavan.

⁸

Maanomistajat tai metsän käyttöön

oikeutetut vartioivat

metsiään melkoi- sen tarkasti paitsi

siltä

^osin, ettei yhteismetsän osakas käyttänyt sitä väärin, myös siten, että itsehisväen metsänkäyttöä rajoitettiin. Ilmeisesti itselliset sai- vat

nauttia

hyväkseen kohtuullista metsänkäyttöä, ottaa jonkin verran vähäi- sempää ainespuuta ja polttopuita, ja jostainhan heidän oli myös kaadettava vähäisten mökkiensä rakennuspuut, mutta tässä ei saanut mennä

liian

^pit- källe.

V. 1732 valittivat

leistiläläiset, _että itselliset, rakuunat ja

sotilaat

^aiheut-

tivat

^vahinkoa metsissä, joissa he kaskesivat, riipivät lehdeksiä, repivät tuohta

ja ottivat tukkeja. Tämmöinen menettely nyt käräjäin päätöksellä

kiellettiin.

Kolinpolttotienoota Rullaan Keronkoskella. Valok. P. Ketola 1965^,

Pari kolme vuotta

aikaisemmin Sunniemen

vouti Lauren oli rälssitalonpoika Juho Lampolan puolesta haastanut joukon

leistiläläisiä

tuohen repimisestä, metsän kaadosta, kaarnan

ottamisesta

^ja

laitumen sulkemisesta. Samalla

^hän väitti, että rakuunat,

sotilaat

^ja

itselliset

käyttivät

metsiä

veronmaksajain tappioksi.

Kaskeamista

harjoitettiin myöskin

liiaksi.

V.

1730 Haistilan omis-

taja

Henrik

^{Gyllenberg valitti,} että paimenena

toimiva sotilas

Matti Rajala oli rakentanut torppansa

liian

^lähelle

Haistilan

rajaa aiheuttaen tuhoa Haistilan metsässä.⁹

Asia

oli epävarma, mutta jo

moite

^{osoittaa, että}

itsellisasukkaita

pidettiin silmällä ja helposti moitittiin väärinkäytöksistä.

Metsän käytön valvontaa ja käytöstä johtuvia riitoja oli siis seudulla perin-

näisestä

vaikka kysymys ei näytä

mitenkään

polttavalta

1700-luvulla.

^Torppari- sopimuksiin jo vuosisadan jälkipuolella otetut määräykset metsän käytöstä osoittavat metsällä olleen huomattava

taloudellinen

^{merkitys, mikä}

saattoi

metsän omistajat varuilleen. Mutta joskin

Porin

lähiympäristön metsät näin

olivat vanhastaan

^vedetyt

rahatalouden

piiriin, niin siitä

huolimatta

^täälläkin

vaikutti 1830-luvulta

alkaen havaittava

käänne

puutavarakaupassa. K auk a^- maan mukaan

Rullaa

on luettava

niihin

seutuihin, joissa metsä

muodosti

asujamiston pääasiallisen

elatuskeinon

silloinkin, kun viljasato

oli

tyydyttävä.

Muutos

^heijastuu

erittäin voimakkaasti niissä

metsänkäyttöriidoissa, jotka 1840-luvulla kärjistyvät erityisesti Rullaan puolessa.¹⁰

Vuosilta 1845—1847

^ja

1850—1852 laatimissaan

kertomuksissa Ala-Satakun- nan kruununvouti väitti, että

tilattoman väestön oli vallannut

suorastaan met-

sänraiskausvimma

jopa niin, että

metsänvarkauksista

^{oli tullut tilattoman} väestön

pääelinkeino

Merikarvialla, Siikaisissa, Pomarkussa, Noormarkussa ja Kullaalla. Täällä viljantuotanto

ei

vastannut tarvetta, ja puuttuva erä oli han-

kittava etupäässä metsätuloilla.

Erityisen vahingollista oli, että

hakattiin

^myös

alamittaisia

^puita.11

Tämän

asiaintilan samoin kuin ihmisluonnon raadollisuuden erinomaisena osoituksena

oli

Rullaan kirkonkokouksessa 28.11. 1847

^käsitelty

asia

^omaval-

taisen

metsänkäytön

estämiseksi. Kokoukseen oli

^jätetty tietymätöntä, kenen

toimesta

kirjelmä, joka

sisälsi useita kohtia. Kirkonkokous

^hyväksyi

näistä kohdista

kolme

ensimmäistä

"yksimielisesti”, ja päätös tehtiin seuraa- vanlainen. Ensiksi säädettiin, ettei kukaan lampuoti, torppari,

huonemies tai

käsityöläinen tai muu sellainen saanut pitää hallussaan

niin

sanottua käsisa-

haa. Sahat koottaisiin pois, ja jos joku niskoittelisi, hänet

karkoitettaisiin

asianomaisen maanomistajan maalta. Toiseksi päätettiin, että maanomistajan, joka lainasi sahaa alustalaiselleen, oli

tarkoin

valvottava, että sahaa käytet- tiin

ainoastaan sovittuun

tarkoitukseen. Ja

vihdoin tehtiin

päätös, että talon

maalla

asuva huonemies, käsityöläinen

tai

^muu

sellainen

^henkilö, joka ei har-

joittanut

säännöllistä

maanviljelystä, ei saanut pitää

hallussaan

hevosta eikä vetojuhtaa uhalla, että hänet

kieltoa rikkovana heti

karkoitettaisiin, mikäli lain mukaan kävi päinsä. Tämän asiakirjan allekirjoittajina esiintyivät ^tehtai- lija

A. H.

Falck,

talolliset Aabraham

Äijä,

Heikki

^{Perttula, Juho Valli, Fredrik} Kopo, Juho Nokki, E. V. Nordblad, K. Sippola,

Gtto

Seppä, Tapani Jaakola, Jaakko

Roikka

ja Kustaa Pohjala. Alkuperäisessä ehdotuksessa

oli

^{vielä mui-} takin, mahdollisesti pitemmälle meneviä kohtia, mutta ne

kiistettiin

^{ja hylät-} tiin kokonaan.¹²

Vajaan

kuukauden

^{päästä ne,} joita asetetut kiellot koskivat, jättivät päätök- sestä

valituksen

kuvernöörille, jokakatsoi,

"ettei

^kappelin maanomistajien tekemä sopimus sisällöltään

eikä

laadultaan ollut sellainen, että sillä olisi valit- tajiin nähden

sitova voima tai

^vaikutus, ja siis, kun ei voida estää sanottuun päätökseen

osallistuneita

tilanomistajia

mielensä

mukaan ryhtymästä laillisiin toimenpiteisiin tiluksillaan olevien lampuotien, torpparien tai

muitten

^henki- löitten

karkoittamiseksi

^niiltä”, niin tilanomistajien päätös sahojen suhteen raukeni.¹³ Lääninhallitus hautoi

siis

asiaa pari vuotta, mutta

valitus

oli kuiten-

kin

kannattanut;

ilmeiseen

kohtuuttomuuteen meno

osoittaa

^{pelkästään sen,} miten kärjistynyt tilanne vallitsi metsänkäytössä.

Laittoman metsänkäytön

estämiseksi

ponnisteltiin

1850-luvulla

eri tavoin.

9.9.1851 julkaistun metsäasetuksen 73. ^§ :ssä säädettiin, että

niillä

^paikka- kunnilla, joissa kruunun tai yksityisten metsien läheisyyden vuoksi oli pelättä- vissä varkauksia, metsän- ja sahantuotteiden kuljetukseen oli

vaadittava

nimis-

Vanha miilunpaikka Keronkoskella. Valok. P. Ketola 1965.

miehen antama passitus sekä omistajan ^antama kuljetuslupakirja, jos tavara ei ollut kuljettajan omaa. Näiden paikkakuntien määräämisestä oli kuvernöö- rin annettava esitys ja

senaatin

annettava hallitsijan

ratkaisua

varten lausun-

tonsa.¹⁴ Kysymys asetuksen

soveltamisesta

^Ulvilan

seuduilla

lähti alkuun laa- manni P.

A. Falckin huhtikuussa

¹⁸⁵²

kuvernöörille toimittamasta

kirjelmästä, missä hän kertoi Kullaalla omistamansa ruukin metsissä todetun monien vuo- sien aikana metsänraiskausta siihen mittaan, että kuvernöörin oli v. 1848 ollut määrättävä

nimismiehelle

apulainen yksinomaan syytteiden

nostamista

^var-

ten

näistä

rikoksista. Silti varkaudet

olivat

lisääntyneet ja myös kruununmaa joutunut hävityksen

kohteeksi.

Varkauksiin syyllistyivät etenkin lampuodit, torpparit ja itselliset. Kun paha tapa oli jo syvälle juurtunut väestöön ja varas- tetut tuotteet

voitiin

esteettä myydä Poriin, myynti oli saatettava

kontrollin

alaiseksi. Jos metsäasetuksen 73. ^§:ää ei voitaisi täydessä ankaruudessaan soveltaa, tuli ainakin määrätä, että myytäessä tai kuljetettaessa metsäntuot- teita mm. Kullaalta tai

muista Ulvilan osista

täytyisi myyjillä tai ajomiehillä olla mukanaan papintodistus sekä,

elleivät

itse olleet maanomistajia, näiltä saatu ja papin tai kruunun palvelijan

oikeaksi todistama ilmoitus

^kuorman laadusta ja suuruudesta. Ostajien oli tehtävä kauppansa myyjien kanssa kaupungin laidassa poliisin valvonnan

alaisina.

Kirjelmästä seurasi laajoja

tutkimuksia.

Kun kysyttiin Porin maaseurakun- nan,

Ulvilan

^ja

Nakkilan rälssi-

ja verotilojen omistajien mielipidettä, nämä

ilmoittivat

yksimielisesti kannattavansa 73. pykälän määräysten toimeenpanoa.

Kullaalla oli

laamanni Falck sekä joukko

talollisia

hyväksymisen kannalla, mutta

seitsemän

Levanpellon isäntää vastusti passien ja lupakirjain pakolli- seksi

tekemistä.

Myöhemmin jätettiin kuvernöörille 47:n kullaalaisen nimissä valituskirjelmä, jonka allekirjoittajat selittivät, ettei heidän metsiään ollut

merkittävästi raiskattu. Todistusten

hankkiminen

olisi hankalaa

ja kallista.

Valittajien joukossa oli myös torppareita, jotka

saivat toimeentulonsa

^puuta- varan kuljetuksesta

Poriin.

^He

katsoivat

ehdotuksen, että kuka tahansa voisi matkan

varrella

heidät pidättää

tarkastaakseen

todistukset,

lähes

^loukkaavan

omistusoikeuden

^pyhyyttä. ”Tämän kirjelmän johdosta antamassaan selityk- sessä Falck ja kymmenen talonpoikaa heittivät valitukseen

osallistuneisiin

maanomistajiin epäluulon, että

nämä eivät halunneet

metsänvarkauksia es- tettävän

siitä

syystä, että he

olivat niitten

harjoittajien hyviä ystäviä ja että he

itse

kehnojen taloudellisten asiainsa vuoksi arvattavasti piankin kuului-

sivat

^samaan

luokkaan. Maata omistamattomilla

^ei

heidän

käsittääkseen

tämän

kysymyksen johdosta ollut mitään sanomista. Juuri tämä luokka rikkoi omis- tusoikeuden pyhyyttä käymällä

käsiksi

naapuriensa ja

isäntiensä metsiin. Täl- laiset viittailut

valittajat

leimasivat

uudessa kirjelmässään

valheellisiksi

^{ja kun-}

niaa

loukkaaviksi ja

uudistivat

pyyntönsä, että

heitä

ei

velvoitettaisi

^hank-

kimaan

kyseessä olevia

todistuksia”.

^Kun

kruununvoudilta

pyydettiin lausunto, hän katsoi, että Kullaalla

tarvittaisiin

valvontaa, koska

siellä raiskattiin

kruu- nuntilojen

metsiä

^ja

tilattomat

^elättivät

itseään

^etupäässä

luvattomalla

^met-

sänhakkuulla. Oli

^menty

niinkin

pitkälle, että omistajien

halutessa karkoittaa

tunkeilijat

metsästään

^nämä

asettuivat vastarintaan.

Tilanomistajien

enemmis-

tön kannattaessa metsänhakkuun

asettamista

tarkastuksen alaiseksi, ja kun

suurella osalla

valittajista ei ollut omaa metsää, myös kruununvouti kannatti

kontrollia

ja pyysi valituksen hylkäämistä.

Myös Nakkilassa olivat

metsänvarkaudet

päivittäisiä

ilmiöitä.

^Pitäjänko- kousta varten oli

Vilihän

^omistaja

laamanni

K.

F. Avellan laatinut

^kirjelmän,

jossa

hän

^totesi, ettei

rahvas

^pitänyt metsänvarkautta

rikollisena tekona.

Avellanin

mukaan

itselliset

ja torpparit puuhailivat yksinomaan tai ainakin pääasiallisesti luvatta hankittujen

metsäntuotteiden

myynnissä ja

laiminlöivät

maanviljelyksen.

Porissa

^{maksettiin lankuista,}

laivanrakennustarvikkeista

^ja rakennuspuista korkea hinta, eritoten palon jälkeen.

Avellan

vaati 73. pykälän määräyksiä

Nakkilassa voimaan. Näin edistettäisiin

myös maanviljelystä,

mikä

oli perin tärkeää, koska

rukiin tuotannon

riittämättömyyden vuoksi oli

vuosit-

tain hankittava suuret määrät

venäläistä

viljaa väestön hengenpitimiksi.¹⁵

Kullaa ja Nakkila eivät olleet ainoat alueet, missä sattui

metsärötöksiä.

Mm.

Ulvilan pappilan metsässä todettiin

1840-luvun

^lopussa

melkoista omankädenoi-

keutta, mistä seurasi käräjänkäynti ja vikapäille huomattavat sakot.¹⁶ Lopullisessa lausunnossaan myös Ylä-Satakunnan

keskisen

kihlakunnan kruu- nunvouti asettui kannattamaan todistusten ja kuljetuskirjojen käytäntöön- ottoa metsäntuotteita myytäessä. Hän viittasi erityisesti Lavian Saarijärven n.

4000

tynnyrinalan laajuiseen kruununmetsään, ^joka

Ulvilan

rajalla sijaitse- vana

oli

luvattomalle käytölle

alttiina.

Itse prosessi oli

kaikkia

^lausuntoja kerättäessä

kuitenkin

venynyt niin pitkäksi, että läänin kuvernööri voi oman lausuntonsa kanssa

toimittaa

kaikki asiakirjat

senaatille

vasta

30. 7.1856.

^Täs- sä hän viittasi mm. siihen, että maata omistava väestö oli lähes yksimielisesti

vaatinut

suojatoimenpiteitä.

Passien

ja kuljetuskirjojen käytäntöön

määrää- misellä

^pyrittiin

etupäässä tarkkailemaan

^tilattoman väestön harjoittamaa met-

säntuotteiden

kauppaa.

Siksi

ei ollut syytä kiinnittää

huomiota

^{mm. Kuhaan} kappelin

eräiden asukkaiden

valitukseen. Kuvernööri

kuitenkin

pidättyi oman kannan määrittelystä.¹⁷

Asian

näin venyessä joutui laamanni Falck uudestaan valittamaan kuver- nöörille heinäkuun 1856 alussa, koska Kailaalla

olivat

^Krimin

sodan

loputtua metsänvarkaudet 1856 keväällä ja

alkukesällä uusiutuneet entistä runsaampina.

Falck selitti, että syytteeseen

saatetut henkilöt olivat

sekä oikeudenkäynnin

aikana

^että

tuomion

saatuaan vain uusineet menettelynsä. Varkaat jopa kävi- vät

kirvein

ja puukoin maanomistajien

asettamien

vartijoiden kimppuun ja kuljettivat anastamansa puut julkisesti pois, milloin heillä oli ylivoima puolel- laan.

Tilanne

ei Falckin mielestä ollut korjattavissa, ellei

metsäntuotteiden

myyntiä

kontrolloitaisi.

Henkilöllisyys- ja kuljetustodistukset piti

väliaikai-

sesti määrätä käytäntöön ja

Falckin omaisuudelle

saada erityistä suojelusta, koska muulaillinen järjestys ei ollut

voinut

suojaa taata.

Kun kruununvouti piti

kuvernöörin

käskystä paikkakunnalla tutkimuksen,

todettiin

luvatonta metsänkäyttöä harjoitettavan

pääasiassa

Paluksen ja Levan-

pellon kylissä

ruukin

^mailla, missä touhusi suuri osa

Kuhaan

ja Mouhijärven

irtolaisväestöstä. Apulaisnimismieheksi

^v. 1848 määrätty

M.

Snellman oh ^v.

1848—1855 saattanut syytteeseen kaikkiaan 113 ^henkeä, joista 55 oli ^torppa- reita tai

entisiä

torppareita, 18 torpparin poikaa, 22 itsellistä ja loput lampuo- teja sekä

talollisia

ym. Useimmat olivat kotoisin Kullaalta. Oikeuteen haasta- minen oli vuosien mittaan käynyt yhä vaikeammaksi, koska

varkauksia

^oli

aina

enemmän alettu

tehdä öisin

eikä tahtonut löytyä todistajia, koska suurin osa

väestöstä

^{oli saatu}

metsänvarkauksista

^kiinni,

eikä

kaihdettu väärien tai

epäselvien

todistusten

esittämistä.

^Kun

rikoksia

oli

vaikea

näyttää toteen,

niistä

^lienee

tullut

julkisiksi vain murto-osa.

Kruununvouti

^totesi

ilkivaltaisuu-

den menneen

niin

pitkälle, että varkaat

tekivät aseellista

vastarintaa, milloin heidät

tavattiin

^itse teosta. Usein vain voima ratkaisi, kumpi puoli joutui perääntymään. Kuvernööri oli kehottanut

voutia

ehdottamaan hyvämaineisia

henkilöitä

metsänvartijoiksi, kunnes

voitaisiin

suojella metsiä muuten, mutta kukaan ei uskaltanut ruveta

tehtävään

koston pelosta.

Vouti

^{pelkäsi, että}

varkauksien vastustaminen

johtaisi nykytilanteessa verenvuodatukseen. Kun ruukin maat

olivat

^25.000 tynnyrinalan ^laajuiset,

tuhotöistä

^oli

vaikea

^saada

selkoa. Valvonta

^oli

sitäkin

vaikeampaa, kun

varkaudet "suoritettiin

^yöllä tulisoihtujen valossa,

niin

että metsät

kaikuivat kirveitten iskuista

^{ja kaatu-} vien puitten ryskeestä”.¹⁸

Kullaalla

on

metsätouhu muistuttanut anarkiaa

^{päättäen siitä,}

mitä nimi-

merkki "Metsätöin metsästäjä”

vuoden 1857

alussa kirjoitti Suomen Julkisiin

Sanomiin.

^Nimimerkki

piti Rullaan elämänmenoa

^vähemmän

"kultaisena" esit-

täen

todisteeksi viinan

salapolton sekä metsänvarkauden, jota harjoitti

miltei

"joka aivan ainoa tolppari,

itsellinen

^ja talollinenkin;

viimeksi mainittu

^{jos ei} juuri jokainen itse työllä, niin

kuitenkin kehotuksella

^{ja avulla}

sillä

^tavoin, että hän myöntää antaneensa luvan ottaa metsästänsä sen puutavaraa kuljetta- van metsättömän, vieläpä vetää kaupunkiin varkaan valmistamaa,

omistaa

^petol- listen panttikirjain

kautta kiinni

saadun varkaan

kaiken

omaisuuden, kirjoitut- taa

henkiluvussa

tolppariksensa niitä, joilla ei vuosikausiin ole muuta tol- pista kuin Kontrahti, ei edes

asuinhuonetta

jne. Metsänvartijat hyödyttävät vähän tämmöisen lahkokunnan seassa, joka keskenänsä vetää yhtä köyttä ja viljelee

väkivaltaa

teräkalunkin kanssa, kussa se auttaa. Tässä en taida olla mainitsematta, kuinka mennyt

kesänä

yksinäisen ^{metsätalon isäntä ajettiin} metsästänsä

kotia

naapurinsa pojilta ja tyttäriltä, koska hän

kuultuansa hak-

kuun meni katsomaan. Häntä

kohti

^juostiin

kohta kirveet

pystyssä kysyen:

'onko kuolin-paita ylläs’^? Olipa äsken

kuluneena

joulu-yönäkin metsät paukku- neet hakkuusta, ja jo aamuksi erään talon akkunan kohdalle tien oheen ilmaan- tunut läjä sahapölkkyjä, jotka sitte jollain vihkaa katosivat. Sitä rehellistä,

joka tämmöisiä ilmoittaa, odottavat

kovat

kostot:

aitansa

väännöllään kan- gilla maahan,

elukkansa

sidellään hännästä kesällä puihin

metsässä

^{ja lyö-}

dään

^puukko

hevoisen

^mahaan, pienempiä puhumatta. Leineberin rautaruukin omistaja

Herra

^{lagmanni Falck,} jonka avarat metsät ovat varjelemattomat ja enempi raadellaan, ruunun-palveliat, opettajat, seurakunnat ympäristöllä ja jokainen totuutta rakastava

taitavat

^todistaa, etten turhia puhu ja syyttömiä morkkaile.” Vasta marraskuussa 1859 senaatti päätti asian lopullisesti mihin- kään toimenpiteisiin ryhtymättä, koska talouspolitiikka oli

muuttunut.

¹⁹

Sahateollisuus

Lautojen

vesivoimalla

tapahtuvalla sahauksella oli seudulla vanhat perinteet.

Joutsijärvestä laskevassa joessa oli

kullaalaisilla

entuudestaan sahamylly. ^V,

1726 todettiin

käräjillä, että koko

seudulla

oli vain kaksi sahaa, Noormarkussa ja

Ahtiaisissa.

Kun Rullaan puolessa oli laajoja metsiä, joita ei käytetty miten-

Rullaa, Sahakoski. Valok. P. Ketola 1965.

kään,

sikäläiset isännät hankkivat

käräjiltä lausunnon pyytääkseen maaher-

ralta sahan

perustamisluvan. Lupa

saatiin

^ja yksiteräinen saha rakennettiin v. 1729. Se sai sahata 98

tolttia

^lautoja

vuodessa

verovapaasti vuoteen 1739,

mistä

alkaen saha maksoi veroa 7 hopeataalaria vuodessa. Kamarikollegio antoi 1784 päätöksellään sahalle uudestaan verovapauden.²⁰ Vuoden 1748

aikana saha

^{paloi, ja}

kullaalaiset

käräjöivät laamannissa asti uusista rakennusoikeuk-

sista. Laitoksen

rakensi uudestaan ^vuoteen 1750

ehdittäessä

kolme

isäntää

^eli

Äijän sekä todennäköisesti Kittilän ja Perttulan omistajat, jotka olivat sen

1720-luvulla

tehneet. Sahan arvosta saadaan käsitystä siitä, että toinen paik- kakuntalainen tarjosi Äijälle 200 kuparitaalaria sahamyllyn kuudenneksesta;

sahan hinnaksi kertyisi näin 1200 kuparitaalaria. Kosken sahaa suurennettiin jolloinkin

1700

—1800-lukujen vaihteella, sillä v. 1818, jolloin sen omisti senaat- tori vapaaherra Aksel Hellin, siinä oli kaksi

raamia

ja 24 terää.²¹

Kun

Beckman

saapui Leineperin tehtaalle, Kosken sahan omistivat tehdas ja talolliset yhteisesti.

V.

^{1782 hän}

ehdotti

^laitoksen uudistamista, koska se oli rappeutunut.

Talollisten

kieltäytyessä Beckman

ilmoitti

rälssimaan omistajana aikovansa rakentaa vanhan

rinnalle

uuden oman sahansa. Talonpojat

tahtoivat

pitää vanhan sahansa mutta eivät vastustaneet uudenkaan rakentamista, koska

sillekin

löytyi koskesta tilaa. Beckman tahtoi itselleen omistamiensa Fläskin ja Maijalan talojen

oikeuden

^nojalla

talollisten vanhan

sahan paikan, mutta kun ukot

pitivät

puolensa, Beckman perääntyi. Kun paikalla pidettiin katsel-

musta,

isännät valittivat Hastferin

^omin luvin rakentamasta Joutsijärven sulusta, mikä tuotti

heille monenlaista haittaa

^mm. nostamalla vettä heidän niityilleen ja veden

pinnan niin

ylös,

etteivät

he

matalilla

nuotillaan ja ver- koillaan saaneet

kalaa.

Beckman lupasi korvata vahingon 20

leiviskällä

^rautaa

vuodessa

^{ja sopi lisäksi,} että keskellä jokea olevan kiveen 93 kyynärän pää- hän

sulusta

hakattaisiin syvä risti,

mitä korkeammalle

vettä ei saanut nostaa.

Tällä perusteella kihlakunnanoikeus myönsi

hänelle sahan

rakennusluvan.

Vielä tehtiin

erityinen sopimus siitä, ettei

veden kulkua

^joen

niskalla

kos- kaan saanut

sulkea

^niin, että joki alajuoksulla

veden

vähyyden vuoksi jäätyisi pohjaa myöten. Levanpelto- ja

koskilaiset sitoutuivat

^alempana sijaitsevien ^myl- lyjensä

ränneissä

pitämään tulvan

ehkäisemiseksi

pohjaluukkuja.

Mutta

^sopi-

muksista huolimatta

syntyi yhtämittaisia riitoja veden tuottamista vahingoista.

Syypäänä oli

milloin

tulva,

milloin

^Beckman,

milloin

talolliset, ja Beckmanin täytyi

riidoista

päästäkseen milloin ostella sahan

alla olevia

niittyjä ja peltoja,

milloin

vaihdella niitä toisiin.

Kaikista

lunastuksista välit Beckmanin ja talol- listen välillä

kävivät

^{niin kireiksi,} että kun Beckmanin saha vuonna 1789 oli palanut ja uutta ruvettiin rakentamaan tilalle, vanhan sahan omistajat repivät tekeillä olevan sulun. Uusi sopimus

tehtaan

^ja

talollisten

välillä tehtiin taas 11.7. 1791 ja tehtaalle pantiin 10

riksin

^{uhkasakko, ellei se}

huolehtinut

^siitä, ettei veden

sulkemisesta koitunut vahinkoa asukkaille.

^Äijälle

määrättiin

^yli- määräistä

korvausta

5

leiviskää

rautaa ym., mutta pysyvää sopua ei syntynyt nytkään. Sulku pidettiin

lukossa

ja avain tehtaan konttorissa tehtaanhoitajan takana,

mistä sitä

oli vaikeaa

saada

joka tarpeeseen.²²

Talolliset

jäivät tietysti häviölle, koska heillä oli vastassaan kaikki lain

konstit taitava

^Beckman.

Hän toimi

^siten, että hän

1790-luvulla toimitetussa

isojaossa sai haltuunsa

lähes kaikki

Joutsi järveen koskevat maat, ja koko sahakoski joutui hänen omistamansa Kittilän ^maan sisälle.

Tuomas Äijä, jota nimitettiin ''Patteriksi”, ryhtyi käymään eräänlaista sissi- sotaa ruukkia vastaan. Hän meni ja repi koko luukun

irti

ja pani sen purjeh- timaan myötävirtaan

alas.

Tehtaan herrat lähtivät

tiedon

saatuaan ratsasta-

maan Kosken kylään. Patteri sattui

seisomaan

Sippolan myllyn sillalla, kun herrat

ratsastivat

paikalle. Nuori herra

Beckman

alkoi

rähistä

fatterille, mutta tämä tokaisi: "Alas, rakki, hevosen selästä,

kun

^puhuttelet miestä”, eikä pii- tannut

koko herroista.

Nämä

toimittivat

sulun paikoilleen, mutta

fatteri

^meni

ja kiskoi sen

uudestaan

pois sijoiltaan, souti sen johonkin Joutsijärven luo- toon ja maksoi eräälle Aapelille tuopin viinaa, kun tämä hakkasi sen pieneksi

ja poltti. Nyt herrat päättivät antaa

Fatterille

selkään ja kutsuivat hänet sitä varten

tehtaan

konttoriin. Fatteri noudatti kutsua mutta vei mennessään tavan-

Näkymä Joutsjärven sululta. Valok. P. Ketola 1965.

mukaisen

seuralaisensa, isonuppisen ruoskan, kopautti sillä

sisään

astuttuaan tiskiin ja äyhkäisi: ”Mitäs te

minusta tahdotte?”

Piiskaamatta Tuomas jäi.

Riidat

kärjistyivät siihen mittaan, että tehdas jätti

1802

^{ja 1803}

vuotuisraudan

maksamatta, mistä Beckman

haastettiin

käräjille. V. 180i4 pääsivät kuitenkin tehdas ja isännät lopulliseen sopimukseen. Kun

Kosken

ja Levanpellon isän-

nät olivat

^saaneet

oikeuden

sahata myös Beckmanin sahassa määräämättömän paljon lautoja, kunhan antoivat niistä puolet ruukille, niin tästä

oli

^koitunut jatkuvaa kahnausta. Nyt

säädettiin

kullekin talolle tietty vuotuinen sahaus- määränsä, jonka se sai teettää

omilla

työmiehillään

tarvitsematta

^{antaa ruu-}

kille mitään.

Siispä sai Sippola

sahata

^14, kummatkin Perttulat 5, ^{Äijälä 18,} Nokki 12, kumpikin Krekula 5 ja ^Äijä

tavallisuuden

mukaan 15 tolttia. Äijä

sai

vielä

⁵

leiviskää

rautaa. Oikeutta vastaan talot luovuttivat Sahalahden kokonaan Leineperille. Samalla päätettiin perata

koskia

ja jokea aina Juus-

koskeen asti niin, että tehdas kustansi työssä

tarvittavan

^{raudan ja}

ruudin.

Tehdas sai nostaa vettä 6 tuumaa yli kiveen hakatun

ristin.

Tämän sopimuk- sen 14.7. 1804 vahvisti laamanninoikeus ja 1880-luvulla kuvernööri "pitkällis- ten käräjöimisten perästä”. Tällöin se kaikesta päättäen

oli

paikkakuntalaisille sangen vahingollinen ja hankala.²³

Lähemmät

tiedot

Rullaan sahan toiminnan lakkaamisesta puuttuvat.

Sen

sijaan Porin

maaseurakuntaan

^syntyi

Ruosniemen

^{kylän saha,} jonka paikaksi oli

valittu

Pyntösjärven laskuojasta

kaivettu

sivuoja ja jonka perustamista ajoi

talollinen Juha Mattila. Paikasta pidettiin tarkastukset

1846 ja 1847.

Jälkimmäisessä

tilaisuudessa

todettiin sahan voivan

käydä kevättulvan aikana noin neljä

viikkoa. Mattilan tekemän ilmoituksen

mukaan sahaan

aiottiin

^yhtä raamia, jossa

olisi

12 hienoa terää. Hän

voi vuosittain omista

metsistään kaa-

taa

noin

250 ^puuta, joista

saisi

^noin

500

sahatukkia.

Lisäksi

hän oli sopinut

eräiden

Ruosniemen, Harjunpään, Kyläsaaren ja Söörmarkun kyläläisten kans- sa siitä, että nämä

möisivät hänelle

tukkeja vähintään 745 kappaletta

vuodessa.

Sahan tehoksi

laskettiin

¹⁰

tolttia

lautaa

vuorokaudessa. Katselmusoikeus

^aset- tui Mattilan hankkeen taakse ja

oikeutti

hänet rakentamaan

sahan

^Rännärin- koski-nimiselle paikalle.

Kun neljällä Hyvelän talolla oli jauhomylly Myllykosken purossa

eli

^Pyntös- järven laskuojassa, nämä valittivat päätöstä vastaan väittäen ^mm., että seu-

dulla

oli jokainen

tukkipuu

kalleus ja että

kaikki

muut

metsäntuotteet

^tar-

vittiin kotikulutukseen.

Mikäli saha

perustettaisiin,

metsänvarkaat

saisivat tilai-

suuden parissa vuodessa

viedä

jäljellä olevat puut. Kuvernööri piti

valitusta aiheettomana

ja antoi luvan perustaa

Rännärinkoskeen

^{sahan, joka}

kävisi

^nel-

jä

viikkoa

vuodessa ja valmistaisi 240 tolttia lautoja.

Lisävalituksetkaan

^eivät auttaneet, joskin senaatti vähensi sahan sahausoikeuden 400 tukkiin vuodessa.

Saha pantiin verolle toukokuussa 1852. Tällöin todettiin sahalla olevan käyttö- voimaa kahden viikon ajan keväällä ja saman verran syksyllä, jos

sataisi

^run- saasti. Sahassa

voitaisiin

^ajaa

lävitse 30

14-jalkaista ja

keskimäärin

^11-tuu-

maista

^tukkia

vuorokaudessa.

Kun seudulla

toimitetuissa aikaisemmissa

^verol- lepanoissa oli joka

tukista

^laskettu

tavallisesti tulevan

2 täysi- ja 2 puolipuh- dasta lautaa, 1 sydänrakoinen sekä yksi parempi ja 1 heikompi hylkylauta,

kamarikonttori

määräsi Rännärinkosken sahan

vuotuissahauksen

ja veron seu- raavaksi:

66 % tolttia täyspuhtaita lautoja vero 5

Yz

^tolttia

66 ^% „ puolipuhtaita lautoja „

5

^{% »}

33 V 3 »1

sydänrakoisia lautoja ~ 2 ^{% „}

33

y 3

^„ parempia hylkylautoja „ 2 ^% „

33

y 3

^„ huonompia hylkylautoja „ 2 ^% „

Paljon kauaskantoisempaa alueen metsänkäytön kannalta tuli olemaan höyrysahain synty, mikä sattuu aivan 1850- ja 1860-lukujen

taitteeseen.

^Pori-

laisen

kauppiaan Kaarle Borgin

hankkiessa

^1859—1862 höyrysahaa Ison- sannan saarelle saadaan lisätietoja myös Ulvilan seudun

metsäoloista.

^Elo- kuussa 1859 Borg oli

solminut

sopimuksen 40 Ulvilan, maaseurakunnan,

Nak-

kilan ja Rullaan perintötalollisen kanssa siitä, että nämä myisivät hänelle

tukkeja

metsistään

^he

omistivat kaikkiaan

^{54 tilaa, joiden}

metsiä

ei ollut varattu

ruukeille

^{tai muille}

laitoksille.

Borgin pyynnöstä oli

suoritettu

^tutki- mus puiden hankinnasta näistä

metsistä. Niiden

pinta-ala teki yhteensä 24.155 tynnyrinalaa, ja laskelman mukaan

niistä voitiin

^saada

vähintään 45.000 sahatukkia. Mutta heinäkuussa

¹⁸⁶⁰ lääninmetsänhoitaja Malien

toimitti

^{Borgin pyynnöstä uuden}

tutkimuksen

kahdeksan

verorustitilan

ja

35 verotilan metsistä Ulvilassa. Mallenin laskelmien mukaan voitiin näistä

vuosittain kaataa 18.000

puuta, joista

saataisiin 36.000

11- ja 7-kyynäräistä sahapölkkyä.

Mutta

vielä oli saatavissa puita

eräistä muista

^{Nakkilan ja} Rullaan

metsistä

^{niin, että}

Ulvilan seudulta saataisiin 46.844

mainitunmittaista sahapölkkyä.

Lisäksi

apteekkari Palander oli sitoutunut

toimittamaan

^Tuors- niemen

tiloiltaan

^2.000

sahatukkia vuodessa

^{10 vuoden}

aikana

ja Nakkilan

Viikkalan

^omistaja

1.500 tukkia

^{10 vuoden}

aikana vuosittain.

Borgin hankinta Ulvilan eri

seuduilta

nousi siten yli 50.000 sahatukkiin vuodessa. ”Tämä jos

mikä

^osoittaa, että

metsiä

ei ollut puti puhtaiksi raastettu, vaikka kysyntä olikin

1830-luvulta

lähtien jatkuvasti kiihtyen kasvanut”, toteaa Kau k a-

ma a.²⁵

Metsän

myynti ei

varmastikaan

pienentynyt höyrysahain perustamisesta, ja kauden vaihteessa näyttää vieläkin olleen niitä, jotka pelkäsivät metsäin lop- pumista ja muun elinkeinonharjoituksen saavan

metsäin

^{myynnin vuoksi} vahinkoa. V. 1862 kirjoitti nimimerkki -s ^-n Kullaalta seuraavasti: "Liike on nyt hyvin

vilkas

sekä puutavaran kuljettamisessa että

muissa

ajo-töissä.

Tämä

puutavarain puuha ehkä monelle nyt mieluinen ja otollinen, on vähän

etäämmäs

^katsovalle murheellinen; sillä tämmöinen liike

vielä

joku vuosi tykö,,

niin

metsämme ovat syödyt putipuhtaiksi ja peltomme häviöperissä, josta

sitte

on se seurauksena, että vilu ja nälkä rupee monta aivan liki puremaan. Seura- kuntamme maat ovat kyllä semmoisia, että ne oikein viljeltyinä

ruokkisivat

sekä kansan että karjan, mutta kun metsän kimpussa vain ollaan päivät ja yöt, suvet ja talvet, niin arvannee

silloin

jokainen kuinka

silloin maita

^viljel- lään ja kummoinen

tulevaisten aikain toivo niissä

^on.”

Viitattuaan

^lyhyesti muihin ansiotyön

mahdollisuuksiin seudulla

kirjoittaja jatkaa: "Tarkoitukseni lyhykäisesti on: naapurini ja kuntalaiseni, menetelkää

varovaisesti metsän

kanssa, niin

siitä

saamme itse ja lapsemme

nauttia

paljon hyvää.

Mutta

^olispa

täällä

hyviä tehomaitakin, ^jotka työntekiälle ^{kyllä ruokansa} ja palkkansa antais”.²⁶

Muu puuteollisuus

Niistä

metsäntuotteista, jotka

valmistettiin

^{kotona, oli tärkein merkitys} lankkujen ja lautain

käsinsahauksella.

^{Näitä tehtiin myytäväksi Ulvilassa,}

Nakkilassa

^ja Kullaalla, kun taas Porin maaseurakunnassa

tuotettiin

etu-

Tervahaudan ’tronkkeliKullaa. Valok. P. Ketola 1965.

päässä kotitarpeiksi. Ulvilassa ja Nakkilassa

valmistettiin

enemmälti myös leh- tereitä, kahdelta puolelta veistettyjä ohuita rakennuspuita.²⁷

Ulvilan tienoilla

harjoitettiin

1700-luvun

alkupuolella jossain määrin tervan- polttoa, mutta jo silloin tämä elinkeino näyttää kuuluneen sivummalla sijain- neille kylille. Laajaa ei tervanpoltto täällä tunnu olleen,

sillä vuosien

1751—-1752 valtiopäiville antamassaan kertomuksessa maaherra sanoi tervaa poltettavan kaupaksi Köyliössä, Säkylässä ja

eräissä Ulvilan

pitäjän kylissä

noin 700

tynnyriä vuodessa.

Määrä

^oli

varsin

^mitätön,

sillä todellisilla

^tervan- polttoalueilla saattoi tervantuotto nousta yli puolensadan tynnyrin manttaa-

lilta

vuodessa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin

maaherra ei

enää

mainitse Ulvilan tienoita

tervanpolttoalueina lainkaan, vaan tervantuottoalueena esiin- tyy Säkylän ja

Ikaalisten

rinnalla Merikarvia. Tervanpoltosta eri puolilla pitä-

jää kertovat

kirkontilien

^merkinnät, joiden mukaan sitä

ostettiin

v. 1727 Leis-

tilän

lautamieheltä, 1741 inspehtori

Mikael

Tocklinilta, 1763 Kaasmarkun Paa- volalta ja Maunulalta, 1768

Leistilän

Karekselta,

Ravanin Holstilalta

^{ja Nikiltä,}

1773

6 tervatynnyriä

Leistilän

ja

Tattaran

talonpojilta

kalliiseen 108

^kupari-

taalarin hintaan. Ilmeisesti

^omassa pitäjässä tarjonta oli riittämätön, koska

Kraftmanin

oli täytynyt ostaa tynnyri tervaa mouhijärveläisiltä.

V.

1782 ter-

vaa

ostettiin

Kosken Äijältä peräti 14

1/4

tynnyriä, joten Äijä

oli

^polttanut kelpo haudan, mutta 1784 terva

hankittiin merikarvialaiselta Saarikoskelta.

Sittemmin

ostot siirtyivät kaupunkiin

tai

alueen ulkopuolelle,

mikä todistaa

sen puolesta, että poltto on

kirkon

lähipiiristä joko loppunut tai

ollut

^pelk- kää kotitarvepolttoa. Rullaan runsaat metsävarat ovat

sallineet

jatkuvankin polttamisen,

sikäli kuin

poltto on

taloudellisesti

kannattanut.

Tervaa

^{on Kul-} laalla varmasti ^poltettu 1840-luvulla, mikä on

voinut

^{johtua siitä, että tervan}

hinta

^oli

1840-luvun

lopulla nousussa.²⁸

KALASTUS

Käsiteltävän aikakauden

loppuun

asti kalastuksella

^säilyi

melkoinen merki-

tys seudun talouselämässä. Kalastuskysymykset

sisämaan

järvikalastusta lukuunottamatta, josta on tuskin mitään asiakirjatietoja ja joka on jatkunut edellisten vuosisatain perinteen mukaisesti sikäli kuin kalaa riitti, jakautuvat kolmeen pääryhmään, nim. kalastukseen Porin edustan

merialueella

^eli

silakan-

pyyntiin sekä kalastukseen Kokemäenjoella. Täällä

sille

^antoivat

leimansa toisaalta

^toe-,

toisaalta

nuottakalastus, joihin kalastuksen todellinen taloudel- linen merkitys perustui, joskin tietysti kalasteltiin

vähäisemmilläkin

^pyydyk- sillä, katiskoilla, rysillä ja

merroilla.

Vanhaan tapaan kruununkalastamoiden vuokraus sekä yläjuoksulla asuvien pyrkimys valvoa kalan nousua, mistä hei- dän

saaliinsa

riippui, piti yllä myös asiakirjoihin heijastuvaa toimintaa kalas- tuksen

vaiheilla.

^{Lohen ja}

siian

^vuoksi

nähtiin

^paljon

vaivaa

paitsi käytännön työssä myös juridisten seikkain selvittelyssä. Vaivan runsaus osoittaa asian olleen sen arvoinen.

Asiakirjat ^sallivat seurata

kalastamoiden vaihtelua

ajankohdasta

toiseen

ainoastaan rajoitetusti.

Kalastamoista

^käytiin

massiivinen

^{määrä oikeuden-} käyntejä

1780-luvulta 1810-luvulle. Osoituksena

^siitä, ettei käräjäinkäynti

ollut

leikintekoa, on kapteeni

Adolf

Berndt Lebellin selvitys siitä,

mitä hänelle oli

tullut maksamaan, kun hän oli käräjöinyt Napanuotasta kihlakunnanoikeu-

dessa

^{1798 ja 1800,} sekä laamanninoikeudessa 1795, 1800 ja 1801 jne. Selvi- tys lienee summia suurenteleva, mutta täytyyhän siinä olla siteeksi totta:

Asiakirjain

hankkiminen

Ruotsin arkistosta 500 riksiä;

Kruunun hävittyä yllämainituissa oikeudenkäynneissä Lebell

joutui ajamaan asiaa Turun hovioikeudessa, mikä myös

maksoi 260

^riksiä;

Revisio-oikeuskulut

ja matka Tukholmaan 500 riksiä;

32 Suur-Ulvilan historia

Kun hallitus myönsi hävinneensä 17.2. 1806 kanteen Isonkarta-

non rusthollaria- vastaan, maksoi apajan verollepano vähintään 500 riksiä;

Tämän jälkeen alkoivat Trumetarin perilliset käräjöidä nuotta- osuuttaan Isokartanolta, jolloin jouduttiin käymään monet

käräjät, laamanninoikeudet ja kahdesti Turun hovioikeudessa 400 riksiä;

yhteensä 2160 riksiä.

Lebellin oikeudenkäynti Napanuotasta ensin kruunua vastaan,

minkä

^hän voitti, ja sitten

Trumetaria

vastaan, minkä hän hävisi, lienee ollut kaikkein kuuluisin Ulvilan tuolloisista kalastusjutuista, jase oli paljon se.

Tästä kaudesta alkaen on myös yksityiskohtaisia tietoja apajista sekä

tokeista.

Varsinaiset tokeet eli lohen- ja siiankalastamot, joita kruunu vuok- rasi halukkaille, olivat 1800-luvun alussa seuraavat: Kallio,

Köönikkä

^ja Kukonharjan toe Lammaistenkoskessa, sekä Viikkalan, Soinilan, Ruhaden, Arantilan ja Ruskilan tokeet. Lammaisten kosken sekä Viikkalan tokeiden periytyminen keskiajalta on jo todettu. Muut ovat myöhäisempiä, koska

niitä

ei

mainita

vanhimmissa kuninkaankartanon

tileissä.

^{Ehkäpä ne ovat synty-} neet

vasta

1600-luvulla, jolloin

Lammaistenkoskessa

sijaitsevat Kallion, Köö- nikän, Savikon ja

Alasenrannan

^tokeet ja jolloin kaikki yllämainitut kylä- tokeet jo olivat olemassa.²

Kahdeksannentoista

vuosisadan puolelta

eivät

käytetyt lähteet selvitä sitä, miten paljon kruunu

sai vuokraa

Ulvilan pitäjän

kalastamoista.

Kalastamot vuokrattiin ainakin vuosisadan lopulla kolmivuotiskausittain. Seuraavalla vuosi- sadalla, jolloin saalis ei ainakaan enentynyt, vuokrasummat olivat yhä

mel-

koisia, kuten seuraava taulukko osoittaa:³

1809/14

1821 26 1860

Toe tai apaja

riksiä vuosittain vuosittain hopearuplaa

Kallio 25:12: 22:—:—

69:

Köönikkä 9:24: 2:—:—

5:10

Kukonharja 20:24: 10:—: 82:—

Viikkala 11:—:

7:30:

^23:

Soinila 37:—:— 40:—:— 34:10

Ruhade 8:—: 35:—:— 38:15

Arantila 22:—:— 18:—: 57:

Arantilan kruununk 613:^—: 41:15

Ruskila 47:—:— 51:—:—

Lippoportaat Lukkarinsanta

50:^—

25:—: 2512:

Yhteensä 180:12: 873:30: 2861:50

V. 1809 kruunu sai

kihlakunnan kalastamoista kaikkiaan 717 riksiä

^{36 kil-}

linkiä

^vuodessa, ja 1821 2.871

riksiä

5 killinkiä, josta

Ulvilan kalastaneiden

tuotto oli

näinä vuosina

pyöreästi 25 ^% ja

30

^%.

Taulukkoon

merkitty Lam- maisten koski

tarkoittaa todennäköisesti

Harjavallan puoleisia koskia. Sel- vyyttä ei ole siitä,

miksi Arantilan

kruununkalastamo 1821 nousi noin korkeaan hintaan ja

miksi

^{sitä ei}

enää 1860

^ole

luettelossa lainkaan. Kruununkalasta-

moiden vuokraus

lienee

kannattanut

varsin

^hyvin.

Toisin

sanoen vuokra

ei

anna kuvaa oikeasta tuotosta,

sillä

^kun

Anolan

omistaja Jonas Beckman vuok-

rasi

omaa osuuttaan

Viikkalan

kalastamosta,

niin

vuokrasumma oli v. ¹⁷⁹⁵

40

1/2

^{riksiä, 1796 37}

^riksiä

^{ja 1797 20}

^riksiä.

¹

Vaikka kalansaalis

^vaihteli, niin

Anolan

saamat vuokrat ovat silmiinpistävän suuria kruunun

vuokriin

verrattuina.

Kruunun

^osuus

tokeiden

tuottoon

oli aikain

^{kuluessa muuttunut}

ilmeisesti tokeisiin osallisten

talojen maanluonnon muutosten mukaan.

Näistä oikeuksista

on P.

Brofeldt

^tehnyt selvityksen, joka pääasiassa nojautuu

maanmittari

Ekqvistin 1840-luvulla pitämän

tarkastuksen

ja selvityksen

tuloksiin.

Keisarilli-

nen majesteetti

vahvisti

^Ekqvistin

selvittämät tokeiden

nautintaoikeudet v.

1863

^pysymään

siitä

^pitäen

edelleen voimassa. Brofeldtin

mukaan oikeudet

olivat

seuraavat:

1)

Kallion

tokeella

kalastivat Leistilän

^Lampola ja Kukonharjan Härmälä

rälssioikeuden

nojalla joka viides päivä yksinään. Muina

aikoina

sai valtio puo- let saaliista.

2) Köönikän

tokeesta valtiolle tuli saaliin

kolmasosa joka kahdeksas päivä.

3) Savikon tokeen tuotosta luovutettiin valtiolle puolet.

4) Kukonharjan tokeella oli

Härmälän rälssitilalla

yksinomainen kalastus-

oikeus

^joka

seitsemäntenä

^päivänä.

Muina aikoina saalis

^jaettiin

kahtia

^kylän

muitten

talojen ja valtion kesken.

5)

Viikkalan tokeesta valtio

sai puolet joka viidennen päivän saaliista, jol-

loin

^Markkulan

talo

^sai

toisen

^puolen.

Muina aikoina saalis

kuului tokeessa osal-

lisina olleille

Viikkalan ja Lautilan

rälssitiloille.

6)

Soinilan

^tokeesta

valtio

^nautti kolmasosan, Isopere ja Mäkelä yhdessä

kol-

masosan ja

Penttalan rälssitila

kolmasosan.

7) Arantilan tokeen

saaliista

otti Arantilan Pöh jalan

rälssitila

puolet, Tat- taran talolliset ja Arantilan Ryssä neljäsosan ja valtio neljäsosan.

8) Ruhaden tokeesta kuului Mikolan,

Knuutilan

^ja

Nikin rälssitiloille kolme

viidesosaa, Puonnille ja Vappulalle viidesosa ja

valtiolle viidesosa.

9) Ruskilan tokeesta

valtio

nautti 5/14, kylän

rälssitilat 2/7

ja loput kylän

taloista 5/14.

^4b

Toe NakkilanArantilanlahdessa. Valok. P. Ketola 1965.

Tokeiden paikat vaihtelivat aika

ajoin, kun entinen paikka tuli sopimatto- maksi. Syksyllä 1761

pidettiin virallista

katsastusta uuden paikan löytämiseksi

Lammaisten

^tokeelle,

koska

ranta oli sortunut, ja

lokakuussa

1794 pyydettiin

maaherralta

Viikkalan tokeen siirtämistä "nykyiseltä paikaltaan” aikaisem- paan paikkaansa

eli

"Korvannokkaan

aivan Arantilan

kylän kalastamoa vasta- päätä, jotta estettäisiin Viikkalan rälssitilan tilusten kuuluminen (utskiärning)”.

Kesällä 1803

kukonharjalaiset

anoivat kruununnimismies

Liljefeldtin määrää- mistä tarkastamaan uusi paikka, jonne he

aikoivat siirtää

^{tokeensa, koska}

tulva vuosittain

vahingoitti

sitä entisellä

paikalla, 1806 anoivat Lebell ja kump- panit

Lammaisten

^tokeen

siirtämistä

jne. Kun Kukonharjan miesten aie oli kuulutettu Ulvilan ja Kokemäen pitäjän kirkoissa ja tarkastus pidetty 18.7.

uudessa Myllynkorva-nimisessä paikassa, eikä

edes

Kukonharjan tokeen kruu- nunosan silloinen vuokraaja kapteeni

A.

B. Lebell vastustanut, pantiin siirto toimeen.⁵

Kokemäenjoen tokeet

olivat komeita

^{laitoksia, jotka}

vaativat

^{paljon puuta} ja työtä. Ajan kuluessa

tekeillä

tuntuu olleen taipumus

kasvaa

pituutta. Itse

kukin

pyrki vähin

äänin

jatkamaan toetta

haaliakseen

aina useamman

kalan

tai kalan harventuessa

ainakin

yhtä paljon kuin ennen. Tämän käsityksen saa, kun vertaa Lammaisten kosken

tokeita

^{keskenään v.} 1769 ja 1852 niille

kihlakunnankäräjien

mietinnössä

^pantuja rajoja.

V. 1769

Lammaisten Nakki- lan puoleisella rannalla sijaitsi neljä toetta. Niistä alin, joka näyttää myö- hemmin hävinneen, eli

Lammaisten

^{alempi toe, oli} vain 38 kyynärää,

sitä

seuraava lahden yläpuolisella niskalla

nimeltä Savikko

eli

Lammaisten

toe, kuten aivan sen vierellä sijainnut Köönikkä, olivat 120 kyynärää ja ylin

eli Kallio vain

35 kyynärää.

Vastakkaisella

rannalla kruunun yksityisen tokeen pituus oli peräti 188 ja Jyrään tokeen 136 kyynärää, joten Harjavallan puolella rakennettiin pitempiä

laitoksia.

⁶

Häthätää

tokeet täyttivät määräykset kunin- kaanväylästä, ja esimerkiksi Jyrään tokeen

käsivarren

^pään ja Köönikän

tokeen ulomman pään väliin jäivettä vain 12 kyynärää.

Kokemäenjoen kuninkaanväylästä oli kysymys useaan otteeseen

Ruotsin

val- lan aikana. Kalastusriitojen yhteydessä kuningas määräsi

20.1.

1801 väylien leveydeksi

Lammaisten

koskessa 45 kyynärää,

mutta muualla

^joessa

oli

^väylä jätettävä vapaaksi joen syvimmässä kohdassa siten, että kolmasosa joen vedestä voi virrata

esteettömästi. Tokeiden

pituus tuli mukauttaa tämän jäl- keen. Joella pidettiin 25.—26.8. 1847

merkittävä

tarkastus, jonka nojalla maanmittari Ekqvist laati kartan koskien syvyydestä sekä tokeista. Kartan

mukaan viimemainittujen suurin sallittu koko oli seuraava:

toe koko pituus pituus rannasta

(kyynäröinä) jokeen

Kallio 110 55

Köönikkä 147y₂ 105

Savikko 228 178

Kukonharja 129 45

Viikkala 130 78

Soinila 168 120

Arantila 176 132

Ruhade 155 75

Ruskila 97

76

Tämän mukaan

Köönikkä

^{oli v.} 1769 liian pitkä, mutta toetta oli myöhem-

min

pienennetty, koska käräjillä asiaa

1852 käsiteltäessä sitä

ei määrätty lyhennettäväksi. Sen sijaan Kukonharjan toetta

käskettiin

lyhentää 5 kyynä- rää, Viikkalan 8 kyynärää, koska tämän ja Kukonharjan

tokeen käsivarsien

välin tuli olla

vähintään

33 kyynärää,

Arantilan toetta

täytyi lyhentää 3 ja Ruskilan toetta Saksankorvan saaren rannassa

silloisesta

^{4 kyynärää ”sekä}

sisempi toe kuten tähän asti Ruskilan rannasta

aina mainitulle

^saarelle”.

Samoin

tokeitten käsivarret

^{olivat venyneet} aivan liian pitkiksi, ja Ekqvistin kartan mukaan määrättiin,

etteivät

ne saaneet

ulottua

^{tokeesta kauemmas} kuin 35 kyynärän päähän. V. 1769 oli

Savikon käsivarsi

^{70, Köönikän}

78

^ja Jyrään perin n. 95 kyynärän mittainen, joten tinkimisen varaa

oli.

^{7 Huhti-} kuussa 1852 asiaa käsitellessään käräjät

vielä

päättivät, että

vastaisuudessa

oli uutta toerakennusta

alettaessa

^riitojen

välttämiseksi ilmoitettava aie

^kruu- nunvoudille, jonka piti kartan mukaan paaluttaa tokeen ja

käsivarren

^paikka sekä katsoa, olivatko maanmittari Ekqvistin maastoon kiintopisteiksi asetta- mat kivet

kohdallaan.

Vuodelta 1847

on

olemassa

myös selvitys tokeiden omistajista.

Sen

^mukaan omistajat olivat seuraavat:

1) ^Kallio; Frans

Giers

^ja

Elisabet

^Brander

Lammaisista.

2) Köönikkä:

Ulvilan

^käräjien

1687

antaman

todistuksen

mukaan

tokeesta

kuului

Anolalle

^{2 ja}

Sunniemelle

5

päivää

viikossa,

minkä lisäksi

^Soinilan kylälle kuului joka 8. päivä, tästä

1/3

joka talolle. Berndt Johan

Hastfer

^myi

12.10.1787

koko

Sunniemen

osuuden

666:32 hopeariksistä. Uusiksi

omistajiksi

tulivat Otto

Reinhold Brander 1/5,

ratsutilallinen Heikki Keisari Torttilasta 1/5, ratsutilallinen Matti

Tuomaanpoika Jaakola

Leistilästä 1/5, ratsutilallinen

Juho Tolvi Torttilasta ja räätäli Matti Rönbäck yhteensä

1/5,

josta Tolville kuului

3/4, ratsutilallisen

^poika

Jaakko Keisari Torttilasta 1/10

^{sekä vanha}

Keisarin

asukas

Antti

Tanelinpoika ja rakuuna

Antti

Grön yhteensä

1/10.

Syyskuussa

1804 Beckman

^myi

Anolan

^osuuden

Leistilän

Jaakolalle ja kah- delle Karekselle.

3)

Savikko

eli Lammaisten uusi toe: Frans

Giers

ja Olavi Brander.

4) Kukonharjan toe: ainakin porilainen kauppias Y.

A.

Bäckman ja talolli- set

Otto

Härmälä,

Efraim

Tyni, Juho

Yli-Kruusi

^{ja lisakki}

Ala-Kruusi.

5) Viikkala: kaikki kylän talot.

6)

Soinila: talolliset lisakki

^ja

Juho

^Brander

Soinilasta.

7) Arantila; kappalainen Kustaa Grönholm,

Arantilan

^{Pohjala ja Ryssä,}

Tattarasta Iso-Teinilä

ja Puosi sekä myös

muita

Tattaran talollisia.

8) Ruhade: kylän viisi taloa.⁸

Koska Anola ja

Sunniemi olivat

^sätereitä,

niitten suorittaman

^myynnin tiellä ei ollut

mitään

estettä.

Köönikän kalastamon korkea

kauppahinta osoit- taa, miten

arvokkaiksi toeoikeudet katsottiin. Sen

jälkeen kun talot ostettiin perinnöksi, ei mikään estänyt käymästä

osuuksilla

kauppaa, mutta sitä ennen niitä ei voitu myydä kruununtiloilta, koska osuudet

kuuluivat

talon osana

perimmältään kruunulle ja talot

maksoivat

^{niistä veroa.}

Vielä

^tälläkin

kaudella kummitteli

jossain määrin entinen

Lammaisten

lah-

den

lippoamisongelma.

Maaherra

^antoi

28.9.

1744 päätöksen, jonka mukaan

kaikki

^kalastus,

keikkaaminen

tai Uppoaminen Lammaisten

lahdessa

sekä

Ano-

lan luona ja Liikistön yläpuolella on kielletty. Lippoaminen oli sallittu

ainoas-

taan

Masian

neljänneksen asukkaille

Kallion

koskessa sekä

kaikille Liikistön

alapuolella. V. 1767

maaherran kuulutuksella kiellettiin toistamiseen

tarpeeton yökalastus ja lippoaminen sanotulla

alueella

40 hopeataalarin sakon

uhalla.

Kuitenkin

v:n 1851 suuren oikeudenkäynnin yhteydessä

ulvilalaisten

selityk- sessä sanotaan, että Masian neljänneksen maanomistajat ovat oikeutettuja lip-

Nuottaa vedetään Kokemäenjoella. Kuva otettu 1930-luvulla Ulvilassa.

poamaan

Lammaisten lahdelta Liikistöön ”itse

^{kunkin palstan kohdalla”,}

vaikkakaan eivät saaliin

vähäisyyden vuoksi ole Uponneet.

Tästä

päättäen maa-

herran

kieltoa tulkittiin

joko alunperin tai myöhemmin siten, että

"omalla

kolkalla” sai maanomistaja joka tapauksessa kalastaa. Itse

asiassa

^lippoami-

minen kielletyllä alueella oli

lähinnä

^tilattoman väestön urheilua. V. 1805 luut- nantti L. Morenin kanteesta sakotettiin kymmentä neljänneksen talollista siitä, että he olivat antaneet joukolle huonemiehiä, torppareita ja käsityöläi- siä luvan Upota Lammaisten lahdella,⁹ ja mainitussa ulvilalaisten selityksessä sanotaan, ettei näitä sekä lähikylissä asuvia että kauempaa saapuvia tilattomia ollut voitu estää kalastamasta sekä luvallisena että luvattomana aikana.

Toekalastuksen

rinnalla

^ja

sitä

tuottoisempana kävi

lohen

ja siian nuotta-

kalastus

joen apajilla.

V. 1816 laadittiin luettelo kaikista niistä

^Kokemäen- joen apajista, jotka

eivät

kuuluneet kruunulle. Nakkilan,

Ulvilan

^ja

Porin

maa- seurakunnan alueellanämä olivat mereltä lukien seuraavat:

1) Papinsanta. Apaja sijaitsi 54 kyynärää puron alapuolella, mikä erotti Papinsannan

Lukkarinsannasta.

2) Pitkänuotta joen

länsirannalla

kruunulle kuuluvan saaren rannassa, verolla.