Itse lautta ei alun alkaenkaan ollut tyydyttänyt kaikkia. Jo lääninlääkäri

J. Lindebäck

oli kihlakunnanoikeuden

kanssa suositellut venelautan käyttöön ottoa, mihin pitäjää

lisäkustannusten

vuoksi ei kuitenkaan voitu

taivuttaa.

V:n 1831 uudestijärjestelyn yhteydessä

kruununvoudin voimaan

tulleen ehdo-tuksen mukaan Toejoen

lautan koko

^oli

18x12%

kyynärää.

Se oli tehtävä

pak-suista

kuusihirsistä, jotka

kiinnitettiin vähintään kuudella vasalla. Molemmin

puolin oli 8 tuuman punaiseksi maalatut 1,5 kyynärän

korkuiset kaiteet.

Päissä

^{oli 7}

tuumaa leveät

^3,5 tuumaa paksut puomit.

Molemmilla rannoilla

sijaitsivat lautan laiturit, jotka

olivat

lautan levyiset ja ulottuivat 10 kyynä-rää jokeen. Rullat, joiden kautta lautan köysi juoksi, oli kiinnitetty 2

kyynä-rän korkuisiin

ja 8 tuuman paksuisiin tolppiin. Köyden itsensä piti

olla

kah-den tuuman hamppuköyttä. Lautan

mukana

kuljetettiin

isoa

^{venettä, ja}

molemmilla rannoilla oli

vene

varalla. Haistilan lautan koko

^oli

18x10

kyynä-rää ja muuten kuten Toejoen lautta, mutta rantalaitureiden pituudeksi mää-rättiin vain 6 kyynärää. Varmuustoimenpiteet

olivat

samat kuin Porin luona.

Kun joki Haistilan luona oli kapeampi kuin Porin, niin lautan köysi saatiin vanhaan tapaan punoa

vitsaksista.

Ruotsin ja venäjänkielinen kuljetustaksa oli

ainakin

^Porin lauttauspaikalla

molemmilla

^{rannoilla tolppaan lyötynä.}

V.

1840

taksa

oli

seuraava:

Katetut vaunut, kaksi hevosparia 14 kopeekkaa hop.

Katetut vaunut, yksi hevospari 10 ^„

Leveät kääsyt, yksi hevospari 7 „

Leveät kääsyt, yksi hevonen 5 ^~

Yhdenistuttavat

kääsyt, yksi hevonen 4 ^„

Rattaat kuormineen tai ilman

3

^„

Ratsu tai irrallinen hevonen 1 ^„

Yksi henkilö, olipa hänellä matkalaukku tai ei 1 ~

V. 1831—1833 käräjöitiin

ainakin

neljästi, kun everstiluutnantti

C.

Rosen-kampf ehdotti komean proomulautan käyttöön ottoa,

mutta

^oikeus

asettui

lopuksi kruununvouti Grönlundin ehdotuksen kannalle.³¹

Haistilan lauttaa hoiti

1837—1842 huonemies Aadolf Forsell Ruosniemestä

1/4

kapasta ruista

talolta

^{tai jaetun}

talon

^{osalta, 1852} se kaupattiin vain

1/8

kapasta

G. A.

Rosenbergille.

Kautta

^1857—1862

urakoitaessa

lautanpidon piti edelleen mennä Rosenbergille ¹³

/ie

ruiskapasta talolta, mutta seuraavana vuonna

maaherra kuitenkin

^hyväksyi

itsellisen

^Aabraham Forsellesin tähän toimeen, kun tämä vaati vain

1/4

ruiskappaa. Lautturi sai lisäksi lauttausrahat, mutta hän

oli

vastuussa lautan kunnosta sekä siitä, _että

matkustavaiset

kulje-tettiin

^yli

näitten sitä

^{pyytäessä.32}

Kun

1853

Kestin lauttausvuoro päättyi, alkoi

Porin silta-asioista

jatkuva pro-sessi,

missä

valitukset, selitykset ja vastaselitykset vuorottelivat ja

missä

sel-västi

jo näkyivät suurpitäjän eri kolkkain erilaiset

intressit.

Kaiken alkuna

näyttää olleen kahden porilaisen

liikemiehen H. J.

Oldenburgin ja

A.

Björnber-gin anomus

saada

rakentaa ja pitää

Porin entisen

lautan sijasta yllä lautta-siltaa,

siis

pysyvää ponttoonisiltaa.

Anomus

^{vei tulokseen,} ja yhtiö sai

valtiolta 11000

hopearuplan korottoman

lainan. Maaherra vielä

^{päätti 1854,} että jokaisen

Ulvilan

käräjäkunnan talon oli maksettava näille lautanpitäjille 15 kappaa ruista vuodessa. Tämä oli pitäjäläisistä kohtuutonta ja he päättivät siitä

valit-taa.

Lisäriidan

aiheutti vielä päätöksen viipyessä se, että

nimismiehet kantoivat

tuon 15 kappaa tai sen sijasta 2 ruplaa 90 kopeekkaa hopeaa,

vaikka

^koko maksu oli riidanalainen ja keisarillisesta päätöksestä riippuvainen. Tästä meni

kaksikin valitusta

maaherraan.³³

Kun pitäjäläisiä ei vapautettu siltamaksusta,

asia

kääntyi uuteen vaiheeseen.

Kenraalikuvernööri

^Fredrik

Wilhelm

von Berg kävi Porissa,

missä hänelle

jät-tivät ratsutilallinen

E. E. Inberg,

E. Boelius sekä talolliset

^K.

Kuuri

ja E.

Kokkonen anomuksen, että

heidät

vapautettaisiin

mainitun sillan

käyttömak-susta tai että he

saisivat

^luvan

saada

^rakentaa

sille

paikalle, missä

ennenkin

oli

ollut

lautta, uuden kaupunkiin suuntautuvaa

likennettä

varten. Berg

päätti

v. 1856, että anomus siltamaksun osalta oli

lakiin

perustumaton, mutta

lautan

anojat

saisivat

tehdä entisillä

ehdoilla.

Kun kenraalikuvernöörin

muistio

esitettiin pitäjänkokouksessa 21.12., ^jolloin läsnä

olivat

^edustajat

Merikarviaa

myöten, näkyi voimakas

mielipiteiden

jakaan-tuminen sen mukaan, miten itse kukin katsoi lauttaa tarvitsevansa. Alkuun kokous edellyttäen, että pitäjäläisten päätös riippuisi lautasta kannettavasta maksusta, kehotti lauttausurakkaan

aikovia täsmentämään vaatimuksensa

^ja

asettamaan

takuun lautan

hoidosta

sopimuksen edellyttämän 10

vuoden aikana.

Tämä merkitsi sitä, että lautasta pidettiin saman tien huutokauppa, jossa aikaisempi lautturi

Eevert

^Heerman

teki pienimmän

tarjouksen: 40 tynnyriä ruista vuodessa.

Tämän jälkeen esiintyivät eri kappeleiden edustajat. Merikarvian edustaja kestikievarinpitäjä

Juho

^Tuorila

ilmoitti

pitäjän päätöksenä, ettei mihinkään

kiinteään

lautan ylläpitomaksuun sitouduttaisi, koska kaupungin luona oli silta.

Jos

silta vastaisuudessa

^häviäisi,

niin

^he

tahtoivat

maksaa

ainoastaan

^taksan mukaisen lautankäyttömaksun

aina

jokea ylittäessään. Niitä, jotka

asettuivat

lauttahanketta vastaan,

olivat Anolan

säterin omistaja

A. F.

^{Järnefelt, joka}

samalla puhui myös apteekkari F. W. Palanderin,

varamaanmittari

^J.

H.

Wahl-roosin ja talollinen Kustaa

Mattilan

^{puolesta, Ahlainen,} Pomarkku ja Nakkila, jonka puolesta

ratsutilallinen Eenokki

^Yrjälä

esitti 46 nimellä vahvistetun

asia-kirjan, jossa

ilmoitettiin nakkilalaisten

^käyttävän

siltaa

ja kieltäytyvän

osallis-tumasta

mihinkään lauttakustannuksiin. Porin

maaseurakunnan puolesta puhui Hyvelän Noukan vuokraaja

Lauri

Ramberg. Koska

siltarahain

maksu

oli

^hänelle ja

useimmille

^muille

maaseurakuntalaisille

^ylen

rasittavaa

^ja

koska

^kyseisen lautan ylläpito oli

ikimuistoisista

ajoista ollut

Ulvilan

ja Merikarvian pitäjien

yhteinen velvollisuus,

mistä

vapautusta ei

aikaisemmin ollut

haettu eikä saatu, niin hänestä lautan rakentaminen oli

kohtuullista

kuten myös rasitusten jako pitäjän kesken. Ramberg huomautti myös siitä, että Porin lautan yhteinen kus-tantaminen oli sitäkin oikeudenmukaisempaa, kun maaseurakunta osallistui Haistilan lautan ylläpitoon. Noormarkun edustajat

ilmoittivat

^halunsa

osallis-tua

lauttakustannuksiin. Näitä

myötäilivät Sunniemen omistaja kapteeni Her-man Palander sekä Ravanin, Kaasmarkun, Vanhakylän ja Suosmeren maanomis-tajat, jotka

olivat suostuvaisia

^{lautan tekoon,} jos kustannukset pysyisivät

suunnilleen

^kapassa

ruista

^savua

kohti vuodessa.

Tämän mielipiteen

esittivät

myös Rullaan edustajat Topias Närvä ja

Aabraham

^Äijä. Puheenjohtaja

koki tasoitella

eri käsitysten välillä ja

tiedusteli

maaseurakuntalaisilta,

eivätkö

^he tahtoneet ottaa lautan

kustantamisesta muita

suurempaa osuutta, koska

heille

siitä koitui enemmän hyötyäkin. Tätä

maaseurakuntalaiset eivät

^{tahtoneet, ja} he ilmoittivat hakevansa oikeuden kautta päätöstä, jolla

muutkin velvoitettai-siin

osallistumaan lautan tekoon. Jos

heidän

pyyntönsä torjuttaisiin, he

eivät aikoneet

^ylläpitää

Haistilan

^lauttaa.34

Ristiriidan

lähtökohta on

aivan

^selvä: ne jotka asuivat

Porin välittömässä

In document SUUR-ULVILAN HISTORIA I (sivua 106-109)