Naiskysymyksestä vielä sananen · DIGI

VALVOJA.

Viides vuosikerta.

Kymmenesvihko.

~^ Lokakuulla 1885.

^*<-

W£

Helsingissii, SuomalaisenKirjallisuuden Seuran kirjapainossa,

1885.

Th. ^Rein. J. R. ^Danielson. Kust. Grotenfelt.

Edv. ^Hjelt. K G. Paimen. W. Söderhjelm.

O. K Tudeer.

Kustantaja: Werner Söderström.

AndersFryxell ja hänen Kertomuksensa Ruotsin historiasta. 11. Kirj. E. G. Paimen.

Palanenkansantajuista kielitiedettä. Kirj. Edv. Stenij. (Jatkoa).

Valtioll.ja yhteiskunnan, oloista Elsass-Lothringissa. 11. ^Kirj.Edv.^Hjelt.

Naiskysymyksestä vielä^sananen. Kirj. Minna Canth.

RetkeilyjäEdenistä.

Viime vuosienuskonnollinen taistelukirjallisuus. Kirj.

—

_i

—

_t.

Kotimaankirjallisuutta:

Ferd. Ahlman,Ruotsalais-SuomalainenSanakirja. 3:aslaitos. Arv. O. A. F.^Mustonen, K.J.Hngman, Aurinko. Arv. A.^P.

E. A. Jää,Paradisinpakolainen. Arv.G

—

_t.

Es.Paavo-Kallio,Honkain huminoita. Arv. G

—

_t.

Henry M. Stanley, Kongo, uusi vapaavaltioMustien maanosassa. Arv. O.^H

—

_nen.

Uusien ^kirjainluettelo.

Anders ^{Fryxell ja} hänen Kertomuksensa Ruotsin historiasta.

11.

Anders Fryxell seisoi tähän aikaan täydellä sotakannalla ^oppinuttalei- Tiä ^vastaan,edustaen yleensä toista maailmankäsitystä kuin siinä vallitsevaa.

Geijerin kanssa hän jo oli joutunut asialliseen,vaikkei vielä mieskohtaiseen

taisteluun, ennenkuin olivat paljon liikkuneet yhteisellä alalla. Eipä Geijerin luopumuskaan ollut omansa heitä lähentämään: tuommoinenäkillinen harp- paus yhdestä kannasta vastakkaiseen soti jyrkästi vastoin Fryxellin säännöl- listä ja tyynimielisesti punnitsevaa luonnetta. Hänkin oli samaan aikaan ru-

vennut historian esittämiseen, ja omaametoodiansa seuraten hänvähitellen kehkeytyi vastakkaiseen suuntaan kuin ^entinen opettaja. Niinpä he ^ennen pitkää joutuivat ankaraan otteluun.

Lapsena Fryxell, niinkuin jo ohimennen mainitsimme,mitä suurimmalla ihastuksella ^oli lueskellut islantilaisia satuja, ^{s. o.}pakanuudenajan historiaa.

Kun melkein osasiBjörnerin „Kämpadater" ulkoa, pyysi hän jatkoksi Kustaa ja Kaarle kuninkaitten „satuja",^{mutta se}minkä hän sai ei voinut ensinkään 8-vuotiaan lukuhalua tyydyttää. Kokemus ^tästä aikoinaan kipeästi tunnetusta puutteestataisi olla mahtavimpana kehoittimena,kun Fryxellsittemminv.1822 rupesi isänmaansa historiaa kertomaan ^„nuorisonluettavaksi." Suurta tulosta hiän ei odottanut ^tästäyrityksestä^;kirjoittipa vaansisällisestä^halusta,muiston avulla käyttäen ^{siihen yön}hiljaisia hetkiä,kun päivän tunnit olivat ^menneet opettajan velvollisuuksiin. ^Ainahistoria ^{oli hänen}rakkaimpia aineitaan ^ollut, ja yliopistossa hän Geijerin esimiehyydellä oli väittänytkin historiallisesta ky- symyksestä. Muuten hän ei ollut tutkimuksia tehnyt tällä alalla. NiinpäKer- tomukset pukeutuivatkin niin vaatimattomaan ^muotoonkuin mahdollista. Nii- den lukua,laajuutta ja suunnitelmaa tekijä eimäärännyt alusta;se sai koko-

naan riippua aineesta. Esitystapa muodostui itsestään Snorre Sturlesonin ja muitten islantilaisten satukertojain mestarillisen stiilin ^mukaan; sen vapaassa jaluontevassa käyttämisessä Fryxellilläei ole ollut vertaistansa.

Vuosien vieriessä osa toisen jälkeenilmestyi. Kirjallinen arvostelu^enim- miten oli ^tästäilmiöstä^ääneti,mutta menekki osoitti yleisönsuosiota, jase oli paras kehoitus jatkamiseen. Keskiajan vuosisadat,niin köyhät viehättä- vistä sankarimuistoista, tulivat ikäänkuin ohimennen ja yhdessä osassa ^kuva- tuiksi, mutta Kustaa Vaasan muistorikkaat vuosikymmenet anastivat sitä ^laa- jempaa alaa. Kirjallisuus tuli yhä enemmänkäytäntöön,pianpamyösarkis- totkin, vaikka kurjiin huoneihin ahdetussa valtioarkistossa tutkiminen silloin oli ^hyvin vaivalloista ja muitten arkistojen käyttäminen vaati paljon matkoja.

Eerik XlV:nen luonnetta Fryxelljo kuvasi toisin ^mutta ehdottomasti oikeam- min kuin edelläkävijät, jotkaenemmän olivat seisoneet kuninkaan puolella, ja kun herrojen taistelu Kaarle herttuaa(KaarleIX) vastaan tuliesitettäväksi, niin hänen poikkeava esitystapansa vielä selvemmin astui näkyviin. Valtaa-

vaksi kohoaa hänen isänmaallinen intonsa kuvatessaan Kustaa Aadolfin ja Ak- sel Oxenstjernan mahtavaa aikakautta: runollisen ^henkensä, taiteellisen^ko- koonpanonsa puolestanämä osat ovatmainiot, _samassakuin tieteellisessä suh-

teessa

—

_{varsinkin osat}

7 ja 8

—

_ovat tyydyttävät. Niinpä Fryxell,kuten itse kertoo, seisoi maineensa kukkuloilla 1

830-luvun

keskipalkoilla, jolloinnämä osat olivat ilmestyneet.

Sillä välin hän kuitenkin oli kypsynyt vaikeampiin tehtäviin. Loistavien sankaritöitten kuvaaminen ^saattaa innostuttaa kertojaa niinkuin lukijaakin,

mutta ei riitä valaisemaan uuden ajan monihaaraista yhteiskunnallista ja kan- sallista elämää. ^{„Kaarle XII ei} ole samoin käsitettävä ja ^kuvattavakuin Ragnar Lodbrok," niinkuin Fryxell itse ^sanoo. Uhkuva uusi elämä tulee 1600-luvun alkupuoliskolta asti Ruotsin ja Suomen historiassa näkyviin, ^vas- takkaisten aatteiden taistellessa. Kertomusten edelliset ^osat olivat laillansa olleet kansallisepopeoja,mutta vähitellen tulee tyydyttävän historianlaatiminen»

Fryxellin tarkoitukseksi. Teoksen tieteellisyyttä hän kuitenkin huolellisesti kät- kee,säilyttääksensä sensujuvaa ja kansantajuista muotoa. Helppo ja satoisa oli

—

_ainakinedellinen tehtävä_miehelle, jonka mielipiteet jyrkästi poikkesivat yleisönmielipiteistä^ollut; jälkimäinen oli verrattain vaikea jaantamaton,

ja josta paremmin kuin Kaarle XII^mesta sopisi laulaa: ^„Eiväistyä hän tain-

nut, Hän kaatua vain tais."

RUOTSIN HISTORIASTA. 471 Monella tavalla Fryxell seisoi toisella pohjalla kuin Ruotsin yleisö. Uti- itarismin eli käytännöllisen hyödyn ^kanta, joka hänessä oli eroamattomasti kasvanut yhteen ankaran siveydentunnon kanssa, onensiksimainittava; _se loukkasi kansallisylpeyttä ja sotamaineen ihailijoita. Mutta kun sen ohessa esitti mieltänsäsisällisen historian kysymyksistä, erittäinkin kuninkuuden,yli-

mysten ja rahvaan keskinäisestä asemasta,niin Fryxell ^vasten tahtoansa ^lä- hestyi silloin par'aikaa polttavia riita-aineita,joista muutenpysyierillään,jyr- kästi kieltäen esim. ^rupeamastavaltiopäivämieheksi. Tarkastakaamme kum- paakin näkökohtaaerikseen.

Lähteihinsä tutustuessaan Fryxell oli tullut siihen vakaumukseen,joka hänessä vuosi vuodelta ^varmistui,ettämilloin jonkun hallitsijan, milloin itse kansan ylistykseksi oli esitetty ^menneenajan tapauksia väärin. N.^s. gööti- läinen koulu,^muuten ansiokas,oli hänen mielestään tässäkohden vaikuttanut haitallisesti kansallisylpeyttä kiihoittamalla. ^Urhoutta,neroa oli totuttusem- moisinaan ihailemaan tutkimatta olivatko olleet kansan onneksi ja^ennenkaik- kea oliko niillä todellista siveellistä arvoa. ^„Tämäarvostelutapa onpaka- nuuden jäännös," muistuttaa^Fryxellhyvällä syyllä;ovathan siveelliset velvol- lisuudet, säädystä ja asemastahuolimatta,kaikille ihmisille samat Kristuksen opin mukaan. Vanhemmiltaan hän jo lapsuudessa ^oli oppinut valloittajanit- sekkäisiä rientoja halveksimaan, ja järjestelmäksi hän itse oli miehistyneenä kehittänyt inhonsa sitä nokkelan nokkelaa oikeudenkäsitettä ^vastaan,jonka mukaan valtioelämässä oivallisesti käypi päihinsä, mikä yksityiselämässä eh- dottomasti olisi halpaa ja moitittavaa. Eikä maan mahtavia eikä omaa kan- saansakaan ^{varten hän} voinut poikkeusta tehdä ^siitä,minkä oikeaksi ^katsoi, vaikka kyllä ^käsitti, että moniihailtu ja Ruotsille hyödyllinenurotyö,moni jumaloitu sankari siten tulisi ^loistoakadottamaan. „Kaunistakoot runoilijat huoleti ^{maansa historiaa,} Tegner^Sveassa,Geijer Manhemissa,Beskow ^Sver- ges Anor'issa," _lausui Fryxell tämänjohdosta. „Muttahistorioitsijan pitää totuutta kirjoittaa. Yhtä innokas voipi kuitenkin hänen isänmaanrakkautensa olla. Se tulee näkyviin siinä ihastuksessa,jolla kertoo kansalaistensa jaloja ja loistavia ^{urotöitä, mutta} myöskin yhtä kieltämättömänä siinä valittavassa, surun painamassa äänessä, jolla kertoo omaa kansaa häpäiseviä tapauksia.

Mutta hänen tulee^{ne kertoa,}sillä ^totuus on hänen korkein tarkoituksensa."

Ja

^{kun Agardh} moitti Fryxelliä ^siitä, ettämuka käytti

Jumalan

^kymmenen

käskyä ojennusnuorana Ruotsin historiaa tuomitessaan,_vastasihänsiihen:

«Ju-

mala suokoon, että niin ainatekisin!"

Valitettavasti tämä ylevä kanta ei vielä ole voitolle päässyt tutkijoissa, saati yleisössä,ja mielipahaa se kyllä herätti alusta asti. Tulivatpa Ruotsissa silloin riehuvat valtiollis-yhteiskunnalliset riitakysymykset lisään. Omien^ha- vaintojensa nojalla Fryxell melkoisesti oli tarkastanut ja oi'aissut ^niitäaatteita eri kansanluokkien ^arvosta,jotka nuorena oli saanut. Hän eivoinut rahvasta katsella tuolla ynseällä ^säälillä, joka niinkuin olemmenähneet silloin oppi- neissaoli tavallinen; vielä vähemmin ^hän,kansakouluaatteen innokas harras- taja, olisi tahtonut kansaa ainaiseen raakuuteen tuomita. Mutta hartaana kan- sanystävänäkään Fryxell ei voinut pysyäsiinä ^Rousseaunja ensyklopedistien

perustamassa,Kotzebuenja kumppanien aivan äärimmäiseen ajamassa opissa, että ylimykset ja korkeat virkamiehet muka kaikki tyyni olivat kurjaa, kel-

votontajoukkiota,

—

_siksiolivat

hänen silmänsä liian ^{selvät,hänen} mielensä liian suora. Näkyihän jo Ruotsin silloin vallitsevistakin ^{oloista, että moni}ka- dehdittu mies, joka oli korkealle päässyt, Anckarsvärd,De la ^{Gardie, Fran-}

zen, Hartmansdorff, Wallin y. m., luonteeltaan, ky'yltään oli paljoa pa- rempi kuin ne, jotka heitä

—

_tasa-arvon ja vapauden harrastuksen ni- messä muka

—

herjasivat. Samaailmiötä Fryxell luuli huomaavansa histo- riassakin.

Aikana jolloin Geijer suurella mahtipontisuudella opetti, että „Ruotsin historia ^{on sen} kuninkaitten historia,"

—

_väite,joka järkevästi käsitettynä ja rajoitettuna kyllä pitää paikkansa, mutta jota jäljittelijäin ^märehtiväjoukko on aivanmauttomaksi,mehuttomaksi pureskellut,

—

_aikanajolloin Geijer li- beraalien riemuksi lennätti julkisuuteennuokolme luentoansa,joitten rohkeat tieteelliset väitteet muka silloineduskunnan muutoksesta kestävässä taistelussa tulisivat ratkaisevaksi ^iskuksi, rohkeni Fryxell tuoda eroavaa vakaumustaan esille entistä rakastettua opettajaansa ^vastaan. Omien tutkimustensa tuloksena hän päinvastoin ^esitti,ettäylimykset sellaiset kuin Eerik Sparre, Aksel Oxen- stjerna, Arvid Horn y.^m., vaikkapa pikkukuninkaiksi, sortajiksi soimattuina, itse asiassa ^useinolivat kansan ^parastaajaneet tunnollisemmin kuin hallitsijat, joille suuri joukko tavallisesti ^on niin ^valmis empimättä, pelkäämättä luotta-

mustaan antamaan; hän väitti, että tätähistorian väärentämistä oikein sään- nöllisesti oli harjoitettumuutamina aikakausina silloin hallitseville ^mieliksi,j.

n. e. Lentokirjasilla ja Kertomuksissaan ^hän koetti nyhtää^pois erehdykset,

RUOTSIN HISTORIASTA.

473

vaikka tiesi ^samassa loukkaavansa sitkeitä etuluuloja, ennen kaikkea ^ruotsa- laisten syvästi juurtunutta kuninkaanpuoleisuutta. Kun kysymys oli puhtaasti tieteellistä ^laatua,niin nämä väitteeteivät tietysti estäneethäntä vastedeskin pysymästä entisessä vakaumuksessaan, ettäaatelin ja papiston ^asemavaltio- päivillä oli poistettava kansanvaltaisemman edustuksen hyväksi, j.^{n. e.} Sik-

sihän ei voinut vanhallaolijainkaan täydellistä mieltymystäodottaa.

Niinpä syntyivät nuo erittäin Geijeriä vastaankirjoitetut lentokirjaset

«Ylimysten herjaamisesta Ruotsin historiassa," jotka heti tulivat ^hyvinkuu- luisiksi. Kertomuksissa ilmestyi samakanta. Kristiinakuningattaresta, jota Geijer niin hartaasti ^koetti puolustaa, oli Fryxell jo esittänyt paljon ^uutta, ehdottomasti todenperäistä, joka ^ei ollut kuvatun kunniaksi. Kaarle ^X:nen uhkarohkea seikkailija-politiikki, hänen vilpillinen menetyksensä Tanskaa ja Kuurinmaan herttuaa ^vastaany.m. sellaiset seikat eivät koristaneet^kuvaa,jota ammoisista ajoista oltiin ^totuttupitämään virheettömänä. Vaarallisin oli kui- tenkin yritys sysätä KaarleXII,ruotsalaisten epäjumala,^siitäpaikasta, johon kansallisylpeys, runollinen innostus ja sotamaineen ihailu olivat hänet korot-

taneet. Sen Fryxell varsin hyvin tiesi, sitä paremmin kuin oli ennakolta saa- nut ystäviltään paljon varoituksiakin. Mutta juuri siinä kohden hänestä suuri tehtävä oli edessä. Historiahan ^onkansojen ja ruhtinaitten opettajana. Väärä historiallinen kanta opetti jälkimäisiä yhä tavoittelemaan ulkonaista loistoa ja halveksimaan hallitsijan korkeimpia velvollisuuksia;opetti kansoja pintaa ihmettelemään ^mutta todellisia avuja unohtamaan. Niin kauvan kuin historioit- sijat ja kansat ^sellaistaepäjumaluutta harjoittivat, tulisi maailma niin kuin sii- hen asti olemaan ^sotaaja kurjuutta _täynnä. Siihen ^tapaan,lyhyesti kerrot-

tuna, vilpitön tutkija

1854

kirjoitetuissa muistoonpanoissaan esittääkantaansa, lisäten: ^„sen minä aion Kaarle Xll:nenkin historiassaesittää,varmaankin^seu- rauksella,että minuasoimataan alhaisesta,pintapuolisesta, proosallisesta kan-

nasta, j. n.e. Mieluisemmin kannan näitä syytöksiä kuin ^{tuntoa, että}olisin parempaa tietoanivastaan kiittänyt vääryyttä tahi kieltänyt totuutta. Oikeus ja totuus olkoon historioitsijankin valiölauseena"*).

Ennustus kävi täydessämäärin toteen. Avosilmin AndersFryxell uh- rasi saavuttamansa kansansuosion, kumotakseen kuninkuuden,isänmaallisuu- den ja urhouden liiallista ihailemista („ultrarojalismen, ultrapatriotismen, ultra-

*) Siiloin hallitsevan Oskar^Ikuninkaan valiolause.

heroismen"),ja niiden hyväksi keksittyjä vaihtelevia ja puolueellisia oikeuden- käsitteitä („den historiska kasuistiken"). Olipa senlisäksi moittinut liberaa- leja heidän käytöksestään vanhaa Kaarle

Juhanaa

^{vastaan;samaanaikaan}

Geijer oli luopumuksensa tehnyt. Niinpä vapaamielinen sanomalehdistö,joka melkein yksinvaltiaasti hallitsi yleisönmielipiteitä,sekin ^tekiluopumuksensa.

Vielä vähää ennen Ruotsin mahtavimmatäänenkannattajat, niinkuin Fryxell historiansa historiassa ^kertoo,

„

olivat yrittäneet vähentää Geijerin ansiot ja sitä ^{vastoin suurentaa} minun ansioitani ⁿⁱⁱⁿpaljon kuin mahdollista. Sillä tavalla minä yks kaks ^{tulin suureen,}liian ^suureenhistorialliseen maineesen kohotetuksi.

— —

_{Mutta nyt}rupesivat liberaalit niin paljon kuin mahdollista ylistämäänGeijerin ja alentamaan ^{minunteoksiani,} jotta samassaalentaisivat minun muistutuksiani liberaaleja vastaan. Geijerin ja minun ^asemani vapaan

sanomalehdistön edessä vaihteli siis kokonaan." Tietysti tärkein syy siihen ankaraan myrskyyn, joka äkkiä syntyi Fryxelliä vastaan,kuitenkin oli peri- aatteellinen erimielisyys hänen ja ^{yleisön välillä,}joka, niinkuin jo ^sanottiin, oli monihaarainen ja syvällekäyvä.

Satelemalla rupesi satelemaan ^moitetta, pilkkaa ja loukkaavaa ivaakin Fryxelliä vastaan,ja pian hän oli kansan suosion kukkuloilta syösty. Geije- rin vastaus oli ^katkera, eikä ^suoraansanoen ole ^hänenkootuille teoksilleen koristukseksi. Oppilaat seurasivat ^mestarinsaesimerkkiä, kirjoittaen kykene- miseen, _{mutta verrattain} harvoin ^tuoden arvokasta asiallista esille. ^Ennen oli oppineitten piirissä kuultumoitetta, että tieteentärkein sisällys oli^Fry- xellin edellisissä osissa jätetty syrjälle: hän oli muka vaan «poiminut rusinat Ruotsin historiasta, tehdäkseen^siitämakupaloja." Nyt lausuttiin ^sääliä,ett'ei

pysynytalkuperäisessä suunnitelmassaan,kirjoittaakseen huvittavia kertomuksia

«nuorison luettaviksi"; isosta reduktioonista lukiessaan Atterbom väitti tul- leensa melkein sairaaksi. Kun uusia osia yhä ilmestyi, niin niitten ^arvotun- nustettiin vielä vähemmänkuin ^ennen; jollei voitumoittia, niinoltiin vaiti.

Mutta kun Carlson ^suuressa teoksessaan puolusteli Kaarle ^X:nen politiikin arveluttaviakin ^kohtia,kun Beskow julkaisi epäkriitillisiä, haaveellisia arvelu- jaan Kaarle Xll:nestä ja Niklas Tengberg alensi vapauden-aikaa,

—

_silloinpa

sanomalehdillä oli ^suu mettä täynnä. Tärkein mielenosoitus Fryxelliä^vas-

taan oli

1850-luvulla

aljettu ja 1860-luvulla perille saatettu^tuumapystyttää kuvapatsas Kaarle Epäilemättä tämä yritys tuhansien mielestä oli jonkunmoinen kunnianpelastus sankarikuninkaalle Fryxellin moitetta ^vastaan.

RUOTSIN HISTORIASTA. 475 Mutta ^tämäyhä jatkoi _suurta teostaan,harvoin edes pannenpahakseen suuttumuksen ja vihan purkauksia. Sitä tavattoman pitkää ikää,_{joka hä-} nelle oli ^suotu, sekä papillisista velvollisuuksista ^{nauttimaavapauttaan}hän käytti mitä tunnollisimmalla tavalla.

65

vuotiaana hänkävi käsin vapauden- aikaan, josta oli laulettu, _että silloin «kunniata ^{ollut ei,"} ja 17 osassa hän

"esitti ^{sen vaiheita,} kertoen ^montamainehikasta vaikka kyllä veretöntäuro- työtä tämän halveksitun jakson alalta ja silläkin raivaten tietä oikeammalle käsitykselle. Mutta tästä ajasta hän ei voinut ^päästä joutumatta uudenrai- vonpuhdin esineeksi, jommoista tuskin sitä ennenoli kuultu,nähty. Fosfo- ristien ja Atterbomin kannasta eroavia mielipiteitään 1800

—

1

840

^vuottenkir-

jallisista ilmiöistä hän jo ennenoliesittänyt teoksessa: Lisiä Ruotsin kirjal- lishistoriaan,^saamatta siihen pitkään aikaan vastaustakaan, vaikka vastauksen antaminen silloin ei olisi ollut niinvaikea kuin tavallisesti. Toisin kun ker- tomusten viime nidosten yhälaajenevassa elämäkerrallisessa osastossa täytyi esittää Svedenborgja^Bellman,nuonerokkaat, omituiset, säännöllisestä poik- keavat ^henkilöt,joista edellinen ^onuuden kirkollisen suunnanperustanut,jäl- kimäinen ^on kansallisrunoilijaksi ^katsottu, jonka muistoa yhä vielä kannat-

taa vuotuisesti runsailla juomingeilla viettää. ^Fryxellnäitä miehiä arvosteli ymmärryksen, proosan ja siveydenkannalta,ja tuli toiseen loppupäätökseen.

Siitäkös olletikin Bellmanin ihailijat suuttumaan! Ruotsin historioitsijain ^hau- dan partaalla seisovaa Nestoria silloin herjattiin ^tavalla,jolle ei edes viikin- giläisten sala-ampujain myrkytetyt nuolet Topeliusta, kanervakukkain lempeätä runoilijaa, vastaan vedä ^vertoja.

Olemme myöntäneet,ettäperiaatteellinen yksipuolisuus kieltämättä val- litsee Fryxellin luonteessa ja teoksissa. Sanomattakin käsittää ett'eivät siltä kannalta lausutut väitteet

—

yksipuolisuutena emme tietysti pidä hänen hor- jumatonta siveellistä ankaruuttaan

—

tule historian lopputuomioksi.^Lisäämme, ettäyksityisseikoissa voipi tehdäpainavia muistutuksia hänen tutkimustapaansa vastaan. Epäluotettavista riita- ja puoluekirjoista saatuja juttuja ^onjäänyt kertomuksiin,ainakin muka mahdollisesti todenperäisenä ^tietona;sitenpä esim.

moni isonreduktioonin harrastaja esiintyykovin synkässä ^valossa, vaikka ^an- saitsisi parempaa. Muutamissa asioissa Geijerin syvämietteiset arvelut osaa- vat kysymyksen ytimeen, paremmin kuin Fryxellin lukemattomiin pikkuseik- koihin perustamat päätökset. Eikä siinä kyllin. Osa toisen jälkeen Kerto- muksista tulee syrjälle sysätyksi uusien tutkijain huolellisten teostenkautta,

joihin paljonenemmän aikaa ja vaivaa ^{on pantu}kuin Fryxell saattoi samalle ajalle ^omistaa, vaikka uhrasi pitkän elämän työhönsä. Niinpä Odhnerin Kristiinan ^holhoojainhistoria, Carlsonin Pfaltsikuninkaitten historia

—

_jonka

joutuisaa valmistumista sopinee vielä toivoa —ja Malmströmin Vapauden-aika näyttävät tekevän Fryxellin vastaavat osat vanhentuneiksi. Lieneeköhän vih- doin paljon jälkiä jälellä miehen vaikutuksesta,joka läpi koko elämänsä niin suuressa määrässä kuin Fryxell on ollut tiedemiesten ja yleisön epäsuosion alaisena? Olisikohan Fryxellin elämä samallalailla ^kadotettu, hukkaan eletty kuin Kaarle ^XlLnen,joka itsepintaisuudellaan juuri edisti sitä mitä

—

_innok-

kaimpain puolustajainsa arvellen

—

_{tahtoi estää} ja tukehuttaa?

Lukija ^näkee,että meannamme paljonkin arvoa Fryxelliä vastaanlau- sutuille muistutuksille, enemmänkenties kuin neljä vuottasitten,jolloin esi- timme samaa ainetta. Mutta toiselta ^puolenlähempi tutkimus saattaa niin paljon suurta,nerokasta ja pysyväistä ilmoille Fryxellin toimesta,ettäolemme vielä varmemmatkuin ^silloin,ettähänen nimensä ja maineensa tulee vastai- sina aikoina ^olemaan yhtenä tämän vuosisadan kirkkaimpia tähtiä Ruotsia historiassa, silloin kuin syntymättömät polvet kummastellen kysyvät hänen laittajainsa nimeäja ansioita.

Ensiksi täytyyhuomata, kuinka syvästinuo vaatimattomat Kertomukset ovat vaikuttaneet silloinkin kun kaikkein vähimmin ollaan niistä lukua pitävi- nään. ^{Sopinee ottaa} Kaarle XlLnen historiaa esimerkiksi,jota ennen kaik- kea on yksipuolisuudesta moitittu. Varmaankaan Fryxell ei ikinä löydä ar- moa sensukupolvenedessä, joka järkähtämättä luottaa ^siihen,että«tuprussa sauhun,hiekan" seisova nuori sankarikuningas oli Ruotsin suurin poika, jonka haudan ^{ääreenSvean tuli} suruhunnussa polvistua. Vastenmielisesti^tämäpolvi on tainnut ^luopuaNarvan kuuluisasta,kansallisylpeyttä mairittelevasta: «yks kymmentä vastaan," mutta ainakin se luottaa siihen,että«kääpiönnurina"

jättiläistä ^{vastaan on vaikeneva; se} menee hautaan horjumattomalla vakau- muksella, että Fryxellin kanta onporoporvarillisuuden ja lyhytmielisen kau- pin hengen kantaa. Kun hän mitä sattuvimmalla tavalla ^onKaarle kunin- kaan jalojakin puolia ja kansaa ylentävää vaikutusta kuvannut,niin esitys ei sittenkään sellaisia lukijoita tyydytä; kuva ^onmuka eheyttä vailla,_koska

se ei ole^Tegnerinmukainen^;lähteitä noudattamalla kerrotaan myöskin seik- koja, jotka tahraavat kirkastakin mainetta. Vastaisille tutkijoille ^tämäsuku-

RUOTSINHISTORIASTA. 477 polvi tuskaantuneena,julmistuneena huudahtanee niinkuin Fryxellille runoilija Talis Qvalis:

«Kuningas tääei ikänään Käy meille vierahaks.

Jo

luontohomme juurtui hän Vuossataa kohta ^kaks, Tää sankar ^{suora, suopea}

Ja

^hellä voimassaan;

Vie sydän meiltä ^rinnasta, Sylistä lapsi, mut et saa Kajotakuvaan kuninkaan."

Mutta tutkimuksen rajoja ei nerokas runoilija innostusta säihkyvillä^sä- keilläänmäärää. Saippuarakko runojen kuvaama Kaarle ^on; jos siihen kajoo, niin ^se särkyy. Kaarle kuninkaan hallituksen synkät puolet,joista kansallis- ylpeys, sankaruuden jumaloitseminen ja ruotsalainen kuninkaanpuoleisuus ^ei- vät tahdo ^{mitään tietää,ovat}kuvatut^hänen ja onnettomanRuotsin^historiaan lähtemättömiksi. Kasvava polvi, ennakkoluuloista vapaana, ^{ei taida}kuvaajaa siitä syyttää, ettäkuvatun ^{luonne on}ristiriitaisuutta ^täynnä. Jopahan näem- mekin silmiemme edessä,kuinka vanha käsitys jo nykyään ^saapi väistyä sekä runouden että tieteen maailmassa. Kansan kärsimyksistä, eikä hallitsijan Ro- landin tapaisista ^urotöistä,on suurin Ruotsin nykyisistä runoilijoista luonut iki- ihailtavan kappaleensa«Vernamon markkinoilla" *), joka kauneudessaan ^voit-

taakaikki ^nuokorskeat laulut,kuinka uljas Kaarle kuningas veti vyöltä mie- kan ja ryntästaisteloon.

Ja

kun nykyänsä ijäkäs tutkija Carlson esittäämai- nitun kuninkaan ^historiaa,niin ^emmevielä kahdessa ensimmäisessä^osassavoi sanaakaan ^{tavatasiitä,}että^tuo

„

_sankar suora, suopea,"mukaⁿⁱⁱⁿ hellävoi- massaan,olisi hitustakaan huolinut kansansa äärettömistä kärsimyksistä, joihin hän itse oli syynä,

—

_{seikka, jostaeräs} arvostelija jo hämmästyksellä on

huomauttanut, nöyrästi lisäten, ett'ei arvattavasti sellaisesta ^{tunteesta mitään} nähdä asiakirjoissa. Mitä Carlson lausuneekaan, ei häntä kohtaa sellainen raivo kuin ^Fryxelliä;tie ^onraivattu.

*) Ks.Valvojaa 1884,^s

*

_{vut 5*4}

—

7-

Ja

^{niinpä me voimmepitää} varmana ettäsamoin ^Odhner,Malmström jamuut tutkijat ovatnauttineet tahi tulevat nauttimaan suurta ^etuasiitä,että jyrkempi Fryxell onkäynyt edellä. Helpompi on seuraajille linnaa valloittaa kun ensimmäinen ryntääjä kuitenkin on ^murtanut muuriin aukon.

Ja

^Fryxell

on varmaanenemmänkuin ikinä jokumuuhistorioitsija antanutlisiäRuotsin ajantieto-tutkimukselle: Eerik XlVmestä alkaen Kustaa llLnen vallankumouk- seen asti ei löydy ajanjaksoa, tuskimpa ^edes tärkeämpää kysymystä tahi hen- kilöä,jonka kuvaamiseen hän ei olisi lähtemättömiä piirteitä ^antanut. Hänen osallisuutensa tutkimuksen edistymisessä saattaaolla vähän^huomattu,mutta onolemassa.

Vaan samalle miehelle ^tulee toinenkin ^ansio, joka on ainakin yhtä suurija yhtä harvinainen. Fryxell ^{on asettanut} tehtäväkseen sellaisen histo- rian ^luomisen, joka voisi mökkiin yhtä hyvin kuin palatsiin ^tunkeutua,kaik- kialla levittämään laajempaa tietoa Ruotsin maanja kansan vaiheista. ^Kan- sanopetuksen innokaspuolustaja 1820-luvulta onajatellut aikaa, «ehkä ^pian- kin ^tulevaa, jolloin koko Ruotsin rahvas voisiesteettömästilukea mitä ^ruot- salaista kirjaa tahansa. Silloinpa RuotsinmaanjaRuotsinkansan vaiheettu- levat olemaan ensimmäisiä tiedonhalun esineitä. Senkin ajan lukijoille olen minä koettanut esittää neopetukset ja varoitukset ja sytyttää sitäisänmaan- rakkautta, joita menneitten aikojemme tunteminen niin runsaasti antaa."

Ja

tämänsuurenmoisen,kaukaisimpaan tulevaisuuteen ulottuvan tehtävänhän^on- kinpystynyt toteuttamaan:se ihmeellisen selvä yksinkertainen ja kaunis sekä kielensä suhteen puhtaasti kansallinen esitystapa, jonka hänen mestarikätensä onvoinutmuodostaa, tekee Fryxellin Kertomukset kansallisteokseksi,joka ei helposti vanhene. Vuosisatojenkin kuluessa ^se voipi olla nuorisonensimmäi- senä lukemistona jokaisessa^kodissa, missä Ruotsin ja ^Suomen yhteisen ajan suuria muistoja rakastetaan. Harvan kansan osaksi on tullut onni nähdä en- tisaikansa niin kerrottuna. Harras toivomme ^{onsentähden, että}ainakin ^osa tästä jättiläisteoksesta ennenpitkää käännettynä tulisi Suomenkin kansan^suu- reenjoukkoon leviämään.

Mainitsimme teoksen ulkonaiset ^ansiot, sen miellyttävän ja helposti ^ta- jutun muodon. Mutta verrattoman paljon enemmänpainaa tietysti

vaaassa

sen kauttaaltansa ^havaittava ylevä ja jalo henki. Sallittakoon meidän ^ottaa tähän ^ne sanat, jotka mainio Viktor Rydberg siitä kirjoitti Fryxellille, kun neljä päivää ennen jalon vainajan kuolemaa lausui hänelle ikuiset jäähyväi-

RUOTSIN HISTORIASTA. 479 sensä, ikään kuin koko nuoremman sukupolven nimessä. «Ruotsi onoleva Teille kiitollinen ^siitä, että olettetutkijana rikastuttanut historiaamme ennen tuntemattomilla tiedoilla ja asettaneet tärkeitä ajanjaksoja puhtaampaan va- loon. Mutta Teidän korkeimmaksi kunniaksenne luettakoon, _{että Te olette} katsellut ja esittänyt menneitten aikojen tapauksia ja tarkastanut historiallisten henkilöjen sisällistä arvoa ikuisten aatteidenkannalta: vapauden,oikeuden, rakkauden kannalta. Kansallenne virtailee Teidänkirjoittamistanne asiakir- joista virvoitustaijankaikkisen elämänlähteistä. Valitettavasti nehistorioitsi- jat, joista Uiman voilausua, eivätmeidän aikoinamme ole^monta.Niinpä heistä useattulevatkin unohtumaan ^silloinkuin Ruotsin kansakiitoksella,rakkaudella mainitsee Teidän nimenne."

Tulkoon tässä lopuksi yksi näkökohta vielä mainituksi, vaikkei se ve- dakaan edelliselle vertoja. ^Laajemmanjulkisuudenavulla yleinenvalistus kas- vaakasvamistaan, ja yleisen mielipiteen valta^onnykyänsä suurempi kuin ken- ties koskaan ^{ennen. Mutta} erehtymätön tuo valtias ei ole enemmän kuin muutkaan;silloinkin kunhyvin mahtavaltaja varmalta näyttää, sesaattaaolla

onteva ja ontuva. Sittenkin ^se monesti suvaitsemattomanaesiintyy, vaikkei vaino enää rovioiksi ^muodostu. Sitä tärkeämpi on ettäyksityinen voipi jär- kähtämättä pysyä siinä minkä parhaan ymmärryksensä ^mukaanoikeaksi kä- sittää, tulkoon mikä tuleekaan.

«Yks

^kymmentä vastaan" oli ennensanka- rein ylistys, mutta saattaapanäissä nykyajan taisteluissa ^yks tuhansia ^vas- taan" seisoa

—

_{ja voitonsaavuttaa. AndersFryxellonsiinäkohden anta-}

nut mitäjaloimman esimerkin; senkin tähden^me tässä olemmeniin lavealti kuvanneet tämän rauhansankarin miehenluonnetta ^ja raiehenkuntoa.

E. G. Palmén.

Palanen kansantajuista kielitiedettä.

(Jatkoa.)

Likimääräisten laskujen nojalla ^saattaa sanoa ^maanpäällä kajahtavan noin tuhat eri kieltä. Näistä ^ontuskinneljäs osa kielitieteellisesti tutkittu^; loput tunnetaan enemmän tahi vähemmän luotettavien sanaluettelojenkautta

taikkapa vaan nimeltä. Kielitieteen tulee perin pohjin tutkia kaikki kielet maailmassa, voidaksensa sitten, työnpäätteeksi, laatia todellisestiyleisen,ver- tailevan kieliopin. Työalan^suunnatonlaveus pakoittaa kielitieteen ensiksikin järjestämään eri kielet ^niin,että yleinenkatsaus voipi työntekijälleantaa tar- peellista johtoa tutkimustaan suunnitellessansa. Kielitutkijan tehtävänä ^onsiis aluksi määrätyn ^perusteen mukaan järjestää kaikki kielet maanpiirillä. Sel- vin jakoperustus ^on kielten rakennus. ^Kunkinkielen ensimmäisenä alkuai- neena ovatsanajuuret, joukko vartaloja eli runkoja, jotka ilman mitään^muoto- opillista lisäystäilmoittavat jonkun paljaan käsitteen. Tällainen määräämätön runko ^muuttuu varsinaiseksi sanaksisilloin,kun sekäsitetään jollakin ^tavoin muodollisesti määrättynä. Kielien luokituksessa ^onpääasiallisena jakoperus-

teena sesuhde, jossa sana jasenjuuri ovatkeskenänsä, eli toisin ^sanoin,se keino, ne kieliopilliset muodot,joitten kautta kieli vartalossailmaisee kaikki ne suhteet,joihin tämän vartalon saattaa asettaa.

Nyt löytyy ^kieliä, joissa sanoilla on vaan yksi ainoa ^muoto;näitten kielten alkuainekset ^ovataivanmuuttumattomat, sanajuuren ja sananvälillä ei ole eroitusta laisinkaan. Niin ^esim. Kiinan kielessä yksi ^{sama sana vastaa} näitä suomalaisia:yhdennäköinen, yhdennäköisyys, olla yhdennäköinen,^ver-

taus, vertailla, verraten,likimmiten j.n. e. Tämä ja ^muut tällaiset kielet ei- vät siis eroita eri puheen osia, nominia, verbiä ja partikkeleita toisistaan,ei- vätkä tiedä mitään eri sijoista, tavoista ja ajoista. Kaikki sellaiset suhteet ilmaisee sekä sanojen tarkoin määrättypaikka lauseessa, ettähieno,monitui- nen koronväritys, minkä puhuja lausuessaan antaa sanoilleen. Kun sanat näissä kielissä tavallisesti ovatyksitavuisia, sanotaannäitäkieliä yhteisellä^ni- mellä yksitavuisiksi ^eli monosyllaabisiksi kieliksi. Tähän ryhmään kuuluu Kiinan ja useimmat Taka-Intian kielet.

Toisessa kieliluokassa näemme ettäkäsitteet ja ^niittensuhteet kyllä il- maistaan eri äänten kautta, vaansuhdetta ilmoittavaosa ^sanaaon,tahi ^on ainakin alkujansa ollut, eriitsenäinen sana. Sen varsinainen merkitys ^on kumminkin kielen kehkeytyessä usein hävinnyt.

—

Esimerkkinä tällaisesta kie- lellisestä menettelemisestä, viittaan ^{tässä siihen,}miten paikallisuutta ilmoitta-

vat sijat Suomenkielessä ovat syntyneet, sekä ^verbien taivutukseen.

—

Joskus

sellaiset suhdemerkit ^{ovatääniä,}jotka eivät milloinkaan ^oleitsenäisiä ^olleet, kuten esim. ^Suomen kielessä monikon ^{merkit i}ja t.

—

Tämän kieliryhmän yleinen luonne ^on siis ^se,ettäsanajuureen, joka useimmiten pysyymuuttu-

KANSANTAJUISTA KIELITIEDETTÄ.

481

mattomana, liitetään ääniä, ilmoittamaan missä suhteessa juuren^merkitsemä käsite on ajateltava; janämä äänet ovatoikeastaan itsenäisiäkäsitteitä,oman- takeisia juuria. Monessa kielessä ei sellaisia muodollisia liitteitä kirjoituksessa yhdistetäkään juuren eli vartalonkanssa, vaankirjoitetaan eri sanoina. Pu- heessa korva tosin käsittää näitten eri osien ^sulaavanyhteen yhdeksi^sanaksi,

muttatämä ei ole mitään elimellistä,orgaanillista yhteyttä, vaansiten aikaan

saatua,ettämolemmat puolet ovatulkonaisesti,ikäänkuin «liimaamalla" ^kiin- nitetyt toisiinsa. Siitä on tämäkieliryhmä saanut nimeksiliittävien,liitepe- räistefi kielten ^{luokka; latinasta} lainatulla sanalla sanotaannäitä ^kieliäag- glutineeraaviksi. Tätä luokkaa on suurin luku ^kieliä, kaikkien ^Amerikan, Afrikan, Austraalian ja Tyynenmeren saarimaailman alkuasukkaitten ^kielet,

monet Aasian ja ^neEuroopan kansojenkielet, jotka kuuluvat uraal-altailais-

tenkansain joukkoon. Tässä onhuomattava, _ettänämä äärettömänsuurelle alalle levinneet kielet luetaan samaan luokkaan ainoastaanyhdenlaatuisenra- kennusprinsiipin puolesta,eivätkä suinkaan ole sukulaiskielinä pidettävät. ^Toi- selta puolen ^{onyhtäselvää,} että tässä paljoudessa löytyy suurempia ryhmiä, joissa kansakunnat ja kielet ^ovatheimolaisuudessa keskenään. Niin jakautu- vat uraal-altailaiset ^eli turaanilaiset ^kielet,Castrenin ^mukaan, viiteen suu- reen pääryhmään: tunguusilaisten, mongoolilaisten, turkkilais-tataarilaisten, samojeedilaislenja suomalais-ugrilaisten kansojen kieliin. Edelleen jakautu-

vat suomalais-ugrilaiset kielet suomalaiseen ja ugrilaiseen ^haaraan; edelliseen kuuluvat Suomen, Lapin, Mordvan ja Tsheremissien ^kielet, jälkimäiseen

Unkarin, Permiläisten, Ostjaakienja Voguulien kielet murteineen.

Kolmanteen luokkaan luetaan ^kielet,joissa sanajuuret jane kieliopilli-

set suhteet, joita tämä juuri voimuodostua ilmoittamaan,eivät ^ole eri ^osia, vaan ovat yhtenä, jakamattomana sanana. Tämä tapahtuu sen^kautta, että itse juuri säännöllisesti taipuu ja ettäsitten lause- ja muoto-opillisia suhteita ilmoittavat äänet sulavat yhteen lujaksi yhteydeksi tämännäin ^tarpeenmukaan

muuttuneenjuurenkanssa; ^vaanirroitettuina tästä yhteydestäeivät nämätai- vutusneuvot voi käydä eri sanoina. Kun ruotsalainen ^sana tand saa moni- kossa tänder,taikka verbimuodot binda- band- bundit ilmoittavat eri ^suhteita, joissa samaa toimintaa merkitsevä sanajuuri onajateltu, niin ^onmeillä siinä esimerkki sellaisesta juuren taipumisesta, josta^nyt onpuhe. Tällaisesta me- nettelemisestä sanotaan tätä luokkaa taivutusluokaksi, jleksioonikielten luo- kaksi.

Kielten kehkeytyminen yksitavuisuuden asteesta taivutusluokkaan ^on vuosituhansia kestänyt edistys. Liiteperäiset kielet muuttuvat vähitellen tai- vutuskieliksi. Niin on meidän Suomenkieli jo hyvinmonessa kohdassa ^ai- van taivutuskielen tapainen. Sellaiset muodotkuinyö-^öi-tä,tie- teitä, tahi vien-vein, lyon-löin, tuon-toin, ovat aivan samaalaatuakuin ^ne,mitkä vast' ikään ^otimmenäytteiksi taivutuskielten luokasta. Äsken jo viittasimme^siihen, ettäpaikallisuutta ilmoittavat sijatkielessämme ovatagglutineeraamallasynty- neet; aikojen kuluessa ^ovatnekin siihen määrään taivutuskielen sijain näköi- siksimuuttuneet, että ainoastaantutkijan silmä voi eroittaaniitten alkuperäi-

set osat. Ulkopaikallisuuden sijat, ^adessiivi, ablatiivija allatiivi kuuluvat sa- nasta kala: kalalla, kalalta ja kalalle. Sijapäätteiden ja vartalon kala vä- lillä on/^ääni; tämäääni,joka^nyt on ulkopaikallisuuden merkki, onnähtä- västi jäännös sanasta ala (katso Aug. Ahlqvist, «Suomen Kielen Rakennus",

§

165

ja ss.), jokasana vieläkin Lapin kielessä merkitsee tätä samaa. Suo- men kieli on, ennenkuin kolme ^erisijaa ulkopaikallisuutta vartenlöytyi, il- moittanut sitä liittämällä vartaloon sanan ala. Vanhin muoto on siis ^ollut kala -f- ala. Sittemmin ovat vokaalitsanastaala ^karisseetpois, joten pal- jas / ^äänijäi jälelle: kalal. Kielen vielä edistyessä tuli^nuo kolme eri^pää- tettälisäksi,ja niin ^saimmemainitut sijat. Yhtäpitäväisesti tämän kanssa^ovat sisäpaikallisuuden sijat syntyneet.

—

Jos

^{vielä ottaalukuun,että}varsinaisissa taivutuskielissä ^taasonpaljon jälkiä niiltäajoilta, jolloin nekin kuuluivat liite- peräisten kielten ^luokkaan, niin tulee tosiaan siihen päätökseen, ett'ei eroitus Suomen kielen ja taivutusluokan kielten välillä suinkaan ole suuri.

—

_Sellai-

sia agglutinatioonin jälkiä taivutuskielissä ^tuntuu esim.saksalaisessa sanassa röthlich,jossa liitetyt osat selvästi ^ovatroth -f- ^gleich, samoin ruotsalaisessa sanassa trolig

=

_{tro -\- lik; o}

+

_för

+

bätter

+

lig-f-^{t on sanajonkaosat}

eivätjuuri olekiinteästi sulanneet yhteen, ja muita samanlaisia voi kuka hy- vänsä kosolta ^luetella, puhumattakaan siitä,mitenmonenkertaisesti yhdistet- tyjä aikoja verbit näissämolemmissa kielissä saattavat synnyttää.

Taivutuskielet jaetaanindo-eurooppalaisiin ja semiläisiin kieliin.

Jälki-

mäiset ovat saaneetnimensäsiitä,ettäniitä puhuvat kansat ^{ovatRaamatussa} löytyvien sukutaulujen mukaan ^Semin, Noakin vanhimman pojan, jälkeisiä.

Näitten kielten merkillisin ominaisuus ^{on se,} ettäkaikki juuret ^ovat kolmi- konsonanttisia, eikä vokaaleja ole juuressa yhtään, vaan niitten avulla juuri taipuu. Esim. juuri qtl merkitsee paljaaltaan tappamista; jos tämänjuuren

KANSANTAJUISTA KIELITIEDETTÄ.

483

tahtoopanna johonkinmäärättyyn,mahdolliseen ^suhteesen, tapahtuu seniin,, että vokaalit, joittenavulla tämä juuriäännetään,muutetaanmäärättyjensään- töjenmukaan:niin ^on qatala

=

_{hän tappaa,vaanqutilu =■ hän tapetaan}

.

Sentähden ^voi aivan lyhyesti ja yleisesti^sanoa, että semiläisissä kielissä ^tai- vutussuhteet ilmaistaan siten,ettäjuuri sisällisesti muuttuu,vaan indo-euroop- palaisissa niin,_ettäjuuri kasvaa ulospäin. Saattaa sanoavarsinaisen kielitie-

teen, lingvistiikin, syntyneen vastasilloin,kun opittiin eroittamaan indo-eu- rooppalainen kieliryhmä semiläisestä. ^Ikivanha, kunnian arvoisa Sanskriitin kieli teki kielitutkimuksen ^ennen aavistamattomassa määrässä^hedelmiäkanta- vaksi; kiitos tästä tulee, niinkuin jo edellisessä kirjoituksessa onmainittu, Franz Bopp'ille.

—

Alkaen Sanskriitin ^{kielestä, ontiede}vähitellen^saanutkan- satieteellisen sukutaulun^luoduksi,jossa melkein kaikki maailmantunnetutkan- sat saavat varmanpaikkansa. Paljon aikaa kului,ennenkuin varmuudella voi- tiin kielellisistä seikoista päättää ettäEuroopankansat

—

paitse uraal-altai- laisia kansoja, joitamyösnimitetään turaanilaisiksi

—

arvaamattomankaukai- sessa muinaisuudessa ^ovatolleetyhtenäalkukansana, joka Aasiastahajaantui eri suuntiin. Intialaiset ja Persialaiset,yhteisellänimellä Arjalaisiksi^sano- tut, havaittiin pian toistensasukulaisiksi^;sitten tuliKreikkalaisten jaRooma- laisten ^vuoro,ja niitten lisäksi vähitellen Germaanilaiset,Slaavilaiset ja Lit- valaiset sekä lopuksi Keltit. Näitten kaikkien kansakuntien kielet muodosta- vat toisen ryhmän taivutusluokkaa. Tällä ryhmällä onmonta nimeä; tavalli- simmat ^ovat indo-germaa?iilainen ja indo-eurooppalainen. Edellisellä tahdot- tiin ikään kuin osoittaa tämän kieliryhmän itäisimmät jaläntisimmätrajat, ja selvästäsyystä tämänimitys onpäässyt valtaan etenkin ^{Saksassa;nimi} indo- eurooppalainen taas osoittaa kuinka suuren maatieteellisen alan tämä haara taivutusluokan kieliä onvalloittanut itselleen. ^Nimitysarjalaiset ^kansat, joka lyhyytensä vuoksi olisi mukavin käyttää, ei ole täysin sopiva sen puo- esta, että sillä oikeastaan tarkoitetean vaan tämänhaaran Aasiassa ^asuvia kansoja.

Toisen ryhmän taivutusluokassa tekevät ^nekielet, joita Semin jälkeläi-

set, Kaldealaiset,Syyrialaiset, Samaarialaiset, Foinikialaiset,Heprealaiset,Ara- pialaiset ja Etioopialaiset puhuivat ja puhuvat.

Ne ^kansat, joitten tiedetään tähän asti edustaneen koko ihmiskunnan henkistä kehkeytymistä, ^ovat siis kielensä puolesta ^kuuluneettaivutusluokkaan»

Indo-eurooppalainen heimo pyrkii juurtumaan melkein joka paikkaan maail-

massa, ja edistys ^taiteissa, tieteissä ja kaupassa on etupäässä sen vaikuttama.

Mutta voivatpa semiläisetkin kansat kehua alansa laajuutta, ja heidän merki- tyksensä ihmiskunnan historiassa ^nouseemelkoisessa määrässä, ^vaantoiseen

suuntaan ja toisina ^aikoina, nimittäin lännessä kun kristin-usko muinoin le- visi sinnepäin, ja idässä ja etelässä islamin muodossa. Edistyksen kaikista mahtavimman välittäjän suhteen ovatsemiläiset kansat olleet indo-eurooppa- laisten opettajat. Uskontonsa kautta ovathe arvaamattomansyvältä vaikut-

taneet koko sivistyneesen^maailmaan:kristin-oppi, juutalaisuus ja islam _ovat kaikki semiläistä ^juurta.

Tämä ^teoria,joka jakaa kielet yksitavuisiin, liiteperäisiin ja taivuttaviin, on Schleicher'in keksimä (f professorina

Jenassa

1868). Sitä vastaan to-

sin voipi tehdä monta sattuvaa muistutusta, etenkin ^sen, ett'ei löydy yh- täänkieltä,jossa ei olisimuodostuksia, jotka oikeastaan kuuluvat toiseenluok- kaan; kumminkaan emme ole edes maininneet,minkälaisia muita jakoja on tehty, sillä niihin ^verraten onSchleicher'in epäilemättä selvin. Tuo äsken huomautettu seikkakaan ei ^voi aikaan ^saattaamitään epäselvyyttä, koska jo edeltäkäsin ^sopii pitää luultavana, _että jonkun luokan tuntomerkit kussakin kielessä ^ovatenemmän silmään pistävät, kuin molempain muitten. Yhtä käsi- tystapaa,joka melkein näyttää seuraavan tätä jakoa, tahdomme kuitenkin vas- tustaa. Etenkin saksalaisissa kielitieteellisissä teoksissa näkee taivutuskielten melkein aina tekijän mielestä lähinnä ^vastaavankieli-ideaalia, sekä viitattavan siihen, ettäfleksiooni josinään,prinsiipinkin ^kannalta, onesim.agglutinatioo- nia etevämpi, ja että sekinseikka,muittenohessa, on pidettävä syynäsii- hen,_että indo-eurooppalaiset kansat ovat historiassa voineet^päästä niin ^ete- vään asemaan. Meidän luullaksemme ^tuo etuluulo oikeastaan ^{perustuu vaan} turhaan itserakkauteen ja ^siihen,ett'eivät asianomaiset tahdo ^antaa tarpeeksi painoa sille tosiasialle, _ettänämäkulttuurikansat ^ovatperineet sivistyksensä perustuksen vanhemmilta jaenemmän edistyneiltäkansoilta,joiden yhteyteen ulkonaiset suhteetovatheidät vieneet.

Kysymykseen, ovatko taivutuskielet prinsiipin kannalta ^muitakieliä ^ete- vämmät ja onko kieli pidettävä todistuksena kansan elävyydestä muissa suh- teissa, _vastaamme siis kieltävästi. Emme tiedä ^ketään,joka paremmin kuin prof. Lundissa E. ^Tegner (eräässä kirjoituksessa kielestä ja kansallisuudesta aikakauskirjassa «Svensk Tidskrift," toim. H.^Forsell,

1874 —

sekä oivalli- sessa kirjassaan: «Spräkets makt öfver tanken," Tukh. 1880) ^olisi esittänyt

KANSANTAJUISTA KIELITIEDETTÄ

. 485

tätä katsantotapaa. Rupeamatta laveammalta puhumaan tästä asiasta luette- lemme vaanpääsyyt, jotkamielestämme vievät tuohon käsitykseen^:

i:ksi se ^{seikka, että}esim. Kiinan^kansa,kaikkien asiantuntevien yksi- mielisten todistusten ^mukaan, intelligensissä vetää vertoja mille muulle kan- salle ^tahansa, ja että se on äärettömän vanhan sivistyksen omistaja, vaikka sen kieli on pysynyt alkuperäisellä yksitavuisuuden kannalla,ehkäpä _tuon omituisen arkuuden vuoksi,millä tämäkansa ^onkarttanut kaikkea likeisera- pää yhteyttä muitten kanssa.

2:ksi se ^tosiasia, ettäkaikki nykyajan etevimmät kulttuurikielet mielel- lään vaihtavat fleksioonin puhetapaan, joka enemmän kuuluu agglutinatioo- nin ^tahi

—

mikä etenkin koskee Englannin kieltä

—

yksitavuisuuden luok- kaan. Mitä latina ilmaisee muodolla amavit, kuuluu Franskan kielellä ila ahne, Saksan kielellä erhat geliebt, Englannin kielellä he has loved j.n. e.

Genitiivisuhdetta merkitsevät klassilliset kielet päätteellä; Franskalaiset taas siinä kohdin aina käyttävät prepositioonia^de, Englantilaiset ja Hollantilaiset useimmiten

of

^{ja von.}

3:ksi.

Fleksioonimuodot eivät suinkaan ole ^syntyneet sen kautta, _että muka ajateltaisiin säännöllisemmin kuin ^ennen, vaan ^siitä, ettäon^ruvettupu- humaan nopeammin. Esimerkiksi kelpaa melkein kaikki yksityiskohdat, missä taivutusmuodon syntyäsaattaa tarpeeksi kauvas taaksepäinseurata. Muotojen kala-ala-la ja kalalla välillä ei ole muuta eroitusta kuin se että jälkimäinen onlyhyempi edellistä ja sentähden mukavampi käyttää^;samoin ^onhan häm-

?tar sig

=

han hämnas j.n. e.

—

Tähän kuuluu myöskin se ^{seikka, että} taivutuskielet ylimalkaan ovatmuotojensa puolesta säännöttömämpiä, ja ^siitä käy niiden oppiminen vaikeammaksi kuin se muuten olisikaan; vaan eihän kukaan toki tahtone lukeaLatinan, Kreikan, Franskan ja Saksan kielille ^an- sioksi, että niissä toinen puoli verbejä taipuvat «säännöttömästi"^{taikka että} niissä on niin tarkka vaari otettava„sukusäännöistä"

—

_{kun sitä vastaan}

Suomen kielestä näemme, että kieletär hyvinkin ^voi tulla toimeen ilmantuota outoa kieliopillista sukueroitusta,ja että verbitkin saattavatkäydä säännöllis-

tenkonjugatioonien mukaan.

Meistä ^näyttää siis päivän ^selvältä,ett'ei kielten yksitavuisuus, liiteperäi- syys tahi taipuvaisuus ole mitään asteellisia arvonmäärääjiä. Pidämme epäi- lemättömänä,_ettäkaikki kielet yhtä hyvin vastaavatasianomaisen kansantar- peita, ja yhtä tarkasti kykenevät ilmoittamaan heidän ajatuksiansa, sekä että

historialliset olosuhteet yksinään^{määräävät,}mitä kansa ihmisellisen kulttuurin hyväksi voipi aikaan saada.

Tässä ^emmetahdo^jättäämuistuttamatta, ettämeidän aikoinamme koko joukko tiedemiehiä

—

ensiksi tanskalainen Westergaard, sitten englantilaiset Ra\vlinson, Hincks,Norris ja Sayce, saksalaiset Mordtmann ja Schrader sekä etenkin franskalaiset Oppert ja Lenormant

—

_{ovatkoettaneet näyttää toteen,}

että semmoinenkin ^kansa, jonka kieli ^onagglutinatioonin kannalla, aikoinaan on ollut muita kansoja korkeammalla sivistysasteella ja kukoistavan kulttuurin synnyttäjä. Mesopotaamian ja Persian nuolenpää-kirjoituksissa löytyy, kuten tiedetään, ryhmä murteita, joitten sukulaisuussuhteet ovatriidanalaisia. Äs- ken ^mainitut tutkijat ovat selittäneet,ettämerkillisin^näistä, Akkaadilaisten eli Sumeerilaisten ^kieli,on turaanilainen^;ja silleperustukselle kirjoitti Lenor- mant v.

1873

akkaadilaisen kielioppinsakin. Heidän todistustensa luotetta- vaisuutta onkumminkin paljon epäilty; asian erinomainen tärkeys vaatii suu- rinta varovaisuutta: sillä sekansa,joka muinoin on puhunut ^{tätäkieltä,on} alkuperäisesti ollut nuolenpää-kirjoituksen omistaja, ja siltä ^ovatsen sittem- min sekä Semiläiset että Arjalaiset eli Indo-eurooppalaiset lainanneet jakäyt- täneet.

Jos

noitten tiedemiesten tekemä johtopäätös olisi oikea,niin seurai- si ^{siitä, että} tässä ikivanhan ja rikkaan kulttuurin vuoksi niin merkillisessä osassa ^maailmaa, tämänkulttuurin perustus on ollut turaanilainen, uraal-al- tailainen.

—

_{Vaan,kuten jo sanoin,}

asia ei vielä ole luotettavasti ratkaistu.

Puhumattakaan^niistä, jotka joennakolta,niinkuin ^Renan,julistavat, ett'ei voi olettaa, ettäTuraanilaiset,„qui n'a courulemonde quepour detruire," oli- sivat voineet seisoa sivistykseneturivissä,on luotettaviakin kielitutkijoita,jotka Lenormant'in yllämainitun teoksen suhteen ^{ovatsitämieltä,}ett'ei ^se,kielitie-

teen kannalta katsoen,oikeuta olettamaan että tämäkieli olisi turaanilaisten sukua. Kansalaisemme, joka tarkkojen ja monimutkaisten valmistustensakautta olisi ollut omansa varsinaisesti tutkimaan ^tätäkysymystä, K. F.Eneberg'in, tempasi kuolema äkkiä pois, juuri kun hän oli ennättänyt näyttää,mitä oli- simme olleet oikeutetut tulevaisuudessa häneltä ^odottaa.

Oli miten oli.

Jos

^tuo «turaanilainen hypoteesi" raukeaakin tyhjäksi, onmeillä kyllin riittävä korvaus: tunnustaahan koko^{maailma, ettäKalevalan,} meidän jalon kansallis-epoksemme, olemassa 010 selvästi todistaa suomalais- ugrilaisen kansanheimon henkistä yhdenvertaisuutta etevimpien indo-euroop- palaisten kansojen^kanssa, jotka, samoin kuin ^{meidän, ovat}kansallis-epoksia

KANSANTAJUISTA KIELITIEDETTÄ.

487

luoneet.

Jos

^taasyhä vielä tahdottaisiin ^väittää,että taivutuskielet kummin- kin ^ovat ja jäävät muita oivallisemmiksi,niin ei meillä sittenkään ole syytä tuntea itsiämme loukatuiksi,koska kielemme jo on kehittynyt täydelleen tai- vutusluokan kielten vertaiseksi; saatamme vielä^lisätä, että semonessa lause- opillisessa suhteessa on enemmänkin latinan, tämän kaikkien niin eteväksi

tunnustamankielen tapainen, kuin mikään^muunykyajan kielistä (vertaa esim.

lat.^{acc. c.}inf. ja abi. absol. meidän kielen vastaaviin järjestyksiin). Tieteen kannalla ^{katsoen, on}meidän kieliheimollamme yleisesti se erinomainen ^mer- kitys, että kielitiede tässä on tilaisuudessa tutkia kielen edistystä ^asteella, jonka vanhemmat sivistyskielet jo ^ovatjättäneet. «Suomalaisen kielentutkin- non lähin tehtävä" sanoo O. Donner (kirjoituksessaCastrenista,Valvoja 1881),

«tulee ^olemaan, että se yhä lisääntyvistä aineista koettaa saada selville sen yhteisen peruskielen alkuperäiset muodot jaääniseikat, jota yhteinen ^samo- jeedilais-suomalainen alkukansa onpuhunut, kun se oli ^eronnut turkkilais-ta- taarilaisesta kieliryhmästä. Myöskin sen yhteisen sanavaraston,joka näillä kansoilla kaukaisessa muinaisuudessa onollut,_täytyymuodoltaan ja sisällyk- seltään tulla määrätyksi, jotta se kieliopillisen rakennuksen ohessa tulisi yk- siöksi vielä kaukaisempaan yhteyteen Mongoolien ja Tunguusien kanssa vuosi- tuhansia sitten."

Siinä meidänSuomalais-ugrilaisen Seuran programmi. Toivokaamme, että tämä Seura ^on tuleva laajalle ulottuvien suomalais-ugrilaisten tutkimusten keskipisteeksi, ja että sen kerran ^ononnistuva täydellisesti hajoittaa ^sehä- märä, joka vielä näissä kysymyksissä vallitsee!

Edv. Stenij.

Valtiollisista ja yhteiskunnallisista oloista Elsass- Lothringissa.

11.

Julkaistuamme

ensimmäisen kirjoituksemme Elsass-Lothringin oloista tässä aikakauslehdessä,on valtiomaa kadottanut maaherransa. Sotamarsalkka Man- teuffel päätti kunniarikkaan elämänsä juoksun Kesäkuun 17 päivänä^{tätävuotta.}

Vilpitöntä surua ja osanottavaisuutta ilmaisi ^kansa,kun kuolonsanoma levisi.

Mutta Saksan sanomissa hänen hallintonsa joutui kovan kritiikin alaiseksi. Hä-