Viime vuosien uskonnollinen taistelukirjallisuus

Andens eller det rena förnuftets^religion. Helsingissä, P. H. Beijer,1883- 334^s., 4 m.50 p.

A. F. Granfelt, De förstaoffentligt af finskemänemot kristendom o.kyrkolära rig-tadeangreppen. Porvoossa, G.L.Söderström,1884. 382 ^s„4 ^m, 50 p.

Svar på. hr teol. prof. A.F.Granfeltskritik öfverAndensreligion. Helsingissä, P.

H. Beijer,1884. ^{30s.,50 p.}

A. F. Granfelt, Apologetiskt ochpolemiskt I. Porvoossa,G. L.Söderström, 1885--72 s.,1m.25 p.

Svar på hr teol. prof. Granfelts "Sluträkning^". Helsingissä, P.H.Beijer, 1885.

46^s., 50 p.

A.F.Granfelt,HrD:r C. v. Bergens i Helsingfors hållnaföreläsningaröfver „Fram-tidens kristendom". Porvoossa, G. L.Söderström,1884- 96^{s., 1m.25 p.}

Kirjoituksia "Finsk Tidskriftissä" 1883

—

_5.

Tuo taistelu uskonnollisella alalla,joka jomontaaikaa ^onriehunut mo-niaalla sivistyneessä maailmassa, pysyi kauvan jotenkin etäällä meidän

maas-TAISTELUKIRJALLISUUS. 501

tamme. Luonnollista ^{on sen} vuoksi että suomalainen yleisömyös^onkauvan

pysynytvieraana sille asialle. Tämä taistelu siirtyy tietysti melkoisesti likem-mäksi meitä ^kaikkia,kun omassa^{maassa on}ilmestynyt kirjallisuutta, laveita-kin ^teoksia, jotka sitä asiaa ^koskevat, vaikkanämä teokset eivät puhukaan

suorastaan suomenkieliselle yleisölle. Toivottavasti tämänkautta ennen pit-kää poistuvat muutamat yleiset etuluulot ja väärätkäsitykset, jotkaovat maas-samme vallinneet uskonnollisten riita-asiain ^suhteen;myöskin siinä julkisessa keskustelussa, joka on suomenkielisessäkin kirjallisuudessa viime aikoina

ta-pahtunut näissä asioissa, on tehty tämmöisiäerehdyksiä ja syytöksiä, jotka

ovat suuresti vaan haitaksi kaikille puolueille. Mitä tavallisinta ^onetenkin ollut,_{että on} puhuttu kirkon opista, kristillisyydestä jasiveellisestä maailman-käsityksestä yleensä aivan yhdessä ja^samassasilmänräpäyksessä, niinkuinnämä kolme asiaa olisivat kerrassaan aivan ^samaasia.

Jos

on lausuttu jotakin epäi-lystä kirkon oppia vastaanjossakin vähemmässäkin ^kohdassa,niin ollaan pai-kalla valmiit syyttämään senlausujaa epäkristillisyydestä ja siveellisten peri-aatteiden kumoomisesta. Tämmöinen menettely ^{ei ole} oikeutettu, jase on omansa tarpeettomastikiihoittamaan ^taisteluaja liiaksi katkeroittamaan vasta-puolueenhyökkäyksiä. Kaikkien pitäisi^{suoraantunnustaa} ettäkirkollisuus ^ei ole kumminkaan aivan sama asia kuin kristillisyys, s. ^t. s. että voi löytyä kanta, joka on kristillinen ^mutta jossakin suhteessapoikkeaa ^kirkosta;niitä asioita täytyy sen vuoksikeskustelussa pitää ^erillään,etenkin juuri^silloinkun tahdotaan menestyksellä vastustaa noita poikkeavia suuntia. Samaten olisi

tunnustettava että voi löytyä^ja löytyykinkanta, joka onepäkristillinen,mutta johon eivät kuitenkaan sovi nuo soimaukset siveellisten periaatteiden kumoo-misesta. Tämän voipi ^opettaa ylempänä ensiksi mainittu kirja «Hengen eli puhtaan järjen uskonto." ^Se ei ^olekristillinen,sopii sanoa ^{että se on}

kir-joitettu tuossan. s. uuspakanallisessa hengessä, mutta nuo tavalliset moitteet siveellisestä kumoushengestä eivät siihen ^sovi,

—

ei ainakaan suoranaisesti.

Voipi nimittäin olla ^{niinkin,että}kristitty on tullut ^siihen vakuutukseen että kaikki tämmöisetepäkristilliset periaatteet kuitenkin lopullisesti vievät johto-päätöksiin, jotka kumoovat siveellisyyden. Tämä ^on hyvin tavallinen ^väite, mutta eikäy kuitenkaan siihen nojautuminen niinkuin se olisi selvä ja kieltä-mätöntosiasia,eikä ole ^tottaettäkokemus olisi ^ainajasuorastaannäyttänyt sen ^todeksi;kokemus näyttää ettäsiveellisyyttä aina ^onlöytynyt ja vielä löy-tyy pakanamaailmassa, ja muistettava ^{on se tosiasia, ettäuseat}pakanalliset

3

viisaat sekä useat etevät kirjailijat ja ajattelijat nykyisinäkin aikoina,jotka ei-vät ole olleet kristityltä, ovatkeksineet, kannattaneet ja etevällä tavalla

edus-taneetpuhtaita, korkeita siveellisiä periaatteita.

«Hengen uskonnon" tekijä, joka ei ole nimilehdellä ilmaissut^{itseänsä,ei}

teehänkään millään tavalla semmoisia kumoovia johtopäätöksiä. Päinvastoin juuri oikeat ja jalot siveelliset periaatteet,ennenkaikkea rakkaudenkäsky, näyttäväthänestä olevan paras ja pysyväinen ^osakristillisyydessä. Kirja esit-tää jonkunmoista panteismiä. Pääajatus on:

Jumala

^{on tuo} järjellinen pe-ruste, joka onkaikki ^kaikessa, joka ^elää, vaikuttaa^kaikessa; häntä ei saa ajatella persoonalliseksi (henkilöksi, minuudeksi), niinkuin ihmiset. Kirjoittaja koettaa ^osoittaa, kuinka kaikki eri kansat ^ovatpyrkineet, usein jotenkin hy-vin onnistuneetkin kohottamaan itseänsä tälle „hengen uskonnon" ^kannalle.

Kaikissa eri sivistyskansoissa hän näkee uskonnossa tapahtuneen historiallisen kehityksen, joka kaikkialla onpyrkinyt samaansuuntaan, samaanpäämäärään.

Puhdasta hengen uskontoa hän huomaa myös

Jeesus

Natsarealaisen ^omassa opissa, muttakieltää samassa useimmissa kohdissa sen käsityksen Kristuksen opista, joka vallitsee kirkossa, ja ^senkin,joka löytyi jo apostoleissa. Pää-asiassa siten kristillisyys ^on hänen mielestään kuitenkin vaansamanarvoinen kuin ^muut korkeammat, henkisemmät uskonnot,jotka löytyvätmaailmassa.

Suurimman osan kirjasta ^{täyttää tuo} vertaileva esitys etevimpäin kanso-jen uskonnosta aina historian alusta alkaen kristinuskoon saakka. Tällainen esitys tarjoo tietystipaljon viehätystä.

Mutta kieltämättä tässä esityksessä on monta puutettaja heikkoutta.

Niitä ovat osoittaneetjo aikaa sittenilmestyneetarvostelut,etenkin prof. Gran-feltin^;semmoisten arvostelujen jälkeen^{ei ole}minulla syytäeikä^riittävää ky-kyä ryhtyä yksityisseikkoihin. Yleensä tekijä ^tässähistoriallisessa esitykses-sään seuraa,niinkuin itsekin ^ilmoittaa,jotenkin tarkasti useain ulkomaalaisten teoksia näillä aloilla. Nämä ^erilähteet ^ovathyvinkin kirjavat; niiden tekijät kuuluvat aivan erillaisiin tieteellisiin,filosofi siin jauskonnollisiin suuntiin. Em-pimättä täytyy sanoakirjoittajan usein seuranneen noita erilaatuisia lähteitänsä liian ^tarkasti,niin ^ettäesitykseen jää hajanaisuus, joka vaikuttaa häiritsevästi itsesisällykseen; esitys onpaikoittain aivan kuin kokoonpantueriluontoisista, irtonaisista kappaleista, josta seuraa ettäjääpi jotakin sekavuutta itse asiaan

ja niihin^aatteihin,joita tekijä tahtoo ^ominansa,uskonnollisena^totuutena, esit-tää. Itse peruskysymyksessäkin, kysymyksessä

Jumalan

henkilöllisyydestä,

TAISTELUKIRJALLISUUS. 503 tuommoinen epäselvyys pahasti ^haittaa;ks. ^s. 266—7, jossa tekijä jo rupee selittämään ettäpanteismin jumalankäsitettä pitää oikaista teistiseksi,muttaei osaa kumminkaan toimittaa asiata sen paremminkuin^ettäkohta sen jälkeen palaa entiseen oppiinsa, joka koko pääteoksessa näyttää jotenkin selvältäpan-teismiltä. Mutta toisessa vastauksessaan tekijä, tehtyjen muistutuksien joh-dosta, koettaa paremmin selvittää kantaansa tässäperuskysymyksessä (s. 28 ja seur.), ja selittää ^sanovansa

Jumalaa

epäpersoonalliseksi ainoastaan sen vuoksi että Hänellä ei voi ^olla«aistillista individualiteettia (yksilöllisyyttä)."

Omien mielipiteiden esitys on tässä selvempi, ja

Jumalaa

käsitetään itseta-juiseksi hengeksi; esitetään sitten (etenkin ^s. 30

—

3) jotenkin johdonmu-kaisesti ja hyvin että kuitenkin pitää ajatella

Jumalaa

immanentiseksi ^(läsnä olevaksi ja vaikuttavaksi) ^kaikessa, koko luonnon maailmassa ja hengenmaail-massa. Mutta aivan väärin ^{on tässä taas se että}asetetaan tätäkäsitystä vas-takohtaan kirkon jumalankäsitettä ^vastaan;kirkko päinvastoin voipi aivan yh-tyänäihin selityksiin.

Ja

aivan väärin onmyös mainita,niinkuins. 29

teh-dään, _tämänmielipiteen puolustukseksi filosofeja, jotka ovat todellisia ja täy-dellisiä panteistejä. Nämä väärät viittaukset ^osoittavat tässäkin että kirjoit-taja ei ole voinut pitää peruskysymyksiä kylläksi ^{selvillä,mutta}kiitoksella ^on mainittava ettähän nimenomaan kokonaan luopuu panteismistä.

—

_Mitä

yksi-tyistietoihin tulee,niin voipi sanoa noiden moniasten lähteiden tarkasta seu-raamisesta olleen melkein välttämättömänseurauksen,ett'ei voiaivan täydel-lisesti luottaa kaikkiin ilmoituksiin ja asvosteluihin. Vertauskohtia ^eri uskon-noista esittäessään tekijä mielestäni menettelee toisinaan liian rohkeasti taikka hyväksyy liian mielivaltaisia,_toisten tekemiä, arveluja^;hänesim. huomaa «jon-kunmoista" kolmeyhteyttä jumalankäsitteessä ei ainoastaan vanhoissa Intialai-sissa, Egyptiläisissä, vaan myöskin Persialaisissa, jopa Kreikkalaisissakin (! Tseys, Apollon ja Athene).

Hyvin tiheältä tekijä tietysti tulee koskemaan kristillisyyteen ja vertaile-maan eri aikakausien siveellisiä harrastuksia ja niiden yleviä aatteita siveelli-syydestä, hyveestä, maailmanjärjestyksestä ynnä ^muustakristinuskon käsittei-hin ja oppeikäsittei-hin; silloin löytyy hänen esityksessään kieltämättä taipumus liian paljon ylentämään

—

epäilemättä tietämättänsä ja tahtomatta

—

Intialaisten, Kiinalaisten, Egyptiläisten ynnämuiden pakanakansain uskonnollisia eli aat-teellisia käsitteitä ^raamatunkäsityskannan ^rinnalle,samalla kuin hän kristilli-sen kirkon historiassa löytäämelkein ainoastaan erehdyksiä,heikkouksia, ja

kirkollisen oppijärjestelmän kehitys on hänelle hulluutta vaan. Vihdoinkin pistää silmiin ettähän tosiaan hämmästyttävällä luottamuksella tulkitsee raa-matunlauseita omituisella ^tavallaan,niin että ne kannattavathänen omia mieli-piteitänsä. Näihin omituisiin raamatunselityksiin ^onjo vastakirjoittaja

viitan-nut.

—

Tuommoiset seikat eivät ^{ole omansa} vahvistamaan oikeata luottamusta kirjoittajan lausuntoihin ja mielipiteihin niissä ^kohdissa, missä lukijalla ei ole itsenäistä, kaikkien eri mielipiteiden tutkimiseen ^perustuvaavakuutusta;niin esim. kun tekijä mainitsee milloinka hän luulee eri evankeliumit kirjoitetuiksi,

—

asia josta, kuten tiedetään, yhäkiistellään;onpa kirjantekijäkin työnsä kestäessä hiukan ^muuttanutmielipiteitänsä tässä asiassa (vert.^s. 27 ja 235).

Kaikki nämä seikat ovat antaneet syitä ja tukea ^niille,jotkaeivättahdo

tunnustaa mitäänansiota,mitään ^totuutta sentapaisessakirjassa kuin «Hengen uskonto." Muttaluulenkuitenkin,kaikesta ^siitähuolimatta,ettähyvin moni meidän maassamme voisi oppia tästäkirjasta yhden tärkeän asian,josta ei olla selvillä: Nuo vanhat sivistyskansat eivät ^olesuinkaan olleet senkaltaisia törkeitä epäjumalien palvelijoita, jommoisiksi ^moniajattelee kaikkia pakana-kansoja, vaanhe ovatuskoneet ikuiseen, äärettömään,hyvään prinsiippiin (pe-rusvoimaan), tai yhteen korkeimpaan armolliseen Jumalaan;useilla kansoilla taikka useilla henkilöillä näissä kansoissa ^onollut ihmeteltävän jalo käsitys

Jumalan

^{pyhyydestä ynnä} siveellisyydestä. Kitkin ratkaiskoon sitten ^oman vakuutuksensa ^mukaan, onko ^tuo Jumala,johonnuopakanakansat uskoivat ja vieläkin ^uskovat, «joku toinen jumala" kuin todellinen,kristittyjen ^Herra, vai eikö voi sanoanoidenpakanain palvelevan puuttuvaisen ymmärryksensä mukaan todellista

Jumalaa. —

_Onpa

syytä lisätä että ^tuo käsitys törkeästä epäjumalien ja n. s. fetish-esineiden palvelemisesta, joka käsitys ^onollut ai-van yleinen sivistyneessä maailmassa,_perustuu suurimmaksi osaksi erehdyk-seen ja _väärään käsitykseen myöskin mitä tulee kaikkein raaimpiin maan päällä eläviin kansoihin. Esim. useilla neekeri-heimoilla ^ontoden^teossausko yhteen henkiseen Jumalaan,maailman luojaan ja hallitsijaan. Nuo eurooppa-laisten matkustajien kertomukset, että nämä neekerit jumalinansa palvelevat ainoastaan kiviä,puunkappaleita y.m. semm., neovat vaanerehdyksestä ja ennenaikaisista päätelmistä syntyneitä juttuja, joita voisi yhtä hyvällä syyllä kertoa keskiajan kristityistä, jotka kunnioittivat pyhäinkuviansa. He tietävät varsin hyvin, että heidän kunnioituksensa esine ei ^{ole tuo}kivi taikka ^tuo puunkappale, vaan se onnäkymätönjumaluuden voima. (Niistä asioista voipi

TAISTELUKIRJALLISUUS. 505 löytää esityksen Max Mullerin luotettavassa teoksessa«Uskonnon alkuperä ja kehitys, etenkin Intian uskontoja silmällä pitäen," josta alkuaan englannin-kielisestä teoksesta^löytyyruotsalainen ^käännös,Tukh. 1880).

—

Jo

ennenkuin «Hengen uskonto" ilmestyi, oli uskonnollinen taistelu toi-sessa muodossa siirtynyt maahamme. Abo Tidningissä oli alkuvuodella1

883

syntynyt keskustelu,alkaen tämän sanomalehden vaatimuksesta että

uskonto-opetus poistettaisiin julkisista kouluista ja jätettäisiin kokonaan kodin tehtä-väksi,ja hra Th. Lindh oli Finsk Tidskriftissä,Marraskuun ^numerossa1883, julkaissut kirjoituksen, jossa hän ^vastustaa valtiokirkkomme oppijärjestelmää.

Prof.Granfeltin lavea ^teos, jonka nimi ^onylempänämainittu,on vastauksena kaikkiin näihin eri suunnista tehtyihin hyökkäyksiin. Kolmasosa omistetaan

vastakirjoitukseksi«Hengen uskontoa" vastaan.

Prof. Granfelt on, _niinkuin tiedetään,_niitäuskonopin edustajia, jotka eivät kammo uskonnon arvostelemista järjenmukaisella tutkimisella. Hänen harras ^toivonsaon, ettäkirkon opista «säälimättä poistettaisiinkaikki,jokaei kestä järjenmukaista tarkastusta, ankarinta arvostelua,kaikki puutteenalaisuu-det,

—

Monen silmissä Granfeltin kirjajos semmoisia ^onvoinut tunkeutua kirkolliseen käsitykseen uskonnosta."näyttää kovin,melkein peloittavan la-vealta, ja itse esitystavassa on myös^monenmielestä liiallinen,_väsyttävä la-veus. Mutta ainakin se, johononherännyt tuo nykyaikananiin tavallinen, oikeutettu ^{kritiikin,omanitsenäisen}tutkimuksen ja arvosteluntarve,se,joka itse tunteeuskonnollisten epäilyksien^perusteetjaniiden ^voiman,hänellä on syytä ryhtyä ottamaan täyttä selkoa kirjasta, eikä ^hänluullakseni tule sitä vaivaa katumaan. ^Semmoinen lukija epäilemättä vaan onkiitollinen siitä

la-veasta,järjellisiin syihinperustuvastaja moninaisia epäilyksiä huomioon

otta-vasta esityksestä, jokaannetaanetenkin kirjan toisessa ja kolmannessa osassa uskonnon peruskysymyksistä sekä kristinuskon pääajatuksista, tarkastamalla niitä ^moneltaeri kannalta ja koettamalla näyttää, ettäainoastaan ^ne täydelli-sesti tyydyttävät järkeä. Vieläpä jossakin paikassa ^tunteekaipausta siitäettä joku kohta ^onjäänyt syrjälle; esimerkkinä mainitsen kysymyksen kuinka si*

veellisen tahdonvaikuttimen puhtaus ^onoikein säilytettävä, ^kun sitä ^asetetaan yhteyteen noiden uskonnollisten palkintolupauksien^kanssa, jota asiata

«Hen-gen uskonnon"kirjoittaja parissa paikassa yrittää ^ottaa tarkemman tutkistelun alaiseksi, _mutta johon Granfeltin kirjassa ainoastaan ohimennen kosketaan.

Tietysti paikoittain kyllälaveasti käsitellään sivuseikkojakin^;niin ^on osittain

asian laita ensi ^osassa,kirjoituksissa Äbo ^{Tidningiävastaan.} Mutta suurim-maksi osaksensa kirja sisältää vaan ^semmoista, joka on opettavaista ja viehät-tävääjokaiselle, kellä vaan on tutkimuksen halua näissä asioissa.

Erittäin otetaan tarkastuksen alle «Hengen uskonnon" koko historial-lista esitystä uskontojen kehityksestä. Asiallisissa ilmoituksissa ja yksityis väit-teissä prof. Granfeltin esitys ^on,se jokaisen täytyy myöntää,yleensä varmem-paa ja luotettavamvarmem-paa laatua. Hän kieltää kokonaan sitä yleistä kehitystä henkisempään uskontoon,jota edellä mainitussa kirjassa esitettiin^;väittää sitä vastoin ^että mitä tavallisin ^on uskontojen historiassa havaita puhtaamman, henkisemmän uskonnon taantumistakuvien ja taikakalujenpalvelemiseksi, niin-kuin osaksi on käynyt kristinuskonkin useissamaissa. Että semmoista

taan-tumista usein nähdään,sitä huomauttaa kyllä myös«Hengen uskonnon" te-kijänimenomaan; mutta prof. Granfelt väittää tämännojalla yleisenhistorial-lisen kehityksen pakanauskonnoissa tapahtuneen tähän aivan päinvastaiseen

suuntaan. Tuota viime aikoina syntynyttä, vertaavaauskontotiedettä hän

ter-vehtii erityisellä ^ilolla,luullen sen jo vahvistaneen käsitystä, joka sopii kris-tillisyyden kanssa erittäin hyvin yhteen, ettänimittäin pakanauskonnot ^ovat syntyneet sillä, kun kansat ^ovat vähitellen luopuneet puhtaasta yksijumaluu-desta. Alkuperäiseksi uskonnoksi hän ^väittää(s. 231)oikean yksijumaluuden (monoteismin),josta onensiksisyntynyt seuskonnon ^muoto,jota Max Möl-ler nimittää henoteismiksi («yleisjumaluus," kaikkialla ilmaantuvan,yleisen, epämääräisen jumalanvoiman taikka henkivoiman palveleminen,

—

_sitä aavistaminen, Möller väittää alkuperäiseksi uskonnonrauodoksi);^siitäovatsitten

syn-tyneet nuo moninaiset, määrämuotoiset pakanauskonnot, on sepitettynoita henkilöllisiä,ihmisten tapaisia jumalia. Meneepä Granfelt ⁿⁱⁱⁿpitkälle, että sanoo: «pakanuudessa on ^havaittu,aina historiallisen ajan alusta ^alkaen, ai-noastaan taantumista uskonnon ^alalla,ei missään edistymistä" ^(s. 237 ^viitta, ja s. 298). Nämä viimeiset lausunnot eivät voine suinkaan pitää paikkaansa.

Kumpiko näistä yleisistä käsitystavoista on oikeampi, mitä tulee pakanauskon-tojen kehitykseen, niiden sisälliseen historiaan, siihen kysymykseen jatkettu

vertaava tutkimus sillä alalla voi vielä epäilemättä levittää hyvin paljon^valoa, vaikka tosin lopullisen, aivan täydellisen ja ^varmanvastauksen löytäminen tällä tiellä tuskin onmahdollinen;vielä tällä hetkellä vertaavauskontotiede onniinnuori,ettänäkyy niissä kysymyksissä vallitsevan hyvin paljon erimie-lisyyttä. Mutta ei kukaan kristitty saa missään tapauksessa katsella semmoista

TAISTELUKIRJALLISUUS. 507 tutkimusta tuollakummallisella,_mutta aivantavallisellauskonnollisella pelvolla, aivan niinkuin totuuden ilmisaaminen jossakin asiassa voisi kumota hänen kris-tillisen uskontonsa.

—

Vähempiä vastakirjoituksia onsittemmin ilmestynyt «Hengen uskonnon"

tekijän puolelta kaksi, prof. Granfeltilta yksi (yllä mainittu «Apologetiskt o.

polemiskt"). Edellisen ensimäisessä vastauksessa pistää silmiin pari kummal-lista erehdystä raamatunselityksissä ja hyvin heikot vastauksetparissa toisessa yksityiskohdassa, ks. etenkin sivut 5 (loppukappale), 13 (Jahve-sanasta),^28,29, (jossa tekijä itse tietämättänsä, esiintuomallaBunsenin selityksen,näyttää väit-teensä vääriksi,

—

_asia,

jota hän toisessa vastauksessa,s. 11, hyvin huonolla tavallakoettaa selittää).' Toinen vastine ^{antaa sitä vastaan}lukijalle tilaisuu-den päästä paljoa paremmin ymmärtämään hänen ajatuksiansa parissa tär-keässä kohdassa.

Liitteenä edelliseen kirjaansa onprof. Granfelt julkaissut vihkonhra^von Bergenin kuuluisia esitelmiä vastaan. Siinä tekijä^koettaa, niin tarkasti kuin mahdollista pysyen pääasioissa ja seuratenhra ^v.Bergenin esitystä, valaista juuri niitä samoja ^kohtia, joihin tämäkoski,kristillisyyden^kannalta,

—

_eli

kirkon ^kannalta, koska hra v.Bergenmyösvaatii kristillisyyden ^nimeä us-konnollensa.

Myöskin toisella taholla on keskustelua jatkettu. Hra Lindh ^onFinsk Tidskriftissä,vihkoissa 5 ja 6 ^v. 1885, julkaissut uusiakirjoituksia, joissahän vastaaprof. Granfeltille ja yhä edelleen esittää sitä mielipidettä, että kirkon oppi sotii ^raamattua ja järkeä vastaan sekä myöskin Lutherin perusaatteita

vastaan, ja että se siis tarvitsee perinpohjaista uudistusta. ^Hänen kirjoituk-sensa sisältävät ajatuksia ja syitä, jotka ovat punnittavat, ennenkuin ne hyl-jätään. Nämä syyt tosin eivät ole ^uusia,hra Lindhin ^keksimiä, niitä voi kyllä löytää muualtakin; _muttahra Lindh esittelee niitä yleensä vakuutuksen voi-malla, osaksi sattuvasti.

—

Hänen kirjoitustavassansa on minunmielestäni jo-takin loukkaavaa, siinä käytetään pilkkaa jotenkin paljon ^aseena. Kuitenkin voinee sanoa ettäpilkallisuus on ainoastaan ulkomuodossa,olemme

velvolli-set ajattelemaan _{että sen} takana onvakuutus,joka käsittää uskonnon asioita vakavalla lämpimällä mielellä. HraLindh tahtoo kyllä hänkin säilyttää kris-tillisyyttä, kristinuskon ydintä, mutta kirkolliset tuskin tahtonevattunnustaa

hänen kantaansa kristilliseksi; hänen väitteensä kulkevat samaan ^suuntaan kuin v.Bergenin taikka kuin n. s. unitaarinen kirkko Englannissaja

Ameri-kassa, ja hän kieltää siten jyrkästi^useatopinkappaleet, joita meidän kir-kossamme katsotaan kaikkein tärkeimmiksi..

—

Myöskin toiset kirjailijat Finsk Tidskriftissä,hrat ^F.Elfving ja W. Bolin,ovat erikirjoituksissa koskettaneet näitä uskonnollisia kysymyksiä.

—i —t.

In document Naiskysymyksestä vielä sananen · DIGI (sivua 34-42)