Retkeilyjä Edenistä

Retkeilyjä Edenistä.

Päivä Warwick'issa jaStratford-on-Avon'issa

«Warwick Castle on Englannin vanhimpia ja muistorikkaimpia linnoja.

Nykyinen earle ^onkyllä verrattain vähäpätöinen^henkilö,köyhäkreivi,jolla on vaan₁₀ tuhatta ^puntaa vuotuista tuloa. Hän ei ^voiedes välttävästi yllä-pitää esi-isiltään perimäänsä linnaa. Kun se jonkun aikaa sitten vahingoittui tulipalossa, kokosivat VVanvickin kreivikunnan asukkaat korjausmaksujen suo-rittamiseksi tarvittavan summan. Eihän voinut pyytääkkään kreivi-rukkaa sitä itsetekemään.

—

Hänen arvonimensä onsangen vanha^;jos taruavoiuskoa, kantoi sitä jo muuanArthuri kuninkaan ritari. SanovatpaAlfred kuninkaan tyttärenperustaneenosan nykyistä linnaa

—

pian sen jälkeen joutui ^se roh-kean ritarin Guy War\vickin haltuun. Tämä ontärkeä henkilö suvun histo-riassa,uljas urho,joka löiSaraceenit ja voitti louhikäärmeitä. Hänen ajoiltaan asti ^ovat kaikki Warwickin earlet ^ottaneet enemmän tahi vähemmän tehok-kaasti osaa ^isänmaansa historiaan. Kuuluisimmat ^ovatkenties Richard Ne-ville, kuninkaiden-tekijä, päähenkilö Buhverin kirjoittamassa «the ^{lastof the} Barons"-nimisessä romaanissa, ja hänenseuraajansa, tuo onnetonClarencen herttua,jonka epäluuloinen veli tuomitsi kuolemaan

—

_{jaoman tahtonsa}

mu-kaan sai hän hukkua Malmsey-viinillä täytettyyn ammeesen.

Nykyisen earlen esi-isät polveutuvat^suoraan Fulke Grevillestä, Sir Phi-lip Sidneyn ystävästä ja aikalaisesta. Fulke,jalomies, oli paljoa parempi hallitsija kuin hänen edeltäjänsä Beauchamp suvun kreivit. War\vickin kau-pungin on häntä kiittäminen ^monesta vielä nytkin voimassa olevasta armeliai-suuden laitoksesta

—

_muttakas, johan olemmekin perillä; tehkää hyvin, neitiseni,jaastukaa alas."

Ne ^vaunut, millä ajoimme asemahuoneelta, olivat seisahtaneet War-wickin porttien^eteen,jonka tähden ystävämme ja matkakumppalimme oli la-kannut kertomasta linnan historiaa. ^Kauvan miettimämme matkan Warwickiin olimme päättäneetpanna toimeen eräänäkauniina Toukokuun päivänä. Nyt olimme perillä

—

_mutta näenhän vaan vanhanmuurin, korkean,paksun ja lavean,kuin linnan muuri ^ainakin,ja siinä portin, mikä myöskin^onraskas,

synkkä ja näyttää kuuluvan linnoitukseen. Kolkutamme sitä rautavasaralla,

palvelijan univormussa oleva herrasmies,miekka vyöllä ja tukka jauhoitettuna, avaa portin

—

_{perhe on}kotona ja portinvahti ^on juhlapuvussa. Nyt olemme vuoren läpi hakatussa käytävässä. Lehmusten latvat muodostavat katon

päit-temme yli. Murattia kasvavat ^vuoren penkereetovat seininä. Muratti lui-kerteleikse maatamyöten^rungostarunkoon ja muodostaa sammalen sekä jon-kun siellä ^täällä metsistyneen kukan avulla kauniin ^nurmikon,paitse kes-kellä ^tietä, missä kreivin ajokalut kulkevat jättäen jälkeensä tummanpunaista hietaa.

Tämä tie näyttää vievän lumottuunpalatsiin; odotamme pääsevämme makaavan ruhtinattaren asuntoon,muttakas,sekääntyykin^äkkiä,jameolemme tulleet piikkisellä tasakatolla varustetun keskiaikaisen linnan eteenkorkeine torneineen ja ampumaluukkuineen. Linnan sisäpiha on sangen avara. Edes-sämme on ^{asutut osat,} vasemmalla ^vankila,missä onn. s. Caesar-torni, oi-kealla Guy-torni, kaikista ^korkein, minkä korkeat muurit yhdistävät toiseen osaan ^linnaa, vanhaan ruohoa ^kasvavaan, monitorniseen päärakennukseen.

Mukavat ^portaat vievät^muureille,missä on sangen hupaista kävellä muurien viereen istutettujen, komeiden Libanonin ceederi-puiden varjossa.

Noustuamme vasemmalla oleviaportaita tulemmesuureenetehiseen,mikä on avarakuin konsertti-sali. Seinät ^ovat koristetut ^sodissa, niin Franskalai-sia ja Saraceenejä kuin omia maanmiehiä ^vastaan,otetuilla lipuilla. Siellä löytyy vanhoja aseita, vanhoja sota-asuja, vieläpä hevoisvaatekin,minkä

sa-notaanolleen Guy-vanhuksen, ^{satujensankarin, oman.}

Yläpuolella sitäriippuu hänen miekkansa. Se onniin ^{raskas, että} hä-nennykyisiä jälkeisiään varmaankin täytyy olla kaksi sitänostamassa.Hänen kypärinsäkin on sangen suuri; hänen puolisonsa jalustinnäyttää pikemmin sopivan tavattomanrotevalle sankarille.

Eräässä nurkassa^onsuitset, joilla Elisabeth kuningattaren sanotaan^rat sastaneen matkustaessaan Warvickista Kenilworth'iin tervehtimään suosik kiansa Leicesteriä,minkä tapauksen Walter ^{Scott on}kertonut.

Ikkunan edessä seisoo Guy-ritarin huttupata; hänelläpä näkyy olleen erinomaisen hyvä ruokahalu ja taipumus kansallisruoan, kaurahutun,syöntään, sillä hänen^patansaonsangen suuri

—

sitä voi verrataniihin muuripatoihin, joita meillä saa nähdä maalla.

—

Tyhjensitkö sen yksin, Guy-ritari

—

ge-segneteMahfeeit!

EDENISTÄ. 497 Salissa ^on suuri kamiini, jota ei lämmitetä hiilillä eikä haloilla,vaan

hirsillä, pelkillä hirren päillä, joita aina löytyy^varastoonpantuja summatto-man suuressa taideleikkauksilla koristetussa kirstussa. Muutamat isot kasvit ja nuotiotuli poistavat johonkinmääräänsalin synkeyden.

Nyt käännymme ^oikealle,komeaan jalkaa pitkään juhlahuone-riviin, jonka vahtimestari kynttilällä valaisee. Taka-alalla ^on kirkkoon ^vieväovi, jonka läpi näkyy kuninkaan puvussa ^oleva henkilö. ^Mitä pitääköearle aamu-naamiaisia?

Ei, se onkin vaan vanDyckinmaalaamaKaarlo ^I:senkuva, etäisyys ja päivän hämärä tekevät harhanäön niin täydelliseksi että

—

_{henkilönäyttää}

lähestyvän.

—

Somasti sisustetussa kappelissa löytyy saarnatuoli ja leikkauksilla varus-tettuja tammi-istuimia. Earlen ja hänen vieraittensa istuinsijat ^ovat kaunis-tetuthiukan täydellisemmillä leikkauksilla ja ^varustetuthiukan pehmeämmillä tyynyillä, kuin palvelijoille määrätyt. Muutoin ^{ne ovat} yhdenlaiset.

—

Maa-latut ikkunat suovathuoneelle salaperäisen puolihämärän.

Mennään ^nyt tuohon pitkään juhlahuone-riviin! Niitä katsoessa juohtuu mieleen Drottningholman ja Gripsholman ^{huoneet,muttanämät ovat} kalliim-masti sisustetut kuin kumpikaan noista linnoista. Täällä löytyy ^vanDyckin, Rubensin, Holbeinin ja Rafaelin maalauksia. Huoneesta tullaan ^toiseen, pu-naiseen, kullittuun, ceederi-huoneesen,j. n. e. Sitten seuraa pieni viehättävä naiskamari, josta näkee tuuheitten rantojensa sisällä luikertelevan Avonin. Is-tuudu tuohon syväänikkunan ^komeroon; siellä voit uneksia ^historiaa,pöytä onollut Marie Antoinetten oma. «Kultaisen kammion" avoimestaovestanäet Anna kuningattaren ruumiinkokoisen kuvan

—

_{ja suoraan sen edessä}

Hen-rikki VHI:n poikana, minkä taulunvanDyck onmaalannut;kuningas näyt-tää lempeältä, hellältä ja iloiselta: Holbeinin maalaama Anna Boleyn kat-soo häneen loistavin silmin. Neito ei voi lukea ^tuomiotaannuorukaisen kas-voista.

Asehuoneessa ^{on monta} kallisarvoista ^kalua; ennen kaikkia mainitta-koon Elisabeth kuningattaren hevois-asu japienet kallisarvoiset

hopea-vaat-teet, mitkä ^ovat tehdyt^Robertin,Leicesterin ^earlen,Elisabetin lemmityn, poi-kaselle.

Tästä salista vie käytävä makuuhuoneihin. Huonekalut ^ovat Anna ku-ningattaren lahjoittamat

—

_{norsun ja}kilpikonnan luusta tehdylläpöydällä

sei-soo Scipion, Lateraanin luota löydetty, Thorvaldsenin kuntoonpanema kuva-patsas.

Valtahuoneiden yläpuolella onkreivin ja kreivinnan omat huoneet,

—

joita valitettavasti ^eipääse katsomaan. Olisipa hupaista tietää, kuinka, Ten-nysonin mukaan puhuen,nämät«satain carlein" jälkeiset ^asuvat. Alapuolella onkeittohuoneet,mitkä suurimmaksi osaksi ovathakatut ^vuoreen,linnan pe-rukseen tällä paikalla.

Ulos mennessämmekohtasimme yksinäisen, jaloryhtisen ja harmaahiuk-sisen ^herran; hän tervehti meitä ⁿⁱⁱⁿkohteliaasti,hän kulki käytävän läpi niin käskevän^{näköisenä,että} varmaan luulimme nähneemme linnan omistajan, Guy Warwickin ja Clarencen herttuan jälkeisen. Sittemmin näimme saman miehen ratsastavan kaupungin läpi, ja saimme samalla tietää hänen olevan earlen vanhimman pojan, joka raha-asioitaan parantaakseen hiljakkoin ^oli nai-nut erään rikkaan kauppiaan tyttärenLiverpoolista. Olikos sitten^kumma, ettähänen hiuksensa olivat harmaantuneet liian varhain!

Nyt onmeillä hankala työkäsissä: tulee kiivetä ylösniitä 133^porrasta myöten, mitkä vievät Guy-torniin. Täällä ^{on huoneita}viidessäkerroksessa,

joiden muurin-aukoista muinoin ampujat ja joutsimiehet tähystivät; nyt ne ovat tyhjät. Levähtäen toisessakerroksessa katsomme alas. Ruohokossa

te-pasteleva riikinkukko näyttääsilkkikerän kokoiselta. Neljännestä kerroksesta näyttävät maassa kulkevat ^ystävämmelinnun kokoisilta.

Nyt olemme ylhäällä!

Kaupunkeja, kyliä, kirkontorneja ja tapuleja,^metsiä, niittyjä, linnoja ja jokia leviää silmäimme ^eteen.

Tuolla onKenihvorth,monelle tuttu Walter Scottin romaanisia

—

_tuolla

etäämpänä Guys ^Cliffe, missä linnassa Guy-ritari päätti päivänsä

—

_soma

Leamingtenin kaupunki on jalkojemme juuressa. Kauvimpana, taivaan ran-nassa, on Shropshiren kummut ja vanha torni aina Hengistin, Horsan jahei-dän lähimmäisten jälkeistensä ajoilta.

Kaikki nämätmuistomerkit ovatihanassa,hymyilevässä, valoisassa, iloi-sessa ja rauhallisessa ^seudussa; on kuin^se ei näyttäisi tietävänkään histo-riasta, on kuinsotaaei olisi koskaan käyty ^täällä eikä verta vuotanut

—

_eikä

viholliset hävittäneet tätä seutua.

Ah kuinka ^helposti ja kernaasti olisi alkanut uneksia muuriin nojau

EDENISTÄ. 499 tuen! Mutta aika kuluu kiirehtiviltä matkailijoiltakin, uinailu onheille ylöl-lisyyttä

— — _.

Vielä olipaljon jäljellä. Ensiksi tulimennä alas. Kuljettuani 30 por-rastatunsin jo päätäni pyörryttävänja olevani väsyksissä

—

6o:llä istuuduin kuluneille kiertoportaille ja nauroin. Sitten en tiennyt mitään ennenkuin jo-olin ^ulkona; kuinka olin tullut ^{alas,en voi sanoa}vieläkään. Mutta olinpa iloissani,kun pääsin Guyn torninportaista pahemmitta vammoitta kuin jäykät, vapisevat ja kipeät jalat.

Nyt olimme^menossapuiston kautta ansariin. ^Täällä,viheriöitsevän kuk-kulan huipulla, ovatrauniot Alfred Suuren tyttären rakennuttamasta tornista.

Ansari rakennettiinkin oikeastaan sen suurenmarmori-altaan yli, jonka Sir William Hamilton kaivatti ^Hadrianonhuvilan vierellä olevasta järvestä.

Se on valkeasta marmorista tehty taideteos

—

pelkkää kreikkalaista

teko-tapaaja, kuten oppaammesanoo,niin ^vanha, ettälinna siihen ^{verrattuna on} kuin pikku-lapsi.

Kuljemme eteenpäin, pimeiden kujien, tuuheiden lehtojen läpi

—

_lvi

kertelevan joen^rantaa, viheriöitseväin,tuoksuvain niittyjen yli

—

linna näyt-tääkaukaa sekä synkältä ja kolkolta,että runolliselta ja viehättävältä.

Mutta ^{nyt emme}saa jäädä ihailemaan

—

eikä uneksimaan Guy War-wickin ja Elisabethin ajoista. Aika rientää

—

_{meidäntäytyykiiruhtaa}

eteen-päin. Wiime silmäys jäähyväisiksi Warwick Castlelle ja sitte ^pois.

«Nyt tiedätte kuinka Englannin aatelismies ^elää; olette nähneet hänen historiansa ^olevan solmitun hänen isänmaansa historiaan,"sanoo oppaamme hiukan ylpeänä, vieden meidät Warwickin pikku kaupunkiin.

Sielläkin ^onhiukan nähtävätä.

Menemme ^St. Claryn kirkkoon. Se ^{on normannien aikuinen,mutta} Anna kuningattaren aikaan ^seosaksi rakennettiin uudestaan. Kuori on san-genvanha. Neljät pääenkelit kannattavat kattoa. ^Ne pitävät kädessään kil-piä, joissa on Beauchamp-suvun

—

Wanvickin omistajain

—

_vaakuna.

Kuorin alla on holvi, täynnä kiviarkkuja ja ruostuneita vaakunoita.

Paitsi sitä onsiellä omituinen kalu,jota ennenkäytettiin pahojen naisten ran-kaisemiseksi, etenkin sellaisten,jotka eivät olleet miehilleen alamaiset. Hei-dät pantiin kiini ^tuoliin, joka sysättiin veteen pyörillä ja pitkillä tangoilla.

Tultuaan kylliksi syvälle, vajosi tuoli koneen avullapohjaan kerran tahi useam-minkin, aina rangaistavan rikoksen mukaan.

—

Tämän kylvyn jälkeen pääsi

pahantekijä, «uutena ja puhtaana" ^ihmisenä, entisen miehensä luo.

Sano-taanpakonetta käytetyn vielä viime vuosisadan lopussakin.

Kirkossa löytyy paljon hautoja, hautakuoreja ja rippituoleja. Eräässä muurissa ^onpieniä aukkoja, joista spitaliset pienillä, matalilla ovilla

varustet-tuihin,ahtaihin komeroihin suljettuina kuuntelivat messua.

Oikealla onsuurin ja tärkein hautakuori

—

nimittäin jomainitun Beau-champ-suvun.

Täällä ^{näemme monta}omituista päällekirjoitusta, kuulua nimeä ja kal-lista sarkofagia. Tässä lepää«the maiden queen"in lemmitty, uljas

Leices-ter, ja arkun koristuksena nähdään hänen kivinen muotokuvansa, ritarinpu-vussa, sukkanauhan ritariston nauha olalla ja sukkanauha polven ympärillä.

Hänen vieressäänlepää hänenpuolisonsa, ja vähän matkaa siitä heidän poi-kansa, jonka sotisovan näimme asesalissa. Tuo poikanen^{on saanut}kauniin muistokirjoituksen. «Robert Dudley, Denbighin^lordi, War\vickin perillinen, Lyslen kreivi y. m. ^{lepäätässä} jalojen esi-isäinsä joukossa, ylösnousemisen toivossa." Tuo pienokainen ^onpitkässä «baby"-hameessa,pitsikaulus ja jalo-kivinen otsanauha yllä, kädet ristissä ^rinnalla,kivikasvoilla levollinen ^lapsen

hymyily. (Jatk.)

In document Naiskysymyksestä vielä sananen · DIGI (sivua 29-34)