• Ei tuloksia

Retkeilyjä Edenistä

Retkeilyjä Edenistä.

Päivä Warwick'issa jaStratford-on-Avon'issa

«Warwick Castle on Englannin vanhimpia ja muistorikkaimpia linnoja.

Nykyinen earle onkyllä verrattain vähäpätöinenhenkilö,köyhäkreivi,jolla on vaan10 tuhatta puntaa vuotuista tuloa. Hän ei voiedes välttävästi yllä-pitää esi-isiltään perimäänsä linnaa. Kun se jonkun aikaa sitten vahingoittui tulipalossa, kokosivat VVanvickin kreivikunnan asukkaat korjausmaksujen suo-rittamiseksi tarvittavan summan. Eihän voinut pyytääkkään kreivi-rukkaa sitä itsetekemään.

Hänen arvonimensä onsangen vanha;jos taruavoiuskoa, kantoi sitä jo muuanArthuri kuninkaan ritari. SanovatpaAlfred kuninkaan tyttärenperustaneenosan nykyistä linnaa

pian sen jälkeen joutui se roh-kean ritarin Guy War\vickin haltuun. Tämä ontärkeä henkilö suvun histo-riassa,uljas urho,joka löiSaraceenit ja voitti louhikäärmeitä. Hänen ajoiltaan asti ovat kaikki Warwickin earlet ottaneet enemmän tahi vähemmän tehok-kaasti osaa isänmaansa historiaan. Kuuluisimmat ovatkenties Richard Ne-ville, kuninkaiden-tekijä, päähenkilö Buhverin kirjoittamassa «the lastof the Barons"-nimisessä romaanissa, ja hänenseuraajansa, tuo onnetonClarencen herttua,jonka epäluuloinen veli tuomitsi kuolemaan

jaoman tahtonsa

mu-kaan sai hän hukkua Malmsey-viinillä täytettyyn ammeesen.

Nykyisen earlen esi-isät polveutuvatsuoraan Fulke Grevillestä, Sir Phi-lip Sidneyn ystävästä ja aikalaisesta. Fulke,jalomies, oli paljoa parempi hallitsija kuin hänen edeltäjänsä Beauchamp suvun kreivit. War\vickin kau-pungin on häntä kiittäminen monesta vielä nytkin voimassa olevasta armeliai-suuden laitoksesta

muttakas, johan olemmekin perillä; tehkää hyvin, neitiseni,jaastukaa alas."

Ne vaunut, millä ajoimme asemahuoneelta, olivat seisahtaneet War-wickin porttieneteen,jonka tähden ystävämme ja matkakumppalimme oli la-kannut kertomasta linnan historiaa. Kauvan miettimämme matkan Warwickiin olimme päättäneetpanna toimeen eräänäkauniina Toukokuun päivänä. Nyt olimme perillä

mutta näenhän vaan vanhanmuurin, korkean,paksun ja lavean,kuin linnan muuri ainakin,ja siinä portin, mikä myöskinonraskas,

synkkä ja näyttää kuuluvan linnoitukseen. Kolkutamme sitä rautavasaralla,

palvelijan univormussa oleva herrasmies,miekka vyöllä ja tukka jauhoitettuna, avaa portin

perhe onkotona ja portinvahti on juhlapuvussa. Nyt olemme vuoren läpi hakatussa käytävässä. Lehmusten latvat muodostavat katon

päit-temme yli. Murattia kasvavat vuoren penkereetovat seininä. Muratti lui-kerteleikse maatamyötenrungostarunkoon ja muodostaa sammalen sekä jon-kun siellä täällä metsistyneen kukan avulla kauniin nurmikon,paitse kes-kellä tietä, missä kreivin ajokalut kulkevat jättäen jälkeensä tummanpunaista hietaa.

Tämä tie näyttää vievän lumottuunpalatsiin; odotamme pääsevämme makaavan ruhtinattaren asuntoon,muttakas,sekääntyykinäkkiä,jameolemme tulleet piikkisellä tasakatolla varustetun keskiaikaisen linnan eteenkorkeine torneineen ja ampumaluukkuineen. Linnan sisäpiha on sangen avara. Edes-sämme on asutut osat, vasemmalla vankila,missä onn. s. Caesar-torni, oi-kealla Guy-torni, kaikista korkein, minkä korkeat muurit yhdistävät toiseen osaan linnaa, vanhaan ruohoa kasvavaan, monitorniseen päärakennukseen.

Mukavat portaat vievätmuureille,missä on sangen hupaista kävellä muurien viereen istutettujen, komeiden Libanonin ceederi-puiden varjossa.

Noustuamme vasemmalla oleviaportaita tulemmesuureenetehiseen,mikä on avarakuin konsertti-sali. Seinät ovat koristetut sodissa, niin Franskalai-sia ja Saraceenejä kuin omia maanmiehiä vastaan,otetuilla lipuilla. Siellä löytyy vanhoja aseita, vanhoja sota-asuja, vieläpä hevoisvaatekin,minkä

sa-notaanolleen Guy-vanhuksen, satujensankarin, oman.

Yläpuolella sitäriippuu hänen miekkansa. Se onniin raskas, että hä-nennykyisiä jälkeisiään varmaankin täytyy olla kaksi sitänostamassa.Hänen kypärinsäkin on sangen suuri; hänen puolisonsa jalustinnäyttää pikemmin sopivan tavattomanrotevalle sankarille.

Eräässä nurkassaonsuitset, joilla Elisabeth kuningattaren sanotaanrat sastaneen matkustaessaan Warvickista Kenilworth'iin tervehtimään suosik kiansa Leicesteriä,minkä tapauksen Walter Scott onkertonut.

Ikkunan edessä seisoo Guy-ritarin huttupata; hänelläpä näkyy olleen erinomaisen hyvä ruokahalu ja taipumus kansallisruoan, kaurahutun,syöntään, sillä hänenpatansaonsangen suuri

sitä voi verrataniihin muuripatoihin, joita meillä saa nähdä maalla.

Tyhjensitkö sen yksin, Guy-ritari

ge-segneteMahfeeit!

EDENISTÄ. 497 Salissa on suuri kamiini, jota ei lämmitetä hiilillä eikä haloilla,vaan

hirsillä, pelkillä hirren päillä, joita aina löytyyvarastoonpantuja summatto-man suuressa taideleikkauksilla koristetussa kirstussa. Muutamat isot kasvit ja nuotiotuli poistavat johonkinmääräänsalin synkeyden.

Nyt käännymme oikealle,komeaan jalkaa pitkään juhlahuone-riviin, jonka vahtimestari kynttilällä valaisee. Taka-alalla on kirkkoon vieväovi, jonka läpi näkyy kuninkaan puvussa oleva henkilö. Mitä pitääköearle aamu-naamiaisia?

Ei, se onkin vaan vanDyckinmaalaamaKaarlo I:senkuva, etäisyys ja päivän hämärä tekevät harhanäön niin täydelliseksi että

henkilönäyttää

lähestyvän.

Somasti sisustetussa kappelissa löytyy saarnatuoli ja leikkauksilla varus-tettuja tammi-istuimia. Earlen ja hänen vieraittensa istuinsijat ovat kaunis-tetuthiukan täydellisemmillä leikkauksilla ja varustetuthiukan pehmeämmillä tyynyillä, kuin palvelijoille määrätyt. Muutoin ne ovat yhdenlaiset.

Maa-latut ikkunat suovathuoneelle salaperäisen puolihämärän.

Mennään nyt tuohon pitkään juhlahuone-riviin! Niitä katsoessa juohtuu mieleen Drottningholman ja Gripsholman huoneet,muttanämät ovat kalliim-masti sisustetut kuin kumpikaan noista linnoista. Täällä löytyy vanDyckin, Rubensin, Holbeinin ja Rafaelin maalauksia. Huoneesta tullaan toiseen, pu-naiseen, kullittuun, ceederi-huoneesen,j. n. e. Sitten seuraa pieni viehättävä naiskamari, josta näkee tuuheitten rantojensa sisällä luikertelevan Avonin. Is-tuudu tuohon syväänikkunan komeroon; siellä voit uneksia historiaa,pöytä onollut Marie Antoinetten oma. «Kultaisen kammion" avoimestaovestanäet Anna kuningattaren ruumiinkokoisen kuvan

ja suoraan sen edessä

Hen-rikki VHI:n poikana, minkä taulunvanDyck onmaalannut;kuningas näyt-tää lempeältä, hellältä ja iloiselta: Holbeinin maalaama Anna Boleyn kat-soo häneen loistavin silmin. Neito ei voi lukea tuomiotaannuorukaisen kas-voista.

Asehuoneessa on monta kallisarvoista kalua; ennen kaikkia mainitta-koon Elisabeth kuningattaren hevois-asu japienet kallisarvoiset

hopea-vaat-teet, mitkä ovat tehdytRobertin,Leicesterin earlen,Elisabetin lemmityn, poi-kaselle.

Tästä salista vie käytävä makuuhuoneihin. Huonekalut ovat Anna ku-ningattaren lahjoittamat

norsun jakilpikonnan luusta tehdylläpöydällä

sei-soo Scipion, Lateraanin luota löydetty, Thorvaldsenin kuntoonpanema kuva-patsas.

Valtahuoneiden yläpuolella onkreivin ja kreivinnan omat huoneet,

joita valitettavasti eipääse katsomaan. Olisipa hupaista tietää, kuinka, Ten-nysonin mukaan puhuen,nämät«satain carlein" jälkeiset asuvat. Alapuolella onkeittohuoneet,mitkä suurimmaksi osaksi ovathakatut vuoreen,linnan pe-rukseen tällä paikalla.

Ulos mennessämmekohtasimme yksinäisen, jaloryhtisen ja harmaahiuk-sisen herran; hän tervehti meitä niinkohteliaasti,hän kulki käytävän läpi niin käskevännäköisenä,että varmaan luulimme nähneemme linnan omistajan, Guy Warwickin ja Clarencen herttuan jälkeisen. Sittemmin näimme saman miehen ratsastavan kaupungin läpi, ja saimme samalla tietää hänen olevan earlen vanhimman pojan, joka raha-asioitaan parantaakseen hiljakkoin oli nai-nut erään rikkaan kauppiaan tyttärenLiverpoolista. Olikos sittenkumma, ettähänen hiuksensa olivat harmaantuneet liian varhain!

Nyt onmeillä hankala työkäsissä: tulee kiivetä ylösniitä 133porrasta myöten, mitkä vievät Guy-torniin. Täällä on huoneitaviidessäkerroksessa,

joiden muurin-aukoista muinoin ampujat ja joutsimiehet tähystivät; nyt ne ovat tyhjät. Levähtäen toisessakerroksessa katsomme alas. Ruohokossa

te-pasteleva riikinkukko näyttääsilkkikerän kokoiselta. Neljännestä kerroksesta näyttävät maassa kulkevat ystävämmelinnun kokoisilta.

Nyt olemme ylhäällä!

Kaupunkeja, kyliä, kirkontorneja ja tapuleja,metsiä, niittyjä, linnoja ja jokia leviää silmäimme eteen.

Tuolla onKenihvorth,monelle tuttu Walter Scottin romaanisia

tuolla

etäämpänä Guys Cliffe, missä linnassa Guy-ritari päätti päivänsä

soma

Leamingtenin kaupunki on jalkojemme juuressa. Kauvimpana, taivaan ran-nassa, on Shropshiren kummut ja vanha torni aina Hengistin, Horsan jahei-dän lähimmäisten jälkeistensä ajoilta.

Kaikki nämätmuistomerkit ovatihanassa,hymyilevässä, valoisassa, iloi-sessa ja rauhallisessa seudussa; on kuinse ei näyttäisi tietävänkään histo-riasta, on kuinsotaaei olisi koskaan käyty täällä eikä verta vuotanut

eikä

viholliset hävittäneet tätä seutua.

Ah kuinka helposti ja kernaasti olisi alkanut uneksia muuriin nojau

EDENISTÄ. 499 tuen! Mutta aika kuluu kiirehtiviltä matkailijoiltakin, uinailu onheille ylöl-lisyyttä

— — .

Vielä olipaljon jäljellä. Ensiksi tulimennä alas. Kuljettuani 30 por-rastatunsin jo päätäni pyörryttävänja olevani väsyksissä

6o:llä istuuduin kuluneille kiertoportaille ja nauroin. Sitten en tiennyt mitään ennenkuin jo-olin ulkona; kuinka olin tullut alas,en voi sanoavieläkään. Mutta olinpa iloissani,kun pääsin Guyn torninportaista pahemmitta vammoitta kuin jäykät, vapisevat ja kipeät jalat.

Nyt olimmemenossapuiston kautta ansariin. Täällä,viheriöitsevän kuk-kulan huipulla, ovatrauniot Alfred Suuren tyttären rakennuttamasta tornista.

Ansari rakennettiinkin oikeastaan sen suurenmarmori-altaan yli, jonka Sir William Hamilton kaivatti Hadrianonhuvilan vierellä olevasta järvestä.

Se on valkeasta marmorista tehty taideteos

pelkkää kreikkalaista

teko-tapaaja, kuten oppaammesanoo,niin vanha, ettälinna siihen verrattuna on kuin pikku-lapsi.

Kuljemme eteenpäin, pimeiden kujien, tuuheiden lehtojen läpi

lvi

kertelevan joenrantaa, viheriöitseväin,tuoksuvain niittyjen yli

linna näyt-tääkaukaa sekä synkältä ja kolkolta,että runolliselta ja viehättävältä.

Mutta nyt emmesaa jäädä ihailemaan

eikä uneksimaan Guy War-wickin ja Elisabethin ajoista. Aika rientää

meidäntäytyykiiruhtaa

eteen-päin. Wiime silmäys jäähyväisiksi Warwick Castlelle ja sitte pois.

«Nyt tiedätte kuinka Englannin aatelismies elää; olette nähneet hänen historiansa olevan solmitun hänen isänmaansa historiaan,"sanoo oppaamme hiukan ylpeänä, vieden meidät Warwickin pikku kaupunkiin.

Sielläkin onhiukan nähtävätä.

Menemme St. Claryn kirkkoon. Se on normannien aikuinen,mutta Anna kuningattaren aikaan seosaksi rakennettiin uudestaan. Kuori on san-genvanha. Neljät pääenkelit kannattavat kattoa. Ne pitävät kädessään kil-piä, joissa on Beauchamp-suvun

Wanvickin omistajain

vaakuna.

Kuorin alla on holvi, täynnä kiviarkkuja ja ruostuneita vaakunoita.

Paitsi sitä onsiellä omituinen kalu,jota ennenkäytettiin pahojen naisten ran-kaisemiseksi, etenkin sellaisten,jotka eivät olleet miehilleen alamaiset. Hei-dät pantiin kiini tuoliin, joka sysättiin veteen pyörillä ja pitkillä tangoilla.

Tultuaan kylliksi syvälle, vajosi tuoli koneen avullapohjaan kerran tahi useam-minkin, aina rangaistavan rikoksen mukaan.

Tämän kylvyn jälkeen pääsi

pahantekijä, «uutena ja puhtaana" ihmisenä, entisen miehensä luo.

Sano-taanpakonetta käytetyn vielä viime vuosisadan lopussakin.

Kirkossa löytyy paljon hautoja, hautakuoreja ja rippituoleja. Eräässä muurissa onpieniä aukkoja, joista spitaliset pienillä, matalilla ovilla

varustet-tuihin,ahtaihin komeroihin suljettuina kuuntelivat messua.

Oikealla onsuurin ja tärkein hautakuori

nimittäin jomainitun Beau-champ-suvun.

Täällä näemme montaomituista päällekirjoitusta, kuulua nimeä ja kal-lista sarkofagia. Tässä lepää«the maiden queen"in lemmitty, uljas

Leices-ter, ja arkun koristuksena nähdään hänen kivinen muotokuvansa, ritarinpu-vussa, sukkanauhan ritariston nauha olalla ja sukkanauha polven ympärillä.

Hänen vieressäänlepää hänenpuolisonsa, ja vähän matkaa siitä heidän poi-kansa, jonka sotisovan näimme asesalissa. Tuo poikanenon saanutkauniin muistokirjoituksen. «Robert Dudley, Denbighinlordi, War\vickin perillinen, Lyslen kreivi y. m. lepäätässä jalojen esi-isäinsä joukossa, ylösnousemisen toivossa." Tuo pienokainen onpitkässä «baby"-hameessa,pitsikaulus ja jalo-kivinen otsanauha yllä, kädet ristissä rinnalla,kivikasvoilla levollinen lapsen

hymyily. (Jatk.)