Vielä sananen viinasta · DIGI

latausaita:

Lauwantaina kello 1päiwällä Weilin'in ^ja GBös'in f^trjaf^avi)as

sa.^^^^^^>^^^^^^^^^^^^W

tvastaan otetaan

samassa

^{paikassa 10} pennistä pie- neltä rittnltä.

Tilaushinta:

Koko ttntobelta 3 m.

—

Kolmeneljänneks

. ^{. .}

²

^„

²⁵P.

^J

Puolelta

¹

„

_5Q

j

NMnnekseltM^^^^^^W^^^^^^«o^

Msityffe^numerot —

^' ₁₀

Iyuiiislyliistä.

juomaratti, joka

heittää mainionsa

^{ja lap-}

sensa ^nälkää

^näkemään,

^{kun itse myypi}

^omat

ja perheensä maatteet

sekä

^muun

^omaisuuden

kapakkaan, miinaa

saadakseen?

Historia

näyttää muun

ohessa,

kun wa^

laisee Manhan ^Ruoman

maltakunnan

kohta-

loita, kuiuka tämä

aikanansa

^{tunnetun maa-}

ilman mahtama hallitsiatar mähitellen

^maipui

paisuman ylellisyyden ropakkoon,

kuinka sillä

menetti

mcimansa

^ja

Maltansa sekä ^kuinka

miimein

^juuri

samasta

^syystä

^katon

ⁿⁱⁱⁿ

tykkänään

mailmasta,

_ettei

siitä ^mmncnnain muosisatain

^perästä,

sen ^heikkouden

^tilasta

lukien,

ollut edes kielikään jälellä,

nimittäin

elämänä kielenä.

Mutta kun siis

ylellisyyson

saanut

^maailman

mahtamimmatkin kansat

^ka-

toamaan,

niin

kuinka paljoa enemmän eikö

silloin

^pienien

^kansain,

^joiden

^ainoa

^elon

moiman tuki on puhdas,

kohtuutta

^ja

snve-

yttä

kannattama henki sekä harras

^{into ja}

pyrkimisen

halu

päästä aina

korkeammalle

malistuksen ^kannalle,

^pitäisi

^maroman,

^ettei-

Mat kompastuisi

siihen

paulaan, josta

suuret

kansat,

kerran

siihen

takertuneina, eimät enää ole kyenneet nousta.

gin

tasöri

ylöskantaa miten

kirkkoherrankin

palkan

takseerauksen

jälkeen. Erityisistä toi- mista makietaan lukkarille

sitä

^{paM: a)}

mih- kiäisistä kirkossa

ja pappilassa 50 p:niä, mutta

kodeissa

1

m.;

d) hautajaisista kou- lulla määrättynä hautajaispäimänä 50p:iä, mutta muina ^päiminä 1m.

Suntiolle

maksetaan

^{palkkaa 100 m, jotka}

ylöskannetaan _miten inkkarinkin palkka;

sitä

paitsi

saa ^hän haudankaimamisesta:

^yhteisistä

2 mrk.

—

ja erityisiltä ₄ mrk.

Nohkea susi

^{on eräänä yönä miime}

miikolla

^käynyt kaupungissa ja kadulta otta- nut paistikseen niin ^{hywin syötetynkoiran,} että

se,

jaksamatta syödä koko rungon, on jättänyt

toisen

^{puolen jäälle}

mahan

^matkan

päähän kaupungin rannasta.

- Uutta kirjallisuutta. Täkäläisestä ^kir-

japainosta on

äskettäin

ilmestynyt: Pyhän

Raamatun Historia. ^{Kansa-, Kierto-}

ja Sunnuntaikoulujen tarpeeksi.

Toi-

mittanut A.

Tarkkanen."

^Kirja

sisältää,

12

taitteessa

¹⁵⁵

^suvulla,

⁵⁶

kertomusta Nau-

hasta

ja 48 Uudesta

testamentista. Kerto-

mukset

^{omat lyhyitä,}

^maan

kirjotustamalleen pelkittä ja sujumia. Selkeydeksi näyttää meistä myöskin oleman

luettamana,

että ker-

tomukseen someltumat

^raamatun

lausoet

^omat

liitetyt kuuki

kertomuksen ^alle. Tosin

^on

tähän teokseen sattuuut

^jäämään

^muutamia

^pamomir-

heitä,

joiden joukosta

ehkä

olemme mainin- neet erehdyttämtmmän kun

huomautamme Vanhan Testamentin

23

kertomuksen

^päälle-

kirjoituksesta, joka kuuluu:

losef

^pakenee

Mcdianiin", ehkä

pitäisi tietysti

kuuluman,

miten

sen kertomuksen sisällöstäkin

^helposti

huomaa: Moses

^{pakenee j. n.}

^e.";

^mutta

kirjan helppo

hinta, 80

^{penniä, ja epäile-}

mättä lapsista

humittama ^esitystapa

^antanee

sille lukuisan

lukia piirin.

— Oitaistawaa. Wiime numerossa

^il-

moitettiin

herra

^G.

Breitholtzin hemosen

^juos-

seen

kilpa-ajossa 3 m. 41

sek.,

kun piti

olla

4 m. 41

sekunnissa.

Mitkä owat ylellisyyden hedelmät?

Waik'ei

ylimalkaan olekaan syytä

ehdotto

masti

luottaa siihen

ajatukseen, jota

tamalli-

sesti iällisemmät ihmiset

kannattamat, että

nimittäin

^yleensä

ihmiskunnan mielenlaatu

^ja elämän tamat

heidän nuoruutensa

^{aikana omat}

olleet kaikin ^puolin ylemät ja jalot, mutta että

sitä

^mastaan nuorempi sukupolmi tur-

meltuu turmeltumistaan,

niin

saattaahan sen-

tään tänä meidänkin

aikanamme

löytyäsyytä

lausua

^muutama

sana

ylellisyyden kasmatta- mista

hedelmistä.

Mitä ensinnäkin

yksityisen ylellisyyttä ra-

kastawaisen ihmisen

mielenlaatuuntulee, owat

hänelle herkulliset

^{ruoat ja juomat,}

hienot

^ja

kallisarmoiset

^{pukimet monta}

^{monituista wer-}

taa armokkaammat kuin huolenpito

sisällisen malistumisen

ja jalostumisen

kartuttamisesta.

Hän ^maan

maipumistansa maipuu

nautinnon himojen halman

ikeen alle. Sanalla

sanoen

on

hänen

käsityksensä mukaan

ulkonaisesti

loistama elämä

ihmisen maallisen

^{olon pää-}

maali

^ja

tarkoitus,

olipa

sitten

simeellisyyden laita mittn

tahansa. Hänen käsitysmoimansa ei

^kykene

kohoamaan ahdasta

^{päämaaliaylem-}

mäksi,

^ja

hän siis

^annostelee

^muitakin kanssa- ihmisiänsä armokkaiksi sen mukaan, kuinka he

^julkisissa

tilaisuuksissa

^astumat

esiin hie- noissa

pu'uissa ja

nauttimat hintamia ^ulko-

maan ruoka-

sekä

juoma-tamaroita. Senv

moisiahan

^{ne omat nuo}

hekumallisuuden

^or-

jat, päättäen

siitä,

miten

he ^yleisesti nähdään esiin

^astuman.

Waan missä sellainen hekumassa ^eläminen

pääsee lameammalta juurtumaan,

tunkemat

sen maikutukset

^symälle

perhe-elämäänkin,

^jossa

heikontamat toimeentulon

ja, mikä pahempi on,

häwittäwät siitä simeellisen

hengen. Niin-

kuin simeellinen ^henki

yleisemmin woipi kar- kamustua perhekunnista, niinpä myös woi- daan ajatella

sen ^wähitellen

katoaman kau

sasta kokonaisuudessaankin.

^Se

esimerkiksi

ei olisi

mikään hywä

merkki,

jos tapahtuisi että pölkyt ja muut tuotteet

tuleteltaisiin

^ulos

maasta ja

kormaukseksi tuotaisiin

^{ylen run}

saat

^määrät

hintamia

ulkomaan juomatama- roita

setä maatetuksia kansan sekä

^nautitta

wiksi

^että

käytettälviksi. Minkämerran olisi sitte semmoinen kansa

^parempi

^{kuin Mcli}

— _{Kaupungin tuimalle}

kirkkoherralle ^ja

kaupungin lukkarille setä suntiolle juotsetoain paltta-etujen ehdotukset. Kirkkoherralle

^on

lumattu

kolmetuhatta ^(3,000)

markkaa wuo tuista ^{palkkaa ja} 500 m.

huoneen

^muokra-

rahaa.

Erityisistä

toimituksista

^on

hänelle

sitä

^paitsi

suostuttu maksamaan:

^{a.) kuulu-}

tuksista

cuvioliittoon 5

m.;

b) amioliittoon

mihkimisestä

jumalanpalmeluksen jälkeen kir-

kossa tahi

^{pappilassa 5}

^m.,

^{mutta muualla}

ulkona kaupilngissa ¹²

m.;

o) lapsen risti-

misestä

^{pappilassa 1m. ja ulkona kaupun-} gilla 6

m.;

a)

hautiaisista ^koulutta

^{1m. ja}

koululla seurakunnalta

^{määrättynä}

hautaus-

päimänä 5 m., _mutta muina päilvinä12

m.;

y) papinkirjoista

riita-asioita,

reisuja ja ^ta kuitten

wahwistamista

^{tvarten lm., mutta}

pensionia marten ja muista

todistuksista

⁵⁰

penniä; jota paitsi

semmoisista

todistuksista, joita yleinen päällekantaja

rikosasioissa ^waa- tii.

^ei

makseta

mttään, eikä niistä joita kou^

luihin

^pyrkimät

tarvitsemat. Pääsiäis-rahat

ja muut

mahdollisesti

löytymätjura

stolae"

lakkautettaisiin.

Lukkarille,

jonka myöskintulee urkuja

soit-

taa,

maksetaan

palkkaa 600

m.,

jotka taupun-

Muualta.

Kirje Keski-Suomelle.

Helsingissä ₁₅p.Maaliskuuta.

Kemät

tulee! Kemät tulee! Siitä

maluut-

taa meille auringon lämpöiset

säteet,

jotla

1875.

3I:o 12. Kesli-Suomi Wiides wuosilerta.

Iyumslyliistii,

Perjantaina Maaliskuun ^{19 p:nii.}

käteemme niin

huomaamme

^että

se

^lupaa

olla .Hengellisena ramintona ylhäisille ja al-

haisille".

^{Se on erittäin}

^kaunis

^lupaus,

mutta ei ^lupb taloa

hämitä. ^sillä

^ei

^niissä

kymmenessä numtrossa, jotka

tähän saakka

omat ilmautunect, paljon hengellistä rämin-

toa ole ^löytynyt,ell'en ota lukuun

haettaw-

ta Mirkoja" ja

,.

kuolleista koko

Suomessa"

joilla

se

^täyttää palstojansa.

Samassa

^näyttö-

numerossa

^T.

^I.

makuuttaa ei

kuulumansa

kumpaiseenkaan ^leiriin, ei

suomalais-

^eikä

ruotsalaiskiihkoisien", siten

^{pukien yllensä}

lampaan

nahan

päästäksen lammasten jouk- koon.

Mutta

piaupa tuli

sen

oikea luonne ilmiin. Suden kynnet ja hampaat tulimat näkymiin. Jo

toisessa numerossaan

^ilmaan-

tuu kirjoitus nimimerkillä l— t— g.

(ko-

min läpikuultama

nimimerkki,

kuu toimit' tajan nimi

seisoo lehden alussa:

^{Carl Al-}

bert

Gröneberg).

Tässä

kirjoituksessa

saar-

nataan

Helsingin suomikiihkoisten

^kielestä,

jota

hän

lampaanlatinaksi" nimittää ja ^jonka kannattajina

hän

^luettelee:

Suomalaisen

^kir-

jallisuuden

seuran.

Kirjallisen

K. L:n

^{ja U.}

S:n.

Hän makuuttamalla

^makuuttaa,

ett'ei

kenkään T.

I:n

^lukija moi ymmärtää näiden

suomikiihkoisten ^kieltä,

^ja

luonnollisesti siis

^ei

muu ^auta,maan ^täytyy

kokonansa

^turmautua

T.I:ään, sillä sen ^suomi

^on

suomea

^{eikä min-}

kään muun

lehden. —

_{Se on tapa}

_sekin

hankkia

^{joku tilaaja}

lisää! — _Mistä

_tuo

äkkinäinen muutos tuli? Sen

T. I. ^osaksi

ilmaisee 4:ssä numerossaan, _{sillä siinä} se

^tun-

nustaa

olemansa

miime muonna manalan

majoille uinuttaneen "Vikiugin" (suomeksi Merirosmon") seuraaja, »vieläpä

mahan sa-

maa mielialaakin"

ehkä hän

mieläkin makuut- taa

"suomalaisuuden ^kalliissa asiassa olemansa

Vikingin mastustaja".

Tuollaista

^puuro-lo- giikkaa

seuraa lehti

kaiken matkaa.

Mi

^ja

toinen Vikingin

heimolainen

^taputtaa

sitä

olalle, kuiskaa

sille

mirmoittamia sanoja kon- naan, ja

miehuullisesti

taistelee T.

I.

^kau-

niin periaatteen ^eteen.

Hämitköön ^suomikiih-

koiset,

^enentykööt

salaruotsikiihkoiset

^ja

^elä-

kööt

ruotsikiihkoiset!

^kas

^siinä

^T.

I:n ^sota-

huuto.

Pianpa

kuitenki saanee

^T.

_I:kin seurata

samaa

tietä kuin edeltäjänsä ,,Vilingen",

sillä

kaikkialta

pyydetään tilausrahoja

takaisin

^ja

moni tilaaja lahjoittaa nekin

T. ^I:lle,

^kun

maan

^ei

lehteä lähetetä

^tilaajan

kiusaksi.

Wäinö.

lopa lienen

liiaksikin

^täyttänyt

^K.

^S:n

ahtaita

palstoja. Lopetan

siis ^niinkuin

^ta-

mallisesti

muutkin: toiste

enemmän.

— Lahjoitettu palkinto suomenkielistä ^lo-

mediaa warten. Morgonbladin

^toimitus

on eräältä henkilöltä,

^jota

ennenkin

^{monella ta-} malla on

osoittanut harrastustaan suoma-

laista simistystyötä

^ja

erittäin suomalaista

teateria kohtaan, saanut

mastaanottaa 500

markkaa,

joka

summa

antajan määräyksen

mukaan

on käytettämä

palkinnoksi parhaim-

saamat hien otsaltamme

^{malumaan ja lumi-}

kinoksen

muodattamaan

martoina

malumia kyyneleitä;

sitä

kuiskuttaa meille tuo

lauhkea

tuuli, joka

humisten ^{ohitsemme kulkee;} sen

ilmoittaa meille myöskin^tuo

iloinen katsanto,

jonka

huomaamme

^jokaisen

^kasmoilla.

^Ia

jos emme mieläkään

olisi siitä makuutetut,

niin emme

tarmitse

^muntakuin että menemme Esplanadi

kadulle

ja koettelemme rapakoisella trottoarilla tunkeutna

siinä edestakaisin

^mir-

taaman ihmis-joukon läpi. Sillä tunnettu

seikka

on, että kuta rapakoisemmakst^Esplanadi

katu

^käypi,

sitä

taajemmalta on

siellä

^käwe-

lemiä.

Tiedämmehän

myös, että kuta rapa- koisempi katu

on, sitä

lähempänä on

kemät, siis

^{kuta enemmän}

ihmisiä

^Esplanadi

^kadulla, sitä

^{lähempänä on} kemät. Näinä miime päi- minä onkin Esplanadi

katu

ollut puolipäi- wän aikaan niin täynnä tämelemiä

sekä ^her-

roja että naisia, että töin tuskin on ^läpi- päässyt. Siellä kulkee manhoja herroja ja roumia,

nähtämcisti

^ainoastaan

nauttiakseen

raitista ilmaa,

siinä keikailee pääkaupungin

kaunottaria aiman

uusimman aikaisissa

^pu-

uissaan, katsellen

muita ^ja muiden

katselta- Mina. Tässä

^kuulet

mcnäläisten

sotaherrojen metelemän

lalisemia

miekkojansa pitkin kiwi-

katua, sillä huomiota kääntääkseen

^puoleensa.

Joukossa

^kämelee

iloisia

ylioppilaita,

luulta-

masti nekin

—

ainoastaan raitista ilmaa

nauttiakseen. ^Onhan se heille anteeksi suo<

tamaa, jos

he silloin

^tällöin,

ehkä sattumoilta

maan, katsahtamat

jonkun kaunottaren

säih-

lymiin

silmiin. ^{Ia tuossa}

pitkin esplanadin aituusta

—

siinä

istuu koko rimi keikareita, nipistimet

nenillä, tarkastellen ohitse

^lvirtaele-

waa kirjamaa joukkoa.

— _{Kas siinä}

_{on to-}

distus

marsin ^tukema,

^{että kemät}

lähenee.

Raitis

ilma ^ja elähyttämä

aurinko

^eimät ole ainoat nautinnot, ^joita kemät täällä tuo Mukallansa,

sitä seuraa

^muitakin

^{humia. Ul-}

komailta

käypi täällä taiteilijoita soittajaisia

antamassa. Kotimaiset

taiteilijat myöskin tuomat

esiin,

mitä

heillä

^{on parasta tarjotta-}

mana. Nautintorikkaimman humin toki meille

Suomalaisille ^malmistane

^tuokotimainen ope- ramme, joka piantaas

amaa

meille porttinsa ja antaa meidän

ihaella kotimaisia

taiteilijoita ja kuulla

suloisen suomen

^kielen

^{kaikuman, sä-}

meleidcn

ihanilla ^sumilla

kannettuna. Silloin

taas moimme ^kysyä

suomenkieltä mihaamilta ruotsikiihkoiselta:

^{onko Suomen}

^kieli

^kyllin

kaunista näyttämöllekelmatakjeen?

Ia

^ujoina

täytyy monen

harmikseenkin sanoa: ^se

^on

suloinen

^kieli.

—

Suomalaisen ^operan

^jäsenet

omat jo

miilkokauden

olleet

täällä

^mutta

emme ole

^mielä

saaneet sitä ^{kuulla, sillä miime per-}

jantaiksi

lutvattu ^näytäntö on lykätty

mas- taiseksi,

syystä että muuan

sen

jäsenistä on

sairas. ^Turussa,

jossa opera

miimeksi

^näyt-

teli,

herätti se samaa ihastusta, luin kaik- kialla

muuallakin, jossa

se

on näytellyt.

Kuinka suuressa ^määrässä Turkulaiset ^olimat ihastuneet suomalaiseen ^operaan

^ja

^etenkin

sen etemäänprimadonnaan neiti

^{Emmy Strö<}

meriin, sen ^todistamat

^{kyllin ne}pidot, jotka

Turkulaiset lviimeisena ^operan

jäsenille olilvat

malmistaneet,

ja ne innokkaat ylistys-puheet, joita

mainitussa tilaisuudessa

kaikki

Helsinkiläiset

yhtä sydämellisesti toimota

suomalaista ^ope-

raa tänne

termetulleeksi. sen

^todistaa

^seltvem-

min

se

kirje Turusta, jonka pääkaupunkimme

ruotsikiihkoinen

lehti, Helsingfors Dagblad,

hankki

palstoihinsa

samaan

aikaan kun Suo-

malainen opera

saapui tänne.

Tuossa

^kir-

jeessä moititaan ^operaa jollei juuri mität-

tömäksi,

niin ei paljon

huomiota ansaitsemak- sikaan.

Sen tarkoitus

luonnollisesti

oli mal mistaa

Helsinkiläisien

mieliä mitä ^kylmäkis-

koisimmasti

vastaanottamaan kotimaista ope-

raamme. ^Ia eihän

^ole

ihmettelemistäkään

että

H. ^D.

^pelkää

suomalaisen ^operan

^me-

nestystä, kun

sen

helmalapsi, pääkaupungin muukalainen teateri näyttäytyy täydellisessä

tunnottomuudessaan kotimaisen suomenk ^etisen

operan

rinnalla. Täällä tuollaisille ruotsi- kiihkoisten turhille

kokeille ainoastaan naure- taan,

silla

^{knkin on}

tilaisuudessa

^mertaamaan

kumpainenko on etetvämpi,

muukalainen

mai

kotimainen,

mutta maalla, jossa luotetaan

sanomalehtien

totuuden tunteesen, marinaankin moni, joka lukee ainoastaan Dagbladet

leh-

teä

ihmetellen huoahtaa no semmoinen

^mi'

tätöinkö se suomalainen ^opera

^{nyt on, maikka}

sitä

yleensä niin

kehutaan!" ^Ia

^jos

^hän

mielä

sattuu samalla

^{tapaamaan jonkunruot-}

sikiihkoisen, niin

^{tämä lvarmaan lyö}

rintoihinsa

ja makuuttaa:

niin

^{on herra, ei}

^siitä

^ole

mihinkään." Ia sillähän

^on

H. ^D:n

^tarkoi-

tus

osaksi

moitettulin. Se on halpaa tuol- lainen käytös, tuollainen sala.ampuminen, mutta antaa meille hymän kmvan

H. ^D:n

ja

saman

^mielisten menetystamasta.

Ennenkuin

jätän puheeni

suomalaisesta

^ope-

rasta täytyy minun mielä

mainita,

että etewä maamme laulajatar, neiti

Ida ^Basi

lier,

joka tänä kemäänä tulee

suomalaisella

operalla laulamaan, on talmen

kuluessa iha-

nalla äänellänsä

malloittanut

tuhansia ihai-

lijoita,

entisien ^lisäksi. Hän

^on

^laulanut Munchenissä

^ja

Parisissa

^ja

^kaikkialla

^omat

innostuneet

brawo" huudot

ja milkkaat kä-

sien

taputukset palkinneet

hänen ^oimallista

lauluaan.

Kun kerran

tulin

puhuneeksi ruotsikiihkoi-

sista,

en moi olla

mainitsematta

^erästä

^mar-

sin omituista

^ilmiötä

sillä ^alalla.

^Suuren

askeleen

^omat

nimittäin ruotsikiihkoiset

^otta-

neet

maassamme ^sillä

^nyt

huomaamme ^hei-

dän

rimissä sanomalehden suomalaisessa puu-

ssa. ^Tuo

ilmiö on aiman

uusi laatuansa

ja

muutoinkin niin Marsin omituinen, ett'en moi olla uhraamatta

^{parimuStepisaraa}

^siitä

puhuatseni.

Tuo lehti,

josta puhun on

Työ«

miehen Istämä".

^{Siitä on}

lausuttu: ääni

on laakopinääni mutta kädet omat

Esaun"

ja tämä

lause ^on

^mielestäni

lässä ^{aiman pai-}

kallansa. ^Jos

^otamme

sen

näyttönumeron

Kun

mihkimiuen

^oli tapahtunut, meni mor- sius-pari

kaikessa

ystävyydessä m

orsi

^{am n}

kotiin.

Mitä ^odotat,

^{eikö jo}

lähdetä sisälle?"

Sinäkö ^nuhille lähdetkin?"

^{kysyi mies.}

Ka ^minä," mastasi

^tyttö.

No —

sama se

^minulle

^{on," sanoi}

^mies

ja ^nyt astuimat

he

^{rinnakkain papin eteen.}

Minä ^tunsin

^sinut,

"mastasi

^morsian,

mutta

kuinka

sinä ^rohkenit

tulla minun kanssani,

sinä

^{kun et tuntenut} minua?"

Kuinta ^sinä

tuntemattoman

kanssa

^mi-

llille tulit?"

^{kysyi nyt mies}

morsiameltaan.

Tähän

^{mies ei ennättänyt mastata, ennen-}

kuin omi aukeni ja

miehen

^{kuulutettu mor<}

sian

aStui sisään, loimottaen onnea nuorelle pariskunnalle.

Kaduitko

kauppaasi," kysyi mieS,

tosta

et tullutkaan

mihille?"

Kaduinfta

kyllä,"

mastasi

^maimo.

Pari

tuntia ennen

mihkimis-aikaa

aloin muistella, miten

usein

miesmainajani piti minulle leppi-

markkinoita,

ja pelkäsin näiden ^käymän wan-

halle

ruumiilleni komin maileiksi, ^jos niitä

mielälin

^täytyisi

kärsiä. ^Sentähden

^Pyysin

tätä nuorta

lähtemään

edestäni ja tämä oli- kin

siihen lohta

myöntymäinen."

Tästä tuli

lamallaan

onnellinen

pariskunta.

Mies, näet,

_antoi

maimonsa

palmelutseen päämiehen

kirjurille,

joka oli nuori ^{mies, ja} oli

marstn

tyytymäinen,

kun sai ^hänestä

^joka

päimä ryyppy-rahan ynnä kolmekymmentä ruplaa

rahaa kuukaudelta. Nämä asiat

^kuu-

lumat

hirmuilta suomalaisten

^{konniin,mutta}

Amerikassa

^{niitä ei}

minään pidetä.

Monta

päilvää en

naimisessa ^ollut,

^ennen-

kuin jo

huomasin

^katteini

^{Bartram'in sanat}

toteuntuman.

Täällä

^oli tapanaostaa^kaikkea

ruoka-tamaraa maan mähin ^määrin,

^aina

sen

urhoa henkensä

^{heittänyt; mutta}

he

^omat

kuolleet ^{jalonkuoleman,}muodattaneet

lverensä isänmaan

edestä. Ruttotauti on

liikkunut

ja monta

tuhatta sielua iankaikkisuuteen

^{mie^}

nyt.

Komat

^{katomuodet omat myös maa-}

tamme

rasittaneet;

mutta ei mikään

surma

ole ^merrattama miinan

tuhoihin. Mahdotoin

on

luetella

kailkia tuli meden

maikutuksia.

Monessa

perheessä on

sen

^{tantta katkeria}

kyyneliä muodatettu.

Missä

^omat,perheenmie-

hen

^miinaan

tuhlatessa etunsa

^ja

^elämänsä,

maimo ja lapset

nälässä

ja pelossa lvaikeroi- neet;

missä

^{taas omat}

lvanhemmat haikeasti hnanneet nähden

^poikansa

miinassa

^raimoa-

Man ja lopullisesti

mankihuoneesen

^kytkettä-

män. Sillä juuri miinan maikutusten

tähden

omat

useammat

ikipäimiksi

kcchleitetut,

omai^

sistansa

^{erottelut ja}

kotomaastansa

^poistetut.

Miksi siis sumaitsemme senlaista

^mahingol-

lista mihollista, joka lopullisesti on kan-

samme

^perikatoon

^saattama.

Ryhtykäämme jo

liittohon

^{miinaa lvastaan.}

Moni ehkä sanonee:

miinaa on jo ^wastus- tettu lotimiinapolton kieltämällä.

Hymä se-

kin, muttu ei

siitä

^kuulu

suurta

^{apua olleen.}

Maalaiset

juomat kaupungissa

runsaasti os-

tettua miinaa

kahta ^{paremmin^}

^{jotta oikein}

kuolemat,"

miten eräs mukainen ukko nyky- jään todisti, ja kaupunkilaisten

surkeudesta

tämän

suhteen

ei ole puhumistakaan.

Pa-

rannusta

sumaitsisi ^siis

^tämä

seikka

^mieläki.

Toimommeki

jalomielisten

isänmaan

^ystämäin

tämän parantamiseen ^neuMon

keksimän

^ja

miinan ^polttoa

mähentämän.

Joku ehkä sanonee:

^jos miina kielletään, omat myös

kaikki

^muut mäkemät juomat, rommit, konjakit, aarakit

y.

m.

kiettcttämät.

Tosin

^omat nämätkin mahingolliset, mutta kalliin

hintansa ^muoksi

eimät ne kuitenkaan moi itänään niin yleisiksi tulla kuin miina.

Juoppouden poistamiseksi

ehkä sen ^muoksi

^oli-

sikin varas

keino

tehdä

^{miina yhtä}

hintamaksi,

kun

konsanaan

muutkin mäkemät juomat.

Wiinan mastustaminen

on paljasta tur-

huutta,

pintapuolista

ihmiskunnan

^paranta-

mista, jos totinen mielenmuutos

ihmisessä

tapahtuu, rupee

se

^{kyllä omasta}

^tahdosta

miinaa,

samaten

^{kun muita paheita}

mihaa-

maan," kuullaan monen

maittaman. Tosin

tämä on ^{jaloin ja} lväkemin ^pidäke

miinan nauttimiselle,

mutta on

Marsin ^Jumalan

Hengen

^työ,eikä

ihmisen

toimitettama.

Mutta

tehtaamme

^memitä moimme!

Raimatkaamme kaikki

^esteet

kansamme todelliselle

^maurastu-

miselle.

^Komimpana

mastuksena sille

^on

^miina,

maamme suurin mihollinen.

Miten

^nykyisessä

tilassamme ^miinaa

^mäke-

mimmin möisi

mastusta, on

miime n:rossa

kunnioitettaman

^{lähettäjän}

A. R:sen ^neumo

paras

^ja

kaikin

^puolin

seurattama,

_Sillä

kieltämätön

^totuus

on,

_että

esimerkki

^lvaikut'

taa

paljoa

enemmän kun^pitkät puheet.

Tnr«

haan saa isä

maroittaa poikaansa mäkemäin nautinnosta, jos

hän itse

ei moi olla niitä

maistelematta. Turhaan saa maatta tan<

salta ^ralttiutta

niin kauan knn

kansan ohta-

jat,

kuntain esimiehet

raittiuden sääntöjä^pol- kemat.

Jospa

siis

^kaikki

kuntain esimiehet,

^kaikki

todelliset

ihmisystämät ja

isänmaan

^rakasta-

jat yhtyisimät A. N:n

kehoittamaan ^liittoon,

nimittäin hylkäämään mäkemäin juomain

koh-

tuullinenki

nautinto, muotaist siitä sanomatto-

man

suuri siunaus

^koko

isänmaallemme.

Kansalainen.

masta

esitcltämäksi

hymäksytystä

komediasta,

joka määräajan

kuluessa

^annetaan

suomalai- selle

teaterille.

Kunnia

ja

kiitos

^jalolle

lah

joittajalle!

— Viitasaaren

^pitäjässä

Vaasan läänissä kuuluu heinäin

^puute oleman niin

suuri,

^että

niitä

tnskin

saadaan

^{ostaa 1 m. 75pennillä}

leimiskän. Rutiit maksamat siellä

^{36 mark<}

(O.

W.

^S.)

aa

—

^tynnyrt.

Vesikauhu koirissa

^{on jo}

^isot

^aikoja

liikkunut Viipurissa ja

sen ^seuduilla.

^Nyt

kuuluu

mirallisten ilmoitusten mukaan

sama

määrällinen

touti ilmestyneen ^myös

Mikke,

lm kaupungissa ^ja

Joroisten

^{pitäjässä ynnä}

muualla.

^Ulkomailla

sen

^{niin ikään}

sano-

taan

—

raimvaman.

Nimityksiä. Koulutoimen

ylihallitus on t.k. 4

P.

^{määrännyt maisteri O.}

W. H.

Hohenthalin

^tolilokuun1päimään asti muonna 1876 toimittamaan kolleganmiran sijaisuutta

historiassa

^ja

maatiedossa

Iymäskylän lyse-

ossa ^sekä

maisteri A.

Hellgrenin kahtena

^koe

tuSmuotena toimittamaan

ruotsin

^ja

suomen

kielen

lehtorimvirkaa

Uudenkaarlebyn

kansa- kouluttaia — seminarissa.

Uusi ^{painos Nordlundin} suomalaista

Koraalikirjaa

on,

Vaasan lehden ^mukaan,

odotettamana.

-

Ratsain Pietarista ^{Niemin. Joku}

aika takaperin kerrottiin

unkarilaisen

^luut

nantin Subowiczin kuuluisasta ratsastuksesta

Wienistä Pariisiin.

^{Nyt on}

Pietarissa,

Suuriruhtinaan

Nikolai

Nikolajemitsin toi-

mesta,koottu 75⁰⁰⁰ ruplaa palkinnoksi sille, joka yhdellä

hemosella ^ratsastaa Pietarista

Wieniin

21 ^päimässä.*)

Waikk'ei

^kilpailua mielä ole julittcttu, kuuluu jo kolo joukko

sekä sota-

^että

simiiliherroja

aikoman ^antau tua

tähän

kilpailuun.

Aikomus

^{on käyttää}

menäläistä kasakan-

eli aromaan-hemosta, joka on tunnettu kehämäisyydestään. On ^ollut

semmoisiakin

^{tapauksia, että kolme}

^hemosta

on kuljettanut postireen 52 misrtaa 2 tun-

nissa

^{ja 16}

^minutissa.

Venäjältä.

— Jauhoin ^hinta

^kuuluu

^Pietarissa

^mel-

koisesti

^alenneen.

Wielä sananen ^Viinasta.

Iloksensa hamaitsi

epäilemättä

moni

^to-

dellinen isänmaan

^{ystcimä Keski Suomen}

miime numerossa

^jo

mihdoinki ^korotetun

^ää-

niä

^maamme

suurinta mihollista ^miinaa

mastaan.

Ehkä

mainitun' numeron

miinaa koskemissa

kirjoluksissa on

selmästi

^kumattu

ne paheet,

se

onnettomuus, johon miina

ih misen

saattaa, emme moi

olla

mieläkin lau-

sumatta ^tässä asiassa.

Monen

surman ^uhrina

^omat

esiisäimme rakkaassa Suomessamme ^olleet. Sodassa

^on

paljon

ihmisiä

^{surmattu, monta Suomen}

») Matka

Pietarista

^Wieniin

taa.

on noin 2000 ^wirs-

Merimies G. Lundströmin muistelmia.

(Jatkoa miime^numeroon.) Neljäs

Luku.

Nyt kun olin päässyt ^toimojeniperille,ru- pesin toistenkin elämätä

katsastamaan.

Näistä

tahdon

lullani tumalla ^{kertoa erään}

sukkelan

nalmis-kaupan, joka tapahtui

samaan

^aikaan.

Eräs mies, Englannista kotoperää, aikoi mennä

naimiseen

wanhanpuoleisen lesken

kanssa. He

^{olilvat jo täydelleen kuulutetut}

ja wihkimlipäiwäkin oli ^määrätty.

Vihkimi-

nen oli tapahtuma

missillä

^{tunnilla eräänä}

sunnuntaina, jolloin morsiusparin piti ta-

paaman toinen

toisensa

^kirkon porstuassa.

Mies

^{astui, näet,} kolonian

toisessa

^päässä,

maimo

toisessa

^{ja kirkko oli juuri keskellä.}

Eihän

^tämmöinen

asia ^maksanut

mmmaa, että toinen ^meni toista ^{ottamaan; päätettiin}

siis

yhtyä kirkon porstuassa.

Mies

^saapuikin

sänlilleen

^{määrätyllä} tunnilla paikalle,mutta maimoa ei näkynyt,ei kuulunut. Eräs^nuori,

miehelle

tuntematoin ^tyttö

seisoo

^ainoastaan

porstuassa.

Mies

odottelee

hetken

^aikaa,

^maan

maimoa ^ei

sittetään

^kuulunut.

Vihdoin sa-

noo tyttö:

<2 55 O

-2"

o5?

'3«

O -»5

pr* ^{( i}

sH» COo

m ^{i i}

!^^^^^^3

Ä- &-Ä- 55.Ä- H>.Ä- Ä- Q- -Qn

c« <?<

gSSSSH S S S S S

Oool>GGl>vOOC<* ^QOiQH

t^.^{«i ö}a « a « 6 « ^{<j ö}

»<— »^—^»»— »^—

.3^*

:2:

2

^{5! 5! HS!N}H

" "

Ss*

-?-?

'3_"?^K5^ 5! 5! s^. 5! ?."«»"«** '

*i ^»r—

¦r—

iyi i^ ^ip i*_*

"94-»

Ö

-'5

<-«HHrt^{iH t-I} 10 1^-

-4-» «. J:

es

H?-

Erinalsta|lllllOltllf|lll.

DKauppalaisseuralle

annetaan harioitutsia kalippatirjain pitämisessä ja

kiriemaihdossa

^{kuin myös}llltvunlaskussa lauivantaina 20 ^p. Maaliskuuta ^{klo 5} i- P. P- ^ja sunnuntaina

sa-

maan aitaan laulua ^ja ruotsiukicltii.

102.

Appelsiinia

Myytllmimll.

Nylyjääu tullut:

myöpi

Kammonen.

myöpi

Wattu-punsfia loh.

loh. ^Kammonen.

Kulta-teetä

V2

^ja

V4

^uaul.paleteissa, Sardinia,

Delitates ^Silliä,

Riiämlin ^WasbuuMa,

Sippolan Juustoa,

Pentaniemen s:n

Kuiwatuita Omenoita myöpi

loh. ^Kammonen.

Tee-leipiä

Amerikkalaisen tehtaan teotsia Pie-

tarista

tehtaan ^hintoihin

^myöpi

loh. ^Kammonen.

Suutarinnstarl.

Hyyrättiitviinii:

Kauppakadun

marrella,

Sali,

kammari

^ja

kvökki.

K.

F. Salminen-

w. ^{t. pastori} Schöneman.

Pitkä

perjantaina Puolipäiwii

saarnan

Leht. ^Cleve.

Ehto-saarnan

kapl. apul. B^rgh.

Lehtori ^Cleve.

Iywästylän """"'"" tirtosja saarnaa:

Ilmcstlis ^piimänä

mukaan, kun niitä kerrallaan

tanvittiin. Il- sin

^leipäkin ostettiin malmiina,

sillä ^maimot

eimät

osanneet

^leipoa. Waan minä en ai-

konutkaan noudattaa

maan tapoja.

Pitihän,

näet, kasmaltaman mainioni Suomen wai- mojen

kaltaiseksi, sen ^muoksi

oli elämämmekin

asetettama

^{Suomen taman} mukaan. Kuinka

wähän tässä ^onnistuin,

^{on tukiani}

kohta huo-

maama.

Olin ostanut

leimiskän sokeria

^ja

useam-

pia ^nauloja teetä. Kolmantena ^päimänä

mih- kimisen

^jälkeen

satuin

^edelläpnolenpäimää

si- mumennen

poikkeamaan

kodissani

^{ja näin}

silloin ihmeekseni ^Narmaran,

^ynnä

miisi

^muuta

lvaimoa, istuman keskellä lattiata, ^teetyökkl leskellä ja

suuri sokerikasa lvieressä.

^Tar-

josimat

he minullekin

^{teetä, maan eipä ollut} aikaa ^rumeta

heidän kanssaan seurustelemaan,

kiirehdin

^maan

^vois

^jälleen.

^Kun

^{tulin ko-}

tia puolipäimälliselle,

sanoin ^hänelle YStämäl-

llsesti:

Elä

^paheksu

^Warwara,

^{mutta meidän}

Maramme eimät

todellakaan

riitä

tänlaisia

pitoja

^pitämään.

Onhan

^meillä

sokeria

ja teetä julman paljon,",

mastasi ^hän.

On

^kyllä"

sanoin

^taas,

^mutta

^{ne marat}

owat myös aiotut kestämään pitkäksi aikaa."

Olimme miikon olleet

nainnsessa,

kun

eräänä ^iltana palajan työstäni kotia ^{ja mai-} moni ^taman

mukaan

^tarjoo minulle

teetä;

mutta tällä kertaa ^puuttuitin

sokeri. ^Luulin hänen sen

unhottaneen, jonka

muoksi

^kysyin

leikilläni.

Eilö sokeria

^enään

^anneinkaan

^{teen kans-}

sa?"

Ei ^ole," mastasi hän.

se ^sitte

on joutunut?"

— _Ei

_{mitään mastausta.}

Wastaa ^Warwara!

^{joko nyt on syöty}

leimistä — _Ei sokeria?" _sittekään

_mastausta.

_{Tähän sain}

tyytyä tällä kertaa.

Luultamasti

oli

hän

anneskellut suurimman osan

muille »vaimoille.

Opetin

häntä

keittämään ruokaa

sekä

^lei-

pomaan. Hän

olikin erittäin ^näppärä oppi- maan joka ^{lajia, mutta} kun

silmäni ^maltti,

teki hän ^kaikki huolimattomasti.

^Olimme

olleet

noin

kuukauden naimisessa, kun

terran

taas tulin

sattumalta

^totona käymään, juuri kun »vaimoni piti ^rumeta leipiä paistamaan.

Tullessani omeösa

näin, kuinka

hän

^otti

esi-

liinan

^{lvyöltään,}

sitoi sen

^luudan

asemesta

lepin ^{päähän ja} alkoi ^täten puhdistaa uunia.

Aikani

ei myöntänytrumeta

hauen kanssaan

tästä ^nyt

keskustelemaan;

^jätin

hänen siis uuniansa

luutimaan ja

läksin

^pois.

^Mutta

lun jälleen tulin puolipäilvällijelle,^eipäruoka miestä maittanutkaan,

—

katselin

^maan

^ym-

pärilleni,

mihin esiliina

oli joutunut.

Waan sitä

ei näkynyt, ei

kuulunut. Nurkassa

^oli

eräs

^{kirstu, josja} pidimme rnoka-tamaroita.

Sen

taakse

pistin käteni ja löysin, en aino- astaan mainitun esiliinan,

maan

myös paljon

muitakin

^maatteita,

suurimmaksi osaksi ^kaikki

mädänneitä. Hetl

^menin

katsomaan

^lvaate-

lirstuun ja

suureksi

hämmästytjetseni

näin

sen

^{oleman jo}

^melteen

^{tyhjän. (latk.)}

Muistolista. Appelsiini-Hedelmiä. Wilh. Wehman

hollannin

liinapalttinaa

Liinasia nenähuiwia, Gummikalossia.

Wilh. Wehman. Makennus-piirrnstukfia

!klsuwa entisessä». Fagerlundin elinykyisessämaisten Vons-

dorff'in

^talossa.

Löydetty.

Ferd.

^Beyers Piunoskola, kaksi yhdenlaista. Jotka

omistaja saapi veriä ^ajuri Johan ^{Linnun tyköä.}

9l

Iyuiiistyliissii,

Weilin ^ja Göös'inkirjapainossa, 1875.

siemeniä

saapi tilata allekirjoitetun

V

^kautta

huokeisiin hintoihin

I. A.

Eberlein.

Herrar

jordbrukare,

^hyilka onska

yälgro-

ende höfrö,kunna anmäla sig hos

underteck- nad,

hvarest äfYen

profver finnes

tili

päseende.

J. A.

Eberlein.

Piina

^Viikolla

Piina

saarnoja: kaupungin pappi

Schöneman ^{jokapäimä kl.9 aam.}

Lyseon

salissa saarnaa

ruotsia tiires tuorstaina Ehtoollis

saarnan

kaup. pappi Schöneman^{N. 4 j. p.}

Pitlä-perjantaina

Puolipäitvä

saarnan

^{w. t. past.} _Schöneman^{klo 8}

aam.

NonmMittN Suun-

lattnjtt

Fanny Nymanilla.

Suomen Maalist. 13

^p:nä.

Disk.

kurssi.

M. P. M. P.

Pietari ^7p..

..

^354:

^—

^351:

—

_100:ta.

Londoo 90p.

...

^{25: 47 25: 35 pun:sta.}

Parisi

^{90 p.}

...

^{101: 20 100: 70} 5

Hampuri 90p.

. ^. .

^{134: 20 123. 60}

^l

^{I^.^}

Amsterdam^90p.

..

^218:

^-

^217:

^- _s

^"«

Tukholma 3 v.k.

.

140:

-

_{133. 30}

A

o

Stadens Bokläda emottages prenu-

meration pä _{som utkou-}

mer mcd tolf numror ärligen,

^hvapt

och ett utgörande ätta sidor i stort

format, skall i hvarje nummer meddela 4—6 väl utforda träsaitt samt text i bunden och obunden ^form. Priset för hei ärgäng 3 mk.

Kuulutuksia.

Kaupungin ^kaikki tehtailiat. ^{kauppiaat ja} kiisi-

M

^{työläiset kutsutaan täten} pääsiäislaumautaina, tämän kuun L7^p:nä, kello 10 e. ^{p. p.,}Raastupaan keskustelemaan ^{japäättämään} sellaisten ^{yhtiöin tahi}

seurojen toimeenpanemisesta, joista mainitaan 27 Assii

Keisarillisessa

asetuksessa, annettu 24 p.näHcl- mituuta w.1868. Iymäskylässä 9 p. Maaliskuuta w. 1875.

Kaupunginhallituksen ^puolesta:

Mikko ^Dunajcff.

keskimiikkona

Maaliskuun

24

8^ p. tl.

^j.

pp.

kantaa allekirjoittanut

Raastumassa ^kirkon

^rakennus

maksut

^men-

neeltä muodelta,

joka täten ilmoitetaan.

I.F. Canth.

Tulemana tiistaina ^tämänkuun23p:nä,

jßt

^{k,llo 10 c. p. p., myydään} mapaachtoi-

"l^rH

^sella huutokaupalla suutari ^{SBibcrgin ta}

*.fe^SK

^lossa, kaikenlaista irtainta-tavaraa, nim«

"^^s^^ kuin:sänkyjä, pöytiä,tuolia t). m.

78. A. SS. Michelsson.

»?-«,

H

s^y