Naiskysymyksestä · DIGI

I.

Naiskysymys on tuottanut suurta häiriötämaahamme",kuullaan

tuon tuostakin ^monenhuokaavan.

Ja

^{onhanse osaksi} tottakin. Uusi aika on herättänytuusia ^aatteita, uusia totuuksia ^eloon,januo aatteet, nuo totuudet pyrkivät voimaanja valtaanpääsemään. Ne ravistelevat vanhoja, rakkaita tapoja ja tottumuksia, nekiskovat ja repivät ^vääriä etuluuloja, joiden alla perustus onlahonnut,ne luovatuusia näköaloja,

muuttavat entiset katsantotavat ja ^osottavat, että ^samat totuudet,joita isoäiti ja iso-isä pitivät] järkähtämättöminä, eivät meille enääolekkaan totuuksia. Tuommoisesta tietysti aina ensi aluksi pientä häiriötä^syn- tyy; mutta onko sitä valittaminen? Onko valittaminen ^sitä,että nuo suuret henkiset ^liikkeet,jotka ikäänkuin mahtavana virtana leviävät yli koko sivistyneen^maailman, että ne vyöryttävätaaltojaan meidänkin kau- kaisille rannoillemme? Ei suinkaan. Yhtä vähän kun sitäkään ^vali-

tamme, ett'emme olekuuroja emmekä mykkiä. Elämä ^onparempi kuin kuolema, valvominen parempi kuin nukkuminen.

Jos

^tämä tunnustetaan

totuudeksi ^miehelle,minkätähden ei siis myöskin naiselle?

Suomessa ^on luonto kova ja niukka antimiltaan,kansa köyhä ja harvalukuinen,ottaa vasta ensimmäisiä itsenäisiä askeleitaan henkisten rientojen tanterella.

Jos

^se tahtoo kasvaa ja kehittyä, jos^seylipäätään tahtoo elää, tulee sen koota kaikki ^voimansa,yksin pienimmätkin ja suoda jokaiselle eri ainekselle alaa vapaasen edistymiseen ja työskente- lemiseen. Toinen kansanluokka ei saa vaurastua toisen murtumisella, toinen sukupuoli ei saa sortaa toista eikä despootillisen valtansa pai- nolla tukehduttaa sen elinvoimia. Kaikkien eri osien kunnollisuus ^on kokonaisuuden menestymiselle välttämätöin ehto ja ainoastaan ^tasaisen, harmoonillisen kehityksen kautta on niinmuodoin vankka perustus kan- salliselle sivistyksellemme saatava. Kansalaisena ja ihmisenä ^tuleesiis Suomenkin naisen pyrkiä eteenpäin, tulee uskalijaasii raivata tieltään niitä

esteitä, jotka haittaavat hänen yhtämittaista kehitystään janäyttää kun-

toaan ensiksikin siinä, että valloittaa itselleen senlaisen aseman, jossa hänellä ^on tilaisuutta käyttää voimiaan ihmiskunnan ja totuuden palve- lemisessa. Ellei hän sitä ^tee,niin hän laiminlyö velvollisuutensa,eikä ole ^hänen elämällään silloin muuta merkitystä, kuin enintään tulevan sukupolven maailmaan saattaminen.

Ensimmäinen ehto naisen edistymiselle onpersoonallinen ja hen- kinen vapaus. Siihen perustuukaikki muu. Vapaus", ^sanooBuckle, on yksityisen oikealle kehittymiselle tärkeintä samoin kuin kansojenkin todelliselle suuruudelle. Vapaus ei^oleminkään tarkoituksen välikappale;

se on tarkoitus ^itsessään. Kaikkien yhteiskunnallisten ja valtiollisten laitosten pääpyrintönä pitäisi olla vapauden turvaaminen, kehittämi- nen ja enentäminen. Ainoastaan pedantit ja tyrannit saattavat ^verrata sitä tieteesen ja kirjallisuuteen. Vissien hyvin vähäpätöisten rajoitusten myöntämisellä ^{on se} jok'ainoan ihmisen vastustamatoin oikeus,jota ei mikään asianhaarain ^voima, eikä mikään traditsiooni ^saahäneltä ^riistää.

Ei ole ihmisellä oikeutta luovuttaa sitä omalta persoonaltaan,vielä vä- hemmän lapsiltaan. ^{Se on}kaiken itsearvon perustuksena ja ilman ^sitä tuo suuri oppi siveellisestä edesvastauksesta vaipuisi alas valheeksi ja petokseksi. Se ^onmeillä pyhänä vakuutena,ja rakkaus siihen ^onpyhä luonnon ^valtimus,joka onsyväänjuurtunut sydämiimme".

Vapautta naiselle! Toiminnan vapautta, ajatuksen vapautta! Van- hojen, jäykistyneiden muotojen ja tapojen ^painopuristaa jamasentaa meidän henkisiä voimiamme. Vapaan kilpailun ^este yhteiskunnan eri työaloilla pakottaa meitä aineellisessa kurjuudessa kitumaan. Tällä tavoin nainenmuuttuukoneeksi ja kadottaa luonnollisuutensa,ollen ^{vaan tois-}

ten apinana. Elämä ja elämän tarkoitus ^onkuin seitsemällä sinetillä lukittu kirja hänen edessään.

Vaikea mahtaisi olla näyttää, minkä totuuden nojalla mies ^onriis- tänyt naiselta kaikki oikeudet ja pidättänyt itselleen kaikki ^edut. Sillä emmehän enää ole raakalaiskansaa,ettämeillä ruumiin väkevyydellä^oi- keuksia anastettaisiin.

Meillä niinkuin muuallakin ^on naisen vapauttamisen pyrinnöitä kohdeltu enimraiten joko kylmäkiskoisuudella taikka ^ivalla,vihalla ja mielivaltaisella suvaitsemattomuudella, joka on ilmestynyt milloin hie- nommassa, milloin törkeämmässä muodossa. Tuota nyt ei autaihme-

teliä eikä ^pahoinpeljästyä. Läpi koko historian ^on ihmiskunnan edis- tys kulkenut juurisamaavaivalloista polkua. Vanhoilla-olijoita aina on, joita ympäröitseenuo traclitsioonien tukevat muuritja etuluulojen pilven korkuiset vuoret. Ajan tunteeteivät saasijaa heidän sydämissään, ei- vätkä sen ajatukset heidän järjessään. ^Mutta totuudella on elinvoi- maa. Se hajoittaa ^{muurit, se} tasoittaa vuoret japääseekuin pääseekin voitolle.

Vaikka noiden etuluulojen mitättömyys ^onniin päivänselvä,ett'ei juuri kannattaisi tuhlata ^niillesanoja, täytyneekuitenkin ^ottaapuheeksi muutamia semmoisia, joista onpahin vastus ja jotka näyttävät olevan syvimpään juurtuneet.

Ensimmäinen niistä ja se, joka kenties juuri suomalaisessa nai- sessa voi enimmin epäilystä^{herättää, on tuo} farisealainen vääräuskoi- suus, joka julkeaa käyttää pyhää raamattuaaseenaan sorronja mielival- taisuuden puolustukseksi. Aina siitä saakka kuin farisealaiset ja kirjan- oppineetraamatun varjossa Kristustavainosivat,ovat valonja edistymi- sen vastustajat säännöllisesti luuletelleet herkkäuskoisia,ettäheillä muka on uskonto liittolaisena. ^Ihmiset,jotka eivät kykene Kristin-opin jaloa henkeä käsittämään, eksyvät muotojen ja dogmien labyrinttikäytäviin siksi kun sokeudessaan ^rupeavat juuri sitä^{vastaan sotimaan,} jota he luulevat palvelevansa. Kuinka ankaraa vastarintaa semmoiset ihmiset

ovattieteellisille totuuksillekin ^tehneet, sen pitkin matkaa historia^meille näyttää. Mutta nuo totuudet ^ovatkuitenkin aina voitolle^päässeet. Kun muutamiasukupolvia vaan onmennyt,ne jo tunnustetaanoikeutetuiksi ja ennenpitkää niitä pidetäänⁿⁱⁱⁿvälttämättöminä,ett'ei tylsempijärki- setkään ^voi kylläksi ihmetellä, kuinka semmoista koskaan on saatettu kieltää. On siis aivan luonnollista,_ettänaistakin koetetaan kahlehtia pimeyteen ja orjan tilaan ^raamatun avulla. Se kunnioitus,joka naisella ylipäätään on uskontoa ^kohtaan, tekee aseenerin-omaisen sopivaksi.

Paavalin sanoja vedetäänyhä uudelleen ^esiin, erin-omattainkin kun ^on kysymys naidun vaimon oikeuksista.

Stuart Millantaa sattuvan vastauksen ^niille väitteille,joilla uskon- non varjossa koetetaan naisen vapauden pyrinnöitäehkäistä. Tosi ^on", hän ^sanoo,

että

kirkko vaatii kuulijaisuutta säädännöissään;mutta tur-

haa lienee etsiä niiden vaatimustenperustustakristin-uskossa. Paavalin kerrotaan sanoneen: vaimot olkaa miehillennealammaiset! Mutta hän

on myöskin sanonut orjille: olkaa herroillenne kuulijaiset! Paavalin toimena ei ollut yllyttää ihmisiä vastarintaan voimassa olevia lakeja koh-

taan; senlaisetkiihotukset eivät soveltuneet hänen tarkoitukseensa,joka oli kristin-uskon levittäminen. Mutta ^siitä, ettäapostoli otti yhteiskun- nalliset ^olot senlaisina kuin nehänen aikanansa olivat, emme saa^päät-

tää,ettähän tahtoi julistaa tuomionsa niille harrastuksille,joita aikojen kuluessa tehtäisiin näiden olojen parantamiseksi, enemmänkuin ^hänen nämäkään ^sanansa:kaikki valta ^onJumalalta, _antaasotaväelliselle des- potismille oikeutta selittämään sitä hallitusmuotoa ainoaksi kristilliseksi.

Joka

väittää kristin-opin tarkoituksena ^olevaaylläpitää kaikkia niitä hal- litusmuotoja ja yhteiskunnallisia oloja, jotka senilmestyessä olivat voi- massa, hän tahtoo ^vetääkristin-uskon ^alasmuhammedilaisuuden ja brah- manisuuden tasalle.

Juuri

^sentähden, ett'ei sillä ole niitä tarkoituksia ollut,onkristin-oppi ollut ihmiskunnan kehittyvän ^osanuskontona,jota

vastaanmuhammedin- ja brahman-opit ^ovat seisahtuneiden kansojenus-

kontona, tai paremmin taantuvien,sillä kohdallaan pysyvänäei toden- peräänmikään yhteiskunta voi olla. Kaikkina kristin-uskon aikoina on ihmisiä ^ollut, jotka ovat tahtoneet sitä tehdä noiden liikkumattomien uskontojen kaltaiseksi, tehdä kristityltä muhammedilaisiksi jaraamattua koraniksi. ^Noilla ihmisillä ^on ollut suuri valtaja monen ontäytynyt uhrata elämänsä heitä vastustaessaan;mutta heitä on vastustettu javas- tustaminen ^ontehnyt meitä siksi,mitä ^{nytolemme, se on}vielä tekevä meitäsiksi,mitä meidäntulee olla".

Ne ^oikeudet,joita nainen pyytääitselleen^saavuttaa,kuuluvat luon- teeltaanyhteiskunnalliselle, eivätkä uskonnolliselle ^alalle,vaikka ne,sa- moin kuin kaikkinainen kehitys, puhtaasen kristin-uskoon perustuvat.

Turhaa onkin siis ^ruveta sekoittelemaan kahta ^eriasiaa ja niistä ^suotta kiistelemään. Sen verranainoastaan,kuin naiskysymys moraalisia^käsit- teitä koskee, voidaansitä uskonnolliselta kannalta tarkastaa. Mutta sii- näpä jo tulemme erääsentoiseen harhaluuloon.

Arvellaan,ettäsivellisyys maailmasta häviäisi naisen vapauttamisen kautta. Peljätään, ettänaisen siveelliset käsitteet tulisivat yhtä sekaviksi ja löyhiksi kuin ^miehen,jos ulkonainen pakko, joka häntä tähän saakka on rajojen sisällä pitänyt, poistettaisiin. Päinvastoin! Annettakoon^nai- selle valistusta samalla kuin hän saa ^{vapautta, niin} hänessä kasvaasem- moinen sisällinen hillitsemisen ^{voima, joka on} suurempi ja arvoisampi

tuota entistä ulkonaista pakkoa,

—

_{voima, joka eienää} ole ainoastaan kieltävää ^laatua,vaanmyöskin toimivaa. Mielipiteet ja moraaliset käsit-

teet muuttuvattosin,muttane muuttuvatparemmiksi,neselviävät. Nai- nen ei silloin ^enää pidä muotoapääasiana eikä pääasiata sivuasiana.

Hän voi esim. kävellä vapaasti yösydännä ^ypöyksin Kaisaniemellä yhtä hyvin kuin joku^mieskin; eikä uskalla kukaan sentähden hänen mainet- tansa vahingoittaa. Mutta: yhtä suurena häpeänäkuin ^hän pitää yh- teyden ja seurustelemisen^{huonon,langenneen}naisen kanssa,yhtä suu- rena häpeänä hän myöskinpitää yhteyden ja seurustelemisen sen mie- henkanssa,jonka kautta ^tuo nainen ^onlangennut, tai jonka kanssa hän on syntiä harjottanut, olkoon mies sitten missä asemassa hyvänsä yh- teiskunnassa. Ei ole miehellä pienintäkään oikeutta huonoon elämään enemmän kuin naisellakaan;tuomio ja rankaistus olkoon siis ^{yhtä an-} kara toiselle kuin toisellekin. ^{Kun näin}pitkälle onpäästy, täytyymyös pitää jotenkin epäiltävänä sen naisen siveellistä ^kantaa, joka tanssisa- lissa' tai muualla seurustelee epäsiveellisen jasaastaisen miehen kanssa.

Sitten sanotaan vielä:emansipatsioonin kautta naiset kadottavat naisellisuutensa".

Asia riippuu ^siitä,mitä «naisellisuudella" ymmärretään. Onko se tuo kainous, joka istuu sohvassa ja^virkkaa,joka sääntöjenmukaan^nostaa ja laskee silmäluomiaan eikäpidä sopivana julkilausua ainoatakaan jär- kevää ajatusta, ei ainoatakaan vakaantunutta mielipidettä (kenties siitä syystä, ett'ei hänellä semmoisia ole?),

—

_{onko setuoenkeli,jokaeitee}

mitään pahaa eikä mitään

—

_{hyvää? Se katoaa,} aivan varmaan^seka-

toaa. Tai onko naisellisuus altiiksi-antavaisuudessa", itsensä ^uhraami-

sessa" jaitsensä kieltämisessä

—

_{s. o.}siinä merkityksessä, kuin näitä sanoja naisesta aina käytetään? Sen^mukaan, millä ^osottaanainen nyt

alttiiksi-antevaisuutta", itsensä uhraamista" j. ^n. e.? Vastaus: ^sillä, ettähän kieltäytyy kalliimmista oikeuksistaan ja laiminlyöpyhimmät vel- vollisuutensaihmisenä,_ollakseennainen,s. o. ollakseen ensin joillekuille miehille mielitiettoisena leikkikaluna ja sitten jollekulle miehelle alam- mainen orja. Myöntäkäämme, että ne naissielut,jotka sellaiseen ^ase- maan tyytyvät ja siihenennenkaikkea pyrkivät, eivät todella vielä olek- kaan niin pitkälle kehittyneet, että he vapauttaja laveampaa työalaa ansaitsisivat,taikykenisivätniitähyväkseen käyttämään.

Jos

^nytkuitenkin

tahdotaan _ratsastaanoilla sanoilla alttiiksi-antavaisuus", y. m.niinkuin

nainen olisi niihin velvoitettuenemmänkuin^mies,niin voidaanko väittää, ett'ei nainen juuri edistymisen tiellä niitä parhaiten tarvitse. ^Nainen, joka totuuden tähden uskaltaa ^antaa iskuja ja ottaaiskuja,paneemyös jotakin altiiksi. ^Nainen,joka jättää rauhan laakson mennäkseen henkis-

ten rientojen taistelutanterelle, vahvasti luottaen ^siihen,ettähänenkin aseitaan ^{tarvitaan tuossa} yleisessä sodassapimeyttä vastaan

—

_hänkin

uhraa ^{itsensä. Nainen,}joka vapaaehtoisestiluopuu miesten mielitiettoi- suudesta pakottaakseen heitä ennenkaikkea kunnioittamaan ^häntä,

—

kenties ^onhänkin kieltäytynyt jostakin, vai kuinka? Kysyn sitä ^noilta

»todellisilta" ^naisilta.

Muttanaisellisuus onkin jotain korkeampaa ja jalompaa kuintuom- moinen kanamaisuus eli hanhimaisuus,

—

_{miksi sitä nyt}nimittäisimme.

Ja

^{juuri sentähden, että}naisellisuus voittaisienemmän alaa,pääsisienem- män vaikuttamaan ihmiskunnan hyväksi, juuri sentähden onkin naiselle

vapauttaja tasa-arvoasuotava.

Erin-omaisenhyvin puhuu Ruckle naisellisten voimain tarpeellisuu- desta tieteidenkinalalla. ^Suomennan tähän muutamia kohtia.

„

Vanhan ajan kiitetyt sivistykset olivat suurimmassa määrässäyk- sipuolisia ja masentuivat siitä syystä, etfei yhteiskunta kaikissa ^asiois- saan edistynyt, ^vaan uhrasi ^muutamiaaineksiaan turvatakseen toisten edistymistä".

Ne ^siis,jotka haluavat laajentaa tieteiden rajoja, koettakoot _etu- päässäinnokkaasti enentää naistenvaikutus-alaa,_ettäihmishengen kaikki avunlähteet mitä pikemmin tulisivat hyväksi käytetyiksi. Sillä voittepa^olla

vannat, että se aika ^nytlähenee suurilla askeleilla,jolloin täytyykäyt- tää ja viimeiseen asti lukuun-ottaa jok'ainoa noista apulähteistä. Pian tulee meille paljon vaikeampi tehtävä,kuin mitätähän saakka olemme milloinkaan toimittaneet, pian tulemme kohtaamaan vaikeuksia, joiden poistamiseen vaaditaankaikenlaiset apukeinot, kaikenlaiset voimat. Tätä nykyä olemme vielä tieteiden lapsuuden ajassa. Kaikki mitä olemme toimeen ^saaneeton vaanpieni tomujyvänen siihen työhön^verraten,mikä meillä vielä on jäljellä. Sillämitäpä^nyt sitten oikeastaan tiedämme?

Olemme hyvin valmiit puhumaan ikäänkuin jo olisimme tunkeutuneet totuuden sisimpään pyhyyteen ja kohottaneet jumalattaren^huntua,vaikka todenperään vielä pelokkaina ja vapisevina seisomme ulkopuolella esi- kartanonsisäänkäytävää emmekä uskalla senkynnyksen yli astua",

Edessämme ^{on suuri} ja loistava ^tie,monta aikakautta vaaditaan ennenkuin sen päähän päästään. Runsaan ja ihanan viljan näemme tuolla kaukaisuudessa, jossa kenties muutamatmeistä saavat viikatetta käyttää, mutta jonka korjuu suurimmaksi osaksi täytyy olla jälkeentule- vaisillemme sallittu. Mutta elkäämme ^{siitämasentuko,}olkaamme päin- vastoin hyvässä toivossa. Voimme täydellä syyllä luottaa ^siihen,että kun ihmishenki kerran kokoo kaikki voimansa,^semyöskinkykenee voit-

tamaan ne vastukset, joita ulkomaailma sille tarjoo. Niinkuin ^{me ete-} vyydessä olemme esivanhempamme voittaneet,niinpä lapsemmekin mei- dät voittavat. ^Me, jotka luonnon voimille ^teemmeusein kyllä heikkoa ja taitamatointa vastarintaa,emme vielä koskaan ole kaikkia voimiamme koettaneet, emmekoskaan kaikkia kykyjämme yhdistäneet^tuotayhteistä vihollista vastaan. Siitä syystä se onmeistä usein voitolle päässyt ja meidän on täytynyt kärsiä ^monta vaikeata tappiota. Mutta niin suuri on ihmishengen _pontevuus,niin suuri onelonvoima tuolla kuolematto- mallaja jumalallisella prinsiipillä ^meissä,ett'emme yhtäkaikki kadota^us- kallustamme, vaikka olemmekin pettyneet toivossamme. Tappiomme juuri päinvastoin kutsuvat kaikki apukeinomme ^esiin,ja voimmepa toi- voa, _että jälkeentulevaisemme käyttävät hyväkseen meidän onnistumat- torniakokeitamme ja ettäheidän ^on sallittu tehdä viimeinen ratkaiseva matka tuossa suuressa kamppauksessa ihmishengen ja luonnon välillä matka, jota heonnella ja menestyksellä käyvät, jossa uusia voitonmerk- kiä lakkaamatta saavutetaan,jossajok'ainoataistelu loppuuvalloituksella, jok'ainoaottelu voitolla".

Lopuksi uskallan vielä omin luvin lainata tähän muutamia sattuvia lauseitaherroilta A. Meurmanilta ja YrjöKoskiselta,jotkalauseet,vaikka ovatkin kansallis-asian johdosta lausutut,kuitenkin erin-omaisen hyvin soveltuvat myösnaiskysymykseen.

Vanhoilla-olijoille, jotka aina kiven kovaan tahtovatvastustaakaik- kea ^{uutta, lausuu} herra A. Meurman kirjasessaanOm

vara

partiför- hällanden" muutamia päteviä sanoja. Suomennettuina ^nekuuluvat näin:

Uuden ^{aatteenoikeutta ei}niinmuodoin aina ^voi kieltää. Tapah-

tuu, näet, että Jumala, yhtä varmasti kun hän sukupolvet ^uudistaa, myöskin uudistaa ajan.

Jos

voimassa oleva käsittää,mitä aikakaudessa elää, ja väistyy ^tieltä,kun ^senhetki ^onlyönyt,silloin tapahtuutuo,jota historia sanoo reformatsiooniksi. Mutta jos kuollut ^muoto tahtoo vai-

lita sittenkin kun elämä senjo on jättänyt, silloin täytyy sesyöstähau-

taansa, ja historia tarttuuankarampiin keinoihin".

Ne ^sanat pitävät paikkansa. Terottakoon ne mieleensä itsekukin, joka koettaa naisten nykyisiä oikeutettuja harrastuksia väkivoimalla tu- kehduttaa.

Niille ^taas, jotka uusien harrastusten tähden tulevaisuudesta epäi- levät,lausui hra senaattori Yrjö Koskinen ^eräässäpuheessa ylioppilaille

vuonna1878 ^näin:

„

Siihen kysymykseen, mikä nytoikeastaan tämä tulevaisuus saat- taaolla, eikukaan voi ^antaa mitään suoranaistavastausta. ei anna niin tarkkoja vastauksia tulevaisuuteen, että sitä voi edeltäpäin tarkoin kuvata. Mutta se onkin kysymys, jolla ei tarvitse ^päätänsävai-

vata. Voimine olla vakuutetut, että ne sukupolvet, jotka silloin vaikutta-

vat, ymmärtänevätvelvollisuutensa,jos me nimittäin tällä hetkellä ^teemme meidän velvollisuutemme siinä tilassa missä^nytollaan. Sillä vaikeimmissa oloissa on yksityisille jakansoille viisain diplomatia, kaikkein viisain poli- tiikki, tehdä velvollisuutensa,paraimmalla ymmärryksellä koettaa ^tutkia, mitä kulloinkin velvollisuutena on ja silloin täyttää tämänhetkentarpeen, tämän hetken velvollisuuden". "

Tänlaiset ^sanat, Suomen enin kunnioitettuin ja rakastettuin miesten lausumat, juurtuvat ^mieliin, painuvat sydämiin ja kantavat hedelmiä.

Kiitollisuudella ^tunnemme, että ne opit ja ^totuudet,jotka

J.

^{V. Snell-}

man, Yrjö Koskinen ja A.Meurman ovatkansalleen julistaneet, Suomen naistenharrastuksillekin ^{ovat parhaanaperusteenaja} tukeena.

Paljon olisi vielä etuluuloja, jotka otteluun ^vaativat,muttakenties on lukija jo väsynyt niihin yhtä paljon kuin kirjoittajakin. Niitä vas- taansotiminen ontodella yhtä kuin aidanseipäiden kanssa kilpaa juok- seminen.

Jätämme

^{ne siis tällä kertaarauhaan,luvaten vastedes lisää,}

jos _tarve vaatii. Käymme sen sijaan tarkastamaan muutamia erityis-

kohtia naisten pyrinnöissä. (Jatk.)

Minna Canth.

K

Tilusten hämmennyksestä ja sen poistamisesta.

Olisi syytä luulla ^ettäkuta tiheämmin maa onasuttu, sitä enem- män tilaisuuttaja taipumusta pitäisi asukkailla olla yhteiseen^maan-omis- tukseen ja viljelykseen. Semmoinen ^on kumminkin kehityksen^suunta muissa tuotannonhaaroissa. ^Vaankokemus näyttää asian laidan ^maan-

viljelyksessä olevan aivan toisen. ^Se näkyy olevan välttämätöin ehto maanviljelyksen edistymiselle, ettäyksityisen maaoikeus yhä selvemmin erotetaan muiden ^oikeudesta ja että jako ulotutetaan yhä pienempiin piireihin. Muuten joutuvat viljelijät toistensa tielle ^ja hämmentävät tois-

tensa työtä. Huomattakoon ^vaankuinka suurella huolella omistaja ra- joittaa ja suojelee jokaista pienintäkinmaanpirstaletta,vaikkase vaanolisi hietakangasta tahi pelkkää^kivimäkeä,semmoisen kaupunginläheisyydessä, missä ^maa jo on saanut korkeammanarvon,kun sitä vastoin ^suuret avaruudet etäämmällä ^saavat olla yhteis-omaisuutena. Missä tilaa ^on yltäkyllin ja ihmis-asunnot ^harvassa,siellä ovatyhteismaat_monetja suu-

ret, vaan kuta enemmän väenlukukasvaa, sen suurempi onyksityisten halu ^vetämään selviä rajalinjoja tilustensa välille.

Tästä ^päättäen voisimme jo ^apriori lausua ^sen arvelun,^että ne väljät ^metsät, jotka Suomessa niinkuin Ruotsissakin viljelyksen ensim- mäisinä aikakausina^erottivatasuttuja seutuja toisistansa,nähtävästi kauvan aikaa ovat olleet yhteismaita. Omistus-oikeus, joka alkuperäisimmässä muodossaanuseimmiten lienee ollut perhe- elisukukunnallinen,semmoi- nen kuin perillisten jakamattomassa ^pesässä(communio pro indiviso), ulottui ^vaankylän rintamaahan,_etupäässäpeltoon ja niittyyn. Metsien jakamiseen ei ollut mitään syytä, siellä kun oli tilaaja aineksia jo- kaiselle kaikenlaiseen käytäntöön, eikä kenenkään tarvinnut joutua ^toi- sen tielle. Mikä virallinen nimitys niillä oikeuslaatunsa suhteen joskus saattoi ollakkin, käytännössä ne lienevät enimmäkseen olleet altisna kaikkien yhteiselle nautinnolle. Yhdessä suhteessa kuitenkin tuli rajoi- tus erityisten perhekuntain oikeuden välillä jo jokseenkin aikaiseen ^tar- peelliseksi, nimittäin kaskenviljelyksen suhteen. Tämä viljelystapa vaatii suuria aloja, siitälaajuudestapäättäen,jossa sitä viimeisiin aikoihin asti

monessa osassa meidän ^maata on harjotettu, jasenvuoksi ei yksityiselle perhekunnalle pitkiin aikoihin voitu jättää vapaata valtaa mielin määrin kasketa kyläkunnan ympäristössä. Kaskeajan täytyi muiden oikeutta välttääksensä kauempana erämaassahakea ^itselleensopivia viljelyssijoja, jotka niin ^muodoinjure occupätionis, anastuksen nojalla, tulivat hänen yksityiseksi omaisuudekseen. Tällä tavoin voidaan se omituinen seikka selittää, josta vanhat lähteet tietävät ^kertoa, ettäerämaa oli joutunut yksitysten omistajain ^haltuun,kyläkunnan lähempien metsien vielä ollessa jakamattomina yhteismaina.

Sittemmin muuttuivat ^olot, tilan väljyys supistui,metsäsai arvonsa ja varsinainen maiden jako yksityisten osakastenkin välillä tuli tarpeelli- seksi. Se tapahtui ensin senjärjestelmän mukaan, jota kutsuttiin au- rinkojaoksi ja joka vielä1734 vuoden laissa on määrättynoudatetta- vaksi. Kylänmaat jaettiin ensin laatunsa ja hyvyytensä mukaan^useam- paan erilohkoon ja kustakin lohosta mitattiin jokaiselleosakkaalle,mikä hänelle oli tuleva,vississä järjestyksessä auringon eli ilmansuunnan mu- kaan. Siihen aikaan ei ^{vielä tunnettu} mitään keinoa,jolla olisi voitu verrataja vaihtaa huonompaa ja parempaa^{maatatoisiinsa,}panemalla kum- mallekin joku verrannollinen ^{arvo, vaan}kunkin ^{piti saada}

„

osansapel- lossa ja niityssä ja kaikissatiluksissa,sekä paremmissa^ettähuonommissa"

(Rak. K.I:3). Seurauksena semmoisesta jakotavasta oli erin-omaisen suuri luku palstoja ja pieniä maakappaleita, jotka keskenänsä olivat täydelli- sessähämmennyksessä.

Ensimmäinen askel siihen ^uuteenjakotapaan, joka ontunnettuni- mellä iso- elilohkojako, ^otettiinRuotsissa^K. A:sen kautta ¹p:ltä Maa- liskuuta 1749. ^Sen tarkoitus on ^ollut,voimme ^sanoa, kolminkertainen:

a) mukavamman tilusten järjestyksen aikaansaattaminen;_b) kyläkunnal- lisen maayhteyden lopullinen purkaminen, ja senohessa c) liikamaitten

erotus, missä semmoinen ^on voinut tulla kysymykseen. Ensimmäisen tarkoituksen saavuttamiseksi tehtiin tilusten vaihto osakasten välillä pakolliseksi, ja vaihdonperusteeksi pantiin maan suhteellinen^arvo,joka oli^{määrättävä}jyvityksen(= gradering, bonitering) kautta. Isonjaon alku Suomessa voidaan lukea vuodesta 1757, jolloin 40 komissiooni-maan- mittaria siirrettiin ^tänne. Ensimmäinen koko Suomelle yhteinen isojako-

asetus on 27 ^p:ltäKesäkuuta 1775, joka oli ^voimassa,kunnes nykyinen maanmittausasetus 15 ^p:ltäToukokuuta

1848

hallituksen toimesta syntyi

ja pantiin käytäntöön. Suurin osaSuomenmaata, se on kokoUuden- maan, Turun,Hämeen ja Vaasan läänit sekä joku ^osamuitakin läänejä on siis tullut jaetuksi 1775 ^vuodenasetuksen mukaan. Ainoastaan ^yh- dessä ^{osassa Savoa}ja Karjalata ja Oulun lääniä ^onisojako tapahtunut

1848

^vuodenasetuksen mukaan. ^Mitään tärkeämpää perusteellista ero-

tustanäiden molempain maanmittaus-asetusten välillä ei kuitenkaan^ole.

Tärkein ^{on se,}että 1775 ^{vuoden asetus} vielä salli jokaisen yksityisen tilan-osan erottamisen_io:eenkappaleesen, nimittäinpellon ja niityn 8 ja metsän 2 lohkoon,

1848

^{vuodenasetus vaan} 6 kappaleesen: pellon ja niityn ₄ sekä metsän ² lohkoon. Lapin kihlakuntaa ja lahjoitusmaita Viipurin läänissä lukuun ^ottamattaonisojako siis nykyänsä käynyt kautta koko Suomen. Yksityisiä paikkakuntia löytyy kuitenkin vielä siellä täällä maassa, joissa isojako yhdestä tai toisesta syystä on jäänyt kesken tahi vahvistusta ^vaille,ja myös^muutamiarelsijakokuntia, jotka eivät ^ole tul- leet jaetuiksi siitä syystä ettäkruunulla ei ole ollut mitään syytä toi- mittaa niihin isoajakoa,kun aatelisetetuoikeudet ^ovat vapauttaneetne liikamaitten erottamisesta.

Yhteismaita kyläkunnilla siitä syystä tuskin enäälienee ^olemassa muualla kuin Lapin kihlakunnassa ja Viipurin läänissä. Vaan katselles-

samme tämän niinmuodoin päätetyn toimenvaikutusta,emmesitä ^voi suurin kiittää. ^{Se ei}läheskään ole voinut ^täyttääpäätarkoitustaan, pois-

taa sitä epäkohtaa maaoloistamme, joka jo vanhan aurinkojaon aikana oli ^{saanut alkunsa,} nimittäin tilusten hämmennystä ⁽⁼egoblandning).

Syy siihen ^onollut osaksi ^se, ettäsekä 1775 vuoden että myös1848 vuoden ^asetus salli kunkin yksityisentilan-osanerottamisen liika moneen eri ^lohkoon, osaksi se ettäisojako monessapaikoin hyvin kehnolla ^ta- valla ^ontoimitettu, osaksi ^vielä sekin ettäisonjaon perästämelkein kai- kissa kyläkunnissa on tapahtunut osakasjakoja perillisten ^välillä,joiden kautta tiloihin kuuluvien lohkojen lukumäärä ^onkarttunut kahden ^ver-

taiseksi.

Ymmärtääksemme,mikä ^tilustenhämmennys oikeastaan^onjo kuinka paljon haittaa ja hankaluutta ^se aikaan ^saattaa,eimeidän tarvitse^muuta kuin ottaa kyläoloja jossakussa suuremmassa Hämeen tahi Länsi-Suomen kylässä tarkastettaviksi. Ensistään ^ovat kylän asunnotja rakennukset pakatut yhteen ryhmään, ilmanmitään suunnitelmaa ^taijärjestystä:kar- japiha miespihana, ^navetat ja sikolätit asuinhuoneiden ^rinnalla,riihiä ja

saunoja keskellä kylää j.n. e. Tämän kautta ovat meidän kylämme keväin ja syksyin varsinaisia siivottomuuden ja ruttotautien pesiä, jotka vuosittain ^tempaavat pois suuren joukon^ihmisiä,etenkin lapsia. Siihen lisäksi tulevat vahingot tulipalojen ^kautta, jotkausein alkavat ^riihistä, saunoista ja pajoista, ja polttavatporoksi koko kylät. Mitä sitten tilus-

ten järjestykseen ja sijoittamiseen ^tulee,niin on maaensin laatunsaja hyvyytensä mukaan alkujansa jaettu muutamiinpäälahkoihin, joista kukin tila kylässä sittemmin^onsaanut osansa. Kun jokaisen tilan osuuspel- lossa 1775 vuoden asetuksen mukaan saatettiin panna neljääntoisistansa erotettuunkappaleesen ja tilan^maat sittemmin osakas- tahi sovintojaon kautta edelleen ovat voineet tulla jaetuiksi, on tämänkautta ^saattanut tapahtua, ettäyhden tilannumeron peltomaa yksistänsä ^on 10ja useam- massakin eri pirstaleessa, jotka ^ovathajoitetut kylän vainioille niinkuin ruudut shakkipelilaudalla. Ilman ^{sitä ovat}nämä pirstaleet usein ^virstan, joskus monenkin virstanpäässä asunnoista,eikä pääsy niihin ole mah- dollinen ^{muuten kuin}käymällä viiden tahikuuden muun osakkaanmaan poikki. Näin ollen onpelto-osien aitaaminen^mahdotoin,ja välttämätöin seuraus siitä taas se yhteinen pellon syöttäminen syksyin ^keväin, joka on yleinen tapa kaikissa näissä kylissä ja joka tekee järjestetyn vuoroviljelyksen yksityisille tilan-omistajille mahdottomaksi. Kukin osa- kas on pakotettu noudattamaan aivan samallaista viljelystapaa kuin hä- nen naapurinsa, jollei hän tahdo elää alituisessa sodassa naapurinsa ja heidän elukkainsa kanssa tahi aidatajokaista sarkaa pellossansa. Met- sät ja^laitumet, välistä pitkiä kapeita suikaleita,ovatkaukanaasunnoista, niin että karjan illoin aamuin ^täytyykäydä virstan pituiset kujat, jotka kostealla vuoden-ajallaovatsemmoisessa ^{siivossa,että}eläinten joskus^vat- saamyöten onrypeminen liassa ^{ja loassa.}

Kuinka paljon haittaa ja ^{vastustatästä on}maanviljelykselle, kuinka paljo kiukkua, eripuraisuutta ja riitaa ^se herättää naapurien ^kesken, onhelpompi ajatella kuinka kertoa!

Jos

^nyt kysyttäisiin onko valtiolla oikeutta ja valtaa jotakin tehdä tämmöisen järjestyksen, eli paremmin sanoen epäjärjestyksen poistami- seksi,niin mielestämme muiden maiden kokemus^antaaselvän vastauksen tähän kysymykseen.

Kääntykäämme ensin Saksaan. Siellä ^ovat.maanomaisuus-seikat lyhykäisestikerrottuina olleet seuraavat. Germaanien sisään muuttaessa

joutui valloitettu ^maakoko heimo- eli sukukunnan, ei yksityisten hen- kien omaisuudeksi.

Jako

yksityisten välillä tapahtui esivallan toi- men kautta. ^Seuraus maanvalloituksesta ^{oli niin} muodoin ^että,jollei kaikkialla,niin kuitenkin suuremmassa^osassaSaksaa Feldgemeinschaft"

on ollut alkuperäinenmaanomistusmuoto. Talot ja kartanot tosin ^oli- vat yksityisten, vaan viljelty maa, pelto ja niitty, oli oikeastaan kun- nan omaisuus ja jätettiin yksityisille ^vaanviljeltäväksi. Metsä jäi kun- nanhaltuun ja sitä saivat kaikki kunnan jäsenet käyttäätarpeisinsa. Se oli täydellinen yhteismaa, Almende" ^elidie ^gemeineMark". Vähi- tellen muuttuivat sitteyksityisten viljelemät tilukset heidän omaisuudek- seen. Vaan alkuperäisestä jakotavasta jäi kuitenkin se seuraus ettäjo- kaiseen tilaan tuli kuulumaan^monta erimaakappaletta, jotka olivat ha- jallaan kylän vainion eri osissa. Tämä palstojen hämmennys (= Gem- engelage")lisäyntyi vielä perintöjakojen ja ostojenkautta. Sen tähden tuli tarpeelliseksi ettäkunta rupesi ohjaamaan viljelystapaa, koskamuu- ten yksi osakas olisi voinut tehdä toisille ^{suurta haittaa}ja vahinkoa.

Tällä tavalla syntyi se omituinen viljelys-ohjelma, jota nimitetäänFlurz-

wang" ja jonka mukaan jokainen osakas kylässä oli pakotettu nou- dattamaan samaa viljelysvuoroa ja tapaa, jota hänen naapurinsa käytti- vät ja joka niinmuodoin ^olikoko kyläkunnalle yhteinen.

Metsät ja suuremmat laitumet (die Marken) jäivät vielä yhteis- maiksi. Ne olivat osittain yksityisten kylien, osittain suurempien yhteys- kuntien (die Markegenossenschaften).

Alkujansa olivat kylä- ja Markgenossenschaft-kuntain osakkaatva- paita yhtäoikeutettuja jäseniä. Mutta vähitellen joutuivat pienemmät maan-omistajat sen aikuisten olojen vaikutuksesta suurempien maan-omis- tajien herruuden alle. Suhde aatelisten maan-omistajain ja talonpoikain välillä olihyvin erilaatuinen. Osaksi olivat talonpojat maaorjia, osaksi perinnöllisiä asukkaita, osaksi tavallisia torpparia, jotka maksoivat veroa herraskartanoon päivätöissä, ^viljassa,rahassa y.^m. Vähempien maan-

omistajien rappiolle joutumisesta oli taas se seuraus että suuremmat

maanherrat rupesivat pitämään ^itsensäMarkien eli yhteismaitten omis- tajina ja yhdistävät ne muitten tilustensa kanssa. Talonpojille ^jäi vain servituuttioikeus niistä ^ottaa joitakuita tarpeitansa,käyttää niitälaitu- meksi y.m.

Semmoiset olivat maanomaisuus-olot harvoilla poikkeuksilla melkein koko Saksassa tämän vuosisadan alkupuoleen asti. Sittemmin on suuria muutoksia ^näissä oloissa tapahtunut hallitustointen kautta. Maaorjuus poistettiin, talonpoikaiset talot tehtiin itsenäisiksi tiloiksi ja lunastettiin vapaiksi lampuotiveroistaja rasitteista, entiset yhteismaat jaettiin herras- kartanoin ja talonpoikaistilain välillä.

Edellä jomainittiin ettätilusten hämmennys, taikka niinkuin ^sitä saksaksi nimitetään Gemengelage", ^onollut saksalaisissa kylissä mel- kein samassa ^muodossakuin meilläkin aina siitä alkuperäisestä jaosta^asti,

joka tapahtui jo maan valloituksen perästä. Paikoittain se poistettiin yhteydessä niiden tointen kautta, joiden kautta talonpoikainen maan- omaisuusjärjestettiin ja yhteismaat jaettiin,muttapaikoittain on sekes- tänyt viimeisiin aikoihin asti. Vasta tämän vuosisadan kolmannen ^vuo- sikymmenen paikoilta ovatSaksan eri valtiot tehollisemmalla tavalla ryh- tyneet hankkeihin vapauttaakseen maanviljelystä tästähaitallisesta epä- kohdasta. Sitä maanjakotointa, jonka tarkoitus ^onkoota pienempiämaa- kappaleita suurempiin lohkoihin, mainitaan asetuksissa monella eri ni- mellä:Zusammenlegung", Arrondirung",Verkoppelung", Separation".

Täydellisyyden vuoksi viitattakoon muutamiin tärkeimpiin asetuk-

siin asiassa.

Preussinvoimassaoleva maanjakoasetus eli Gemeinheitstheilungso- rdnung" on7 p:ltä Kesäkuuta 1821. Siinä ^ei vielä säädetä pakollista

separatsioonia eli tilusten yhteenpanoa muussa tilaisuudessa kuin yh- teismaiden jaossa. Mutta asetuksessa ² päivältä Huhtikuuta

1872

^laa-

jennettiintämämääräys siten,ettäseparatsiooni välttämättömästionpan- tava toimeen semmoisissakin kyläkunnissa, joissa ^ei yhteismaita ^ole, niin pian kuin tilan-omistajista ⁿⁱⁱⁿ suuri osa siihen ^suostuu,ettäheidän

osuutensa vastaapuoltakyläkunnan koko ^maata. Uusia määräyksiä^me- nettelystä separatsioonitoimituksissa sisältää laki 18 p:ltäHelmikuuta 1880.

Hannoverissa tapahtui isojako tämän vuosisadan neljän ensimmäisen vuosikymmenen kuluessa useamman erityisen ohjesäännön mukaan. V.

1842 30 ^p. Kesäkuuta annettiin siellä kaksi lakia: toineniiber ^die Zusammenlegung der Grundstiicke", toineniiber ^dasVerfahreninGe- meinheitstheilungs- und Verkoppelungssachen", jotka muutamilla muutok- silla vieläkin ^{ovat voimassa.} Baijerissa:Gesetz iiber die Zusammen- legungder Grundstiicke ^vora10Nov. 1861". Saksissa:Gesetz ^iibcr

Ablösungenv.Gemeinheitstheilungen vom17 März1832";Gesetz iiber dieZusammenlegung der Grundstiickevom 14

Juni

^1834",jonka sijaan on astunutlaki 23 päivältä Heinäkuuta 1861.

Vaikka menettelysemmoisissa separatsioonitoimituksissa paljonkin eroaa isojako-menettelystä ^meillä, ovat jaon ja vaihdon perusteetpää- kohdissa ^samat.

Jokaisen

yksityisen osakkaan hallussa olevatmaatboni- teerataan eli jyvitetään, ^{s. o. ne}arvostellaan hyvyydeltään jalaadul- taan.Kaikista tiluksista ja maakappaleista tehdään sitte yhteinenmassa", josta kullekin osakkaalle lohkaistaan hänen suhteellinen osuutensaniin harvassa eri kappaleessa ja ⁿⁱⁱⁿmukavassa järjestyksessä kuin mahdol- lista ^on. Lohkaiseminen tapahtuusenjakoperusteen^mukaan,ettäkunkin osakkaan tulee saada sen verta maata yhteisestämassasta", ettähänen saamansa, jollei laajuudessa, niin kuitenkin ^arvossa, vastaasitä,mitä hän^{ennen on}nauttinut. ^Pienempiäerotuksia tasoitetaan rahalla.

Jotkut

^{asetuksetsäätävät}separatsiooninvaansiinätapauksessa,_että

useammatkylän osakkaat siihen suostuvat; toiset vaativatpuolet^äänistä, toiset ^taasainoastaan niin^{monta ääntä,} että ne edustavat kolmatta ^tahi neljättä osaakyläkunnan koko maasta.

Separatsioonijakoja varten ontavallisesti kussakin paikkakunnassa erityinen komissiooni (= Specialcommission), johonkuuluu yksi lain-oppi-

nut ja yksi kokenut maanviljelijä, useimmiten myöserityinen sihteeri.

Komissioonien avuksi^onkussakin hallituspiirissä useampiaFeldmesseriä", maamittareja, jotka toimittavat jaon teknillisen ^osan. Toimitukseentyy- tymätöin saapi vedota Kenraali-komissiooniin,joka valvoo ja hoitaa se- paratsioonijakoa koko maakunnassa.

Tanskassaovatmaanomaisuus-seikat pääkohdissa muodostuneet mel- kein samalla tavallakuin Saksassa. Pidämme siitä syystätarpeettomana niitä erittäin ^tässä tarkastaa.

Norjassa ^{taas ovat}maanomaisuus-suhteet kehittyneet melkein ^sa- malla ^tavalla kuin Ruotsissa ja ^Suomessa. Maan omaksi-ottaminen ^ta- pahtui siellä, niinkuin ^meilläkin, viljelyksen, ei valloituksen kautta.

Alussa ulottuiyksityinen eliperhekunnallinen omistus-oikeus^vaanviljel- tyyn maahan, peltoonja niittyyn; ne avaratmetsät ja vuorimaat, jotka erottivat kyliä toisistansa, olivat yhteisiä. Sitten^on lohko- ja osakas- jako tämän vuosisadan kuluessa tapahtunut kaikkialla,niin ^ettäyhteis- maita ei juuri enää^ole olemassa muualla kuin Norjan pohjoisimmassa

osassa. Sitä vastoin on tilusten hämmennys ollut hyvin yleinen viimei- siin vuosikymmeniin saakka. Sen poistamiseksi ^on Norjan uusinUds- kiftningslov" ¹² päivältä Lokakuuta

1857

aukaissut hyvin leveän tien.

Tämän mukaan ei mikään jako ole pysyväinen, ennenkuin yksityisten omistamat ^maat täydellisesti ovat^"toisistansa ^erotetut. Asetuksen 22§:n nojassa on kukin osakas kylässä oikeutettu,muista ^ennentapahtuneista jaoista huolimatta,hakemaan jasaamaanuuden jaon, jos asian-omaiset jakomiehetykmimielisesti katsovat tilusten olevan hämmennyksessä.

Sen ohessa on maanmittauslaitos Norjassa ^suureksiooaksi valtion kustantama. Näitä toimituksia hoitoa erityinen toimikunta,johon kuuluu teknillisesti harjaantunutFormand" eli maanmittari ja kaksi kokenutta maanviljelijää, jotka kruununvouti nimittää. Formand" on enimmiten

vakinainen valtion palkkaama virkamies. Alussa maksoi valtio ^suuren osan muitakin jakokustannuksia, vaan nykyänsä antaa se vaanapua ulossiirtokulunkeihin. Vuodelta 1880

—

81 tekivät ^valtionkulungit yk- sityisistä maanjakotoimituksista ja Formandien" palkoista yhteensä

144,200kruunua.

Ruotsissa ryhdyttiin jotämänvuosisadan^alussa,kun Suomi vielä oli senkanssa yhdistetty, hankkeihin isonjaon puutteiden parantamiseksi^uu- den maanjärjestelynkautta,jota nimitettiinyksilohkojaoksi(= enskifte").

K. asetukset vuosilta 1803,

1804

^ja

1807

kumoovat kaikki ^{ennen ta-} pahtuneet maanjaot, antaen jokaiselle kylän asukkaalle oikeuden vaatia tiluksensa kokoonpanemista yhteen ainoaanlohkoon. Näiden ^asetusten määräyksissä tekiK.K. 20 p:ltä Helmikuuta 1821 ^senmuutoksen,että missä paikalliset olot ja maan ulkomuoto tekivät mahdottomaksi saada tiluksia kootuiksi yhteen ^lohkoon, siinä saataisiin ne pannauseampaan- kin, vaarin ottamalla että erikappaleet tulivatniin suuriksi kuin mah- dollista ja ett'ei missään tapauksessa palstojen lukumäärä itsenäisellä tilan-osalla ^noussut yli kolmen. Nimitys enskifte" ^{muutettiinK.A:ssa}4 p:ltä Toukokuuta

1827

nimitykseksi lagaskifte". Sittemmin ^on vielä erityisiä parannuksia jakotavassa tapahtunut nykyisen voimassa-olevan jakosäännönkautta,joka onannettu 9 ^p.Marraskuuta 1866.

Mitä maanmittauslaitokseen ja siihen kuuluviin virkakuntiin tulee,

ovat ne vaikka tietysti paljon edistyneemmät, ^monessasuhteessa vielä samalle kannalle järjestetyt kuin sama laitos meillä.

Jakokustannukset

ovatasian-omaisten itsensäsuoritettavat;kuitenkin kannattaa kruunu osaksi näitä toimituksia joissakuissa maakunnissa.

Edellä mainitut asetukset ja toimet ovat aikaan saaneet sen, että palstojen hämmennystä ei paljoa enää tavataRuotsissa,_jamissäsevielä on olemassa, siellä puuhataan sen poistamista kaikin voimin. Kysyttä- köön keitä hyvänsä asiantuntevalta Ruotsissa, miten yllämainitut jako- asetukset ovat vaikuttaneet,hyödyksikö vai vahingoksi, niin hän^onvas-

taavaettä ne ihmetyttävällä tavalla ^ovat edistäneet maanviljelystä.

Jos

^nyt jälleen palajamme omiin maaoloihimme,niin ^{on se}arkuus todellakin kummastuttava, joka meillä tähän saakka on^estänythallitusta ryhtymästä hankkeihin maanjakolaitoksen parantamista ^varten,kun siihen

vertaammemitä muualla,olletikin meidän vanhassa emämaassamme, tässä suhteessa vuosisadan kuluessa ^on hankittu ja aikaansaatu. Nykyinen maanmittaus-ohjesääntö ₁5 päivältä Toukokuuta ¹848 ^onhallituksen yk- sinänsä ^{antama. Sen} kautta siis ei voitumuuttaa säättyä lakia,joka entisille laillisesti toimitetuille isoillejaoilleantaatuomion voiman. Kuiten- kin myönnetään ^sen 109 §:ssä Senaatin Oikeus-osastolle valta ^määrätä n.^s.isonjamitasaustaelijärjestelyä(= storskiftesreglering), vaikkapajot- kut tahi useammat kylänmiehet sitä vastustaisivatkin,jos jonkun tilan

maat ennenolleessa jaossa on ^pantuniinmoneen ja hajanaiseen^osaan, ettämaiden viljeleminen ja suojeleminen ^sen kautta on käynyt vaikeaksi ja työlääksi. Vaan kuntämämääräyson riidassa säännöllisenlainkanssa,

ei sille ole voitu mitäänlaajempaa käytäntöäantaa, jane isonjaon jär- jestelyt, jotka viimeisinä vuosikymmeninä ovat tapahtuneet, nojautunevat enemmän Oik. K:n 31 Lukuun «Lainvoiman ^saaneentuomion purkami- sesta"kuin puheena-olevaan säännökseen.

Näinollen,miksi eihallitus tähän saakka ole tehnyt yritystäkään val- mistaaksensa ehdotusta uudeksi jakoasetukseksi, joka sitte laillisella ^ta- valla olisi voitu lykätä säätyjen tarkastettavaksi? Meidän ^onmahdoton luulla, ettänykyisen isonjaon haitat ja puutteet olisivat olleet sille^tunte- mattomat. Nähtävästi ^on hallituksen toimettomuuteen ^tässä suhteessa ollut toinen syy: on epäilty, olisiko uuden jaon toimeenpano, yhden^tahi useamman kylän osakkaan tahtoa ^vastaan,laillisuuden kannalta oikea ja luvallinen. On pidetty epätietoisena, olisiko lainsäätäjäkään oikeutettu, yksityisen vanhaa nautintoa rikkomalla, jälleen repimään auki'entiset kylä- ja jakokunnat, jotka lainvoiman saaneitten ^tuomioinkautta jo oli-

vat lopullisesti jaetut ja rajoitetut.

Ja

sen tähden on katsottu soveli- jaammaksi jättää maaomaisuus-olot yksityisten itsensä parannettaviksi va- paaehtoisten sovintojen ja vaihtojen kautta siinä järjestyksessä, kuin K.

A. 19 p:ltä

Joulukuuta 1864

tahi nykyänsä uusi ^asetus19 p:ltä Helmi- kuuta 1883 ^tilustenlohkomisesta y. m.säätää.

Tällä katsantotavalla on kyllä teorialliset perusteensa, vaan ^to- dellisuudessa sitä ei meillä eikä muualla ennenole noudatettu,eikä voidakkaan noudattaa. Asettuaksemme ^vaanvoimassa-olevan lain kan- nalle,niin ^on vanhassa Rak. kaaressa ^se yleinen periaate monessa pai- koin selvästi^{lausuttu,että}yksityisen maan-omistajan oikeus elköönkos- kaan olko ^esteenämuille maan-omistajille parhaimmalla tavalla käyttä- mästä ja viljelemästä tiluksiansa. Missä tahansa yksityisen oikeus on riidassa useampain edun kanssa,siinä ^onlaki aina jälkimmäisten puo- lella.

Jos

^{taas yksityisen etu} jossakin suhteessa pidetään ylempänä yh- teiskunnan ^{etuna,niinannetaanmuiden}oikeuden peräytyä tämänyksi- tyisen oikeuden edessä. Helppo olisi luetella esimerkkejä joukottain, joissa yksityistä omistus-oikeutta yhtä tuntuvalla tavalla loukataan kuin uudessa jakotoimituksessa, ^vaan välttääksemme laajuutta jätämme ne sikseen. Mitä ^taas vanhaan nautintoon tulee, niin ei silläkään 1734 vuoden laissa ole syviä juuria. Tässä muistutettakoon vaan vanhaasää- däntöäM.^K.15 Lvv. ² §:ssä: Ylimuistosella nautinnolla ei ole voimaa kyläkunnassa ja sarkajaossa, eikä kylän pellossa,niityssä, järvessä jamet- sämaassa,olkoonpajaettutahijakamaton,^vaankukin saakoon osansa äyri- ja aurtuaveron,kyynärä- ja tankoluvun mukaan,taikka niinkuin kussakin paikkakunnassa tavallinen on". Niinkuin ^näemmeei^{tämäsäädäntö,}joka vieläkin onvoimassa,anna suurtamerkitystänautinnolle,eiylimuistos- ellekaan". Ilman sitä ^onmahdotoin keksiä,miksi maan-omistus ^janau- tinto meillä olisivat pidettävät pyhempinä kuin muualla maailmassa,esi- merkiksi vanhassa emämaassammeRuotsissa. Oikeuden kannalta ^emme siis voi havaita mitäänsyytä,joka estäisi lainsäätäjiämäärätyssäjärjestyk- sessä panemasta toimeen uuttamaanjakoa, jos semmoinen ^muuten näh- dään tarpeelliseksi.

Mitä sitte vapaaehtoisiin sovintoihin ja vaihtoihin ^tulee,niin ^on kokemus sekä meillä ettämuualla jotäydellisesti näyttänyt,^ettäsillä tiellä ei saada paljoa aikaan tilusten hämmennyksen poistamiseksi. Kun^tämä neuvoei ole ^auttanutedes semmoisissakaan maissa kuin esim.^Saksassa,

missä täydellinen lohkoverotus (

=

parcellarkataster)ontapahtunut, jonka kautta vapaaehtoisia vaihtoja erikseen verotetuista maakappaleista hyvin suuressa määrässäon helpotettu, niin ei meillä suinkaan ole paljon siitä toivomista.

Näin ollen ^on se uutinen ilolla vastaan-otettava,jonka sanoma- lehdet äskettäin ^ovat ilmaisseet, _että Senaatti vihdoinkin ^onesittänyt hallitsijalle komitean asettamista tekemään ehdotusta uudeksi maanmit-

taus-ohjesäännöksi. Kuinka lavean valtakirjan ^tämäkomitea ^onsaapa, emme tiedä. Mahdollisesti tarvitsee koko meidän maanmittauslaitok- semme muutoksia ja korjauksia. Mutta ensimmäisenä tehtävänään näkyy meistä semmoisen komitean pitävän ehdottaa lakia, jokamääräämillä tavoin isonjaon järjestely on saatava ja toimitettava. Kunpalstojen häm- mennyksen poistaminen nykyänsä epäilemättä onmeidän maamme tär- keimpiä taloudellisia kysymyksiä, tahtoisimme vielä muistuttaa ettäoikeu- den ja laillisuuden näkökohtien vuoksi komitean ei tarvitse tehdä uuden jaon saamista liian vaikeaksi ^sille,joka todistettavasti kärsii haittoja ja rasitteita naapureiltansa tämänepäkohdan tähden. Asia voipi kyllä olla arkaluontoinen jakäytännössätoimeenpanijoilta vaatiasuurtavarovaisuutta.

Vaan aivan samoilla perusteilla kuin ennen aikaan jokaisella yksityisellä kylän asukkaalla oli oikeus saada tiluksensa isoonjakoon, ja kuin sit- temmin vielä Ruotsissa samoin kuin Norjassakin kullekin maan-omista- jalle jälleen annettiin oikeus vaatia niiden kokoonpanemista suurempiin kappaleihin, aivan samoilla perusteilla voidaan meilläkin^nyt lain kautta säätää: olkoon päätäntävalta (= vitsord") sillä,joka isonjaon järjes- telyä tahtoOy jos tilukset todistettavasti ^ovat hämmennyksessä ja sen poistaminen uuden jaon kautta on mahdollinen.

J.

^{N. Lang.}

Kirjailijain muotokuvia.

XI.

Silvio Pellico.

Koska Pellicon ^tunnettu Le mie prigioni äskettäin onsuomennok- sen kautta tullut kirjallisuutemme ^omaksi, niin lukijaa ehkä huvittanee lyhyen elämäkerran kautta tutustua tekijään sekä niihin ^oloihin,joiden tuotteena kirja on pidettävä. Sen kautta toiselta puolenkirjan sisällys selviää,toiselta puolen ^saamme tilaisuuden luoda katsauksen hyvin^mer- killiseenaikakauteen Italian historiassa.

Silvio Pellico syntyi vuonna

1788

Saluzzon kaupungissa Piemon- tissa,jossa hänen isänsä toimitti jotakinpostinvirkaa. Myöhemminperhe muutti Torinoon. Heikko ja kivulloinen kun Silvio synnyltänsä ^oli,hän säilyi elämään ainoastaan äitinsä hellien huolten ^kautta,ollen hänelle siis kahdenkertaisessa kiitollisuuden velassa elämästään. Ensimmäiset lapsuuden vuodet ^kuluivatalituisissa kivuissa,jotka synkistyttivät pojan luonnetta ja taivuttivat häntä ennen-aikaiseen miettiväisyyteen. ^Isä,joka tahtoi häntä ^{lohduttaa siitä,} ett'ei hän saanut ikäkumppaniensa kera juosta ja leikkiellä,antoi hänen ja hänen veljensä näytellä pieniä huvi- kappaleita kotona ^{sitä varten}rakennetulla näyttämöllä. Siitä poika ai- kaisin oppi näytelmätaidetta rakastamaan. Muutenkin koti vaikutti pal- jon hänen mielenlaatunsa kehitykseen, totuttaenhäntä hurskauteen ja velvollisuuden^tunteesen. Pellicon teokset antavatliikuttavan todistuksen siitä keskinäisen rakkauden hengestä, joka yhdisti perheen jäsenet.

Nuori Silvio piti erittäin lukemisesta ja teki ^työtäniin^ahkeraan, että hänen vanhempansa pelkäsivät hänenterveytensäsiitä tuiki pilau-

tuvan. Kun sen lisäksi perheen taloudelliset seikat eivät ^olleet par- haimpia, niin he ^v. 1806 kiitollisuudella suostuivat erään rikkaan suku- laisen ehdotukseen, ettäpoika saisi tulla hänen luoksensa Lyoniin. Siellä Silvio eli neljä vuotta suuremmissa ja rikkaammissa oloissa,kuin^kotona

oli tarjona, ja hänen luonteensa siitä virkistyi. Seuraelämä veti hänet puoleensa, ja hän jakoi aikaansa huvien ja ranskalaisen kirjallisuuden välillä. Ranskan olot häntä viehättivät, ja isänmaa oli vähällä joutua unhotuksiin. Mutta eipä kauvaksi. V. 1810 lukiessansa mainion Fosco- lon äsken ilmestynyttä runoelmaa

I

Sepolcri" (Haudat), hän tunsi po- vessansaheräävänrunoilijahengenjahalun palata rakkaasen isänmaahan.

Sillä hetkellä hän sai isältänsä kutsumuksen ^Milanoon,jossa isä silloin palveli, ja^{hän riensi}kotiin. Milano oli Napoleonin^perustamanIta- lian kuningaskunnan pääkaupunkina, ja varakuningas, Eugene Beauhar- nais, tahtoi siitä tehdä jonkunlaisen Athenan. Siellä Foscolo ja^Monti, sen ajan kuuluisat runoilijat, kilpailivat runouden valtakunnan kuninkuu- desta. Kummankin suosimana Pellico pian perehtyi Milanon kirjallisiin piireihin.

Sillä välin suuri muutos tapahtui valtiollisella alalla. Napoleon,

tuouuden ajan jättiläinen ja kruunujen jakelija,^kukistui,ja hänen kans- saan koko jo.ukko valta-istuimia. ^Waterloon tappelun jälkeenItävalta valloitti uudestaan Lombardian ja Venezian, vapauttaenmuka Italialaiset Ranskalaisten ikeestä, muttaitse teossa saattaenheidät Habsburgin ^va- loa pelkäävän hallitsijasuvun orjiksi. Lombardia ja Venezia julistettiin Itävaltaan kuuluvaksi maakunnaksi,italialaiset ^sotilaatsiirrettiin muihin valtakunnan osiin,ja saksalainen poliisipitipainettien avulla kovaa kuria.

Mutta vaikkei siis vallankumouksen aikaansaattamaa järjestelmää kauvan kestänyt, niin sekuitenkin oli ennättänytkylvää vapauden- ja kansallisuuden-aatteen siemeniä Italialaisten poviin. Tässä^maassa,jossa tasavallan Bonaparte oli voittoisasti taistellut vapauden hyväksi, täälläkö Metternichin taantumispolitiikin piti toimeen saada kalmiston rauhaa?

Ei, Italian yhtymisen aatekytikaikkialla, ja tuhansia salaliittoja perus- tettiin karbonari-yhdistyksien ^wnimellä. Nämä yhdistykset toimivat ^in- nolla, vaikkeivät aina vastaavalla viisaudella vihattujen muukalaisten kar- kottamiseksi.

Mutta kaikki isänmaan-ystävät eivät kuuluneet karbonari-yhdistyk- siin, eivätkä niiden [käyttämiä keinoja hyväksyneet. ^Milanossakreivi Luigi Porro Lambertenghin huone ^oli näiden isänmaan-ystävien keskuk- sena. Kreivi itse ^olihyvin etevähenkilö,ollen ^aikakaudensivistyksen kukkuloilla, ja kaikin tavoin isänmaan edistystä harrastava. Niinpähän ensinnä rakennutti höyrylaivan, joka kulki Paviasta ^Veneziaan,toimitutti