Sananen tulevaisuuden historiantutkimuksen hyväksi

Mestarillisissa muistoonpanoissaan frän hembygden och skolan"

tunnettu ruotsalainen kirjailija ^{Samuel Ödmann} kertoo äidin-isästänsä, kunnian-arvoisesta provasti Wieselistä, _ettähänelle riitti kaksitoista ark-kia kirjoituspaperia vuoden ajaksi. Luulisi helposti,ettätuokin olisi noita edellisistä vuosisadoista perittyjä omituisuuksia,jotka olivat niin ihmeel-lisesti säilyneet Smälannin sydänmaassa Vislandan pappilassa«ikäänkuin maanpäällisessä Herkulanumissa". ^Helpostivoipi kuitenkin todistaa että samallainen säästäväisyys oli ^sääntönä muuallakin tämän vuosisadan alussa. Olihan Geijerin kovin vaikea saada paperia tarpeeksi, kun hän salavihkaa kirjoitti Sten Sturen ylistyspuheen, josta sitten sai Ruot-sin akatemian ^suurenpalkinnon. Muitakin samallaisia esimerkkejä voisi mainita.

Nykyään eletään toisin. ^Mitäihmisiltä muutenpuuttuukin, pape-ria on ainakin saatavissa niin halvasta ^{hinnasta,että}ken hyvänsä voi sitä ^saada. Suuret uuden-aikaiset ruukit valmistavat päivässä enemmän kuin ennen kuukaudessa saatiin ^aikaan,ja konsumtsiooni,menekki ^on kasvanut samassa määrässä. Eikä ^tässä kohden sovi kutsua vanhan hyvän ajan" oloja uudestaan ^eloon, jos kohta joku onkin voinut pilalla

valittaa, että kultaisen, hopeaisen ja rautaisen aikakauden jälkeen on seurannut paperinen aikakausi. ^Paperinkäyttäminen ja helppohintaisuus sekyllä tavallaan osottaasivistyksenyhä kasvavia vaatimuksia.

Yhdessä kohden olivat kuitenkin muinaiset ajat epäilemättä pa-remmat. Suurteollisuuden suuri vika on ^siinä,että se^useinnoudattaa

tuotatunnettua sääntöä:billig undschlecht;saatu tavara onhalpa kah-dessa merkityksessä, halpa hintansa mutta samoinpalaatunsakin puo-lesta. Menkäämme valtion arkistoon katselemaan mitä paperin suhteen saatiin ennenaikoina ^toimeen,ja meidän täytyy myöntää, että se kes-tävyytensä puolesta melkein vetää vertoja pergamentille,jos kohta on karkea ja ruma. Asiakirjat, jotka kauvan ^ovatseisoneet kosteissa hol-veissa,jotka ovat saaneet vettä päällensä, ehkäpäsenlisäksi kerran ^ovat tulipalossa paahtuneet, ^ovat kuitenkin siinä tilassa,ettäme vielä ^tänä päivänä voimme saada sisällyksestä ^selkoa; jos lakki onkin vaalennut, voipi sitä helposti virkistää liuoituksella,eikä mikään pilautuminen vast-edes ole odotettavissa,jolleitapaturmankautta.

Toisin ^tämänajan kirjoitusten laita. Tunnemme erään tositapauk-sen. Muudan suomentaja oli sattunut jättämään käsikirjoituksen pöydäl-lensä,lähteissään kesäksi maatie. Syksyllä hän sai tehdä ^osan työstään uudestaan^;kirjoitusta ei voitu^lukea,

—

niin vaaleaksiseoli käynyt, missä

vain oli ollut päivänpaisteessa. Eikä paperi ole lakkia parempi:

ol-tuansa muutamia kuukausia ^ilmassa,käypi moni laji niin hauraaksi,että se käsissä murenee, puhumattakaan ^siitä, ettäalkuperäinen kaunis val-koinen väri helposti katoaa. Oljet ja puunhiomojen ^tuotteeteivät ole läheskään niin kestävää ainesta kuin lumput yksistään; kloori ja muut vaalennukseen käytetyt mukavat keinot ^ovatnekin kovin vähän luotetta-via apulaisia. Epäilemättä ^tulevat viimeisten vuosikymmenien asiakirjat tekemään vastaisille polville paljon harmia sen kautta, ett'ei niitä enää voikäyttää, kun sitä vastoin verokirjat Kustaa Vaasan ajoilta yhä vielä vuosisatojen perästä ovat yhtä hyvät ja vahvat kuin meidänkin päivi-nämme.

Sittenkun hallituksemme, nykyisen valtio-arkiston hoitajan tohtori Hausenin ehdotuksesta, on käskenyt, ettäparempaa paperia vastedes pitää käyttää virastojen toimissa, _{on tämä} vaikeus vähenemäisillään^; onpa kansliapaperia" kaupan yksityisillekin, jotka tahtovat

käsikirjoi-tuksiansa säilyttää. Mutta yhdessä kohden olemme ^yhä vielä ^mitä

vi-heliäisimmässä ^tilassa; tarkoitamme sanomalehtiä.

Ja

^{tämäepäkohtaon}

varsin epäilyttävä, siihen ^{katsoen, että}juurisanomalehdettulevat ole-maantärkeimpiä ^lähteitä, jopa kaikkein tärkeinkin ^lähde,kun nykyisen ajan historia kerran ^on tutkittava ja esitettävä.

Lukuyhdistyksiä on meidänmaassamme ^olemassalukemattomia,ja niitten jäsenillä lienee yksi kokemus kaikkialla tarjona: jos ^useatlukijat

ovatjotakin suurempaa sanomalehteälueskelleet, niin se onrevitty yh-destä tahi parista paikassa ennenkuin onmonenpäivän vanha. Miltähän sittenkokonainen vuosikerta tulee näyttämään,kun^{sitä onkahden,} kol-men vuosisadan aikaa pidetty ja käytetty?

—

_sen pitemmästä ajasta emme tahdo puhuakkaan. Tavallisissa kirjoissa ^paperinkestävyyttä ei koeteta niin suuressa määrässä, kuin jos^onedessämme esim. Helsingfors Dagblad tahi Keski-Suomi julman isoine ^lehtineen,mutta senlisäksi ^on kirjojen paperi tavallisesti paljoa parempi kuin sanomalehtien. Meidän luullaksemme ei suurinkaan varovaisuus käyttämisessä ^voiauttaa,

—

_jos

sanomalehtien paperi vain pysyy samallaisena kuin tähän asti

—

_ett'ei

enää ^voi vuosisadan perästä eheitä kappaleita löytää mistään.

Tulee sitten toinenseikka ^lisäksi, joka tekee mainitun hankaluu-den paljoa vaikeammaksi. Ennen oliverrattain tavallista,että sanomia säilytettiin ja sidottiin;huutokaupassa onmeidänkin aikoinamme ^saatu

ostaa Abo TidningarPorthanin ^tahiHelsingfors Morgonblad Runebergin ajoilta .täydellisissä vuosikerroissa. Nykyään sanomalehtien tulva sitä vastoin ^{onniin suuri,että} seinä seinän perästä tulisi täyteen,jos tahtoo koota ja sidottaa edes tärkeämpiä äänenkannattajia. Eikäpä niitäenää kootakkaan. Tuskinpa nykyjään voirahalla saada kymmenen ^vuoden täydelliset vuosikerrat pääkaupungin enimmin luetuista ^{lehdistä;harvalla} toimituksella lienee ^ihan täydellinen kappale omasta lehdestään, jos on pitemmästä ajasta puhe. Mikä tänään onjokaisen ^kädessä, se on muu-tamain vuosien ja varsinkin vuosikymmenien ^kuluttuaniin harvinaista, ett'ei sitä voimistään hinnasta ^ostaa.

Kirjastokappaleet sanomalehdistämme^ovatsiis melkein^ainoat,jotka tulevat olemaan kaukaisen tulevaisuuden käytettävänä. Mutta niitä ^ei ole monta. Ylioppilaskirjastolla ciliene sidottuja sanomalehtiä nykyi-seltä ajalta; palasina nemelkoiseksi osaksi pannaan talteenja luullak-semme ne sittenmyödäänmakulatuuriksi,jos edes siksi kelpaavat. Kir-jallisuudenseura tilaakaikki suomenkieliset lehdet ja sidottaa ^ne; ruot-sinkielisiä ^on ainoastaan poikkeuksina ^senkirjastossa. Lopultapa yli-opiston kirjasto siis ^onkoko Suomessaainoa paikka, jossa kaikista Suo-men sanomalehdistä säilytetään kappale. Pietarin julkiseen kirjastoon lähtee sen ohessakaksi ja Pietarin tiedeakatemian kirjastoon yksi kap-pale kutakin suomalaista painotuotetta,^{mutta emme} tiedä,kuinka huo-lellisesti niitäsiellä ^hoidetaan;ainakin ne saanevat seisoa^rauhassa,kun

sitä vastoin kappale yliopiston fennica-kokoelmassa kyllä käytetään ja tietysti senmukaan kuluukin. Mutta nämä neljä kappalettamenee mai-nittuihin kirjastoihin lahjakappaleina. Nykyisenpainoasetuksen22 §:n mukaan nelähetetäänpainohallitukselle kuusi kuukautta senjälkeenkun

ovatilmestyneet;puuttuvasta teoksesta ja arvattavasti myöskin valinnai-suudesta ^vetääkirjapainaja 20 markan ^sakon. Lahjakappale ei ole

pai-nettu paremmalle paperille kuin tilattukaan, ja sitä tuskin voi^moittia.

Moitittava sitä vastoinon ettänuo kappaleet itse asiassa ovatuseinkin vaillinaiset. Sanomalehdentohnitusten lienee ^tapana jokavuodenlopussa myydäirtonaisistanumeroista jääneet liikakappaleet makulatuuriksi,eikä siis puolta ^vuottamyöhemmin voisikaan ilman vaivatta saada aukkoja

täy-tetyiksi. Vuosi vuodelta ^tämä vaikeus tietysti kasvaa.

Mitä hankaluuksia^tästäkaikestaseuraa,voipi jokainentodistaa,joka on käyttänyt menneen vuosikymmenen sanomalehtiä ^{lähteenä; omasta} puolestammemevoisimme siinä^kohdenkertoa valaisevia esimerkkejä siltä ajalta, kun piti Biografiseen Nimikirjaan kirjoittaa muutamainnykyajan henkilöin elämäkertaa. Olkoonpa siinä kyllin, ettäKirjallisuudenSeuran kokoelma joskus oli viimeisenä ^turvanaja ainoa paikka, jossatäydellinen kappale esim. ^erästämaaseutulehteä vuodelta

1877

oli tarjona. Lyhyesti esitettynä on nykyinen asianlaita seuraava. Omassa maassa on Suo-menyleisöllä ja tutkijoilla paraassa tapauksessa käytettävänä pari, enim-miten yksi kappale nykyajan sanomalehdistä,joskus ei ainoatakaan ihan täydellistä. Nuo korvaamattomat kappaleet ^ovat paperin heikkouden kautta jätetyt hävitykselle alttiiksi,puhumatta ^siitä,ettäyksinäinen kap-pale helposti voipi ^tapaturmankautta kadota.

Ja

^{nämä samat}

paino-tuotteet ^ovat kuitenkin ^{se kuvastin,} joka paraiten kuvailee nykyajan elämää kaikkine harrastuksineen;niissä nykyinen polvi seisoo ikäänkuin arkipuvussaan jälkimaailman edessä; ^{ne ovat} tärkein lähde ^sille,joka tahtoo ^tämänajan historiaa kirjoittaa.

Tuskinpa kukaan ajatteleva ihminen voi ^kieltää,että tässä onsuuri epäkohta ^olemassa, ja että se ^onkorjattava. Eipä myöskään ole vai-keata saada ^asiatatoisin järjestetyksi, jos kerranmyöntää,ettänykyajan

tässä kohden tulee tulevaisuudenkin ^tarvettamuistella.

Tuhannesta sanomalehtinumerosta ylen harva säilyy monta vuotta,

ja luonnollista ^{on siis,} ett'ei siis kustanneta kallista paperia niin lyhyt-ikäisiin painotuotteihin. ^Mutta jos kappale on pidettävä tulevanajan varalle, _täytyy sille hankkia kestävämpi paperi, eikä ^siinäkohden sovi laskea koko taakkaa sanomalehtien kustantajani kannettavaksi;kyllä val-tio kansan edustajana siinä kohden ^on velvollinensuorittamaan ainakin sen verranmitä paperi maksaa. Siinä ehdotuksemme ^toinen puoli; toi-nen onsiinä,ett'ei pidä luottaayhden tahi parin kappaleen^olemiseen,

kun^on puhe rajattoman tulevaisuuden tarpeesta.

Jos

^{tässäkohden}

tah-too toimeen ryhtyä, voipi yhtä helposti saada^useammatkunnolliset kap-paleet toimeen kuin yhden. Ainoastaan jos ^eripaikoissa löytyy kap-paleitakaikista maamme sanomalehdistä,olemme varmat siitä, ettäne säilyvät.

Yliopistonkirjasto muistuu ensiksi mieleen paikkana, jossa pitää oleman kappale kaikista Suomen sanomalehdistä;se ^on meillä kansal-liskirjasto samalla kuin se ^on yliopistonkirjasto; siitä ^ei voi olla eri mieltä. Valtion arkisto on toinen laitos, jossa olisi tarpeensäilyttää kaikki aikakautiset kirjat, jos kerran myöntää, että nevarsinkin lähteenä tämänajan historiaan ^ovat tärkeät tulevalle ajalle. Tilastollinen virasto tarvitsee samoin sanomalehtiä,ja sillä ^onjo nykyään tavattomankaunis kokoelma siinä suhteessa;olisipakyllä ^tarpeenhankkia sillekin täydel-linen kokoelma. Valtiosäätyjen kiriasto tulee^kaiketi,niinpian kuin oma säätyhuone on olemassa, olemaanenimmin suosittujalaitoksia,johon täy-tyyhankkia valtiollista kirjallisuutta; sekin olisi tässämuistettava. Kir-jallisuuden Seuran kirjasto ^on jo hyvin arvokas kotimaisen kirjallisuu-den ^suhteen,eikä kukaan ^{kieltäne, että se}on ylläpidettävä samoinkuin tähän asti.

Jos

^vihdoin,

—

niinkuin kohtuus tietysti vaatii,

—

_tahtoo

asettaaniin ett'ei kaikkia koota ainaHelsinkiin,olisi mielestämme syytä sijoittaa muut kappaleet suurempiin maaseutukaupunkeihin, paraiten

niit-ten opistojen kirjastoihin, ^{jotka ovat} arvokkaita ja yhä kartutetaan.

Turku, Vaasa, Oulu, Jyväskylä, Kuopio, Viipuri muistuvat tässä koh-den ^{mieleen; emme} kuitenkaan ^tiedä,missä hyviä kirjaston-alkuja on olemassa, ja se tietysti on lukuun ^otettava samassa kun koettaa järjestää asiaa siten, ettämaamme eri osat tulisivat osallisiksi siitä ^edusta,että Suomen sanomalehdet siellä ^ovatkoottuina.

Voipi olla eri mieliä ^siitä,mihin paraiten sopisi sijoittaa nuo täy-delliset sanomalehtikokoelmat;samoinpa monikenties ^{arvelee, että} pal-joa vähempikin lukumäärä kuin ehdottamamme olisi täydelleen^riittävä, oudoksuen ^{että tässä} kohden tahdotaan tuhlata valtion varoja sellaisiin tarkoituksiin. Mutta tutkikaatte,kuinka ^monta vuosikertaa sanomalehtiä tätä nykyä tilataan eri toimituskuntien ja virastojen käyttörahoilla"

tahitarverahoilla", (s. o.valtion varoilla), ainoastaan yksityisten virka-miesten eduksi. Varsin ^monivirkamies Helsingissäpääsee sanomia ti-laamastakäyttämällä tuota keinoa hyväksensä, ja ^{saatu tavara}kuluu lu-kemisessa niin ett'ei tilatuista vuosikerroista voisi panna ainoatakaan Bheätäkokoon kirjastoa tahi arkistoa varten.

Jos

^{tahtoo säästöätehdä,}

niin sellainen ^tapaon lakkautettava ja vastaavasumma ^sensijaan käy-tettävä meidänpuolustamaamme suuntaan;kyllä silloin varmaankin jäisi melkoisia säästöjäkin. Sillä ^ne miehet, jotka nykyään tahtovat lukea

sanomia, voivat kyllä yksityisesti tahi yhdessä muitten kanssaniitä mak-saakkin, mutta tulevien polvien tarvettasopiivaltionpitää silmällä. Luo-tammekin ^siihen,ettähistoriantutkimuksen niin hyvin kuin julkisuuden-kin ystävät siinä kohden tahtovat pääasiassa kannattaa ehdotustamme.

E. G. Palmén.

In document Naiskysymyksestä · DIGI (sivua 48-53)