SUUR-ULVILAN HISTORIA

SUUR-ULVILAN HISTORIA I

ULVILAN

KUNNANVAAKUNA

KUULAAN KUNNANVAAKUNA

NAKKILAN KUNNANVAAKUNA

PORIN MLK:n KUNNANVAAKUNA

Suur-

Ulvilan

historia

losa

SUUR-ULVILAN

HISTORIA

I

KIRJOITTANEET K. VIRKKALA

A. KOPISTO E. LEHTINEN

KUSTANTAJAT

PORIN MLK. ^-

ULVILA

^{- KU LLAA -}

NAKKILA

ESIPUHE

Suur-Ulvilan historia

^ulottuu

niin

^kauas menneisyyteen, että Ulvilan kun- nan 600-vuotisjuhlia saatettiin viettää v. 1965. Ulvilan historia on myös väri- käs. Kaupunkivaihe on yleisesti tunnettu. Yksittäistapahtumien takana olevat syyt ja kehityslinjat eivät ole yhtä tuttuja, mutta eivät myöskään vähemmän mielenkiintoisia. Esillä oleva historiateos pyrkii sanotusta johtuen moniaalle:

se on

kunnianosoitus

menneille polville, se avaa menneisyyden näköalat nykyi- selle polvelle ja se osoittaa, missä määrin kypsiä olemme mäkemään ja ymmär- tämään menneen ja nykyhetken.

Ulvilan

kunnan nelikymmenvuotisjuhlan

valmisteluissa

tammikuussa 1953 heräsi ajatus kunnan historian kirjoittamisesta, tällöin valittiin toimikunta valmistelemaan asiaa. Vuoden 1957 lokakuussa otettiin yhteyttä paikallis- historialliseen toimistoon. Saman vuoden marraskuussa päätti Nakkilan kun-

nanvaltuusto

^ryhtyä toimenpiteisiin oman historian kirjoittamiseksi v. ¹⁹⁶¹

vietettävään

pitäjän satavuotisjuhlaan sekä asetti toimikunnan viemään aja- tusta eteenpäin. Toimikunnan otettua yhteyden paikallishistorialliseen toimis- toon

sieltä ilmoitettiin

vastaavan hankkeen olevan vireillä Ulvilassa. Toimis- ton taholta

esitettiin harkittavaksi

^sitä mahdollisuutta, että laadittaisiin useam- man pitäjän yhteinen historia,

koska

Kokemäenjoen suulla sijaitsevat Ulvila,

Nakkila

ja Porin maalaiskunta

muodostivat

^tietyn historiallisen kokonaisuu- den. Näin saavutettaisiin huomattava kustannusten säästö ja aiottu historia

muodostuisi

myös arvokkaammaksi. Tällaisen yhteishistorian kirjoituttaminen edellyttäisi luonnollisesti jonkinlaista naapurihenkeä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta hankkeeseen osallistuvissa pitäjissä.

Näiden

^ehdotusten

mukaisesti

pidettiin yhteinen kokous Nakkilassa Tatta- ran koululla tammikuussa 1958, missä olivat

edustettuina

^Ulvila, Porin maalais- kunta ja Nakkila sekä

Paikallishistoriallisen toimiston taholta

^{sen sihteeri,} maisteri Pentti Virrankoski. Tässä kokouksessa päätettiin esittää myös Rul- laan kunnalle, että se entisenä Ulvilan suurpitäjän osana liittyisi hankkeeseen mukaan, ettei se yksinään jäisi yrityksestä syrjään. Heinäkuussa pidetyssä historiatoimikunnan kokouksessa

olivat edustettuina

jo kaikki neljä kuntaa, ja päätettiin yhteisesti lähteä toteuttamaan

entisen

Suur-Ulvilan eteläosan histo- riahanketta. Kustannukset päätettiin jakaa henkikirjoiuksen mukaisen asukas-

luvun

suhteessa.

Historiatoimikuntaan kuuluivat Eero

^Pere

Nakkilasta

^puheen-

lasta Otto Raita, Tauno Nummelin, Martti Rusola, Porin maalaiskunnasta Toivo Nevala, Reino Kuuri-Riutta, A. H. Jussila ja S. Rinne, Nakkilasta Edv. Tuuro, B. Knuutila ja K. Riekiö, Kullaalta Maija Kylä-Paarola, Arvo Viljanen, Martti Niskala, K. A. Mellin ja V. Wesslin.

Opettaja Rantaman kuoltua sihteerin tehtävät otti vastaan sahanhoitaja Aarne Valjala ja hänen 8.1. 1966 tapahtuneen kuolemansa jälkeen maanvilje- lijä Lauri Heinilä Nakkilasta. Historiatoimikunta muistelee kiitollisena opettaja Rantaman ja sahanhoitaja Vai jalan harrastusta ja uurastusta työn hyväksi,

jonka valmistumista

heidän

^{ei ollut suotu}

nähdä.

Suur-Ulvilan

historiatoimikunnan

kokouksessa

18.

päivänä maaliskuuta 1959 Ulvilan kunnantalolla hyväksyttiin ja allekirjoitettiin sopimukset

fil.

^{Us. Erkki}

Lehtisen ja

fil.

Us. Kerttu Innamaan kanssa siten, että edellinen laatisi teoksen ensimmäisenä osana esityksen keskiajalta 1860-luvulle ja lisensiaatti Innamaa kirjoittaisi jälkimmäisen osan vuoteen 1918. Samoin päätettiin pyytää

tohtori

K.

Virkkalaa

^{laatimaan teokseen}

katsauksen

^alueen geologisiin vaiheisiin.

Myöhemmin tehtiin sopimus maisteri Aarne Kopistan kanssa esihistoriallisen osan kirjoittamisesta. Alkuun oli

otaksuttu

kolmen tai neljän vuoden riittävän teoksen valmistumiseen, minkä piti tapahtua vuonna 1963. Alkuperäisen suun- nitelman laajentumisen vuoksi kirjoittajat pyysivät lisäaikaa, ^{mitä kunnan-} valtuustot myönsivät vuoteen 1966.

Historiateoksen laajuuden huomioon ottaen se päätettiin saattaa julkisuuteen kahtena osana.

Vuoden 1966

lopulla kirjoittajat ilmoittivat työnsä edistyneen sille asteelle, että oli

mahdollista

^ruveta päättämään painoasusta, kuvituksesta ym.:sta. Teoksen laajuus on asettanut tiettyjä rajoituksia kuvitukseen, ^missä on taloudellisista syistä täytynyt pyrkiä käyttämään ensi sijassa valmista kuva- materiaalia sen aineiston ohella, mikä kertyi kuvakierroksesta kesällä 1965.

Myös Kansallismuseon korjaustyöt vuoden 1967 aikana ^ovat vaikuttaneet mate- riaalin

hankintaan

^{siten, ettei kaikkea hyväksytyn} kuvitussuunnitelman

mukaista aineistoa ^saatu käytettäväksi. Kuvien ja lainattavien kuvalaattojen hankkimisesta ovat

huolehtineet

kirjoittajat ja historiatoimikunta. Sopimus teoksen painatuksesta tehtiin Satakunnan Kirjateollisuus ^Oy:n kanssa

vuoden

1967 kesäkuussa ja

latominen

alettiin syyskuussa.

Historiatoimikunta

^haluaa tässä kohdistaa kiitoksensa kirjoittajille heidän arvokkaasta työstään, sekä

kunnanvaltuustoille

ja kunnanhallituksille siitä, että ne kunnioittaakseen kuntiensa menneisyyttä jo. jättääkseen tuleville pol- ville kuvan niiden kehityksestä ovat määrätietoisesti työskennelleet Suur-Ulvi- lan historian

aikaansaamiseksi.

Porissa lokakuulla 1967 Historiatoimikunta

K. Virkkala

Suur-Ulviian luonnonsuhteista

SUUR-ULVILAN LUO N NON SUHTEISTA

SIJAINTI JA KORKEUSSUHTEET

Suur-Ulvila

sijaitsee Pohjanlahden Selkämeren

leveimmällä

^{kohdalla, sen itä-} rannalla.

Alueeseen

^{kuuluu, suoraan mitattuna, n.} 20 km Selkämeren rantavii- vaa,

todellisuudessa

on rantaviivan pituus monin kerroin tämä määrä. Selkäme- ren

saaristo

on

Suur-Ulvilan

kohdalla huomattavasti harvalukuisempi ja vähäi- sempi kuin sen pohjois- ja eteläpuolella. Pääosa Suur-Ulvilasta ^on siten man- nermaata. Lännestä itään mitattuna on manneralueen suurin leveys 52 km, etelä-pohjoissuunnassa on vastaava luku 33 km.

Lukuunottamatta merta ^ovat Suur-Ulvilan rajat

keinotekoisia. Vain

^lyhyellä matkalla Kuhaan ja Noormarkun sekä Nakkilan ja Harjavallan välillä on rajana joki. Pohjoisesta myötäpäivään lueteltuna Suur-Ulvila rajoittuu

seuraaviin

kun- tiin: Ahlainen, Noormarkku, Lavia, Kokemäki, Harjavalta, Kiukainen, Eurajoki

ja Luvia.

Suur-Ulvilaan on tässä

luonnontieteellisessä

katsauksessa luettu kuuluviksi seuraavat kunnat: Porin kaupunki sekä Ulvilan, Nakkilan ja Kuhaan kunnat.

Eri

kuntien

maapinta-alat ovat

viimeisen

käytettävissä ^olevan

tilaston

^mukaan

seuraavat;

Porin kaupunki 260.2 km²

Ulvila

^{173.6 km2}

Nakkila 178.2 km²

Kullaa

279.2

km²

Alueen kokonaispinta-ala ilman vesiä on 891.2 km^2.

Suur-Ulvila on kokonaisuudessaan varsin matalaa ja tasaista maata. Kuvassa s. 10 on esitetty alueen korkeussuhteet jonkin verran yleistetyssä muodossa.

Laajat alat Porin kaupungin ympäristössä ovat

alle

^{10 m;n} korkeudella me- renpinnasta. Myös Lattomeren viljelysaukea kuuluu

kokonaisuudessaan

^tähän korkeusvyöhykkeeseen. Mutta heti sen eteläpuolella kohoaa loivarinteinen, maa-

lajien ohuelti peittämä kahioselänne yli

60

^m:n korkeuteen. Tämä onkin Koke- mäenjoen lounaispuolella

Suur-Ulvilan

korkein kohta ja osoittaa, että korkeus- vaihtelut

saattavat tasaisuudesta huolimatta olla paikallisesti

^sangen

huo-

mattavia.

Suur-Ulvilanhistoria

Suur-Ulvilan korkeussuhteet

ja

10 m:n syvyyskäyrä meressä.

Suur-Ulvilan luonnonsuhteista

Myös Ulvilan Vanhakylän pellot sijaitsevat 10 m:n korkeuskäyrän alapuolella.

Harjunpäänjoen

varsilla

kasvavat korkeudet nopeammin kuin Kokemäenjoen laaksossa. Kaasmarkun viljelysmaat ovat vielä 20 m:n korkeuskäyrän alapuo- lella mutta Leineperin ja

Kivialhon

pellot ulottuvat jo n. ²⁵ m:n korkeuteen.

Nakkilan keskiosan

laajat viljelykset Tattaran ja

Leistilän

kylissä vastaavat korkeudeltaan suunnilleen Kaasmarkun ympäristöä, mutta kuivatun Leistilän-

järven pellot ulottuvat jo 23

—25

m:n korkeuskäyrän yläpuolelle. Viljelysaukei- den

väliset

metsäalueet ovat

keskimäärin

10—20 m korkeampaa maastoa.

Suurempia

korkeuksia

tavataan vasta

Kullaalla.

Tosin täälläkin pitäjän keski- osan viljelysaukeat Levanpellossa, Koskella ja

Paluksella

ovat

vielä 36

—35 m merenpinnasta, mutta pitäjän itäosassa maa alkaa hitaasti kohota. Pääosat pitä-

jän laajaa itäosaa sijaitsevat yli 60 m:n korkeudella ja laajahkot osat

itäisintä

Kullaata saavuttavat yli 80 m:n korkeuden.

Suur-Ulvilan

korkein kohta on Kuhaan Saarijärven Kuulakallio, joka ulottuu 102,5 m:n korkeuteen.

KALLIOPERÄ

Suur-Ulvilan samoin kuin koko Suomenkin maankamarassa voidaan erottaa kaksi osaa: syvemmällä tavattava kova ja kiteinen kallioperä, joka varsinkin

kohoumilla

ja vesien rannoilla tulee näkyviin kalliopaljastumina sekä sen päällä oleva löyhä ja pehmeä,

irtonainen

maaperä, joka paksumpana tai ohuempana verhona peittää alleen pääosan kallioperän pinnasta.

Laajoilla aloilla Porin kaupungin ympäristössä ja Kokemäenjoen varsilla kallioperä ei ole missään näkyvissä. Sitä runsaammin tavataan kallioisia mäkiä kohta Porin pohjoispuolella alkaen Ruosniemen ja Harjunpään kallioista. Myös Kokemäenjoesta kauempana olevilla seuduilla sekä Kullaalla ovat kalliopaljas-

tumat yleisiä.

Kallioperässä

voidaan havaita

kaksi

toisistaan

selvästi eroavaa osaa, joiden välinen raja kulkee pari

kilometriä

Kokemäenjoen koillispuolella (kallioperä- kartta, sivu 12). Koillisosan kallioperää luonnehtivat ennen kaikkea erilaiset

graniitit ja gneissit sekä näiden seoskivilajit, joita yhteisellä nimellä kutsutaan peruskallioksi. Kokemäenjoen laaksossa ja sen lounaispuolella taas kal- lioperän muodostaa

vaaka-asentoinen

hiekkakivi, mikä juurion aiheuttanut näiden seutujen ^suuren tasaisuuden. Hiekkakiven lävitse pistää esiin kuitenkin korkeampia kalliokohoumia, jotka ovat diabaasi-nimistä, tummaa tai viher- tävää kivilajia. Mainittu hiekkakivi-diabaasi-esiintymä ^on maassamme ainut- laatuinen ja sitä tavataan vain Kokemäenjoen

lounaispuolisilla alueilla.

Vallitsevana kivilajina

Suur-Ulvilan

koillispuoliskossa on gneissigra- niitti. Sen pienimmät ainesosat eli

mineraalit

^{ovat samat kuin}

tavallisessakin

graniitissa; punertava tai harmaa maasälpä,

rasvankiiltoinen

^kvartsi

eli

ukon-

kivi sekä

^tumma

kiille eli

katinkulta.

Viimemainittu

^on

suomumainen

^{ja pitkän-} 11

Suur-Ulvilanhistoria

s

Ö

10

■IS>

-t-a

•^*§

totOe

-ö

to"5to

•s

SK.CJ>JS0>SSSn

is.s

■«s»Gj■S"aa;coAä•Se

«•e

.acma;a•*->tOr*

■o«

a

•a!«

V.

I

■o*

öAi

S•roS

3300

Suur-Vlvilan luonnonsuhteista

omainen mineraali ja kun

kiillesuomut

ovat asettuneet keskenään likipitäen yhdensuuntaisiksi, saa koko

kivi

^siitä liuskeisen, gneissimäisen ulkonäön. Kaikki väliasteet täysin suuntausta

vailla olevasta

graniitista sangen

liuskeiseen

^gneis-

siin tavataan alueella.

Toisinaan on gneissigraniitin kiille osaksi korvautunut toisella tummalla mine- raalilla, sarvivälkkeellä. Samalla myös kvartsin määrä vähenee, mutta kivi säi- lyttää silti tavallisesti vielä liuskeisen, suuntautuneen asunsa. Tällaista kivilajia,

joka usein vuorottelee gneissigraniitin kanssa, kutsutaan granodiorii- t i k s i.

Lähinnä hiekkakivialuetta Suur-Ulvilassa

tavataan leveähköllä vyöhykkeellä kiillegneissiksi kutsuttua kivilajia. Kuten sen nimikin sanoo, sisältää se

runsaasti

^kiillettä, ja kun kiillesuomut ovat

kaikki

asettuneet yhdensuuntaisiksi, saa

kivi

^selvän

liuskeisen

ulkomuodon. Useasti kapeat graniittijuonet

mutkite-

levina tunkeutuvat kiillegneissin liuskepintojen poikki ja niiden väliin. Tällöin syntynyttä kivilajia kutsutaan suonigneissiksi, jota esiintyy alueella monin paikoin. Varsin kaunista suonigneissiä on

esim.

Pori—Tampere valta- tien varrella Ulvilan Kuorilan Töyräänkalliossa, mistä sitä on louhittu sepeliksi (kuva s. 14).

Yllämainitut gneissimäiset kivilajit ovat saaneet nykyisen

liuskeisen

asunsa syvällä maankuoren

uumenissa.

Täällä esiintyneiden liikuntojen johdosta ovat

suomumaiset

ja pitkänomaiset mineraalit järjestyneet yhdensuuntaisiksi ja

samanaikaisesti

on vielä syvemmältä maakuoren

sisuksista

tunkeutunut kiven liuskepintojen väliin graniittista ainesta suonina ja juonina. Nämä maankuoren liikunnot, jotka

Suur-Ulvilassa

^ovat tapahtuneet jo

ammoisina

^{aikoina, ovat} pääasiassa olleet vuorijonoja

muodostavia

liikuntoja. Alueen poikki on maapal-

lomme

alkuaikoina

kulkenut laaja vuorijonovyöhyke, jonka huiput tavoittelivat pilviä ja jonka juuret tunkeutuivat syvälle maankuoren

sisuksiin.

Tämä vuori-

jono on sijainnut keskisessä ja

eteläisessä Satakunnassa

ja on täältä jatkunut Tampereen seuduille ja edelleen itään. Osa vuorijonon juurista on peräisin syvältä maankuoren sisuksen sulasta kiviaineksesta eli magmasta, osa taas on alunperin syntynyt maanpinnalla, mutta maankuoren myllerryksissä se on jou- tunut

kilometrien

syvyyksiin.

Viimemainittuun

ryhmään kuuluvat osaksi kiille- gneissit, jotka alkujaan ovat olleet maanpinnalla kerrostunutta savea, saman- tapaista kuin

Suur-Ulvilassa

nytkin esiintyvä.

Maankuoren

vuorijonoja synnyt-

tävien

liikuntojen yhteydessä savi joutui syvälle maan uumeniin. Täällä kor- keassa lämpötilassa ja kovassa paineessa se suli ja kiteytyi uudestaan karkeaksi

kiilleliuskeeksi. Samanaikaisesti

siihen sekoittui maankuoren sisällä sulaa kivi-

ainesta ja kivilaji muodostui

liuskeiseksi

kiillegneissiksi tai suonigneissiksi.

Vuosimiljoonien vieriessä syvällä maankuoren

sisuksissa

muodostuneet vuori- jonojen juuret paljastuivat

vähitellen

kuluttavien

voimien vaikutuksesta

^maan- pinnalle

vaihtelevannäköisinä kallioina. Kiviin

sisältyvien

radioaktiivisten mine-

13

Suonigneissiä Ulvilan Kuorilassa Pori^—Tampere valtatien varrella.

raalien

muuttumistulosten perusteella on voitu laskea, että tämä vuorijonomuo-

dostus

^ja

alueen

koillispuoliskon kallioperän syntyminen on tapahtunut n. ^kaksi vuosimiljardia

sitten.

Mutta vielä

syntymisensä jälkeen esiintyi

kallioissa monenlaisia muutoksia.

Maankuori ei ollut täällä rauhoittunut vielä vuorijonomuodostuksen jälkeen- kään.

Sen

levottomuus jatkui yhä ja samanaikaisesti kun kulutus tasoitti vuori-

jonoa, esiintyi syvemmällä maankuoressa vielä muutoksia, jotka alueella var- maan lienevät ilmenneet voimakkaina maanjäristyksinä.

Maankuoressa

^tapahtui lukuisasti varsinkin

luode-kaakkosuuntaisia

liikuntoja.

Näiden aiheuttamat

Suur-Ulvilan luonnonsuhteista

maanjäristykset ovat silloin maapallomme aamuhämärissä suuresti järkyttäneet nyt niin vakaaksi muodostunutta maankamaraa. Mutta

niiden

arvet ovat vieläkin maastossa

erittäin

^selvästi

nähtävissä.

^Sangen

voimakkaita

ne ovat ennen kaikkea Porin pohjoispuolisella alueella. Hyvelän, Ruosniemen ja Harjunpään

seuduilla kallioselänteet

säännönmukaisesti noudattavat luode-kaakkosuuntaa ja

niiden

välisissä painanteissa on kallioperä kymmenien metrien syvyydessä.

Liikunnot

ja maanjäristykset ovat tapahtuneet juuri näitä kallioselänteiden

välisiä

painanteita pitkin. Samalla ne särkivät kallioperän ja näissä rikkinäi- sissä kohdissa kulutus helpommin tunkeutui syvemmälle kuin niiden välisissä, ehjemmiksi jääneissä kallioperän

osissa.

Maankuoren

liikuntoihin

^ja maan-

järistyksiin liittyi

samanaikaisesti

myös pystysuoria siirroksia, jotka ovat käsittäneet useita kymmeniä metrejä. Suurin tällainen siirros on tapahtunut gneissialueen ja

hiekkakiven

rajalla. Se on suuruudeltaan useita satoja metrejä ja näin syntyneeseen

hautalaskeumaan

pääsi myöhemmin hiekkakivi kerrostu- maan ja

siinä

se saattoi myös kulutukselta säilyä.

Nakkilan

Anolan takamailla

liittyy kiillegneissiin vähäinen alue amfi b o- liitti -nimistä kivilajia.

Sekin

on

voimakkaasti muuttunutta

^kiveä, mutta päin- vastoin kuin

edellisissä siitä

puuttuu kokonaan

kvartsi.

Sen mineraalit ovat maasälpä ja sarvivälke. Väriltään se on tumman

vihertävää. Hiottuna sillä

^on

varsin

^{kaunis väri ja}

sitä

on koetettukin käyttää

hautakivien valmistukseen.

Siihen

se on kuitenkin liian haurasta ja lisäksi se

sisältää

ruostuvia kiisurakeita ja vaaleamman värisiä juonia, joten se ei ole tähän tarkoitukseen parasta mah- dollista

Suur-Ulvilan

lounaispuoliskon kallioperä poikkeaa jyrkästi koillisosan perus- kalliosta.

Hiekkakivi muodostaa täällä

pääosan kallioperustasta, mutta kohou-

mien kivilaji on tummaa diabaasia.

Hiekkakivi

on alunperin ollut löyhää ja irtonaista hiekkaa. Se on syntynyt ja kerrostunut laajaan kallioperän laskeumaan, jossa se on pystynyt säilymään

kulutukselta

suojassa vuosimiljoonia.

Peruskalliota

^vastaan

sitä

rajoittaa selvä siirrosvyöhyke, josta edellä jo oli puhe.

Hiekkakivi on kerrostunut kivilaji, se ei ole ollut syvällä maankuoren sisuk-

sissa

^eikä niin ollen käynyt läpi

sellaisia muodonmuutoksia

kuin peruskallion kivet. Vain omasta ja päällä

olleiden

kerrosten painosta

hiekka

^{on aikojen} kuluessa muuttunut kovaksi

kiveksi. Hiekkakivessä voidaan vieläkin

^havaita samoja piirteitä kuin

irtonaisessa

hiekassa.

Sen

kerroksellisuus on

samanlaista

kuin hiekan, siinä tavataan aallonmerkkejä ja sadepisarani jälkiä, kuten nykyi- silläkin

rantahietikoilla esim.

^Yyterissä.

Hiekkakivi

on

tavallisesti

punertavaa, mutta sen väri saattaa

vaihdella

^harmaasta

violettiin vivahtavaan.

Raekooltaan

aines

^{on hiekkaa, mutta} myös karkeampia osueita tavataan, jopa nyrkinkokoi-

siin kiviin saakka. Toisinaan taas hiekkakivi on hyvin hienorakeista, jolloin se saa savikiven ulkonäön.

15

Hiekkakivikallioita Kokemäenjoen pohjassa Harjavallan voimalaitoksen alapuolella. Hiekka- kiven kerrokset kallistuvat selvästi lounaaseen.

Maanpinnalla

hiekkakiveä

ei esiinny paljaina kallioina, mutta

useissa

^pai- koissa

sitä

on tavattu ohuiden maakerrosten alta.

Ulvilan Lattomerellä sitä

^on

tullut vastaan ainakin kahdessa kaivossa. Samoin sitä on tavattu Leistilänjärven pohjoispuolella erään kaivon pohjalla. Leistilänjärven lasku-uoma on ainakin sadan

metrin

pituudelta louhittu

hiekkakivikallioon.

Laajin tunnettu esiintymä on

kuitenkin

Lammaistenkoskessa, Nakkilan ja Harjavallan rajalla,

missä

voima- laitoksen alapuolella on laajahko ala hiekkakiveä paljaana (kuva). Peruskal-

Suur-Ulvitan luonnonsuhteista

lion raja on täällä lähellä, niinpä hiekkakivikerrokset

eivät

^olekaan vaakasuoria, vaan

kallistuvat

loivasti lounasta kohti.

Hiekkakiven

kerroksellisuus on kui-

tenkin

selvästi näkyvissä.

Hiekkakiven mineraalit

ovat maasälpä ja kvartsi,

iskoksena

eli sideaineena rakeiden välillä on niin ikään kvartsia.

Hiekkakiven

synty edellyttää kuivia,

mantereisia olosuhteita.

On mahdollista, että se on

silloisen

Kokemäenjoen

kerrostamaa. Hiekkakivi

on

aikoinaan

^peit- tänyt paljon nykyistä laajemman alueen, mutta se on säilynyt kulutukselta vain em. kallioperän laskeumassa.

Hiekkakivialue

^jatkuu

vielä

pitkälle Selkämeren pohjalle, mitä osoittavat mm. meren

rannikolla

tavattavat lukemattomat hiekka- kivilohkareet.

Porin kaupungin

alueella

on

hiekkakiveä

kairattu

600

^m eikä poranterä vielä

tavoittanut

alustana olevaa peruskalliota.

Keskimääräinen

vahvuus lienee tätä kuitenkin huomattavasti vähäisempi.

Hiekkakiven

^{iäksi on}

radioaktiivisten mittausten

perusteella saatu n. ^{1500 mil-} joonaa vuotta. Se on

siten

huomattavasti nuorempaa kuin peruskallio. Hiekka- kiven

aineksessa

on tavattu jälkiä

Etelä-Satakunnassa

yleisestä rapakivestä, onpa sen kivien joukosta löydetty rapakiven kappaleita. On todennököistä, että

hiekkakivi

on ainakin osaksi syntynyt rapakiven rapautumistuloksena.

Hiekkakiven

käytännöllinen merkitys on sangen vähäinen. Porin katukivet ovat suureksi osaksi hiekkakiveä, onpa

sitä

käytetty rakennuskivenäkin. Juse- liuksen hautamonumentti on rakennettu hiekkakivistä, joita ^on kerätty pitkin merenrantoja kaupungin ulkopuolelta.

Aikaisemmin

käytettiin hiekkakiveä myös myllynkivinä ja

tahkoina.

Kuten mainittua, ovat

hiekkakivialueen kalliokohoumat diabaasi-nimistä kivi-

lajia. Tämä on koostunut maasälvästä ja

sarvivälkkeestä

ja maasälpä muodostaa siinä 3—5 ^mm pitkiä ja I—21—2 mm paksuja, vaihtelevansuuntaisia liistakkeita sarvivälkkeen lomassa.

Lisäaineksena

tavataan

oliviini-nimistä mineraalia

sekä vähäisessä määrässä rautamalmirakeita.

Diabaasi on iältään nuorempi kuin

hiekkakivi.

Sekään ei niin

muodoin

^{ole ollut} mukana vuorenpoimutuksissa, vaan se esiintyy ^täysin muuttumattomassa asussa.

Edellämainitussa

Leistilänjärven lasku-uomassa on tavattu hiekkakiven

ja diabaasin kosketuskohta eli

kontakti.

Lähinnä kontaktia on diabaasi aivan tiivistä ja sisältää puoleksi sulaneita, pieniä hiekkakiven kappaleita. Samoin on hiekkakivikin muuttunut kovaksi ja lasimaiseksi. Diabaasi on siten lähinnä pur- kautunut kivilaji, joka on tunkeutunut aikaisemmin kerrostuneen hiekkakiven läpi maanpinnalle tai lähelle sitä. Se on eräänlaisena tulivuoren laavana peittä- nyt aikoinaan ilmeisesti laajoja

alueita

maanpinnalla, muttakulunut myöhemmin miltei kokonaan pois.

Vain

^ne purkauskohdat, joiden kautta

diabaasi

on aikoi- naan

hiekkakiven

^läpi tunkeutunut, ovat enää näkyvissä

hiekkakivialueen

^ko-

houmina

^ja

selänteinä.

B Suur-Ulvilan historia

17

Tunnetut malmimineraaliesiintymät ovat

Suur-Ulvilassa

sangen vähäisiä. Har- junpään

kallioissa

on tavattu ^n. 50xl00m²:n

alalla

tummaa, peridotiitti-nimistä kivilajia, jossa parissa kohdassa esiintyy huomattavaa kupari-, rauta- ja nikkeli- pitoisuutta. Malmialue on kuitenkin aivan liian pieni, jotta sillä olisi käytännöl-

listä

merkitystä. Porin Hyvelästä on löydetty joukko irtokiviä, jotka sisältävät niin ikään nikkeliä, kuparia ja rautaa, mutta emäkalliota ei ole täältä tavattu.

Paljon

vähäisemmät

ovat edellytykset malmien esiintymiselle hiekkakivialueella.

Nakkilan Järvikylästä on kuitenkin löydetty irtokivi, joka sisältää

tavallista

runsaammin rautapitoista magnetiittia.

MAAPERÄ

Kuvassa s. 19 on esitetty Suur-Ulvilan maaperä mahdollisimman yksinkertai- sessa muodossa. Samalla ilmenee kartalta myös laaja-alaisimmat kalliopaljas- tumat, joilta kokonaan puuttuu irtonainen maapeite. Mittakaavan huomioon- ottaen on karttaa tehtäessä jouduttu sitä

huomattavasti

yleistämään.

Yleisin

^maalaji

Suur-Ulvilassa

on kartan mukaan

moreeni.

Tämä on koos- tunut

kaikenkokoisista

kallioperän

murskaantumistuloksista

alkaen isoista loh- kareista hienoon, pölymäiseen tomuun saakka.

Hiekka

ja sora ovat siinä

kuiten-

kin yleisimmät

raekoot.

Lisäksi se

aina sisältää

^kiviä,

toisinaan

sangen runsaas-

tikin.

^Edelleen

nämä erikokoiset

ainekset ovat täysin sekaisin ilman minkään- laista raekoon

mukaista

järjestäytymistä eli lajittumista.

Moreeni

^on

muinaisen

mannerjäätikön

kerrostamistuote.

Kuten tunnet- tua levisi maamme yli lähes miljoona vuotta sitten Skandinavian

korkeilta

^tun-

tureilta

paksu jääpeite, joka hautasi alleen koko Pohjois-Euroopan. Tätä

aikaa

kutsutaan jääkaudeksi. Vasta tasaluvuin 10.000 vuotta

sitten

tämä jääpeite lopul-

lisesti

hävisi maastamme. Liikkuessaan Suomen yli jäätikkö

kulutti

^alustana olevaa kallioperää ja hioi sen pintoja tasaisiksi silokallioiksi, jotka vesien ran- noilla, kuten Reposaarella yhä ovat säilyneet tuoreina, mutta jotka maanpin- nalla helposti rapautuvat

rosoisiksi. Silokallioilla

tavataan yleisesti jäätikön kuluttamia naarmuja eli uurteita, joiden suunta

osoittaa

^jäätikön

liikunta-

suuntaa.

Alueella

uurteet sijaitsevat luoteesta kaakkoon, mikä suunta on siten

jäätikön

voimakkain liike-

ja kulutussuunta.

Kuluttaessaan kallioperää ja hioessaan sen pintoja

silokallioiksi

^jäätikkö

irroitti

alustastaan lohkareita ja kiviä, jotka jään mukana

kulkiessan

^osaksi jauhaantuivat vähitellen yhä

hienommiksi.

^{Kun jää}

sittemmin

suli, jäivät nämä ainekset jäljelle moreenina, joka nyt muodostaa

Suur-Ulvilan

ja koko Suomen-

kin

yleisimmän maalajin.

Riippuen alustana olevan kallioperän

laadusta

^muodostuu siitä syntynyt moreenikin erilaiseksi. Siten on

esim. hiekkakivialueen

moreeni pääasiassa hiek-

Suur-Ulvilan luonnonsuhteista

a

öa;

s"

O)O

S

2

s

a•*>

£3

s0 OV.S3a«^

.»-s.o

P»3

P.*eto

:a»v-aO)-aRWa■*=Sea5

S

ss

19

Louhikkoista moreenimaan^pintaaKultaan pohjoisosassa.

kavaltaista, mutta

aina siinä

^tavataan

runsaammin

tai niukemmin erikokoisia hiekkakiven kappaleita. Yleensä on kuitenkin hiekkakivialueen moreeni vähä- kivisempää kuin peruskallion moreeni.

Erikoisen

^{suuri- ja}

runsaslohkareista

on moreeni gneissigraniittialueella,

varsinkin osissa itäistä

ja pohjoista Kullaata.

Maanpinta on

täällä

paikoin miltei yhtenäisen louhikon peitossa ^(kuva).

Suu-

ret lohkareet ^ovat viimeksi irtaantuneet sulavasta jäänreunasta ja tippuneet

siten maanpinnalle

päällimmäisiksi.

Myös syvemmällä on moreeni täällä varsin runsaskivistä, kuten seuraavan sivun kuva osoittaa.

Suur-Ulvilan

luonnonsuhteista

Moreenin kivet ovat usein kulmikkaita. Runsaskivistä moreenia Kullaalta.

Suuren kivisyytensä vuoksi moreeni ei ole

Suur-Ulvilassa

viljelyskelpoista ja pääasiassa moreenimaat ovatkin alueella metsän peitossa.

Toisena maalajina on maaperäkartalla sivu 19 esitetty harjuaines. Ver- rattuna suurimpaan osaan maatamme ovat

Suur-Ulvilan

^{harjut sangen vähälu-}

kuisia

^{ja pieniä.}

Suurin

ja miltei ainoa on se harju, joka Kuhaan Levanpellosta alkaen ulottuu kirkonkylän kautta Palukselle ja jatkuu sieltä Noormarkun Har-

jakankaalle. Lyhyitä harjun pätkiä ^on myös Nakkilan Pyssykankaalla sekä

Nakkilan

ja

Ulvilan

rajoilla Kokemäenjoen pohjoispuolella.

21

Harjuainesta Kultaan Levanpellosta. Leikkauksessa vuorottelee kivisempiä ja hiekkaisempia kohtia, kivet ovat pyöristyneitä.

Päinvastoin kuin moreeni on harjuaines selvästi lajittunutta, erikokoiset rakeet ja kivet sijaitsevat siinä pääasiassa eri kerroksissa. Näin harjujen aines käsit- tää vuorottelevia hiekka-, sora- ja

kivikerroksia

(kuva). Kun se

lisäksi on melko löyhää ja helposti luotavaa, on harjuihin kaivettu suuria kuop- pia hiekan ja soran

ottamista

varten. Harjujen hiekka- ja soramateriaali onkin muodostunut varsin tärkeäksi tekijäksi mitä erilaisimpiin teknisiin tarkoituk- siin, kuten betonisoraksi, muuraus- ja rappaushiekaksi, tientekoaineeksi sekä

teiden

^huoltoon,

tiilien valmistukseen

^ja

laihdutukseen

jne. Varsinkin em. Kul-

Suur-Ulvilan luonnonsuhteista

laan harjussa tavataan lukuisasti

suuria

sora- ja hiekkakuoppia ja monesta koh- den on täällä jo kaikki kelvollinen aines kuljetettu pois.

Harjut ovat syntyneet niin ikään jääkaudella, sen loppuvaiheessa. Peräänty- vässä jäätikössä muodostui paljon sulavesiä, jotka jään halkeamia pitkin ^tun-

keutuivat

sen alaosiin. Täällä ^ne

kohtasivat

^sitä moreeniainesta, jota jää oli kuljettanut mukanaan. Sulavesivirrat tempasivat tätä moreenia^mukaansa, kulut-

tivat sen kulmikkaat kivet pyörteissään vierinkiviksi ja lajittelivat sitä raekoon mukaan. Lopulta sulavesijoet kerrostivat kuljettamansa aineksenkohtaan, ^missä virran voima tarpeeksi heikkeni. Tällainen kohta on

tavallisesti

ollut jäänalai- sen virran tunneliuoma. Siellä

aines

ei päässyt leviämään sivuillepäin, vaan se kerääntyi korkeaksi ja kapeaksi sorakasaantumaksi, harjuksi. Myöhemmin on meren aallokko suuresti

tasoittanut Suur-Ulvilan

^harjuja. Jääkautinen, kilomet- rejä paksu jääpeite painoi nimittäin maankuorta alaspäin, niin että jäätikkö joutui täällä perääntymään syvässä vedessä. Kuten edempänä tulemme yksityis-

kohtaisemmin

^{näkemään, on}

Suur-Ulvila maankohoamisen

vaikutuksesta vähi- tellen noussut

tämän

jääkauden loppuvaiheelta peräisin olevan meren helmasta.

Mutta maankohoamisen aikana on aallokko päässyt huuhtomaan ja muuttele- maan harjujen alkuperäisiä jyrkkiärinteitä, niin että

kaikki

alueen harjut ovat

nykyisin melko loivarinteisiä. Pienemmät harjut ^on aallokko miltei kokonaan tasoittanut. Siten on esim. Pyssykankaan harjusta jäljellä vain pari korkeampaa kohoumaa, muut osat ovat levinneet laakeiksi hiekkakankaiksi.

Jäätikköjokien kuljettamasta

aineksesta

vain kaikkein karkein osa kasaantui harjuksi. Hienompi

hiekka

^{ja hieta}

levisivät

jäänreunan äärelle ja laskeutuivat siellä lainehtivan meren pohjalle.

Tällaisia hietikoita

on

varsinkin

^Kokemäen- joenlaaksossa, missä ne

leviävät Kokemäellä

ja Harjavallassa esiintyvän harjun jatkeella.

Ilmeisesti

myös Yyterin laajat

hietikot

ovat alunperin olleet jäätikkö- jokien tuomaa ainesta, joskin niitä siellä myöhemmin aallokko ja tuuli ovat lii- kutelleet. Läheskään kaikki jokivarren hiekat eivät siten ole nykyisen Koke- mäenjoen kerrostumia, vaan pääasiassa alunperin

muinaisten

jäätikköjokien tuomaa

ainesta.

Tämä näkyy selvästi

esim.

Nakkilan

Viikkalan

hiekkakuopista joen pohjoisrannalla. Hienoa

hiekkaa

on täällä yli

20

metriä. Sen kerrokset kal-

listuvat kuitenkin

^{luoteesta kaakkoon,}

siis vastavirtaan

nykyisen joen kulkuun verrattuna (kuva s. 24), mutta muinaisen jäätikköjoen virran

suuntaisesti.

^Koke- mäenjoen laaksossa oli siis jääkauden loppuvaiheella myös joki, joka virtasi kui- tenkin päinvastaiseen suuntaan, luoteesta kaakkoon. Tämä joki alkoi jäätikön

sulavesistä ja laski jäätikköä ympäröivään mereen.

Maaperäkartalla sivu 19 hiekaksi ja hiedaksi merkityt alat ovat siten synnyl- tään varsin vaihtelevia. Osaksi ne ovat alkuperäisiä jäätikköjokienkerrostumia, osaksi taas aallokko on niitä irroittanut ympäristöstään. Kokemäenjokivarressa

niihin

kuuluu myös nykyisen joen kerrostumia,

varsinkin

Ulvilassa ja Porissa, mutta jonkin verran myös Nakkilassa. Näissä jokikerrostumissa on toisinaan 23

Jäätikköjokien kerrostamaa hiekkaa on Nakkilan Viikkalassa paikoin yli 20 m vahvalti.

Kerrokset kallistuvat luoteesta kaakkoon, mikä osoittaa samalla joen virtaussuuntaa.

hieno hiekka ja hieta vallalla, toisinaan taas

niissä

tavataan runsaammin h i e- s ^{u a} ja s a^{v e} a. Tällöin ne on maaperäkartalla yhdistetty saven ja hiesun merk-

keihin.

Tyypillistä jokikerrostumille on lisäksi, että ne

sisältävät

jokitulvien mukana ylempää tullutta lietettä, jossa on mm.

elimellistä

^ainesta, kasvien jät- teitä, puun palasia, turvekappaleita jne.

Hiekaksi

ja

hiedaksi

on maaperäkartalla

lisäksi

^merkitty

Pihlavan

niemimaan

lentohiekka-alueet. Ne käsittävät

tuulen

kasaamia

hiekkakumpuja eli d y y n e jä,

Suur-Ulvilan luonnonsuhteista

jotka

suurimmillaan

saavuttavat

10

^{—15 m;n} korkeuden. Dyynit ovat syntyneet rannikolla tuulten

siirtelemästä

^{hienosta hiekasta, jota on}

tavallisesti

^alkanut kasaantua rannalle jonkin esteen ympärille. Yyterissä ovat dyynit vaeltaneet satoja metrejä mantereelle päin ja haudanneet alleen isoja puita. Nykyisin suu- rin osa dyyneistä lienee kuolleita,

liikkumattomia

^{tai tuuli}

korkeintaan

^vähäi-

sessä

määrässä siirtelee

niiden ainesta.

^Pihlavan

niemimaan sisäosissa tavataan

monessa paikassa vähäisempiä,

kuolleita lentohiekka-alueita.

Myöskin Kuumi- naisten niemellä ja Viasvedellä esiintyy

monin

paikoin pieniä dyynejä.

Viasve-

den Rimpialhosta Makholmaan johtavan kylätien varrella

lentohiekkakummut

liittyvät rantavalleihin, jotka laajoina kaarina kiertävät

Kuuminaisten

^niemen eteläosan rannikkoa 5—20 ^m;n

korkeudella.

Rantakerrostumina

^tavataan

hiekkaa

ja hietaa paitsi meren rannoilla myös järvien ympäristöissä sekä ennen kaikkea kohoumien rinteillä, varsinkin niiden

alaosissa.

^Siten

esim.

kuivatun Leistilänjärven pohjoisrannalla Nakkilassa esiintyy paksuhkoja rantahiekkoja viljelysaukean ja metsän rajalla. Ne ovat täälläkin syntyneet matalaan veteen ja niiden alla tavataan ^savea, joka on syvem- pään veteen laskeutunutta kerrostumaa.

Maaperäkartalla saveksi ja

hiesuksi

merkityt alueet tarkoittavat maaperän pintaosassa havaittuja suhteita, syvemmällä tulee monesti hiekan tai hiedan alla savi vastaan.

Savikerrostumien

paksuus on paikoin sangen huomattava.

Porin kaupungissa on tavattu savea lähes 50 ^m paksulti, mutta yleisesti ovat saviesiintymät ohuempia, Kokemäenjoen rantatörmissä

Nakkilassa

ja Ulvilassa useasti vain ^muutaman metrin vahvuisia. Laajimmat savikot

leviävät

^Nakkilan keskiosissa, Leistilänjärvellä, Lattomerellä, Harjunpäänjoen varsilla sekä joki- suun molemmin puolin Ruosniemeen saakka.

Pintaosassaan

savet

tavallisesti

ovat rakenteeltaan yhtenäisiä ja väriltään harmaita, sinisiä, jopa

miltei mustiakin. Viimemainitussa

^{eli ns.}

pikisavessa

on

elimellisen aineksen

rikki yhdessä raudan kanssa antanut savelle sen värin. Nä- mä rakenteeltaan yhtenäiset savet ovat kerrostuneet jääkauden jälkeisenä^aika-

na meren pohjalle, jolloin koko Suur-Ulvila oli veden peitossa.

Suurimmassa

osassa

alueen

^savia, esim. jokitörmissä, esiintyy ohuita, _muuta- man millimetrin tai parin

senttimetrin

paksuisia, vaakasuoria kerroksia, jotka vuorotellen ovat tummempia ja vaaleampia. Nämä ohuet kerrokset ovat vuosi- lustoja,

sillä

ne ovat syntyneet yhden vuoden kuluessa, kuten puidenkin

vuosi-

lustot. Vuosilustoja sisältäviä savia kutsutaan

lustosaviksi

^tai

kerralli-

siksi saviksi. Mannerjäätikön hävitessä toivat kesäiset sulavedet jäänreunan edessä lainehtivaan mereen paljon ainesta, josta karkein osa laskeutui

heti

pohjaan muodostaen

vuosiluston

vaaleamman kesäosan.

Hienoin

saves pääsi

laskeutumaan

vasta meren jäädyttyä talvella ja

tällöin

^syntyi

vuosiluston

tum- mempi ja ohuempi

talviosa. Vaikka samalla paikalla

ei tavatakaan

kaikkia mahdollisia

vuosilustoja,

voidaan eri

paikkojen vuosilustojen

vahvuuksia

^ja

25

lukumääriä vertaamalla laskea,

kuinka

kauan on kulunut

siitä

kun alue vapau- tui jäätikön peitosta-, Suur-Ulvilan vapautuminen jäätiköstä kesti n. puolitoista vuosisataa ja nykyisten tietojemme mukaan tämä tapahtui n.

vuosina 7600

^—

7450

e. Kr.

Viimeisenä kartan sivu 19 maalajina on t u^rve. Tässä on otettu mukaan myös viljellyt turvemaat, joita

Suur-Ulvilassa

^{on melko runsaasti,} esim. Nakkilan Tattarassa ja Punapakassa sekä Kuhaan Levanpellossa ja Paluksella.

Pääasiassa

turvetta kuitenkin esiintyy

luonnontilaisissa

soissa. Alueen laajimmatsuot sijait- sevat Kuhaan

karuilla

moreenimailla,

varsinkin

^{pitäjän itäosissa,} missä esim.

toistensa

yhteydessä olevat Rimpisuo, Isosuo, Siikelisuo, Lutaneva ja Kiimasuo käsittävät

useiden

^satojen

hehtaarien

laajuisen alan sekä yhtenäisemmät Särki- suo ja Haukisuo ^n. 100 ha

kummatkin.

Paluksen Kotojärven pohjoispuolella ja Tyvijärven eteläpuolella leviää myös laajoja soita. Ulvilan pohjoisosassa on eräitä isoja soita, joista sen ja

Kuhaan

rajalla sijaitseva, n. 150 ha käsittävä Elvaansuo on laajin. Jokivarren ja

savialueiden

suot ovat pienempiä ja vähälukuisampia.

Nakkilan

Tattarassa leviää

kuitenkin

n. 150 ha:n laajuinen Kurkelansuo. Tämä on

luonteeltaan

tyypillinen kohosuo, missä suon keskusta on korkeammalla kuin sen laidat.

Soiden

turve on suurimmaksi

osaksi

rahkaturvetta, joka pintaosassaan on usein sangen raakaa ja vähän maatunutta.

Monista

soista on rahkaa nostettu kuivikkeeksi, kuten esim. em. Kurkelansuosta. Rahkaturpeessa esiintyy lisäksi yleisesti tupasvillan jätteitä. Syvemmällä muuttuu rahkaturve maatuneemmaksi ja

rahkasoiden

pohjaosissa, samoin kuin

monissa

^savikkojen

soissa

sekä moree- nialueiden korvissa tavataan runsaasti puunjäte- ja saraturvetta.

Useilla Suur-Ulvilan

soilla saattaisi olla

huomattavaakin taloudellista

^käyt- töä. Kurkelansuosta

alettiin

turvepehkun nosto jo ennen ensimmäistä maailman- sotaa ja monet muutkin alueen suot sopisivat samaan

tarkoitukseen.

^{Useat suot} ovat vielä viljelyskelpoisia ja eräistä, kuten Kuhaan Pitkäsuosta ja Nakkilan Kiimasuosta ja

Ristisuosta saisi

^{vähäisessä} määrässä polttoturvetta. Myös kas-

vualustaksi sopivaa

turvetta olisi alueelta saatavissa, ehkä suurehkojakin

määriä.

MAANKOHOAMINEN

Kautta aikojen ovat meren

rannikon

^{asukkaat maassamme} havainneet,

varsin-

kin Pohjanlahden

alavilla

mailla, että

rantaviiva vähitellen

siirtyy merelle päin.

Jo yhden

ihmisiän

kuluessa voidaan Suur-Ulvilankin alueella todeta, että meren- lahdet madaltuvat, ^saaret liittyvät niemiksi ja uusia luotoja ja kareja ilmestyy näkyviin meren helmasta. Maa tosiaan kasvaa täällä meren kustannuksella.

Erikoisen

^selvää tämä maankohoamisen aiheuttama rannansiirtymi- n e n on ja on ohut Kokemäenjoen suistossa,

missä

joen kuljettama liete maan-

Suur-Ulvilan luonnonsuhteista

kohoamisen

lisäksi jatkuvasti siirtää rantaviivaa merelle päin. Tämä

voidaan

todeta jo vanhoilta kartoilta. Niinpä kuluvan

vuosisadan

alussa meri ulottui vielä Hevosluodon pohjoispäähän ^{eli n. 3} km Kiviniltä jokivartta ylöspäin. Sata vuotta

sitten

merenranta oli nykyisellä Hyvelänviikillä ja 1700-luvun alkupuo- liskolla

Ruosniemenviikikin

oli matalana merenlahtena.

Aikaisemmin otaksuttiin, _että

tämä

rannansiirtyminen johtuu veden vähene- misestä Itämeren piirissä. Vasta myöhemmin todettiin, että kyseessä on maan-

kohoaminen.

Itsepiirtäviä

vedenkorkeusmittareita

seuraamalla on nyttemmin voitu määrätä

kutakuinkin

tarkasti maankohoamisen suuruus ja näin saatua arvoa ovat lisäksi tukeneet aika ajoin

toistuvat

tarkkavaakitukset. Eri tavoilla saatujen mittausten mukaan on

maankohoamisen

määrä alueella nykyisin 70 cm sadassa vuodessa.

Maankohoaminen

ei kuitenkaan ole eikä ole ollut tasaista. Sen nykyinen määrä vähenee kaakkoa kohti, niinpä Helsingissä se ^on enää suunnilleen puolet siitä mitä se on

Porissa.

Myöskin ajallisesti maankohoaminen on pienenemässä.

Aikai-

sempina

vuosituhansina

se on ollut huomattavasti suurempi. Erääksi syyksi maankohoamiseen on arveltu

muinaista

mannerjäätikköä, joka kilometrejä pak-

suna peitti Pohjois-Euroopan

useiden

^satojen

vuosituhansien

ajan. Jäätikkö pai- noi massallaan maankuorta alaspäin,

mutta sitten

kun jäähävisi, pyrki kimmoisa maankuori kohoamisen avulla saavuttamaan

alkuperäisen

tasapainonsa.

On näin

ollen luonnollista, että

maankohoaminen

tapahtui aluksi nopeasti, mutta

sitä

mukaan kuin etäisyys ajassa mannerjäätikön häviämisestä kasvoi, hidastui myös maankohoaminen. Kun jäätikkö hävisi alueelta ^n.

9500

vuotta sitten, joutui koko

Suur-Ulvila

veden alle. Nykyisellä rantaviivalla se lienee ollut ^n.

180

m ^syvä.

Tämä vastaa lähes 2 m:n keskimääräistä maankohoamista vuosisadassa eli mil- tei kolme kertaa enemmän kuin nykyisin.

Edempänä tullaan näkemään, että viimeisten

7000 vuoden

^{aikana on maan-}

kohoaminen Suur-Ulvilassa

ollut keskimäärin yhden

metrin

vuosisadassa. ^Tämä

merkitsee sitä, _että

ensimmäisten

2500 vuoden aikana jäätikön häviämisestä, maa ^on alueella kohonnut keskimäärin neljä

metriä

vuosisadassa eli 4 ^{cm vuo-} dessa. Näin nopeaa maankohoamista voisi

rantaviivalla

seurata miltei vuosittain ja varsinkin maankohoamisen alkuaikoina tämä lienee tuntunut myös lievinä maanjäristyksinä.

Keskimääräinen

maankohoamisen

väheneminen

on viimeisten vuosituhansien

aikana Suur-Ulvilassa

ollut 1 cm vuosisadassa. Mikäli tämä suhde säilyy tulevai- suudessakin muuttumattomana, voidaan ennustaa

likimain

myös tulevaa rannan- siirtymistä.

Siten olisi

^{n. puolen}

vuosituhannen

kuluttua Porinlahti kokonaan maatunut, Reposaari ja Lampaluoto

olisivat

kasvaneet kiinni mantereeseen ja n.

kilometrin

pituinen merenlahti ulottuisi enää Mäntyluodon ja Reposaaren vä- listä itää

kohti.

Myös saaret olisivat kasvaneet

lisää

maa-alaa ja uusia

saaria

olisi tullut esille meren helmasta.

27

Edellä olemme nähneet, miten suuri merkitys

maankohoamisella

^{on alueelle} ollut. Sen vaikutuksesta on koko

Suur-Ulvila vuosituhansien vieriessä

^noussut merestä ja sen

vaikutuksesta varsinkin

^alueen

alavilla rannoilla

maa jatkuvasti

voittaa

alaa meren

kustannuksella.

Suur-Ulvilaankin kuuluu osa sitä ruhtinas- kuntaa, jonka Topelius Maamme-kirjassaan sanoo Itämeren joka vuosi Suomelle

lahjoittavan.

ILMASTO

Pääasiassa

kaksi tekijää määrää Suur-Ulvilan ilmaston suuret piirteet: Itä- Euroopan korkeapaine, jonka

leviäminen

^alueelletuo mukanaan kesällä kaunista ilmaa ja lämmintä, mutta talvella kovaa pakkasta sekä Pohjois-Atlantilta saa- puvat liikkuvat matalapaineet. Sääsuhteiden pääpiirteet riippuvat siitä, kumpi

näistä

^tekijöistä

kulloinkin

on

voitolla.

Porin ympäristön

ilmastolle

on

siten

tyypillistä tietty

väliasema.

Toisessakin suhteessa

Suur-Ulvilan ilmasto on kehittynyt

eräänlaiseksi

^väli-

muodoksi.

Meren läheisyydestä johtuu, että

läntisissä osissa

aluetta vallitsee tyypillinen

meri-ilmasto. Itäosissa

sen sijaan on vuodenaikojen

välinen

lämpö- tilaero suurempi ja vuoden keskilämpö alhaisempi. Ero ei ole kovin huomattava,

I—2°,1—2°, mutta kuitenkin selvästi havaittavissa. Tämä käy ilmi allaolevassa taulu- kossa, jossa on verrattu eri kuukausien keskilämpöjä vuosina 1921—1950

Porissa ja Säpissä. Ero alueen itäosien ja Säpin välillä olisi ollut vielä suurempi, mutta täällä ei ollut käytettävissä lämpötilatietoja.

I II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII

Pori ^{. .} —6,2 —6,8 —3,7 2,2 8,4 13,0 16,9 14,7 9,6 4,4 0,2 —3,4 Säppi —4,4 —5,2 —2,6 1,7 6,7 11,7 15,8 15,3 11,2 6,0 1,9 —1,4 Koko havaintokauden keskilämpö oli

Porissa

^{4,1° ja Säpissä} 4,7°.

Talvella

^ja syksyllä on siis meren rannikolla lämpimämpää kuin sisämaassa, keväällä ja kesällä ovat suhteet päinvastoin.

Huomioonottaen

koko alue

voidaan

sanoa, että vuotuinen keskilämpö vaihtelee 4—4,5°, siis varsin

ahtaissa

rajoissa. Kylmimmän kuukauden, helmikuun keskilämpö

vaihtelee

^{—s,B —7°,} helmikuu on n.

2°

lämpimämpi kuin

vastaavalla kohdalla sisämaassa. Toiselta

puolen taas vuoden lämpimimmän kuukauden,

heinäkuun

keskilämpö on alueella n. asteen alhaisempi kuin sisämaassa eli 16,0—16,5°. Lämpötilojen

keskimääräinen vuosimaksimi

on mainittuna

havaintokautena

^{ollut 26}

—27°

ja

vuosiminimi vastaavasti —23

^—

-—2s°. Sisämaassa

ovat molemmat ^arvot

2—3°

suuremmat.

Vaikka vuotuiset

lämpötilat saattavatkin vaihdella hyvin huomattavasti, eri

vuosien

keskilämpö-

tiloissa

on vaihtelu sangen vähäinen, _{ts. kylmää}

talvea seuraa

(tai edeltää)

tavallista

lämpimämpi kesä ja päinvastoin.

Suur-Ulvilan luonnonsuhteista

Alueen meri-ilmastosta johtuu, että esim. kasvukausi (0° keväällä,

5°

syksyl- lä) on

Suur-Ulvilassa hieman

pitempi kuin sisämaassa. Porissa alkaa kasvukausi

keskimäärin

29.4. ja päättyy

12.10.

kestäen 166 vuorokautta. Termisen kevään (0°^—10°) pituus on alueella

50

—55 vrk. ja termisen syksyn ^(10°—0°) pituus vastaavasti n. 65 vrk.

Toinen tärkeä

sääsuhteisiin vaikuttava

tekijä on sateenmäärä. Se on Suur- Ulvilassa

550

^{—570 mm}

vuodessa

eli hieman vähäisempi kuin keskimäärin maam- me eteläosissa. Noin ^puolet sateenmäärästä tulee kasvukaudella, mutta sateiden jakauma ei aina ole kasvillisuuden kannalta paras mahdollinen. Varsinkin alku- kesän kuivuus ja loppukesän sateisuus ^ovat usein maataloutta haittaavia teki- jöitä. Toukokuussa on sateenmäärä keskimäärin 40-—45 mm, kun taas vastaava luku elokuussa on

70

^{—75 mm.} Tuoreessa

muistissa

on vielä poikkeuksellisen kuiva kesä 1955.

Vaihtelevin

on sateenmäärä heinäkuussa, jolloin paikalliset ukkoskuurot ovat yleisiä. Vajaa kolmannes (30—32 %) sateesta tulee lumena.

Pysyvä lumipeite on

kuluvalla

vuosisadalla

Porissa

muodostunut keskimäärin 15.12. Meren rannikolla tämä tapahtuu muutamaa päivää myöhemmin ja alueen

itäosassa

vastaavasti

hieman aikaisemmin.

^Lumipeite

häviää

aukeilta mailta länsiosissa keskimäärin 10.4. ja

itäosissa

15.4. Lumen keskisyvyys sen ollessa paksuimmillaan maaliskuun puolivälissä on 25—30 cm.

Tuulisuhteet

^ovat

Suur-Ulvilassa

^melko

vaihtelevia. Ilmavirtaukset

^käyvät

kaikilta

ilmansuunnilta, eniten

kuitenkin

lounaasta,

mistä

^puhaltaa n. 18 ^% alueen

tuulista.

Kesällä esiintyy rannikolla paljon ns. merituulia, mitkä johtu- vat mantereen ilman lämpiämisestä päivällä, jolloin mereltä

virtaa tilalle vii-

leämpää ilmaa. Talvella muodostavat kaakkoistuulet vajaan neljänneksen kai- kista tuulista, kun taas keväällä on

eniten

pohjoistuulia ja syksyllä lounaistuulia.

Suur-Ulvilan ilmasto on havaintojen perusteella jo lähes

vuosisadan

ajan

hitaasti

muuttunut suotuisampaan suuntaan. Tämä ilmenee lähinnä ilmaston läm- piämisenä, joka näyttää

kuitenkin

^päättyneen

1930-luvun

lopulla, jolloin

seurasi-

vat

normaalia

^kylmemmät

sotavuosien

talvet.

Kuinka

pitkäaikaiseksi v. 1939 päättynyt ilmaston lämpenemisen pysähtyminen muodostuu, on

toistaiseksi

^mah-

doton sanoa. Kuten myöhemmin tulemme näkemään, on ilmaston vaihteluissa todettu eripituisia jaksollisuuksia, joista pisimmät ovat olleet usean vuosituhan- nen suuruusluokkaa.

VESIALUEET

Ihmisen kannalta Suur-Ulvilan tärkeimmät vedet ovat Selkämeri ja Kokemäen- joki.

Selkämeri

muodostaa alueella kolme, ^n. penikulman pituista ja muutaman ki-

lometrin

^levyistä lahtea, Porin,

Preiviikin

^ja

Viasveden

lahdet. Saaria on ranni-

kolla

vähän johtuen ennen

kaikkea

^siitä, että kallioperän

muodostaa tasainen

^ja

29

vaakasuora hiekkakivi. Rannikkomeri on varsin matalaa.

Kaikki

em. lahdet ovat alle 10 m:n syvyisiä'ja Porinlahti on pääosaltaan alle 5 m:n syvyistä. Kymme- nen metrin syvyyskäyrä kulkee Reposaaren eteläosasta suurin piirtein suoraan etelään, Kuuminaisten niemen kärkeen (kuva s. ^10).

Porinlahdessa on vesi

miltei

^makeaa, sillä Kokemäenjoki tuo tänne runsaasti vettä. Muualla

rannikkovesissä

on suolapitoisuus keskimäärin puoli

prosenttia,

suurimmissa syvänteissä kuitenkin jonkin verran enemmän, jopa 7,5 promillea.

Joen tuoma makea vesi leviää merivirtausten mukana pitkin rannikkoa, ^lähinnä pohjoiseen, mutta sekoittuu nopeasti meriveteen.

Meriveden lämpötila

vaihtelee

syvänteissä varsin vähän, se on

2—3°

^miltei kautta vuoden. Pintavesi sen sijaan on kesällä huomattavasti lämpimämpää, hei- näkuussa

keskimäärin

14

—15°.

Vaikka vuorovesi ei

rannikolla

^{juuri tunnukaan, saattaa}

meriveden

korkeu- dessa esiintyä

melkoisia vaihteluita lähinnä

ilmanpaineesta ja

tuulisuhteista

johtuen.

Viime

vuosikymmeninä on Mäntyluodossa

todettu

ylimmän ja alimman vedenpinnan korkeuseroksi

168

cm. Vuotuiset meriveden korkeusvaihtelut ovat

keskimäärin

133 cm.

Lämpötilasuhteista riippuen

alkaa

^meren

rannikkovesien

jäätyminen yleensä marras—joulukuun vaihteessa, saavuttaa

suurimman

laajuutensa

maaliskuussa

ja

häviää

verraten nopeasti toukokuun alkuun mennessä. Leutoina

talvina

^avo- vesi ulottuu lähellerannikkoa, mutta

ankarina

^talvina on koko Selkämeri yhteen- jäätyneen ajo- ja ahtojään peitossa. Kiintojään keskimääräinen paksuus on 30—50 cm.

Kokemäenjoki on aikaisemmin muodostanut

Satakunnassa liikenteellisen

valta- väylän ja

vieläkin

sen merkitys liikenteessä, ennen kaikkea tukinuitossa on huomattava.

Suur-Ulvilaan kuuluu Kokemäenjoen alajuoksu 37 km:n pituudelta. Noin

31/2

^km:n

^matkalla

joki on rajana Nakkilan ja Harjavallan kuntien välillä. Mai- nitulla 37 km:n matkalla on joen pudotus vain

2V*>

^mja tästäkin määrästä tulee huomattava osa Nakkilan kahden kosken,

Ruskilankosken

ja Arantilankosken osalle. Joen virtaamisnopeus on

siten suurimman

osan matkaa sangen

vähäinen.

Joen

^syvyys

Suur-Ulvilassa

on

vaihteleva. Lammaistenkosken

alapuolella joki on paikoin 7—B m syvä ja pitkällä matkalla

Nakkilassa

joenpohja on alempana kuin merenpinta, vieläpä alempana kuin pääosa

Porinlahden

^pohjaakin.

Kokemäenjokeen yhtyy alajuoksulla enää suhteellisen vähäisiä lisäjokia. Nak-

kilan

kirkolla se saa Palojokea pitkin

lisävesiä kuivatusta

Leistilänjärvestä.

Täällä

Palojokeen yhtyy myös vähäinen Tattaranjoki. Suurin lisäjoki on Harjun- päänjoki, joka laskee Kokemäenjokeen Porissa. Harjunpäänjoen kautta purka- vat vetensä useimmat Kuhaan järvet. Ulvilan

Kaasmarkussa

^{ja Kuhaan}

Leinepe-

rissä muodostaa Harjunpäänjoki useitakoskia, joista3,7 m korkea Kaasmarkun- koski ^on suurin.

äuur-Ulvilan luonnonsuhteista

Kokemäenjoki virtaa matkallaan laajojen savitasankojen halki. Sen veteen on tästä syystä aina liettyneenä savea, mutta

erikoisesti

^tulvien

aikoina.

^{Joen mu-} kanaan kuljettama aines laskeutuu pohjaan pääasiassa Porinlahdessa, missä se muodostaa laajan, osaksi vedenalaisen suiston. On laskettu, että vuosittain kul-

jettaa joki mukanaan ainesta

100.000

^{m3. Tämä} määrä yhdessä maankohoami- sen kanssa siirtää suistomaan rantaviivaa keskimäärin 36 metriä vuodessa merelle päin ja madaltaa vähitellen Porinlahtea. Kuitenkin jokikerrostumien paksuus on täällä suhteellisen vähäinen, keskimäärin vain puolisen metriä.

Kokemäenjoen nykyinen suistomaa alkaa Porista ja käsittää n. 10>km pitkän ja 2—3 km leveän alueen, mutta vielä ylempänäkin tavataan selviä suistohaaroja ja niiden rajoittamia saaria. Tällaisia ovat esim. Saari Ulvilan kirkolla sekä Nakkilan

Kirkkosaari.

Kuljettamansa aineksen joki on pääasiassa saanut mukaansa törmistä, joita tavan takaa syöksyy jokeen.

Nakkilassa

^{joki onkin} kulunut sangen syvälle maaperään, jokitörmätovat Lammaistenkosken alla jopa 25 m korkeat. Täältä ne vähitellen pienenevät jokisuulle päin ja ovat Ulvilan kir- kolla enää 3—4 ^m korkeat. Itse asiassa jokitörmät ovat Nakkilassa jo saaneet lopullisen korkeutensa, sillä joki pystyy kaivautumaan syvemmälle vain sitä mukaa kuin syntymässä olevan Ruskilankosken kynnys kuluu, mikä tapahtuu varsin hitaasti.

Kokemäenjoen vesistön suuresta järvisyydestä johtuen ei itse joen vesimää- rissä esiinny

kovin suuria vaihteluita.

^Joen

vesimäärä keskiveden

aikana on ^vuo- sien 1911—1950 havaintojen mukaan keskimäärin 213 m³

/sekunnissa.

Tulvien ai- kana keväällä saattaa purkaantuva vesimäärä

olla

^{yli 500 m3}

/sekunnissa

^jamata-

lanveden aikana vastaavasti n. ^{100 m3}

/sekunnissa.

Lukuunottamatta muutamaa pikku lampea sekä Nakkilan

kuivattua

^Leistilän- järveä tavataan

Suur-Ulvilassa

järviävain Kullaalla. Täällä on järvi-nimen omaa- via vesiä

kaikkiaan

n. 40 kpl sekä saman verran pikku lampia lisäksi.

Kuhaan suurin järvi on luonnonkaunis,

runsassaarinen

ja monihaarainen Jout- sijärvi, joka kolmen salmen kautta on yhteydessä pienempään Tuurujärveen.

Näiden järvien yhteinen pinta-ala on n. 10 km^2. Muita

mainittavia

järviä ovat

Paluksen

Koto-eli Palusjärvi (n. 3 km², syvyys vain 2 m), Pyhäjärvi (n. 2 km^2, suurin syvyys 3m) ja Tyvijärvi (n. 1 km^2, syvyys 1.5 ^m). Useimmat Kuhaan järvet laskevat eri

teitä

Harjunpäänjokeen, eräät eteläosan pikku järvet ja lam- met purkavat vetensä Kokemäen Sääksjärveen,

kaikilla

ei ole omaa lasku-uomaa ensinkään.

KASVILLISUUS

Merenrantasijainnista johtuen on

Suur-Ulvilan kasvillisuus monin

^paikoin melkoisen

vaihtelevaa.

Metsäkasvihisuus

toiselta

puolen sekä peltojen ja niihin liittyvien maiden kasvillisuus

toisaalta

^{ovat alueen}

kasvillisuuden

päätekijät.

31

Meren

rannikolla

^{on varsin}

omalaatuinen

kasvillisuutensa, samoin myös Koke- mäenjoen suistomaalla ja sen läheisyydessä.

Merenrannoilla

tavataan

lukuisia

kasvilajeja, joita esiintyy vain täällä.

Yleisesti

kasvaa etenkin

kivisillä

merenrannoilla

piikkinen

tyrnipensas (Hippo- phae). Hiekkarannoilla, kuten Yyterissä menestyy hyvin eräs kookas heinäkasvi, rantavehnä (Elymus), joka on ^pystynyt

sitomaan

liikkuvaa hiekkaa.

Muita

tyypillisiä, vain merenrannoilla esiintyviä kasveja ovat esim. meriratamo (Plan- tago), merenrantasinappi (Cakile), rantakaali (Honckenya), suolavihvilä (Jun- cus), meriajokas (Zostera),

merihaura

(Zannichellia) ruskolevä (Fucus) ynnä monet muut.

Merenrannoilla esiintyviä, mutta eivät varsinaisia luonnonvaraisia merenranta- kasveja ovat monet

satamissa

tavattavat, laivojen mukana kulkeutuneet satun- naiskasvit, joista osa häviää muutaman vuoden kuluttua, mutta osa taas kotiu- tuu ainakin tilapäisesti alueelle.

Kokemäenjoen

suistossa

ja sen lähiympäristössä tavataan runsaasti erilaisia vesikasveja. Täällä

havaitaan vesikasvillisuuden

asteettainen

vaihtuminen kuivan

^maan

kasvillisuudeksi. Varsinaisissa vesikasvustoissa

ovat

suistomaalle

^ja jokivarsille tyypillisiä vesikasveja mm. eräs kookas vesiheinä, natapiuru (Sco-

lochloa

festucacea), iso ristikukkainen,

vesinenätti

(Koripa amphibia) sekä leh- dekäs tatar (Polygonum foliosum). Rantaa kohti

varsinaiset vesikasvustot

^vaih- tuvat pian vesiheinäkasvustoiksi, joissa tavataan runsaasti

kaislaa

^{ja ruokoa.}

Matalassa vedessä leviävät korteniityt, joissa pääkasvina esiintyy yleinen järvi- korte.

Nämä

muuttuvat lähempänä rantaa

märiksi

saraniityiksi, joilla kasvaa runsaasti kookasta

vesisaraa

^ja

sinivihreää

pullosaraa.

Kuivemmilla

^mailla

vallitsevat

ruohorikkaat niityt, joiden tyyppikasveja ovat esim. raate ja vehka.

Tulvien

vaivaamilla alueilla esiintyy ensinnä ruohorikkaita tulvaniittyjä ja lopulta kuivia tulvaniittyjä.

Viimemainituilla

kasvavat monet heinäkasvit, kuten useat lauha- ja natalajit. Kuivimpana suistomaan

kasvillisuusmuotona

^esiintyvät

vihdoin

mättäiset nurmilauhaniityt, joita ihminen jorupeaaraivaamaan pelloiksi.

Viljelysmaiden

kasvillisuuteen kuuluvat

^paitsi

varsinaiset

viljelys- kasvit, monet yleiset ja tutut pihojen, puutarhojen, ojien, piennarten ja peltojen liepeiden kasvit, jotka yleensä ovat

siinä

määrin riippuvaisia

ihmisen

^toimin- noista, että niihin ei tässä yhteydessä ^puututa.

Pinta-alallisesti

laajin ja

tärkein

alueen kasvillisuusmuodoista on metsä-

kasvillisuus.

Metsien peitossa on suurin osa koko Suur-Ulvilan maapinta- alasta. Kokemäenjoen eteläpuolella metsät muodostavat

50

—60 ^% ja pohjois- puolella keskimäärin

70

^{—80 %} koko maapinta-alasta. Pääosa metsistä on kas- vullista metsämaata. Se

käsittää Suur-Ulvilassa

n.

60

^{—70 %} koko maa-alasta.

Metsät kasvavat

pääasiassa

moreeni-

tai hiekka-alustalla. Koska Suur-Ulvila

on ollut pitkiä aikoja meren peitossa, ovat moreenin pintaosat usein voimakkaasti aallokon huuhtomat. Tästä ^johtuen ei metsämaa ole niin

hikevää

^{kuin esim.}

Suur-Ulvilan luonnonsuhteista

monilla korkeammilla mailla Sisä-Suomessa.

Tämä

vaikuttaa

esim. metsän tuot- toon alueella. Puuston

keskikuutiomäärä

on

Suur-Ulvilassa

n.

80

—90

m 3 heh- taaria

kohti, kun se monin paikoin muualla

Etelä-Suomessa

on jopa 100 m^3. Puuston

keskikasvu

^koko

metsäalalla

on 3,1—3,5 m³

/ha

ja kasvullisella metsä- maalla 3,6 —4,0 m³

/ha.

Suur-Ulvilan

metsät ovat pääosaksi

kuusivaltaisia.

Kuusen osuus kasvullisen metsämaan pinta-alasta on keskimäärin 50—60 ^%,

karummilla seuduilla

alueen pohjoisosissa

kuitenkin

vain 40—50 ^%. Mäntyvaltaisia metsiä on kasvullisen metsämaan pinta-alasta keskimäärin 20—30 ^% ja

koivuvaltaisia metsiä

^vastaa- vasti vain n. 10 %. Rehevimpiä lehtomaisia metsiä tai lehtoja on alueella suh- teellisen vähän, vainn. 10—20 ^% kasvullisen metsämaan pinta-alasta.

Yleisin

metsätyyppi

Suur-Ulvilassa

on puolukkamustikkatyyppi. Tätä ynnä lähinnä rehevämpää mustikkatyyppiä on

alueen metsissä

^yhteensä

30

—40 %

kasvullisen metsämaan pinta-alasta.

Toiseksi

yleisin metsätyyppi on puolukka- tyyppi. Sen osuus alueen eteläpuolisessa on vain

10:—20

^%, mutta pohjois- osissa

kokonaista

^{30'—40 %}

kasvullisesta

metsämaasta. Karuimpia metsä- tyyppejä, kanerva- ja jäkälätyyppiä on

alueella

^{sangen niukasti,} yhteensä alle

1 ^%.

Myös

suokasvillisuus

kuuluu huomattavalta osalta metsäkasvillisuu- teen. Koko maan

huomioonottaen

on soita Suur-Ulvilassa suhteellisen vähän.

Merenrantasijainnista johtuen

eivät kaikki

soveliaatkaan maat ole

vielä

ehtineet soistua. Niinpä kapeahkolla rantavyöhykkeellä tavataan

soita

ja soistuvia

metsiä

vain 10—20 ^% koko maa-alasta.

Sisämaassa

on alueella vastaava luku hieman suurempi, 20—30 %. Varsin

voimakkaasti soistuneita

seutuja ovat var- sinkin Kuhaan itäosat, missä soiden määrä paikoin ylittää puolet koko maa- pinta-alasta.

Mäntyä kasvavat rämeet sekä mäntyä, kuusta ja lehtipuita kasvavat korvet ovat

Suur-Ulvilan

yleisimmät suotyypit. Kumpiakin esiintyy

alueella suunnilleen

yhtä paljon, n.

40*—45

^% koko suoalasta. Sen sijaan aukeita, puuttomia ja usein sangen

vetisiä

nevoja on huomattavasti vähemmän,

keskimäärin 10

^{—20 %.}

Nevoja tavataan varsinkin laajojen suoalueiden

keskiosissa.

Rämeistä

^ovat yleisimmät suopursua ja

vaivaiskoivua

kasvavat isovarpuiset

rämeet

sekä rahkarämeet. Myös

useita muita

rämetyyppejä esiintyy alueella.

Korvista

ovat levinneimmät mustikka- ja

saniaiskorvet.

Nevojen joukossa tava- taan runsaasti saranevoja, mutta laajojen soiden keskustat ovat rahkanevojen peitossa.

C Suur-Ulvilan historia

33