Suur-Huittisten historia IV

Suur-Huittisten historia IV

Raimo Viikki

3. OSA

KUNNAT VOIMISTUVAT

Muutoksia aluejaossa

Keikyän kunta

"Huittisten kanssayhtenäkuntana ollen on Keikyä ^aina ollut syrjäytetyssä ase- massa muuhun kuntaan verraten; Kei- kyän edustus ^on enimmältään jäänyt kunnan asioissa vailletarpeenmukaista huomiota, jotenvarsinkinKeikyän eri- koistarpeet, mikäli suinkin ^on voitu,

syrjäytetty, jota ^vastoin Keikyän oma kunnallishallinto ^voisi mahdollisim- man parhaallatavalla järjestääkunnalli-

set olonsa." (Keikyäläisten anomuskir- jeestä lääninhallitukselle12.1.1918)

Keikyä oli saavuttanut kirkollisen ^tavoit-

teensa, kun ^siitä oli ¹⁹¹⁷ luvattu tehdä itsenäinen seurakunta. Se alkoi toimia ikään kuin se olisioma kunta. Tehtaiden tuoma vauraus antoi pontta itsenäisty- mishankkeille, joillaoli muutenkin pit- kät perinteet takanaan. Jo saarnahuone- kuntana keikyäläiset olivat saaneet kau-

an päättää omista asioistaan, olkoonkin, että se tapahtui useimmiten emäseura- kunnan papin johdolla. Huittistenkun- nallishallinnossa keikyäläiset olivat hankkineet itselleen eräänlaisen kiintiö- edustuksen, sillä kunnallislautakunnas-

sa oli tavallisesti ainakin yksi ^jäsentältä kulmakunnalta kunakin istuttuna 3-vuo- tiskautena. Vuoden ¹⁹¹⁷ aikanakeikyä- läisetryhtyivät ^pitämään Heimolan seu- raintalossa omiakuntakokouksia. Syys- kuussa järjestetyssätilaisuudessa kunta- kokouksen esimieheksi valittiin tulevak-

si kolmivuotiskaudeksi pastori Aarne Törn javarapuheenjohtajaksi maanvilje-

lijä

Johannes

jaJ. ^{Osk. Salonen,} varapuheenjohtajaksi maanviljelijäVernerKyläkoski sekä jäse- niksi kalanviljelylaitoksen hoitaja Vilho Pohja, työmies Ville Oittinen,maanvilje-

lijäKalle Tala-Markula, rakennusmesta- ri Kalle Honkasalo jamaanviljelijä Vih- tori Rauhala. Kunnallista organisaatiota täydennettiin taksoituslautakunnalla, tutkijalautakunnalla ja tilintarkastajilla.

Varmuuden vuoksi laadittiin joulukuus-

sa vielä tulo- ja menoarvio vuodelle 1918, jottakaikki olisi kunnossa Keiky-

än kunnan syntytapahtumassa. ¹

Luottamusmiestenvalinnat oli katsot-

tu aiheellisiksi, koska heinäkuussa 1917

oli päätetty hakea Keikyän erottamista Huittisista, jotta se voisi aloittaa työn it-

senäisenäkuntana vuoden ¹⁹¹⁸ alusta.

Vuoden ¹⁸⁹⁸ kunnallislaki antoi tähän mahdollisuuden. "Kukin maaseurakun-

ta, jolla on oma alue, on itsekseen oma

kunta”, siinä määriteltiin entisten peri- aatteiden mukaan kunnan alue. Yleinen mielipide ^suosi myös suurten kuntien jakamista, koska niitä pidettiin ^te- hottomina hallintoyksikköinä. ^Turun ja Porin läänin ^pienimmätkunnat olivat jo tällöin vain 15—25 km² kokoisia, kun Keikyä lähenteli sentään 65 km²:ä. Huit- tinen oli yhdessä ^Keikyän kanssa alal-

taan melkein ₅₀₀km^2. Itsenäistymisko- kouksessa puhetta ^johtanut J.^{Osk. Salo-}

nen muotoili alustuksessaan myös hank- keen henkisen puolen: "Sitä paitsi on

Keikyä asemansapuolesta ikäänkuin eri osa Huittisista, jotenniillä onkummalla-

269

kin aivan erilaiset harrastukset kaikilla aloilla ja erittäin kunnallisella alalla.

Näin ollen tulee erottamisesta olemaan hyötyäsekäHuittisten ettäKeikyän ^kun- nalle jakuntalaisille.”²

Keikyällä oli ^myös ihmisissä ^riittävät voimavarat johtamaan perustettavaa kuntaa. Opettaja Salosen ja pastori ^Tör-

nin^lisäksi, heitäkin mahtavampana, ^vai- kutti asioiden kulkuun Aetsäntehtaiden

omistaja,kauppaneuvos Alfred Viljanen.

Hänenkodissaan oli pantu alkuun itse- näistämistoimet, ja hän innosti keikyä-

läisiä jatkamaan ponnisteluja sekä ^va- kuutti, että mikäli Keikyästä muodoste-

taan erillinen ^{kunta, sen} veroäyrin hinta tulee olemaan aina 2 mk pienempi kuin Huittisissa.

Vaikka

J.

saan valitellut huittislaisten tähän asti nuivaa suhtautumista kulmakuntalais-

ten "kunnallisiin edistämispyrkimyk-

siin”, eivät emäpitäjäläiset nyt työntä-

neethiekkaarattaisiin. Viivyttävä mutka tuli matkaan valtionhallinnon kouke- roissa. Lääninhallituksen hidasteluun

saattoi olla syynsä kunnallislain ^muu- toshankkeissa, jotka olivat paraikaa ^vi- reillä. Salonen uudisti keikyäläisten ha- kemuksen kiirehtimiskyselyssään ^vuo- den ¹⁹¹⁸ alussa. Sekään ^ei tuottanut tu-

losta, sillä lääninhallituksen mukaan alueen ^piti olla seurakunnallisesti täysin itsenäinen. Sitä Keikyä ei ollut ^ennen kuin kesällä ¹⁹¹⁹ annetulla päätöksellä.

Matkat Turun viranomaisten luo ^eivät olleet ^ikäviä, kun seurueessa oli huu- morintajuisia miehiä. Kauppaneuvos Viljasen, pastori Törnin ja opettaja ^Sa- losenkäydessä ^taas kerran kumarrus- matkalla lääninhallituksessa Törn ja Salonen panivat hotellihuoneenpuhe- limen muualla olleen Viljasen matka-

laukkuun, muka kunnantoimistoavar- ten. Jotta Viljasen epäilykset ^eivät he-

räisi, kumppanukset kantoivat ^tämän lisäpainoisen laukun vielä hotellin eteisaulaan. Kauppaneuvos palasi ho- tellihuoneeseensa^- jakuinka ollakaan

- hän hetken mielijohteesta sieppasi hallinpöydältä ^siinä sattumalta olleen siivoojan herätyskellon ja sujautti sen pastori Törnin ^salkkuun, jokaoli yhä hotellihuoneessa. Kolmikon lähtiessä pois majapaikastaan Viljanen huo- mautti ohimennen portierille; "Eikö olisisyytä tutkia herra pastorin ^salkku, se näyttääepäilyttävän paksulta." Törn ei jäänyt sanattomaksi. ^”Avaa, hyvä veli, oma laukkusi ja todista syyttö- myytesi.” Molemmat löysivät ^aarteen-

sa eikä kukaan pahastunut. Kunta sai kaksikinpuhelinta.³

Kansalaissota nälän täyttämine esivai- heineen viivytti osaltaan Keikyän ^itse- näistymistä ja^muuttihuittislaisten ^asen- noitumista.Alueellista yhtenäisyyttä ha- luttiin varjella jasiitäoli hyötyä. ^Huittis-

ten kunnanvaltuusto ei suostunut loka- kuussa 1917keikyäläisten ^{pyyntöön saa-} da oma elintarvelautakunta ja -kanslia.

Kun punaisten ote kiristyi, siihen annet- tiin lupa seuraavan vuoden helmikuun alussa. Tällöinkin kanslian oli toimitta- va Huittisten elintarvelautakunnan ala-

osastona.⁴

Keikyän kirkkoneuvosto oli kesäkuus-

sa 1918käsitellyt myös kunnallista itse- näisyyttä jaantanut silletäyden tukensa.

Kirkkoneuvostokatsoi, _ettäKeikyälle oli taloudellisesti erittäin edullista päästä irti Huittisista. Samalla korjaantuisi myös hallintoa haittaava epämääräisyys.

Keikyäläisten lääninhallitukseen lähet- tämä ^anomus päätyi elokuussa ¹⁹¹⁹

Huittisten kunnanvaltuuston käsitte- lyyn. ^{Se päätti} yksimielisesti tukea ^vuo- den ₁₉₂₀ alustatapahtuvaakuntien erot-

tamista ja niiden yhteisen omaisuuden jakamista.Vain jaontoimitustavastaval-

tuusto ei ollut samaa mieltä lääninhalli- tuksen kanssa.⁵

Kunnallislain muutos elokuussa 1919

aiheutti sen, etteikunnan ^eroon enäätar- vittu lääninhallituksen puumerkkiä. Se kehottikin syyskuussa antamassaanpää- töksessä noudattamaan uutta kunnallis- lakia jaratkaisemaan asian valtuustossa.

Näin tapahtui ja Keikyä aloitti taipaleen-

sa itsenäisenä kuntana vuoden ¹⁹²⁰ alusta lukien.

Keikyän kunta joutui kovaan maail-

maan rahattomana, koska omaisuuden ositus Huittisten kanssa oli tekemättä.

Se halusi nyt ^ositusta, koska oli varomat- tomasti sellaisesta toimesta luopunut seurakunnallista itsenäisyyttä hakies-

saan. Kunnan oli lainattava 50 000 mk juoksevien menojen hoitamiseksi. Noi- den kahden kunnan yhteisen omaisuu- den jakoavarten asetettiin sovitteluelin, jossa olivat edustajina molempien par- haat kunnallismiehet. Puolueettomana puheenjohtajana toimi kunnallisneuvos Taave

Junnila

miehilleen avoimen valtakirjan: heidän harkintaansa luotettiin. Sovittelulauta- kunta määritteli omaisuuden jaonperi-

aatteet kahtalaisesti. Manttaalinomista- jillekuuluva omaisuus javelat oli ositet- tava manttaalin mukaan, mutta muu

kuntien yhteinen varallisuus ^siten, _että laskettiin kummassakin kunnassa kah- denkymmenen viimeisen vuoden aikana kertyneiden veroäyrien summat ja näis- tä saaduilla suhdeluvuilla toimitettiin

jako.

Keikyän kunnan toivomuksesta jätet- tiin kunnalliskoti ja Kuninkaisten tila yhteisiksi. Niiden ylläpitokulut päätet- tiin jakaa hoidokkien luvun mukaan,

kun taas Keikyän ^oli osallistuttava vii- denneksellä kunnalliskodin tuleviin uu-

disrakennustöihin. Muuten jako kesti kauan, vaikka sovittelulautakunta teki työtä jaostoissakin. Sopimus yhteisen omaisuuden jaosta saatiin aikaan vasta

heinäkuussa 1924, javaltuustot hyväk- syivät sen syksymmällä. Keikyä saikun- nalliskotiosuuden lisäksi emäpitäjältä Keikyän ja Honkolan kansakoulut, 18

ha:n Portaanpään metsän Suontaustan-

maassa, soranottopaikanKarhiniemeltä, rahaa lähes 140 000 mk, ruista noin 75

hl ^jaohraa 14hl viljamakasiininvarasto- osuutena sekä 5 1/2 kpl valtion kapina- vahinko-obligaatioita. Keikyän osuus

yhteisistä varoista javeloista oli osituk-

sessa laskettu 18.3 prosentiksi. Erotoimi- tus Huittisten emäpitäjästä oli saatu teh- dyksi. Vaikka aivanheti ei ilmennyt kai- puuta uuteen yhdyselämään, niinkaikki siteet eivät silti katkenneet.⁶

Keikyän ^vauraus ja palvelujen lähei-

nen sijainti houkutteli vielä ^ennen talvi-

sotaa paria naapuripitäjänkylää tunnus-

telemaan liittymismahdollisuuksia Kei-

kyästä. Vuonna 1929 joukko Äetsän ase-

malla asuviaasemapäällikkö Oskar Häs- teskon johdolla pyysi kuntaa ryhtymään

toimiinTalan kylän liittämiseksi Kiikas-

taKeikyään. Alueen todettiin sijaitsevan saman viljelyaukeaman reunalla kuin Keikyän kylät, etäällä Kiikan peräkylis-

tä. Kulkuyhteydet olivat hyvät Keiky-

ään, mutta huonot Kiikkaan. Valtuusto ei aivan riemuinnut tarjouksesta, vaan vaati, että sen taakse oli saatava kylän maanomistajat ja että suurimman osan

kyläläisistä oli puollettava liitosta. Kun nuo ehdot olisi täytetty, ”niin voi kunta mahdollisesti ^ottaa kuluihinkin osaa”.

Huittisistapyrki ¹⁹³¹ pari pitäjänrajalla

asunutta talollista Keikyän kuntaan ja

271

seurakuntaan, _{mutta se}kaatui joHuittis- tenkielteiseen kantaan. ”Raja tulisi mut-

kallisemmaksi”, valtuusto perusteli epäämisensä.⁷

le jakaa, sillä^sen neljässä kansakoulussa oli yhteensä lähes kaksi ^sataa oppilasta.

Huhtamolaisilla oli myös rukoushuo- netaistoissasaatua kokemusta eropyrki- myksilleen. Kuntahankkeelle ei tarvin- nut etsimällä etsiäperusteluja. Huhtamo sijaitsi epäedullisesti ^{kuntien katvealu-} eella pitkien metsätaipaleiden takana.

Asutuksellisesti se oli varsin yhtenäi-

nen, nuortapienviljelysseutua. Se suun- tautui maataloustarvike- ja muussakin kaupassaan osin Loimaalle ^{(33 km]} ja

osinLauttakylään (20 km). Niihin^vietiin myös myyntiin liikenevä vilja jarehut.

Teollisuus oli pienyritystoimintaa: kaksi

raamisahaa, kaksi vesimyllyä, turvepeh- kutehdas ja Huittisten osuusmeijerin kuorimoasema. Sekä Huittisten että Loi-

Huhtamon rukoushuone- kunnan kuntahaaveet

Huhtamon kulmakuntalaisten itsenäis-

tymishankkeet etenivätrinnakkain sekä kirkon että kunnan toimialalla. Heidän avukseen tuli myös vuoden 1926 alusta voimaan laki kunnallisen jaotuksen

muuttamisesta. Kirkko jakunta oli siinä erotettu toisistaan^siten, ettäkunnan ^ase-

maan pääsi, vaikka ei ollutkaan ^seura- kunta. Huhtamo oli ^vainrukoushuone- kunta.

Erityisesti Hannes Gebhard oli pon- nistellut kuntajaon muuttamiseksi, sillä hän piti suuria yksikköjä hallinnollises- ti tehottomina. Lisäksi pieniä kuntia ky-

ettäisiin hoitamaan luottamusmiesvoi- min eikä tarvittaisi palkkalaisia. Huhta-

mon kunta ei olisi ollut alaltaan eikä asukasluvultaan kaikkein vähäisimpiä.

Sen vaikutusalueeksi rajattiin Huittisista Huhtamon koulupiiri, Punkalaitumelta Kanteenmaan koulupiiri sekä Alastaros-

ta Alasenjoen ja Hennijoen koulupiirit.

Näiden ohella ^uuteen kuntaan ajateltiin lohkaista pieni kaistale Vampulasta. ^Pi- täjän pituus olisi ollut luoteesta kaak- koon 17 km ja leveys lounaasta koilli-

seen 11 km, kokonaisalaltaan noin 100

km^2. Huhtamon kunnan asukasluvuksi arvioitiin 1 750 henkeä, mistä huittislai- sia ^627, punkalaitumelaisia ^400, alasta- rolaisia 708 javampulalaisia 15. Alueel-

taan Huhtamo oli suurempikuin Keiky-

än kunta eikä ^se tälle hävinnyt väen määrässäkään kuin vajaat 500 henkeä.

Väestössä riitti elinvoimaa vaikka muil-

Moni kyläraitti säilyi kuin koskemattomana, ikiaikaisesti vanhoista ^ajoista alkaen.^Kuva Huhtamosta vuodelta ^1959.(Satakunnan mu- seon kokoelmat)

maan osuuskaupoilla oli seudulla sivu-

myymälänsä, ^joidenkanssa kilpaili nel- jäsuurehkoa yksityiskauppiasta. Huhta-

mon jaKanteenmaan osuuskassat kier- rättivät paikkakuntalaisten rahat Huhta- mossa, ja maataloutta tukivat myös yh- distysriennot: kaksi pienviljelijäyhdis- tystä jamaamiesseura.

Huhtamon kunnan perustaminen kaa- tui riitaisuuksiin, alkavan kirkkoraken- nuksen kaikki imevään voimaan ja ylei-

seen hallintotapaan. Hanketta ajamaan muodostettiin toimikunta seudun ^arvo- valtaisimmista henkilöistä: puheenjohta- jana opettaja F.F. Punovuori sekä muina huittislaisina jäseninä maanviljelijät V.

Aakula ja F. Peiponen, Punkalaitumella ja Alastarosta oli kaksi edustajaa kum- mastakin. ^Paria kuukautta myöhemmin ryhmittyivät Huhtamon kunnan vastus-

tajat. Hekokoontuivat ^{maaliskuunlopul-} la 1926 Huhtamon kansakoululla. Lehti- tietojen mukaan läsnä oli ^{noin sata} hen-

kilöä, enimmäkseen Punkalaitumen Kanteenmaan jaKouvolan kylistä.

Järin

innokkaasti he eivät asiaansa ajaneet tai sitten lehtitieto liioitteli osanottajien määrää. Paikalla toimitetussa äänestyk-

sessäHuhtamon kunnan itsenäistymistä vastusti 18 jakannatti 14 henkilöä. Huh-

tamonkuntaa ei perustettu. Vuoden 1926

laki johtikin vainviiden uuden kunnan syntyyn ennen talvisodan aikaa.⁸

Kunnallinen yhteistyö laajenee

Vaikka vanha Huittisten hallintopitäjä oli jakautunut neljäksi ^kunnaksi, joiden kunkin ^toimintakohdistui oman alueen hyvinvoinnin edistämiseen, ja vaikka huhtamolaiset pyrkivät itsenäistymään,

18 Suur-Huittistenhistoria IV

eiyhteistyötävoitukokonaan hylätä.Pe- rinteet jakunnallishallinnon vähitellen

laajeneva tehtäväkenttä pitivät keskuk- sen jakehän jollakintapaa muotissaan.

Yhteistoimintaa sääntelivät lait jata-

loudelliset velvoitteet. Vuonna 1921voi- maan tullut tielaki lakkautti monisata- vuotisen yhteistyön lopettamalla mant-

taalikuntalaitokseen perustuneiden tie-

lahkojen toiminnan ja niitä tukeneen keskinäisen luottamusmiesorganisaati-

on. Toivo rautatiestä saietenkin sitävail- la olleet Huittisten jaVampulan kunnat osallistumaan ahkerasti niihin tilapäi- siin mutta toistuviin yhteisiin kokouk-

siin, joitapitkin 1920- ja 1930-lukua jär- jestettiin ongelman ratkaisemiseksi.

Vaikka lopullinentavoitekatosi horison- tintaakse, niin ainakin kokemus ^kunnal-

lisesta yhteistyöstä karttui.

Kuntien pysyvät edustajakokoukset syntyivät tukemaan varsinkin tervey- denhoidon jasosiaalitoimen yhteistyötä.

Tämän verkoston rakentaminen kertoo myös ^entisen hallintopitäjän itsenäisty- neiden ^osien eriytymisestä jaHuittisten keskuksen vetovoiman vähenemisestä.

Huittisten jaVampulan 20-vuotinen yh- teistyö kunnanlääkärin palkkaamisessa päättyi 1920, mutta seuraavana vuonna

Keikyän mukaantulo korvasi menetyk- sen. Niiden yhteinen edustajakokous päätti vuodesta ¹⁹²⁴ lähtien ^myös kun- nalliskodin asioista. Sen sijaan Vampula muodosti heti eronsa jälkeenkunnanlää- käripiirin Alastaron kanssa. Kauvatsa tuli toimeenomilla eväillä kunnanlääkä- rin palkkaamisessa, mutta kunnallisko-

din aikaansaannissa etsiydyttiin 1938 yhteistyöhön Kiikoisten kanssa.

Erikoistuva lääkintätoimi vaati laa- jemman pohjan kuin kunnan tai parin voimavarattarjosivat. Piirimielisairaalan

273

perustamiseen tähtäävissä kokouksissa alettiin Huittisista ja Vampulasta käydä

1916-17lähtien, jakun Tyrväälle ^sellai-

nen sairaala ^{saatiin aikaan, Huittinen} ja Vampula valitsivat 1920edustajansa sen

yhteisiin kokouksiin, Keikyä kunnallis- hallinnon järjestämisen jälkeen ja^Kau-

vatsa sitäkin myöhemmin.Keuhkotauti- sairaala muodostettiin maakuntaan ¹⁹²⁵ osakeyhtiönä Satakuntalaisen osakun-

nan aloitteellisuuden tuloksena. ^Se sijoi- tettiin Harjavaltaan. Sairaalahankkeessa mukana olleen puolen sadanpitäjän jou- kossa oli alusta alkaen myös Suur- Huit- tisten neljäkuntaa. Vampula liittyi lisäk- si 1934 Loimaan seudun sairaalaan ^saa- den samalla osallistumisoikeuden ^sen edustajakokouksiin.

Irtolaisuuteen ^taipuvia, huoltovelvol- lisuuttaan karttavia ja alkoholisteja ryh- dyttiin ohjaamaan oikealle tielle kuntien yhteistoimintaan pohjautuvissa työlai- toksissa. Huittinen, Kauvatsa, Keikyä ja Vampula osallistuivat alusta alkaen

(1923) Punkalaitumelle sijoitetun työlai- toksen toimintaan.

Pienimuotoisempaa yhteistyötä syntyi kansakoululaitoksen ^{piirissä siten, että} toisaalta Vampula jaSäkylä sekä toisaal-

taKauvatsa jaKokemäki perustivat raja- alueilleen kansakoulun, jonka hallin-

nosta ne myös yhteistuumin vastasivat.

Myös Keikyä kävi 1920-22 neuvotteluja Kiikan kanssa yhteisestä kansakoulupii-

ristä, jopa yhteisestä ammatintarkasta-

jasta.

Kuntien yhteistoiminta ^{perustui vuo-} den 1917 kunnallislain mukaan edusta- jakokouksiin. Valtuusto saivalita niihin edustajikseen kuudennen osan jäsenlu-

vustaan, mutta ellei se ollut kuudella ja- ollinen, niin määrää lisättiin yhdellä.

Vuonna 1932käytäntöä muutettiinsiten.

että edustajakokoukseen valittiin vain

yksi varsinainen jäsen jakaksi varamies- tä. Tämä vähensi luottamushenkilöiden määrää ja teki yhteisistä kokouksista joustavampia. Vielä suurempaamuutos- ta merkitsi laissa suotu oikeus kuntain- liiton perustamiseen. Niiden ^{kanssa ei} kuitenkaan pidetty ^kiirettä, sillä ^ainoa näillä seuduin ^ennen talvisotaa oli ^Har- javallan piirimielisairaalan kuntainliit-

to. Suur-Huittisten kunnat ^nimesivätyh-

teisiinkokouksiin edustajiksi poikkeuk-

setta johtavatkunnallismiehensä.

Kuntien yhteistoiminta oli ^saanut val- takunnallista kantavuutta niillä kunnal- lispäivillä. joita 1910-luvun alusta alka-

en järjestettiin eri puolilla maata. Kau- vatsa lähetti 1912kunnallislautakunnan puheenjohtajan

Jalmari

janaan Tampereen kunnallispäiville, joilla käsiteltiin kuntien yhteistoimin-

nan jatkuvaa kehittämistä. Huittisista osallistuttiin kaikille kunnallispäiville.

Sen sijaan Vampula suhtautui tapansa mukaan varsin penseästi tällaisiin rien- toihin eikä ilmoittanut edustajaansa vie- lä 1920-luvunkaan kunnallispäiville.

Vuonna ¹⁹³³ Vampulasta esitettiin jo aktiivisesti keskustelunaiheita kunnal- lispäivien ohjelmaan.⁹

Noillavarhaisilla kunnallispäivillä oli jo ehdotettu maalaiskuntien yhteisen keskusjärjestön perustamista, mutta se toteutui vasta 1920, kun Pellervo-Seura ja Maataloustuottajain Keskusliitto sitä

yhdessä halusivat. Turun jaPorin läänin kunnat eivät olleet erityisen aktiivisesti synnyttämässä tätä organisaatiota. Huit- tinen oli kuitenkin mukana ^ensimmäis-

ten joukossa.Sen valtuusto päätti jo jou- lukuussa 1920 liittyä Maalaiskuntien Liiton jäseneksi. Vampula jaKeikyä seu- rasivat emokunnan esimerkkiä ^1921,

kun taas Kauvatsa hyväksyi jäsenyyden

vasta vuoden 1924 alusta. Maalaiskun- tien Liiton neuvoja japalveluksia käytet-

tiin hyväksi heti varhaisvaiheesta alka-

en. Kaikkea annettua hyvää ^ei pidetty yhteisenä etuna. Kun liitto tarjosi ¹⁹²⁸ osakkeita Helsinkiin rakennettavan toi- mitalonsa rahoittamiseksi, Vampula ^ei

suostunut niitä lunastamaan. Sen mie- lestä ^neuvonta- javalistustyö voitiinhoi-

taa muutoinkin kuin miljoonia maksa-

van kiinteistön uumenista. Maalaiskun- tien Liitto "potee samaa tautiakuin mo- net muut keskusliitot jaelimetkin: saada suuriliiketalo Helsinkiin”,valtuusto pe- rusteli epäämistään.¹⁰

Omienrajojen sisällä kunnat joutuivat edustajiensa välityksellä päättämään eräiden osakeyhtiöiden jataloudellisten yhdistysten asioista. Näitä olivat puhe- linyhdistykset, sähkölaitokset, osuus-

meijerit, säästöpankit ja osuuskassat, metsänhoitoyhdistykset, tarkastusyhdis- tykset. Edustajat valvoivat siellä kunnan

etua javäliin käyttivät isännän ääntä.

Demokraattinen ja lujittuva organisaatio

Laki muuttuu,

kunnanvaltuusto pakolliseksi

Maalaiskuntien kunnallislakia uudistet- tiin 1917 paljolti sosiaalidemokraattien hallinnollisten tavoitteiden mukaisesti.

Kun vastapuoli ^voittikansalaissodassa, senkynänjälki korjasi 1919lain ^sisältöä, jolloin sekä oikeisto että poliittinen^kes- kusta painoivat siihen ^oman sävynsä.

Uuden kunnallislain keskeisiäkohtia oli yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden to-

teuttaminenkunnallisvaaleissa sekä val- tuustojärjestelmän pakollisuus.

Määräenemmistösäädökset miltei kai- kissa taloudellisissa päätöksissä pakotti-

vat etsimään sovitteluratkaisuja. Kun Vampulanvaltuusto 1938käsitteli erään vuokra-alueen myymistä Sallilan sähkö- laitokselle, ei asiaa viety äänestykseen.

Käyty keskustelu ^osoitti, ettei myynti olisi saanut taakseen tarpeellista määrä- enemmistöä. Vuoden ₁₉₁₉ lainmuutok- silla lisättiinmyös valtion valvontaval- taa. Kuntien tehtäviä kasvatettiin jonkin

verran, mutta silti niissä oli paljon ^sa-

maa kuin vuoden ¹⁸⁹⁸ asetuksessa.¹¹ Seutukunnalla oli tarkoin seurattu

kunnallislain muuttamista. Huittisten

Naisyhdistys keskusteli elokuussa ¹⁹¹⁷ Kivirannan kartanon puutarhassa aihee-

naan naistenkehittäminen kunnalliseen toimintaan. Siitä alustanut neiti M. Ha- vulinna toi esille, "miten wähän naiset

yleensä owat perehtyneet kunnallisiin toimialoihin syystä, että he owat eläneet niistä syrjässä, mutta lähimmässä tule- waisuudessa aukeaa heille uuden kun- nallislain perustuksella ei ainoastaan oi- keus, waan suoranainen welwollisuus- kin ottaa osaa kunnalliseen elämään".

Naisyhdistys valitsi kolmijäsenisen toi- mikunnan syventymään tarkemmin uu-

distukseen. ^{Emoseura, Suomen} Naisyh- distys, ^piti huittislaisia ajan ^tasalla, niin että siltä vuoden ¹⁹¹⁸ alussa tuli keho-

tusryhtyä "toimiinuuden kunnallislain suhteen (kun) 20 vuotias nainenkin ^on nyt täysinoikeutettu muiden rinnalla.”

Huittisten Naisyhdistyksen ^toiveet ja into vastasivat saavutettua tulosta heti ensimmäisissä vaaleissa.

Lokakuussa 1918nimimerkki

"Joukko

kuntalaisia” ^esittiLauttakylä-lehdessä jo nimilistan henkilöistä, jotka oli syytä

275

valita uuden kunnallislain ^johdosta muodostettavaan valtuustoon. Sisällis-

sota oli kuitenkin vastikään pudottanut

ison osan kunnan väestöstä joksikin vuodeksi kansalaisyhteiskunnan ^ulko- puolelle.¹²

Vampulassa ^uusikunnallislaki aiheut- ti välittömiä ^toimia.Kuntakokous päätti lokakuussa 1918 pitämässään kokouk- sessa, että seuraavan vuoden tammi- kuussa valittaisiin ensimmäinen val-

tuusto. Kun se kokoontui ensi kerran 25.1.1919 Sallilan Peltomattilassa, läsnä oli seitsemäntoista jäsentä:nahkuri

Juho

Brander, mv. Eino Heikkilä, mv.Kalle

J.

Hosike, _pv. lisakki Juurakko-oja,mv. Os- kari Kotaja, kaupp. Aleksanteri Lintu-

nen, torppari Kalle Lähteenmäki, mv.

Antti Matintalo, kauppias ^{Matti Mäki,}

mv.

Joosef

Joel

sanen, torppari

Jalmari

Kalle Travanti, mv. Väinö Vettenranta, mv.K.R. Vilkkinen, torppari Kalle Vähä-

maa jamv. Lauri Ylikännö. Valituista oli tilapäisesti ^{poissa mv.K. A. Lukkala. Pu-} hetta johtikuntakokouksen esimies

K.J.

Hosike, joka myös valittiin valtuuston johtoon. Ensimmäisenä asianaan uusi valtuusto ^valitsiluottamushenkilöt kun-

nallisiin elimiin. Valtuusto symboloi

asemansa hankkimalla oman sinetin ”ja

muut painatusvehkeet”.¹³

Keikyän kunnallisen itsenäisyyden

ratkaisi tavallaan ^uusi kunnallislaki

1919, koska ^eroon ei tarvittu enää lää- ninhallituksen lupaa.

Joulukuussa

valittiin ensimmäinen valtuusto, johon tuli viisitoista jäsentä: mv. Fredrik Aari- nen, torppari Frans Hakala, työm.vmo Maria Kapali, työmies Ville ^Koivunen,

mv. Verner Kyläkoski, torppari Santeri Latoniittu, työnj. Kalle ^Metsiö, torppari Frans ^Murto, torppari Matti Pajulahti,

työni. Vilho Pohja, mv.

Johannes

kansak.op. J.O. ^{Salonen, mv. Kalle A.}

Tala, mv. Felix Torpo ja työm. Oskari Tuominen. Kunnanvaltuusto piti ensim- mäisen kokouksensa 3.1.1920Keikyän kansakoulussa vanhimman valtuutetun Frans Murron avaamana. Valtuuston pu-

heenjohtajaksi valittiin työmies Vilho Pohja enemmistön saavuttaneesta

sos.dem.ryhmästä.

Myös Huittinen ja Kauvatsa uusivat valtuustonsa 1919 vaaleissa, aikaisem- min ne oli valittu kuntakokouksissa.

Säädösten muuttaminen aiheutti ^sen, että manttaalinomistajat menettivät ai- nakin muodollisesti ^suoranpäätösvallan kunnan ^asioissa kuntakokousten laka-

tessa. Tosiasiallista sidettä ^ei silti voitu katkaista. "Manttaalinomistajain kunta- kokoukset” säilyivät ^1930-luvun lopulle

saakka Huittisissa, Kauvatsalla ja Vam-

pulassa. ^{Samat miehet} käyttivät sanan- valtaa ^niissä jakunnanvaltuustoissa.

Kunnallislautakunta ja ^muut luottamuselimet

Kunnallislautakunta säilytti keskeisen asemansa lautakuntien joukossa,^koska

sentehtäviin kuului varainhoito jaasioi- den valmistelu. Sen toimialaa vahvistet- tiin vielä vuoden ¹⁹³⁴ lailla. Varsinai- nen sisärengas muodostui kuitenkin kunnanvaltuuston valmisteluvaliokun-

nasta, joka toimi Huittisssa ^1916—40, Kauvatsalla jaksoittain ^1924-43,Keiky-

ässä vain ¹⁹²⁰ jaVampulassa muutaman

vuoden ^{1919-26. Sen} merkitys oli suu-

rin Huittisissa, jonka valtuuston jäsen- määrä kohosi 24:ään. Valmisteluvalio- kunnan asemaa osoittaa yksistään ^se,

että

Kunnan-Juusela

elinajan kolmen vuoden keskeytystä ^lu- kuun ottamatta. Hän oli itseoikeutettu valmisteluvaliokuntaan kunnallislauta- kunnan puheenjohtajana. Tällainen ^ase-

ma oli jo ^{1920 annettu} kunnanvaltuus-

ton puheenjohtajalle "voidakseen hel- pommin johtaaasiainkäsittelyä valtuus-

tonkokouksissa”.

Kunnallinen organisaatio muovautui vähitellen, ja tehtävät eriytyivät lauta- kunnille sitämukaa kuin niitä tuli lisää

lainsäädännön ja käytännön tarpeiden pakottamana. ^Niinpä valtuusto toimi tutkijalautakuntana kaikissa neljässä kunnassa vuoden 1919 lain säätämisen

jälkeen. Vampulassa ^tosin valittiin ^vuo- deksi ¹⁹³⁴ erillinen tutkijalautakunta,

mutta se jäi poikkeukseksi. Syynä oli vaalitulos, sillä lähes kaikki valtuutetut olivat kotoisin kunnan eteläpäästä, ⁿⁱⁱⁿ

että Salmenojan, ^Punolan, Siivikkalan, Murron ja Kukonharjan kylät ^{eivät saa-}

neet yhtään valtuutettua. Tämän todet- tiin järkyttävän alueellista tasapainoa, koska verovalitusten tutkimisen katsot- tiin edellyttävän eri seutukuntien asuk- kaiden elinehtojen tarkkaa tuntemusta.

Tutkijalautakunnan asemassa toimineen valtuuston kokoukset pidettiin suljettu-

jenovientakana.¹⁴

Kunnallislautakunta valmisteli jatku- vasti asioita valtuustolle, _tosin vähem- män Huittisissa ja Kauvatsalla, koska niissäoli tähän erilliset elimet. Verotuk-

sen ohella kunnallislautakunnalle kuu- lui myös köyhäin- ja terveydenhoito.

Suurin osa sen ajastakuluikin erilaisten

avustusten jakamiseen. Huittinen eriytti ensimmäisenä köyhäinhoidon ^oman lautakunnan tehtäviin ^1917,Kauvatsa ja Vampula viimeistään 1920-luvun ^alussa,

mutta Keikyässä kunnallislautakunta huolehti jatkuvasti myös sosiaalitoimen

asioista. Kunnat eivät kovin mielellään

asettaneet uusialautakuntia. Sosiaalimi- nisteriö ei hyväksynyt 1936 kauvatsa- laisten pyyntöä vapautua huoltolauta- kunnan perustamisesta ja^sen alaan kuu- luvien asioiden hoidattamisesta kunnal- lislautakunnassa. Huoltolautakunta toi- mikin ^{pari vuotta, mutta 1938} se yhdis-

tettiin kunnallislautakuntaan.

"Monien eri lautakuntien asettaminen tuottaa yleensä vainkielteisiä tuloksia”, Vampulan valtuusto perusteli päätös- tään säilyttää työllisyysasiat kunnallis- lautakunnan päänsärkynä pahimpaan pula-aikaan 1931.¹⁵ Lautakuntien, johto- kuntien ja muiden luottamuselinten määrä oli kuitenkin ollut kasvamaan päin. Ennen vuoden 1917 kunnallislain säätämistäolivat syntyneet monijäseni-

nen taksoituslautakunta, holhouslauta- kunta, vaalilautakunnat, vuokralauta-

kunnat, kansakoulujen johtokunnat,kir- jaston johtokunta, elintarvelautakunta.

Sen jälkeentulivat mm.varallisuusvero- lautakunta, tielautakunta, asutuslauta-

kunta, sotaväenmajoituslautakunta, met-

sälautakunta, raittiuslautakunta, työt- tömyyslautakunta, palolautakunta, hin- noittelulautakunta. Osa niistä ^lakkasi, kun sen tehtävä tuli täytetyksi kuten

elintarvelautakunta, vuokralautakunnat, raittiuslautakunta ja työttömyyslauta- kunta. Vapaussodan jälkeisensäännöste-

lyn päättyminen lopetti ensiksi ^maini-

tun, torpparivapautus ^toiset, kieltolain kumoaminen kolmannen japulakauden poistuminen neljännen.Luottamusmies- ten tarvetta se ei vähentänyt, ^{sillä uusia} pysyviä jatilapäisiä hallintokuntia syn- tyi jakuoli.

Jälkimmäisten

karjanhoitokomiteaa ^(1918), tilanostotoi- mikuntia ^(eri aikoina), siltatoimikuntaa, kunnan pehkutehtaan hoitokuntaa ^(Vam-

277

pula), kotitalousvaliokuntaa, koulukeit- tolakomiteaa jamitämilloinkin.

Pienehkössä Kauvatsan kunnassa oli 1930-luvulla valittava edusmies tai ta- vallisesti useampi yli kolmeenkymme-

neen eri lautakuntaan tai yksittäistehtä-

vään. Huittisissavaltuusto joutuinimit- tämään kaudeksi 1919-20 lähes ³⁰⁰

luottamusmiestä, joista osa istui tietysti

useammassa kuin yhdessä lautakunnas-

sa. Keikyässä, Kauvatsalla jaVampulas-

sa tehtävien kasaantuminen samoille harteille oli tavallisempaa kuin niitä suuremmassa emäpitäjässä.Kaikista teh- tävistä ei syntynyt kilpailuakaan, eten-

kin kun enemmistö niistä oli hoidettava palkkiotta. Huittisten valtuusto korosti

1919 luottamusmiehiä valitessaan, _että

"lippuäänestystä käytetään ainoastaan silloin,kun jonkunvalittavan suhteen ei olla yksimielisiä”. Tällaiseen menette-

lyyn jouduttiinkunnissa silloin tällöin

turvautumaan.¹⁶

Luottamusmiehen

asema

ja tausta

Luottamustehtävään liittyi valtaa javas- tuuta. Siihen valitun tuli huolehtia vel- vollisuuksistaan jaolla asemansa arvoi- nen. Vampulassa kansakoulujohtokun-

nan jäsen haki 1927 eroa tehtävästään,

kun hän tunsi joutuneensa "aiheettomi-

en parjausten ja syytösten alaiseksi” ja

1932 terveydenhoitolautakunta esittiva-

pautettavaksi kaksi katsastusmiestään, koska heitä ei pidetty "sopivina kerrot-

tuun toimeen". Valtuusto ^ei kuitenkaan nähnyt moitittavaanäiden henkilöiden työssä, vaan antoi heille luottamuksen-

sa. Kun valtuuston luottamus menetet- tiin, silloin oli pakko ^erota. Näin tapah-

tui Huittisissa 1938 aika keskeiselle luottamusmiehelle, joka luopui seitse- mästä edustehtävästä "perustellen ano- mustaan sillä, ettei hän enää nauti val-

tuuston luottamusta". Lääkärintodistuk-

sen esittäminenpyynnön tueksi helpot-

ti kunnanvaltuuston myönteistä päätös- tä.

Valtuuston luottamuksen saattoi me- nettää laiminlyömällä tehtäviään. Vam-

pulassa annettiin 1929vakava huomau-

tuskunnallislautakunnan jäsenelle, joka oli ollut pois useasta kokouksesta estet- tä ilmoittamatta eikä ollut hankkinut paikalleen tällöin varajäsentä. Häntäke- hotettiin jättämääntehtävä muiden ^hoi- dettavaksi. Tunnollista luottamusmiestä ei haluttu päästää pois, vaikka hän itse sitä tahtoi. ^{Niinpä Huittisten}valtuusto ei ^suostunut 1938huoltolautakunnan jä-

senen ja Sammun piirivalvojana kaksi- kymmentä vuotta toimineen miehen ^ero- pyyntöön, "koska ^ei pätevämpää syytä oltu esitetty”. Toisaalta ^taas luottamus- mieheksi ei tultu vastentahtoisesti. ^Var- sinkin raittiuslautakunnan jäseneksi ha- ettiin siihensoveliaita, elämäntavoiltaan täysin nuhteettomia. Huittisissa nimitet- tiin 1921 "siihen suostumuksensa anta- neet”. Kieltäytymiset eivät olleet harvi-

naisia, jane hyväksyttiin. ¹⁷

Kauvatsan kunnallislautakuntaa kau-

an johtanut maanviljelijä

Jalmari

halusi ₁₉₃₃ kaataa kunnallislautakun-

nan puheenjohtajan vaalin lääninhalli- tukseen osoittamassaan valituksessa.

Hän moitti uudenpuheenjohtajan koke-

mattomuutta, sillätämä ei ollut aiemmin toiminutkunnallisissa tehtävissä. Reik- koa ei vakuuttanut, että entinen esimies

lupasi auttaa uuttakirjanpidollisten ^on- gelmien selvittämisessä. Hänelle ei myöskään riittänyt, että valitun isä oli

pitkäaikainen, näkyvä luottamusmies.

Puheenjohtajan tuli olla Reikon mielestä osoittanutkykynsä pöytäkirjojen, tilien ja muiden asiakirjojen laatijana, ennen kuin hänet voitiin ottaa noin vaativaan tehtävään.

”Ja

na senkin, tokkopa hän ^onkoskaan edes veroilmoitustaan itse laatinut”, tilimies Reikko kärvensi tulokasta. Hän piti myös uskallettuna, että kunnanvarain hoitajaksi valittiin liian vähävarainen, pelkkä pappilan maiden vuokraviljelijä.

Jalmari

Päätöksentekoa haitanneet poissaolot kunnanvaltuuston istunnoista saatiin kuriin paimentamalla. Vuoden ¹⁹¹⁷ lo- pulla Huittisissa oli lehtikirjoituksessa valitettu, että valtuuston kokouksiin oli useinollut vaikeaa saada koolle lain ^vaa- timaavähintä jäsenlukua. Vaikka innok- kuus kohentui kunnallislain uudistut-

tua, niin toivomisen ^varaa silti jäi.Matti Ala-Färkkilä huomasi ^eräässä kokouk-

sessa 1920. ettävaltuuston ehtiessä ^asia- listan loppupuolelle neljä jäsentä oli poistunut lupaa kysymättä. Heidän mu-

kanaan katosi ^myös päätösvalta. Kokous nuhteli nimiltä mainiten lähteneitä.

Nuoren Keikyän kunnanvaltuuston ko- kouksista jouduttiin alkuvuosina pe- ruuttamaan kolme, koska tarpeellista

määrää jäseniä ei ollut saapuvilla. Vam-

pulassa huomautettiin 1925, ettävalmis- teluvaliokunnan jäsenetolivat yhtä vel- vollisia saapumaan kokouksiinsa kuin valtuutetutkin. Tämä selvä tyytymättö- myyden ilmaisu johti parin vuoden päästä siihen, että "kunnallisten kysy-

mysten ja asioiden hoito sekä valmiste- lu” keskitettiin kunnallislautakunnal- le.¹⁹

Joskus

dellisestikin kantamaan vastuuta pää- töksistään. Vampulassa ^{Matkusjoen pii-} rikirjaston johtokuntaoli 1938 "unohta- nut” pitää kirjastoa auki, jolloin kunta menetti 382 markan valtionavut. Val-

tuusto rankaisi koko johtokuntaa vel- voittamalla sen yhteisvastuullisesti kor- vaamaan ^saamatta jääneenrahasumman.

Luottamusmiehen oma taloudellinen

asema saattoi vaikuttaa luottamuksen määrään. Kun pulavuodet veivät Vam- pulassa 1933 kunnallislautakunnan pu-

heenjohtajan maatilan pakkohuutokaup-

paan, häntä ^ei valittu ^uudelleen, koska

”hän muuttuneiden taloudellisten olo- suhteidensa vuoksi ^{ei voinut} riittävällä arvovallalla ja menestyksellä edelleen hoitaa po. tointa”. Puheenjohtajan luot-

tamus meni vasta äänestyksen tulokse-

na, ja myös hänen kaatoonsa osallistu-

neet antoivattunnustusta tehtävien hoi- tamisesta.²⁰

Huittisissa 1919-20valitusta lähes 300

luottamusmiehestä 70 ^% oli maanviljeli- jöitä, ^{16 %} virkamiehiä jatoimihenkilöi-

tä, 6 ^% kauppiaita jamuita yrittäjiä, 6 ^%

työmiehiä ja2 ^% torppareita. Luottamus- henkilöstön sosiaalisessa koostumukses-

sakuvastuivat seudunväestön elinkeino- rakenne javapaussodan ^jälkeisen yhteis- kunnan valtasuhteet.

Kunnanvaltuuston kohdalla sosiaali-

nen jakaantuminen vastaa jotakuinkin paikkakuntien ^väestönrakennetta. Vam-

pula ^oli viljelijävaltaisin, Huittinen ja Kauvatsa lähellä ^toisiaan,Keikyä teollis- tunein. Kunnallislautakunnan kokoon-

panossa viljelijöiden ^osuus korostuu Keikyää lukuun ^ottamatta, koska siihen painoi leimansa valtuuston poliittinen

väri. Toisaalta myös vasemmistopuolu- eiden edustajissa oli pienviljelijöitä, mikä on vaikuttanut varsinkin ^Vampu-

279

Taulukko. Kunnanvaltuuston jakunnallislautakunnan jäsentensosiaalinenjakautuma ^1918-1945

Ammatti Huittinen Kauvatsa Keikyä Vampula

kunnv kunnltk kunnv kunnltk kunnv kunnltk kunnv kunnltk

Viljelijä ^{48.553.8 45.376.9 30.446.7 57.176.5}

Torppari ^{7.015.4 6.3 - 8.77.9} -_

Virkamies 10.915.4 17.2 7.7 15.26.7 9.5

Yrittäjä 47 4.63.8 6.56.7 4.817.6

Käsityöläinen 11.7 7.7 9.4 7.7 10.913.3 4.8 -_

Työmies 17.2 7.7 17.2 3.9 28.326.6 15.95.9

Yhteensä^% 100.0100.0 100.0100.0 100.0100.0 100.0100.0

Yhteensä henkeä 128 13 64 26 46 15 63 17

lassa luottamushenkilöstön sosiaaliseen rakenteeseen.

Huittistennaisyhdistyksen poliittinen aktiivisuus tuotti tulosta ensimmäisissä kunnallisvaaleissa, sillä valtuustoon ^va- littiin kuusi ^naista.IdaVemmelpuun työ ei mennyt hukkaan. Tätä ensirynnäkös-

sä saavutettua määrää ei ylitetty koko jaksolla 1919-45. Itse asiassa naisia istui valtuustossa ^1920- ja 1930-luvulla ker- rallaan vain yksi tai kaksi. Ehdokkaina

heitä oli kuitenkin kaikissa kunnissa ^va- littaessa 1919-39 valtuutettuja. Huitti- nenkulki tiennäyttäjänä, sillä siellä ^ase- tetuista ehdokkaista lähes viisi prosent- tia oli ^naisia, Keikyässä ^runsaat kolme prosenttia, mutta Vampulassa ^jaKauvat- salla vain puolisentoista prosenttia.

Naisehdokas kuului tavallisestiporvari-

en vaaliliittoon, ja vain Keikyässä va- semmistorohkeni asettaakaksiin vaalei- hin naisehdokkaita.

Vuosina 1919-20 Huittisten luotta- mushenkilöistä oli kymmenen prosent- tia ^naisia, myöhemmin enää 5-6 pro- senttia. Kauvatsalla, Keikyässä ja Vam- pulassa _{ei naisia} äänestetty valtuustoon

käsiteltävänä ajanjaksona. Sen sijaan Vampulassa emäntä Aino Kartano toimi kunnallislautakunnan jäsenenä ^1934-

39, samaan aikaan kuin Huittisissakan- sakoulunopettaja Kerttu Kasanen. Myös Kauvatsalla jaKeikyässä alettiin naisia ottaa painoarvoltaan vähäisempiin lau- takuntiin ^1920-luvun puolimaista lähti-

en.

Naisten sana kunnalliselämässä kuu- lui kimakimmin Huittisissa, sitten Vam-

pulassa ja suunnilleen yhtä ^vaimeana Kauvatsalla jaKeikyässä. Heille katsot- tiin sopivan sosiaalitoimen, terveyden- huollon, sivistystoimen jaraittiuslauta- kunnan luottamustehtävät. Kun Huitti-

sissapiti 1919valita kotitalousvaliokun-

ta, valtuusto jättikoko asian naisyhdis- tyksen valmisteltavaksi. Vampulassa

naisilla oli 1931 enemmistö terveyden- hoitolautakunnan paikoista: miehistä sinnekelpuutettiin vain itseoikeutettui-

nakunnanlääkäri jakunnallislautakun-

nan puheenjohtaja. Koulukeittolatoimi- kunnassa korostui ammattitaitoyhtä hy-

vin kuin sukupuoli, koskapa sen jäseni- nä oli yhdeksän naista ja yksi mies. Mil-

Huittistenkunnanvaltuustoyhteiskuvassa ^{v. 1920:}ylärivissävasemmalta oikealle nahkuri Frans Mäki. mv.Kalle ^{Suomela, mv.}F.O. Juusela,mv. Kaarlo Airila, pankinjohtaja^Matti Olli, tai.-tytär

Anna Hannula, mv. Evert Heikkilä, kunnankirjuri ^Martti Kauppila, mv. Juho Jaakola, työmies Kustaa ^{Elonen, mv.}Kustaa Sampolahti, työmies^{EvertKulmala, mv.}Kalle Kuiko Ja työmies Frans Vuori, alarivissävasemmalta puuseppä Markus ^Nurminen, opettaja Verner Väinölä, työni.-leski Selma Salminen, pankkivirkailija Ida Karppi, johtajaAleksi Seppälä (puheenjohtaja), ^opettaja Ida Vemmelpuu, ^{työmies Kustaa Tamminen, mv. Matti} Ala-Färkkilä, muurari Frans Keinonen ja mv. VihtoriNiemi. Naisia oli enemmänkuin myöhemmissä valtuustoissa.

tei samanlainen suhde oli 1921 lasten- kaitsijoiden joukossa(6-1). Köyhäinhoi- tolautakunta, sairaalan ja kunnallisko- din johtokunnat, kouluvaliokunta, kan- sakoulujen ja kirjastojen johtokunnat ^- niihin naisia yleensä valittiin. ^Monet lautakunnat ^{ikään kuin} kuuluivat ^mie- hille. Suureen javaikutusvaltaiseen tak- soituslautakuntaanotettiinkoko jaksolla

1919-45 vain kaksi ^naista, molemmat Vampulassa (1929 kätilö ^Kerttu Leikari

ja ¹⁹³⁵ emäntä Aino ^Kartano).21

Luottamustoimi ei ollut elinikäinen,

vaikka siltä joskustuntuikin. Virallisek- si tällainen ^sääntövahvistettiin kuiten- kin tavallaan ^Matti Ala-Färkkilän koh- dalla, joka nimitettiin 1919 Isonkäen ti- lan hoitokunnan pysyväisjäseneksi.

Tarkasteltaessa vuosiksi 1919-39 ^va- littujen kunnanvaltuutettujen ja^kunnal- lislautakunnan jäsententoimiaikoja, ha-

vaitaan, ettäsamankaltaisuuksien ohella kuntien kesken on myös eroja näiden tärkeiden luottamustehtävien hoidon pysyvyydessä. Seuraaviin laskelmiin ^on

otettu yksityisen jäsenen osalta myös ennen ^vuotta 1919 javuoden ¹⁹³⁹ jäl- keen palvellut jaksot.

Selvät taitekohdat sijoittuvat sotien päättymisvuosiin ¹⁹¹⁸ ja ^1945. Vuonna 1918 kaavittiin kunnallishallinnosta pois punainen vaahto ja ¹⁹⁴⁵ päättyi ns.

pitkän parlamentin kausi. Siihen ^sattu-

nut murroskohta ^{vei iän} ja poliittisen muutoksen aiheuttaman rasituksen vuoksi monen kokeneen kunnallismie-

281