luottamusmiehi-neen tehnyt työtä tähän astiurakalla, sil-lä kunnantoimiston perustamisesta ehti kulua ainoastaanrunsas vuosi, kun
ha-vaittiin, että kunnansihteeri ei yksin suoriudu kaikista tehtävistään. Hänen avukseenpalkattiin 1921
kanslia-apulai-nen. Martti Kauppila lähti pian
jatka-F.O. Juusela jaHiljaSalohoitivatkäytännössäkahdestaan Huittistenkunnan talous- ja toimisto-asiatkymmenienvuosien ajan,edellinenkunnallislautakunnanpuheenjohtajana(1900-42) ja jäl-kimmäinen kunnansihteerinä(1924-53).Kuvassa parivaljakko työpöydän ääressä syventymässä kunnan ongelmiin.
maan opintojaan ja erosi 1924
lopulli-sesti virastaan. Valtuusto valitsi loka-kuussa 1924 hänen seuraajakseen
enem-piä kyselemättä kanslia-apulaisen Hilja Salon, jokaoli osoittanut taitonsa jo elin-tarvelautakunnan sihteerinä. Hänen
palkkaetunsa määriteltiin virkaa täytet-täessä kuin ennen muinoin lukkarille.
Korvaukseksi normaalista kuukausipal-kasta, vapaasta asunnosta, lämmöstä ja valosta hänen tuli maksutta huolehtia kunnantoimiston lämmityksestä ja
siivo-uksesta. Lukkari oli aikoinaan tehnyt
sa-mattyötkirkossa.
Hilja Salo tuli tekemään kunnansih-teerinä täyden päivätyön:
kolmekym-mentä vuotta. Hän oli kuntalaisten pal-velija. Saloon muistellut
kunnantoimis-ton perustamisen aiheuttamaa ihmette-lyä asukkaiden kysellessä: ”Mitä te siel-lä kaksi ihmistä kaiket päivät teette? Se
oli kyllä ymmärrettävää sillä aikaisem-min oli kunnallislautakunnan esimies
Juusela
hoitanut kotonaan melkein kaik-ki nämä tehtävät.”F.O.
Juuselan
merkitys oli todella ol-lut suuri kunnallisen itsehallinnon ke-hittymiselle paikkakunnalla. Kun Juuse-la kuoli 1942, valtuusto ryhtyitutki-maan mahdollisuuksia perustaa kun-nanjohtajan virka. Se jäi vielä hyväksi aikeeksi.43
Vampula seurasi ensimmäisenä emä-pitäjänsä esimerkkiä. Myös siellä
val-tuusto kypsyi kunnankirjurin palkkaa-miseen, kun se päätti ottaa käyttöön Maalaiskuntien Liiton suositteleman
kir-janpitojärjestelmän. Virkaan kuuluvat
tehtävät, velvollisuudet jaoikeudet vah-vistettiinlokakuussa 1924 eivätkä ne sa-nottavastipoikenneet Huittisten
käytän-nöstä. Vuonna 1930 hyväksytty
ohje-297
sääntökin noudatti Maalaiskuntien
Lii-ton antamaa mallia kuten myös Huitti-sissa.Vampulan ensimmäiseksi kunnan-kirjuriksi valittiin seudun suurimman kartanon Punolan
Jonkan
kirjanpitäjäNoak Kanervikko. Kunnallisen kirjanpi-don vaatimukset olivat kuitenkin paljon kovemmat kuin maatalon asettamat.
Ka-nervikonkausi jäivain yhdentilikauden mittaiseksi (1925-26). Kanervikon
seu-raajaksi oli useita hakijoita. Valtuusto valitsi heistä parhaat paperit omanneen Paul M. Laineen, jolla oli taustanaan erinomaisenkansakoulutodistuksen li-säksi myös Maalaiskuntien Liiton kun-nalliskurssi. Laineen valintaan vaikutti ammatillisen pätevyyden ohella
poliitti-nen sopivuus. Hän oli heti
hakuvaihees-sapyytänyt itselleen kirjallisesti
Vampu-lantyöväenyhdistyksen tukea jahänellä oli esittäämyös sos.dem.
piiritoimikun-nan suositus. Sosiaalidemokraattinen enemmistö eikuitenkaan yksin
ratkais-sut Laineen nimitystä, sillä hänet valit-tiinvaltuustossa yksimielisesti.
Laine oli varmistanutvirkaansa myös pienellä palkkavaatimuksella. Se oli vain vajaa puolet Huittisten kunnansih-teerilleen maksamasta. Pian hänen oli haalittava lisätehtäviä, tosin valtuuston suostumuksella. Hän tuli 1927
asutus-lautakunnan rahastonhoitajaksi ja 1931
osuuskassankirjanpitäjäksi. Kunnankir-jurinuutteruus ja ammattitaito riittivät kaikkiin näihin toimiin, mutta 1933 hän joutui valittamaan, ettei ollut ehtinyt kolmeen vuoteen pitämään lainkaan
ke-sälomaa. Virkamiehen etääntyminen
taustastaan tuli esiin seuraavana vuon-na, kunLaine haki korotusta palkkaansa.
Sosiaalidemokraatitvastustivat sitä, kos-ka pula-aikanamonienpiti tulla toimeen
paljon niukemmin tuloin. Sen sijaan
porvarilliset valtuutetut puolsivat
Lai-neen toivomusta, niin paljon olivat
hä-nen työnsä lisääntyneet. Hän sai koro-tuksensa. mutta ei vieläkään kesälomaa.
Paul M. Laine toimi Vampulan
kun-nan ja elinkeinoelämän hyväksi
viisi-toista vuotta (1927-42), kunnes siirtyi
vastaavaan virkaan Kauhajoella. Hänen seuraajansa tavallaan kulkivat Vampu-lan läpi sotavuosina: 1942-43 Lempi Lehto, 1943-44 Olli Järviranta, 1944-45 Sanni Kalliojärvi. Merkille pantavaa on,
että naiset olivat varsin
vanhakantaises-sa maatalouskunnassa saaneet
tunnus-tuksen uravalinnalleen, aivan kuten Huittisissakin.
Vampulan kunnantoimisto oli avoin-nakolmena päivänä viikossa, aluksi kak-situntia, Laineen aikana kolme tuntia ja lisäksi ”aina muinakin aikoina milloin vain toimiston hoitaja on ollut kotosal-la”, kuten hän merkitsi 1930 kertomuk-seensa. Rahatoimen hoidosta vastasi kunnallislautakunnan puheenjohtaja kunnankirjurin avustamana. Maksujen suoritusta varten toimistoa pidettiin
avoinna joka kuukauden ensimmäinen jakolmas arkilauantai.Kynä alkoi
korva-utua uudella tekniikalla. Huittisten kun-nantoimistoonoli 1921 hankittu yhteen-laskukone, "laadultaan paras”, ja Vam-pulaan 1927 kirjoituskone.44
Kauvatsalla tuntuikunnallisten tehtä-vien lisääntyvä rasite ensin verotuksen puolella. Vuoden 1927 alusta lukien
val-tuusto palkkasi erityisen
taksoitussihtee-rin, jollekuuluivat verotuksen ennakko-valmistelu ja tavanomaiset rutiinityöt.
Tehtävää hoiti neljän vuoden ajan sivu-toimisestikirvesmies VilhoKröpi, mutta
1931 palattiin taksoituslautakunnassa puheenjohtajan valmisteluun. Kunnan-sihteerin virkojen perustaminen oli
hi-dastunut koko maassa pulavuosien ta-kia, mikä lienee vaikuttanut myös
Kau-vatsan jaKeikyän verkkaiseen
etenemi-seen. Kun Kauvatsalla valtuusto oli syyskuussa 1939 yksimielisesti perusta-nutkunnankirjurin viran, sen ensimmäi-seksi hoitajaksi valittiin kunnallislauta-kunnan puheenjohtaja Viljo Kouhi, jon-ka virjon-kamiesura jäiosittain sodan takia
vajaaseen vuoteen. Myös sotien aikainen kunnansihteeri Benjami Päiviö Heliö (1941-45) oli syntyään kauvatsalainen.
Hän oli kunnankirjurikurssin suoritta-nut jaehtinyt hankkia alalla kokemusta Sodankylässä ennen kotiseudulleen pa-luuta. Hän jatkoiuraansamuissa
kunnis-sa vuoden 1945 jälkeen.45
Keikyässä opettaja J. Osk. Salonen sel-visi kunnallislautakunnan
puheenjohta-jan työpaineesta paljolti puolisonsa Hil-da Salosen ansiosta. Tämä oli kauppa-opistonkäynyt ja alakansakouhmopetta-jantutkinnon suorittanut. Hän oli ollut elintarvelautakunnan puheenjohtajana
1918-20, jonkin aikaa toimitusjohtajan nimikkeellä, ja hoiti opettajantoimensa ohella myös kunnan kirjanpidon
1920-40. Kunnankirjurin viralla ei todella-kaan ollut kiirettä. Kauvatsan kanssa sa-manaikaisesti syyskuussa 1939
val-tuusto päätti "kunnallishallinnon suu-resti lisääntyneen toimistotyön takia”
perustaa jokotoimistoapulaisen tai kun-nankirjurin viran.
Jälkimmäinen
katsot-tiin tarpeellisemmaksi, vuoden mietti-misentuloksena. Keikyän ensimmäisek-sikunnankirjuriksi valittiin huhtikuussa
1941 Martta Salonen. Nimitys oli aina-kin lievästi poliittinen, sillä sosiaalide-mokraattinen valtuuston varapuheen-johtajaVäinö Ahopääsi vain varasijalle.
Martta Salonen oli tullut edellisen vuo-den lopulla Keikyään kansanhuollon
sihteeriksi jahänellä oli muutenkin alal-le sopiva koulutus jaammattitaito. Hän oli kauppaopiston käynyt sekätoiminut meijeri- ja pankkiliikkeissä
kirjanpitäjä-nä jakonttoristina. Salosen ura Keikyän kunnansihteerinä tuli jatkumaan 35 vuotta.
Kunnantoimistoa ei varsinaisestiollut
ennen Martta Salosen aikaa. Kunnallis-lautakunta alkoi pitää erityisiä
kassapäi-viä 1925. Ne järjestettiin jokakuukauden
15. ja viimeinen päivä, jolloin kumian-kassaan otettiin vastaan maksuja tunnin ajanklo 16-17.Tällöin kokoontui kolmi-miehinen rahavaliokunta J.Osk. Salosen
johdolla.46
Tuollainenoli kuntien keskushallinto
vuoteen 1945 saakka: aika paljon
nais-johtoinen, suorittava ja enintään kaksi henkilöä käsittävä. Sen tukena oli joka pitäjässä kokenut luottamusmiehistö, ja nuori virkaporras saattoi luottaa varsin-kin pitkäaikaistenkunnallislautakunnan
puheenjohtajien asiantuntemukseen.
Kunnansihteerin virkojen
perustami-seen olivat pakottaneet lisääntyneet ja monimutkaistuneet kansliatyöt, mutta niiden syntyä oli ohjannut Maalaiskun-tien Liiton aloitteellisuus.