Kunnankirjurit ja-toimistot eivät tarvin-neet eivätkä saaneet ympärilleen
komei-ta kulisseja. Huittisissa seuraintalo Kar-hula säilyi kunnan päättävien elinten kokoontumispaikkana kunnantoimiston perustamiseen saakka. Sen jälkeenkin siellä pidettiin valtuuston istunnot vuo-den 1957loppuun. Karhulan haittana oli
sen kylmyys talvisaikaan. Niinpä talven 299
1942 pakkasilla valtuuston oli paettava pitämään kokouksiaan
puheenjohtajan-sa K.A. Käyrän omistamaanKaalimaan taloon. Säiden lämmettyä voitiin palata takaisin Karhulaan.
Kun Huittisiinperustettiin 1919 kun-nansihteerin virka, kunnantoimistolle hankittiin samassa yhteydessä tilat Laut-takylästäRisti-Rautiontalosta. Kunta oli edellisenä vuotena ostanut kiinteistön ja viisi hehtaaria maata paikkakunnalta muuttaneeltapiirieläinlääkäri
John
Eng-dahlilta. Risti-Raution rakennuksista otettiin suurempi kunnan eläinlääkärin virka-asunnoksi ja pienempi Hämeen-linnan tienvarren puoleinen kunnanta-loksi. Se oli vastikään ollut
suojeluskun-nankäytössä. Tärkeysjärjestys oli toinen kuin myöhemmin, koskapa eläinlääkä-rin virka-asunto oli suurempi kuin kun-nantalo. Risti-Raution hankinta teki mahdolliseksi kunnantoimiston ja kun-nansihteerin viran perustamisen,
kun-nan säännöllisen rahaliikenteen ja mui-den juoksevienasioiden hoidon järjestä-misen sekätarjosi kunnallislautakunnal-le, köyhäinhoitohallitukselle ja muille lautakunnille kokoontumistilat. Talosta varattiinkolme huonetta
kunnantoimis-tolle sekä kolme huonetta jakeittiö kun-nansihteerin asunnoksi.
Huittistenkunnan kokous- ja toimiti-lat olivat tyydyttävät, mutta sikäli niissä oli toivomisen varaa, ettäKarhulan
käy-töstä jouduttiin maksamaan vuokraa.
Hallintokuntien lisääntyminen ja
koko-usten tiheneminen toi pian myös tilaon-gelmia.F.O.
Juusela
esittikokemuksensa pohjalta 1928 uuden kunnantalon raken-tamista. Hän hahmotteli sen. Mahdolli-suuksien mukaan se oli tehtävä tiilestä,mutta ainakin se oli tehtävä kyllin tila-vaksi. Sinnetuli sopiakaikki kunnalliset
kokous-, kanslia- jaarkistohuoneet sekä vakituisen henkilökunnan asunnot. Juu-selan arvovaltainen aloite herätti vain yksityistäkeskustelua. Sen verran valio-kuntahuonetta laajennettiin 1936, että
siihen liitettiin viereinenkamari. Viralli-sesti Risti-Raution ahtaudesta puhuttiin valtuustossa 1938, mutta koko kansa-kunnan jouduttua pian ahtaalle kunnan-taloon vielä mahduttiin.47
Vampulassa kunnanhuone oli vuoden
1918 loppuun asti Matkusjoella Ala-Paukkion kestikievaritalossa. Vuokrati-lojen vuoksi kokouspaikkaa jouduttiin vaihtamaan melko usein. Sallilan Pelto-mattila oli kolmannen kerran kokousten pitopaikkana 1919-20, kunnes se siirtyi pitemmäksi aikaa (1921-28) maalari Kalle Paunusen kiinteistöön, sekin kir-kolla. Sinne eivätkuitenkaan mahtuneet kruunun veronkanto- ja henkikirjoitusti-laisuudet, joita varten vuokrattiin yhä
Ala- Paukkiota.
Kunnantoimiston perustaminen ei heti tuonut muutosta, joskin Paunusen huoneen tuli nyt olla ainakunnan
käy-tettävissä. Toimisto sai sähkövalon 1927.
Seuraavanavuonna sille alettiin hankkia omiahuonetiloja.Kunnalla oli Sallilassa Ranta-Ojalan kiinteistö, joka oli
palvel-lut kätilön asuntona. Siitä ryhdyttiin kunnostamaan kunnantoimistoa ja kun-nankirjurin virka-asuntoa. Muualta tul-leelle kunnankirjurille ei ollut tarjota valmista kotia, vaan se oli vuokrattu lei-puri Lundenilta. Ranta-Ojalan raken-nuksen muutostyöt sai hoitaakseen
urakkakilpailun voittanut Aatto
Haapa-nen, joka näihin aikoihin aloitti kirves-miesporukan vetämisen. Puheenjohtaja
A.J. Heiniö-Ojalalla oli mieluisa tehtävä
avata valtuuston kokous tammikuussa
1929Ranta-Ojalassa:
"...lausuen julki kunnan toimihenki-löiden jakuntalaisten tyytyväisyyden
siitä, että kunnantoimisto oli kuluvan vuoden alusta voitu sijoittaa omaan huoneistoonensimmäisen kerran, mo-nen vuosikymmenen aikana. Saaden kunnanvaltuustokin kokoontuanyt en-simmäisen kerran oman kurkihirren alla ja lausui hän samalla hartaimman toivomuksensa olevan, että tässä uu-dessa ensimmäisessä omassa kodis-saan kunnanvaltuusto, samoin kuin muutkin kunnalliset elimet tekisivät päätöksensä mitä parhaimmassa yhteisymmärryksessä ja yksimielisyy-dessä sekä toimivat kunnan ja kunta-laistenyhteisen edunhyväksi, omat it-sekkäät vaatimuksensa unohtaen.”
Vampulan kunta oli todella saanut ensi kerran omatkokoustilat, kun hieman yli kuusikymmentä vuotta oli kulunut sen itsenäisentaipaleen alkamisesta. Sen
si-jaan Heiniö-Ojalan toivomus yhteisym-märryksestä jayksimielisyydestä
osoit-tautui seuraavan vuoden poliittisessa myllerryksessä oljenkorren vahvuiseksi,
mutta se ei ollut hänen vikansa.
Ranta-Ojala oli kunnantalona vuoden
1935 loppuun asti. Kunnantoimisto siir-rettiin kuitenkin seuraavana vuonna
Pu-nolan
Jonkan
päärakennukseen. Muuton syynä oli se, että kunnan täytyi löytää haltuunsa joutuneelle kartanollekäyt-töä. Perusteluiksi keksittiin jopa se sivu-seikka, että kunnankirjurin tuli hoitaa
Jonkan
tilojen kirjanpito. Valtuusto päät-ti muutosta äänestyksen tuloksena. Vä-hemmistöön jääneiden mielestäJonkka
oli liiansyrjässä: kirkonkylää oli jo totut-tu pitämään myös kuntakeskuksena.
Valtuusto katui heti seuraavana vuonna ratkaisuaan. Se päätti siirrättää
Jonkan
tiluksilta Vähäjoenkiinteistön kirkonky-lään viljamakasiinin naapuriksi, mutta
purki yhtä nopeasti päätöksensä. Aika oli liian kallis rakennustöille.
Sotavuonna 1940 seurakunta esitti kunnalle yhteisen toimitalon
rakenta-mistakirkolle. Hanke ei kuitenkaan to-teutunut, vaan
Jonkka
pysyikunnantalo-na.48
Kauvatsa oli saanut 1910niin tilavan kunnantalon, että sinnemahtuivat myös
säästöpankki ja yhdistykset pitämään kokouksiaan. Sieltä ei tarvinnut lähteä muualle, mitä nyt huonetiloja
järjestel-tiinsairaanhoitajan asunnoksi. Sähköva-lokin asennettiin jo 1922. Myös kunnan-kirjurille järjestyi virka-asunto tilavasta rakennuksesta. Kun seurakunta huomasi
1948, että osa kunnantalosta oli
raken-nettu sen maalle, niin se suostui myy-mään tämän alan kunnalle "kohtuulli-seksi katsotusta hinnasta”.49
Keikyän kunnan perustavatkokoukset javeronkantotilaisuudet oli pidetty
seu-raintalo Heimolassa. Valtuusto piti en-simmäisen kokouksensa vuoden 1920
alussaKeikyän kansakoulun
luokkahuo-neessa, jokakyllin tilavanakelpasi tähän tarkoitukseen vastaisuudessakin.
Joskus
se istui myös Honkolan koululla. Kun-nankirjaston ehdotus huonetiloista pakotti valtuuston 1936 harkitsemaan
omankiinteistön hankkimista. Sen mie-lestä "olisi tarpeellistarakentaa
varsinai-nenkunnantalo johonmahdollisesti saa-taisiin muitakin yhtymiä osakkaaksi.”
Vaihtoehtoja etsittiin.
Kirkkoherra Urho A. Peltonen hah-motteli tammikuussa 1937 kiinteistön.
Hän olisi sijoittanut siihen
kirkkoher-ranviraston, säästöpankin konttorin, kunnantoimiston, kokoushuoneen, vir-kailijain asunnot ja kunnankirjaston,
ehkä muutakin. Näin iso rakennus oli tehtävä tiilestä, varustettava
keskusläm-301
mityksellä ja sen tuli sijaita keskeisellä paikalla. Peltosen malli oli liian suuri toteutettavaksi. Se tavallaan hajosi. Kun-ta suunnitteli aluksi kiinteistöä yhdessä säästöpankin kanssa ja tilasi jopa luon-nospiirustukset arkkitehdiltä. Hanke luultavastikaatui siihen, että kunnallis-lautakunta oli kiirehtinyt tekemään kau-pan MattiYli-Kleemolan kanssa tontista Aarikkalan kylässä. Valtuusto purki so-pimuksen eikä myöskään hyväksynyt osuusmeijerin tarjousta Tupamäen ra-kennuksen ostosta.
Kunnantoimisto oli vuoden 1941 ke-vääseen saakka Keikyän koululla, mitä
isännöi kunnallislautakunnan puheen-johtaja J. Osk. Salonen. Toimisto oli si-joitettu yhteen huoneeseen, minne hä-din tuskin mahtui työpöytä, kassakaap-pi, kaksi arkistokaappia jamuutama
tuo-li asiakkaille. Huonekävi ahtaaksi talvi-sodan aikana, jolloinkansanhuollon ja siirtoväen tehtävien hoitaminen lisäsi tungosta. Seurakunnan tarjous uusista tiloista 1940 herätti kiinnostusta, mutta ei johtanuttulokseen. Seuraavana
vuon-na kunnallislautakunta sai vuokratuksi huoneen K.A. Talalta Uuden- Markulan talostaOjanperän kylästä. Ensimmäinen kunnansihteeri kanslioineen toimi
näis-sä tiloissa vuoden 1945 loppuun asti.
Valtuuston 16 m2:n huoneen seinät suo-rastaan pullistelivat, silloin kun väkeä
saapui seuraamaan senkokouksia. Kun-nantalon aikaansaamistaryhdyttiin val-mistelemaan 1945, jolloinsitävarten os-tettiin40 aarin tontti Kalle
Jaatsilta
Äet-sän jaLauttakylän välisen maantien
var-relta vastapäätä voimalaitosta.50
Kunnantalot kokous- ja toimistotiloi-neen symboloivat hyvin silloista hallin-totapaa. Kirkon kanssa ne eivät pyrki-neetkään kilpailemaan. Nekasvoivat
hi-taastikuin myöhään kehittyvä
nuorukai-nen ampaistaakseen yhdessä hetkessä täyteen mittaansa. Vaikka pyrkimyksenä oli sijoittaa kunnantoimistot kirkolle, joka oli tavallaan myös hallinnollisen ja toiminnollisen kuntakeskuksen äiti, ei tässä kaikissa neljässä kunnassa onnis-tuttu. Niintärkeäksi ei kunnantaloa vie-lä katsottu.