Kansakoulusta
aikuiskoulutukseen
Oppivelvollisuuden toteuttaminen Kansakoululaitos oli perustettu
Suur-Huittistenkaikille neljälle kulmakunnal-le 1873-1886, ensimmäisenä emäpitä-jään javiimeisenäsen
rukoushuonekun-taan Keikyään. Koululaitos laajeni kes-kustasta torppariseutujen sivukylille ja imi voimaa niiden vireästä kasvusta.
Vuosi 1918 muodosti tuossa jatkuvan
nousun ketjussa vain lyhytaikaisen poikkeuksen. Opetus oli Lauttakylän koulussa keskeytyksissä pahimman sota-ajan, helmikuussa 6.-11. päivään ja uudelleen 15. huhtikuuta-6.
toukokuu-ta.1
Huittisissa oli 1918 toiminnassa 12
kansakoulua, niissä 16 opettajaa;
Keiky-ässäkaksi koulua ja neljä opettajaa; Kau-vatsalla ja Vampulassa kummassakin neljäkoulua jakuusi opettajaa.
Alkuope-tus oli koko alueella kuten yleensä
muu-allakin maassa kirkon hoidossa ja sitä annettiin kiertokouluissa. Huittisissa toimi myös seurakunnallisia pienten
las-ten kouluja. Niistä Sammun jaNanhian piirissä toimiva sai ostaa 1919 kunnalta Isonkäen kuivausriihen pysyväksi
kou-lurakennuksekseen.2 Koko maan päättä-vissä elimissä käyty ottelu
alkuopetuk-sen hoitamisesta oli kuitenkin
käänty-mässävaltion eduksi.Kirkko antoi tässä
periaatteellisessakysymyksessä myöten.
Huittisissa syntynyt papinpoika,
senaa-tin kirkollisasiain esittelijä Yrjö Loima-ranta neuvoi jo 1915 papistoa
suhtautu-maan suopeastikunnallisten alkukoulu-jen perustamiseen. Hänestä kirkollinen
pohjaopetus oli kohdistettava seurakun-nan syrjäisille jaharvaan asutuille
seu-duille.
Huittisten seudulla alakansakoulujen tarpeellisuus tuotiin ensi kerran
julki-sesti esiin Lauttakylä-lehden
pääkirjoi-tuksessa jolokakuussa 1917.Kun lehden päätoimittaja oli opettaja HeikkiRantala, ajankohtaisen aiheen käsittelyyn oli syynsä. Artikkelissa perusteltiin
opetuk-sen laajentamista lyhentyneellä työajal-la: "Nykyään saavutettu lyhyempi työai-kakin edellyttää että siten saatu vapaa-aika käytetään sivistyspääoman kerää-miseen - henkiseen työhön.” Vuoden
1918 tapahtumat lykkäsivät
koulumuu-tosta parilla vuodella. Huittisten
opetta-jayhdistyksen ehdottaessa lokakuussa
1919valtuustolle kiertokoulujen korvaa-mista kunnallisilla, valtionapuun oike-uttavilla alakansakouluilla niitäoli koko
maassa jomuutama sata. Opettajayhdis-tyksenkannanottoon oli antanut
sysäyk-sen Ida Vemmelpuun sen kokouksessa esittämä selvitys alkuopetuksen
vaiheis-ta eduskunnassa. Valtuusto asettui yksi-mielisesti tukemaan opettajien esitystä.
Se muodosti seuraavan lukuvuoden alusta kaksivuotiset alakansakoulut Lauttakylän ja Sammun koulupiireihin, jotkaolivatmyös lapsiluvultaan
suurim-mat pitäjässä. Sammun pienten lasten koulu otettiinheti kunnan haltuun.
Vie-lä 1930-luvun alussa Huittisten
seura-kuntakertomuksessa muisteltiin
kirkolli-sen alkukoulun paremmuutta alakansa-kouluun verrattuna. Se oli painunut niin
ihmisten mieliin, että alakansakoulun nimeksi juurtui näillä seuduin
pikku-koulu.3
Samaan aikaan kuin emäpitäjän ala-kansakoulut perustettiin, säädettiin
op-pivelvollisuuslaki. Se tuli voimaan 381
1921.Lain mukaan piti jokaisessa koulu-piirissä olla nelivuotinen yläkansakoulu
(36viikkoa] jaeri opettajan hoitama kak-sivuotinenalakansakoulu sekä jatkokou-lu. Jos piirissä oli alle kolmekymmentä kouluikäistä lasta eikä siihen vielä ollut
perustettu täydellistä kansakoulua tai kiinteääyläkansakoulua jakiertävää ala-kansakoulua, saatiin perustaa ns.
supis-tettu koulu. Mikäli piirin lasten määrä jäi alle kahdenkymmenen, se ei tarvin-nut koulua lainkaan. Oppivelvollisuus tuli toteuttaa maalaiskunnissa kuuden-toista vuoden kuluessa, siis viimeistään
1937.4
Suur-Huittistenkunnat ryhtyivät sää-döksen mukaisesti tihentämään koulu-verkkoa, laskemaan oppilaitaan ja varo-jaan sekä luomaan uusia luottamuseli-miä. Vampulan kunta kuulutti 1921 op-pivelvollisuuslain voimaantulosta sekä kehotti koulujen johtokuntia pitämään
yhteisen kokouksen, missä tarkastettai-siin oppilasluettelot ja jaettaisiin lapset
eri kouluihin. Laki antoi kunnille luvan edetä suhteellisen väljää tahtia. Koulu-hallitus hyväksyi valtuustojen laatimat suunnitelmatoppivelvollisuuden
toteut-tamiseksi jonkin verran niitä
korjailtu-aan 1923-27, ensimmäisenä Huittisten javiimeisenä Vampulan laatiman. Tässä
järjestyksessä uudistuksia yleensäkin kunnissa toteutettiin: Huittinen
suurim-pananäytti mallia, Vampula hiukan hi-dasti vauhtia, Keikyä jaKauvatsa tulivat isossa myötävirrassa. Kun koko alueen kansakouluikäiset lapset laskettiin 1923,
saadaan heidän yhteismääräkseen 2 029, joista yläkouluikäisiä 1 376 ja alakou-luun kelvollisia 653. Kunnittain eritel-tyinä kansakoulussakäynti oli tällöin parhainta Keikyässä, missä jo 92 % sii-hen oikeutetuista oli saatu koulutielle,
seuraavina tulivat Huittinen (83 %], Kauvatsa(71 %] jaVampula (66 %].
Vä-estönelinkeinorakenteella oli syynsä jär-jestyksen määräytymiseen. Maatalou-desta elänyt Vampula tarvitsiyhä enem-mänvahvaatyövoimaakuin hentoja
kir-janoppineita.
Huittisten jälkeen ensimmäiset ala-kansakoulut muodostettiin Keikyään
syyslukukauden alusta 1923, Kauvatsal-le vuotta myöhemmin 1924 ja Vampu-laan viimeisenäsyksyllä 1925. Oli taval-lista, että alakansakoulut aloittivat työn-sä yläkoulujen käsityöhuoneissa tai vuokratiloissa. Huittisten
opettajayhdis-tys olikin 1921 halunnut, että alakansa-koulut saisivat tilapäisen
sijoituspaik-kansaveistohuoneista. Kun niille raken-nettaisiinomat tilat, ne tuli suunnitella yläkansakoulujen yhteyteen, koska näin
voitaisiin käyttää yhteisiä huoneita ja välineitä.5
Oppivelvollisuus saatiin nopeimmin valmiiksi Kauvatsalla, missä se oli
kun-nossa jo 1928. Siellä ei heti tarvinnut
ra-kentaa uutta japiiritkin periytyivätmiltei sellaisinaan jokiertokoulun pemstamis-ajoilta. Jalonojan piiri oli
oppilasmääräl-tään suurin, sillä toimenpideohjelmaa
1923kirjoitettaessa sieltälöytyi 126 kou-luikäistä. Piirin kiertävä alakansakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1924. Kun sille valmistui omarakennus, se muutet-tiin 1929 kiinteäksi kouluksi. Lähteen-mäen piirissä oli lähes yhtä suuri
lapsi-joukko (117]. Myöstänne 1924
perustet-tu alakansakoulu toimi kiertävänä, vuo-roinyläkoulussaKauvatsankylässä,
vuo-roin vuokratiloissa Lievikoskella, minne suunnitellun koulurakennuksen piirus-tuksethyväksyttiin jo perustamisvuonna.
Tähän kouluun otettiinlapsia myös Piili-joen jaKulkkilan piireistä.
Kauvatsan kunnan pohjoisosan lapset olivat koulutuksellisesti paljon huonom-massa asemassa kuin keskusseudulla asuvat. Piilijoen piirissä oli 1923 koulu-ikäisiä nuoria 38.Kulkkilan piirin
kans-sa yhteinen alakansakoulu aloitti toi-mintansakiertävänä vuoden 1925 syk-syllä. Valtaväylistä sivussa olevan seu-dun koulussakäynti oli vaikeata vielä ennen talvisodan aikoja. Niinpä Kauvat-san Rakolahden kulmakunnalta ei 1937 ollut muuta tietäPiilijoen koululle kuin ikivanha karjapolku. Siltäkin alkoivat lehmänjäljet hävitä, koskakarjaa ei enää
pidetty laitumella. Polkua ei voinut ajaa edes kesän kuivimpana aikana polku-pyörällä runsaan neljän kilometrin mat-kalla saati sittenkoulukaudella.
Kulkkilanpiirissä oli 1923
kouluikäi-siä omasta kunnasta 38 ja Kokemäeltä Sääksjärven eteläpuoliselta seudulta Plättilänmaasta toistakymmentä lasta.
Koulurakennus kävi hyvin ahtaaksi
1930-luvulla,koska se oli aikoinaan teh-ty vain yhtä opettajaa varten. Alakansa-koulu toimi jatkuvasti vuokratiloissa.
Kauvatsan ja Kokemäen kesken syntyi 1930-luvun puolivälissä riitaa koulun laajennuksesta, sillä jälkimmäinenei ha-lunnut osallistua rakentamiskustannuk-siin.Kauvatsalaiset panivat kovan Koke-mäen kovaa väkeä vastaan jauhkasivat
sanoutua irti 1924 solmitusta
yhteistyös-tä. Valtuusto lupaili jopa rakentavansa uuden koulun Piilijoenmaahan, vaikka
se oli vasta 1931 evännyt kulmakunta-laisten tätä koskevan esityksen. Kiista kuivui kuitenkin kuin kevätauringon lämmittämänä 1939, jolloin valtuusto
totesi, etteiKulkkilaan tarvita
laajennus-ta eikä Piilijoenmaahan uutta rakennus-ta, koska enää ei tarvittu aikaisempaa li-säopettajaakaan.6
Myös Sääksjärven piiri oli yhteinen Kokemäen kanssa. Siellä oli
oppivelvol-lisuusikäisiä 1923Kauvatsalta 25 ja Ko-kemäeltä 30.Koulurakennus sijaitsi Ko-kemäen puolella lähellä Kuhaan rajaa, ja Kokemäki huolehti myös
alakansakou-luopetuksesta. Kauvatsalaiset eivät ol-leet tyytyväisiä Kokemäen muutettua koulun 1930 supistetuksi. Valtuusto ei kuitenkaan 1937 rohjennut irrottautua
yhteistyöstä, sillä oman koulun perusta-minen ei olisi merkinnyt sanottavaa pa-rannusta, koska myös Kulkkilan koulu olisi saattanut pienetä supistetuksi
kou-luikäisten vähyyden takia.
Kauvatsalai-set toivoivatkuitenkin vienosti
Sääksjär-ven koulun siirtämistä lähemmäksi ra-jaansa. Se ei toteutunut.7
Kauvatsa poikkesi muista Suur-Huit-tisten kunnista, koska se turvautui pit-kään pelkästään kiertäviin 18-viikkoi-siin alakansakouluihin. Huittinen oli Loimaan kanssa ensimmäisenä koko kihlakunnassa perustamassa kiinteitä alakansakouluja. Oppivelvollisuus to-teutettiinkunnassa siten, että se saatiin
1924-28 kokonaan valmiiksi
yhdessä-toista piirissä ja1930-36 muussa viides-sä piirissä.
Suurin piiri oli Sammossa, missä las-kettiin 1924 olevan 156kouluikäistä
las-ta. Sinne myös ensimmäisenä perustet-tiin alakansakoulu, ja koulukiinteistön laajennus valmistui 1926. Keskustassa tehtiin järjestelyjäsiten, ettäLauttakylän
piirille (113 kouluikäistä) ja
Kuninkais-ten piirille (35 kouluikäistä] muodostet-tiin yhteinen alakansakoulu, joka aloitti
1920 työnsä Kuninkaisten kouluraken-nuksessa. Lauttakylän poikakoulu ja Ku-ninkaisten tyttökoulu muutettiin seka-kouluiksi 1925, jotentämäkin vanhakan-tainen tapa jakaa lapset sukupuolen
mu-383
kaan eri oppilaitoksiin poistui
histori-aan. Siihen liittyi myös ehto tavallaan kuin seurakunnissa: ensin oli
odotetta-va, että Kuninkaisten koulua pitkään palvellut johtajaopettaja siirtyi eläkkeel-le. Kuninkaisiin nousi uusi alakoulura-kennus 1929.
Loimanpiirissä oli kouluikäisiä lapsia
81, ja 18-viikkoisen alakansakoulun toi-minta pääsi käyntiin lukuvuonna
1924-25 Illansuun huvilassa, mistä se siirret-tiinparin vuoden päästä yläkoulun
käsi-työhuoneeseen. Syynä oli
oppilasmää-rän väheneminen eikä rakennuksen suunniteltua laajennusta tarvinnut to-teuttaa.8 Loiman naapuruuteen muodos-tettiin järjestelyissäuusi Korkeakosken koulupiiri (34 kouluikäistä lasta). Ylä-koulu ja 18-viikkoinen alakoulu
aloitti-vat toimintansa 1924 mv. Erkki Kännin omistaman Praadin talon
päärakennuk-sessa. Hän lahjoitti myös koululle ton-tin. Sille valmistui kiinteistö
alkuperäi-sen suunnitelman mukaan 1928.Loiman ja Korkeakosken alakansakouluilla oli yhteinen opettaja.
Myös
Jokisivun
(60 kouluikäistä) ja Palojoen (54 kouluikäistä) alakansakou-lut aloittivat1924-25 yhteisen opettajan hoidossa. Molemmissaoppilaat olisijoi-tettu yläkoulun käsityöhuoneisiin. Palo-joen lapset olivat Vampulan vastaisilta rajakulmilta, kun taas Huhtamon piiri oli Punkalaitumen naapurissa. Koulu-ikäisiä nuoria oli siellä 82.
Kaukaisim-mat Huhtamossa asuvat lapset tulivat edelleen käymään Punkalaitumen Kan-teenmaan koulua, joten Huhtamon ala-kansakoulu perustettiin vasta 1931.Pian tämän jälkeen jouduttiinkoulupiiri
jaka-maan kahtia kansakouluntarkastajan ke-hotuksesta. Lapsia oli muutaman
vuo-den ajan ollut liikaa yhdelle opettajalle.
Ilmiönmaalaiset olivat jo 1928 hakeneet
omaa koulupiiriä ja siihen supistettua kansakoulua, mutta valtuusto oli
neuvo-nut heitä olemaan yhteistyössä Punka-laitumen kanssa. Kun Huhtamon laajan piirin lapsiluku ei osoittanut
vähenemi-sen merkkejä ja Ilmiönsuon poikki ryh-dyttiin tekemään tietä seudun asukkai-den sekä kunnan ponnistuksin,
valtuus-to suostui 1934 jakamaan Huhtamon alueen Huhtamon ja Jylhän piireihin.
Edelliseen perustettiin supistettu kansa-koulu, joka sijoitettiin maalari T.V. Lei-nolta vuokrattuun huoneistoon, kunnes sille valmistui 1938 oma kansakoulura-kennus. Piiriin perustettiin tällöin myös
18-viikkoinen alakansakoulu. Jylhän pii-rille jäivanhakoulukiinteistö, mihin
si-joitettiin niinikään 18-viikkoinen ala-kansakoulu. Molemmissa piireissä oppi-velvollisuus toteutettiin 1934.9
Myös Suttilan kulmakunnalla oppi-velvollisuuden toteuttaminen vaati pii-rijaon uudistamista. Suttilankansakoulu
aloittityönsä syksyllä 1924 Yli-Hakunin talosta vuokratuissa tiloissa. Piirissä oli
43 kouluikäistä lasta. Alakansakoulu aloitti toimintansa 18-viikkoisena kou-lurakennuksen valmistuttua 1928. Sutti-lan entinenkoulukiinteistö oli 1923 jää-nyt uuden Vakkilan piirin haltuun, sillä tällä torppa-alueella oli enemmän lapsia
(64) kuin Suttilassa. Huonokuntoinen rakennus vaati rinnalleen uuden
alakan-sakoulun, joka valmistui 1929 Suttilan perälle.10
Valtuusto oli 1924 antanut Vakkilan alueen lapsilleluvankäydä joko Kunin-kaisten taiRäikänmaan kouluissa,
kun-nes oma kiinteistö oli saatu valmiiksi.
Kun niin tapahtui, oltiin jokypsiä piiri-jaon muutoksiin. Vakkilan seutu osittui Punkalaitumenjoen takia kahteen
erilli-seen asutuskeskittymään, mikä hanka-loitti koulunkäyntiä. Alue jaettiin 1932 tämän vuoksi Vakkilan ja Riesolan pii-reiksi, niin että edelliseen kuului joen
eteläpuolinen ja jälkimmäiseen pohjoi-nen osa. Kumpaankin perustettiin
supis-tetutkansakoulut. Vakkilassa se mahdu-tettiinkolme vuotta aiemmin
valmistu-neeseen alakansakoulun kiinteistöön, Riesolassa taas entiseen
yläkouluraken-nukseen.11
Räikänmaan jaRekikosken torppaseu-dut olivat saaneet koulunsa jo ennen vuokraviljelmien itsenäistymistä. Edelli-sessä piirissä oli oppivelvollisuuden käynnistyessä 37 kouluikäistä lasta ja
jälkimmäisessä 35. Räikänmaahan 1926 perustettu alakansakoulu toimi 18-viik-koisena käsityöhuoneessa ja siellä kävi lapsia myös Vakkilanmaasta ja Suon-taustasta. Samanlaisissa oloissa tehtiin työtä Rekikoskenkin alakansakoulussa, kunnes seudunlapset pääsivät juuri tal-visodan kynnyksellä muuttamaan vasta
valmistuneeseen kouluunsa. 12
Väestörakenteeltaan kahden edellisen alueen kaltainen Suontaustan kulma-kunta oli 1920 turhaan pyydellyt val-tuustolta omaa alakoulua, vaikka neljää
vuotta myöhemmin sieltä saatiin esiin 27 oppivelvollisuusikään tullutta lasta.
Supistettu kansakoulu aloitti kuitenkin toimintansa Suontaustan piirissä jo
1932, neljää vuotta varhemmin kuin oli suunniteltu. Oma koulurakennus val-mistui 1936.13 Lauhan uudisasutusalue saikoulunsa aikaisemmin, mutta siellä olikin hieman enemmän kouluikäisiä kuin Suontaustassa (35). Määrä riitti kui-tenkin vain supistetun kansakoulun aloittamiseen syksyllä 1926, jollointuli voimaan myös oppivelvollisuus, tosin ilman jatko-opetusta. Tilat vuokrattiin
25 Suur-Huittistenhistoria IV
kelloseppä Lehtoselta, ja oma koulura-kennus valmistui kolmea vuotta
myö-hemmin.14
Karhiniemen piirissä toimi
vanhas-taan kansakoulu ja sen alueella lasket-tiin olevan 48 oppivelvollista lasta. Ala-kansakoulu sai tavan mukaan tilat käsi-työhuoneesta, jase aloittityönsä syksyl-lä 1928. Oppivelvollisuus
jatkoluokki-neen oli kunnossa kahta vuotta myö-hemmin. Raijala kuului lapsimäärältään
suuriin piireihin (86 lasta), joten sinne perustettiin heti syksyllä 1923 36-viik-koinen alakansakoulu. Piiri saimyös en-simmäisenä uutta koulumuotoa varten
tehdyn rakennuksen, sillä se valmistui syksyllä 1925. Oppivelvollisuus voitiin toteuttaakokonaisuudessaan seuraavana
vuonna.15
Oppivelvollisuus oli lisännyt
Huittis-ten koulupiirien määrän kahdestatoista kuuteentoista. Alkuperäisiin
suunnitel-miin tarvittiin vain yksi suurehko
muu-tos vuoden 1936 määräajan päätyttyä.
Korvenkylän uudisasutusalue oli 1933 hakenut kunnalta omaa koulupiiriä, kos-ka lasten koulumatkos-kat venyivät jopa4-5
kilometriin. Pula-aika lykkäsi piirin pe-rustamista, mutta 1937 se saatiin
teh-dyksi. Aluettatäydennettiin
Jokisivun
jaLoiman muutamalla talolla, millä voitiin
helpottaa niiden kouluissa vallitsevaa ti-lanahtautta. Korvenkylän piiriin saatiin näinkolmekymmentä lasta, ja supistettu kansakoulu aloitti työnsä
vuokratilois-sa.16
Huittisten entisessä
rukoushuonekun-nassa Keikyässä oli jo yhteiselon ajoilta kaksi kansakoulua, vanhempi Potilan ja
nuorempi Honkolan kylässä. Oppivel-vollisuuden toteuttaminen oli niissä
yhtä helppoa kuin Kauvatsalla, mutta täysinvalmiiksivuoden 1923 suunnitel-385
Kuninkaisten 1903rakennettu kansakoulu oliyksinomaan tytöille vuoteen 1925saakka. Kuvassa oikealla opettaja Ida Vemmelpuu (s. 1868, k. 1924), kunnallinen vaikuttaja, naisasianainen ja ensimmäisen eduskunnanjäsen.
mat saatiin vasta syksyllä 1939. Kunta jaettiin kolmeen piiriin. Niistä Keikyän piirikäsitti Kokemäenjoen eteläpuolisen alueen kokonaan. Sen huonona puolena oli eteläkärjen metsäasutuksen etäisyys, jonne oli matkaa koululta 12 km. Kunta oli kuitenkin tehnyt sopimuksen, jonka mukaan Rukan- jaLatoniitunmaan sekä Rehakan lapset voivat käydä läheisissä Kiikan Kämmäkän jaHuittisten Rekikos-ken kouluissa. Vuonna 1923 piirissä oli
110 kouluikäistä lasta. Senaatti oli jo
1916 määrännyt, että Huittistenkunnan tuli tehdäKeikyän koululle lisärakennus vuoden 1920 syyslukukauden alkuun
mennessä. Se ei valmistunut ennen
kun-taeroa, mihin huittislaiset sanoivat
syyk-sivuoden 1918 sodan aiheuttaman
poik-keuksellisen tilanteen sekä kuntien
ero-prosessin. Lisärakennus saatiintehdyksi
1922, joten alakansakoulun oli helppo aloittaa toimintansa seuraavana vuon-na.17
Honkolan piiri oli toinen Kokemäen-joenpohjoispuolelle sijoittuvista. Siellä oli 90 oppivelvollista lasta. Pisimmät koulumatkat olisivat venyneet 16
kilo-metriin, jolleivatKauvatsanrajaseudulla
asuneet lapset olisi päässeet Piilijoen ja Lähteenmäen kouluihin. Vuonna 1923 työnsä aloittanut Honkolan
18-viikkoi-nen alakansakoulu toimi vuokratiloissa,
kunnes lisärakennus 1928valmistui. Pe-hulan koulun rakennustöiden viivästy-minenaiheutti tilanahtautta, jotenkunta toivoi 1932Kiikan lasten siirtyvän Hon-kolasta oman alueensa opinahjoihin.
Pehulan piiri muodostettiin
oppivel-vollisuutta toimeenpantaessa 1923, ja siihen kuului Keikyän pohjoisosan
mu-kana Äetsän tehtaan alue. Kouluikäisiä lapsia oli 65. Tarkoituksena oli toteuttaa
oppivelvollisuus piirissä vuoden 1930
syksyyn mennessä kuten kahdessa muussakin piirissä. Tällöin olisi myös alkuopetus saatu järjestetyksi.Kunnan ja tehtaiden edutristeytyivät koulua suun-niteltaessa. Valtuustossa osa jäsenistä olisi 1921halunnut sijoittaa kouluraken-nuksen kirkon puoleiselle rannalle
Ko-kemäenjokea, mutta se ei miellyttänyt tehtaan johtoa. Koululaisten olisi näet ollut kuljettava tehdasalueen läpi pääs-täkseen riippusiltaa pitkin virran yli.
Tehdas halusi koulun joentoiselle puo-len Maakalaan ja sai kannatusta osalta valtuutetuista. Tällöin ajateltiinKeikyän kansakoulun siirtämistä uudelle
paikal-le. Oppivelvollisuuden toteuttaminen muutti suunnitelmia, mutta tehdas oli
jälleenmukana niitä muokkaamassa.
OpetusRehulassa alkoi 1928 vuokrati-loissa. Kolmea vuotta myöhemmin
kun-ta sai käyttöönsä Kalle Stenhällin enti-sen kiinteistön. Niissä toimi vain
alakan-sakoulu, sillä yläkoulun oppilaat oli si-joitettutoisaalle. Omankoulukiinteistön suunnitteleminen oli aloitettu jo 1924 kolmen kunnallismiehen
toimikunnas-sa. Oy Äetsän Tehtaat lahjoitti 1929 tont-timaanRehulan koulun rakennusta
var-ten, muttapula-aika viivytti töiden aloit-tamista. Kunta sai pari kertaa laman vuoksi pidennystä niiden
käynnistämi-selle. Se haki 1935vielä kymmenen vuo-den jatkoa lykkäykselle ja perusteli esi-tystään piirin lastenvähäisyydellä,
mut-ta korkeat viranomaiset eivät enää anta-neet myöten. Lausuntokierroksen avulla kunta hankki kuitenkin sen verran
lisä-aikaa, ettäRehulan koulutalo valmistui
vasta syksyksi 1939. Se sijoitettiin kloo-ritehtaan likelle, niin että ikkunasta nä-kyi Kokemäenjoki. Rakennuksen turvin voitiinhelpottaamyös Honkolan koulun tilanahtautta jaoppivelvollisuus saatiin täysin suunnitelmien mukaiseen
kun-toon.18
Vampulassa valmisteltiin oppivelvol-lisuuden käyttöönottoa 1921 tarkastaja Albin Järvisen esittämän mallin mukai-sesti. Piirijako saatiin valtuustokäsitte-lyssä kuntoon 1924. Niitämuodostettiin kuusi. Vanhin kansakoulu oli Sallilassa ja sinne myös ensimmäiseksi perustet-tiin alakansakoulu (1924). Se toimi vuokratiloissaRanta-Ojalan talossa
vuo-teen 1926, jolloinomakiinteistö valmis-tui.
Sallilan piiri 82 kouluikäisine
lapsi-neen oli kuitenkin vain toiseksi suurin, sillä Soinilassa heitä oli 124. Siellä voi-tiin aloittaa alakansakoulu kuitenkin
vasta lisärakennuksen valmistuttua
1928. Sallilan ja Soinilan alakoulut
oli-vat 36-viikkoisia, mutta muissaoli aluk-si tyydyttävä puolta lyhyempään oppi-jaksoon.Kukonharjan koulu oli kolman-neksi vanhin kunnassa, ja myös piirin oppivelvollisten luvussa (76) yllettiin samalle sijalle. Alakansakoulu saatiin toimeksi 1926, kun lapsille otettiin tilat veistohuoneesta. Opettaja käytti toiset
18 viikkoa Matkusjoen piirin alakoulu-laisten opettamiseen. Täällä oli oppivel-vollisia lapsia 47. Kun Kukonharjaan valmistui 1936 oma
kansakouluraken-nus, sen alakansakoulu muutettiin 36-viikkoiseksi.
Matkusjoen kansakoulu oli perustettu vasta oppivelvollisuuden voimaantulon yhteydessä 1922. Se toimi aluksi maan-viljelijäJ.Tiensuulta vuokratuissa
tilois-sa, mutta koulurakennus saatiin pystyyn 387
jo kahden vuoden kuluttua. Kukonhar-jan eron jälkeen Matkusjoella oli
yhtei-nen alakansakoulu Vehka-alhon piirin kanssa vuoteen 1940.19
Huhtaan piiri oli kouluikäisten mää-rässä Kukonharjan kokoinen (74 lasta),
ja sen koulun johtokunta olisi jo 1923 halunnut alueelleen alakansakoulun kahteen eri paikkaan. Perusteluiksi esi-tettiin metsäkulman pienimpien pitkää koulumatkaa, mutta se ei hellyttänyt kunnanisiä. Päin vastoin huhtaalaisille
osoittautui vaikeaksi saada alakoulua edes suunnitelman mukaisessa ajassa, sillä pulavuosia ei ennustajakaan olisi
osannut ottaa laskelmiin mukaan. Niin-pä seurakunta järjesti kirkollisen alku-opetuksen kevätlukukaudeksi 1932 Huhtaan piiriin, koska kunta ei ollut kyennyt sitätekemään. Taloudellisen
la-man hetkeksi nujertama kunta koetti saada Huhtaanja Matkusjoen kansakou-luja supistetuiksikouluiksi
lukuvuodes-ta 1931 alkaen, mutta kouluhallitus ei
suostunut siihen. Huhtaan alakansakou-lullekin valmistui omarakennus
seuraa-vana vuonna.20
Kauan suunnitteilla ollut Vehka-alhon kansakoulu perustettiin yhteistyössä
Sä-kylän kanssa. Vuonna 1923 piiriin kuu-lui Vampulasta 27 oppivelvollista lasta.
Koulurakennus tuli Vampulan puolelle javalmistui 1937. Oppivelvollisuus saa-tiin kunnan osalta kuntoon seuraavana vuonna. Vampula harjoitti muiden kun-tien tavoin yhteistyötä naapureidensa kanssa, sillä 1928 sen kansakouluissa oli viisitoista ulkokuntalaista: Sallilassa
sä-kyläläisiä, Kukonharjassa alastarolaisia ja loimaalaisia, Matkusjoella
köyliöläi-siä, Soinilassa huittislaisia. Suunnilleen
samana pysyi vieraskuntalaisten luku vielä 1930-luvun puolimaissa. Kunnat
laskuttivat tietysti toisiaan tällaisesta
palvelusta.21
Oppivelvollisuuden toteuttaminen ei aiheuttanut voimakkaita ristiriitatilan-teitakodin jakoulun kesken. Huittisissa
jouduttiin turvautumaan vain harvoin pakkokeinoon uudistuksen alkuvaihees-sakaan. Vampulassa ei kuitenkaan ollut aivan harvinaista, että
oppivelvollisuut-ta laiminlyötiin vielä 1930-luvullakin.
Jotkut
vanhemmat eivät panneetlapsi-aan kouluun. Tällöin lähti jokukoulun johtokunnan jäsenistäviemään vastaha-koiseen kotiin kehotuksen sanaa. Toi-saalta johtokunta saattoi lykätä joskus opintielle lähtemistä, jos nuori tarvitsi
kehittyäkseen vielä kodin turvaa.22
Oppivelvollisuuden toteuttamisessa aiheutti vaikeuksia alakansakoulujen perustamisen ja koulutalojen
rakentami-sen ohella myös jatko-opetuksen järjes-täminen. Koululaiset alkoivat olla ope-tuksen tässävaiheessa johyvässä työiäs-sä, jotenkiusaus hypätä pois opintieltä oli suuri. Sinänsä jatko-opetuksessa ei ollut mitäänuutta,koska sitäoli annettu Suur-Huittisissa vuosisadan vaihteen tienoilta lähtien. Oppivelvollisuuslain mukainen 2-vuotinen jatko-opetus otet-tiin ensimmäisenä käyttöön 1925 Sam-mun koulussa. Pulavuodet panivat val-tion supistamaan myös jatko-opetusta.
Hallitus kielsi 1930kurssien järjestämi-sen, jollei oppilaita ollutminimimäärää.
Eduskunnan vapauttaessa vielä
seuraa-vana vuonna kunnat jatko-opetuksen
an-tamisestavalinta oli helppo tehdä.
Vampulassa ja Keikyässä lopetettiin jatko-opetuksen antaminen kahdeksi vuodeksi. Kun eduskunnan suoma mää-räaika oli umpeutumassa vuoden 1933
lopulla ja opetus taas aloitettava,
Vam-pulan kunnallislautakunta ilmoitti jo
389
etukäteen kantanaan, ettei
jatko-opetus-ta tulisi järjestää.Lautakunta koetti näin kiiruhtaa koulujen johtokuntien edelle, joiden se pelkäsi asettuvan tukemaan opetuksen antamista. Vaikka kunnallis-lautakunta perusteli kielteistä asennoi-tumistaan sillä, ettei tuosta opetusmuo-dosta ollut suurtakaan hyötyä, niin
to-dellinensyy oli lama-ajassa.
to-dellinensyy oli lama-ajassa.