hyppäys toiseenkerrokseen 1934 näkyy edellisen sivun kuviossa.
Varallisuuden nurjalle puolelle on usein liimattu velat. Koska Kauvatsa ei suuresti investoinut, ei siellä jouduttu
turvautumaan raskaaseen lainanottoon-kaan. Sen velkaantumisprosentti ja
asu-kasta kohti laskettu lainasumma olivat selvästi vähäisemmät kuin muissa Suur-Huittisten kunnissa. Vanha emäpitäjä Huittinenpiti myös velanoton aisoissa, olihan sen varainhoito koko ajan F.O.
Juuselan
kokeneissa käsissä. Yleisesti lainaamiseen oli jouduttuturvautumaankansalaissodan jälkeisenärakentamis- ja asuttamiskautena sekä uudelleen
pula-vuosien koettelemusten seurauksena 1930-luvun alussa. Kansakoululaitoksen laajeneminen kylille sekä investoinnit tontteihin jarakennuksiin olivat koetel-leet kuntien tulokertymää. Vampula ja Keikyä, alueen maatalousvaltaisin ja
toi-saalta teollistunein kunta, erottautuivat runsaassa velkaantumisessaan
elinkei-norakenteeltaan monipuolisemmin
va-rustautuneesta Huittisista ja Kauvatsas-ta. Vampulan jaKeikyän
samansuuntai-seen kehitykseen vaikuttivat kuitenkin toisistaan poikkeavat syyt.
Vampulan kunnalle kertyi 1923-28 koulujen rakentamisesta niin paljon vel-kaa, ettäsen oli mahdotonta samanaikai-sesti ryhtyä hankkimaan myös kunnal-liskotia, mitä viranomaiset olivat
vaati-neet. Valtuusto joutui 1923 kiireellisesti
ottamaan 20 000 markan lainan
saadak-seen katetuksi juoksevat menonsa. Jon-kan kartanon oston aiheuttamasta velka-taakasta mainittiin 1938 valtuuston
an-tamassa selvityksessä syiksi kunnan luottamusmiesten ymmärtämättömyys, osaksi jopatehtävien laiminlyönti, sekä olojen ja suhdanteiden odottamaton ja
poikkeuksellinen muuttuminen.
Vampulassa alettiinpelätä joutumista
Jonkan
veloista valtion lisätynvalvon-nankohteeksi, mistäoli vastikään (1933)
annettu laki. Turun jaPorin läänissä sen piiriin oli vedetty Maarian jaKaarinan kunnat. Oikeisto käytti näiden vasem-mistolaisten esikaupunkikuntien kohta-loa varoittavana esimerkkinä Vampulan kunnallisvaaleissa 1934. Muutenkin pula-aika ja kunnan velkaantuminen kiihdyttivät äärioikeiston toimintaa
paikkakunnalla. Vampula vältti kuiten-kin lisätynvalvonnan eikä
Jonkan
karta-non ostosta syntynyt velka kauan rasitta-nut kunnan taloutta. Tämä maakiinteis-tö pidettiin erillään kunnan muusta kir-janpidosta.Tila hoititavallaan itse kaup-pahintaansa: kuoletti tuloillaan lainan lyhennykset, korot ja muut menot. Eelu
Jonkan
kymmenen vuoden hakkuista huolimatta metsää riitti yhä myyntiin jaJonkasta
lohkotuilla tiluksilla ottajia.Kunta oli saanut kaupaksi kesään 1939
mennessä Jonkan, Punon ja Pottulan maista 17 uutta tilaa ja lisämaaosuutta.
Kunnalla oli tällöin omistuksessaan yhä kaksitoista tilaa, joidenyhteisala oli
run-saat 1120 ha ja peltoala 173 ha.8
Vampulassa runsas velkaantuminen merkitsi samalla vastaavaa varallisuu-den nousua, mutta ei nuoressa
Keikyäs-sä, jonka velkaantumiskäyrä seuraili Vampulan linjoja, kun taas sen asukasta kohti laskettu bruttovarallisuus
pysytte-li Kauvatsan tasolla. Keikyän itsenäisty-minen toi muassaan melkoisen suhteel-lisen velkaantumisen. Kunta joutui vas-taamaan mm. Honkolankoulun
lainois-ta. Vuonna 1927 kaikki velat
kohdistui-vat koululaitokseen, kun taas
1920-lu-vun alussa oli jouduttu ottamaan lainaa pienviljelijäin asuttamiseen. Pulakausi
kuormasi kunnan niskoille työttömyys-menot, niin että sen asukkaiden
veron-maksukyky oli huonoimmillaan laman loppuvuotena 1934. Vuoden 1938 velka-piikki aiheutui taas ainutkertaisesta pro-sessista. Korkein hallinto-oikeus käänsi näet tällöin Björneborgs Kraft Ab:n (Po-rin Voima Oy:n) verovalitukset vuosilta
1934-36yhtiön hyväksi, jaKeikyän
kun-ta joutuiottamaan suuren lainan
säästö-pankilta voidakseen maksaa takaisin yri-tyksen mittaviksi kohonneet saatavat.
Kosken pyörteet voimalaitoksen alajuok-sullamuuttuivat akanvirraksi.9
Varojen ja velkojenerotukseksi muodostuu kun-tien nettovarallisuus. Asukasta kohti laskettu-na se eriytyyseuraavan asetelman kaltaiseksi:
Vuosi Huittinen Keikyä Kauvatsa Vampula
1920 193mk 36 mk .. 193 mk
1924 242mk 254mk 536mk 612 mk
1930 608 mk 365 mk 544mk 690 mk
1934 634 mk 310 mk 463mk 734 mk
1939 804 mk 291mk 677mk 1422mk
Huittisten jaKauvatsan kunnan nettova-rallisuus kasvoi varsin ripeästi kuten
yleensä koko maassa. Vampula kulki hieman niiden edellä, kunnes
Jonkan
kartanon kauppa nosti sen koko läänin kärkeen. Alueellisesti vähäisin jaiältään nuorinKeikyä ei pystynyt kasvattamaan maaomaisuuteen perustuvaa
varalli-suutta. Ei sen juuritarvinnut sitä tehdä-kään, koska kunnalliskoti jasairaala
oli-vat yhteisiä emäpitäjän kanssa. Metsä-isännyys ei varsinaisestikuulunut
kun-nan toimialaan. Se oli tullut vanhoille
pitäjille ikään kuin muiden kauppojen kylkiäisenä.
Kuntien varallisuudenliikuteltavin
ai-nes olivat tietysti käteisvarat. Niiden
osuus oli vielä 1930 Keikyässä runsas
viidesosa kaikista varoista ja Huittisissa-kin lähes 18 prosenttia, kun taas
Vampu-lassa päästiin vajaaseen 7 prosenttiin ja Kauvatsalla hiemanyli 6prosenttiin.
Pu-lavuosina käteisestä oli miltei puutetta-kin, niin vähiin tuo varanto kävi. Vampu-lassa valtuusto oli jo 1924huomauttanut, ettäkunnankassan kuukausisaldot olivat kasvaneet suhteettoman suuriksi. Niille asetettiinyläraja.Käteisen pitäminen vä-heni 1930-luvulla, niin että 1939 Keiky-ässä sen osuus oli enää 1.4 %, Huittisis-sa 2.2 %, Vampulassa 4.6 % ja Kauvatsal-la 5.9 % kaikista varoista. Keikyän
kun-nassa pudotus osuipakosta juurituohon vuoteen, koska sen oli maksettava osin-kojaan Porin Voimalle.Käteisvarojen uh-kaava supistuminen ja jopa loppuminen
oh pakottanutkunnat rahoittamaan
juok-sevia menojaan joskus tilapäisluotoin.
Suhdannevaihtelujen tasaamiseksi ne ryhtyivät juuripulavuosien alla
muodos-tamaan säästöistäänkäyttörahastoja, joita täydennettiin heti lamavuosien ankaran kokemuksen opettamana 1930-luvun puolimaissa. Kriittiseksi ajankohdaksi kunnallismiehen kalenterissa jäisilti al-kuvuosi, jolloinverot jamuut tulot odot-tivat vielä kertymistään. 10
Kunnat sijoittivat käteisvaransa pai-kallisiin rahalaitoksiin. Vampulassa täs-tä tehtiin päätös vasta 1922, jolloin
val-tuusto määräsi kunnallislautakunnan perimään lainoja lukuun ottamatta saa-tavat pois yksityisiltä japitämään
kassa-varat juoksevalla tilillä paikallisessa säästöpankissa. Osuuskassojen perusta-minensynnytti varsin piankuntien luot-309
tamusmiesverkon sisälle kilpailevat ryh-mittymät: säästöpankki- ja
osuuspankki-miehet.Keikyässä jaKauvatsalla oli hel-pointa tehdä valinta. Edellisessäkunnan
jasäästöpankin luominen oli samaa
itse-näistymistapahtumaa, joten
myöhem-mästä osuuskassasta ei vielä pitkään ai-kaan ollut pankin kilpailijaksi kunnan varainhoitajana. Valtuuston johtopai-koilla vuorotellut Verner Kyläkoski toi-mi lisäksi säästöpankin kamreerina ja toimitusjohtajana 1917-45, joten
vuoro-vaikutus oli ongelmatonta. Kauvatsan
säästöpankki oli kolmeen otteeseen kun-nantalolla, mutta vasta 1945 valtuusto teki päätöksen antaa varainhoito
säästö-pankille. 11
Huittisissa valtuusto myönsi 1919 kunnallislautakunnan puheenjohtajalle
oikeuden kilpailuttaa säästöpankkia ja Länsi-Suomen Osake-Pankin
Lauttaky-län konttoria kunnan varojen talletus-paikkana. Huittisten säästöpankki voitti ottelun. Huittisten osuuskassa katsoi
1928 itsensä kyllin vahvaksi
tarjotak-seen kunnalle tilaisuutta siirtää
raha-asi-ansa sen hoidettavaksi. Säästöpankki oli kuitenkin valtuustolle mieluisampi vaihtoehto, ja osuuskassa sai odottaa
vuoroaan neljännesvuosisadan.12 Vampulassa kilpailu kahden
ryhmitty-män välillä muodostui kuumimmaksi.
Kunnalla oli 1927 vaikeuksia lyhytai-kaisten lainojensa maksamisessa.
Vam-pulan säästöpankki tarjosi luottoa 8 % korolla, mutta osuuskassa pani
parem-maksi pyytämällä 7 3/4 % korkoa. Se asettikuitenkin ehdon: kunnan oli
liityt-tävä kassan jäseneksi. Vaikka kunnallis-lautakunta yksimielisesti kannatti
liitty-mistä, niin valtuusto kaatoi esityksen ta-saäänin. Hyväksymisen taakse olisi
vaa-dittu säädöksen edellyttämä 2/3
enem-mistö. Hylkäävän aloitteen teki
säästö-pankin hallituksen varapuheenjohtaja.
Kunnalle kilpailuttaminen merkitsi
etua. Valtuustototesivielä samassa
koko-uksessa, ettei se tarvitsekaan säästöpan-kin tarjoamaa lainaa, mikä johti siihen, ettäsäästöpankilta tuli vielä samana päi-vänä uusikirjallinen tarjous. Pankki il-moitti alentaneensa kunnalle myöntämi-ensä lainojenkoron 7 1/2 %:iin. Kunnan-kirjuri merkitsi pöytäkirjaan saajan kii-toksen: "Ilmoitus otettiin tyydytyksellä
vastaan ja päätti kunnanvaltuusto yksi-mielisesti lausua kiitollisuutensa Vam-pulan Säästöpankille sen toiminnasta kunnan luotontarpeen tyydyttämiseksi.”
Kunnallislautakunta piti myös oman kantansa jakamalla kunnallisverojen kannon ja rahatoimen hoidon puoliksi sekä säästöpankille että osuuskassalle,
kun ne suostuivat tekemään sen uuden kilpailuttamisen jälkeenilmaiseksi.
Osuuskassa pääsi kuitenkin 1931 osit-tain niskan päälle, sillä valtuuston
pu-heenjohtajan oli 1931 'Valittaen”
ohjat-tava säästöpankkia oikealle tielle ja sa-massa nuhtelussa "kunnanvaltuusto rohkenee toivoa entisten
luottamuksel-listen ja hyvien suhteiden palautuvan Säästöpankin jakunnan välille”. Seuraa-vana vuonna valtuuston
”pankkipuo-lue” teki aloitteen, jonka mukaan kun-nan oli erottava osuuskassan jäsenyy-destä. Valtuusto hylkäsi kuitenkin
esi-tyksen äänesesi-tyksen jälkeen. Tällöin ai-nakin pääosa sosiaalidemokraatteja pi-dättäytyi kannanotosta. Valtuuston pu-heenjohtaja puolsi eroa, vaikka hän oli innokas osuuskassamies. Kahta vuotta myöhemminkunnankirjuri ryhtyi nosta-maan alhosta pulavuosien lainoituksissa liemeen joutunutta osuuskassaa.13
Kunnan varoihin kuuluivat pienenä
osana erilaiset lahjoitusrahastot, joista useimmat olivatperäisin 1800-luvun pa-rilta viimeiseltä vuosikymmeneltä. Niil-lä oli jo1920-luvulla enemmän historial-lista kuin taloudelhistorial-lista merkitystä.
Eni-ten niitä oli emäpitäjässä Huittisissa, v.
1930yhteensä neljätoista sellaista yleis-hyödyllisiin jaaatteellisiin tarkoituksiin lahjoitettua tai kerättyä rahastoa, joista annettiinvanhankäytännön mukaan tie-dot ns. maaherrain tauluihin.
Kunnantoimistojen perustamiseen oli varsinratkaisevasti vaikuttanut
siirtymi-nenkirjanpidossa MaalaiskuntienLiiton suosittelemaan käytäntöön. Kun se
to-teutettiin 1924 Huittisissa, niin
nettova-rallisuus laski kirjanpidollisesti vaikka-kaan ei todellisuudessa. Tällöin siirret-tiin nimittäin erinäisiävarauksia rahas-toiksi ja kirjattiin velkojen puolelle.
Muutoksen tarkoituksena oli saattaa
ti-linpito "enemmän liikekirjanpidon luontoiseksi, jottakaikki kunnan hallus-sa olevat rahastot jamuut asiat tulisivat kiinteämpään yhteyteen keskenään.”
Valtuuston tuli myös määrätä alitilittäjil-le ennakonotonrajat. Hallintokuntien
ti-linpidossa, etenkin suuria rahamääriä käsitelleen köyhäinhoitolautakunnan
toimissa, oli kunnissa jatkuvasti jotain huomautettavaa.
Huittinen ja Vampula kulkivat
Kau-vatsan jaKeikyän edellä uudistaessaan tilinpitojärjestelmiään.
Muutostapahtu-maan liittyi myös järjestelyjä tilintarkas-tajien valinnoissa, niin että neljänneksi tarkastajaksi tuli Maalaiskuntien Liiton edustaja. Keikyä jaKauvatsa eivät kui-tenkaan ennen sotia turvautuneet liiton apuun, vaan tarkastuttivat tilinsä jatku-vasti kolmella luottamusmiehellä. Vam-pulakin veti pulan kourissa 1930 vyön niin tiukalle, ettei palkannut liiton
am-mattimiestä. Tilintarkastajien lausunnot päättyivät usein rohkaisevaan ponteen, kuten Huittisissa 1937
noususuhdan-teen jo alettua: "Talousarvio on huolella laadittu ja vaikka yleinen sosiaalinen huolto on osoittautunutkin arviota suu-remmaksi ovat ehkä yleiset nousukon-junktuurit vaikuttaneet sen, että talous-arviossa yleensä on kirjanpidollisesti
voitu saada tulot suuremmiksi jamenot
pienemmiksi tilivuoden aikana.’’14