Suur-Huittisten historia III, 1

Suur-Huittisten historia III, 1

Raimo Viikki

3. OSA

se ei ilmoitellut paikkakunnan lehdessä.

PalvelukeskuksenaLauttakylä oli selvästi eriytynyt sitäympäröivästä maaseudusta.

Liikenne

Tiestö levittäytyy syrjäkyliin

Teollisuuden jakaupan kehittyminen niu- kasta

moninaiseksi

oli aikapaljon sen an- siota, että liikenneverkko oli kunnossa ja pystyi ^kasvamaan tarpeiden mukaan.

Suur-Huittisissa ei enää kaivattu lisää val- tateitä. Ne oli aikaa sitten tehty. Nyt niitä ylläpidettiin ja kunnostettiin. Uutta tietä rakennettiin hallintopitäjän syrjäkulmille,

minne asutus oli laajentunut. Samalla kohdistettiin huomio alueen liikekeskuk- sen Lauttakylän kulkuväyliin, joita käytti varsinkin kauppa javirkamiehet.

Huittisten nimismiespitäjä muodosti oman tientekolahkon. Punkalaidun oli päässyt ¹⁸⁷³ kivuttomasti irti ^siitä, Alas- taron Hennijoen kylälle se otti kovemmil- le. Käytännössä Hennijoki tunnustettiin Huittisista erilliseksi 1870-luvun jälki- puoliskolla, mutta tämä vahvistettiin vi- rallisesti vasta maaherran 1883 antamalla

päätöksellä.¹ Tielahkoon jäivätHuittinen (ja Keikyä), Kauvatsa jaVampula.

Käsiteltävän ajanjakson alussa paranivat Kauvatsan tieyhteydet. Lievikoskelta Ko- kemäen Kakkulaisiin johtava7 1/2virstaa pitkä tie valmistui ^1859. Näin lyheni mat- ka Poriin. Tällöin kauvatsalaiset olivat

"hyväntahtoisesti” osallistuneet niin selitettiin kolmekymmentä vuotta myö- hemmin ^ns. Riuttakorven tien raivaa-

miseen. Se oli kokonaan Kokemäen puo- lella ja vei Kauvatsan rajalta Säpilän kylään. Kulkuväylästä ^oli hyötyä kauvat-

salaisille. Kymmenen vuotta hankkeilla ollut tie LievikoskeltaPiilijoen metsäseu- dulle tehtiin 1860-luvun puolivälissä.

Kruununvouti oli^vaatinut, että^senraken- tamiseen oli osallistuttavamyös kokemä- kisten, koska Säpilän kylällä oli takaniit- tyjä Kauvatsalla. Kylätie jatkui Piilijoen-

maan Ilolan talolta edelleen Kiikoisiin.

Kauvatsalaisetryhtyivät hankkimaan sitä vuosisadan

vaihteesta

alkaen yleiseksi maantieksi.^Tämä onnistuivasta 1908, jol- loin kuvernööri ^{määräsi, että} niin oli tehtävä. Huittislaiset valittivat turhaan ^se- naattiin asti. Surkeassa kunnossa ollut kylätie levennettiin lähes viisimetriseksi, jase valmistui ajokuntoon v. 1914. Tiestä olipaljon hyötyä myös kiikoislaisille, kos- ka Kauvatsan ^asema oli heidän lähinrau-

tatieyhteytensä. He tarvitsivat sitä puuta-

varan, maataloustuotteiden ja kauppata- varoiden kuljetukseen.²

Tienhaaran torpalta Tyrvään Talan rusthollille johtava osuus laitettiin 1870- luvun puolimaissa. Kotkan kylän pari ta- loa pyysi Kauvatsan kuntaa 1881 osallis- tumaanratastien tekemiseen Sääkskosken sahalta Kiramon talolle. Kunta piti ^han- ketta tarpeellisena ^mutta liian kalliina.

Matkaa oli reilu peninkulma, ja tie olisi välittömästi hyödyttänyt vain seitsemää taloa, joista kaiken lisäksi neljä oli sahan lampuotitiloja. ^Kunta puolsi yleistä kylä- tietä tälle suunnallevasta v. 1918. Kynsi- kankaan tie ulottui Kokemäen Haistilasta Kauvatsalle. Kun 1880-luvullaryhdyttiin tutkimaan, olisiko siitä yleiseksi ^tieksi, se osoittaa, että liikenteen valtasuunta Kau- vatsalta ei enää kulkenut Huittisten

emäkirkolle. Kauvatsa oli jo 1800-luvun jälkipuoliskolla kääntynyt Kokemäen ja

Porin vaikutusalueeseen.³

Kauvatsalaiset innostuivat siinä määrin monista tieurakoistaan, että he olisivat ^jo 1876 halunneet erota itsenäiseksi Huittis- tentientekolahkosta. Heidän oli kuitenkin vielä pitkään tyydyttävä asemaansa van- hansuurpitäjän osana.⁴

Emäseurakunnassa Huittisissa entiset ^ta- kamaat olivat muuttuneet torppa-asutuk-

seksi jatarvitsivatkulkuyhteyksiä. Huhta- mon tietä,pituudeltaan 12 virstaa, alettiin tosissaan tehdä 1860-luvun alussa. Se ^er- kanee Porin—Hämeenlinnan maantieltä Leppäkosken kylässä jajatkuuHuhtamon- kangasta pitkin

Punkalaitumelle.

^{Se oli} monin paikoin kärryillä ajettavassa kun- nossa joennen suuria nälkävuosia. Huhta- mon kylätie oli jaettu sen käyttäjien ylläpidettäväksi. Vuonna 1887 alastarolai- set vaativat, että huittislaisilta evättäisiin Huhtamon tieltä Tammiaistenkylään joh-

tavan osan käyttöoikeus, joshe eivät osal- listuisi sen ylläpitoon. Vuosisadan vaih- teen tienoilla ryhdyttiin Huhtamon kul- makunnan liikenneyhteyksiä kohenta- maan myösKanteenmaan eli Koiranmaan tiellä. Sen alkupää osui Ilmiönsuon etelä- laitaan, mistä tie jatkuu Punkalaitumen Kanteenmaan ja Huittisten Löysälän ky-

län kautta Punkalaitumelle. Kruununvou- ti katsoi lausunnossaan ^v. 1901, että Kan- teenmaan kylätie oli välttämätön mm.

Leppäkosken, Löysälän ja Pöyriälän ky- lientorppa-asutukselle jasaattoi auttaa Il- miönsuon

kuivattamishankkeita.

Huhta- monkangas tarjosi oivan hiekanottopai- kan tietyölle.⁵

Rekikosken torppa-asutukselle oliryhdyt-

ty suunnittelemaan tietä yhtä aikaa Huh- tamonkanssa, ei kuitenkaan samaa vauh- tia, sillä Rekikoskella ei ollut yhtään kan-

tataloa hanketta edistämässä. Torppia omistavat talot eivät halunneet niskaansa kustannuksia, jotka olisivat aiheutuneet välillisesti vuokra-alueista. Vuonna 1859 laskettiin, että Rekikosken ^tie, pituudel-

taan lähes 12 virstaa, olisi tullut maksa- maan noin 2 300ruplaa. Maasto oli han- kalaa, ja tie olisi vaatinut ⁴ siltaa ja ³⁴ rumpua. Kaikki ^Sammun, Nanhian, Mäentaan ^jaHuhkolan talolliset lähettivät 1862 kuvernöörillekirjeen, missä he vas- tustivat tien tekemistä. He arvioivat saa- vansa torpanvuokrina enintään 180—-200

ruplaa vuodessa: niihin verrattuna kus- tannukset olivat heistä ylettömät. He uh- kasivat kernaammin jättää Rekikosken torpat autioiksi kuin ottaaosaa mielestään hyödyttömän tien ^tekoon, ”jota ^{me emme} koskaan käytä ja jolla ei tule olemaan mitään käyttöä meille eikä muuten ylei- sestikään.” Tuolloin vei kuitenkin jo Ilo- lan talolta Pyölön torpalle tilattomien käyttämä kärrypolku. Talollisten oli an-

nettava periksi.⁶ Saviojan ja Rekikosken välinen tieosuus^{(n. 9km)} saatiin kuntoon vasta vuosisadan vaihteessa. Se oli 1897

jaettu talollisten jatorpparien yhteisesti ylläpidettäväksi. Kruununvouti ^arvioi, että tien vaikutuspiirissä ”on sijoitettuina noin 50 hyvinvoipaa torppaa kauniilla ja hoidetuilla viljelymailla”. Vuonna ¹⁹¹⁸ maaherra ^määräsi, että Rekikosken tietä tuli jatkaa Kiikan puolelle Vähä-Illon kylätielle asti. Näin se lyhentäisi matkaa Huittisista, Vampulasta ja Alastarosta Tyrväälle ja Tampereelle ueita kilomet- rejä. Tulevan tienvaikutuspiirissä oli yhä

joukko itsenäisiätaloja jalaajatorppa-asu- tus, joiltaolikäytännössä kokonaan puut- tunut kunnon tieyhteys. Uuden osan piti olla valmis kahdessa vuodessa.

Lauhansuon torppaseutu hengitti ^ulko- maailmaan vainLoimijokea pitkin. Vuon-

na 1889kruununvouti määräsi nimismie- hen ^tutkimaan, olisiko uudisasutukselle mahdollista saadapysyvästi myös maayh-

teys Lauttakylästä. Vaivainentienjälki al- koi ^tästä lähin muuttua kantavammaksi.⁷

Kylätie Sammun kotometsän ja Ripo-

suon välille(4 km) tehtiinkärrykelpoisek- si ^1892—93.8 Tällöin oli otettu tielahkon työkohteiksi myöskylien sisäisten kulku- yhteyksien parantaminen. Lauttakylässä kunnostettiin ensimmäisenä Karpinkujaa

1876. Siihen määrättiin osallistumaan kaikki Suttilan haaran talolliset jatorppa- reista ne, joillaoli^hevonen, sekä Matikka-

lan ja Huittistenkylän Raution rusthollit.

Talollisten oli ajettava ^hiekkaa yhdeksän kuormaa manttaalilta jamuiden hevosta- louksien kaksi kuormaa. Kirkonkyläläis-

ten oli ojitettava kuja jatehtävärummut.

Oskar Kiviranta otti huolekseen neljäs-

osan ojittamisesta, hänelle koitui ehkä eniten etuakin tien laittamisesta. Karpin- kuja oli keskustan valtaväyliä. Paitsi kauppiaille jaoluttehtaalle siitä olihyötyä kuljettaessa postitoimistoon tästä tuli myös nimi Postikonttorinkuja kirk- koon, molempiin kansakouluihin, kun- nantuvallejavaivaistaloon. Se vaati jatku-

vaa huolenpitoa. _Tämä kyllästytti. Kun- nanvaltuusto katsoi v. 1906, ettei siihen olisi syytä tuhlata yhteisiä varoja, "koska joka kylässä onkujia, joilla kyllä on kulki- joitakun vaan kuntoon laitettaisiin.”⁹

Näitä muitakujia, joitapiti ^kunnostaa, oli kuitenkin eniten pitäjän keskustassa.

Levinkuja, pituudeltaan lähes 5 km, vei Mäentaan ohitse Vesiniitulle. Sitä laitet- tiin vuosisadan vaihteen molemmin puo-

lin.¹⁰ Karpinkujaan verrattava pätkä oli Lukkarinkuja eli ^Kirkkotie, joka johtiluk- karin asunnolta kirkolle. Sitä korjattiin yhtäaikaa edellisten^kanssa, samoinTiili- ruukinkujaa, joka yhdisti Mommolassa

Lauttakylästä Poriin jaTurkuun johtavat maantiet. Kruununvoudin mielestä⁽¹⁸⁹⁸⁾ jälkimmäiseen vajaan ^kilometrin pätkään ei olisipitänyt käyttää yhteisiä varoja. Se oli hänestä vain mommolaisten karjapolku eikä sillä ollut yleistä merki- tystä.¹¹ Särkimyssillan päästä ^kirkolle vievää Rantatietä parannettiin 1910.¹²

Lampaankedon kylätie (2 km) johti Huittisten osuusmeijeriltä Isonkäen talon rajalle Sammussa. Kun se välitti liiken-

nettä keskustasta Räikän ja Rekikosken suuntaan, maaherrapiti sitä 1907niin tär- keänä, että hän määräsi sen yleiseksi kylätieksi javahvisti sen ylläpidon neljäl-

le yksinäistalolle. ¹³ Sammun suunnalla kunnostettiin tällöin myös Siivolan tietä,

joka yhdisti Sammun ja ^Nanhian kylän, sekä Kurronkujaa, joka johti Pitkäsen ta- lolta Sammunjoen ^suuhun.14Lääninhalli- tus vapautti 1909 muutaman Lauttakylän talon Korkeakosken kylätien ylläpidosta.

Sitä pitkin pääsi Lauttakylästä Hurrin ^ta- lolle. Heidät oli velvoitettu tien osakkaik- si ^1829, mutta he vapautuivat ^{nyt siitä,} koska he eivät enää tarvinneet kylätietä viljelystensä ja ^muuten muuttuneiden olojen vuoksi. Kuluneet kahdeksankym- mentä vuotta olivat myllertäneet yhteis- kuntaa laidasta laitaan.¹⁵

Iso oli valmista. ^Valtatiet, "yleiset maan- tiet”, olivat tehneet risteyskohdastaan Lauttakylästä taajaman. Niitä kunnostet- tiin emäseurakunnanpuolella. Porista Ur- jalaan johtavaa maantietä suostuttiin1883 leventämään Huittisissa lailliseen ¹⁰ kyynärän mittaan, vaikka pitäjäläiset uu-

moilivat, että Porin yhdysradan valmistu- essa "liikepuheenalaisella tiellä myös tu- lee käymään jotensakinvähiin jatiekäy- tettäväksi ainoastaan kylätienä, joka ei

mitään levittämistä sitte enää kaipaa.”¹⁶

Mäkiä madallettiin. Maantien kulku siir- rettiin 1890-luvunpuolivälissä pois Risti- kankaan töykältä ja syrjään Karhuniemen harjulta. Porintiellä alennettiin 1914—15 Rautaportaan ahdetta. Kuormat olivat tul-

leet yhä painavammiksi.¹⁷

Keikyän teollistuminen aiheutti liiken- nejärjestelyjä. Äetsän villakehruutehdas

jakonepaja sekä useat Keikyän, Kauvat- san jaKiikan talolliset anoivat ^1899, että Kiikan TormilastaKeikyän kautta Kauvat-

san Työtilään johtava tie

tehtäisiin

ylei- seksi maantieksi. Se oli pituudeltaan va- jaa seitsemän virstaa ja vaati linjalleen neljä siltaa sekä seitsemäntoista rumpua.

Tietyö tarjottiin 37 osaurakkanaynnä eril- lisurakat niiden lisäksi. Kiikan jaKauvat- san välinen maantie valmistuilopullisesti

v. 1903.¹⁸

Saarnahuonekunnassa oli otettu vuosi- sadan vaihteessakäyttöön uusi ^talvitie, jo- ka vei Västingin asunnon ja Aarikkalan lautturin töllin ohi Kokemäenjoen jäällä aina Meskalan kylän ^rantaan. Täältä pääs- tiin Äetsän asemalle. Kun talvitie oli^outo matkustajille, viranomaiset neuvoivat merkitsemään sen paremmin, jottei siltä eksyttäisi sulaan.¹⁹ Vuonna 1905 senaatti määräsi, _että Huittisten tielahkon olira- kennettava ja ylläpidettävä yleisenä maantienä se väylä, joka yhdisti toisiinsa Kokemäenjoen eteläpuolisen Turku^— Tampere -tien ja pohjoispuolisen Kiik- ka —Kauvatsa -tien. Se ei aivan noudatta- nut vanhankylätien suuntaa.²⁰

Ei Vampulakaan jäänyt aivan syrjään uu- sista tietöistä. Murron tietä kahdeksi- sen virstaa rakennettiin 1860-luvun al- kupuolella. Siitä katsottiin olevan hyötyä paitsi Murron kyläläisille myös Kukon- harjan ja Siivikkalan kylälle sekä useille

Huittisten torpille.²¹ Vaikka maaherra oli 1899määrännytrakennettavaksi Palojoen torppaseudulle kylätien, se oli jätetty osaksi tekemättä. Kolmeavuotta myöhem- min asia luvattiin hoitaaloppuun.²² Vam- pulalaiset eivättyytyneet

leiviskäänsä.

He katsoivat jääneensätielahkossa lapsipuo-

len asemaan ja^{hakivat 1903} maaherralta oikeutta erota siitä. Vampulassa lasket- tiin, että kymmenessä vuodessa (1893^—

1902) kunta oli osallistunut6 732 markal- la Huittisten jaKauvatsan tie- ja siltakus- tannuksiin, mutta saanut takaisin vain

1 450 mk. Oli selvää, etteivät Huittinen ja Kauvatsa suostuneetVampulanvaatimuk-

siin. Kun myös paikalliset viranomaiset vastustivat Vampulan ^eroa, tientekolahko pysyi koossa vuoden 1918tielain säätämi- seen asti.²³

Teiden määrä jalaatu olivat kohentuneet 1860-luvulta vuoteen 1918 tultaessa, määrä enemmän kuin laatu. Rakentami- sen painopiste ^oli sijoittunut ^{ennen kaik-} kea Kauvatsalle jaHuittistensyrjäkulmil- le, laadun parantaminen lähinnä Huittis- tenkeskustaan. Vampulassa oli vähän ky- lien tai yksityisten talojen yhteisesti ylläpitämiä kyläteitä, Turun-tie kulki sen kautta vanhastaan.

Jälkimmäinen

^{oli kui-}

tenkin varmasti paremmassa kunnossa kuin se Kauvatsan yleinen ^tie, jokasuun- tautui Lauttakylästä Kauvatsan aseman tienoille ja edelleen kappelin halki Sääksjärvelle. Vielä 1914 se oli niin ka- pea, että kaksi kärrypeliä hädin tuskin mahtui sivuuttamaan toisensa.²⁴ Rakenta- misen aika olipäättynyt 1900-luvun alku- vuosiin.

Kun Kauvatsa oli ^saanut tieyhteytensä, niinkoko Huittisten hallintopitäjä oli kul- kuväyliensä puolesta selvästi paremmassa

asemassa 1870-luvun puolimaissa kuin

koko maa keskimäärin tai Turun jaPorin lääni. Tämä tulos saadaanverrataanpa tie- kilometrejä maaneliökilometreihin tai tie- metrejä asukaslukuun. Suur-Huittisten osa-alueiden kesken ei ollut 1880 suuria eroja, ^mutta sen jälkeen Vampula jäi suunnilleen läänin

keskiarvoihin.

^Huitti-

nen ja varsinkin Kauvatsa olivat selvästi sen paremmalla puolella. Vampulassa oli kuitenkin suhteellisesti eniten yleistä tietä, ja se sijaitsi liikenteellisesti pää- väylän ^varrella, mikä tasoitti kyläteiden määrällistävähyyttä.²⁵

Teiden rakentaminen ja kunnossapito kuului maanomistajille, manttaaleille.

Yhtä manttaalia kohti laskettu maantiera- situs oli 1875 vähäisin Turun ja Porin läänissä; Suur-Huittisissa vielä pienempi kuin läänin keskiarvo.²⁶

Vuoden 1883 asetus yksinkertaisesti tieluokitusta jakamalla tiet yleisiin ja yk- sityisiin.

Jälkimmäiset

^{olivat ns. taloudel-}

lisia teitä (tilustiet), joita yksityiset raiva- sivat ^omaan käyttöönsä. Yleiset tiet ryh- miteltiin maanteihinjakyläteihin. Tiente- kolahkoksi tuli ^nyt virallisestikäräjäkun-

ta.

Teiden teko jakunnossapito koski 1883 lähtien manttaalinomistajien lisäksi ve- rolle pantuja torppia ja ulkotiluksia, teol- lisuuslaitoksia sekä kruunua puistojansa osalta. Uudistuksesta huolimatta tienteko- rasitus kohdistui kovimpana edelleen ta- lollisiin, manttaalimiehiin. Teollisuuslai- tosten osuus manttaalimaksusta lisääntyi Huittisten,Kauvatsan ^jaVampulan _tiente- kolahkossa hitaasti. Se oli v. 1883 1.6 ^%, v. 1891 2.3 ^%, v. 1894 6.9 ^%, v. 1900 3.7

% ja^{v. 1910 4.9 %.} Vuoden 1894 epäta- vallisen suuriprosenttiluku aiheutui^siitä, että yhteinen kuntakokous määräsi kruu- nun omistamalle Lauhan puisto- eli uu-

dismaalle 6 manttaalin veron. Se putosi

seuraavassa arvioinnissa 2 manttaaliin ja katosi sitten luetteloista. Ensimmäisen maailmansodan aikana teollisuusmant- taaliltaperittiin enemmän kuin talomant- taalilta.²⁷

Maaherra oli 1884 määrännyt toimitet- tavaksi Huittisten lahkossa uuden jaon yleisten maanteiden ja maantiesiltojen ylläpitämiseksi. Kauvatsalaiset halusivat tällöin siirtyä urakkajärjestelmään, mutta saivat vastaansa vampulalaiset ja enem- mistön

huittislaisista tienosakkaista.

Kat- kerana Kauvatsan kuntakokous^{totesi, että}

"päätöksen syntymiseen oli vaikuttanut enemmän ^oman voiton pyytämisen ^halu, kuin perustetut tosiasiat.” Tientekolah- kon yleisestä kannastapoiketen kauvatsa- laiset hoitivat urakalla osuutensa Riutta- korven ^tiestä.28

Ensimmäiset muutokset vanhaan kunnos- sapitojärjestelmään koko lahkossa tapah- tuivat teiden talvihoidossa. Yhteinen kun- takokous keskusteli asiasta syksyllä 1886,

jolloinKauvatsan edustaja ja osa huittis- laisista kannatti teiden auraamisen jakun- nossapidon antamista urakalla tehtäväksi.

Vampulan edusmies jatoinen osa huittis- laisista puolsi yhä vanhaa järjestelmää, missä tienosakkaat hoitivat nuo tehtävät.

Sen verran he myöntyivät, että jos joku halusi teettää^urakalla, niinteettäköön sit- ten yksityisesti. Ratkaisun saaminen kesti kaksi vuotta, minkä aikana teiden talvi- kunnossapito hoidettiin vanhallaan. Se- naatti palautti asian uudelleen kuntako- kouksenkäsittelyyn.

Syksyllä ¹⁸⁸⁸ kuntakokous päätti, _että teidentalvikunnossapito tuli vastedes an- taa urakalla hoidettavaksi. Se tarjottiin ta- van mukaan huutokaupassa vähiten kor- vausta vaativalle, kolmeksi vuodeksi ker-

rallaan. Tilaisuudetpidettiin useammassa

paikassa, jotta saataisiin koolle riittävästi urakointihaluisia. Tientekolahko jakoi yleisetmaantiet vastuualueisiin ^siten, että Kauvatsan kunnallislautakunnan esimies hankki tekijät ^tieosalle, joka ulottui Sam- mun SepältäKokemäen rajaan; Vampulan vastaavasti Huittistenrajasta ^Alastaronra-

jaan ja Huittisten kunnallislautakunnan esimies etsi tekijät ”isonpitäjänkantapii- rin” teille. Huutokaupattavat osuudet tar-

jottiin venäjänvirstan pätkissä, ^tunnetusti

lumiset paikat kuitenkin puolta lyhyem- pinä mittoina. Järjestelmän lähdettyä pyörimään voitiin ^havaita, että pisimmät osuudet olivat huonoimmassa kunnossa.²⁹ Yleinen maantiejako kesäkunnossapitoa

varten toimitettiin v. 1886. Kun se pysyi sitten jatkuvasti muuttumattomana voi-

massa, se rasitti osakkaita eri tavoin. Lii- kennetiheys ja liikenteensuunta vaihteli- vat, jollointoiset saivathelpotusta toisten kustannuksella. Uudet lohkotilat saattoi-

Maanteiden pituus Suur-Huittisissa ^1880—1910

Jokisivun

^poikia kilometritolpalla. Valok.Paa- vo

Jaakola

1920-luvulla.^Keijo

Jaakolan

^kok.

Vanha ^Turun-tiekulkee^Sallilankylän läpi Vampulan kirkolla.Kuva 1920-luvulta.Antti Katajan kok.

vat joutua hoitamaan jopa peninkulmien päässä olevaa tieosaansa.³⁰ Huittisten kuntakokous toivoi v. 1903, ettäkoko lah- kossa siirryttäisiin urakkajärjestelmään.

Se ei toteutunutkäden käänteessä.³¹ Huittisten maamiesseurapuuttui ongel-

maan 1905—06 jaehdotti kunnalle maan- teiden kesähoidon myymistä ^urakoitsi-

joille.Koska asia tuli seuraavana vuonna esille eduskunnassa, kunta keskeytti

oman käsittelynsä. Maamiesseura pala- si uudelleen urakointijärjestelmän hyö- dyllisyyteen 1911—12 jatoi

ehdotuksen-

sa kuntakokouksen ratkaistavaksi. Tämä äänesti. Vanhaan jako-osuuteen perustu- neesta tienhoitokäytännöstä päätettiin luopua vuoden 1914 alusta lukien. Kaik- ki yleiset maantiet tuli tarjota urakalla ylläpidettäväksi viiden vuoden jaksoi-

na. Huutokaupattavat osuudet olivat 1/4 km:n mittaisia paitsi vähän liikennöidyil- lä jamuuten paremmilla paikoilla 1/2km.

Huonoksi käyvät puiset tiemmmut tuli järjestelmällisestivaihtaa kivisiin. Tielau- takuntia ei perustettu, vaan kunnossapi-

don valvojina toimivat edelleen lahkon kunnallislautakunnat.

Syksyllä 1913 huutokaupattiin sekä kesä- että talvihoito urakoitavaksi. Huit- tisten ja Keikyän yleisten maanteiden osalta hinnaksi tuli 9 000 mk.³²

Huittisten tielahko teki kulkuväylänsä pitäjän keskustaankin sorapintaisena.

Vaikeimmat osuudet olivat jokivarsilla, vaikein ehkä Loimankylästä Vampulaan

johtavatie. Sitä sortui 1886—87

Jokisivul-

la Rytin ja

Ala-Jaakolan

^{kohdalla pitkä}

lohko Loimijokeen.³³ Vielä 1900-luvun alussa Vampulan _tietä paalutettiin vajoa- mien estämiseksi. Kovasta puusta veiste- tyt paalut lyötiin jokipenkkaan kolmeen riviin, aina metrin välein toisistaan jarivit

samalla limittäin toisiinsa nähden. Vir- ranpuoleisten paalujen pituus oli viisi kyynärää, keskimmäisten neljä jatienvie- reisten kolme. Latvapaksuudeltaan ne oli-

vat vähintään neljä tuumaa. Vampulan kirkolla, leipuri

Lundenilta

nahkuri Hi- landerille, tie suojattiin vielä punaisiksi maalatuinkäsipuin.³⁴

Nimismiehen 1890 järjestämässä huuto- kaupassa myytiin tehtäväksi teiden var- sien kilometripylväät. Metrijärjestelmään siirtyminen poisti niiden tieltä virstatol- pat. Viisi talollista asetti matkamiesten oppaiksi nuo uuden ajan merkit: kilomet- ripylväät, tienviitat ja kestikievaritolpat.

Ne tehtiin puusta. Kuntakokous päätti

1909 nimismiehen esityksestä, että sitä mukaa kuin puutolpat lahosivat, _ne kor- vattaisiin ^kivisillä, korkeudeltaan vähin- tään 2.6m japaksuudeltaan 0.3 m.Niihin maalattiin valkoisellepohjalle mustat nu- merot kertomaankulkijalle matkan loput- tomuudesta.³⁵

Maanteiden teosta jäi arvet maisemaan.

Hiekkaa kului paljon. Vuoden 1883 asetus määräsi, että sitä sai korvauksetta ottaa maantien kunnostukseen metsä- ja ^ulko- palstoilta. Sen sijaan sisätiluksiltaja^haka-

maasta sai hakea santaa vain sovittua maksua vastaan. Tässä oli ^varattu oikeus myös pakkolunastustoimiin.³⁶

Huittisten tientekolahko ryhtyi 1890- luvun alussa etsimään ja virallistamaan hiekanottopaikoiksi sopivia alueita. Huit- tisissa pääkohteeksi muodostui Ristikan- gas, Kauvatsalla Grönfeldtien omistaman Kuoppalan tilan hiekkaharjanne. Näitä vähäisempiä oli mm. Karhiniemellä, Mommolassa ja Huhtamossa, luultavasti myös Vampulassa, mutta sieltä ei ole mai- nittuyhteistä suurta aluetta. Vuoden 1910

vaiheilla havaittiin, että yleisiltä hiekka- kuopilta alkoi maa-aines loppua. Niille asetettiin valvojat, kaksi kuhunkin kun-

taan, ja ne paalutettiin. Sannanottopaik- koja laajennettiin.

Jokunen

maanomistaja valitti. Pisin riita ^{(1911 —14)}syntyi tiente- kolahkon ja kauppaneuvoksetar Maria Grönfeldtin välillä Kuoppalassa. Entinen hiekkasuoni ehtyi eikä kauppaneuvokse-

tar vapaaehtoisesti suostunut siihen, että uusi avattiinLievijärveen päättyvään so-

raharjuun.³⁷

Yhteisistä sannanottopaikoista _{ei vielä}

1912 tiedetty, kuuluivatko ne kunnalle vai

tientekovelvollisille.

³⁸ Epämääräinen tilanne veti mökkiasutusta vuosisadan vaihteessa varsinkin Ristikankaalle mutta myös muille hiekkakuopille. Pahinta oli, etteivät mökkiläiset maksaneet ^veroa ke- nellekään ja viettivät osa heistä nimismiehen mielestä ”siivotonta elä- mää”.³⁹ Maantiellä oli laitansa.

Sillat ja lautat

Suur-Huittista pilkkovat joet japurot raja- sivat tiet siltojen ja lauttojen katkomiksi osiksi. Sillat muuttuivatpuisista ^kivisiksi, jonit jalautat vähenivät kiinteiksi silloik- si.

Siltoja oli yhteismitaltaan lähes kilo- metrin verran. Pienimmät olivatpituudel-

taan vain jonkinmetrin yltäviä, pisimmät sijoittuivat50 ja100metrin välille. Valta- osa kuului edelliseenryhmään. Niitä riitti kantamaan kaksi puuarkkua, kymmen- kunta oli jo 1860-luvulla myös kivisiä, holvirakenteisia. Pitkät olivat kolme- tai neliarkkuisia. Suurin oli emäkirkolla Pun- kalaitumenjoen yli johtava Särkimyssilta.

Se uusittiin 1884 kiviholviseksi.^{Kun te-}

kijänä oli "rakennusniekka” Kustaa Kuo- rikoski, siitä tuli esikuva eräille muille sil- tateille pitäjässä. Särkimyssillan kustan- nusarvio oli 15 500 mk. Lähes sen mittai- sia olivat Sammun jaHirvelän sillat Huit- tisissa, niitä jo lyhyempi Kanalan silta Keikyässä. ¹

Kun Kuorikosken mestarinäyte oli mal- lina, omapitäjäläiset pystyivät ^tekemään vähäisemmät holvisillat. Kauvatsalla ah- keroi 1880- ja1890-luvuillakivityömesta- ri

Jaakko

^{Kivinen, mutta} hänen ohellaan

myös talollinen Vilho Kopio ja maakaup- pias

Juha

Eskola-Tassari.²Vampulassa täl- laista monitoimisuutta osoitti samaan ai- kaan työmies Kaarle Keinonen ja Huitti- sissa talollinen Kustaa Erkkilä.³

Siltojenrakentaminen kuului tientekolah- kon velvollisuuksiin siinä missä yleiset tietkin. Kun Punkalaidun oli päässyt ^irti Huittistenpiiristä, tapahtui näinmyös sii- henrajoittuvalle Suttilan kulmakunnalle.

Tämä huomattiinvarsinaisestivasta 1887,

jolloin suttilalaisille sälytettiin osansa

pitäjän siltarasituksista.⁴ Punkalaitume- laiset olivat irtautumiseensa asti rakenta-

neet ja ylläpitäneet Hirvelän sillan. Se jäi heiltä huonoon kuntoon. Tientekolahkol- ta vei muutaman vuoden, _ennen kuin se saatiin uudelleenjaetuksi. Hirvelän sillan paikkaa muutettiin 1880 tien oikaisemi- seksi ja samalla silta voitiin tehdä ly- hyemmäksi, kivirakenteisena.⁵

Siltojenkunnossapitotavasta käytiin sa- manlainen mielipiteiden vaihto kuin maantieasiassa. Kuntakokous päätti 1876 aika niukalla äänten enemmistöllä, että kaikki Huittisten postimaantien sillat tuli rakentaa ja ylläpitää yhteisesti. Vähem-

mistöön jääneet kannattivat vanhan käytännön jatkamista: ne olisi pitänyt jättää jaetuiksi tieosakasten ^kesken, var-

sinkin kun ne oli tehty kivestä.⁶ Vasta 1912 kuntakokous päätti muidenkin tie-

osakkaille

^jaettujen siltojen ottamisesta yhteiseen hoitoon tie- ja siltakassan va- roilla.⁷

Kevättulvat nostivat veden pelloille ja^sil- takustannukset sietämättömiksi. Kulkki-

lan Suutarin tieosalla Kauvatsalla olleesta puisesta arkkusillasta todettiin v. ^1907, että^se sortui jokakevät. Tientekolahko lu- pasi maksaa puolet kuluista, jostienosa- kas suostuisi rakentamaan ^sen kivestä.

Kukonharjan Matintalon osuudella Vam- pulassa ollut Niemen silta päätettiin sa- maan aikaan holvata kivestä ja niin kor- keaksi, ettei vesi kävisi sen ylikeväisin.⁸ Suur-Huittisissa etenkin emäkirkolla jaVampulassa oli sellaisiin joenylitys- paikkoihin, mihin ei kiintosiltaa voitura- kentaa, oma ratkaisunsa. Se oli joni ^eli lauttasilta. Se

oli

niin leimallisesti huit- tislainen, että Elias Lönnrot otti 1866—80

ilmestyneeseen sanakirjaansa konkreetti- seksi esimerkiksi Lauttakylän jonin, kun hän kertoi sanan merkityksestä.

Vampulasta on mainittu ^1892, että siellä oli Loimijoen ylitykseen kolme laut- tasiltaa (Vampulankylän sekä Hongon ja Siivikkalan kylän kohdalla),kolme soutu- lauttaa(Tamareen ja^Soinilan kylien koh- dalla) ja yksi porraskulku ^(Soinilan jaPu- nolan välillä).⁹ Näistä ensimmäiset kor- vattiin kiinteillä silloillavasta 1900-luvun alussa.

Jonit

^{ulottuivat joen} rannalta toiselle.

Niiden leveys määräytyi hevosen kuor- man mukaan, joskin käytössä olimyöska- peita jalkamiehen lauttoja.

Joni

^{oli koko-}

naan veden kannattama eikä siinä ollut kiinteän sillan tukirakennetta.

Jäiden-

lähdön edellä lautta päästettiin irti toisel- tarannalta. Tällöin pieneni vaara, että se

rikkoutuisi tai uisi jäämassanmukana.

Joneista

^{suurin ja}merkittävin oli Laut- tasilta. Se oli kihlakunnansilta:senraken- tamisesta ja ylläpidosta vastasi Loimaan kihlakunta. Nälkävuoden 1867 lopussa

sen rakensivat jasitoutuivatylläpitämään kymmenen vuodenajanrusthollarit Oskar Kiviranta jaLredrik Takkula sekä talolli-

nen Lrans Kallo.¹⁰ Kontrahtia kuitenkin muutettiin, sillä syksyllä 1873 nanhialai- set talolliset Lredrik Hemmo ja Kustaa Torpo ottivat Lauttasillan rakentaakseen, ja he lupasivat myös pitää sen kunnossa tavaksi tulleetkymmenen ^vuotta. Viimei- sen kerran Lauttakylän joni tehtiin v.

1884.Kustannukset olivat noin 14 000 mk eli hieman vähemmän kuin Särkimyssil- lan.¹¹ Tuolloin tehty joni kesti ehjänä ai- noastaan määräaikansa. Vuonna 1893 mietittiin, rakennetaanko taas uusi vai korjataanko vanhaa. Kun kiinteä silta oli jo tavoitteena, päädyttiin jälkimmäiseen ratkaisuun. Sekin oli ^kallis, sillä "maa-

lauttoihin” eli jonin rannanpuoleisiin osiin tarvittiin ²⁰⁰kpl seitsemänmetristä kuusihirttä; isoon lauttaan ⁶³⁰ kpl neli- metrisiälankkuja; käsipuiden korjauksiin, puomeihin janiidentolppiin 129kpl kah-

deksanmetrisiä^hirsiä; tukirakenteisiin.66

kpl yhdeksänmetrisiä hirsiä sekä lautan tolppiin 10kpl parimetristä mäntyrankaa.

Käsipuiden kiinnityksiin käytettiin tam-

minauloja. Oli siinäpelkkään korjaukseen tarveainetta. Noin kunnostettuna jonia

laskettiin tarvittavan 5—6 vuotta.¹² Sen ylläpito annettiin vielä 1896 lopulla kiinteää siltaa suunniteltaessa puolek-

sitoista vuodeksi Hällin jaTorkin isännil- le. Heidän tuli samaan urakkaan siirtää se virrassa hieman alemmaksi pois töiden tieltä. Kun rautasilta valmistui, Lautta-

kylän jonimyytiin v:n 1898 lopulla "heti poiskorjattavaksi”. ¹³ Ikivanha ylitystäpä

Joet

^vaativatylityspaikoikseenerinäköisiäja-kokoisiasiltoja:

jäidenlähtö Loimijoesta keräsi 1919Lauttakylänrautatiesillalle ihaileviakatsojia. ^{V. 1898 vai} mistunut silta korvattiin ¹⁹⁸⁸liikenteellisistäsyistä suuremmalla. Keijo

Jaakolan

^kok.

Särkimyssilta ^{valmistui 1884,jase} oli itsensä Kustaa Kuorikosken käsialaa. Silta ^{purettiin 1950} luvulla. Huittisten ^museonkok.

Myös Sammunkivisiltä rakennettiin ^1800-luvunlopulla ja purettiin molempien edellisten^ta- voin kasvaneen liikenteen tieltä. Valok.Erkki Mäntylä ^1929.

Kuninkaisten myllysilta. Valok. Keijo

Jaakola

^1981.

oli menettänyt merkityksensä. Kiinteä sil-

ta tuli mahdolliseksi, koska luonnonolot olivat muuttuneet. Suurten nälkävuosien

jälkeen 1870-luvullatoteutetut laajat Ko- kemäenjoen perkaukset olivat tyynnyttä- neet pahimmat

kosket

ja alentaneet Loi- mijoenkinpintaa. Lauttasilta ei myöskään enää kestänyt kasvaneen liikenteen rasi- tuksia; Lauttakylä oli alueellisen vaihdan- nan keskus.

Huittisten nimismiespiirin kunnat las- kivat v. ^1880, että tavallisen arkkusillan ylläpito tulisi jonia halvemmaksi.¹⁴ Paria vuotta myöhemmin pystyttiin jo arvioi-

maan, että kiviarkuilla tuettu puupäällys- teinen silta saataisiin ^{67 000} markalla.

Loimaan kihlakunnan ^muut pitäjät eivät vieläkypsyneet hankkeen taakse: kustan- nukset pelottivat.¹⁵ Huittisten, Vampulan, Kauvatsan ^jaPunkalaitumen edusmiehet Punkalaidun kuului Lauttasillan sitein yhä tientekolahkoon päättivät kuiten- kin heinäkuussa ^1889,että jonintilalle oli rakennettava "arkkusilta harmaakivisellä alustalla ja rautaisella päällyställä”. He olivat hankkineet piirustukset ja kustan- nusarvion insinööriI. O. Teleniltä ja^aset- tivat tavoitteeksi sillan valmistumisen^en- nen vuotta 1894, jolloin jonin ylläpitokau- si oli päättyvä.¹⁶ Näissä laskelmissa pet- tivät kustannusarvio jaaikataulu.

Vuoden 1890alustakäynnistyi rautasil- lan rakentamiseksi hallinnollinen proses- si, joka päättyi ^siihen, että senaatti määräsi 14.12.1894Loimaan kihlakunnan sen tekemään. Sillan suunnitteli yli-in- sinööri Henrik TheodorTallqvist.Kustan- nusarvioksi merkittiin 117 000 mk, jase

jaettiin senaatin päätöksellä ^{siten, että} Huittinen, Vampula, Kauvatsa ja ^Punka-

laidun vastasivat puolesta jamuut kunnat

(Loimaa, Alastaro, Metsämaa, Oripää, Ko- kemäki, Harjavalta, Köyliö jaSäkylä] toi-

sesta puolesta. Kuntien yhteinen kokous päätti maaliskuussa 1895,ettätyö oli aloi- tettava viimeistään 1897 alussa jasen oli

oltava valmiina kahdessa vuodessa. Ku- kin kunta sai hankkia rakennusvarat par- haaksi katsomallaan tavalla.¹⁷ Rakennus- työtä johti ja valvoi edellä mainittujen kahdentoista kunnan yhteinen edustaja- kokous, pitäjien vuosisataisen yhteis- työperinteen jatkaja. Huittisilla oli siinä neljä edustajaa piirilääkäri Oskar Londen, kartanonomistajaFelix^Kandelin,

rusthollari

^OskarLyden ja

lautamies

Kus-

taa Sähkö Punkalaitumella kaksi ja muilla yksi varsinainen jäsen. Organisaa- tio oliraskas, jauusi kunnallisasetus vuo- delta 1898 kasvatti sitä ^vielä, niin että edustajakokouksen ollessa täysilukuisena koolla, siinä istui viisikymmentä vaki- naista jäsentä. Se asetti syystä käytännön asioita hoitamaan siltarakennustoimikun-

nan, jonka puheenjohtajana vilkkaimmal- ta valmistelu- ja rakentamisjaksolla (1895 —98) oli piirilääkäri Osk. Londen.

Hänellä oli tarpeellista kielitaitoa jaorga- nisointikykyä vaativan tehtävän läpivie- miseen. Siltakassan hoitajana toimi mv.

K. A. ^{Härkälä 1896—99,} jokatässä hieman yli 20-vuotiaana aloittelipitkää kunnallis- ta ^uraansa, sekä Kustaa Sähkö ^1900—22, kokenut kunnallismies ja lautamies.

Härkälälle maksettiinpalkkiona prosentti siltakassan vuotuismenoista. Sähkö sai kiinteänä vuosipalkkiona ^vähemmän, koska silta oli valmis hänen kaudellaan.¹⁸ Huittisten osuus sillan kustannusarviosta oli 28 300 mk eli suunnilleen neljäsosa lasketuista rakentamismenoista. Kuntako- kous päätti v. 1895 äänestyksen jälkeen rahoittaa sen pitkäaikaisella lainalla, jos kruunu sellaisen myöntäisi. Senaatti hylkäsi huittislaisten ^anomuksen, joten

hanke oli rahoitettava tavanmukaisin manttaaliperustein.¹⁹

Siltarakennustoimikunta sai ¹⁸⁹⁵kuntien yhteiseltä kokoukselta valtuudet "tilata mainittua siltaa^sieltä,mistävaan saadaan parhain ja ^halvin”.20 Rakennustoimikun- nan puheenjohtaja Osk.Londen pyysi tar-

jouksetkoti- jaulkomaisilta valmistajilta.

Niistä kolme vastasi, jatoimikunta päätti tilata rautasillan Belgiasta Valere Ma- billen tehtaalta. Sen tarjouskatsottiin hal-

vimmaksi.

Londonin ja tehtaan välinen kirjeenvaihto käytiin ranskaksi. Valere Mabille teki myös lujuutta parantavia muutoksia Tallqvistin laatimiin piirus- tuksiin.²¹

Pääosa rakentamisesta tehtiin päivätöin, pienempi osa urakkana. Työtä ^{valvoi ra-} kennusmestari G. A. Sundqvist, apunaan

J.

^{A. Blässar. Sundqvist} ei ollut halunnut kaitsijaa eikä sitä myöskään tehtävään otettu, vaikka rakennustoimikunta oli alunperin niin ajatellut.Rakennusmestari sai kelpo kuukausipalkan: 200 mk eli sa- man, minkä renki vuosipalveluksessa an- saitsi rahana koko vuodessa. Sundqvist ja hänen apulaisensa tekivät työnsä kunnol- la. Sillan valmistuttua rakennustoimikun- ta ehdotti heille muistolahjaa, mutta kun- tien yhteinen kokous ei suostunut siihen,

"koska, kuten useat puhujat mielipi- teenään ^lausuivat, sellainen päätös mah- dollisesti sotisi yleisiä asetuksia vastaan”.

Lahjasta pelättiin tulevan lahjuksen.

Pöytäkirjaan merkittykiitos sai riittää hy- vin tehdystä työstä.²²

Siltapilarien kivet louhittiinRipovuores-

ta, mistä niitä otettiin samoihin aikoihin myös pitäjänmakasiiniin. Virtapilareiden kymmenen kerrosta imivät kiveä kuutioit-

tain. Perustukset tehtiin hyvin, sillä silta ei ole vuosikymmenien aikana painunut.

Vuoden 1918 melskeissä vaurioitui kun- nan keskustan puoleinen pilari. Sitä kun- nostettiin vankityövoimalla, mutta vi-

noon se jäi.²³

Kivimiehille riitti työtä kolmeksi vuo- deksi, talollisille tarvepuiden ^sahausta, torppareille tervanpolttoa ja Lauttakylän suurimmille liikkeille eniten kauppa- huone A. Nordgrenille sementin ja muiden tavaroiden välitystä. Ne tuotiin

junalla Kyttälän asemalle ja sieltä laiva- teitse Lauttakylään.²⁴ Rakennusurakka oli suuri ja vaivalloinen silloisin keinoin ja menetelmin.

Rautasilta valmistui vuoden 1898 jälki- puoliskolla. Ratainsinööri K. V. Wirze- nius toimitti katselmuksen 24.10. ja

10.11.1898, jolloin hän totesi, että sillan rautaosat ja puinen siltakansi olivat pii-

rustusten mukaiset. Sähkön hevonen koe- kuormitti sillan vetämällä kivillä lastatun kärryn sen yli. Pilareista insinööri saattoi sitten luottavasti merkitä pöytäkirjaansa vain, että "siltamuurinkivityötä ^ei voi ul- koapäin sitä arvostellen muuta lausua kuin ettäse näyttää tukevaltajatarkuudel- tatehdyltä.” Sitä se on ollut.

Silta tuli maksamaan kaikkineen 123 000 mk, joten neljän vuoden takainen kustannusarvio piti varsinhyvin paikkan-

sa. Kulut jakautuivat seuraavasti:

rautaosa kuljetuksineen 40 747 mk

rautaosantullimaksu 11 489 mk puuaineet pohja-

varustuksiin jakansiin 6 270mk kivi- japuutöiden työpalkat

ynnä muut kulut 64 494 mk yhteensä 123 000 mk

Tullimaksu olirakennuttajille yllätys. Se- naatti oli ¹⁸⁹⁸ hylännyt tullittomuutta koskevan hakemuksen.

Vastaanottokatsel-

muksessa olivattyytymättömiä ^oikeastaan vain tilintarkastajat. Heidän mielestään rautasillan tilaaminen ulkomailta ei ollut tullut edulliseksi. "Ainakin samalla mak- sulla olisi se voitu kotimaasta ^saada, minkä olemme huomanneet tarjouksia toisiinsa vertaillessamme, vielläpä huo- mattavasti vähemmällä”, tilintarkastajat niuhottivat.²⁵

Rautasillan länsipäähän, Käyrän puo- lelle, rakennettiin 2.5 x 2.5 metrin vahti- koju, sillalle asetettiin puomi jasiltavah-

diksi palkattiin työmies Matts Mattsson Huittistenkylästä.²⁶ Hän oli kotoisin Pun- kalaitumelta, ollut nuorena Amerikoissa

jatullut sieltä 1800-luvunlopulla _Huitti- siin, jonka kirjoissa hänet aluksi maini- taankinkullankaivajaksi. Hänestä tuli Sil- ta-Matti, kaikkien tuntema pieni, viik- sekäs mies sillan lakaisuharja oli käyttäjäänsä pitempi ^—, joka vähäisessä vahtikopissaan hoiti tehtäväänsäpäivin ja öin. Pimeän ajaksi puomi laskettiin sillan

eteen, jotenMatti oliherätettävä, jos mieli hevosellapäästä joen yli. Hänellä ei juuri vapaata ^ollut, sillä pahimmassa tapauk-

sessa se supistui pyhien kahdeksaan mak- suttomaan tuntiin. Hanna-vaimolta liike- ni onneksi tuiki tarpeellista tukea. Silta- Matti esti maksuttoman hevosliikennöin- ninrautasillalla, jakuvernöörin määräyk-

sestä sillanmolempiin päihin pannut tau- lut ilmoittivat, että hevoshurjastelu, juos-

ten ajo, oli sakon uhallakielletty.²⁷

Kaikkia ylikulkupaikkoja ei saatu kiin- teiksi silloiksi. Muutaman Vampulan ja Huittisten pikku jonin lisäksi oli pari

suurta lauttaa eli lossia. Karhiniemen lautta välitti liikennettä Kokemäenjoen

yli Riponiemen kohdalla. Se oliyhä 1860- luvulla soudettavaja käyttökelvoton ^syys- myrskyissä sekä jäidenlähdönaikaan. Sen rakensivat ja ylläpitivät aina 1880-luvun lopulle vanhan tavan mukaan pelkästään kauvatsalaiset jaKarhuniemenkylän asuk- kaat, joillesiitä myöskoitui suurin hyöty.

Lautan tekoa varten Kauvatsa oli jaettu kolmeen lauttakuntaan. Ne valmistivat vuoroon lossinsa, neljäs kuului sitten kar- hiniemeläisten tehdä. Kuvernööri vahvis- ti tämän perinteisen käytännön yhä ^1878,

kun kauvatsalaiset olivat halunneet

sitä

muutettavaksi.²⁸

Karhiniemeläiset tahtoivat 1879, että kau- vatsalaisten oli veistettävä vielä toinen

lossi käytössä olevan lisäksi. Kappelin miehet torjuivat ^sen, sillä "kahden lautan pitäminen yhtaikaa olis suurta metsän tuhlausta jotanykyiset olot ei enää kestä jaettei missään kahta lauttaayhfaikaa pi- detä”. Lossi oli tuolloinpituudeltaan kuu- si syltä, leveydeltään kahdeksan kyynä-

rää, jasiinä oli puomitmolemmilla sivuil- la ja päissä. Lautturin tehtävä annettiin hoidettavaksi kolmeksi vuodeksi kerral- laan, jahän sai palkkiona kuljetuksista 15 p hevosmieheltä ja5p jalankulkijalta.²⁹

Vuonna 1887 kauvatsalaiset ^vaativat, ettäKarhiniemen lossi oli siirrettäväkoko tientekolahkon yhteisesti ylläpidettäväk-

si. Vanhankäytännön muuttaminen ei ol- lut helppoa, sillä se johtivalitusten tielle.

Vaikka kruununvouti väitti lausunnos-

saan, että "Huittisten pitäjän ^saatikka Wampulan kappelin asukkailla tuskin koskaan on asiaa Kauvatsan kappeliin ja

siis ei vedä vähintäkään hyötyä Karhinie- men lautasta, jos se sitten on olemassata-

hi ^ei”, niin senaatti määräsi ^{1891, että} Huittisten, Kauvatsan ^ja Vampulan tuli yhteisesti vastata lossin rakentamisesta ja

kunnossapidosta. ³⁰Kunnat asettivat tehtä- vää hoitamaan kolmeksi vuodeksi kerral- laan valitun toimikunnan, kunnes tämä velvollisuus siirrettiin 1897kunnallislau- takunnalle.³¹

Aarikkalan eli Västingin lautan rakenta- misesta ja kunnossapidosta ^tehtiin sopi-

mus v. ^1883. Vaatimattomana se yhdisti Kokemäenjoen vastakkaisilla rannoilla

olevat Aarikkalan ja Kiviniemen kylät.

Lautta oli erittäin tärkeä varsinkin virran länsipuolisille kylille: Aarikkalalle, Hon- kolalle, Krekolalle, Meskalalle, Partalalle, Pehulalle, Saappalalle, Tervaportille ja Villilälle. Ne saavuttivat näin Kokemäen-

joenitäpuolta kulkevanTampereen jaTu- run välisen maantien. Vuonna 1887 lossin

ylläpitäjien joukkoonhaluttiinmyös^Kau- vatsa sekä joen itäpuoliset kylät Kei- kyästä. Ne kieltäytyivät, mutta lupasivat maksaa tavanomaisen lauttarahan ^silloin, kun asukkaat tarvitsivat tätä kulkusuun- taa.

Kokemäenjoessa ui Poriin vuosittain satoja tuhansia tukkeja. Lauttausyhdistys vastusti Aarikkalan lossin rakentamista.

Kruununvouti Karl Lyden oli jyrkästikei- kyäläisten puolella, "sillä tukinlauttaus

joessa tarkoittaa ainoastaan yksityisten kauppiasten voitonpyyntöä, jota vastaan Aarikkalan lauttasillan aivottu rakentami- nen tarkoittaa koko paikkakunnan ylei- sempää välttämätöntä ^tarvetta, mihinkä verraten yksityisen voitonpyyntö saisi väistyä.” Kruununvoudin kanta voitti ja lautta tehtiin. Kulkumaksusta olivat va- paat sen ylläpitäjät, muilta perittiin sama taksa kuin Karhiniemen lossilla.³²

Karhiniemen ja Aarikkalan lossit olivat vetolauttoja. Ne olikyhätty pyöreistä hir-

sistä; köydet oli punottu oljista javitsak-

keistä. Vuosisadan vaihduttuane muutet- tiin lankkurakenteisiksi, aluksenmallisik- si. Vetoköydeksi tarvittiin teräsvaijeria.

Vuonna ¹⁹¹¹ ilmoitettiin Karhiniemen lautan kooksi 55

m ²

^ja kantavuudeksi 4 500 kg sekä Aarikkalan lautan vastaa- vasti 39

m ²

^{ja4 000kg.}

Jälkimmäinen

^oli

kuitenkin liikenteellisestienemmänkuor- mitettu, sillä 1913 sen mainittiinkuljetta-

neen kuukaudessa keskimäärin 1 200 he- vosta ajovälineineen Kokemäenjoen yli, kun Karhiniemen lautan osalle tuli vain 300 hevosta. Kummallakin

lossilla oli

lautturinsa, joita varten oli rakennettu pienet mökinpahaset.³³

Karhiniemen ja Aarikkalan lossit sekä Lauttakylän rautasilta olivat Suur-Huittis- ten ainoat maksulliset ylityspaikat tie- osuuksilla. Niissäkin oli kylliksi. Ras- kaimmin suoritteet koskivat ^niitä, jotka useimmin ylityspaikkoja tarvitsivat: lä- helläasuvia.

Tilaton väki valitti 1895 Karhiniemen lauttarahasta maaherralle. Nimismies ker- toi, ettei tilanne ollut niin vaikea, kuin nämäväittivät:

"Karhiniemen kulkulauttaa ^{on näihin} saakka^sitenkäytetty ettävarakkaammat tilattomat henkilöt, jotkauseasti kulke- vat tätätietä, ovat lautturin kanssa ^siittä

suostuneet urakka maksoon vuodelta ja että ^varaton sivukansaynnä lapset ovat

maksutta ^päässeet lauhalla ylikulke-

maan ^... Pitäjän vaivaiset jakunnanapua nauttivat ovat aina ilmaiseksi päässeet lauttassa kulkemaan ja ^{ovat mielestäni} kunnan isäntävallan alaisina vieläkin^sa- maaetua oikeutetut nauttimaan.”³⁴ Aarikkalan lauttarahasta vapautetut jou- tuivat 1911 myös maksuvelvollisiksi.

Tientekolahko pakotti heidät siihen. Se katsoi, _että jotkut tilalliset käyttivät oi- keutta väärin kuljettamalla ilmaiseksi

Huittislaista jokimaisemaa "tyylikkäimmillöän^” jolloinkin1900-luvun alussa.SNL, Satakunnan

museo.

Keikyän vanha lautta kesällä 1924, vastarannalla Keikyän osuuskauppa. Pentti Oittisen kok.

Lauttakylän sillalta^kootutylikulkumaksut ^1900—1920.

suuret määrätkarjanrehua Äetsän asemal- le. Lisäksi oli ^havaittu, että muutamat va- rakkaat liikemiehet, jotka omistivat vain pienen palsta- tai lohkotilan jasuorittivat siitä tiekassaan ainoastaan jonkin pennin, käyttivät surutta hyväkseen talo-osaan si- toutunutta maksuvapautta. Nurisematta ei saavutetuista oikeuksista luovuttu. Itse ylikulku oli annettu lautturille siten ura- kalle, että hän sai periä kaikki ^maksut, kun antoi vuosittain tiekassaan sovitun korvauksen.³⁵

Pahimpana ylikulkumaksu koettiin Lauttakylän rautasillalla, missä liikenne oli vilkkainta. Sen koonnista tuli kolme- kymmenvuotinen ^sota, jossa vastakkain olivat Huittinen jaLoimaan kihlakunnan muut kunnat.

Kruununvouti kertoi ^1876, ettei Loimaan kihlakunnassa ollut vahvistettuja lautta- eikäylikulkumaksuja. Huittisten kuntako- kouksen esittäessä 1882Lauttakylän jonin

muuttamista arkkusillaksi se arveli, että kustannukset perittäisiin manttaalisuori- tusten lisäksi siltarahoina eli ylikulku- maksuina. Vuonna 1883 annettu keisaril- linen julistus myönsi oikeuden kantaa sil- tarahaa kunnossapitokustannusten katta- miseksi, jos rakennuskulut nousivat yli

10 000 markan. Näin suuriin hankkeisiin valtiovalta tarjosi apuaan suunnittelu- ja työnjohtotehtäviin, kuten Huittisissa oli tapahtunut.³⁶

Lauttakylän sillan ylikulkumaksun kantaminen otettiin esille tammikuussa 1899 pidetyssä kuntien yhteisessä ko- kouksessa. Sen perimistä kannattivat kaikki muut paitsi Huittinen. Perustelut olivat molemmin puolin taloudelliset.

Loimaan ja ^Alastaron johdolla kihlakun- nan muut kunnat tukeutuivat 1883:nase- tukseen sekä selittivät, että olikyllin ras- kasta pitää kunnossa ^omat sillat saati sit- ten ulkopuoliset. Huittinen puolestaan tulkitsi rovasti Wilhelm Lindstedtin suul-

la toiselta kannalta asetusta japäätteli ai- van oikein, että

siltamaksut

lankeaisivat pääasiassa sen suoritettaviksi.

Kokouksen enemmistö päätti, että yli- kulkumaksu kootaan. Sen suuruudeksi määriteltiin 10 penniä

yksittäishevoselta,

15penniä

parivaljakolta

^ja5 penniä jokai- selta

seuraavalta

rinnakkaiselta hevoselta.

Kulku oli vapaa kirkkopyhinä kello kah- deksasta aamupäivällä kello neljään il- tapäivällä. ^Maksuttapääsivät jalankulkijat

ja karja. Päätös vahvistettiin syyskuussa

1899pidetyssä kokouksessa, jolloin myös kiellettiin 20 markan sakon uhalla juos- tenajo sillalla.³⁷

Huittinen ei tyytynyt ylikulkumaksusta tehtyyn päätökseen, ^{vaan vei asiansenaat-} tiin asti. Lauttakylässä asunut kruunun- vouti Karl Lyden asettui lausunnossaan omiensa puolelle. Hän ^vaati, että maksua saisi kantaa vain Loimaan kihlakunnan ulkopuolella asuvilta ja että virkamiehet tuli vapauttaa siitä. Vaikka maaherra ja^se- naatin esittelijä yhtyivät kruununvoudin kantaan, senaatti pysytti siltamaksun.

Kuntien yhteinen kokous päätti kesä- kuussa 1900, että maksua kannetaan kaut-

ta vuoden jasitäperimään tulipalkata eri- tyinen ^vahti.38

Siltavahdit ja rahastonhoitaja tekivät teh- tävänsä tunnollisesti. Sillan hoitokunta ei

päässyt huomauttamaan maksujen koon- nista. Ei huittislaisillakaan ollut aihetta moittia toimimiehiään, mutta siltarahan aiheellisuudesta he purnasivat.

Ylikulkumaksun perintä ^haittasi pitäjä- läisten liikkumista. Kun vasta perustetun Huittisten Osuusmeijeri Oy:n johtokunta laati v. 1900 ohjeet maitokuskeilleen, _se lupasi, _että meijeri maksaisi siltarahat, mutta vaati, että talvisaikana kuormat oli

vedettävä jäitse sillan ohi. Vuonna ¹⁹⁰⁵ osuusmeijeri luopui siltarahan maksami- sesta kuskeilleen.³⁹

Oli yleistä, että jääkelien aikanaajettiin siltaa kiertäen. Raskaiden kuormien vedättäminen hevosilla jokitörmää ylös oli kuitenkin suoranaista eläinrääkkäystä.

Huittislaiset vetosivat tähän sekä ^siihen, että talvella siltamaksujen koonti oli tap- piollista, kun he 1903 pyysivät ^kuntien yhteistä kokousta lakkauttamaan siltara-

han perimisen joulukuun alun ja huhti- kuun lopun väliseksi ajaksi. Maksu rasitti varsinkin rautasillan lähellä asuvia vilje-

lijöitä, joiden oli kuormineen kuljettava sillanyli. Huittinenpyrki käyttämään vai- heittain etenevää taktiikkaa vapautuak-

seen rasituksesta. Organisaation enem- mistö jyräsi heidät, eikä senaattiin asti vietyvalituskaantuottanut tulosta.⁴⁰

Huittislaiset eivät luovuttaneet. ^He lisäsivät tulivoimaa ja kävivät taistoon myös sanomalehtien välityksellä.⁴¹ Heitä ärsytti myös ^se, että siltakassaan koottiin jatkuvasti enemmän rahaa kuin sillan kunnossapitoon kului. Puhdas tuotto oli vuosittain 1 000—1 600 mk, jarahaston suuruus v. 1912 oli jon. ^{19 000} mk. _Las- kettiin, että silta voitiin pitää kunnossa pelkästään sen koroilla. Oli ^väärin, että rautasillasta oli tulossa huittislaisten kus-

tantama liikeyritys.

Kihlakunnan muut kunnat torpedoivat

1916 huittislaisten vapautumisyritykset muotovirheellä asiankäsittelyssä, ja ¹⁹¹⁷ lisättiin ylikulkutaksaan autoja koskeva 25 pennin maksu. Maaherra ei vielä 1917 suostunut poistamaan siltarahaa, koska kassassa ei ollut niin paljon varoja, kuin silta oli maksanut. Perusteluja löytyi mo- lemmin puolin. Tietysti raha oli tarpeen.

Ruostumisen estämiseksi rautaosat oli ta- pana maalauttaa viiden vuoden ^välein, ja

käytössä kuluvaa kansitusta oli uusittava.

Vahdille täytyi ^maksaa palkkio, samoin rahastonhoitajalle jaraskastekoiselle luot-

tamusmieskoneistolle.⁴²

Vuonna 1918 annettu tielaki toi vasta

helpotuksen. Maantiet sekä niihin sijoit-

tuvat lautat ja sillat otettiin valtion hal- tuun.

Kievarikyydillä

Maanteiden varsillapalvelivat matkailijaa kestikievarit eli majatalot. Lauttakylän, Kiviniemen jaVampulan kievarit osuivat Tyrvään ja Alastaron suuntaan kulkevan avuksi, Lauttakylän kievari myös Ko- kemäen jaUrjalan linjaa matkaavan tielle.

Kun Kauvatsa sai virallisesti ^maantien, perustettiin sinne 1880 reservikyytipaik- ka. Sen otti urakalla hoitaakseen talolli- nen Vihtori Marttila.¹

Kestikievarien pidossa tapahtui vuosina 1860—1918 melkoisia muutoksia. Liiken- netiheys ^kasvoi, uusia majataloja perus- tettiin,kyytijärjestelmä vaihtui toiseksi ja toi kievari-isänniksi uudenlaisiayrittäjiä.

Kestikievareissa oli hevosia sen mu-

kaan, mitenpaljon ne joutuivattekemään kyytiä. Lauttakylän majatalossa oli 1860- ja 1870-luvulla 21—22 hevosta, joista kuusi hollikyyteihin jaloput reserviajoi- hin; Kiviniemen ja Vampulan majatalois-

sa 13hevosta kummassakin (3 holli- ja10

reservikyyteihin). Lauttakylän hevosluku oli suurin koko kihlakunnassa. Kivinie- messä ja Vampulassa isännät olivatkäyt- täneet ^{muutamana vuotena} lisäksi kahta omaa hevostaan.² Reservihevoset olivat kievaria lähimpänä

olevista

^{taloista, holli-} hevoset taas kauempana sijaitsevien ja ^ne

tekivätvuoronsa erityisen listan mukaan.

Suurten nälkävuosien jälkeen (1868^— 73) Lauttakylän kestikievarin liikenneti- heys oli kaksinkertaistunut. Kruununvou- ti arvioi ^{v. 1876,} ettämajataloon tarvittai- siin seitsemäs hollihevonen.Reservihevo- sista joutui kukin ajamaan suunnilleen kyydin viikossa. Kun tuolloin valmistu-

nut Tampereen—Turunrata alkoi hitaasti vähentää kyytien ^määrää, ei hollivuoroja lisätty. Ajot jakautuivatmyös epätasaises- ti eri kuukausien javuorokausien osalle.

Vuodessa oli monta päivää, jolloin ^kaik- kia hollihevosia ei tarvittu kuljettamaan matkustavaisia.³

Pitäjän talonpojat olivat koettaneet eri keinoin saada lievitystä lisääntyneeseen kyytirasitukseen. Sitä yritettiin siirtää

muille kunnille. He halusivat 1871 muut- taa Kiviniemen kievarin Tyrvään Kilpi- joelle, jolloinTyrvään osuus olisitaas voi- tu lykätä Karkun harteille. Toiselta puo- len Urjala oli työntämässä taakkaansa Huittisten nimismiespiiriin Punkalaitu- melle, joka osaltaan pyrki saamaan apua piirin toisilta kunnilta.⁴ Helpotusta haet- tiin myös järjestelmää muuttamalla. Kei- noksi valittiin tienteon tavoin urakointi.

Kestikievarilaitoksesta 1883 annettu ase- tus velvoitti ottamaan käyttöön urakkajär- jestelmänkahden vuodenkuluessa, mutta sitä oli kokeiluluontoisesti sovellettu jo aiemmin eripuolilla maata.⁵Kun asia tuli 1873 esille Huittisten kuntakokouksessa, ei ^se ollut kuin paikallisesti uutta. Lautta- kylän kievarinpito haluttiin tarjota pie- nimmän korvauksen pyytävälle sillä eh- dolla, ettei hevosesta tarvitsisi maksaa enempääkuin 10mk eli 20 mkmanttaalil- ta. Ehkä tuo oli liian ^vähän, sillä siihen palattiin vasta v. 1880. Asialla olivat ^nyt kauvatsalaiset, jotka tahtoivat antaa koko käräjäkunnan hollinpidon urakalle. He ar-

velivat, että rahakorvaus jakaisirasitusta tasaisemmin jakilpailu pudottaisi hinto-

ja. Lauttakylän kievarista saisivat tehdä tarjouksia siitä venäjänvirstan säteellä si-

jaitsevat^talot,Kiviniemen kievaristaKivi- niemen jaHelihän talot sekä Punolan kie- varista talot Salmenojalta Sallilaan asti.

Kuvernööri hyväksyi seuraavana ^vuonna tämän käytännön.⁶

Vuonna ¹⁸⁸² järjestetyssä ^huutokau- passa sai Lauttakylän kievarinpidon kauppias K. V. Nordgren ^{2 980 markan}

vuosikorvauksella

ja Vampulan ^kello- seppä, talollinen

J.

^{F. Lunden 550markal-}

la vuodessa. Kyytivelvolliset huomasivat maksaneensa liikaa. Kun kuvernööri kiel-

si 1884 urakoitsijoita enää jatkamasta, he veivät sopimuksen hovioikeuteen asti.

Tämä tuomitsi kunnat korvaamaan.⁷ Sen verran hyötyä^{riidasta oli,} että 1884 järjes- tettiin uusi tarjouskilpailu. Oluttehtailija

Mauritz

Johansson

^{oli päättänyt vallata}

kaikki neljä kestikievaria. Kuntakokous oli 1870kieltänyt viinanmyynnin majata- lossa, mutta olutkauppaa ei vielä ollutra-

joitettu.Se oli kuitenkinvedetty pois puo- deista, joten Lauttakylän prykille oli ^tär- keääpitää hallussaan avoinna olevat jake- lukanavat.Kilpailu oli tiukka.

Johansson

teki joka kievarista 5 mk halvemman tar-

jouksen kuin lähinnä ^seuraava huutaja.

Hänellä oli takuumiehinä kaksi pitäjän mahtavinta rusthollaria Oskar Kivi ja Kaarle Takkula muttahän ei saanut ma-

jataloja. Tilaisuudesta oli poistunut kes- ken kaiken kaksi muuta vaikutusvaltaista talollista. Senaattiin asti viedyin valituk-

sin kestikievarit pysyivät entisillä isän- nillä, joskin hinnoiltaan selvästi halven- tuneina.⁸

Seuraavan sopimuskauden alkaessa vampulalaiset olisivat halunneet muuttaa

majatalon paikkaa, koska he uskoivat näin

saavansa hinnan putoamaan 695 mk:sta alle 200:aan. Kruununvouti oli kyllästy-

nytriitoihin. Samalla kun hän esitti sikä- läiselle kuntakokouksen esimiehelle, ettei kestikievaria vietäisi ainakaan Salmeno-

jalle^asti, hän varoitti vampulalaisia: "Ol- koon asia kuinka^tahansa, niintoivon kui- tenki ettette rupeaisirettelöimään, jotenka urakkasumma vielä enemmin kasvitettai- siin ja ^koko kestikievarinpito joutuisi kunnan niskaan.”⁹

Vuoden 1883 asetuksessa määrättiin ^re- servipaikat niille talollisille, joiden urak- kahintaan reservikyyti ei kuulunut lain- kaan tai joihin sekuului vain osaksi. Vam- pulan kuntakokous oli vielä 1884 sitä mieltä, ettei reservikievareita olisi tullut perustaa. Se ei pitänyt selvitettynä ^niiden edullisuutta vakinaisiin majataloihin ver- rattuna. ¹⁰ Kauvatsan entisen reservipai- kan lisäksi

sellainen

perustettiin 1884

Työtilään Huittistenrajalle ja ^{1901 Suul-} laan Punkalaitumen tielle. Reservikieva- reista tehtiin alusta alkaenkyytejä tarpeen

mukaan eikä niille ollutasetettu kiinteitä määrällisiä velvoitteita.¹¹

Kievari-isännät olivat yleensä ^varakkaita talollisia. Kruununvouti Karl Lyden ^kat- soi 1903 kyytilaitoskomitean mietinnöstä antamassaan lausunnossa, että lain tulisi

vastaisuudessakin

estää varattomien ja maattomienpääsymajatalonpitäjiksi. Hän oli myös ^{havainnut, että nämä} ylen har- voin turvautuivat maksullisiinkyyteihin.

Tästä syystä hän ei myöskään pitänyt ^koh- tuullisenasitä, että he joutuisivat^verotuk- sella tukemaan kyytilaitosta. Tilaton väki oli kruununvoudin mukaan "nääntymäi- sillään liian korkeista kunnallisveroista ja korotetuistapapiston palkoista” javaaras- sa joutua turvautumaan kerjäläisen sau-