Suur-Huittisten historia V

Suur-Huittisten historia V

Raimo Viikki

4. OSA

Kunnallistalous tarvitsee maksajan

Ennen talvisotaa talous oli ollut kovim- milla Vampulassa, jokaoli pahasti ^vel- kaantunut kunnan ostettua

Jonkan

non. Sota pyyhki pois kiinnelainat in- flaatiovaikutuksellaan, _mutta jälleenra- kennus, kuntien ja kuntainliittojen li- sääntyneet tehtävät, verotusrakenteen

muuttuminen, valtionosuuksien supis- taminen jamonet muut tekijät asettivat kunnallishallinnon ratkaistavaksi vai- keita ristisanastoja. Kansalaisten elinta-

sonousimäärällisesti jalaadullisesti yk- sityisten ansioiden jayhteiskunnan ^tar-

joamienpalvelusten tahdittamana.

Kunnissa ^menot näyttivät tietä tuloil- le, sillä menojen pakollisuus ^asetti talo- udelle tietyt vähimmäisvaatimukset. Tu- lojen hankinnassa oli rajoituttava kulu- jen kattamiseen, koska talouden ylijää-

mää ei tavoiteltu. ^Suurin menoerä koos- tui henkilöstökuluista, joiden^{osuus nou-}

si 1980-luvulla kolmasosaan kaikesta.

Käyttötalous ^vei yhteensä ^{noin 80} pro- senttia menoista viidenneksen jäädessä pääomakuluille. ^Tästä yleislinjasta ^syn- tyi erisuuntaisia poikkeamia ^vuosittain

jakunnittain.⁸³

Kuntien menot kasvoivat nopeammin kuin inflaatio eteni.Vaikkakehitys ^Suur-

Huittistenkunnissa seuraili yleistä ^nou-

susuuntausta, niin kuntien kesken oli eroja, jotka johtuivat ^{usein siitä, missä} tahdissa niissä toteutettiinvaltion säätä- miä uudistuksia ja purettiin sisäsyntyi- siä paineita. Asukasta kohti laskettuna suhteellisesti suurimmat menon lisäyk-

set ajoittuivat 1940-luvun jälkipuoliskol- le ja 1970-luvun alkupuolelle. Edellisel-

Kuntien kokonaismenot asukasta koh- ti (mk) janiiden prosenttinen lisäys ^vii-

sivuotiskausittain 1945-1995vaihtelivat seuraavasti:

Vuosi Huittinen Vampula Keikyä Kauvatsa 1945 1648mk 1597mk 1616mk 1051mk 1950 9081(+451%) 8468(+430 %) 10509(+550 %) 7248(+590%) 1955 18395(+lO3%) 11292(+33 %) 18607(+77%) 15715(+117%) 1960 24797(+35%) 24547(+ll7%) 34046(+83%) 25891(+65 %)

1965 557(+125%) 405(+65 %) 524(+54%) 410(+58%) 1970 939(+69%) 839(+lO7%) 1130(+115%) 603(+47%) 1975 3872(+313%) 1845(+l2O%) 4079(+261 %)

1980 7099(+B3%) 4859(+163%) 10195(+l5O %)

1985 13883(+96) 10615(+llB%)

1990 20999(+5l%) 15680(+4B%)

1995 22855(+9%) 23262(+4B)

Huom. Kauvatsan luvut 1970sarakkeessa vuodelta 1968.

Luvuissa eiole^otettuhuomioon inflaatiokerrointa.

lä jaksolla kokonaismenojen kasvu oli Kauvatsalla jaKeikyässä ^{lähes /-kertai-}

nen, Huittisissa jaVampulassa yli ^5-ker-

tainen. Kunnat investoivatkansakoulut- kin ja maan jälleenrakentamiseen.

Jäl-

kimmäisellä kaudella panostettiin pe-

ruskouluun, kansanterveystyöhön, sosi- aalisiin oloihin ja kunnallistekniik- kaan. Huittisissakuntamuodon muutos

maalaiskunnasta kauppalaksi ja pian kaupungiksi 1970-luvulla vaikutti myös menoja lisäävästi. Vielä 1995 Huittinen oli neljäskoko Satakunnassa, kunvertai- lukohtana ^onkäytetty asukasta kohti las- kettuja kokonaismenoja.⁸⁴

Aina kuntaliitoksen toteuttamiseen astiKeikyässä oli rahaa jakaamoniinhy- viin tarkoituksiin, koska kunnalla ^tun- tui olevan ehtymätön sampo klooriteh-

taassa. Huittinen panosti palveluksiin sekä keskisuuriin japienyrityksiin. ^Sen sijaanKauvatsalla jaVampulassakoetet- tiin elää ^{sen varassa,} mitä maasta javal-

395

SUUR-HUITTISTEN

—Huittinen Vampula Keikyä Kauvatsa

s

o>»VW

tiolta irtosi. Asukasluvun väheneminen sääteli niissä osaltaan menotaloutta,kos- ka aktiiviväestön vajenema supisti tulo- kertymää.

Menojenkasvu oli vähäisintä 1990-lu-

vun alkupuoliskolla, jolloinlamavuosi-

en säästötoimetpakottivat supistamaan yhteiskunnallisen hyvän ^{jakoa ja inflaa-}

tio vaihtui deflaatioksi.

Kuntien menojen käyttöä ^on tarkem- min selvitetty toiminnallisissa luvuissa.

Tässäkeskitytään enemmän ^seuraamaan menojen kattamista tuloilla ja kuntien taloudellisen aseman vertailuun. Väes-

tötappiollisissa kunnissa ongelma ei useinkaan ollut menojen lisääntyminen

vaan tulojen väheneminen, ainakin pie-

nen inflaation aikakaudella.

Yli puolet kuntien tuloista kertyy ve- roista ja niiden luontoisista maksuista

sekä valtionosuuksista. Kunnan jäsenen merkittävin velvollisuus onkin verojen maksu kotikunnalle. Tulolajeittain ne voidaanryhmitellä kolmeen osaan: kiin-

teistötuloihin, liike- ja ammattituloihin sekä henkilökohtaisiin tuloihin. Kun- nanvaltuusto vahvistaa veroäyrin suu- ruuden.

Kunta kantoi veronsa vuoteen 1960 asti, jolloin tehtävä siirtyi valtion ^vero- toimistolle. Huittinen muodosti ¹⁹⁶⁰

oman veropiirin, johonkuuluivat myös Keikyä, Vampula jaPunkalaidun. Vam-

pulassa kunta oli koonnut 1950 myös metsänhoito- jamanttaalimaksut sekäti-

littänyt ne vuoden lopussa kunnan kas-

sasta metsänhoitoyhdistykselle ^jamant- taalikunnalle. Samat miehet johtivat kaikkia näitä yhteisöjä, joten ”yhden luukun”- periaate toimi käytännössä.

Kunnissa oli ^otettu käyttöön ^{verojen en-} nakkoperintä vuoden 1946 uudistuksel- la. Ennen verotuksen valtiollistamista Suur-Huittisten kunnat olivat perineet

saatavansa kahdessa erässä: ennakkove-

ron kevättalvesta sekä lopullisen ^veron taksoituksessa asetettujen perusteiden mukaan. Jos ensimmäisessä erässä saa-

3 Henkilökohtaisesta tulosta

1939 1950 1960 1970 1980 1990

Huittinen 36 47 58 61 73 74

Vampula 41 41 48 ^{54 59}

Keikyä 40 41 35 38 50

Kauvatsa 57 52 55

Kunnallisveron kertymät Suur-Huittisissa lähderyhmittäin 1939-1990

tiin kootuksi niin paljon, että enintään

kymmenen prosentin siivu jäi ulosot-

toon, tilintarkastajatkin pitivät tulosta

”varsin hyvänä”. Lopullisessa verotuk-

sessa ulosottomiehen vastuulle rojahti-

vat usein jo 15 prosentin jäämäverot.

Vuonna 1982 tehdynkunnallislain ^muu- toksen johdosta siirryttiin yhteen ^ja lo- pulliseen veroäyriin.⁸⁵

Kunnallisveron ^osuus kokonaistulois-

ta oli suurinKeikyässä, ^{missä sekä teol-}

lisuus että sen työntekijät lihottivat tuo-

toksellaan kunnan kassaa. Yleensä kun- nallisvero muodosti käsiteltävänä aika-

na yli 60 prosenttia Keikyän tulokerty-

mästä,parhaimmillaan 1970-luvulla jopa 77 prosenttia. Huittisissatuo osuus nou- siparikertaa 60 prosenttiin, mutta taval- lisesti siellä liikuttiin 50 prosentin tun- tumassakuten myös Kauvatsalla jaVam-

pulassa. 1980-luvulla kunnallisveron suhteellinen osuus kokonaistuloista vä- heni kuitenkin Huittisissa alle ⁴⁰ pro- senttiin ja aleni Vampulassakin likelle

tuota rajaa.^B6

Kun verrataan asukasta kohti laskettu- ja veroäyrejä ^toisiinsa, niin Keikyässä päästiin 2-3 -kertaisiin lukuihin ^verrat-

tuna Suur-Huittisten kolmeen muuhun kuntaan. Keikyä kuuluikin ^näinpunnit-

tuna maan vauraimpien maalaiskuntien joukkoon: 1970-luvulta lähtien ^{sen asu-} kaskohtainen äyrimäärä oli ^suurempi kuin naapurikaupungeissa Huittisissa,

Harjavallassa ja Kokemäellä sekä suu-

rempi kuin ^Turun ja Porin läänin kau- pungeissakeskimäärin. ^Huittinenoli ^va- rakkaampi kuin Vampula ja ^Kauvatsa,

jokakulki jäljessä entisistä veljeskappe- leistaan. Silti ^{Kauvatsan verotuotto} oli selvästi ^parempi kuin ^Itä- ja Pohjois- Suomen köyhissä kunnissa.⁸⁷

Kunnan vauraus sääteli osaltaan myös 397

veroäyrin hintaa, vaikka paljoon veroäy- rimäärään useinliittyi suuret tyydytettä-

vät tarpeet, ei aina alhainen äyri. Keiky-

ässä se oli kuitenkin ^maan alhaisimpia,

1950-luvulta lähtien yleensä ^3-5 mark- kaa taipenniä pienempikuin ^Suur-Huit- tisten muissa kunnissa. Kauvatsa joutui perimään kuntalaisiltaan jonkin verran suurempaa äyriä kuin Vampula, mikä puolestaan aurasi tietä Huittisten koro- tuksille. Huittisissa, Vampulassa ^jaKau- vatsalla nostettiin äyrinhinta ^{10 mark-} kaan jo 1949-52Keikyän selvitessä aina vuoteen 1969, jolloin se korotti äyrinsä hinnan ¹⁰ penniin. Yleensä äyrin hinta pyrittiin pitämään vakaana. Muutokset tulivattiheämmiksi vasta 1960-luvun lo- pulta lähtien. Kun Huittinen joutui näis- tä kunnista ensimmäisenä korottamaan

1949 äyrinsä hinnan kymmeneen mark- kaan, _tämä 20 prosentin lisäys sysättiin

maanhankintalain syyksi. Kunta oli me-

nettänyt 900 ha:n metsäomaisuudestaan 600ha, joten ^senoli pakko ^ostaa vierailta tarvitsemansa polttopuutkin. Veroäyrin hinnan pysyttäminen vakaana vaati äyri- määrän jatkuvaakasvua. Kun Huittisissa laadittiinvuoden ¹⁹⁷⁷ talousarvio ^"erit- täinkireää linjaa noudattaen”, se edellyt-

ti äyrimäärään viidenneksen lisäystä.⁸⁸ Kunnallisveron ^tuotto jakaantui mak- sajaryhmittäin kunnan elinkeinoraken-

teenmukaan. Kiinteistötulo koostui pää- osin maataloustuottajien äyreistä. Kiin- teistöäyrien kasvu pysyi hyvin tasaisena

1960-luvun lopulle, jolloin äyrimäärä al- koi laskea maatalouden verouudistuksen

johdosta. Niitäkertyi vähiten teollisuus- valtaisessaKeikyässä, missäkiinteistötn-

lojen osuus oli 10 prosenttia 1950 mutta

aleni tasaisesti 4 prosenttiin vuoteen 1980 mennessä. Elinkeinorakenteeltaan monipuolisin oli Huittinen. Siellä kiin-

teistötulojen osuus väheni vuoden 1950 37 prosentista 14 prosenttiin v. 1990.

Kauvatsalla vastaavan lähteen äyriosuus pysyi 1950-69runsaassa kolmasosassa.

Maataloudesta elävä Vampula hankki äy- reistään 55 prosenttia kiinteistöistä 1950,

mistä tämän verolähteen ^osuus supistui hiljalleen kolmasosaan ^v.1990. Pian seu- rannut lamakausi 1990-luvun alkupuo- lella oli Vampulan kunnalle yllättävän hyvää aikaa. Kun nousukaudella ^maata- lous oli verotuksellisesti yleensä kunti-

en heikko kohta, niin laman aikana siitä tuli Vampulassa hyvän äyrikehityksen

turva.⁸⁹

Kunta piti kuntalaisten puolta valtio- valtaa vastaan, varsinkin josnämä olivat päättävissä asemissa luottamusmiesko- neistossa. Niinpä valtioneuvosto korotti

1950 varsin roimasti Huittisten taksoi- tuslautakunnan sopimia maatalouskiin- teistöjen verotusarvoja. Viljellyn maan

osalta lisäys oli 20 ^%, metsämaan ja puukuutiometrin osalta yli puolet. Viittä vuotta myöhemminkorotukset olivat sa-

mantapaisia, mutta nyt nekoskivat myös luonnonniittyä.⁹⁰

Vertailtaessa kuntien hankkimia liiko- ja ammattitulojakiinteistöäyreihin tilan-

ne muuttuu edellisestä käänteiseksi:

Vampula ja Kauvatsa pystyivät kokoa-

maan teollisuuden jauhamaa hyvää vain

kymmenisen prosenttia koko kunnallis-

veron tuotosta, Huittinenkin viitisen- toista prosenttia koko jaksolla ^1950-90.

Keikyä oli niiden rinnalla ^omaa luok- kaansa, sillä ^{46-57 prosenttia}kunnan ^ve- rotuloistakertyi teollisuudesta ja^muusta

liiketoiminnasta. ^{Vuonna 1955} Finnish Chemicals yksin tahkosi kunnan kas-

saan 49 prosenttia verotuloista. ^Kauvat- salla vastaavasti kuusi suurinta veron-

maksajaa, joukossapuolet yksityisiä vil-

jelijöitä,pystyi 1950-luvun lopulla ^tuo-

maan yhteensäkinkunnalle vain viitisen prosenttia sen verotuloista. Huittisissa viisi kärkipään veronmaksajaa oli ¹⁹⁵³ suuruusjärjestyksessä lueteltuina: ^Huit- tistenMeijeri Oy, Huittistenosuuskaup-

pa, Lauttakylän ^Auto Oy, apteekkari

Eino Haapanen ja ^Huittisten Saviteolli-

suus Oy. Näiden yhteinen ^{osuus kunnan} veroäyreistä oli ^ainoastaan kolme pro- senttia. Teollisuudentarjoama taloudel- linen turva oli kuitenkin hyppäyksen-

omaista, koska siihen vaikutti suhdan- nekehitys. ^{Vielä 1982} kuntaliitoksen jäl- keenkin Finnish Chemicalsilta saatiin lähes kolmasosa Aetsän kunnallisveron

tuotosta. Kun omistaja vaihtui jayhtiön pääkonttori siirtyi pois kunnasta, siellä tiedettiin valmistautua verotulojen jyrk-

kään laskuun.

Verotuoton pysyvyys ja ^{varmuus oli} kaikissa kunnissa kuitenkin palkanan- saitsijain henkilökohtaisissa tuloissa. Nii- den perustana oli suurten lukujen laki.

Kun maksajia oli paljon, pienistäkin pu- roista kasvoi suuri virta. Keikyässäkin verotuksen painopiste siirtyi vuoden 1976 jälkeen enenevästi luonnollisten henkilöiden kannettavaksi. Kauvatsalla ja Huittisissa oli jo ^1950-69 yli puolet äyreistäkoottu tältäryhmältä, Keikyässä

jaVampulassa niin tapahtui ^{1980. Huit-}

tisissa liikuttiin tällöin jo eri lukemissa, sillä ^1980-90 yli ⁷⁰ prosenttia kunnal- lisveron tuotosta kertyi henkilökohtai-

sesta tulosta.

Kuntien eriarvoista ^asemaa verotulo- jen saajina kompensoitiin valtionavuilla ja -korvauksilla. Niiden perustana oli 1930-luvun pulavuosien seurauksena ke- hitelty työhönsijoitusluokittelu, jonkano-

jallavaltio myönsi avustuksia työllistä-

miseen. Kauvatsa kuului 1960 luokitte-

lun alapäähän ^{(4. Ik),} Vampula ^(5. Ik) ja Huittinen ^(6. Ik) hivenen parempaan ja Keikyä ylimpään ^(10. Ik). Kun järjestel-

män uusimistapohdittiin ^1950- ja ^1960- luvun alussa kahdessa ^eri komiteassa, niin molemmat ^asettivatvarallisuusryh- mittelyssään Keikyän ^aivan ylimpiin luokkiin. Niissä koeluokituksissa, joil- la 1960-luvun puolimaissa valmisteltiin

järjestelmänkäyttöönottoa, Keikyä ^arvi-

oitiinmaalaiskunnista vauraimmaksi, sil- lä se sai niistä alimman vertausluvun.⁹¹ Kun kantokykyluokitus sitten toteutet-

tiin, kunta sijoitettiin ylimpään eli 10.

luokkaan. Keikyä oli 1973 ainoamaalais- kunta tässä rikkaiden ryhmässä, jonka

muut jäsenet^{olivatHelsinki,Kauniainen} ja Naantali. Mitä alempi ^tuo luokka oli, sitäsuuremmat olivat valtionavut. Huit- tisten kantokykyluokaksi määriteltiin kuusi, mistä^se laskettiin viideksi ja 1976

neljäksi. Vampula sijoitettiin kolman-

teen luokkaan. Huittinenkoetti turhaan 1990-luvulla saada vielä luokitukseensa portaan pienennystä. ^Sen sijaan Vampu- lan luokka aleni kahteen. Kantokykyluo- kitus oli kaksiteräinen miekka kuntien huotrassa. Huittistenkaupungin pannes-

sataloutensa 1978-79säästökuurille kau- punginjohtaja Kauko Heuru joutuiaset- tamaan leikkauksille rajan: "Säästäväi- sen miehen linjatekee sen, ettäkaupun- ki on vaarassa jälleenpudota viidenteen kantokykyluokkaan. Jos ^{Huittisten me-}

not putoavat liian pieneksi, huononee kantokykyluokkakin.” Huittista auttoi

kantokykyluokan säilyttämisessä suhteel- lisen pienenä ^se, että luokituksessa oli alettupainottaa asukaskohtaisenveroäy- rin määrää. Huittisissa se oli alempi kuin oman läänin jakoko maan kunnis-

sa keskimäärin.⁹²

Kauvatsalla valtionavut kattoivat ^1950-

399

70 suunnilleen kolmasosan kokonaistu- loista, Huittisissa ja Vampulassa 1/5-

1/4,muttaKeikyässä ^{vain 16-19prosent-}

tia, mistäse putosi allekymmeneen pro- senttiin 1970-luvulla. Huittistenkunnal- listaessa 1970-luvun alkupuolella useita koululaitoksiaan sekä siirryttyä perus- kouluun jamuodostettuakansanterveys- työnkuntainliiton valtionosuudet ja-kor- vaukset kohosivat jo³⁰ prosentin tuntu- maan kuten myös Vampulassa. Vaikka Keikyässäkin valtionrajaa kaksinkertais- tui 1970-luvulla, sillä ei ollut suhteelli- sestinostavaa merkitystä. Valtionavuilla peitettiin 1980kunnan kokonaistuloista vain^runsas seitsemänprosenttia.

Kuntien kulutusmenoja ^lisäsi 1984 voimaantullut ^ns. Valtava-uudistus, jol- la yhtenäistettiin sosiaali- jaterveyden-

huollon valtionosuudet sekä saatettiin

sosiaalipalvelujen jatoimeentulonturvan

menot kokonaisuudessaan valtionavun piiriin. Kuntien maksuosuudet kuntain- liitoille lisääntyivät ja aiheuttivat napi-

naa. Vampulan maksuosuudet kuntain- liitoille tekivät 1980-luvun lopulla 14- 17 prosenttiakunnan kokonaismenoista.

Lamavuosien jälkeen valtion säästötoi- met leikkasivat kovasti kuntien saaamaa tukea vuodesta 1993 lähtien. Vampula kuului kuitenkin Punkalaitumen tavoin niihin Lounais-Suomen viiteentoista pieneen ^kuntaan, jotka hyötyivät val- tionapujärjestelmän muutoksesta koko

maassa eniten. Kantokykyluokituksen poistaminen 1996 asettipuolestaan Vam-

pulankin päättäjät joperimmäistenkysy-

mysten äärelle: valtionosuuksien vähe- neminen javerotulojen pudotus pakotti-

vat tarkistamaan rakenteita, karsimaan palveluvarustusta japuuttumaan sen laa-

tuun.

Kun valtio jakoi 1993 ^maan erilaisiin

tukialueisiin, niiden rajat herättivät vä- hintään pahaa mieltä Huittisten seudul- la. Vanhan ajan kehitysaluetukea myön- nettiin miltei koko Satakuntaan muttei tälle alueelle. Pahinta närää herätti Po- rin, Rauman jaEuran saama tuki. Huitti-

sissakatsottiin aiheellisesti, ettäluokitte- lussa oli ^otettu huomioon lähinnä teolli- suusseutujenkärsimät menetykset, ^mutta

siitä oli unohdettu maatalouden alasajo.

Kaupungissa tuntui ^siltä, että omillaan toimeentuleviarangaistiin. Huittistenseu-

tukunta joutui vääristymän takia kilpaili- joitaanhuonompaan asemaan. Huittinen saiosansavaltion tahdittamasta talouden- pidon vuoristoradasta.⁹³

Jos^{verotulot ja}valtionavut eivät riittä- neet menojenkattamiseen eikääyrinhin-

taa haluttu korottaa tai ottaa lainaa, kun- nilla oli ollut mahdollisuus rahastoida pahojen päivien varalle taikäyttää ehkä

kertyneitä siirtomäärärahoja. Ne lahjoi-

tusrahastot, joitasatunnaisestioli synty- nyt 1800-luvun puolelta ^lähtien, olivat monissa inflaatioissa menettäneet ajat sitten merkityksensä, toisaalta niiden

käyttötarkoituskin oli hyvin säänneltyä.

NuoressaKeikyän kunnassa ei lahjoitus- rahastoja ollut. Vampulassa ei anteliai-

suuteen ollut liiennyt varoja, sillä siellä oli vain yksi ^rahasto, Kauvatsalla ^sen- tään kuusi. Lahjoitusrahastoista halut- tiinpäästä eroonyksistään kirjanpidolli-

sistasyistä. Huittistenkunnalla oli 1950- luvullaparikymmentä lahjoitusrahastoa, joista suurin osa oli pankkitalletuksina japääomaltaan vähäisiä. Tilintarkastajat esittivät jo 1954 niiden lakkauttamista tulouttamalla varat kunnan yleiseenra-

hastoon. He saivat toistaa samaa teemaa

vielä 1970-luvulla.⁹⁴

Vaikka talousarvion laadinnassa oltiin

varovaisia, niin kaikkia kustannuksia ^ei

ainaosattu ennakoida. Niinpä Huittisten kunnan neljästätoista tilinpäätöksestä

1963-76 viisi oli miinusmerkkistä. Kun veroäyriin ei mielellään kajottu kunnal-

lispoliittisista syistä, paineet kasaantui-

vat tuleville vuosille. ^Huittistentilintar- kastajat totesivat 1970, ettälisäystarve ai- heutui terveyden- ja sairaanhoidon me-

nojenkasvusta. ^{He arvioivat, ettei meno-} jen määrälliseen supistamiseen ollut juurimahdollisuuksia. Josäyrinhintaa ei korotettaisi, niin pääomamenojen suorit- tamiseen ei uskottu liikenevän lähivuo- sien investointeja vastaavaa verokerty-

mää. Keikyässä Finnish Chemicals mie- lellään näki äyrin pysyvän totutun pie- nenä, koska yritys ei tarvinnut suures- ti kunnallisia palveluksia. Äyrinhinnan korottaminen nähtiin kunnissa myös imagokysymyksenä.

Jotkut

taa äyriä, muuta siihen ei tohdittu ^men- nä. ”Ei ole ^varaa lähteä ensimmäisenä maakunnassa äyrinhinnan ^nostoon”,kes- kustan ryhmäjohtaja perusteli ^ratkai- sua.⁹⁵ Verontasausrahastot eivät päässeet kasvamaan mitenkään mittaviksi, sillä niitä purettiin herkästi. Huittinen joutui 1988-89 kattamaan investointejaan tu-

loutuksin verontasausrahastosta. Lama- vuoden alla 1990 siinä oli ^{55 %} vähem- mänvarojakuin edellisenä ^vuonna. Vuo-

den ¹⁹⁹¹ talousarviossa reivattiin tosin valtion jakuntien keskusjärjestön ennus- teita hieman alaspäin, mutta todelliseen huoleen ei vielä katsottu olevan aihetta.

Kuntien liikelaitokset osoittautuivat

hyviksi tulolähteiksiveroäyrin hinnan-

nousua jarrutettaessa. Huittisissanostet- tiin 1984 musiikkiopiston ja uimahallin käyttömaksuja jopaviidenneksellä, myö- hemmin saatiin enemmän varoja ^vesi-,

viemäri- ja kaukolämpömaksujen koro- tuksilla. Kustannusvastaavuudesta tuli muotitermi. Kaupungin käyttötalouden maksujen ^osuus lisääntyi kymmenessä vuodessa ^{(1982-91) tasaisesti} vajaasta viidestä prosentista vajaaseen kahdek-

saan prosenttiin kokonaistuloista, mutta 1992 niiden osuus ylitti jokymmenen prosenttia.

Valtiovalta kehitteli ^{myös uusia} tulo- muotoja. Kiinteistöveroakannettiin ensi kerran 1993. Sen osuus verotuloista oli

1995 Vampulassa ^{3 %} jaHuittisissa2 ^%.

Yhteisöveroäyrit asettivatkunnat eriar- voiseen asemaan, mutta Huittinen ja Vampula olivat hyötyjien ryhmässä.

Niinpä Huittisissa yhteisöveron ^tuotto lisääntyi yli puolella ^{1993-94, ja 1994-}

95 se yli nelinkertaistui. Maa oli käänty-

nyt parempaan^asentoon.

Vaikka kunnat kaihtoivat lainanottoa,

ne joutuivat turvautumaan siihen. Vain

Keikyässä ^{voitiinsanoa, että}luotoilla oli vähäinen merkitys sen tulotaloudessa.

Sielläei otettulainkaan pitkäaikaista lai-

naa viitenä vuonna jaksolla 1960-71.

Tuolloin lainain määrä oli keskimäärin neljä prosenttia vuotuisistakokonaistu- loista. Kohtuullisena velkaantumisen mittarinapidettiin yleisesti ^sitä, että lai- namenojen osuus jäisi ^5-7 prosenttiin kokonaismenoista, ja arveluttavana, jos

osuus kiipesi yli kymmenen prosentin.

Silloin oli uhkaamassa investointien py-

sähtyminen.^{96 Samaan} aikaan ^Huittinen joutuikasvattamaan velkataakkaansa ^in- vestointiensavuoksi. Vampula noudatti tapansa mukaan hyvin ^varovaista linjaa

lainanotossaan. Kunnantaloakin raken-

nettaessa 1950 saatiin kertymään sääs- töä, niin _ettäkäyttö- javerontasausrahas-

tossa oli varoja liki ^velkojen verran.

26 Suur-HuittinenV 401

VAKAVARAISUUS ^{VUOSINA 1984-1990}

p/äyri penniä/äyri

4 -d

Lamaa ei kyetty ennakoimaan. Huittisten kaupungin vakavaraisuus oli ^sen alusvuosina keskimääräistä heikompi.

Suur-Huittisten kuntienlainanottoveroäyriä jaasukasta kohti 1950-1990

Vuosi Huittinen Vampula Keikyä Kauvatsa

1950 5,4mk/äyri,l93omk/as 6,4mk/ä ja2369mk/as 0,0mk/ä, ₂₂₁₄ mk/_as 3,3 mk/ä, 1187mk/as 1960 ^6,40mk/ä,9500mk/as 8,15 mk/ä, 7809mk/as 7 mk/ä, 16490mk/as 13,79mk/ä, 12840mk/as 1970 12,36p/ä, 477mk/as 5,90p/ä, 176mk/as 4,08 p/ä, 290mk/as 13,56p/ä, 265mk/as(1968) 1980 8,74p/ä, 1335mk/as 12,56p/ä,1438 mk/as 7,07 p/ä, 1940mk/as

1990 10,3p/ä, 4983 mkas 7,67 p/ä, 3016 mk/as

Myös Kauvatsa menestyi vertailuissa, jospohjana käytetään asukasta kohti las- kettua lainamäärää. Oikeampi kuva ve-

lan rasittavuudesta saadaan kuitenkin suhteuttamalla lainan suuruus äyriker- tymään. Kauvatsan talous alkoi olla vai- keuksissa 1960-luvulla. Keikyässä ei ol-

tu 1960 huolestuneita, vaikka laskettu velka asukasta kohti oli ^suurempi kuin naapurikunnissa. Tilintarkastajat ^luotti-

vat "kuntalaisten keskimääräistä korke- ampaan veronmaksukykyyn”. Lakimää- räisten uudistusten toteuttaminen 1970-

luvulla pakotti jopa Keikyän lainaa-

maan. Talousarviolainoissa saavutettiin markkamääräinen huippu ¹⁹⁷⁴ ja ^1978.

Äyrimäärään suhteutettuna kunnan vel- kaantumisaste vastasi silti yhä kuntien keskimääräistä tasoa. Valtuustossa alet- tiinkuitenkin joolla huolissaan kunnan velkaantumisesta. Lainojenrasittavuutta lisäsivät lyhyet takaisinmaksuajat. Kun- taliitoksen toisenavuonna (1982) Äetsän kunnan äyrikohtainen velka oli jo hie-

man suurempi kuin läänin kunnissa kes- kimäärin.⁹⁷

Huittisissa kaupungintalon hyväksy-

minen rakennusohjelmaan aiheutti lai-

noitusta, jokakohdistui paineena veroäy- riin. Äyriä kohti laskettu talousarviolai- noituksen määrä kaksinkertaistui 1978- 79. Seuraavan vuosikymmenen alussa äyrikohtainen velka olikaupungissakak- sinkertainen ^verrattuna läänin kuntien

keskiarvoon. Maksuvalmiutta ei enääpi- detty edes tyydyttävänä. Huittisissakin uskottiin verotulojen jatkuvaankasvuun jalainausta lisättiin yhä 1980-luvun puo- liväliintultaessa. Maksuvalmiutta voitiin kuvata silti jotyydyttäväksi. Kun lainan-

otto oli tavallistarunsaampaavielä 1987- 90, kaupunki ei ollut parhaalla tavalla

varustautunut ennakoimattoman yleisen laman puhkeamiseen.

Lamavuonna 1992 Huittistenkaupun- gin maksuvalmius oli huono. Vakavarai-

suuden odotettiin yhä heikkenevän, kos- ka verontasausrahastoa jouduttiin tyh- jentämään,siirtomäärärahavarauksiapur- kamaan jalainanottoa lisäämään. Kassa- varat ja talletukset olivat vähentyneet

jyrkästi. Maksujen korotukset eivät riit- täneet tasaamaan paineita. Yleisen talo- udellisen tilanteen ohella maksuvalmiu- den huononemiseen vaikutti valtio ^toi-

millaan, sillä Lauttakylän ala-asteen ja Kuninkaisten koulutuskeskuksen valti-

onavut olivat jälkirahoitteisia.Myös ve-

rotulojen kertymä vuodelta 1991 oli en-

nakoitua pienempi: äyrimäärän kasvuk- si oli arvioitu 6 prosenttia, mutta se oli vain 2.5prosenttia. Kaupunki joutuitur- vautumaan lyhytaikaisiin kassalainoi- hin. Sen vakavaraisuus pysyi 1987-93 miinusmerkkisenä, selvästi huonompa-

na kuin kaupungeissa keskimäärin. Pa- luu normaaliin tapahtui vasta ^1995, jol- loin maksettiin pois viimeiset kassalai-

403

nat. Verontasausrahastoonkin oli kerty-

nyt varoja jolähes yhtä paljon^{kuin siinä}

oli ollut 1988.⁹⁸

Vampulassa talousarvion kokonais-

menot 1950-70 olivat yleensä arvioitua pienemmät.

Jonkan

opettanut. Velkamäärä oli 1970huomat- tavasti pienempi kuin maalaiskunnissa keskimäärin. Seuraavalla vuosikymme-

nellä rahaa ei enää ollut kehumiseen asti: 1980 Vampulassa oli ^{velkaa puolta} enemmänkuin läänin maalaiskunnissa keskimäärin ja1985 oli menojakatettava kassalainoin. Päin vastoin kuin ^Huitti-

sissa Vampulan ^ei kuitenkaan ^tarvinnut enää ^{1986-95 turvautua} kassalainoihin.

Valtio ojensi auttavan kätensä köyhille kunnille. Vampulassa valtionapujen ja

-osuuksien määrä lisääntyi 1990-luvun alussa yli ⁴⁰ prosenttiin. Asukasta jaäy- riä kohti laskettuvakavaraisuus oli Vam-

pulassa selvästiparempi kuin Huittisissa.

Vielä 1995 oli kunnalle hyvä vuosi. Ta- lous alkoi kuitenkin 1996 osoittaa heik- kenemisen merkkejä edellisestä vuodes-

ta: talousarviolainojen maksua aikaistet- tiin, valtionosuudet pienenivät ja kiin- teistöyhtiön osakkeita jouduttiin ^osta-

maan. Vampulassa laskettiin, että kun-

nan vakavaraisuus heikkeni 1995-96yli puolella. Jos talousarvio olisi haluttu saada tasapainoon kertarysäyksellä, äy- rinhintaa olisi pitänyt korottaa ^8,5 pen- niä. Aikaisemmat huonot vuodet alkoi-

vat näyttää hyviltä.⁹⁹

Lamavuodet 1990-luvun alussa hei- kensivät kuntien taloudellista tilaa. Sisä- asiainministeriö jakuntaliitto kehittivät omat mittarinsa. Edellisen antamien tu-

losten osoittamasti puoletmaammekun- nista kamppaili vuoden 1992 tilinpää- töstietojen mukaan kriisissä. Huittinen

jaVampula kuuluivat vaikeuksista huo-

limatta selviytyjiin. Huittistentalouslu- ku oli +1,35 ja Vampulan peräti ^+3,05, kun Satakunnan parhaaksi rankattu Sä-

kylä sai +3,36. Vampula oli 3. sijaluvul- la maakunnassa. Miinusmerkkinen ta-

lousluku ^osoitti, että kriisi ^{uhkasi, iso} miinus osoittikunnan olevan jokriisis- sä. Äetsän miinusmerkkisyys ^(-2,03) kertoi talouden epävakaudesta. ^Suuri

osakuntien ahdingoista johtui lainoista, joidenlyhennyksiin oli pakko ^{ottaa uut-}

ta velkaa. Ministeriön talousluku sai kritiikkiä sekä kunnilta että kuntaliitol-

ta. Senkatsottiin ^mittaavan lähinnä lai- nanhoitokykyä. Vampulankunnanjohta-

japiti talousluvun heikkoutena ^sitä,että siinäoli otettu huomioonvähennys kun- nantulopuolella mutta ei menopuolella.

Kunnanrahastot jäivätmyös huomiotta, vaikka niitä oli Vampulassa saman ver- ran kuin velkoja.¹⁰⁰

Lamavuosien vaikutusta voidaan ^ver- tailla myös kuntien maksuvalmiudella.

Se esittääkassavarojen jatalletusten pro- senttiosuuden kokonaismenoista:

Vuosi Huittinen Vampula

% %

1987 12.213.6

1988 7.63.7

1989 2.92.9

1990 1.85.1

1991 1.013.0

1992 2.215.2

1993 1.717.3

Vampula selvisi ainakin 1990-luvun puo- liväliinmaksuvalmiimpana kuin Huitti-

nen, jolla ei riittänyt varoja talletuksiin.

Kunnankassan riittävyyttä alettiin mita- ta yleisesti päivissä. Lamasta elvyttyä

1995 Vampulankassassa oli varojakoko Satakunnassa toiseksi pisimmälle, noin 90 päiväksi, kun taas Huittinen oli vii-

dennellä sijalla ^lopusta laskettuna ⁽²⁵ päiväksi). ^Äetsässäkassavaratriittivät li- kimain ⁶⁰päiväksi.¹⁰¹

Kuntaliitto arvioi 1990-luvun lopulla,

että kunta oli ^{vahva, jos sen} vuosikate liikkui vähintään 1 500-2 000 markassa.

Huittinensijoittui jo ^1993-94 likelle ^tuo-

ta ylärajaa. Sen sijaan Vampulassa jää- tiin 700-770 markan vuosikatteeseen.

Huittisten kaupungilla oli Vampulaan

verrattuna isommat liikelaitokset jamit- tavammat investointitarpeet, jotenVam-

pula selvisi ainakin toistaiseksi pienem- mälläkin katteella. Kunnat tekivät 1996 viimeisen hallinnollisen tilinpäätöksen,

sillä seuraavana vuonna ne ryhtyivät noudattamaan liikekirjanpidon säännök- siä. Kuntien rooli yhteiskunnassa oli

muuttunut. Tulostavoitteen käsite sai jot- kut kunnanjohtajista määrittelemään it-

sensätoimitusjohtajiksi. ¹⁰²

Rakenteet järkkyvät

valtakunnallisia

aluejakoja,

kaupunkisuunnitelmia ja kuntaliitoksia

Valtionhallinnon

aluejaot ravistelevat valtuustoja

Suur-Huittinen kuului vakiintuneisiin aluekokonaisuuksiin sodan jälkeen.Kau- kana valtakunnan rajalta likellä länttä elämä tuntuiennustettavalta: turvallisis-

ta ympyröistä ei haluttu luopua. Maa- herra johtialueen siviilihallintoa Turus-

ta jakruununvouti ohjasiLoimaan kihla- kuntaa aina kruununvoutien virkojen

lakkauttamiseen asti ^(1945). Kauvatsal- la,Keikyässä jaVampulassa ei ollut val- tion alue- ^tai paikallishallinnon virka- kuntaa poliiseja lukuun ^{ottamatta. Huit-} tistenpiirin nimismies toimipaikallise-

na yleisvirkamiehenä javaltiovallan _nä- kyvänä edustajana. Nimismiespiiri kä- sitti HuittistenohellaKeikyän jaVampu- lan.KunKokemäen kihlakunta perustet- tiin 1956, Suur-Huittinen tuli kuulu- maan siihen. Vanha emäpitäjä ei kuiten- kaan enää vuosikymmeniin ollut muo-

dostanut yhtenäistä kokonaisuutta, kos- ka Kauvatsa oli erkaantunut Kokemäen

hallintovaltaan. Kokemäen kihlakunnan henkikirjoittajan toimipaikka ^sijaitsikui- tenkin Lauttakylässä. Virkaa hoiti ensim- mäisenä parinkymmenen vuoden ajan kihlakunnanneuvoksen arvonimen ^saa-

nut Osmo Hakala.

Oikeudellisessa jaotuksessa^Suur-Huit-

tinen kuului edelleen Tyrvään tuomio- kuntaan ja muodosti siinä oman käräjä- kunnan. Euran tuomiokuntaan kuulunut Kauvatsa liitettiin vuoden 1953 alusta perustettuunKokemäen tuomiokuntaan.

Toimitetuissa järjestelyissä ^{myös Huit-}

tisten käräjäkunta siirrettiin 1977 Koke- mäen tuomiokuntaan.

Huittisissa jatkoivatsodan jälkeentoi- mintaansa merkittävänä työnantajana varavankila sekä alueen asukkaille tu-

tuksikäyneenä asiointikohteena kansan- eläkelaitoksen paikallistoimisto japosti- konttori. Huittistenseudullista vaikutta-

vuutta korostivat jaLauttakylän keskus- asemaa vahvistivat 1960-luvun alussa perustettu Huittistenveropiiri ja työvoi- matoimisto. Valtion aluehallinnon järjes- telyissä 1990-luvun puolivälissä ^Huittis-

ten kaupunki jäi naapuriensa jalkoihin.

405

Se olisi halunnut ^oman kihlakunnan,

mutta lääninhallitus ratkaisi maakunnan ankarimman väännön väestömäärältään pienemmän Kokemäen hyväksi. Sinne meni myös poliisipäällikön vakanssi.

Huittisten veropiirikin lakkautettiin;

kaupunki ja Vampula liitettiin osaksi Kokemäen veropiiriä. ^Huittisten kau-

punginvaltuuston silloinen puheenjoh- taja arveli, että kaupunki menetti pelin

1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alus-

sa, kun siellä ^ei oikein osattu varautua

tuleviin muutoksiin. ^Asiat kulkivat vir- kaportaissa painollaan aktiivisempien ohjailemana. Kaiken ollessapäätettyä ei Huittisista jälkikäteen tehdyillä^muutos- esityksillä ollut vaikutusta.¹⁰³

Huittinen muodosti myös oman maanmittauspiirin ^(1972-92), mutta me- netti tämän ^aseman maanmittauslaitok-

sen organisaatiojärjestelyissä.

Hallinnollisten alueiden muutoksissa Huittinenkadotti myöspalan keskusase-

mastaan, sillä Keikyän, Vampulan ^ja

osin Punkalaitumen asukkaat olivat

suunnanneet asiointinsa Lauttakylään, kaupungin sydämeen. Vakavien virka-

asioiden hoitoa saattoi ainapiristää mu- kavilla ostoksilla.

Vaikka valtionhallinnon supistami-

nen kismitti huittislaisia muutenkin kuin työpaikkojen menetyksinä, niin

suuremmat puheet syntyivät kuitenkin laajempiaaluekokonaisuuksia kuten lää- nien ja maakuntaliittojen rajoja rukatta-

essa.Kiistatkeskittyivät pääosin Vampu- laan ja ^Äetsään (Keikyään), koska ^niitä siirreltiin reunakuntina suunnitelmasta toiseen.

Kun valtiolla vielä tuntui riittävänra-

haa kaikkeen hyvään jamaahan ^suunni- teltiin ^uusia läänejä, vanhat ^suunnitel-

mat kaivettiin arkistoista ^esiin ja kirjoi-

tettiin uusiksi muunnelmiksi. Suur- Huittistenseutua siirreltiin ^Turun, Tam- pereen ja Porin muodostamassa vaiku- tuskolmiossa. Kyse oli paljoltitalousalu- eiden rajoista. Moskovan välirauhan piirtämät rajat nostivatvälillisesti kartal- le myös Huittisten aseman. Lokakuussa

1944 julkaistuissakaavailuissa kuntaa ol- tiin siirtämässä ^Hämeeseen, perustetta- vaksi aiottuunTampereenlääniin. Huitti- nen jaKauvatsa ilmoittivat kannattavan-

sa Satakunnan läänin muodostamista,

eikä Vampulakaan ^{tietysti innostunut} Tampereen läänistä. ^Se halusi pysyä hal- linnollisesti edelleen Turun vaikutuspii-

rissä tai sitten liittyä Satakuntaan. Tä- män jälkeen Pirkanmaan-nimisenä uu- siutuvasti paperille putkahtanut ajatus kosketti Huittisten seutukunnan asuk- kaita 1990-luvun jälkipuoliskolle asti.

Huittisissa haluttiin pitkään säilyttää yhteistyö erityisesti Vammalan ^kanssa,

jamolempien välissä oliKeikyä, sittem- min Äetsä. Tuon yhteistyön taustalla oli myöskovakilpailutilanne. Kisaa oli käy-

ty 1970-luvun alkuvuosista^lähtien,koh-

teena oli milloin seudullinenkeskusase-

ma, milloinPohjois-Satakunnan ^tiesuun- nitelmat tai Keikyän kuuluminen ^Huit- tisten jaVammalan vetämiinkuntainliit- toihin. Kun kaupunginhallituksen pu- heenjohtaja toivoi Huittisten-Vammalan talousalueen säilymistä lääninjakouu- distuksissa, niinkaupunginjohtaja ^totesi maaherran vierailun aikana 1990 hie-

mankireänä yhteistyön pätkivän: ^"Vam- malan suuntaan on useasti pyritty luo-

maan yhteistyökuvioita, ^{mutta lähes} kaikki ^ovat rauenneet.” Uhkaamassa ol-

lut kihlakuntajaon javeropiirin muutos sai 1995 Huittisten valtuustosta ^neljä- toista porvarillisten ryhmien ^edustajaa

esittämään, ettäkaupunginhallitus tutki-

Lääninrajojen muuttaminen herätti suuria tunteita. Taasyksisuurenpuoleinen lähetystö^menossa huhtikuussa 1980 Helsingin herrojenpakeille. Strategiaa viimeistelemässä vasemmalta^kunnan- johtajaValtter Kivilahti Vampulasta,kunnanjohtajaLasse Laesjärvi Punkalaitumelta sekäAarne Koivula(Punkalaidun), OivaKorpela (Vampula),Paavo Nieminen(Vampula),Eero Männistö (Pun- kalaidun), Mauri Mäkelä(Vampula), Juhani^Helariutta (Punkalaidun),Kauko Lehtonen (Punka- laidun), Pauli Heikkilä^{(Loimaa) ja Isto} Juhe(Punkalaidun). (Lauttakylä-lehden^kokoelmat)

si mahdollisuutta suuntautua Pirkan-

maan talousalueeseen ja samalla Hä- meen lääniin. Huittislaisten ^veto yllätti Vammalan, mutta ei sitä pelästyttänyt.

Sen sijaan Porin kaupunginjohtaja äläh- ti ja uhkasi Huittista sille luvatun ^am- mattikorkeakoulun toimipisteen menet-

tämisellä.Eivät huittislaisetkaan kovasti pitäneet siirtymisestä Hämeeseen.¹⁰⁴

Huittistenkaupunginjohtaja oli ^maa- herran vieraillessa ⁿⁱⁱⁿ suivaantunut Vammalaan, _että hän ^{piti sen} kanssa ^lä- heiseen yhteistyöhön suuntautunutta

Äetsää menetettynä ^Huittistenkannalta,

"jäänteenä menneiltä ajoilta”. Keikyässä jasittemmin Äetsässä keskustelua läänin- jaostakäytiin ^eri volyymillakuin Huitti- sissa.

Keikyän kunnanjohtaja oli 1973 sitä mieltä, ettei lääninjakokysymys javäli- portaan hallinnon uudistus ollut vielä kunnan osalta ajankohtainen. Lääninra-

jaavedettäessä oli ^otettava huomioon lä- hikuntien yhteistyö ja valittava alueen taloudellinen keskus. ^{Viittävuotta myö-} hemmin valtuusto joutui kuitenkin jo

407

ratkaisijan asemaan: miettimään, kum- malleko puolenkuntaa lääninraja vede- tään. Valtuustossaraja kulki oikeiston ^ja vasemmistonvälitse. Edellinen ^{vaati, et-} tei Keikyän ja Vammalan alueen yhte- näisyyttä saa rikkoa, jälkimmäinenhalu- sitaas säilyttää kiinteämmät siteet Huit- tisiin. Vasemmiston kanta voitti. Val-

tuusto korosti lausunnossaan Huittisten,

Keikyän, Kiikan jaVammalan muodosta-

man alueen eheyttä, jota lääninrajalla ei saanut rikkoa. ^Siinä puollettiin ^myös Satakunnan läänin perustamista silloi-

sen Turun jaPorin läänin pohjoisen ^vaa- lipiirin pohjalle.¹⁰⁵

Uusi Äetsän kunta peri Keikyän val- tuustolta kiistan lääninrajasta,kuulumi-

sesta Satakuntaan vai Pirkanmaahan, matkaamisesta Huittisten vai Vammalan vetämissä vaunuissa. Äetsän valtuuston kanta oli alusta alkaen se, että kunta kuuluisi Satakunnan lääniin. Valtuusto muutti kuitenkin 1982 mielipidettään niukalla kahden äänen enemmistöllä Pirkanmaan hyväksi. Taistelu jatkui niin kiivaana, että sisäministeri Mikko

Jokela

joutui tyynnyttelemään kuntalaisia:

"Kyllä tämä asia oli ^saatava pois päivä- järjestyksestä. Se on jonyt saattanut ih- misten väliset suhteet pahasti mustel- milleÄetsässä.” Valtioneuvosto oli yksi- mielinen Äetsänkuulumisesta Satakun-

taan. Läänijakohankkeet etenivät omaa tietään jakuumensivat vielä monta ker-

taa keikyäläisten jakiikkalaisten tuntei- ta.¹⁰⁶

Vampula myötäili yleensä ^Huittista, kun se antoi lausuntoja aluejärjestelyis-

tä. Vuonna 1940 se oli torjunut Alasta-

ron ehdotuksen yhteisen nimismiespii- rin muodostamisesta ^{eikä sitä} 1965 hou- kuttanut siirto myöskään Loimaan ni- mismiehen hallintoon, kun lääninhalli-

tus halusi asiasta kunnan lausunnon.

Uudemmat aluejakokiistatkohdistuivat Satakunnan jaVarsinais-Suomen välisen rajan käyntiin. Vuoden ¹⁹⁸⁴kunnallis- vaaleissa SKDL nosti tämän pinnan alla kyteneen asian vaaliteemaksiryhmäpää- töksellään, vaikka kaikilla ei ollut siihen selkeää kantaa. Puolueosasto kehotti muidenkin puolueiden äänestäjiä suosi- maan Varsinais-Suomen suuntaa tukevia ehdokkaita. Ratkaisut saivatodottaa suur- taläänijärjestelyä jamaakuntaliittojen^ra- jojen piirtämistä. Vampula horjui lähi- keskuksen valinnassa ^Huittisten jaLoi- maan välillä aivankuten Keikyä javielä vahvemmin _Äetsä Huittisten jaVamma- lan välillä.¹⁰⁷

Riita rajakuntina sijaitsevien katve- paikkojen siirtelystä eri hallintoalueiden kesken oli saanut sytykkeitäseutukaava-

liittojen perustamisesta. Niiden rajat pirstoivat lääninrajoja jakokosivat kun- tia uusiksi talousalueiksi. Lauttakylässä oli syyskuussa ¹⁹⁴⁶ pidetty Ylä-Koke- mäenjoen seutukaavaliiton perustami-

sen kannalta tärkeä kokous, johon osal- listuivat Huittisten, Kauvatsan, Keikyän, Kiikan, Karkun. Tyrvään ja Vammalan edustajat. Seutukaavaliittoa suunnittele-

van päätoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin kunnallisneuvos K.A. Käyrä.

Seutukaavaliittotoimivuoteen ^1968, jol- loin Huittinen liittyi Satakunnan seutu-

kaavaliittoon, muut kunnat Tampereen seutukaavaliittoon. Vampula oli ¹⁹⁶⁵ siirrettykansaneläkelaitoksen ja^sairaus- vakuutuksen Loimaan piiriin, ja se tuli kuulumaan myös Loimaan seutukaava-

liittoon (1962-72).Kun viimeksi mainit- tu sulautettiin Varsinais-Suomen seutu-

kaavaliittoon, Vampulaseurasikauppaa.

Maakunnallisesti se oli silti mukana ^Sa- takunnan maakuntaliitossa. Valtion pii-

rihallinnossa kunta oli jaettu Turun ja Porin hallintokeskusten kesken. Kunta ilmoitti ¹⁹⁷⁵ suuntaavansa yhteistoi-

minnassaan ensisijaisesti Huittisiin ja toissijaisesti Loimaalle. Maakunnallis-

ten siteiden suhteen Vampula teki ^rat- kaisunsa 1992 siirtymällä ^seuraavan vuoden maaliskuun alusta Varsinais- Suomen seutukaava-alueesta Satakun-

taan, Satakuntaliittoon. Vasemmistolii-

tonvaltuutetut jaosa oikeiston valtuute- tuista olisivat halunneet säilyttää kun-

nan Varsinais-Suomessa. Myös Porin

kaupunginhallitus oli ollut 1991 sitä mieltä, että Vampula kuuluu Satakun-

taan.¹⁰⁸

Keikyä oli Vampulaa ^{useamman vai-} kutusrajan puristuksessa, sillä Turun ja Porin lisäksi siellä valvoivat Tampereel- la sijaitsevat piiriviranomaiset. Kunta kuului historiansa loppuun saakka^Sata- kunnan seutukaavaliittoon. Äetsänä ^se

suuntasiVammalan mukana Pirkanmaan liittoon, _Hämeeseen.

Huittinen oli osa Satakuntaa seutu-

kaavallisesti ja maakunnallisesti, vaikka Pirkanmaa sen suuntaan kurkottelikin.

Kaupunki osoitti itsetuntoaan jaharjoit-

ti säästävääkunnallispolitiikkaa asetta-

malla kyseenalaiseksi jäsenyytensäeräis- säkuntainliitoissa. Kaupunginvaltuusto

erottivuoden 1992 lopulla Huittisen Ko- kemäenjokilaakson perheneuvolan kun- tainliitosta ja saattoi laskea vuoden ku- luttua saavuttaneensa omalla perheneu- volalla 40 prosentin säästön. Loukattu suurimman maksajan itsetunto oli ^saa- nut hyvityksen. Vuonna 1994kaupunki

jättiLänsi-Suomen päihdehuollon kun- tayhtymänPunkalaitumella, koska ^se oli kuihtumassa kooltaan pieneksi ja kal-

liiksi. Vampula ^{seurasi pian} esimerkkiä.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin li-

sätessä Loimaan sairaalaa käyttäville eri-

tyismaksun Huittinennäytti tulistumisel- laan esimerkkiä muille ”väärinkohdel- luille”.¹⁰⁹

Kun vanhat rakenteetrapautuivat nii- den tilalle kehiteltiin uusia. Vammalan, Kokemäen ja Harjavallan kanssa yhteis- työtä harjoittava jakilpailua käyvä Huit- tinen esiintyi mielellään Etelä-Satakun-

nankeskuksena, mikä ilmeni ^{muun mu-}

assa kauppaoppilaitoksen nimessä. Ta- loudelliset syyt pakottivat kunnat vielä tiiviimpään yhteistyöhön kuin pelkkään imagokamppailuun. Valtion uudistaessa tukipolitiikkaansaKaakkois-Satakunta oli jäämässä ns. valkoisena alueena avuista osattomaksi. Huittinenryhtyi veturiksi kutsumalla Vampulan, Harjavallan, Ko- kemäen, Köyliön, Punkalaitumen ja Sä-

kylän vuoden ¹⁹⁹⁴ alussa neuvottele-

maan elinkeinotoiminnan yhteisistä lin- jauksista. Tarjolla oli kolme vaihtoehtoa:

kuntien yhteistyö, yrityspalveluyhtiön perustaminen tai sellaisen keskuksen

muodostaminen, jossavaltio olisi kiinte- ästi mukana. Valtion piirihallinto ^ei ol- lut valmis laajentamaan virkakoneisto- aan. Yrityspalvelukeskuksista oli vast-

ikään ^saatu huonoja kokemuksia. Sekä Sydän-Satakunnan (Harjavalta, Huitti-

nen,Kokemäki) että ns. Puhuva-projekti

(Punkalaidun, Huittinen, Vampula) oli-

vat kaatuneet. Kuntaseitsikon ongelma-

na oli alueen hajanaisuus. Toukokuussa

1994 Kokemäen kaupungintalolla pu- huttiin kauniisti Kaakkois-Satakunnan kuntien yhteistyöstä, mutta jo muuta- maatuntiamyöhemmin kaupungit riite- livät hallituksissaan kihlakuntajaosta.

Harjavalta oli jokäytännössä pudonnut pois tästä yhteisrintamasta eikä Aetsä kutsuttunakaan halunnut siihen ^mu-

kaan, kun nuo kuusiKaakkois-Satakun- 409