HISTORIA SUUR-HUITTISTEN

Raimo Viikki

SUUR-HUITTISTEN

HISTORIA ^UH

HUITTINEN

KEIKYÄ

KAUVATSA

KOKEMÄKI

Raimo Viikki

SUUR-HUITTISTEN HISTORIA lIIi

HAJOAVAN ^HALLINTO-

KOKONAISUUDEN KAUSI

Suur-Huittisten vaiheet kunnallisen itsehallinnon valmisteluajoista

vuoteen 1917 asti

Huittinen, Kauvatsa, Keikyä ja Vampula

ISBN 952-90-1262-4

GUMMERUS KIRJAPAINO OY JYVÄSKYLÄ 1 989

Enimmäkseen tasankoa se oli, yksitoik- koista jalaakeaa kuin väljä pöytä, syksyi- sin ^harmaata, ehtoovalossa mustalta hoh- tavaa, vavahduttavan salaperäistä ja sa- malla alakuloista. Kuin äänetön, kirjava

matto jokilakeus levisi jokapuolelle etäi- syyteen, jakuin värinuotioina kohosivat syksyn lehtipuut sen pinnasta. Talviöiden ajattomassatähtivalossase taas oli ^valkea, juhlallinen,maailmankaikkeus sinänsä.

Ja

kaiken tämän keskellä vanhat kylät huo- kuivat omaa mykkäärauhaansa. Mutta su- visin tasankoa elävöittivät viljapeltojen

heleä, häilyvä ^kulta, siellä täällä mäkien kaiteilla lehtipuiden himmeä, vihreä uh- keus, peltojen yllä tummina laumoina

lentävät linnut ja kirjavat, sarvekkaat lehmät, jotkamielellään maleksivat lähei- sen joensavisilla^rannoilla, auringonpolt- tamilla töyräillä tai matalassa rantave- dessä hamuten suuhunsa^kahisevia, tum- manvihreitä kiitoja, jokien ^karheaa, kos- teaa viljaa.

Ja

kun tuuli kävi ^humisten, soivat tasangon takaisissa suurissa met- sissä kuin urut, tarun jättiurut, joiden pauhu kantautui kyliin asti.

Eino Hosia, Tulipunaiset ratsastajat.

Teosilmestyi ensimmäisenkerran ^1938, ja se kertoo kartanolaisuudesta, Huitti- sissa syntyneestä lahkolaisliikkeestä.

Lukijalle

Suur-Huittisten historianII osa ilmestyi ^v.

1973. Siinä on käsitelty ajanjaksoa, joka ulottuu Punkalaitumen eroamisesta Huit- tisten hallintopitäjän yhteydestä ⁽¹⁶³⁹⁾ kunnallishallinnon valmisteluvuosiin

1860-luvun alussa.

Historiateoksen jatko-osan kirjoittami-

sesta tehtiin sopimus heti II osan paina- tuksen jälkeen. Sen mukaan 111osassa tuli kertoa suurpitäjän vaiheista vuosina 1860^—1920, alkukohtana kunnallishal- linnonperustaminen japäätekohtana _Kei- kyän kunnan itsenäistyminen. ^Tällöin keskiaikainen emäseurakunta ja hallinto- pitäjä oli pilkkoutunut viideksi seurakun- naksi jakunnaksi.

Sopimusta uusittiintekijän työsuunni- telman mukaan myöhemmin siten, että nyt julkaistava111 osa ilmestyykahtena eri niteenä: tekstiosana, joka käsittää suun- nilleenvuodet 1860^—1917, sekä tilasto- ja matrikkeliosana, johon on koottu pohja- tiedot yksityiskohtaisesti vuosilta 1850^—

1939 sekä IV osan kannalta keskeisistä asiaryhmistä myös vuosilta 1940—1975.

Vuotta 1940 varhaisempia matrikkelitie- toja on seurattu pääosin aina vuoteen

1975 asti.

Teossarjan IV osan on määrä valmistua vuoden 1991 loppuun mennessä. Se käsittää vuodet 1918—1945 sekäyleispiir- teittäisen katsauksen tätä nuoremmalta

ajalta.

•k -k -k

Suur-Huittisten historia on alueellisesti rajatun hallintokokonaisuuden ja siellä eläneiden ihmisten historiaa.En ^halunnut

kuvata sitä yksittäisten esimerkkien poh- jalta ja tehdä satunnaisista ilmiöistä yleispäteviä. Tämän vuoksi kirjoitin en- siksi tilasto- ja matrikkeliosan, niteen 111:2. Se on perustutkimusta ja sieltä olen ottanut vertailuaineksen tutustuttaessani lukijan ^vanhan hallintopitäjän hajoamis- prosessiin jasenkulmakuntien itsenäisty- mistapahtumaan. Matrikkelit toimivat paikallisina hakemistoina. Kun taulukko-

ja luetteloaines on koottu omaan nitee-

seen, niin uskottavasti osien 111:1 ja IV luettavuuson parantunut.

Teos ^on laaja. Se sisältää kuitenkin neljän kunnan ja seurakunnan ^historiat, missä yhteiset kokemukset ovat samoissa luvuissa, jotenkuntaa jaseurakuntaa koh- ti laskettu sivumäärä tuskin ylittää kes- kimääräisiä mittoja. Huittinen, Keikyä, Kauvatsa jaVampula ovat mielestäni saa-

neet teoksessa tasavertaisen kohtelun.

Huittisten emäseurakunta ja hallintopitäjä teossarjassa Suur-Huittinen kesti koossavuosisatoja. Tästä syystä sen histo- ria on enemmän kuin osiensa ^summa. Sen vaiheistaon koetettu luodamyös yleisku-

vaa.

* * *

Suur-Huittisten historian osa III:1käsittää ajanjakson, jolloin Vampula jaKauvatsa irtaantuivat itsenäisiksi kunniksi jaseura- kunniksi. Se päättyyvuoteen 1917, jolloin Keikyä sai oman papin ja saarnahuone- kunta jätti kuvernöörille anomuksen

omankunnanperustamisesta.

Historia ei pysähdy. Ennen teossarjan valmistumistapäättyiKauvatsan satavuo-

tinen taival itsenäisenä ^kuntana, kun se

liittyi 1969 vapaaehtoisesti Kokemäkeen.

Keikyä yhdistyi vuoden 1981 alussa Kii- kan kanssa Äetsän kunnaksi. Huittinen yleni 1972 kauppalaksi ja ^{uuden kun-} nallislain seurauksena siitä muodostet- tiinkaupunki vuoden 1977 alusta lukien.

* * *

Teettäjien puolesta on teossarjan valmis- tumista valvonuthistoriatoimikunta, jolle kirjoittaja voi antaa vain kiitoksia kär-

sivällisyydestä ja saamastaan tuesta. Toi- mikuntaan^ovat kuuluneet Huittisten kau- pungin edustajina

John

^{Martoina (1973—}

88, puheenjohtajana koko ajan), Taito Ja- lonen (1973—86), Yrjö ^Lind (1973—79), Irma Ytti ⁽¹⁹⁷³—86), Veikko Moisio (1979—88), Otto Mast(1987—88) jaTapa- ni Mikola (1987 —88); Huittisten seura- kunnan edustajina Antti Nord ^(1973— 88), Uuno Sakari ⁽¹⁹⁷³—81) jaEino Orpa-

na (1981 —88);Keikyän, sittemmin Äetsän kunnan edustajina Aarne Järä(1973 —76), Kaino Syren (1973 —88), Paavo Tuomi (1973—88), Toivo Isohonko^(1977—85) ja Pentti Oittinen (1985 —88); Keikyän seu- rakunnan edustajina Martti Lähde

(1973—84) ja Mauri Tala ^(1984—88);

Vampulan kunnan edustajina Kauko Niit- tynen (1973—76), Valtter Kivilahti (1973 —88) ja Paavo Nieminen ^(1977— 88); Vampulan seurakunnan edustajina Urho Hirsikangas (1973 —75), Matti Pelto- mattila (1973—75), Alpo Hosike (1976 88) jaToivoIngren (1976 —88);Kokemäen

kaupungin ja tavallaan lakkautetun Kauvatsan kunnan edustajina

Jouko

^Läh-

de (1974 —80) jaMartti Knuutila (1980^— 88); Kauvatsan seurakunnan edustajina Väinö Hakuni (1973 —83), Paavo Härkälä (1973 —76), Hannu Arola (1980—88) ja Heikki Rukanen (1983—88). Historiatoi- mikunnan sihteerinäon toiminut Kalervo Iso-Ahola(1973—88).

Teoksen kustannukset on jaettu siten, että Huittisten kaupunki on maksanut niistä 48.75 ^% ja Huittisten seurakunta 16.25 ^% eli yhteensä ^{65 %;} Vampulan kunta 9.375 ^% ja Vampulan seurakunta 3.125 ^%, yhteensä ^{12.5 %;} Äetsän kunta 9.2 ^% ja Keikyän seurakunta 2.3 ^%, yh- teensä ^{11.5 %} sekä Kokemäen kaupunki

7.7 ^% jaKauvatsan seurakunta 3.3 ^% eli yhteensä 11 ^%.

* * *

Olen _{saanut työn} kestäessä kaiken tarvit- semani^avun japalvelun käyttämissäni ar- kistoissa, kirjastoissa jamuseoissa. Lukui- sat yksityishenkilöt ovat uhranneet ai- kaansa janähneet vaivaa vastatessaan ky- selyihini. Kiitän heitä kaikkia yhteisesti.

Erikseen haluan muistaa käsikirjoituksen tarkastajaa, apulaisprofessori Erkki Leh-

tistä, joka Huittisissa kasvaneena on voi- nut syventää tekijän näkemystä alueen historiasta. Lukija voi sen tähden moittia vain kirjoittajaa, jos teoksen annissa on valittamista. "Töistä miästämainitaan, sa- no Langenoja ko leivinkalut teki.”

Mikkelissä 3. lokakuuta 1988 Raimo Viikki

SISÄLLYS

SUUR-HUITTISTEN ALUE-

JA

HALLINTOKOKONAISUUS 1800-LUVUN

PUOLIVÄLIN

JÄLKEEN

¹⁵

SUURETNÄLKÄVUODET 1867—68 20

ASUTUS 30

Taloluvun verkkainen kasvu 30

Takamaidenasutus emäpitäjänmaakunnat 31

MAANOMISTUS 35

Yhteisötmaanomistajina 35

Suurtilojen omistus 36

Uusjako täydentää maanomistusta 47

Vuokraviljelmät 49

Vuokra- jalampuotitilat 49

Torpat ja^mäkituvat 51

Torppien määrä jalaatu 51

Torpansopimukset 55

Mäkituvat, torppia pienemmät vuokra-alueet 63

Erimielisyyksiä vuokramailla 65

Torpparikysymyksen osaratkaisuja 69

ELINKEINOT 76

Maatalous pääelinkeino 76

Koskenperkaus, järvenlaskut jasoiden kuivatus raivauksen ja^asutuksen

kasvattajana 76

Maanviljelys irtautuuperinteistä 87

Kaksivuoroviljelystä järjestelmälliseen vuoroviljelyyn 87 Lannoitus, ojitus jakoneistuminenpeltoviljelyssä 89

Viljelysmaankasvu 99

Leipäviljasta rehuntuotantoon, kasviviljelyn painopiste muuttuu 101

Pitäjänmakasiinit viljan kylvö- ja hätäapuvarastot 113

Karjatalous kannattaa 118

Kohti lypsykarjataloutta ¹¹⁸

Hevonen arvoeläin 124

Muukarjatalous 126

Lauttakylän eläinmarkkinat jaSuur-Huittisten toripäivät 130

Metsä maataloudessa ¹³⁵

Palkolliset jamaataloudenmuu työväki 139

Viljelijän taseesta 144 Kalastus jametsästys maatalouden sivuelinkeinot 147

Metsästys petojahtia 147

Kalastus muuttuvissa vesistöissä ^: 153

Käsityö muuttuu kotiteollisuudeksi 159

Perinteisten ammattien väheneminen ¹⁵⁹

Käsityön jakotiteollisuuden uudet ulottuvuudet 167

Käsi- jakotiteollisuudenarvo ja tekijän asema 181

Teollistumisen aika 186

Infrastruktuuri ja energia 186

Elintarvike- jajuomateollisuus 189

Myllyjen teho kasvaa määrä vähenee 189

Jauhoista

^{leiviksi: leipurit tulevat 194}

Karjantuotteiden jalostusta: meijerit jateurastamot 196 Kirnusta ^kartano-, kylä- jayhtiömeijereihin ¹⁹⁶

Osuusmeijerien aika 204

Kamppailu lihamarkkinoista 214

Olutta, olutta juomateollisuus käy väkevänä 216

Sahateollisuuden nousu 222

Rajoitukset poistuvat lisää sahoja 222

Uiton paljous ²²⁹

TeollistuvaKeikyä 231

"Meskala TräsliperiAb” suunnitelmapuuhioke- japaperitehtaasta.. 231

Äetsän villakehruutehdas vaurastuva Keikyä 232

Äetsän muu teollisuus:konepaja, tilketehdas janauhatehdas 239

Tiili-, _turve- jakaivannaisalan teollisuus 240

Teollisuudenkokonaiskuva 243

Kauppa ja kauppiaat 245

Maakauppa vapautuu 245

Kauppiaiden määrä jalaatu 246

Elinikä,kilpailun osanottajat jayhteiskunnalliset rasitteet 250

Kauppatavoista jakaupan erikoistumisesta 261

Osuuskaupat ²⁶⁷

Kaupan markkinointikeinoistaja merkityksestä 279

Pankki- javakuutustoiminta 280

Säästöpankit 280

Liikepankkeja Lauttakylään 287

Osuuskassoja sivukyliin 288

Vakuutuksiakiinteistöille, eläimille jaihmisille 290

Muu vapaa yritystoiminta 293

Liikenne 294

Tiestö levittäytyy syrjäkyliin 294

Sillat _jalautat 302

Kievarikyydillä 313

Polkupyörällä autoliikenteen varhaisvuosiin ₃₁₈

LaivaliikenneLoimijoella 322

Rautatie kiertää alueen keskustan 325

Suunnitelmia _jalinjauksia ₃₂₅

Kauvatsan jaÄetsän rautatieasemat 329

Postinkulku 333

Kihlakunnanposti lakkautetaan 333

Postista virasto 336

Puhelinverkkoa rakennetaan 340

SIVIILI-JA

OIKEUSHALLINTO 344

Vanha Suur-Huittinen hajoaa 344

Virkavalta 346

Laillisen jalaittomanrajalla 349

SEURAKUNNALLISET OLOT 356

Huittisten emäseurakunta hajoaa 356

Vampula jaKauvatsa itsenäistyvät 356

Keikyän itsenäistyminen jaHuhtamon rukoushuonekunnan

muodostuminen 360

Kirkkorakennukset jakirkkotarhat 364

Huittisten kivikirkkoa laajennetaan ja korjataan 364

Vampula saa neljännenpuukirkkonsa 370

Kauvatsallekin neljäs puukirkko 373

Kolmas kirkko Keikyään 376

Arvokkaat kirkot 378

Kirkon virkatalot 379

HuittistenIso-Pappila, ^Kulma, Viiala jaLukkarila 379

VampulanLuukin jaKauvatsan Ylhäistenkappalaisen virkatalot 382

Kirkon virkakunnan palkkauksesta 382

Papin- jalukkarinvaalit 386

Kiista pitäjänapulaisen viran tarpeellisuudesta 389

Papit, lukkarit jasuntiot 391

Sosiaalinen tausta, ikä javirassaoloaika 391

Huittistenkirkkoherrat, kappalaiset, pitäjänapulaiset jaapupapit 392

Vampulan,Kauvatsan ja Keikyän papisto 395

Lukkarit ja kirkonpalvelijat ³⁹⁶

Kirkon oppi jaopetus 401

Kirkossakäynnistä japyhistä toimituksista 401

Uskonnollisista liikkeistä ⁴⁰³

Maallikoiden viisaus javanhoillisuus ⁴⁰³

Uskonnollisista liikkeistä jauskonnollisuudesta ⁴⁰⁶

Kirkollisesta kasvatuksesta jaopetuksesta 415

Kotiopetus, rippi- japyhäkoulu, kiertokoulu, lukukinkerit 415

Seurakuntien hallinnostajataloudesta 423

Pitäjänkokouksesta kirkonkokoukseksi 423

Kirkkoneuvosto, kuudennusmiehet jaseurakunnan vanhimmat

ulkopuoliset painostusryhmät ⁴²⁵

Seurakuntien taloudesta ⁴²⁷

KUNNALLISHALLINTO UUTTA ITSENÄISYYTTÄ ⁴³²

Seurakuntahallinnosta kunnallishallintoon: emäseurakunta jaKauvatsa

vitkuttelevat, Vampula toimii ⁴³²

Seurakunnallisen _jakunnallisen hallinnoneriytyminen 436

Päätöksenteosta jatiedonkulusta ⁴³⁷

Kuntakokousten jakunnallislautakunnan kokousten istuntotiheys, aloitteiden

teko jakokouksissakäynti 440

Toimikunnistakunnanvaltuustojen perustamiseen: organisaatio ^{kasvaa 444}

Kuntien yhteisetkokoukset ⁴⁴⁹

Luottamusmiehet 451

Valitsemisesta ⁴⁵¹

Luottamuksen palkitseminen 453

Luottamusmiesten sosiaalinen ^japaikallinen ^koostumus, ikärakenneja

sivistystaso 455

Kuntien omaisuudesta javarainhoidosta 470

Pitäjäntuvastakunnantaloon 470

Huittistenkokouspaikat Polvianderin lukkarilasta seuraintalo

Karhulaan 470

Vampula—Sallilan ja Matkusjoen välillä 474

Kauvatsan kunnantalot 475

Maaomaisuuden kasvu 477

Kunnan tulot ^jamenot 479

Rakenteellinen koostumus 479

Kuntien tulot ⁴⁸²

Kunnallisvero luokkaero 482

Kuntienmuu tulokertymä ⁴⁹¹

Lauttakylä keskustaajamasta milteikauppalaksi 494

VAIVAISHOIDOSTA KUNNALLINEN RASITUS 502

Ruotuhoito, vilja- ja raha-avut, huutolaisuus 502

Kohtalona vaivaistalo 504

TERVEYDENHUOLTO 511

Sairaudet rangaistus 511

Järjestelmälliseen terveydenhoitoon 513

KANSAKOULUT JAMUU OPINTIE 522

Kansakoululaitos siunattu uudistus 522

Perustamisvaihe 522

Opetus tavoittaa syrjäkylät 529

Kansakoulujen työkentästä 538

Kansakoulusta oppikouluun Lauttakylän yhteiskoulu perustetaan 543

Effata, Huittistenkuurojenkoulu 547

Huittinen ^saakansanopiston 550

KIRJASTOT JA

^{LUKUTUVAT 557}

YLEISLEHDISTÄ PAIKALLISLEHTEEN 561

MUUTTUVAELINPIIRI

JA

^{KANSANTAPA 567}

ORGANISOITUVA

JA

POLITISOITUVA KUNTAYHTEISÖ 579

Kehityksen yleislinjoista 579

Valistavat jaelämäntapaa muuttavat yhdistykset ⁵⁸⁰

Nuorisoseuraliike 580

Raittiusliike 586

Kilpaleikeistä urheilukilpailuihin 587

Kulttuuririennoista 590

Palosuojelu turvaa 591

Taloudelliset jaammatillisetetujärjestöt 595

Isäntäyhdistyksistä maamiesseuroihin 595

Menestyvänaisasialiike 598

Opettajisto jaseurakuntaväki järjestäytyy ⁶⁰⁰

Seurain- jatyöväentalot, järjestötoiminnankeskukset 601

Poliittinen järjestäytyminen 605

Kielipuolueet 605

Valtakunnallisenmyrskyn mainingeissa ⁶⁰⁶

Poliittisten järjestöjenpaikallisosastot _syntyvät 611

Poliittinenkuntayhteisö 620

Säätyvaltiopäivistä ensimmäisiin eduskuntavaaleihin 622

Vaalituloksista 1907—1917 626

Rauhattomia aikoja: Huittisten meteoriitistameijerin^kahakkaan 633

Kohti veljessotaa: rintamalinjat muodostuvat 647

LÄHDEVIITTEET 653

LYHENTEET 712

SUUR-HUITTISTEN ALUE- JA

HALLINTOKOKONAISUUS 1800-

LUVUN PUOLIVÄLIN JÄLKEEN

Kruunun virkamiehet tunsivat sen yhtenä Huittisten pitäjänä vuoteen 1867 asti.

Tuolloin alkoi lainsäädännön ^mukaan kunnallishallinto eriytyä seurakunnalli- sesta näillä seuduilla. Tuolloin tuli myös nälkä luonnonlakien mukaan. Näilläkin seuduilla ihminen luotti

Jumalaan.

Huittinen ja Keikyä muodostivat emäseu- rakunnan, jota johti kirkkoherra, yleensä rovastin-arvoon kohonnut. Reinhold Hertzberg oli virassa 1851—65. Kirkko- herra valvoi kappeleita. Vampula oli päässyt tähän asemaan jo ^1650,Kauvatsa seurasi 1760. Keikyä sai ^oman kirkon 1687 jasiitä tuli saarnahuonekunta. Sutti- lanloukko, kulmakunta, osoittiitsenäisty- mishalua.Laajan seurakunnan ja^hallinto- pitäjän pinta-ala ^{oli vuoden 1875virallis-}

ten lukujen mukaan ^744,99 neliövirstaa.

Keskimääräinen asukastiheys neliövirstaa kohti oli 0.87 henkilöä suurempi kuin yleensä Turun jaPorin läänissä.¹ Huittis- ten seurakunta ja hallintopitäjä oli enem- män kuin osiensa ^summa: kappelit pyr- kivät seurakunniksi, saarnahuonekunta kappeliksi, kulmakunta saarnahuonekun- naksi. Uudet asutusalueet torpparikul-

mat tavoitelivatkyliksi.

Alavia maita uursivat puhdasvetiset vir-

rat, joet ja purot. Niissä viihtyi arvokala.

Keväisin ja syksyisin koskissa lonksut-

tavat myllyt eivät estäneet niidennousua.

Joet

lietteineen ja savikkoineen kerrosti- vat hedelmällisen pohjan maanviljelyk- selle. Mahtavimpana kymenä _{virtaa Ko-} kemäenjoki.

Jo

^{Keikyässä sen savitante-}

reille ryhmittyivät kylät, pellot janiityt, niin _että mäkisempi muu seutu pohjoises-

sa ja kaakossa vaikutti miltei asumatto- malta. Virrassa pauhasivat jyrkkäputouk- sisetÄetsänkoski, Peevolankoski, Meska- lankoski ja Kiviniemenvuolle; paikoitel- len Kokemäenjoki avautuu Keikyässä yli

300 metrin uomaksi. Huittisissa Ko- kemäenjoki kääntyy ensin länteen jaKar- huniemen kylän kohdalla luoteeseen.

Täälläse saa lisävettä aluksi Sammun- eli Nanhianjoesta, jokatunkee Tyrvään puo- lelta Huittisiin. Sammunjoen ^huomatta- vin putous, Ala- eli Nanhiankoski oli vielä 1800-luvun puolimaissa merkittävä myllypaikka. Loimijoki kulkee puolen sa- dan metrin ^uomana Huittisten halki etelästä pohjoiseen yhtyäkseen Ko- kemäenjokeen. Sitä ennen Lauttakylän asutustihentymästä pari kilometriä luo- teeseen Loimijokeen on laskenut Huit- tista itä-länsisuunnassauurtava Punkalai- tumenjoki. Sen suurimmat kosket olivat Rieskalan-, Pöyriälän-,Hirvelänkoski, Yli-

ja Ala-Leppäkoski, Kanninkoski ja ^Huh- kolankoski; Loimijoen vastaavasti Lei-

man-, Korkia-, Maurialan- ja^Mommolan- koski.

Jokien

välinen laakso oli vanhas-

NäkymäRipovuorelta. Taustalla Karhiniemen lossiylittämässä Kokemäenjokea

taan pitäjän asutuskeskus, jokatunnettiin yleisnimellä Lauttakylä. ^Siellä risteytyi- vät myös suurimpiin kaupunkeihin Turkuun, Tampereelle, _Poriin ja ^Helsin- kiin johtavat valtatiet. Jokitasankoja myöten asutus haarautui alueen reuna- osiin.

Varsinkin Huittisten länsiosa oli täyn- nä ^suota ja^rämettä, ojittamatonta ja asu- matonta seutua. Kokemäenjoen koskien perkausyritykset 1700-luvulla ja1800-lu- vun alkupuolella eivät olleet kuivattaneet soita. Raijalanjärvessä lainehti yhä ^vesi, vaikkasenrantojaoli raivattuviljelykselle jo 1820-luvulla.

Järven

^{ympärillä aukeni-}

vat Järven-, Ämmän- jaToivarinsuo. Nii- den pohjoispuolella levittäytyi räme vie- läkin mittaamattomampana; ^Lauhansuo, Karhiniemen Iso- jaVähäsuo yltivät kilo-

metrimääräisinä, tasaisena peitteenä Kau-

vatsan puolelle Puurijärven etelärannalle.

Sammunjoen pohjoispuolella olivat näitä vähäisemmät ^Nanhian-, Vittas- ja Musta-

suo;Loimijoen laaksosta länteenLoiman-, Longon-, Hepo-, Suvi- ja lironsuo. Nevat elivät omaa elämäänsä Kokemäenjoen al-

taassa.

Myös Vampulassa asutus oli keskitty- nyt valtajoen, Loimijoen hedelmälliseen laaksoon.

Joki

virtaa seudun halki pohjoi-

sen suuntaan 30—60 metrin levyisenä, kunnes ^avartuu kirkonkylän tienoilla neljänneskilometrin laajuiseksi suvan- noksi, Kiltajärveksi. Kappelin rajojen si- sään jäävistäkoskista olivat huomattavim- mat Vampulan-, Pelttarin-, Tamareen-, Paska- jaRutavankoski.

Loimijoki oli 1900-luvun alkupuolelle

Kiltasaari, jossa on sanottu sijainneen keskiaikaisen Vampulan killan rakennusten. Kiltajärvi syntyi Loimijoen patoamisen takia saarenympärille^{v. 1920.}

asti kirkasvetinen ja tunnettu näillä seu- duin runsaasta jokihelmisimpukka- eli raakkukannastaan. Virtaan yhtyivät sitä vähävetisempinä Köyliön rajoilta tuleva Matkusjoki ja idästä Punkalaitumen puo-

lelta virtaavaPalojoki. Loimijoen rannoil- ta etäännyttäessäviljelykset pienenivät ja

asutus harveni.

Kauvatsalla parhaat pellot javauraim- mat kylät keskittyivät Kauvatsanjoen ran- tamilleSääksjärven ja Puurijärven välisel- le alueelle. Asutus oli harvempaa

Sääksjärven pohjoispuolella Kuhaan ja Kiikoisten rajojen kulmauksessa. Emä- pitäjän suurin jakalaisin järvi, Sääksjärvi, sijoittuu itä- ja länsiosastaan Kauvatsan puolelle, keskiosastaan Kokemäkeen.

Järven

koillisnurkkaan laskee Kiikoisjär- vestä lähtevä Piilijoki, pohjoisnurkkaan

Laviasta alkava Rukajoki. Sääksjärven kaakkoiskulmasta purkautuu sen laskujo- ki, Kauvatsanjoki. Sen vuolas alkuosa muodostaa Sääkskosken ja jonkin verran

myöhemmin Lievikosken.

Joen

^alkujuok-

su on tyyntä jasiinä oli veneellä

helppo

kulkea. Toista peninkulmaa virrattuaan Kauvatsanjoki laajenee 5 km pituiseen matalaan Puurijärveen. Sitä oli alettu pe-

rata jo 1820-luvulla, _mutta täyteen rehe- vyyteensä ^se umpeutui vasta satakunta vuotta myöhemmin.

Järveen

rajoittuvan laajan suoalueen lisäksi nevamuodostusta oli olemassa Piilijoen alajuoksulla Pii- lisuo jaIsosuo sekä monihaaraisen Lie- vijärven tienoilla.

Järvi

yhdistyy Kuoppa- lanojan välityksellä Kauvatsanjokeen. Lii- kenteellisesti Kauvatsa oli emäpitäjän alueistaeristetyin. Se oli etenkin lumetto-

mana aikana syrjässä valtaväylistä ^eikä emäkirkollekaan johtavatie ollut kehutta- vassa kunnossa.

Jokivarsien

^suurissa ryhmäkylissä ja syr- jemmissä yksinäistaloissa ^eli satakunta- laisen vakaa kansa perinteistä elämän- muotoaan. Huittisten piirilääkäri

J.

^A.

Herzman kuvaili vuosikertomuksessaan

1862 seudun asukkaita:²

”Kansa ^on jokseenkin rauhallista ^ja luonteeltaan ^{varsin jäyhää. Tappoja ja} tappeluita sattuu harvoin. Velttoilua ja mukavuutta rakastetaan ja siihen käy- tetään ^{se aika,} mikätyöltä liikenee, niin että talonpojat ^viettävät joutohetkensä enimmäkseen sängyssä. Siitä syystä ei

juuri jääkäänaikaa henkiseen sivistyk-

seen. Kuitenkin Kokemäellä, Huittisissa jaLoimaalla ^{voidaantavata} talonpoikia, jotka^ovataika lukeneita japerehtyneitä myös muihin kuin pelkästään ^itseään koskeviin asioihin.”

Piirilääkärin luonnehdintapitänee joilta- kin osinpaikkansa, ^mutta aivan vakavasti

sitä ei tarvitse ottaa. Samanlaisia lausun- tojaantoivat^muut piirilääkärit eripuolel- la Suomea rahvaastaan. Siihen kykenivät myös toiset virkamiehet ja ^lukeneet.

Sääty-yhteiskunnan luutuneiden asentei- den ja uudistusvirtausten välinen

"hämäräraja käypi ^sarkanutun ja^verkata- kin välitse”, kuten Sakari Topelius vielä

1870 vaiheilla kuvasi ihmisten erottautu- mista jopelkän pukeutumisen perusteel- la.³

Jotain

huittislaisen kansanihmisen identi- teetistä kuitenkin puuttui. Ruotsinkieliset virkamiehet olivat jättäneet nimittäin ai- koja sitten heiltä sukunimet pois. Tämä

oli luonteenomaista koko läntiselle Suo- melle. ^Kansan keskuudessa tosin talonni-

met toimivat sukuniminä tai ainakin nii- den korvikkeina. Maaomaisuus oli py- syvä, nimi vaihtui omistuksen mukaan.

Kun virallisissaasiakirjoissa eipitkään ol- lut tapana ilmoittaa edes talonnimeä yk- silöinnin perustaksi, aiheutui tästä mo- nenlaista haittaa. Huittisten piirilääkäri oliyrittänyt auttaa erästä sairasta hoitoon ja valitteli sitten vuosikertomuksessaan 1896 "nimettömyyden” aiheuttamia vai- keuksia:⁴

"Täällä envoi olla mainitsematta kuinka tärkeä olisi, varsinkin länsi Suomessa, missä kansalla ei ole ^{sukunimeä, ettäpa-} pistojen ilmoituksissamyöskinkylän ni- mi, missä mielisairas ^oleskelee, olisi ylösotettu, ^sillä muuten ei ainoastaan ole hyvin^vaikea,mutta melkein mahdo-

tonta, saada tällaisista likempiä tietoja, kun häntä täytyy kuulustella ympäri pitäjää.”

Lukeneisto ja käsityöläiset erikoistu- neet ammattimiehet saattoivat koreilla vierasperäisillä sukunimillään, joparuo- tusotilaskin katselmuskirjurin antamalla

liikanimellä, _mutta ei tavallinentalonpoi- ka tai maatyömies. Tunnettu sukututkija, professori Kaarlo Teräsvuori kertoi kum- missaan, kuinka vielä tämän vuosisadan vaihteessa varakkaan huittislaisen maan-

viljelijän tytär, sivistynyt ^ihminen, jolla itsellään oli ^sukunimi, oli ^{maininnut, et-} tei talonpoika tarvitse sukunimeä.

"Tämän hän sanoi ihanvakavissaan”, pro- fessori kertoo.⁵

Huittislaiset elivät muiden suomalaisten tavoin hallintoalamaisina laajassa Ve- näjän valtakunnassa. Kruunun virkamie- histä oli jatkuvasti läsnä nimismies, joka tapasi ^asua hallintopitäjänsä keskustassa Huittistenkylässä tai Kirkonkylässä. Hä-

nen apunaan oli siltavouti ja jahtivouti.

Huittinen, Keikyä, Kauvatsa, Vampula ja vanhasta suurpitäjästä ajat sitten erkaan- tunut Punkalaidun muodostivat 1870-lu- vulle asti Huittisten nimismiespiirin.

Aluekokonaisuus kuului Ylä-Satakunnan aliseenkihlakuntaan. Sen hallinnostavas- tasivat henkikirjoittaja ja kruununvouti,

jotka eivät tavallisesti asuneet Huittisten puolella, ^mutta joiden täytyi käydä siellä säännöllisesti virkatehtävissään.

"Kruunulla on pitkät ohjet”, lausutaan huittislaisen sepänpojan ja ylioppilaan, myöhemmin Naantalin kappalaisen Karl Dahlbergin 1800-luvun puolimaissa keräämässä sananparsikokoelmassa.⁶ Noi-

ta monimutkaisia asetuksia ja määräyksiä täytyi Turun jaPorin läänin kuvernöörin joskus käydä Huittisissa asti tulkitsemas- sa tai panemassa niiden täytäntöönpa- noon vauhtia. Talonpojat eivät pitäneet turhaa hoppua uusien säädösten ^kanssa, sillä he tiesivät, että "hulluilla herrat kyntää”. Kuvernöörin yläpuoliset instans-

sitkin kyllä tunnettiin ja niihin osattiin vedota. Keisari vain oli etäällä. Hänestä oli paras olla puhumatta, ani harvoin hän oli nähtävissä.

Huittislaiset kokivat tsaarin läsnäolon 27.3.1856. Keisariksi oli vuotta aikaisem- min ^noussut Aleksanteri IL Krimin ^sota olikäynnissä. Huittisiin oli sijoitettu pari komppaniaa venäläistä jalkaväkeä. Keisa- ri oli ollutHelsingissä 24. maaliskuuta se-

naatintäysistunnossa jasanellutpöytäkir- jaan laajan uudistusohjelmansa. Sen jäl-

keen korkea vieras tutustui läntiseen Suo- meen jaoli valmis palaamaan Turusta Sa- takunnan läpi Tampereelle ja sieltä edel- leen Hämeenlinnaan. Huittisissa oli val- mistauduttu viikkokausia, sillä viran- omaiset ^tiesivät, että keisari kulkisi Laut- takylän solmukohdan kautta. Tiet oli au- rattu ja levennetty, kaikissa kestikieva- reissa odottivat vireimmät hevoset.

Huittistenkylän Käyrän ^talon poika Kustaa Kallenpoika, myöhempi _Kustaa Sähkö, eturivin kunnallismies jakeisaril- lisen kunniamerkin saanut, oli 1856 yh- deksänvuotias. Hän muisti tsaarin vierai- lun selvästi vielä yli 70-vuotiaana.

Pitäjässä oliannettu määräys, ettei mitään suurta japoikkeavaa saanut järjestää.Rah- vaan tuli olla siististi mutta yksinkertai- sesti pukeutunutta. Räikeitä värejä piti välttää. Kansa oli paras harmaissaan. Kei- sarille oli valmistettu aamiainen Erkki Ala-Penttilän hallitsemaan Lauttakylän kestikievaritaloon. Majesteetin ja hänen ylhäisen seurueensa kestitsi nimismies Savoniuksen _rouva palvelijattarensa ja Ala-Penttiläntyttären avustamana. Nämä kaksi kansannaista saivat juomarahana25

hopearuplaa. Ei ^tiedetä, paljonko nimis- miehenrouva sai.

Paikkakunnan papit esiteltiin keisaril- le. Hän viipyi majatalossa noin ^tunnin, kunnes Korkeakosken Kurrin talon hevo-

set ryhtyivät kiidättämään korkean vie- raan rekeä seuraavaan etappiin. Pietarissa tsaari oli30. maaliskuuta.⁷

Vuosi 1856 oli katovuosi Suomessa.

SUURET NÄLKÄVUODET

1867—68

KustaaKallenpoika Käyrä ^{(Kustaa Sähkö),} oli 20-vuotias,kun suuret nälkävuodettu-

livat. Hän selvisi niistä voidakseen kertoa keisarivierailusta. Häneltä ei tiettävästi jäänyt muistiin merkittyä tietoa vuosista 1867—68, jolloin Huittisissa jaKeikyässä kuoli 1 037 ihmistä, Kauvatsalla 215 ja Vampulassa 362. Yhteensä silloisessa Huittisten hallintopitäjässä menehtyi noi- na kahtena julmanavuotena 1614 nuorta, keski-ikäistä ja vanhaa. Se oli suunnaton luku tuona luonnollisen kuoleman aika- na.¹

Katoon ^saatiin, vaikkakaan ei osattu, val- mistautua 1860-luvun alkupuolelta läh- tien. Vuosi ¹⁸⁶¹ oli antanut keskinkertai- sen sadon, joskin sitä huononsi monin paikoin esiintynyt perunarutto.

Sääkskosken sahalla oli ollut syyspuo- lellavuotta punatautiepidemia, mihin sai- rastui ^20—30 lasta. Heistä kuoli kahdek-

san. Ensimmäinen varsinainen katovuosi koko maassa oli 1862.² Huittisten seudul- la rukiista saatiin keskinkertainen, osit- tain sitähuonompikin sato. Halla vikuutti kasvun suomailla. Perunalaarit jäivät^taas vajaiksi hallan japerunaruton takia. Her- ne kasvoi heikosti. Varsinaistapuutetta ei kuitenkaan jouduttu^kokemaan, sillä ohra

jakaura antoivatrunsaan sadon.

Sää oli ¹⁸⁶³ armottomin miesmuistiin.

Kevät olierityisen sateinen jakylmä. Maa vihertyi hitaasti. Lämmin jakso jäilyhyek- si: kesäkuun puolivälistä heinäkuun puo-

liväliin. Yöt olivat kylmiä ja hallaisia, mutta oraat eivät vahingoittuneet. Hei- näkuunpuolivälistä alkoivat sateet, jakyl- myys vihoitteli pitkälle joulukuuta. Ruis- ta saatiin monin paikoin keskimääräistä niukemmin, kun rae- jakaatosateet veivät kasvun ennen sen kypsymistä. Kevätvil-

jasta japerunastakorjattiin kuitenkinylei- sesti hyvä sato. Seudulla koettiin vaikea hinkuyskäepidemia (17 kuollutta), tuli- rokkoepidemia (34 vainajaa Huittisissa ja

5 Vampulassa) sekä Huittisissa jaKauvat- salla pahin kuristustautiepidemia aikoi- hin: Huittisissa kuoli 38 jaKauvatsalla 12 henkilöä.

Vuosi 1864oli ^kevään, kesän jasyksyn osalta edellisen kaltainen. Sateet jättivät pienen raon korjuutöille. ^Ohra, kaura ja herneet eivät ehtineet valmistua. Sen si-

jaanruissadosta tuli kaikkialla runsas ja laadultaan hyvä. Peruna kasvoi jopa epätavallisen paljona, mutta tulosta hei- kensi savimailla esiintynyt mttoisuus.

Vaikeitakulkutauteja ei ollut liikkeellä.

Vaikka 1865 oli katovuosi koko ^maassa, selvisi Huittisten seutu siitä säikähdyk- settä. Talvi oli erittäin ^ankara; kevät kylmä, tuulinen ja sateeton; heinäkuun kolme viikkoapolttavan kuumia niin että lämpötila ei öisinkään laskenut juuri alle +3o° C. Sato riitti eikä vaikeita epidemioi-

ta esiintynyt.

Suurelle nälälle rakensi riuduttavan pohjan puutteen aattovuosi 1866. Leudon talven jälkeenlumi suli huhtikuussa. Sää

pysytteli kuitenkin viileänä aina kesäkuu- hun, jolloin alkoi lenseä suvi. Sadosta näytti ^{tulevan runsas.} Mutta heinäkuun ensimmäisellä viikolla puhkesi sade, jon- ka kaltaista vanhatkaan eivät muistaneet.

Vesi virtasi päivät pääksytysten.

Joet

^tul-

vivat. Elokuun lopulla sade piti pienen

tauon, jolloin kuivahkoilta pelloilta _voi- tiinkorjata syysvilja. Vedentulo alkoitaas

syyskuun toisella viikolla jajatkui lienty- neenä lokakuunlopulle muuttuakseenen- si lumeksi. Sato muodostui huonoksi.

Ruis luovutti vain 3—4 jyvää, moninpai- koin ei sitäkään. Ohraa jahernettä olitus-

kin ^lainkaankorjattavaksi. Rutto vei peru- nan. Ainoastaan kaurasta saatiin jotakuin- kin tyydyttävä sato, Vampulassa jopa 7

jyvää. Kauvatsa kärsi pahimmin. Kappa- laisen tehtäviä tuolloin hoitanutL. A. Pa- lonenkirjoitti joulukuussa ¹⁸⁶⁶ huonosta satotuloksesta:³

”... ja muutamille kävi melkein tyhjiin kesäisten sateitten jatulvan^tähden, joka oli niin suuri että viljelysmaillekkin nousi että veneillä viljaa leikattiin ja korjattiin javielä ladoissa heinätkin^tur-

meli, ja saatti ettei moni mies saanut

kylvöä ^kun eineen, muutamat ei ollen-

kaan, tämä on saattanut puutteen ^suu- rimmallansa että miesten mieliä kyllä

mitataan kuinka olla, kuinka elää tämäkin vuosi.”

Vuoden 1866 kato olisi kestetty, mutta kun sen kanssa yhtäaikaisesti raivosi la- vantautiepidemia, vaikeudet kasaantui- vat. Kulkutauti puhkesi huhtikuussa HuittisissaRaijalan ja Mommolankylissä

sekä Lauttakylässä. Sairaustapauksia ^tuli piirilääkärin tietoon heti 34. Kauvatsa nu-

jertui: johuhtikuussa tiedettiin40 tapaus- ta Rutunan, Kauvatsan jaYttilän kylissä.

Tauti eteni ankarana kesään asti. Vuoden 1866 aikana Huittisissa sairastui tyfuk-

seen 550, Kauvatsalla 265, Vampulassa vain muutama. Piirilääkäri arvioi, että tauti olisi voitettu paremmin kunnonruo- alla kuin hänen määräämillään lääk- keillä.⁴ Hätä oli jo suuri. Vähimmin vai- voin selviytyneen Vampulan pitäjänko- kous kartoitti joulukuussa 1866 tilanteen kappelin alueella:⁵

"Talolliset tulevat joksikuksi määräksi

toimeen; torpparein tilaisuus on huo- nommallakannalla, mutta naineettren- git, itselliset, jyvätrengit^{jakoturit, joista} tässä seurakunnassa ^{on suuri} joukko, elävät ^varsinkovassa köyhyydessä, joka siitäkin nähdään, että vaivaisten kassa on lähestyhjennetty.”

Huittisten hallintopitäjässä ei enää 1866 ollut kaikille tilattomille _työtä eikä elan- toa. Oli pakko lähteäkerjuulle.

Huittistenseutu oli huonosti varustautu- nut, kun ensimmäinen suurista nälkävuo- sista 1867 tunki päälle monine vai- voineen. Sadosta näytti kuitenkin tulevan hyvä. Säät suojasivat erityisesti ^rukiin kasvua. Korjuuaikana alkoi sitten sataa, säännöllisesti joka päivä. Raekuurot piis- kasivat laihon. Halla vei syyskuun 4:nnen vastaisenayönäHuittisissa peruna- ja^her- nesadon. Koko pitäjässä raivosi ankara karjasairaus. Elokuussa olivat saapuneet toispaikkaiset kerjäläiset, mutta Huittis- ten seutu ei kyennyt tarjoamaan enää ruo- kaa omilleenkaan.⁶

NimismiesHolmbergpuuttui valtioval- lan ja järjestyksen nimissä kerjuuseen.

Huittisten pitäjänkokous käsitteli syys- kuussa 1867 hänen lähettämäänsäkirjettä

japäätti:⁷

”että ulkoseurakuntalaisille ei anneta mitään ^einettä, waan käsketään heidät

menemään kotopaikoillensa sammalia

poimimaan, niin että jokaitsen ^seura- kunnan welvollisuus on piirimiesten,

isäntäin sekä muidenajattelewaisten ^ih- misten peräänkatsomalla askareita lais- kaa ^ja ajattelematointakansaa nyt syk- syn niin kauwan kuin maa waan lume- toin on, sammalein hakemisella talwi- waroiksi ^yynä ahkeroille

että 'joka ei työtä tee, ei hänen syömänkään pidä’, eli toisilla sanoilla selitettynä, joset talweksi tahdo elatusta koota, niin kuole kewällä nälkään ^sitte, sillä nälkä tästä muutoin jokamiehelle tulee wiljan sekä muitten warain nytkin jo juuri wähissä ollessa, jos senkaltainen kerjäämisellä wielä tästälähinkintapahtua saakun tähän asti ollut on.”

Oli hätäravinnon aika. Täytyi pysyä hen- gissätalvenyli. Edellisen vuodenpuolella pahaa jälkeä jättänyt lavantautiepidemia laajeni ¹⁸⁶⁷ todelliseksi vitsaukseksi ja levisi Vampulaan ynnä ympäröivän^kihla- kunnan kaikkiin seurakuntiin.⁸ Tauti kul- ki talosta ^taloon, perheissä sairastuivat kaikki. Vuosi 1867 oli pahempi kuin sitä seuraava.⁹ Huittisissa ja Keikyässä tyfuk-

seen kuoli 264, Kauvatsalla 73 jaVampu- lassa 79 henkilöä.¹⁰ Huittisissa oli velvoi- tettu jokainen piirikunta hautaamaan omat vaivaisensa korvauksitta vuoden 1867 alusta lukien. Siihen asti oli vaivais- kassa voinut maksaaneljä markkaa vaina- jalta.¹¹ Vielä kesällä 1867 oli Kallon torp- pari saanut 12kappaa rukiita haudattuaan neljä mäentaustalaista.¹²

Vuosi 1868 ei luvannut Huittisten hallin- topitäjän asukkaille suuria. Kaksi ankaraa katovuotta olivat kuluttaneet väestön voi- mavarat ja elintarvikevarastot. Tyfuksen lisäksiesiintyi vesipöhöä jaisoarokkoa. It- se lavantautikin lienee ollut useamman

epidemian yleisnimi. Sarvikarjaan levisi Oripäästäpernarutto, jokakulkeutui Vam-

pulan kautta Huittisiin jaosin Kauvatsal- le. Se tarttui ihmisiinkin.¹³

Nyt ^kärsi erityisen raskaasti Keikyän kulmakunta. Kirkkoherra Ingelius kirjoitti kesäkuussa 1868kuvernöörille:¹⁴

” etenkinⁿⁱⁱⁿ sanotullaKeikyän seu- dullaonpuute hirvittävä. Aliravittuja^ja lopenlaihtuneita _hahmoja kohtaa kaik-

kialla, samoin mainitulla seudulla ^on erittäin tavallista ^nähdä hylättyjä ^asu- muksia ^jasalvattujaovia.”

Huomattava ^osa Keikyän tilallisista oli jo 1867 jättänytkruununveronsa maksamat-

ta. ¹⁵ Tilattoman väestön oli lähdettävä joukoittain liikkeelle, koska toisena vaih- toehtona olisi ollut nälkäkuolema, kuten kruununvouti kertoi.¹⁶ Työmies Kustaa Erin perhekuntaan Kanalan Sipilässä kuu- lunut poika menehtyi nälkävuosina Alas- tarossa, sisko avioitui Sortavalaan asti.¹⁷ Turun

köyhäinhoitojohtokunta

lähetti syyskuussa 1868 Huittisten vastaavalle elimelle närkästyneen kirjeen, missä se valitti, ”että Huittisten pitäjästä on tähän kaupunkiin saapunut joukko työttömiä kuljeskelevia henkilöitä, enemmän kuin läänin muista osista.” Eikä tulijoiden virta näyttänyt loppuvan. Kaiken lisäksi suuri osa kulkijoista oli sairaana saapuessaan tai sairastui myöhemmin, niin että heidät oli otettava kaupungin sairashuoneelle.

Turku vaati Huittista estämään ulosmuu- ton ja korvaamaan kaupungille aiheutu-

neethoitokulut.¹⁸

”Hullu miäs Huittisist, syä enemmä ko tianaa”, _on Ulvilasta muistiinmerkitty sa-

nanparsi.l9 Se on hyvin tunnettu japaljon käytetty soinnillinen sanaleikki ympäri

maata. Muistitieto on joskus yhdistänyt

sen suuriin nälkävuosiin 1867—68, jos- kus silleon haettu tositaustaa muistamer-

kiitävistä tai merkillisistä tapahtumista ja tavoista.²⁰ Kun Karl Dahlbergin 1850-lu- vulla Huittisista keräämän ³¹² sananpar- ren joukossa ei mainita hullua ^{miestä, on}

mahdollista, että hokema olisi tosiaan syntynyt vasta suurten nälkävuosien jäl- keen.²¹

Nälkä oli asettanut ennen niin vauraat huittislaiset uuden tilanteen eteen: huo- noina vuosina oli huollettu^omat apua ^tar- vitsevat kotipitäjässä ja autettu muualta- kin tulleita kärsijöitä. Nyt siihen ei ollut mahdollisuuksia. Sosiaalista tahtoa ei puuttunut. Kauvatsalla olivat ison mant- taalin isännätsuostuneet 1867 tinkimään asetuksenmukaisesta siemenviljaosuu- destaan pienempien talojen hyväksi,

”sillä he katsoivattarpeensa olevan wielä vähemmän kuin toisten”.²² Samanaikai-

sesti Vampulan vaivaishoitohallitus ^oli kokemuksiinsa luottaen merkinnyt:

"Omista köyhistämme koetamme voi- mamme jälkeen pitää ^{murheen.”23 Vuon-}

na 1868 eivätomat voimat enääriittäneet.

Kun nimismies

J.

F. Holmberg ^{oli touko-} kuussa 1868 antanut erityisluvan, Vam- pulan kunnallishallitus salli halukkaiden lähteä ratatöihin. Se asetti kuitenkin ^me- nijöille ehdon: Mitä heiltä jäisi ansiois- taan säästöön, kun kohtuulliset elinkus- tannukset oli vähennetty, tuli lähettää kunnallishallitukselle. Tämä ohjaisi sääs- tön radanrakentajien perheiden käyttöön.

Lähtijät antoivatkirjallisen vakuuden me-

nettelyn oikeutuksesta.²⁴

Suur-Huittinen oli ollut nälkävuosiin asti ja oli niiden jälkeenkin maatalous- tuotteita myyvä alue. Katovuosina ^1866—

68 se joutui turvautumaan valtiovallan apuun, kuten koko maa muutenkin. Tuo apu osoittautui riittämättömäksi. Emäseu-

rakunta jakappelit etsivät vuodesta 1866 lähtien erilaisin keinoin lievitystä tilatto- man väestön toimeentulovaikeuksiin.

Huittisten vaivaishoitohallituspäätti ^ha- kea kruunulta lainaa ostaakseen raaka-ai- neita käsitöitävarten. Näin järjestettäisiin

”sekä köyhälle mies- että waimowäelle työtä seurakunnassa.

Ja

^{saa työntekiä ruo-}

ka-apua eli maksoa waiwaishoitokunnalta työn kelwollisuuden jälkeen.”Vaivaishoi- tohallitus asetti kolmen miehen työvalio- kunnan ostamaan valmiita kankaita jäl- leen myytäväksi. Se kokoontui lauantai- ehtoisinKössillä, jonne halukkaat saivat tuoda käsityönsä nähtäväksi. Kruunu an- toi 200 markan lainan keikyäläisille vuo- den 1867 lopulla, mistäkäytettiin ^{heti 60} mk kymmenen pellavaleiviskän ostoon

Tampereelta. Vaivaishoitohallituksen esi- miehelläErkkiKössillä riitti töitä.²⁵ Lankojenkehrääminen jakankaiden kuto- minen oli enemmän naisväen työl- listämistä, kun taas miehille haettiin

järeämpiä urakoita. Huittisten pitäjänko- kous esitti joulukuussa 1866 hätäaputöi- den kohteeksiKokemäenjoenkoskien per- kaamista ja Lauhansuon kuivattamista.²⁶ Kauvatsalaiset kannattivat koskenper- kaushanketta, mm. koska Puurijärvi kui- vuisi tällä tavoin niittymaaksi, mutta he esittivät sille paikallisena vaihtoehtona myös ^uuden, noin kolmen Suomen virs- tan mittaisen tien rakentamista Kauvatsan rajalta Tyrvään Talalle.²⁷ Vampulan pitäjänkokous ei löytänyt kappeliaan hyödyttävää yhteistä työkohdetta, jotense

pyysi kruunulta lainaksi 150 tynnyriä ^ru- kiita ja50 tynnyriä ohria.²⁸

Kruununvouti piti lausunnossaan kan- natettavana Kokemäenjoen Paha- ja Nis- kakosken sekä Kiettareen kosken perkaa- mista, koska näin saataisiin myös kruu-

nunsoita viljelykselle. Kauvatsan tiehan- ke ei ^saanut hänen^tukeaan, kun sitä ei ol- lut vahvistettu aiemmin.²⁹

Kruunun pyörät pyörivät hitaasti eivät- kä hallintopitäjän ^asukkaidenhätäaputöi- den suunnitelmat ehtineet nälkävuosina käsittelyä pitemmälle. Puolenkymmentä

vuotta kului, _ennen kuin perkaustyöt al- koivat.

Edessä oli kuitenkin vuosi ¹⁸⁶⁷koven- tuneine vaivoineen.

”Kauvatsan kappelin miehet walittivat surkiasti ja sydäntä liikuttawaisesti kai- killa ⁿⁱⁱⁿhywintalollisillakuin työhön- kykynewäisillä työmiehen luokasta ole- wan suuren hädän elatuksesta, edelli- sillä heikon wuodentulon sekäkerjäläis-

ten paljouden tähden ^ja jälkimmäisillä työn ansion^puutteen tähden.”

Kauvatsan pitäjänkokous anoikin senaa- tilta 200tynnyriä ruista leipäviljaksi sekä kevättoukoja varten 100tynnyriä ohria ja

100 tynnyriä kauroja.³⁰ Koska hätä oli paikkakunnalla tavallista suurempi, kau- vatsalaiset saivat 150 tynnyriä kylvöviljaa

mutta eivät toivomaansa leipäviljaa.³¹ Keikyäläiset anoivat helmikuussa 1868 maaherralta, että he saisivat lykätä kruu- nunverojensa ^maksun kevätkylvöjen jäl- keiseen aikaan, jotteiheidän olisi tarvin-

nut tämän takia myydä viimeisiä siemen- viljojaan. He toivoivat saada talvikelien vielä jatkuessa ”aina wiimeiseen tilaanas- ti kuormien wetämisen [avulla] kootaniin paljon rahaa, että sillä taitaisivat kruunun werojansa maksaa.” Maaherra suostui sii- hen, että ne, jotka eivät kyenneet suoriu-

tumaan henkilö- jamaaveroistaan määrä- ajassa, saivat lykkäystä tilakohtaistenve- rojen maksamiseen touko-kesäkuulle asti.

Lääninisän myöntyvyyttä varmaan lisäsi

se, että huomattava osa seudun tilallisista

Vuosikymmenen ^alku korkeine kuollei- suuslukuineen ^{enteili huonoa, ja 1867—68} nälkä käänsi käyrät päinvastaiseksi normaa-

lista. Kuolema hallitsi. Ihmisten toivo ja epätoivo kuvastuvat myös avioliittoihin ja niiden kautta syntyneiden määrään. Val- taväylästä sivussa ollutKauvatsa näyttää sel- viytyneen helpoimmalla, kun taas viljava Vampula koki useita kuolleisuushuippuja.

(Ks. sivujen24—25kuvaajat.)

oli jättänyt jo ^edellisenä vuonna veronsa rästiytymään, osan maksaessa ne vasta

syksyllä.³²

Vuoden 1868 alussa arvioitiin, _että Huittinen ja Keikyä tarvitsivat kruunun- varastoista ⁵⁰⁰ tynnyriä ohraa ja300 tyn-

nyriä kauroja, Vampula 100tynnyriäruis- ta ja ¹⁰⁰ tynnyriä ^ohraa, sekä Kauvatsa

150tynnyriäruista jasaman verran ohraa.

Vampula sitoutui ottamaan lainan kun- nan yhteisvastuulla, kai Kauvatsakin ku- ten se oli tehnyt jo ^1867. Sen sijaan emä- seurakunta ei tällaiseen takaukseen men- nyt.³³ Vampulassa oli tarkoituksena antaa

lainavilja talollisille manttaalioikeuksien mukaan, ”ja kukin isäntä jakaa taas ala-

maisillensa siitä viljasta tarpeen mu- kaan.”³⁴

Kruunulta ei riittänyt jatkuvaa ^tukea.

Koko Euroopan viljakauppa ^{oli 1867 seka-} sortoisessa tilassa.³⁵ Kuvernööri oli syk- syllä 1867 tehnyt virkamatkan läänissään nähdäkseenkurjuuden kulkevan tien täy- deltä. Hän piti lokakuun alussa kokouk- sen Lauttakylän kestikievarissa jamääräsi pitäjän kaikki asukkaat sakon uhalla syksyllä keräämään kangas- eli peu- ranjäkälää tai pavunvarsia. Hätäravinnon

puolesta puhui kaksinkertainen pakko.³⁶ Pettuleivän käyttö oli Etelä- ja ^Keski- Suomessa unohdettu. Korvikkeet olivat sitäkin huonompaa jaepäterveellisempää ravintoa.³⁷ Huittisissa muodostettu! ¹⁸⁶⁷ maaherran kehotuksesta erityinen johto- kunta ostamaan jäkäliäkruunun laskuun.

Siihen kuului kolme jäsentä Huittisista sekä kaksi Vampulasta jaKauvatsalta. Va- lituista oli kolme pappia ^mutta heitäkin vaikutusvaltaisempana rusthollari Oskar Kiviranta, joka otti huolehtiakseen

jäkälien ostoista ja ^niiden säilytyksestä.³⁸ Kuhunkin piirikuntaan tuli järjestää lei- pomohuone, _{missä voitiin} valmistaa hätäleipää.³⁹ Vampulassa suhtauduttiin vielä elokuussa 1867 epäillen korvikera- vintoon:⁴⁰

”

...sillä^Turussaon yksi ollut^oppimas-

sa sekä jäkälän^että sienten valmistamis-

ta ruuaksi, _mutta epäiltävä on, jos niitä löytyy seurakunnasta niin suuressa määrässä, että ansaitsisi vaivan niitä ko- keilla. Waivaishoidon hallituksella ^on

se luulo, että suviviljastatehdään leipää yhtä halvalla hinnalla. Mutta kokemus kuitenkin opettakoon meitä mitä tässä onhyödyllisempää.”

Kokemus opetti vampulalaisiakin kar- vaasti. Seuraavan vuoden alussa ilmoitet- tiin Kukusjoen torpparilla leivottavan

hätäleipää, jonka koostumus oli kolmas- osa viljaa jakaksi kolmasosaapavunvarsia tai kylvöheinää tynnyriä kohti. Mausteek-

si lisättiintuoppi suoloja ja puoli tuoppia kuminoita. Heinäjauhojenkaan saanti ei ollut varmaa, koska niitä täytyi haeskella julkisin huutokaupoin.⁴¹

Kaikkea julkistaapua ei haluttu edesot- taa vastaan. Kauvatsalaiset torjuivat ¹⁸⁶⁷ alussa Suomen talousseurantarjoaman ul- komaisen perunan, vaikka siemenperu-

nasta oli puutetta. He eivät pitäneet seu- ran asettamista ostokiintiöistä.⁴² Vampu- lalaiset eivät vuotta myöhemmin pitäneet tarpeellisina kuvernöörin tyrkyttämiä pel- lavan- ja nauriinsiemeniä, koska ”kylvä- mättömät pellot tässä seurakunnassa ^ovat niin heikot ja^huonot, etteivät ^ne kasvata mainituitakasvulaija”. ⁴³ Sienistä huittis- laiset eivät oppineet pitämään ^nälkävuo- sinakaan.⁴⁴ Mieluummin turvauduttiin

"luonnottomaan ravintoon”, kuten kirk- koherra Ingelius kirjoitti. Sitä seurasivat aliravitsemus ja suolistoepidemiat. Esi- merkiksi Huittisissa kuoli toukokuussa

1868 "hivutautiin” 12 henkilöä⁴⁵ jaVam- pulassa koko vuonna 24 vesipöhöön.⁴⁶ Ty- fukseen menehtyneitä oli v. 1868 Huitti- sissa ^106, Kauvatsalla 16 ja Vampulassa

64. Varsinaista nälkäkuolemista ei ken- ties tunnesyistä ^mainita, mutta eiväthän nuo joukkokuolemat paljoakaan niistä poikenneet.

Kadon seuraukset eivätrajoittuneet ^kuol- leisiin jakivulloisiin. Nälkävuosien ken- ties surullisin jälki piirtyi niihin ^lukuisiin orpolapsiin, jotka joutuivat kuntien vai- vaishoidonvaraan jokoruotuihin tai huu- tolaisiksi.⁴⁷ Vampulassa todettiin tilan- teen vakavuus syyskuussa ^1868: ”Se on ollut, ylipään ^sanottu,vaikia asia sanoa ja ratkaista millä tavallaköyhiä viheljäisiä ja

orpolapsia, jotkatässä seurakunnassasuu- ressa mitassaovat enentyneet, pitäisi hol- hottaman jaylöspidettämän.”⁴⁸ Huittisis- sa annettiin seurakunnan hoidossa olleis- ta lapsista kahdeksantoista itsellismies Kalle Vassin ja hänen vaimonsa Eevan

huollettaviksi. Heillä nämä olivat ainakin loppukevään 1868. Korvaukseksi Vassit saivat lapsille ja itselleen ”1 1/2 kyrsää vaivas leipää, ja 1/2 kannua piimää hen- gelle jatarpeellinen suola”.⁴⁹Nuo kahdek-

santoista tilapäisen kodin löytänyttä or- poa olivat vain ongelman siirtoa. Loka- kuun 19. päivänä tarjottiin julkisella^huu- tokaupalla 98 osittain isätöntä jaäiditöntä lasta vähiten pyytävälle. Seurakunnan vaivaisvarat eivät riittäneet heidän elatuk- sekseen. Kuitenkin apua vailla oli vielä 403 muuta tarvitsijaa; verotusta oli kiris- tettävä. Se tapahtui sekä Huittisissa että Vampulassa paljolti tilattomien, sivukan-

san, kustannuksella, koska sieltä "vaivai- sia juurituleekin”.⁵⁰

Kauvatsalla myytiin marraskuussa 1869 kaikki kappelin alle 15-vuotiaat or-

polapset huutolaisiksi. Heitä oli 41.⁵¹

Vampulan ensimmäisen, lyhytaikaisen lastenkodin toiminta liittyy nälkävuosien jälkihoitoon. Kunnallishallitus valitsi tammikuussa 1868 Sallilasta seppä ^Tam- melinin huoneet orpolasten sijoituspai- kaksi. Hän sai hoidosta markan viikolta.

Kontrahti olitehty kahdeksi kuukaudeksi.

Rusthollari Pelttari ja lautamies Kupias lupasivat korvauksetta valmistaa lapsille

ruoan. Turvattomille tuli jakaamyöskris- tillistä opetusta. Koulumestarina toimi koko kevään Walerius Appelqvist.⁵²Vam- pulan vaivaiskoulunoppilasluetteloon on

merkitty ⁵⁶ lapsen ^nimet; osa jäi ^kuiten- kin saapumatta.⁵³ Tällaisialastenkoteja oli

myösLoimaalla jaMetsämaalla.⁵⁴

Suur-Huittisten alueella katovuodet, nälkävuodet, nälkä ja taudit kestivät yhtäjaksoisesti kolme vuotta 1866—68, ei vain kahta peräkkäistä kuten yleisesti muualla. Viljasatojen ohella menetykset kohdistuivat myös karjaan. Siitä ei vau- raskaan seutu selviytynyt, varsinkin kun koko maan talous oli yhtäläisen vaivan ja epäonnistuneenkauppapolitiikan lamaut-

tamaa. Hallintopitäjän väkiluku taantui B—lo8 —10 vuoden takaiselle tasolle mutta tointui siitä samassa ajassa. Nopeimmin

tuo elpyminen tapahtui metsäisellä Kau- vatsalla, missä vuoden 1866 väkiluku saa- vutettiin jo 1872, jahitaimmin parhaalla peltoviljelyalueella Vampulassa, missä vuoden 1866 tasolle yllettiin vasta 1882.

Huittinen seurasi Kauvatsaa vuoteen 1874 tultaessa. Vampulan epäedulliseen väes-

tökehitykseen vaikutti muita osa-alueita suurempi kuolleisuus ja taloudellisen taantuman aiheuttama muuttotappio.

Kato koetteli talollisia. Kun heiltä ei lii- ennyt apua, kärsivät torpparit. Vampulan

ja Huittisten rippikirjoihin on 1867—68

kymmeniä torppia merkitty "hävinneik- si”.⁵⁵ Syynä oli tavallisesti torpparin lähteminen, kuoleminen tai "arvonalen- nus” kokonaan tilattomaksi. Kauvatsalla ei muutos ollut niin jyrkkä. Kun tilatto- malla väestöllä ei ollut ruokaa eikä työtä, sen oli kuljettava ja kerjättävä. Esivalta katsoi kyllä työnpuutteen osaltaan aiheu- tuneen tilattomien luontaisesta laiskuu- desta, mitä moitetta eisingottu pelkästään Huittisten hallintopitäjässä.⁵⁶

Suuret nälkävuodet viivästyttivät ^hal- lintopitäjässä monia uudistuksia, joihin

ennen niitä oli varauduttu. Suomen maa- taloushistorian tuntija Arvo M. ^Soininen

on sanonut koko maan tilanteesta sattu- vasti: "Halu uudistuksiinlisääntyi selväs- ti nälkävuosien jälkeen, mutta kyky nii-