Suur-Huittisten historia II

Suur-Huittisten historia II

Raimo Viikki

4. OSA

XII ASUMINEN JA ELÄMINEN

1. RAKENNUKSET

Asuinrakennukset, savupirteistä herraskartanoihin

Ihmisen elinympäristö on ^muuttunut sitä mukaa kuin ihminen ^itsekin, hänen oivalluksensa ja työteliäisyytensä ovat parantaneet elintasoa, muovanneet maise- maa ja jättäneetsen taka-alalle. Ihminen on tullut ympäristön valtiaaksi ja keski- pisteeksi. Rakennukset, hänen kättensä työt, erottuivat aluksi ujona läiskänä metsästä, välttämättömyystarpeistona ja suojana vaarallista luontoa ^vastaan.

Huittisten 1600-luvun ihminen eli vielä ^edistyksen alkuaikaa. Talonpoikais-

väestön perimmäisenä asuntona oli savupir 11i. Se oli vanhassa muodossaan yksihuoneinen, pyöreistä hirsistä neljälle nurkalle hakattu rakennus. Ovinurkan täytti valtaisa, maakivistä muurattu kiuas. Siitä kohoava savu etsi tietään ulos räppänästä, ovesta javaloaukoista. Katto oli tehty tuohesta tai turpeista. ^Päädyn keskikohdalla sijainnut ovi oli tosi matala, kynnys niin ^korkea, että sisään oli ahtauduttava miltei kaksinkerroin. Tässä yhdessä huoneessa oltiin ^elämä, talolli-

set ja palkolliset, miehet ja naiset yhdessä. Tapahtuminen oli kollektiivista kaik- kien mukanaoloa. Kun vieraita saapui matkan ^takaa, isäntäväki saattoi olla koh- telias ja luovuttaa asunnon heille ja mennä itse ^saunaan nukkumaan. Olkia käy- tettiin lattialla yöpuun pehmentäjänä.¹ Kitkerä savu teki oleskelun savupirtissä tukalaksi. Sitä paitsi katto ja seinät nokeutuivat ja karstottuivat, ihmisetkin. Puh- taanapito oli mahdotonta. Savu tappoi bakteereita ja edisti siten terveyttä. Toi- saalta se aiheutti silmäsairauksia ja lämmitysaikaan syntynyt veto pahensi reu- maattisia särkyjä.

Yksinäinen savupirtti oli 1600-luvun Huittisissa jo melko harvinainen asumi- sen perusmuoto. Länsisuomalaiselle talonpoikaistaloudelle oli luonteenomaista rakennusten paljous ja alkuaan yhtenäisestä rakennusrivistöstä muotoutunut neli- kulmainen umpipiha. Oikeastaan noita suljettuja piirejä oli ^kaksikin, miespiha ja karjapiha. Pirtistä tuli tupa, kun sen toiseen ovinurkkaan pystytettiin savupii- pulla varustettu muuri. Se toi muassaan erillisen sisäkaton. Seinähirret veistettiin, lattia tehtiin puusta. Valoaukkoja suurennettiin ja niihin alkoi ilmestyä lasi-ikku- noita. Molempien Ylä-Satakunnan kihlakuntien 1693 jättämässärahvaan valituk- sessa sanottiin, ettei yhteisellä kansalla niillä paikoin ollut tapana rakentaa kors- teenitupia. Maaseudulla ei ollut saatavilla muurari- eikä lasimestareita.² Tämä ei aivan sellaisenaan pätenyt Huittisiin. Siellä oli 1630- ja 1640-luvulla ^asusta-

nut Heikki Lasimestari. Näihin aikoihin alkaa myös asiakirjalähteissä olla mai- nintoja lasi-ikkunoista: Martti Färkkilän 1 1/2 manttaalin talossa jo 1632, Punka- laitumen kirkkoherran 1637 rakentamassa asunnossa (käsitti liedellä varustetun tuvan sekä kamarin) yhteensä kuusi lasi-ikkunaa, Thomas Rajaleniuksella oli

Pohjapiirros jahalkileikkaus Sifferi Raution asuinrakennuksesta Karhiniemellä.

Museoviraston kuva-arkisto/piirt. P. Hakala 1955.

Raution tuvan ovinurkkausta.

Tuvan uuni.

Pirtin permantoa, missä kulumisen johdosta salavaarnat ovat tulleet näky viin. Museoviraston kuva-arkisto/

valok. A. Hirsjärvi 1950.

1682 Maurialan täyden manttaalin talon pakarituvassa ikkunalasit, kappalaisen Henrik Tackun ilmoitettiin myös ilmeisesti jo 1660-luvulla laitattaneen Koulun tupaan kokonaiset lasi-ikkunat. Samanlaisia tietoja on savupiippujen tekemisistä, mikä merkitsi uloslämpiäviä tupia.³ Kun lähes koko Sallilan kylä paloi 1701, oli kaikissa talonpoikaisasunnoissa ollut savupiiput ja ikkunalasit, ^mutta kylä- kunta kuuluikin pitäjän varakkaimpiin.⁴

Tuvan sisään alettiin 1600-luvun loppupuolella tehdä rikkaimmissa talonpoi- kaistaloissa pieni kamari. Eteinen kehittyi siten, että kahden lähekkäin olevan pirtin väliin kyhättiin lautakattoinen vaja. Sen takaosa tukittiin ja molemmista pirteistä hakattiin ^ovet porstuaan. Näin vältettiin asuntojen välillä ulkopuolitse juoksemista. Tupiakin syntyi kahta laatua; asuin- ^ja pakaritupia. Edellistä käy- tettiin makuusuojana, puhdetöiden tekopaikkana, ruokahuoneena. Pakaritupa oli talousaskareita, keittämistä ja leipomista varten. Pirtissä nämä kaikki toimet olivat olleet yhdessä. Pakaritupa pystytettiin asuintupaa vastapäätä saman katon alle, eteinen erotti ^ne.

Rakennusten ^koosta, tyylistä ja muista yksityiskohdista on saatavissa paljon tarkempia tietoja 1700- ja 1800-luvulta kuin edeltäneeltä kaudelta. Seuraavassa on uudempaa aikaa käsittelevä teksti ryhmitelty kolmeen jaksoon: puustellit ja

säätyläisten omistamat ^talot, talonpoikaistalot sekä torpat. Tässä järjestyksessä vaikutteet otettiin ^vastaan ja tässä järjestyksessä ne levisivät.

Pappiloita ^on kuvattu omassa ^luvussaan, joten niihin riittää tässä yhteydessä pelkkä viittaus. Huittisten komein rakennus aina siihen ^asti, kun ison vihan jäl- keen 1723 rakennettiin uusi Iso-Pappila, oli välskäri Johan Tanton omalla kus- tannuksellaan 1690-luvulla teettämä Unton sotilasvirkatalon päärakennus. Tämä herrasmies oli kaikin tavoin suurellinen. Rakennus oli pituudeltaan 45 kyynärää, leveydeltään 10 1/2 kyynärää ja korkeudeltaan 17 hirsivarvia. Se oli varustettu

vuorilaudoin ulkoa ja sisältä. Siinä oli tilaa paljon: kaksi ^ullakkoa, kaksi ^eteistä, kaksi kamaria, kaksi ^{salia, sauna} japakaritupa. Itäinen sali oli 9

1/2x9 1/2

nat (tuplaikkunat olivat harvinaiset vielä 1700-luvullakin), kuusi kummallakin sivulla. Rakennus oli tietysti •uloslämpiävä.

Tanton talo palveli Unton päärakennuksena vuoteen 1741, jolloin se korvat- tiin uudella. Sekään ei ollut vähäinen. Honkatukeista kasattu "pytinki” oli 22

1/2

kyynärää pitkä, 12

1/4

Ylhäällä piilukirves seinän piiluamiseen, alhaalla ^työkirves.

Huittisten pitäjänmuseosta. Valok. Satakunnan museon kokoelmat.

neita sali ⁽⁷ 3/4^{x 12}

1/4

1/4x6 1/4

7/8

7/8

1/4x

5

1/2

sa, joita oli kaksi ruutua kuudessa ^aukossa, oli kaksinkertaiset luukut. Ne kään- nettiin yöksi ikkunan eteen siten, että sisältä pistettiin ikkunan keskipuun välis- sä olevasta reiästä ^ruuvi, jolla ne kierrettiin kiinni. Rakennus oli maalattu puna- mullalla, ja se lepäsi matalan kivijalan varassa. Se oli tehty niiden piirustusten mukaisesti, jotka 1730 oli vahvistettu koko valtakunnassa noudatettaviksi luut- nantin puustelleja tehtäessä.

Päärakennuksen viihtyvyyttä parannettiin erottamalla ^se pystyaidalla muusta

miespihasta. Sen _ympärille istutettiin 1770-luvun alkupuolella 28 pihlajaa näkö- alaa kaunistamaan. Talo säilytti kuntonsa 1800-luvun alkupuolelle saakka. Sen syrjäytti vähitellen 1700-luvun lopulla tehty leivintuparakennus, joka kasvoi ko- koa. kun ^sen toista päätä jatkettiin kahdella ^kamarilla, eteisellä ja salilla. Ne palvelivat vierashuoneina.⁸

Muistakin Huittisten sotilasvirkataloista voitaisiin esittää ^vastaava kehitys- kertomus, mutta se ei ole tarpeellista. Karhiniemen Unton tasolle ^ne eivät aivan komeudessa yltäneet. Silti niissä kaikissa oli heti ison vihan jälkeen pidettyjen tarkastusten mukaan vähintään tupa, keittiö, kamari tai kaksi ja eteinen, ulos- lämpiävät uunit ja muutama ikkuna. Useissa vähän myöhemmin ^myös harmaa- kivikellari.® Kouhin leivinuunin ja savupiipun laskettiin 1744 tarvitsevan 1500 tiiltä, joista kukin maksoi 24 kupariäyriä.⁷ Puustelleihin alettiin tehdä 1700-lu- vulla katettuja kuisteja.⁸

Säätyläisten herraskartanot poikkesivat virkatalojen lähes kaavamaisesta tyy- listä. Jälkimmäisethän noudattivat melko tarkoin ylhäältä ^päin annettuja raken- nusohjeita ja -normeja. Kivirannan rusthollin pitkänomainen, mansardikaton peittämä päärakennus tehtiin von Delvigien aikana v. 1791. Pystylaudoitetuille seinäpinnoille sijoitettiin kuusiruutuiset ikkunat säännöllisin välimatkoin. Portaa- lin edustaa hallitsi satulakattoinen umpikuisti. Pohjamuodoltaan keskeissalityyp- piä olevaan taloon tuli kaksitoista asuinhuonetta, joistakaksi ullakkokerrokseen.⁹

Takkulan rusthollin kymmenkamarinen päärakennus oli kyllin hieno majoit-

tamaan 1775 Kustaa III:n ja hänen suuren kuninkaallisen seurueensa. Uusi ^em- piretyylinen kartano valmistui 1797 merikapteeni Fredrik Idmanin aikana. Se oli alkuaan kauttaaltaan yksikerroksinen, ^mutta muutettiin 1800-luvun alkukym- menillä keskiosaltaan kaksikerroksiseksi ristipäätytaloksi. Rakennuksen ^muoto

jakoristelu sävyttyivät suurin piirtein empiren sääntöjen mukaisesti, ^mutta runko- osan katto tehtiin poikkeuksellisen jyrkäksi. Päärakennuksen eteläpuolelle pysty- tettiin 1700-luvun lopulla siipirakennus, paritupa, edessä olevine pylväskuistei-

Jonas Strängin karttakirjassa 1645—46 on Huhkolan kylässä vielä kaksi taloa, jotka jo siihen mennessä olivat olleet autioina eli veronmaksukyvyttöminä 50 vuotta (MHA A 1) Kesti lähes kaksi ^sataa ajastaikaa ennen kuin Huhkolasta tuli pitäjän komein kartano.

neen. Katonharjalle antoi oman leimansa erikoisenmuotoinen kellotapuli. Näihin aikoihin sommiteltiin myös rusthollin puisto.¹⁰

Rakennustaiteellisesti tunnetuin Huittisten kartanoista oli Huhkola. Se val- mistui joskus 1830—50 rykmentintuomari Karl Fredrik Cumeniuksen aikana. Pii- rustukset tiedetään tuodun Ruotsista asti. Satulakaton peittämä päärakennus suun- niteltiin puhtaaseen empiretyyliin: pihan puolella ristipääty ja puutarhan puo- lella suuri päätykolmio, ikkunat kuusiruutuisia, ovet listoituksineen empireä.

Pitkään säilyneen puutarhan vanhimmat istutukset olivat peräisin 1800-luvun alusta. Huhkola rakennettiin todelliseksi herraskartanoksi.¹¹

Huittisten virkatalot ja kartanot sijaitsivat järjestään jokien läheisyydessä.

Niille haettiin tietoisesti luonnonihana sijainti, ikkunoista oli kaunis katsella.

Päärakennuksen toisen päädyn puolella kohtisuorasti sitä ^vastaan oli tavallisesti tuparakennus. Leivintuvassa valmistettiin näet enin osa kartanon kuluttamasta ravintomäärästä. Matka ruokasaliin ei saanut olla pitkä. Torkin puustellissa lai- tettiin 1764 erillinen asuintupa työväkeä varten. Alkuaan palkolliset olivat ^asu- neet isäntäväen kanssa yhteisissä tiloissa. Tämä konkreettinen ^ero oli näkyvä

Huhkolan taidehistoriallisesti arvokas päärakennus oli valmistunut rykmentintuomari Cumeniuksen aikana 1800-luvun puolimaissa. Rakennus tuhoutui tulipalossa 1972.

Valok. Keijo Jaakola.

osoitus säätyjen välisen juovan syvenemisestä. Kuvaavaa ^{on sekin,} että renkien asunto sai usein edelleenkin olla savupirttinä, vaikka isäntäväki oli luopunut ^jo ajat sitten siitä.¹²

Efraim Carenius kirjoitti 1759 pitäjänkuvauksessaan, että Huittisten talonpo- jat rakensivat varsin ylellisesti. Hän oli ^{havainnut, että} taloissa oli pakari ja muutamissa jopa vierastupa, jolla hän luultavasti tarkoitti eteiseen tehtyä kama- ria. Talonväen hän sanoi asuvan pirtissä.¹³ Varakkaimmat pitäjän talollisista kykenivät rakentamaan ajankulloistenkin muotivirtausten ^{mukaan, mutta} paikka- kunnalla ei keskimäärin eletty sen leveämmin kuin naapuristossakaan. Huittisten rakennuksista oli 1824—27 puolet savupirttejä ja puolet uloslämpiäviä taloja.¹⁴ Tämä suhde muuttui kuitenkin varsin nopeasti jälkimmäisten eduksi. Kirkko- herra Åkerman arvioi, että savupirttejä olisi ollut satakunta vuoden 1805 vaiheil- la, viitisenkymmentä v. 1815, kaksikymmentäviisi v. 1825 ja vain kymmenkun-

ta v. 1835. Hänen laskelmansa antavat hieman liian valoisan ^kuvan, kun lukuja

verrataan Böckerin kokoelman tietoihin. Ilmeisesti Åkerman onkin tarkoittanut vain emäseurakunnan aluetta eikä koko pitäjää.¹⁵

Jo ennen 1800-luvun puoliväliä pitäjään on tehty uljaita pykninkirakennuksia, paritupajärjestelmän mukaan sommiteltuja. Ne ovat olleet yksikerroksisia, pitkän- omaisia, käsittäen yleensä neljä huonetta: ^salin, kolme kamaria ja eteisen. Usein ne sisälsivät ns. vaarin- ja muorinkammarit. Vanhustenrakennus saattoi myös olla erillisenä. Parhaimmillaan nämä Huittisten talonpoikaistalot edustivat ^em- pireajan puhdaspiirteistä tyyliä.¹⁶ Rakennusaineena oli puu kivijalkaa ja kellaria lukuun ottamatta. Ympäristön kaunistamiseen kiinnitettiin huomiota myös 1800- luvun puolimaissa. Seurakunnan papit koettivat saada talonpoikia innostumaan Suomen Talousseuran aloitteesta ja istuttamaan jaloja lehtipuita rakennustensa läheisyyteen ja niihin rajoittuvien teiden varsille.¹⁷

Oli torppareita _ja mökkiläisiä. Heidän asumuksensa noudattivat samaa har-

maata, mitä jokapäiväinenelämäkin oli. Se ei ollut empireä eikä punamultaa- kaan. Torpparin oli kohdistettava kaikki huomionsa kylmään korpeen, raivauk- seen ja toimeentuloon, asuinhuoneisto^riitti, kunhan siinä sopi syömään ja yönsä viettämään. Kivirannan Arolan torppa ei kuulunut pitäjän köyhimpiin peltojen-

sa, karjansa ja rakennustensa puolesta. Sen 1856 valmistunut asuinrakennus kä- sitti 7

1/2x71/2x3

Palojoen Saarikon talon (ent. torpan) piha sitä ympäröivine rakennuksineen (ylh.) ^ja talli ym. ulkosuojia. Museoviraston kuva-arkisto/valok. A. Hirsjärvi 1951.

Miespihan muut rakennukset ja karjapiha

Miespihan ja karjapihan erotti toisistaan viisikin hirsikertaa korkea aita. Se oli portiton ja esti karjapihaan kerättyjä hakokasoja valumasta väärälle puolen.

Se piti eläimet omassa karsinassaan. Kumpiinkin pihoihin johti ^omat porttinsa.

Tiheästi rivitettyjen piharakennusten ulkoseinät muodostivat ikään kuin puisen muurin, sillä rakennusrivin aukkopaikat oli tukettu vielä jämerällä hirsiaidalla.

Varustus tehtiin usein tätäkin lujemmaksi ja linnamaisemmaksi sulkemalla piha- piiri aidattakin rakennusten avulla umpikartanoksi. Siten se suojeli varkailta ja vihollisilta sekä metsänpedoilta. Sarkajako edisti myös ^tämän rakennusmuodon leviämistä.Kylän tonttimaa jaettiin, jolloinkullekin jäi aiempaa vähemmän tilaa pystyttää talojaan ja töllejään. Rakennukset täytyi ryhmitellä ahtaammalle ^alalle, umpikartanoiksi.¹⁹

Miespihan alkuperäinen rakennus oli vanhastaan kota. Ruoka laitettiin ^mu- kavammin hatarassa hökkelissä kuin lämpimänpitävässä pirtissä, missä ^avotu- lesta leviävä kitkerä sauhu teki oleskelun tukalaksi. Isonkaharin puustellissa 1732

Raskalan Karan talon rakennusryhmä, umpipiha. Museoviraston kuva-arkisto

Loiman Jaakolan keittokota ja sen edessä vinttikaivo.

Museoviraston kuva-arkisto/valok. A. Hirsjärvi 1950.

toimitetussa katselmuksessa 8 3/4^x8 3/4 ^{kyynärän suuruinen ja} 23-varvinen kota oli edelleenkin seudun ^tavan mukaan parasta säilyttää kartanolla.²⁰ Yleensä vir- katalojen kodat pyrittiin kuitenkin sijoittamaan vuoden 1681 talonkatselmusjär- jestyksen mukaisesti jo näihin aikoihin ulkokartanolle. Tällä erottelulla tahdot- tiin välttää palovaaraa.²¹ Kun tuvanmuurin yhteyteen tuli piisi, kota menetti perimmäisen merkityksensä. ”Kora” muuttui pränniksi eli karjakeittiöksi. Siinä kiehautettiin lehmien ^haudevesi, kuumennettiin kalttaus- ja saunavedet. ^keitettiin saippua, pestiin pyykki, värjättiin kankaat, pantiin olut ja kalja sekä poltettiin viina, niin kauan kuin se oli sallittua. Kun syytinkisopimus laadittiin, vanhukset pidättivät oikeuden käyttää muun muassa talon ^kellaria, pakaritupaa, ^saunaa ja kotaa.²²

Kiukaalla varustettu pirtti korvasi saunan, joka alkoi yleistyä pitäjässä 1600-luvun lopulta, kun uloslämpiävät tuvat tulivat laajempaan käyttöön. Muu- tos ei ollut äkillinen. Efraim Carenius kertoo v. 1759, että Huittisissa oli ruvettu

entistä ^enemmän muuraamaan savutorvellisia ^takkoja. Niihin oli holvattu ^uuni, johon savu nousi ja josta se pääsi ulos. Uunin peräosassa oli ^kiviä, joiden kuu- mentaminen sai aikaan sen, että tuhka pysyi verrattain kauan lämpöisenä. Näi- den kivien ansiosta sitä saattoikäyttää saunan uuninakin. Pitäjässä oli vielä näin harvinaisen myöhään tupa-saunayhdistelmä. ^Carenius mainitsee takan kelvan- neen ^myös leivinuuniksi.²³

Kouhin puustellin miespihaan oli heti ison vihan jälkeen 1720-luvulla tehty sauna, vaikka ^se olisi 1681 talonkatselmusjärjestyksen nojalla pitänyt viedä eroon muista rakennuksista. Se siirrettiin ^vasta 1747 ulkokartanolle, mutta silloinkaan siihen ei tehty lattiaa, koska se oli hiekkamäellä. Kouhi sai lattiallisen ^{saunan v.}

1777.²⁴

Jykevistä hongista hakattu sauna oli kauan yksihuoneisena rakennuksena, kunnes sen eteen tuli tavaksi tehdä porstua. Jos ^se oli ^hirsinen, se saattoi ajaa kodan virkaa. Kun ^se ryhdyttiin myöhemmin rakentamaan ^laudoista, kodasta muodostui tavallaan kolmas huone. Joskus voitiin ^porstuan perä erottaa vähäisek- si saunakamariksi. Torppien ja mökkien saunat olivat ilman eteistä. Ovi ^johti tällöin ulkoa suoraan sisään, edessä saattoi olla riukueteinen; päätyjä vasten oli pystytetty riukuja.

Saunaan kuului välittömästi parvi, jota käytettiin maltaiden ^tekoon, pella- vain, lautojen ja kaikenlaisten tarveaineiden kuivaukseen ynnä muuhun. Kiuvas oli alkuaan laitettu saunan nurkkaan laakakivisellekehykselle, joka oli kahdelle taholle. Toisaalta sitä rajoittivat saunan seinät. Ainoastaan pesänohet oli tehty tiilistä. Kiukaan kokoaminen vaati ammattitaitoa. Muuten ei löyly riittänyt. Kiu- kaan keskessä olevien teräskivien piti olla pehmeätä ^kiveä; kiukaan alta harva

ja päältä tiivis.

Lasi-ikkunoita ei ^saunaan ollut tuhlata. Alhaalla sivuseinissä oli kaksi pie- nehköä ^reikää, akkunoiksi sanottuja, jotka suljettiin seinähirsiin hakatussa vals- sissa kulkevilla luukuilla. Ylhäällä peräseinässä oli varsinainen ^savureikä, lak- keinen. Se pantiin ^useimmin kiinni räsytukolla kuin luukulla. "Lakkeisen tukkoa”

käytettiin myös lääkitysvälineenä ”vesi- ja kuivaruusussa” ^siten, että nokinen räsy käärittiin kipeän paikan päälle. Sauna oli sairastupa muutenkin. Siellä ^sau-

namuori, paarmuska eli kätilö päästi lapset. Äitiä varten oli puhtaat oljet. Kun lapsi oli ^muutaman viikon ^ikäinen, hänet vietiin löylyyn ja ”vihrottiin pois har-

jakset”. Tämä tapahtui ^siten, että puhtaalle vaatteelle levitettiin kaljatynnyrin pohjalta otettua trankkia eli jästirahkaa.Lapsi käärittiin tällaiseen lakanaan sekä vihdottiin sen päältä. Jos näin ei tehty, uskottiin ihoon alkavan kasvaa harjak- sia. Saunassa hierottiin jakupattiin. Miehet ja naiset olivat lavolla yhtä aikaa kä- siteltävinä.

Sifferi Raution saunaKarhiniemellä näytti sisältä tällaiselta (ylh.). Museoviraston kuva-arkisto/piirt. P. Hakala 1955. Raution sauna ulkoa nähtynä. Museoviraston kuva-

arkisto/valok. ^N. Valonen 1949.

Asuntona ^sauna palveli usein. Kun takamaan ^raivaaja tunkeutui korpeen torppaa perustamaan, hän rakensi ensin ^{saunan, jossa} sopi vaimon kanssa elää pari ensi vuotta, kunnes pirtti valmistui. Talojen saunassa asui toisinaan koturina joku yksinäinen henkilö tai pariskunta lapsineen. Ruotuvaivaista varten tuotiin saunan lämpimään sänky, missä hoitolainen sai nukkua ^sen viikon tai pari ker- rallaan, kolme-neljä kertaa ^vuodessa, jotka talo oli velvollinen häntä majoitta- maan.

Kun keväällä alkoi puut vihertää ^lehtiä, jokainenriipoi itselleen uuden ”kyl- pyvihran”, jollaei huiskittu kuin kerran. Saunasta päästyä vihdan omistaja aset-

tui ulkona alastomana selin ^saunaan päin ja heitti uuden vastansa jalkainvälistä saunan katolle. Jos vihdan ^tyvi osoitti katolla kohden ^kirkkoa, se tiesi suvella sairauksia, jopakuolemaakin. Jos nuoren pojan tai tytön vihta pysähtyi keskelle saunan katon harjaa, suvena varmasti mentiin naimisiin. Katot olivat lakastu- neenvihreinä vihdoista.²⁵

Miehet ja naiset kylpivät yhdessä. Idman ja Carenius väittivät 1750-luvulla pitäjäläisten ^saunovan liikaa. Se oli terveydelle vaaraksi. Sauna lämpisikin joka

Luhtiaitta Ala-Ronkalta. Museoviraston kuva-arkisto/valok. A. Hirsjärvi 1950

ilta kitkerää hyvänolontunnettaan. Vielä 1800-luvun puolella kylvettiin vähintään kolmasti ^viikossa, puintiaikana joka päivä.²⁶

Miespihaan rajoittui ^myös ”r uaka^- ja kromsupuori t”. Niiden pääl- lysrakennuksena oli jo 1700-luvulla luhteja, joissa säilytettiin vaatteita ja

joissa myös yövyttiin. Viimeistään helluntailauantaina ^tytöt muuttivat ulos ”maa- te” istuen ehtoisin luhtinsakynnyksellä huokaamassa ^{”hoh, höh,} hoijakkaa, kun ei kuulu ne peijakkaan”. Aitoissa ja luhdeissa pääsivät maaseudun rakennus- mestarit näyttämään taitonsa. Niitä oli useita, ja ne olivat yksilöllisiä käyttötar- koituksensa, käyttäjiensä ja koristelunsa puolesta. Miespihassa oli usein vielä

työkaluvaja, puuliiteri, ulkohuone, perunakuoppa ja muutakin tarpeellista.²⁷ Karjapiha oli jaettu ^monta eri tarkoitusta ^varten. Oli talli parvineen, tallin ^lato, ratashuone hevosia ja hevoskaluja ^varten. Pikku ^navetto oli ^härkiä, hiehoja ja lampaitakin suojaamassa, jos määkijöille ei ollut omaa lampolaa. Tä- hän rakennukseen yhdistettynä tai siitä erillisenä oli sikoläätit, emakolle oma

Loiman Uusi-Perttulan luhtiaitta, vasemmalla ratasliiteri. Museoviraston kuva-arkisto/

valok. A. Hirsjärvi 1951.

nurkkauksensa. Lehmäin navetossa oli pikkuvasikkain karsina peräsopukassa ja suuri sakkatiinu keskellä ^navettaa.

Mies- ja karjapihan ulkopuolella oli ja sinne pyrittiin siirtämään palonarat rakennukset: ^riihet, kodat ja saunat. Niityillä oli myös lukuisasti latoja. Huit- tisten riihityypin omaleimaisuudesta ja latojen määrästä on kerrottu elonkorjuu-

ta ja niittyjä käsittelevissä luvuissa. Ennen kuin isojako hajotti pitäjän kyläyhtei- söjä, ne olivat todella tiiviitä ryhmiä. Naapurin pirtin kattohirret yltivät kiinni toisen asumuksiin.²⁸ Kun palo syttyi, tuho oli suuri.

Asunnon sisustus

Vanhassa suomalaisessa pirtissä ei turhia koristuksia ollut. Kalustuksen ^muo- dostivat pääasiallisesti jykevät, kiintonaiset, paksuista haljispuolikkaista tehdyt seinävieripenkit, joita käytettiin istuma- ja osittain makuupaikkanaan. Toisessa peränurkassa, vinosti uunia vastapäätä oli pitkä pöytä, minkä edessä oli irralli- nen penkki, ns. pöytä- eli pitkätuoli. Jokin alkeellinen jakkara ja hylly, seinä-

vaarnat sekä vartaat täydensivät sisustuksen.²⁹ Jo 1600-luvulla saattoi varakkaan- puoleisesta huittislaisesta talonpoikaistuvasta ^tavata vankan pöydän, ^jonka juuri-

puusta veistettyihin irtojalkoihin oli muotoiltu ^ns. osmansolmu, 2—4-säikeinen palmikkonauha. Kuviota käytettiin myös sirpin, viikatteen jaharavan varsien ko- risteluna.³⁰ Pakahtuvassa uunin edessä oli piisi, jossa raakapuun kannatuksen varassa pata kiehui. Pikku keitossa tarvittiin kolmijalkapataa. Pesän vieressä lattiassa oli iso kivenlaaka, joka esti permannon ^kulumasta, kun pärepuita rikot- tiin. Lavanalustan puolella, noin puolen metriä katosta alaspäin oli ovensuusta

peräseinään ulottuva parru, takkiorsi. Lapsen kehto (joka oli harvinainen Varsi- nais-Suomessa vielä 1700-luvun lopulla), vaate- ym. arkut, joilla voitiin ^myös is- tua. rukit ja muut työvälineet tekivät sen. ettei 1600-luvun lopun tupa enää ollut aivan autio jasavuttuneen harmaa.³¹ Ovinurkassa seinään kiinnitettynä oli mies-

ten työkaluja. Kirveskampan vieressä riippui telso, lattiavara, poltto-ora, vyö- haka. Varustus lisääntyi ajan kanssa ja 1700-luvun hööläpenkin ympäriltä voi et- siä kairoja, vintilöitä, riismotteja, pahkaimia, sahoja, puraita, puukkoja, kove- leita, härkin- jaastiahööliä sekä ^reen anturoimiseen käytettyä pahaapolvea. Nais- ten nurkkauksessa, heidän valtakunnassaan, oli pellavahäkilää, koristeltua niisi- hepoa, _{vyhrin- ja}kerinpuita, kangaspuita, kaulainlautaa ynnä ^muuta.

Savupirtteihin pilkisti päivänvalo vain luukkuikkunan ollessa ^auki, eivätkä tupienkaan pienet ja sameat lasi-ikkunat juuri puolihämärää parempaa tunnel-

Kodassa käytetyt hahlat (ylh.) ja tulusraudat tulentekoon.

Huittisten pitäjänmuseosta. Valok. Satakunnan ^museon kokoelmat.

Vyyhdinpuu, Huittisissa "vyhrinpuu”, vuodelta 1820. Ratas koristeltu osman- solmulla, laskijalaite ympyränmuotoinen, missä kymmenet o—6o0—60 merkitty numeroin

ja viidet väliviivoin. Sen alla kelatuoli Naatulasta vuodelta 1791. Tämän tehtävä- nä oli vyyhdinkelan kannattaminen ja pyörittäminen. Huittisten pitäjänmuseosta.

Valok. Satakunnan ^museon kokoelmat.

Vyyhdinpuut Nanhian Saarikosta

vuodelta 1817. Museoviraston kuva-arkisto/

valok. A. Hirsjärvi 1950.

Pärepihti, kynttiläkirnu jakynttilätikkuja Loiman Jaakolasta. Museoviraston kuva-

arkisto/valok. T. Vahter 1935.

maa luoneet. Takkatuli oli pääasiallinen valon antaja. Savuava ja alati vaaralli- nen pärevalkea pistettiin joko seinänhirsien ja uunin rakoon tai pärepihtiin, johon sopi kolme lisua samalla kertaa. Tarkkaa työtä tehtäessä oli apuna joku ^lapsi tai joutenolija tulennäyttäjänä. Vampulassa hänen ^osansa kuitattiin seuraavasti;

”Ei valkeennäyttäjä oo koskaan kiitosta ^saanu, eikä sihen parhaita pannakkaa.”

Kotitekoisilla kynttilöillä on Länsi-Suomessa vuosisataiset perinteet. ^Niiden valmistukseen käytettyjä kynttiläkirnuja, looria ja kastintikkuja on säilynyt Huittistenkin taloista. Talipuikkoja ei kuitenkaan riittänyt arkikäyttöön. Ne oli-

vat joulunpyhien juhlistajia ja vierailujen koriste. Päre piti asemansa 1800-luvul- le saakka. Paikkakunnan perunkirjoissa 1700-luvulla on kuitenkin mainintoja kynttiläsaksista ja -jaloista, joten kynttilöitä on ryhdytty ^polttamaan myös valon saamiseksi. Kirkkoherra Idmanin perunkirjassa vuodelta 1790 on nimetty lasi- nen eteisen lyhty, mikä oli varsin uudenaikainen esine.³² Kirkkoherra ^Åkermanin

jäämistöön v. 1849 kuului neljä lasilyhtyä.³³

Huittisista ei voida sommitella yhtenäistä sarjaa kaluston muotivirtausten muuttumisesta 1700-luvulta lähtien, koska viranomaisten arkistoista ^ovat perun- kirjat eri syistä enimmälti hävinneet 1870-luvulle asti. Säilyneistä voidaan kuiten- kin päätellä, että rungon muodostivat 1700-luvulla perinnäiset huonekalut. Tässä

Kynttilälyhty.

Huittisten pitäjänmuseosta.

Valok. Satakunnan museon kokoelmat.

kiintonaisessa ja säiliövaltaisessa, karunlaisessa sisustuksessa alkoi kuitenkin nä- kyä vähäisiä merkkejä muuttumisesta, jolle oli ominaista huonekalujen moni- naistuminen ja keveneminen.³⁴ Huittisissa talonpojat saivat helposti vaikutteita pitäjän lukuisista virkataloista ja rikkaista pappiloista. Heillä oli itselläänkin varaa sellaiseen. Professori Gadd mainitsi 1783 kertomuksessaan Turun ja Porin läänin maalaiselinkeinoista, _että Huittisissa ja Loimaalla oli osa rahvasta ryh-

tynyt jo rakentamaan asuntoihinsa kaakeliuuneja. ”On toivottavaa, että tämä hyvä ja ylistettävä tapa tulisi yleiseksi koko ^maassa”, hän lausui.³⁵ Torkin puus- telliin sellainen oli laitettu 1770-luvulla.³⁶

Ihmisen mukavuutta lisääviä uutuuksia olivat pienet pöydät, irralliset istui- met. selustatuolit ja seinästä irrotetut vuoteet. Rusthollari Perttu Tuomaanpoika Jaakolan perunkirjassa vuodelta 1788 esiintyy neljä maalattua pöytää, joista yk- si oli pakarituvassa, kolme selustatuolia ja kolme sänkyä. Oli tavallista, että talon isäntäväki makasi pirtin peräsängyssä ja heidän keskessään perheen nuorin vesa siksi, kun uusi tulokas anasti ^taas edellisen tilan. Jaakolan rusthollissa oli

Huhkolan kartanossa oli upea salin- uuni. Valok. Keijo Jaakola 1971.

Perttu Jaakolan kuollessa ^vanha maalaamaton kaappi ja uusi maalattu, joka 24 talarin hintaisena oli varsin arvokas.³⁷ Seinäkellot yleistyivät pappiloissa 1700- luvun lopulla. Rykmentinkirjuri Jakob Forskålin pakkohuutokaupassa 1759 myy- tiin kaappikello 104:26 kuparitalarilla.³⁸ Jaakolallakin oli seinäkello. Karhinie- men Kennin talossa oli vielä 1900-luvulla tallessa kaappikello, jonka Ilmajoen kuuluisa Könni oli 1783 valmistanut.³⁹

Jaakola edusti pitäjän varakasta ratsutilallisryhmää. Samaan aikaan pidettiin rusthollari Matti Jaakonpoika Mellon perunkirjoitus. Hänen ^asuntonsa kalustus ei juuri poikennut edellä kerrotusta.⁴⁰ Sen sijaan säätyläiset omaksuivat muita pitäjäläisiä nopeammin uudet muotivirtaukset. Rykmentinkirjuri Forskålilla oli 1759 Kivirannan rusthollissa muun muassa pieni honkapuinen laatikosto ^(sen osti liinakankuri Reinhold Krusberg), neljä ruskeata pöytää, kaksi pikku pöytää, ^tee- pöytä, yksi vanha ja yksi uudempi ruskea kirjoituspulpetti, tusina ruskeita tuo-

leja, kaksi maalattuakaappia ja yksi vanha maalaamaton, avainkaappi, paperien säilytyskaappi ja pullokaappi, raudoitettu tammikoffertti sekä kolme sänkyä.

Forskål oli nuorempana ollut kaupungeissa toimessa. Hänen kalustuksensa veti värikkyydessä ja modernisuudessa vertoja porvarikodeissa olleille. Kun hänen

Komean uunin vieressä olevan kaappi- kellon kellotaulussa on kirjoitus ”Joh.

Könni, Ilmola”. Loiman Jaakolasta.

Museoviraston kuva-arkisto/

valok. A. Hirsjärvi 1950.

huonekalujaan myytiin pakkohuutokaupassa, ^ne joutuivat järjestään säätyläis- koteihin, ei talonpoikaistupiin.⁴¹

Rovasti Nils N. Idmanin koti Takkulassa oli 1700-luvun Huittisissa ehdot- tomasti kehityksen kärjessä. Siitä on tietoja perunkirjassa vuodelta 1790.⁴² Tuo- leja oli paljon ja monenlaisia: 11/2 tusinaa espanjalaisia salintuoleja ^punaisine tyynyineen, 2 nojatuolia ja 2 keinutuolia mustajuovaisine tyynyineen, 8 ^tum- manruskeaksi maalattua tuolia sinisin tyynyin, 11 ruskeata ilman tyynyjä, 6 vih-

reätä tuolia, 6 mustaa nahkatuolia, 1 ruskea nojatuoli nahkatyynyin sekä ¹ 1/2 tusinaa muita maalattuja ja maalaamattomia tuoleja. Sohvia oli yksi, sitä peh- mensivät punaiset jouhityynyt. Tuollainen istuinten paljous vaati lähettyvilleen vastaavasti pöytiä. Idmanilla oli tavanmukaisia pitkiä pöytiä kolme, maalaamat- tomia. sekä maalaamaton pikku pöytä ja ^ns. saranapöytä. Näiden lisäksi oli pal- jon pieniä erikoispöytiä: kaksi sinistä ja yksi ruskea teepöytä, kulmikas, lipastol- linen marmoripöytä, viisi ruskeata nelikulmaista pöytää, kaksi ruskeata puolipyö- reätä, sininen, ruskea ja vihreä pikku pöytä. Kirjoituspöytiä oli ^kaksi, vanhempi tammea ja uudempi saksanpähkinäpuuta, siinä oli marmorilaatta ja kullattu rau- doitus.

Kaappeja ja arkkuja oli moneen eri tarkoitukseen. Ruskea kaksoiskaappi, jossa oli kuusi lokeroa. Tamminen kaappi, useita lokeroita. Samoin ruskeaksi maalatusta mäntypuusta. Sininen ruokakaappi ja pieni maustekaappi. Ruskea nurkkakaappi, avainkaappi ja tamminen pullokaappi. Arkut olivat vahvasti rau- doitettuja ja värikkäitä: ^sininen, mustalla nahalla päällystetty lukollinen ^kirstu, 2 tammi- ja mäntyarkkua, 4 matka-arkkua eli kofferttia, joista yksi vihreä ja yksi pyöreä, raudoitettu ja kädensijalla varustettu. Oli ^muitakin, joukossa erilai- sia lippaita. Kun raskaskantisista matalista arkuista oli hankala etsiä haluttua esinettä, _ne korvattiin ajan kuluessa mukavammilla. Lipasto oli tällaisen tuote-

kehittelyn tulos. Se oli 1720-luvun Ranskassa miltei tuntematon, mutta pääsi pian muotiesineeksi. Idmanillakin oli yksi ”commode” vaatteiden säilyttämistä

varten. Kelpo monioppineen kaapistoa täydensi tee- ja lääkelaatikko.

Rovastin huonetiloja kaunistivat hiotusta lasista tehty iso peili (kehykset kul-

latut), kaksi samanlaista, mutta hiomattomasta lasista sekä kolme vaatimatto- mampaa peiliä. Varsinaisia taideteoksia oli vain rovasti Idmanista ^ja hänen puo- lisostaan maalatut muotokuvat. Varakas prelaatti ei ollut ^tyytynyt Ilmajoella teh- tyihin kelloihin, vaan valmistuttanut oman seinäkellonsa mestari Nybergillä Tuk- holmassa.

Asunnon sisustusta värittivät erilaiset pitovaatteet. Talonpoikaistaloudessa ^ta- vallisin sänkypeite 1700-luvun puoliväliin asti ja vähän ylikin oli lampaannahkai-

nen välly. Kehittyneempää muotoilua edustivat Mellon rusthollin ^{jäämistöön}

Kaappien julkisivut eivät olleet saman- laisia. Ylhäällä ^vas. oleva on vuodelta

1817, sen vieressä 1829 ja alhaalla 1850- luvulta, ja se on kuulunut Junttilan torpparille. Valok. Satakunnan museon

ja museoviraston kokoelmat.

1788 kuuluneet 4 villakankaalla päällystettyä lampaannahkavällyä. Ratsutilan muina sänkyvaatteina oli vain neljä palttinalakanaa ja yksi villapeite.⁴³ Talolli- sen Erkki Härkälän Löysälästä perunkirjassa 1743 oli ilmoitettu ainoastaan yksi raidallinen peite jakaksi höyhentyynyä.⁴⁴ Rusthollari Perttu Jaakolalla oli 1788 jo yhden lampaannahkavällyn ohella kolme sänkypeittoa sekä viisi höyhen- ja kaksi lumpputäytteistä tyynyä.⁴⁵ Talonpoikien makuuvaatevarastojen pienuus an- taa aiheen ^{olettaa, että} lakanoita riitti 1700-luvulla enintään yksi kutakin vuo- detta kohti.

Pitäjän säätyläiset olivat puoli vuosisataa rahvasta edellä. Rykmentinkirjuri Forskålin Kivirannassa oli 1700-luvun puolivälissä tosin pari lampaannahkaväl- lyä. mutta oli muutakin. Sänkypeitteitä oli ^viisi, erivärisiä ja -materiaalisia, jou- kossa pari riepupeittoa, yksi väskööttipeite (lienee ollut täytteetön jaraanuntapai-

nen), loput kaksi vaaleata saattoivat olla täytteellisiä eli täkkejä. Lakanoita oli ainakin kaksitoista paria alus- ja päällyslakana —, jotka olivat rohtimisia ja hienompaakin ainetta, tyynyjä yhdeksän, pitkiä ja lyhyitä. Patjoja myytiin pak- kohuutokaupassa 1759 ainoastaan ^kaksi, ja ^ne olivat kalliita. Rykmentinkirjuri ei toki oljilla itseään kuluttanut. Patjojen sisus oli höyheniä ja päällys raidallista kangasta. Kalliimman niistä osti vääpeli Carlqvist. Hän maksoi siitä 54:24 kupa- ritalaria, millä olisi saanut lähes neljä tynnyrillistä ohria tai hyvän sonnin.⁴⁶

Sänky oli usein pysyvästi verhottuna juhla-asuun. Rovasti Nils N. Idmanilla oli 1700-luvun loppupuolella asunnossaan sänky, jonka varusteisiin kuului siniset kaihtimet, sinijuovainen höyhenpolsteri, kaksi pitkää höyhentyynyä, kaksi lyhyt- tä untuvapielusta, pari lakanoita ja karttuuniverho. Verhous oli näihin aikoihin enää koristuksena. Sen alkuperäisenä tarkoituksena oli ollut suojella nukkujaa itikoilta, viimalta ja eritoten kuun säteiltä, jotka tiedettiin unessaolijalle hyvin vaarallisiksi. Rovastin jäämistössä oli pehmeitä untuvapatjoja parisenkymmentä, erivärisin päällyksin, ja saman verran höyhentyynyjä. Karttuunitäkkejä oli puoli- senkymmentä, päälliset värikkäitä, jalakanoita yli viisikymmentä, suurinosa ^palt- tinaisia. Kun vuodevaatteet eivät enää olleet ^nahasta, niiden puhdistaminen oli helpompaa kuin ^ennen, jolloin niiden peseminen oli ollut harvinaista.

Ryijyt olivat peitteistä arvokkaimpia ja vanhimpia. Ne olivat paljolta arkista kulutustavaraa ja usein luonnonvärisiä, valkoisia tai joskus harmaita. Niiden teh- tävänä oli 1700-luvulla suojata, ei niinkään koristaa. Rusthollari Perttu Jaako- lalta jäi 1788 yksinkertainen ryijy, joka oli hinnoiteltu lampaannahka vällyjen kanssa samanarvoiseksi.⁴⁷ Värikkäitä ja koristeaiheiltaan rikkaita ryijyjä oli.

Esimerkiksi Raskan talossa oli säilynyt tälle vuosisadalle asti 1788 ^tehty tulp- paaniryijy.4B Pitäjässä oli ^omasta takaa kutojia ja emäntiä, jotka taisivat ryijyn sommitella.

Ryijy Huittisista vuodelta ^1798, kooltaan 130

x

Valok. museoviraston kuva-arkisto.

Seinät, katto ja osa huonekaluistakin oli juhlatiloissa verhottava kankaalla.

Käytäntö oli osa 1700-luvun kauneusihannetta. Tämän vuoksi Huittisten kirkko- kin oli 1775 koristettu sinisellä ^veralla, kun Kustaa 111 kävi siellä. Juhlatarpeista tavallisimpia olivat pöytäliinat ja pöydänkatteet. Niitä käytettiin jo 1700-luvun alkupuolella, mutta talonpoikaistalouksissa ne yleistyivät vasta 1700-luvun puo- livälin jälkeen. Jaakolan rusthollissa oli 1788 rällikankainen pöytäliina, väskööt- tinen pöytäliina, käytetty pöytäliina ja kaiken kruununa palttinainen, pitsin kir- jailtu pöydänkoriste.⁴⁹ Tämä oli kuitenkin pientä säätyläiskotien rinnalla. Ryk- mentinkirjuri Forskålilla oli jo 1700-luvun puolimaissa Kivirannan ratsutilalla kahdeksanreivaspöytäliinaa ja neljä tusinaa lautasliinoja.⁵⁰ Yhteinen kansa pyyh- ki suunsa edelleen kämmenellä tai pöytäliinan nurkkaan. Rovasti Nils N. Idma- nin kodissa oli 1700-luvun lopussa huomattava varasto: kaksi 6 1/2 ^kyynärän da- mastiliinaa, kaksi 5 1/4-kyynäräistä, ruusukuvioin koristeltua pöytäliinaa, puu- reunainen ^liina, metsäaihe- ja sitruunakoristeiset pöytäliinat, punarantuinen liina, eräässä oli koristeaiheena "jokapäiväinen ^leipä” ja niin edelleen. Useimmat oli-

vat reivaskangasta. Teeliinoja oli kuusi. Kutakin erilaista pöytäliinaa varten oli

omat lautasliinansa, joita kertyi kokonaista 281 kappaletta. ⁵¹

Pöytä oli tapana kattaa kahdella tai kolmella erivärisellä liinalla. Alimmaisen

tarkoituksena oli vain pöydän peittäminen. Se oli valkea tai palttinainen. Toiset liinat olivat eriväriset ja herraskartanoissa usein kulta- ja hopeaompeluksin kau- niisti kirjailtuja. Kaikilla niillä oli ^omat nimensä, jotka sen ajan naiset osasivat tarkoin erottaa toisistaan. Tällaisia koruliinoja käytettiin myös koristamassa sei-

niä ja vuoteita. Pöytäliinat asetettiin ^siten, että alimmaisenreunat riippuivat maa- han aså, seuraavan olivat lyhyemmät ja päällimmäisen reunat jäivätkorkeimmal- le. Täten pääsivät kaikkien koruliinojen värit oikeuksiinsa.⁵²

Varsinais-Suomen edistyksellisimmissäkin rustholleissa pysyivät ikkunaverhot suurena harvinaisuutena 1800-luvun alkupuolelle asti.⁵³ Saman havainnon voi tehdä Huittisista.⁵⁴ Poikkeuksena olivat tietysti pitäjän varakkaat säätyläiset.

Rykmentinkirjuri Forskålilla oli Kivirannan rusthollissa 1759 kahdeksan paria uutimia, osa ruudullista palttinaa, osa hienommin kirjailtua, jotka olivat erittäin todennäköisesti ikkuna- eikä vuodeverhoja, koska ne mainittiin liinavaatteiden eikä sänkyvaatteiden ryhmässä.⁵⁵ Rovasti Idmanin jäämistössä 1790 oli yksitois-

ta paria pitkäjuovaisia ikkunaverhoja.⁵⁰

Antero Varelius kertoi 1853 Huittisten naapuripitäjästä Tyrväästä, että hen- kilökohtaisessa hygieniassa ei pyyhettä kaivattu: ”Tätä [pyyhettä] tarvitaan har- voin, sillä kasvoja on tapa pyyhkeillä sänkyissä oleviin raiteihin, ja naisilla pai- tansa alaspuoleen.”⁵⁷ Arvattavaa ^on ja lähdetiedot ^sen vahvistavat, että Huittis-

ten rahvas selvisi yhtä yksinkertaisin menetelmin, etenkin 1700-luvulla.⁵⁸ Rovasti Idmanilla oli kaksi rällipyyhettä, jotka ^{oli kirjottu aiheella}"jokapäiväinen ^leipä”, ja kahdeksan karkeampaa käsipyyhettä. Hänen ei tarvinnut myöskään kansan tapaan niistää nenää kämmenensyrjällä tai ^rukkaseen, sillä häneltä jäi perittäväk- si yhdeksän karttuuninenäliinaa, punaraitavia ja sinisiä. Idmanilla oli ollut ^va- raa tavallista monipuolisempaan liinavaatevarastoon, sillä hänen perunkirjassaan lueteltiin jo mainittujen pöytäliinojen ohella 398 1/2 ^kyynärää "karkeampaa, hie- nompaa, tummempaa ja vaaleampaa palttinakangasta” ja muuta ja ^muuta.59 Sillä olisi verhottu monta rahvaan tupaa ja pyyhitty monet lapsenkädet.

Talonpoikaistalon sisustus 1700-luvun Huittisissa ^on ollut vähintään samalla tasolla, millä Laurikkala ^on todennut varsinais-suomalaisen kodin olleen. Varak- kaat ihmiset pystyivät molemmilla seuduin tavallista monipuolisempaan ja väri- kylläisempään sisustamiseen; mikä ei ole lainkaan yllättävä tulos. Elintaso on

aina maksanut.

Sisustuksen muoto muuttui 1700-luvulla rajusti. Uudet entistä käytännölli- semmät asunnot uloslämpiävine uuneineen ja valoa luovine ikkunoineen ^suoras-

Kaksi huittislaista ”karmistoolia”, joista ylempi ^on vuodelta 1800.

Valok. Satakunnan museon kokoelmat.

Keikyän Suutaria talon keinutuoli on kahden istuttava ja koristeellinen.

Valok. Satakunnan ^{museon kokoelmat.}

Alla jonkun Porin puusepän 1850-luvulla valmistama sohvasänky, oikea ”mester- tyykki”. Tuotu Loimankylään v. 1872.

Museoviraston kuva-arkisto/

valok. T. Vahter 1935.

taan pakottivat elämisen mukavuutta lisääviin kalustusratkaisuihin. Väri tuli mukaan huonekaluihin ja tekstiileihin. Ennen 1800-luvunpuoliväliä ei sitten yhtä huomattavaa kumousta tapahtunutkaan. Talonpoikainen sisustustyyli hahmou- tui yhä selkeälinjaisemmaksi, otti vaikutteita empirestä ja sulatti sen. Valikoi-

mat monipuolistuivat. Huittisten pappilassa oli 1840-luvulla ^Åkermanin aikana 7 sohvaa, joukossa petsattuja ja maalattuja, nurkkasohvia, madrassein ja irto- tyynyin ym.; petsattuja topattuja tuoleja (10), nahalla topattuja tuoleja ^{(18), tuo-} leja irtotyynyin ^(6), rottinkituoleja ^(18), karmituoleja ^(12), maalattuja pitkiä tuo-

leja (2) ja keinutuoleja (2); petsattuja pöytiä (2), kääntöpöytiä ^(4), laatikoilla va- rustettuja kirjoituspöytiä (1) ja muita pöytiä (14); vaatekaappi (1), liinavaate- kaappi (1), suuri kaksiosainen astiakaappi (1), maustekaappeja (2), pikku kaap- peja (6), lipastoja (4), laatikostoja (1); kirjahyllyjä (4) ja keittiönhyllyjä (2); pet-

sattuja sänkyjä (1), vedettäviä sänkyjä (2), yhden hengen sänkyjä (8), kääntö- penkki javanha vetosänky (1), palvelusväen maalattuja sänkyjä (5), sänkytuoleja (2); petsattuja (1) ja maalattuja pesukaappeja (2), pulpetti (1), arkkuja ^(3), kof- fertteja (2) ja ^muuta pienempää tarpeistoa. Tuplaikkunoita oli kymmenen paria;

rullaverhoja kuusi; joukko lattiamattoja, joita ei 1700-luvulla ^mainittu; seinä- ja pukeutumispeilejä, lampetteja ja kaksikymmentä taulua. Yhden ja kahden hengen höyhenpatjoja, höyhentyynyjä, täkkejä ja muita peittoja oli ^kymmenit- täin, samoin pöytä-, lautas- ja pyyheliinoja. Uutimia oli kolmea ikkunaa ^varten.

Seinäkelloja oli yksi ja kaappikelloja kaksi. Näissä oli lyömäkoneisto, lisäksi kolme seinäkelloa oli ilman sitä.⁶⁰

Samantapaista esineistöä oli seurakunnan muidenkin pappien jäämistössä 1800-luvun puolivälissä, joskin hieman vaatimattomammassa määrin. Kappalai-

nen Limonilla oli Ilmajoella tehty könninkello, joten niitä oli ^tuotettu pitäjään useampiakin kappaleita.⁶¹ Rykmentintuomari Cumenius kalusti varsin loiste- liaasti omistamansa Huhkolan kartanon. Sisustuksessa oli vallitsevana mahonki- nen myöhäisempire. Kustavilaistyyliä olivat muun muassa ^mahtava, upotuksin koristettu kabinettikaappi, lipasto, suurikokoiset seinäpeilit ja kattokruunu. Jou- kossa oli myös rokokoolipasto ja paljon muuta.⁶² Ero 1600-luvun savupirtin ja

1800-luvun monihuoneisen herraskartanon kesken oli ^valtava, mutta ero savu- pirtin ja 1800-luvun talonpoikaistalon kesken oli myös suuri. Ihminen eli muka- vammin.

2. VAATETUS

Entisajan arkiasu oli mahdollisimman yksinkertainen ja säilyi muuttumatto-

mana halki vuosisatojen. Se tehtiin kotona. Miesten kesäisenä työpukuna oli

avokaulainen paita, pitkät, suorapunttiset housut ja umpinainen mekko, yleensä rohdinkangasta. Pitkä takki tuli käyttöön 1700-luvulla. Se oli Tohtiminen, ja sii-

nä oli kierrettyihin lenkkeihin kiinnitettävät katajaiset nappulat. Takki jätettiin useimmiten ^valkeaksi, mutta toisinaan se värjättiin siniseksi. Talvella pukeuduttiin lämpimämpään sarkaan ja lammasnahkaturkkeihin, kuten myös kevät- ja syys- keleillä. Arkiasua täydensi nahkavyö, josta riippui tuppipuukko.¹

Kesällä oltiin avopäin. Kolmiomaisista kappaleista kyhätty patalakki alkoi yleistyä 1700-luvulla. Talvella päätä suojasi turkislakki. Lumettomana aikana käytiin avojaloin, työssä pidettiin tuohivirsuja. Villasukat ja nahkaiset ruojuken- gät tai ^saappaat olivat kylmän kelin varalta. Kirkkoherra Idman valitteli 1753 sitä, että ^rengitkin olivat alkaneet käyttää saappaita. Tämä uusi tottumus oli isännän sitten kustannettava.²

Matkalainen varustautui toisin. Hän oli hienomies. Kun Huittisissa oli 1686 tapettu Turun markkinoille ^menossa ollut ruovetinen, häneltä otettiin talteen

Rohdinkankaiset työhousut.

Huittisten pitäjänmuseosta.

Valok. Satakunnan ^{museon kokoelmat.}

muun muassa vilttihattu, säämiskänuttu, sarkatakki, kaulaliina, pari säämiskä- housuja japieksut.³ Huittisten säämiskäntekijät valmistivat 1600-luvun loppupuo- lella ja seuraavan vuosisadan alussa polvihousuja ^myös pitäjän rajojen ulkopuo- lelle. Sitten kun 1700-luvulla ryhdyttiin käyttämään pitäjänkankureita ja -räätä- leitä, juhlavaatteetkin saatiin miltei omasta takaa.

Tilaisuuksiin mentiin paremmissa, ^{mutta ne} oli tapana pukea ylle kirkkoon- kin lähdettäessä.⁴ Huittislaisen rusthollarin vaatearkussa oli 1780-luvulla huopa- hattu, kaksi turkishattua, kaksi paria karhunnahkarukkasia, sinipäällyksinen turk- ki ja kaksi päällystämätöntä, kaksi sinistä ja mustaa sekä kolme valkeata tak- kia, yhdet lyhyet japitkät siniset västiliivit, yhdet rällistä ja parkkumista tehdyt liivien etukappaleet sekä kolmas parkkuminen ja napitettu, housuja kolme paria,

joista yhdet nahkaiset sekä kaksi paria saappaita.⁵

Juhlapuvut valmistettiin jo 1700-luvun puolivälissä ^verasta, karttuunista, sil- kistä ja satiinista, Efraim Carenius kertoo. Kotikutoista yritettiin turhaan saada takaisin niiden ^tilalle, etenkin naisten vaatteissa.⁶ Monista säätyläismiesten asuista tuli aikaa myöten kansallispukuja. Rahvaan miehen kirjavin vaatekappale oli värjätystä _sarasta ommellut liivit. Varakkailla henkilöillä niitä oli erivärisiä ja -laatuisia. Kirkkoherra Nils N. Idmanilla kamelinkarvalankaisia, kamlottisia (hienoin laatu muokattu silkin ja vuohenkarvojen sekoituksesta), samettisia silkki- vuorin ja niin edelleen.⁷ Kirkkotiellä pitäjän miehet suojasivat itsensä 1700-lu- vun lopulta lähtien väljällä, leveäkauluksisella ja selästä kurevyöllä varustetulla

"kaprokilla”. Takkia oli sinisenä ja ^mustana. Talonpoikien juhlatakiksi vakiintui näihin aikoihin pitkäliepeinen ”sortuuki”, yleensä mustasta verasta tehty. Se kel- pasi säätyläisillekin.⁸

Värikkäiden vaatteidenkäyttö väheni koko maassa 1800-luvun puolella. Mus-

tan- ja harmaanvoittoinen kaupunkilaiskuosi alkoi tunkeutua myös maaseudulle.

Varakkuutta voitiin silti ilmaista muutenkin kuin käyttämällä ulkolaisia kankaita.

Liivintaskusta kurkistava ajannäyttäjä mahan päällä kellottavine arvokkaine vit- joineen oli käyttöön tullessaan sellainen elintason ^mittari, että siitä kannettiin jopa erillistä veroa. Vuonna 1800 sitä maksoi kaksikymmentä Huittisten miestä:

viisi pappia ja lukkari, kahdeksan muuta säätyläistä, kolme rusthollaria, kaksi talollista ja kaksi räätäliä.⁹ Kirkkoherra Åkerman varmaan hieman hymyilytti pitäjäläisiä, kun hän jo 1840-luvulla käveli kirkonkylän raittia jaloissaan päälle- tysten kahdet kengät ja sateenvarjo kädessään. Hän omisti kaikkiaan ^neljät parit kalosseja. ¹⁰

Naiset ovat yleensä pukeutuneet koreasti, miesten tähden. Vanhastaan hei- dän ^työasunsa oli mahdollisimman yksinkertainen ja vaatimaton. Paidan päälle

Sinisenmustaa verkaa oleva miehen takki on 1800-luvun alkupuolelta (ylh.) ja mustaverkainen hännystakki on palvellut tuomarin virkatakkina. Huittisten pitäjän- museosta. Valok. Satakunnan museon kokoelmat.

Tuohitossut eli virsut olivat työjalkineet.

Rusthollari Oskar Kiven kalossit olivat nahkaa ja tiettävästi ensimmäiset, joita talonpoikainen henkilö pitäjässä on

käyttänyt (alh.). Huittisten pitäjänmuseosta.

Valok. Satakunnan museon kokoelmat.

Ylimmäinen hame tunnettiin Huittisissa

”rokkihameena”. Alimmainen hame ^on parkkumia ja vuodelta 1845.

Huittisten pitäjänmuseo.

Valok. Satakunnan museon kokoelmat.

vedettiin umpinainen rohdinmekko, joka oli samantapainen kuin miehilläkin.

Se puettiin päälle ulos ^mentäessä, sisätiloissa oltiin paitasillaan. Naisten perin- näiseen vaatetukseen kuului vielä hame. Liivit kotiutuivat Suomeen 1700-luvun puolivälissä. Röijy kudottiin tavallisesti ^samasta kankaasta kuin hamekin.

Kirkkoherra Idman kiitteli pitäjänkövauksessaan 1753 miehiä ^siitä, että he tyytyivät kotikutoiseen ja traditionaaliseen kansanihmisen kuosiin. Miehet tois- tivat pitäjänkokouksessa 1767 keskinäisen kehunsa. Naiset olivat tuhlareina moit-

teen kohteina, aiheellisestikin. Miehet päättivät, ^{että ne} naiset, joilla oli oikeus pukeutua silkkiin, saivat käyttää vain yksiväristä kangasta ja enintään damastia hattuihin, sekä yksivärisiä nauhoja. Pitsi ei saanut olla kalliimpaa kuin hopea- talari kyynärältä. Yleisesti piti kotitekoisen palttinan kelvata kaula- ja esiliinoi- hin; saran, kotona valmistetun, värjätyn sarssin tai ^veran hameisiin ja röijyihin.

Käsineiden ja muiden tarpeellisten vaatekappaleiden tuli olla vanhan käytännön mukaisia. Kalliimpiin ei ^saanut varoja tuhlata. Jos ^jollakulla oli hallussaan hie- nompia, hän sai kuluttaa ne loppuun. Jos joku erehtyi ostamaan säädöksessä kiellettyä, hänen oli maksettava sakkona puolet tavaran arvosta. ”Muuten pitä-

jänmiehetilmaisivat hyvin luottavansa naissukupuoleen, niin että se pitää kunnia- asianaan pukeutua itse valmistamiinsa ja kutomiinsa tai kudottamiinsa asuihin

ja omaksuu siten mieluummin menneiden aikojen kunniallisen ja säästäväisen tavan kuin antaa vietellä itsensä tarpeettomasti tuhlaamaan rahaa hyödyttömään

jaturhaan koreuteen.”¹¹

Tuo pitäjänmiesten huolenpito oli kuninkaasta lähtöisin ja liittyi valtakunnan- laajuiseen kampanjaan ylellisyyden vastustamiseksi. Naisten osalta ei onnistuttu aivan toivotulla tavalla. Jo 1780-luvulla oli ratsutilan emännän jäämistössä seu- raavia vaateparsia; musta satiinihame, kaksi raitavaa ^hametta, kolme rällihametta,

joista yksi raidallinen, kolme flanellihametta, joista yksi ^musta ja yksi kapeasti raitava; kolme röijyä, joista yksi satiininen ja yksi musta; kolme ^esiliinaa, kart- tuuninen, palttinainen ja poikkijuovainen; kolmet liivit, joista yhdet raidalliset

ja yhdet kalminkkiset; seitsemän myssyä, joukossa brokadista, päärynäkankaista, damastista, ^mustaa, sinistä ja vihreätä; yksi lakinnauha; neljä kaulaliinaa, kaksi silkkistä, taftinen ja yksi hollantilaista palttinaa.¹²

Satakunnan tyttöjen keilamainen, tuohisella alustalla varustettu päähine oli nimeltään ^velkku, mutta yleensä kuljettiin avopäin. Tarvittaessa sidottiin hiuk-

siin värikäs nauha. Vaimoihmisen päätä koristi 1700-luvulla tykkimyssy. Se oli niskapuolelta kurenauhalla ja otsapuolelta pitsillä eli tykillä koristeltu. Se teh- tiin silkkikankaasta kovalle paperialustalle ja sävytettiin ompelukirjauksin. Kas- viaihe oli suosittu silkkikankaan päällyksenä.

Jalkineitakäytettiin ennen vanhaan vain ^silloin, kun oli pakko: talvella ulko-

Kaksi tykkimyssyä, joita Huittisissa ^on kutsuttu koppamyssyiksi. Vaaleaa on käy- tetty häissä, mustaa hautajaisissa.

Huittisten pitäjänmuseo. ₄ Valok. Satakunnan museon kokoelmat.

Nauhapirta, Huittisissa tiuhta, vuodelta 1798 (ylh.) ja "rihmatiuhta”. Loimilangat pujotettiin tiuhtan rakoihin ja reikiin.

Alhaalla^nauhapirta vuodelta ^{1841 Antti} Kuikonmäen valmistama, käpy ja teelmä.

Tällä ^on tehty kuutta eri nauhamallia.

Huittisten pitäjänmuseosta.

Valok. Satakunnan museon kokoelmat.

salia, kirkossa ja juhlissa. Pyhäkengät olivat matalat tai sitten lyhytvartiset piek-

susaappaat. Solkikengät tulivat muotiin jo 1700-luvulla ja vuosisadan lopulla solki korvattiin nyörillä. Näin alkoi nauhoitettujen ruojukenkien aikakausi. Tal- vella pidettiin villasukkia, kesällä pumpulisia tai pellavaisia. Käsiä suojattiinvilla- lapasilla, kirjotuilla kintailla tai silkkiompeluksin koristetuilla säämiskäsormik- kailla.

Kirkkoherra Nils N. Idman kirjoitti 1753 seurakuntalaisistaan, ensin miehiä kehuttuaan:¹³

"Mutta naisväelle sitä vastoin ei ole ^hyvä mikään, jos se ei ole ^ostettu kaupungista ja maksettu kalliisti, niin että talonpojan vaimo ja tyttäret ovat ankarampia vuotuisia verot- tajia kuin palkkausrahojen ottaja, semminkin kun edelliset eivät tyydy yhteen, vaan vaati- vat useita koreita pukuja, jolloin kauppias kylläkin rikastuu, mutta talonpoika köyhtyy.”

Naisväellä oli kyllä vaatetuksensa koristeena kaikennäköistä helyä, joita mie- het eivät käyttäneet. Niin on tapana ollut. Vuonna 1800 verotettiin neljää huit- tislaista rouvaa kultakellon omistamisesta: kapteeninrouva Idman Takkulasta, kirkkoherranrouva Idman Isosta-Pappilasta, kapteeninrouva von Delvig Kiviran-

nasta jakersantinrouva Söderberg Skraatarlasta.¹⁴ Tuon vuosisadan puolivälissä hame- ja röijy-yhdistelmän rinnalla alettiin suosia yhtäjaksoisia leninkejä. Tal- vella lämmitti villakangas, ^mutta kesällä pukeuduttiin kevyempään karttuuniin.

Tykkimyssy siirtyi vaimoilta nuorten ja keski-ikäisten kannettaviksi. Vanhukset eivät sitä enää huolineet. Pääliinat syrjäyttivät 1800-luvun puolimaissa tykki- myssyt kokonaan. Pukeutumisessa alkoivat tummat värisävyt päästä voitolle kirk- kaammista.

3. RUUAT JA RUOKAILUTAVAT

Ruuan suhteen elettiin ennen vanhaan lähestäydellistä omavaraistaloutta. Lä- hinnä suola ja herraskaisemmissa taloissa ulkomaiset mausteet täytyi ostaa. Jo ensimmäisenä puintipäivänä jauhettiinkäsikivillä uudispuuron ainekset. Näin vaa- ti yleinen kansantapa. Jos kiven silmään pantiin vähän viljaa, jauhotuli hienom- paa, jos paljon, saatiin karkeampaa. Kauan niitä oli keitettävä, ennen kuin mait- tava puuro syntyi. Vielä vaivalloisempaa oli kauraryynien ^teko; keittämistä, kui- vattamista ja useaan kertaan jauhamista.Huittinen kuului myös siihen ^alueeseen, missä pitovelli valmistettiin isoista ohraryyneistä kuorimattomaan maitoon.¹

Vanha satakuntalainen leipä oli ^rukiinen, hapan jakuivattu leipä. Vain pyhä- päivien _ja isompien juhlien herkullisimpiin nautittaviin ja pitoruokiin kuuluivat

Kotitaloudessa tarvittuja: perunavoinuija (ylh.), ”puurohärkin” (oikeastaan härkin) puuron hämmennykseen (toinen ylh.), pistelä leivän reihttämiseen (toinen alh.) ja "leipä rulla” eli kaulin ruisleivän koristeluun (alh. oik.) Huittisten pitäjänmuseosta.

Valok. Satakunnan museon kokoelmat.